Sotahuuto

Eli joo.


-a

Ne teidän rummut viimeisessä kolmessa skenussa nostatti mielestäni tunnelman äärimmilleen. Yay.

Ainakin teidän leirissänne oli kova tunnelma muuta en oikein osaa sanoa.

Ensin risut: Huomasin että teidät oli helppo härnätä pois linjasta hakemaan päänahkoja.

Sitten ne neilikat:
Olitte upean näköisiä, tappavia ja teidän kilpien takana sai kaivattua tukea.
Rumpu oli ihana lisä, kiitos siitä. Se tosiaan nosti motivaation taivaisiin!

1) Rummut. JumanKEKKA että oli mahtavaa. Tapsa rupesi heti miettimään meille vastaavaa

2) Asenne. Otitte niitä pahoja paikkoja joihin SOS ja Rämä eivät menneet, ja veditte kunnialla ettekä murtuneet ikinä

3) Kilvet. Sotahuudon kauneimmat, BY FAR.

4) Nonnalle tikarin lainasta kenttäriskiin jotta pystyin pomppimaan sen 20cm boffolusikan kanssa sinne vihollisen linjaan mylvien, ja kukistua pylly pystyyn kentälle ILMAN kalsareita.

Pahuksen kova linjakone on teistäkin tullut. Etenkin kilvet olivat isoja. Huomasin sen kun yksi törmäsi syliini ja halasin sitä puolivahingossa

Rynnäkötkin toimivat, itse heitin ihan puhtaasti selälteni yhdessä Entalian hyökkäyksessä Maahinkaisen kilpimuuriin. Ja pakko on mainita se rumpu.

Musiikki ++.

Samalla puolella ollessa tuntui turvalliselta, vastapuolella ette hirveästi sattuneet silmään. Erittäin tyylikäs porukka tänäkin vuonna!

Kiitokset Paulille, joka auttoi rampaa tarjottimen kanssa.

Joo rumpu oli loistava tunnelmanluoja!

Alkupään skenuissa tuli välillä olo, että teidän ja meidän SOSin yhteispeli ei oikein toiminut, mutta se ei välttämättä ollut teidän vikanne. Toisaalta monessa tilanteessa olitte juuri siellä missä piti ja hoiditte homman tehokkaasti, luultavasti paremmin kuin me

Olisi huvittanut riskissä käydä backstabäämässä se teidän rumpu mies, mutta ei ollut paikkoja.

Linja teillä joutui koviin paikkoihin muttei aina kestänyt ja josksu vähän hajaantui. Tosin Metsä riskissä teillä meni todella hyvin.

JouJou kirjoitti:Joo rumpu oli loistava tunnelmanluoja!

Alkupään skenuissa tuli välillä olo, että teidän ja meidän SOSin yhteispeli ei oikein toiminut, mutta se ei välttämättä ollut teidän vikanne. Toisaalta monessa tilanteessa olitte juuri siellä missä piti ja hoiditte homman tehokkaasti, luultavasti paremmin kuin me

Nähdäkseni yhteispeli SOSin ja Entalian kanssa sujui oikein hyvin, ainakin lauantain metsäriskissä jossa taistelin oikeastaan pelkästään SOSin pisteellä. SOS otti kontaktin ja Entalia rynnäköi laitaan, kyllä se ainakin toimi.

Kiitos mahtavasta suklaajunasta! Olli oli siinä kärjessä ja melko monta Entalian miestä mukana niin kiitän siitä nyt teitä. Suklaajuna lämmitti kun alkoi palella metsässä.

Wilhelmus kirjoitti:Kiitos mahtavasta suklaajunasta! Olli oli siinä kärjessä ja melko monta Entalian miestä mukana niin kiitän siitä nyt teitä. Suklaajuna lämmitti kun alkoi palella metsässä.

Olipas muuten TURAn juna, johon Olli kaapattiin etunenään loppupuolella Ja se oli vieläpä junan toinen kierros samalla tauolla! Eka kierros meni ihan TURAn omin voimin. Mutta voi sitä riemua kun huomasimme niin ruttolaisen, rämäläisen, entalialaisen kuin muutaman muunkin liittyvän joukkoon iloiseen lämmittelemään.

Lisäys/muokkaus:
nyt jälkikäteen aloin miettimään, että olikohan fiksua myöntää junan alkupaikka näin, mutta mitäs tätä nyt poistelemaankaan

-a

Musisointinne piristi kyllä kummasti marssimista. Erityisesti kiitän rumpumiestänne, jonka ansiosta taistelu löysi ihan uuden eeppisyyden asteen.

Koko viikonloppuna taisin saada vain yhden entalialaisen hengiltä.

AAAAAAAARGHibaaaaald!! Senkin kurja lippuvaras!

Olit ainua joka sai vietyämme lipun lopullisesti koko viikonlopun aikana! (pari kertaa aiemminkin kävi jo lähellä mutta yleensä joku Ruttolainen tai muu toi sen takaisin meille )

Muutamissa skenaarioissa mietin, että missähän Entalia on kun ei näy, ja kun me päästiin taisteluun, niin te olittekin jo seuraavassa hetkessä meidän selässä Eli hyvää työtä.

Ps. Panssaritarkastaja ei halua nähdä yksittäisiä rengaspanssarilenkkejä. Varsinkaan jos se lenkki on kiinnitetty "lenkkiin"

Kovaan kehutut rummut <3. Nosti tunnelman tummiin pilviin viimesessä RISKissä ja antoi aina voimaa kävellä/holkätä/juosta tahdissa respalle ja takasin. Kilvet oli nättejöä ja isoja, asusteetkin oli ihan pirun siistejä. Yleinen asu on todella kehittynyt hienosta vielä paremmaks

Raizel kirjoitti:Kovaan kehutut rummut <3. Nosti tunnelman tummiin pilviin viimesessä RISKissä ja antoi aina voimaa kävellä/holkätä/juosta tahdissa respalle ja takasin. Kilvet oli nättejöä ja isoja, asusteetkin oli ihan pirun siistejä. Yleinen asu on todella kehittynyt hienosta vielä paremmaks

Kiitos että joku huomasi. Viimesen viikon itkin itseni uneen ommeltuani joka ilta niitä saamarin asetakkeja...

Rummut. Ketutti aika paljon kun joku skirmari kävi siivoamassa sen teidän rumpalin viimeisessä riskissä. Meinasin mennä niittaamaan sen vaikka oltiin samalla puolella. Niin ja dösässä hesaan päin oli hauska rupatella.

Mielettömät väristykset sain teidän rummusta ja huilusta! Teitte molemmille armeijoille tunnelmasta aivan huipun!

Me ei päästy liikaa kattelemaan teitä kentällä, mikä oli semisti harmi. Ootte aina ollut niin mieletöntä katseltavaa

Aika paljon oltiin samalla puolella, mutta ei juurikaan samoissa paikoissa. Jäin kaipaamaan niitä "ENTALIAAAAAAA" -rynnäköitä, mutta ehkä teitä tarvittiin tänä vuonna vähän staattisempiin tilanteisiin. Ne hoiditte hienosti, vaikka Yorkin armeija jäikin usein Maahinkaisen asiantuntevan organisoinnin ja Kuolan linjajyrän alle.

Risteysrähinässä kuultuani rummut kunnolla ensimmäistä kertaa minuun iski epätoivon aalto. Fiilis oli mieletön, mutta vähän väärin päin. Olin ihan varma, että nyt meidät lanataan. Onneksi sain ravisteltua tunteen pois.

Teitä vastaan oli myös ilo tapella kerrankin taistelukentällä. Moni meikäläinen ja teikäläinen otti tilanteisiin mukaan vähän henkilökohtaisuuksia ja se toi ehdottomasti mahtavan mättöfiiliksen. Osumia otitte herrasmiesmäisemmin kuin muut kohtaamani ryhmät ja teitte myös vähän turhan paljon tuhoa meille kun olitte vastapuolella.

Iso kiitos teille! Toivottavasti ollaan edellistä vuotta enemmän yhteistyössä näin treenikaudella!

Max

Musiikki tosiaan oli aivan mahtavaa, vaikka en muista itse siinä lähellä koskaan olleenikaan kun se soi.

Myöskin suklaajunassa oli hauskaa, jopa näyn tuossa kuvassa punaisen hartiani ja kaljuni kanssa, sen parempaa en ole pitkään kokenut. Iso kiitos la-su yön juhlameinigistä johon tuuppauduin mukaan teitä halailemaan

1) Rumpu!+++

2) Ensi vuonna voisi miettiä kaksi kertaa, kuinka helvetin paljon mölyä Entalian leiristä voikaan päästä hiljaisuuden jälkeen?

3) Entalia oli kovimmassa vedossa ikinä, ainakin sen verran mitä mä näin. Panostus tän vuoden Sotahuutoon tuotti tulosta!

Ehdottomasti kovin entalia tähän asti. Oli hauskaa nähdä metsäriskissä kun yksi vaivainen entalialainen tuli jonkun pikkuporukan eteen karjumaan ja nämä lähtivat heti ottamaan takapakkia. Kyllä te jotain olette oikein tehneet

Teillä on ehdottomasta oikea asenne sotahuutoon ja mahtava yhteishenki. On kivaa tapella herrasmiesmäistä porukkaa vastaan.

Ps. Kakku oli hyvää.