Teutonijoukkioiden roolit taisteluissa

Maahinkainen, Kuolan kaarti, Mannunvartijain kaarti, Special Orc Service
Avatar
JonTzu
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 2966
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 20:27
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja JonTzu » Torstai, 22.06.2006 12:20

s_kettu kirjoitti:Toikin vois toimia jos vaan sais ne sarvet kiinni ku ne ei varmaa haluu tulla muualle ku selkää/sivuun.
Aivan totta. Emme me juoksijoita kiinni saa ja tuossa kahteen suuntaan hyökkäyksessä venyttäisimme riviämme mahdollisimman pitkäksi kahtaalle. Mitä suuremmalla alueella olemme sitä vaikeampi meidän on tukea toisiamme hitautemme takia ja sitä varmemmin nopeampi vastustaja saa aikaiseksi sen pahamaineisen paikallisen ylivoiman.

Vastustajan joukoista ainoastaan raskaimmat eivät varmasti kykene juoksemaan meitä nopeampaa. Pitäisikö iskeä heihin?

Todennäköisesti kevyissäkin porukoissa on huonokuntoisia ja raskaammin varustettuja kavereita joiden vuoksi ne eivät pääse täysin viipottamaan minne sattuu. Ongelmia tulee jos vastustajilla olisi edes pari nopeaa yksikköä, nekin riittävät nopeisiin koukkauksiin. Onko kukaan kuullut vastustajan tuntemattomammista porukoista tietoja?

Sivuhuomio: Skenaarioissa meitä tuetoneja on neljä (4) porukkaa + mahdollisia palkkiksia yksi tai kaksi settiä. Tunnistamisen ei pitäisi muodostua ongelmaksi tällä kertaa.
"Harjoittelemalla hyvä tulee."
Avatar
BlueSkie
Herttua
Viestit: 862
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 19:25
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja BlueSkie » Torstai, 22.06.2006 15:37

JonTzu kirjoitti:Tunnistamisen ei pitäisi muodostua ongelmaksi tällä kertaa.
Varsinkaan, jos jokainen ryhmä ottaa ennen tapahtumaa pari valokuvaa jäsenestään asetakki päällä ja postaa sitten nuo kuvat tälle foorumille. Ei tarttisi enää perjantaina käydä kyselemässä, että "Hei kuule, ootko sä teutoni?".
"Pointy thing in squishy bits makes splodgy mess."
Gnomus
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 1427
Liittynyt: Perjantai, 10.02.2006 14:13
Paikkakunta: Lahti

Viesti Kirjoittaja Gnomus » Torstai, 22.06.2006 16:28

Härän sarvien tappoa voi yrittää sopivassa kohtaa. Vaikka vastustajan juoksunopeus voi olla meitä suurempi, niin rivistön sivua koukkaavat kaverit eivät välttämättä hoksaa väistää kontaktia. Fiksut tai hyvin koulutetut kaverit tajuaa väistää ja toteuttaa oikeaa tehtävää, mutta monet saadaan houkuteltua kontaktiin, tai laskevat niin lähelle että turvallinen välttely ei enää onnistu.

Tuohon kun lisätään se että vastustajan kevyet ryhmät ei välttämättä ole nopeita, ainakaan kokonaisuudessaan. Se riippuu ihan yksilöistä ja heidän kunnostaan.

Tosin tässä tapauksessa sarvien katkaisu pohjautuu siihen että vastustaja mokaa (mikä voi olla odotettavissa, mutta ei ole varmaa), niin se ei ole paras vaihtoehto omaksi taktiikaksi.
Avatar
Automaattinen
Komentaja
Viestit: 1605
Liittynyt: Tiistai, 14.02.2006 23:00
Paikkakunta: Mouhijärvi

Viesti Kirjoittaja Automaattinen » Torstai, 22.06.2006 17:39

Mä olisin tosiaan syvän puolustuksen kannalla. Jos meitä olisi se viisi porukkaa, voisi taakse jättää jopa kaksi ryhmää pitämään perse raskaammilta suojassa. Raskailla yksiköillä kun tuo kantama pakkaa olemaan aika olematon. Sama siis koskee myös toisen yksikön tukemista.

Sitten kun otetaan vielä huomioon se että taisteluja käydään lähes kaksi päivää. Tällainen yhdessä pysymisen taktiikka on kuitenkin aika tavalla paremmin kontrolloitavissa kuin pitkä rivi.

Ja tämäkin siis skenusta riippuen. Ohuempi, muutama rivi miehiä eturiviin, paikkomiehet taakse ja yksiköiden sijoittelu niin että turvaamme uhkaavassa ympäröinnissä toistemme perseet.

Nopeat taakse ja jousia liikuskelemaan vähän vapaammin 'suojatulla' alueella oman pienryhmän tai muuten vaan kilpimiehen/miesten kanssa ja ampuu viisaasti ja valikoiden.

Kaikki riippuu kuitenkin vastapuolen taktiikoistakin. Jos sieltä tulee keihäitä toiseen laitaan ja keskelle jotain tankkeja, on taktiikkavalinta hiukan toisenlainen.

Meinaatteko että sieltä tullaan vaan ''Uraaaaaaa!!!! -huudolla koko sakki? Tai vain pitkässä rivissä? Antakaa jotain täkyjä kun en osaa sanoa mitä tämä voi olla tällä mittakaavalla ja näillä ihmisillä. :)
On mahdollista että ajattelen, näin ollen voin myös olla olemassa.
Avatar
JonTzu
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 2966
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 20:27
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja JonTzu » Sunnuntai, 25.06.2006 04:09

Automaattinen kirjoitti:Meinaatteko että sieltä tullaan vaan ''Uraaaaaaa!!!! -huudolla koko sakki? Tai vain pitkässä rivissä? Antakaa jotain täkyjä kun en osaa sanoa mitä tämä voi olla tällä mittakaavalla ja näillä ihmisillä. :)
Tässä useita havaintoja hieman yleisemminkin, ei vain sinulle:

*Kaikissa toimissa pidetään joukkoja koossa jottei kukaan voi napsia yksittäisiä sotureita porukoiden laidoilta tai edestä. Täysi uraa-hyökkäys hajottaa porukan joten sitä ei mieluusti harrasteta. Se myös jättää porukan helposti irralleen muista jolloin turma voi tulla. Viime vuonna Rämä innostui uraa-hyökkäykseen ja kuolo koitti junttiveljesten käsissä.
*Se joka saa tappelualueelle enemmän tulivoimaa voittaa siinä kohtaa. Tulivoima tarkoittaa asiakseen lyöviä taistelijoita kunnon aseilla. Tämä on sitä "paikallista ylivoimaa".
*Paikallinen ylivoima ei tarkoita massaylivoimaa vaan voi olla sitä että oma väki lyö ja vastustaja vain hökeltää. Tämä voi aiheutua esim. jos keihäsrivi onnistuu ajamaan rivitaistelussa pieniaseista sakkia edellään niin että taistelukontaksi säilyy. Moinen on idioottimaista mutta voi tapahtua tottumattomien porukoiden kanssa.
*Kylkeen tai selkään pääseminen on ehdottomasti tehokkain tapa saada ylivoimaa. Lanaaminen laidasta eteenpäin on helppoa eikä sitä yleensä osata pysäyttää. Selässä olijat aiheuttavat sinne kuikuilua -> edessä seisojat saavat lyödä vapareita.
*Vastustaja tod. näk. yrittää koko ajan saada meidän piiritettyä tai keskitettyä voimansa yhteen paikkaan muiden häiritessä jos suunnittelu toimii. Toteutus menee käsille mutta yritystä ei varmaankaan puutu.
*Raskas väki kestää liki kolminkertaisesti sen mitä haarniskoimattomat EDESTÄ. Takaa raskas kuolee säännöistä johtuen yhtä nopeasti kuin kevytkin.
*Miten olemmekin kulkemassa, ei useita rivejä kannata pitää oletusarvoisesti. Useat peräkkäiset rivit tai möykkynä liikkuminen eivät lisää "tulivoimaamme" mutta estävä meitä blokkaamasta väkeä ja kiertämästä vastustajaa. Ainoa tilanne jossa useista riveistä on oikeaa apua ovat ahtaat paikat ja isojen rynnäköiden vastaanottaminen. Muulloin ne ovat vain tekosyy seisoa passiivisesti taisteluun osallistumattomana.
*Jos joku omasta porukastasi taistelee eikä sinua ole määrätty erityisetehtävään etkä tee jo tuhoa niin olet myöhässä. Jokainen joka ei lyö kaverin lyödessä antaa kortteja vastustajalle. Samoin jos kaveria lyödään olisi lyötävä vastaan ihan suojaamisen nimissä. Ja jos kaveri ei lyö eikä vastusta lyö niin aina voi lyödä lähellä olevaa vastustajaa aloitteen saamiseksi. :wink:
*Onko siitä aggressiivisesta taktiikasta puhuttu tarpeeksi? Painetaan päälle ja pyritään tukemaan koko ajan kaveria. Aggressiivisuudella tarkoitaan tilanteisiin menemistä nyhjäämisen sijaan, tekemisen meininkiä. Ei tarvita vihaa vaan päättäväisyyttä.
*Huom! KUKAAN TEUTONEISTA EI BERSERKKAA SOTAHUUDON AIKANA. Me pidämme herrasmiesten elkeistä kiinni typerimmissäkin tilanteissa ihan jo maineen vuoksi. Oman puolen virheisiin puututaan heti ja arkailematta.
*Kuten Gnomus totesi, jos vastustaja levittyy kentällä pitkäksi riviksi ja me vastaavaksi hajariviksi jossa suhde on 4 vs. 5 tai hieman huonompi me todennäköisesti voitamme. Lyökää sivuillenne kaverinne edessä olevia vastustajia, olkaa aggressiivisia ja jaksakaa huutaa vastustajanne pois tasapainosta.
*Maastossa meidän ei kuitenkaan auta levittää riviämme liiaksi tai vastustaja voi valita sen missä saavuttaa etuvoiman. Viime vuoden ensimmäisessä skenaariossa katoliset vain ajoivat kataarien rivistä läpi keskittämällä kaiken voimansa yhteen pisteeseen. Me saavutamme paikallisen ylivoiman hitautemme vuoksi vain lähtemällä liikkeelle haluaamaamme suuntaan heti ja toteuttamalla itseämme.
*Omasta väestä lyhyenä yhteenvetona: Porukat ovat kokeneehkoja mutteivät osaa toimia yksiin kentällä. Kentällä tieto ei myöskään kulje kunnolla -> Tehdään etukäteen yksinkertaiset suunnitelmat joita ajetaan läpi vaikka hampaat irvessä.
*Porukoillamme voisi olla yhteisneuvottelijoita, jotka käyvät skenaarioiden välillä pitämässä sotapalaverit muiden teutonien vastaavien yhteyshenkilöiden kanssa. He sitten välittävät suunnitelman muille oman väen porukoille. Paikalla ei ehditä kyläkokouksia pitämään, joten pidetään ne täällä eikä paikan päällä.
*Joka taisteluun voisi valita jonkun porukan johtamaan koko taistelua, mieluiten tietysti sellaisesta porukasta joka ei ole ihan koko väkemme kaukolaidassa. Tässä porukassa olisi joku jota totellaan koko rivin voimalla. Tällöin meillä voisi olla yhtenäinen käskytys jossa kaikki eivät vedä eri suuntiin. Viime vuonna juuri huonolla käskytyksellä saatiin selkään.
*Sotahuudossa uraa-hyökkäämistä nähdään sillä kuolemaa ei pelätä. Kokonaiset porukat voivat tulla uraalla niskaan ja xiitata armotta niin ettei osumia lasketa jos ne eivät suunnilleen oikeasti pysäytä vastustajaa...
*Koska kuolemaa ei pelätä voidaan yrittää todella nopeita läpimurtoja. Vastustaja tulee tulemaan niskaan juosten ja huutaen. Tällöin on vain purtava hammasta ja lyötävä aivan armottoman nopeasti ja vahvasti.
*Kaikki porukat eivät laske omaa etuaan, joten joukkoitsemurhat ovat vaihtoehto. Älkää laskeko järkevästi toimimisen varaan, ne kolme sissiä voivat tulla 40 miehen selkään kuolemaan ihan uhalla.
*Sunnuntaina hommat leviävät pahemmin. Vastustaja on väsynyt, kaikki jotka eivät syö/juo/nuku(/venyttele/peseydy) ovat väsyneitä. Iso osa väestä ei ole tottunut varusteisiinsa ja sunnuntaina väki on kevyempää koska haarniskat eivät enää mene päälle ja jousiin ei ole enää nuolia. Jos itsellä nämä hommat toimivat saadaan siitä etua.
"Harjoittelemalla hyvä tulee."
Avatar
Automaattinen
Komentaja
Viestit: 1605
Liittynyt: Tiistai, 14.02.2006 23:00
Paikkakunta: Mouhijärvi

Viesti Kirjoittaja Automaattinen » Maanantai, 26.06.2006 16:40

JonTzu kirjoitti: *Miten olemmekin kulkemassa, ei useita rivejä kannata pitää oletusarvoisesti. Useat peräkkäiset rivit tai möykkynä liikkuminen eivät lisää "tulivoimaamme" mutta estävä meitä blokkaamasta väkeä ja kiertämästä vastustajaa. Ainoa tilanne jossa useista riveistä on oikeaa apua ovat ahtaat paikat ja isojen rynnäköiden vastaanottaminen. Muulloin ne ovat vain tekosyy seisoa passiivisesti taisteluun osallistumattomana.
Oikeastaan tämä on se mitä minä kaipasin. Kiitos vaan. Ja tuohan minkä itse postasin oli nimenomaan niiden isojen rynnäkköjen vastaanottoon tarkoitettua. Kun puhe oli niistä härän sarvista.

Se mistä tässä olen eri mieltä (joskin todennäköisesti kokemattomuuttani tämänluokan taisteluista in-'real'-life) on se etteikö takana olevat ryhmät olisi hyödyllisiä tai pääsisi lyömään siinä missä eturivikin, jos vaan hommat lähtevät kaatumaan.

Se vaan että moinen homma on paikkailua ja paikkailu vaatii aika tavalla taitoa ja yhdessä taistelua jotta sen saa toimimaan saumattomasti ja että se alkaa korvaamaan eturivistä miesten puuttumisen.

Ehdotankin siis että kevyemmät osat joukosta ollaan valmiina irroittamaan kiertäjien eliminointiin jotta selkäkuolema ei odota raskaitten joukkojemme, saati sitten keihäiden, edustajia.

Ainakin Maahinkaisilla tämä irtautuminen on treeneissä aika rutinoitunutta, joten ei luulisi suurempia pulmia meillä tulevan..
On mahdollista että ajattelen, näin ollen voin myös olla olemassa.
Gnomus
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 1427
Liittynyt: Perjantai, 10.02.2006 14:13
Paikkakunta: Lahti

Viesti Kirjoittaja Gnomus » Maanantai, 26.06.2006 17:56

Takana olevat ryhmät eivät tee tuhoa takana ollessaan. Niiden etu on siinä että eturivin peppu on turvattu ja erturivi voi keskitty taisteluun 101%:sti. Lisäksi takana olevat ryhmät voivat paikata rintamaan tulevia aukkoja tai täydentää tekeillä olevaa läpimurtoa. Selustaryhmällä on siten käyttöä, mutta liian suuri osa joukoista ei saa olla selustassa.

Yksi konsti on aluksi jättää selustaan vähän enemmän väkeä, mutta niin että puolet siitä on hyökkäävää reserviä. Katsotaan mikä on vihollisen ryhmitys ja onko jossain tarvetta lisäselkärangalle tai hyvää paikkaa jyräämiseen ja osa selusta väestä menee suoraan siihen, mieluiten jo ennen ensikontaktia. Tuolloin pystymme reagoimaan vihollisen linjaan ja taktiikkaan, mutta suurinosa väestä on kontaktissa sillä hetkellä kun rysähtää. Ryhmien irrottaminen linjasta ja siirtäminen toisaalle on paljon vaikeampaa kuin pitää osa porukasta muita taaempana ja lisätä heidät haluttuun linjaan ennen kontaktia tai sen jälkeen. Liian suuri joukko ei kuitenkaan saa olla selustaa suojaamassa koska silloin he eivät ole tekemässä tuhoa.

Vaikka Joonas peräänkuulutti agressiota, niin minä muotoilisin sen mieluummin päättäväiseksi toiminnaksi. Kukaan ei nysvää linjan takana tekemättä jotain järkevää. Se järkevä voi olla muiden selustan suojaaminen tai koukkauksella uhkaaminen, mutta päätön paapoilu ei ole järkevää. Samoin kaikkien ei tarvitse olla koko ajan lyömässä. Lyömättömyyden pitäisi kuitenkin olla perusteltua. Kilpimies joka suojaa keihästä voi olla arvokkaampi suojana ja uhkana lähelle tulijoille kuin lyömällä itse. Toisaalta pelkkä keihään lähellä toljoilu ei suojaa keihästä.

Samoin tilanteessa jossa oma sivusta on selvästi alivoimainen ja muualla on mahdollisuus läpimurtoon on järkevämpää olla passiivisagressiivinen. Ei haeta tappoja eikä antauduta itse vaaraan, mutta läsnäololla ja uhalla pyritään sitomaan vihollinen mahdollisimman pitkäksi aikaa. Tässäkin tilanteessa pitää toimia päättäväisesti ja toteuttaa omaa tehtävää, ei hakea tappoja riskeeraamalla itsensä ja koko sivustan turvallisuus.

Yhteisen komentajan ja yhteisneuvottelijoiden lisäksi voisi katsoa saisiko joukkioiden sivustat tehtyä yhteistyötä. Eli oman ryhmän sivustassa oleva ryhmä ottaisi mahdollisuuksien mukaan (vakiona jos joukkojen järjestys vakio, ennen skenaatrion alkua, tai viimeistään skenaarion aikana) yhteyttä naapurijoukkion sivustaan ja sopisi hieman meiningistä jotta ryhmien väliin ei jäisi aukkoa ja myös naapurit tietäisi mitä heidän vieressään olevalta ryhmältä voi odottaa. Esim. tilanteissa jossa toinen ryhmä on rynnäköivä, mutta vieressä olevat eivät ole siihen varautuneet voi olla tuhoisa rynnäköijille.

Joukkojen ja ryhmien vastaavien olisi myös hyvä katsoa alaistensa perään. Vesitankkaus ja järkevästi käytetyt huilaustauot lisäävät joukon taistelukykyä paljon. Katsokaan että porukassanne kaikki juovat tarpeeksi ja syövät jotain suolaista. Samoin tauoilla ei parane jäädä aurinkoon makoilemaan jos sää on vähänkään kuumempi. Tauoilla ei myöskään ole järkevää matsailla kavereiden tai vihulaisten kanssa koska useimpien kunto ei tule kestämään täyttä menoa sunnuntaille asti, joten säästetään kuntoa vaikka se olisikin vähän tylsää ;)
Avatar
Automaattinen
Komentaja
Viestit: 1605
Liittynyt: Tiistai, 14.02.2006 23:00
Paikkakunta: Mouhijärvi

Viesti Kirjoittaja Automaattinen » Maanantai, 26.06.2006 18:20

Word.

Tuli tässä mieleeni vaan että jos ottaisi jonkinlaisen rajallisen kommunikaatiovälineistön käyttöön. Joko jonkinlainen perääntymistorvi, jota puhalletaan vain kun osasto on vaarassa murtua tai on jo niin tehnyt. Näin rivi tietäisi mitä toisessa päässä tapahtuu vaikka eivät sinne välttämättä näekään.

Tai liput tms.

Mitä tahansa jolla saisi infottua rajallisesti mitä vierusyksikkö tekee seuraavaksi. Ennen kaikkea jos se aikoo jättää asemansa tai uhkaa murtua paineen alla.
On mahdollista että ajattelen, näin ollen voin myös olla olemassa.
Avatar
s_kettu
Paroni
Viestit: 180
Liittynyt: Keskiviikko, 01.03.2006 23:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja s_kettu » Maanantai, 26.06.2006 19:42

Jep jep kannattaa myös valita komentaja koko armeejalle joka määrää mitä tehdään ja joukkojen johtajat sitten toimivat näiden komentojen mukaan.
Ja muutenkin kannattaa pistää jonkin näköistä upseeristoa pystyyn jo ajoissa.
Notre victoiries écrasantes sont incessant.
Avatar
Stonetroll
Sotahuuto '12 -järjestäjä
Viestit: 266
Liittynyt: Torstai, 02.03.2006 13:44

Viesti Kirjoittaja Stonetroll » Maanantai, 26.06.2006 23:11

s_kettu kirjoitti:Jep jep kannattaa myös valita komentaja koko armeejalle joka määrää mitä tehdään ja joukkojen johtajat sitten toimivat näiden komentojen mukaan.
Ja muutenkin kannattaa pistää jonkin näköistä upseeristoa pystyyn jo ajoissa.
Niin, tuota minäkin taisin peräänkuuluttaa jo tuossa ketjun alussa. Mitä tarkemmin se on määritelty ja setvitty tässä ennen peliä sitä paremmin yhteistoiminta luistaa itse pelissä.

Ryhmän johtajat ovat keskeisessä asemassa, ainakin viime SH:n kokemuksella. "Alijohtajat kokoon" oli kätevin tapa saada sana kulkemaan ryhmille ja kokoukset pysyvät sopivan kokoisina. Lisäksi ryhmillä olisi hyvä olla varajohtaja päällikön mahdollisen kaatumisen/armeijan päällikönä toimimisen takia.

Paras olisi varmaan pitää ketju mahdollisimman yksinkertaisena, eli koko armeijalla on yksi päällikkö, jota ryhmänjohtajat tottelevat ja joka on kertonut strategiansa ryhmiksille ennen mättöä. Tietenkin ennen taistelua ryhmänjohtajat voisivat esittää mielipiteitään, mutta lopullinen päätösvalta on päälliköllä.

Kokemuksen kannalta olisi minusta parasta jos ylipäällikkö tulisi vuorotellen jokaisesta eri ryhmästä. Näin mahdollisimman moni pääsisi kokemaan koko joukon johtamista taistelun ajan. Epäilen kenenkään olevan sellainen nero että tämän toimimisesta komentajana kaiken aikaa olisi järkyttävän suurta hyötyä, lisäksi johtajan vaihtelu toisi vaihtuvuutta myös koko joukon toimintaan, niin emme ehkä olisi niin ennalta arvattavia.
Toiset taistelevat sotahuudossa ja toiset foorumeilla, kaikille makunsa mukaan
Avatar
JonTzu
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 2966
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 20:27
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja JonTzu » Tiistai, 27.06.2006 08:20

Automaattinen kirjoitti:Word.

Tuli tässä mieleeni vaan että jos ottaisi jonkinlaisen rajallisen kommunikaatiovälineistön käyttöön. Joko jonkinlainen perääntymistorvi, jota puhalletaan vain kun osasto on vaarassa murtua tai on jo niin tehnyt. Näin rivi tietäisi mitä toisessa päässä tapahtuu vaikka eivät sinne välttämättä näekään.

Tai liput tms.
Kukaan ei ehdi katsoa mitään ylimääräistä, joten ainoa toimiva kommunikaatiotapa on ääni. Jo se, että olisi yhteiset huudot jotka ymmärrettäisiin toistaa auttaisi. Edes se että porukka osaisi yhdessä toistaa ja ymmärtää seuraavat huudot olisi aivan mahtavaa:

*Keskellä/vasemmalla/oikealla/takana murtuu! (ei mee hyvin sielläkään)
*Päälle! (nyt menis hyvin kun mentäis)
*Kiertää vasemmalta/oikealta! (mennään tuolta)
*Vastustaja edessä/takana/oikealla/vasemmalla/ojanpohjalla! (vihuja löytyy)
*Seis! (ei mennä enää)
*Kokoon! (nyt on homma ihan hajallaan)


Gnomus: Jep, tarkoitimme liki samaa asiaa. Minä puhun vain aggressiosta koska vastustajan kurissa pitämisessä henkisen yliotteen saaminen on tarpeen ja siihen tarvitaan jotain, jota kutsuin aggressioksi. En tiedä sille parempaa sanaa, mutta en siis tarkoita sillä että kenenkään tulisi olla vihainen tai tuhoava, vaan että tulee sisukkaasti hakeutua niskan päälle.

Esimerkiksi mainitsemassasi alivoimaisessa pitotilanteessa hissuttelijat saavat nopeasti selkäänsä ylivoimaiselta viholliselta. Mutta psykologisen etulyöntiaseman ottava aktiivisesti häiritsevä pidättelijä voi voittaa! Tai ainakin saa taisteltua paremmin vastustajan tullessa tilanteisiin liian varovaisesti. Tälle ilmiölle on pakko olla joku urheilutermi, tuleeko mieleen mitään?

Samoin mainitsemasi keihäsmiehen tukena toimiminen on hyvä esimerkki siitä mistä puhutaan. Jos joku vain töllistelee keihään vieressä ei hänestä ole juurikaan apua. Jos kilpimies, hilparimies, toinen keihäsmies tai kaksiasemies tai mikä lieneekään sen sijaan ottaa tilanteeseen aktiivisesti osaa, keihäsmies saa toimintatilaa rutkasti. Jos keihäsmiestä esimerkiksi tökitään toisella keihäällä on miekkamiesten lyötävä tämän tökkijän käsiä keihäällään. Tällöin omaan keihäsmieheen osuminen on vaarallista puuhaa ja hän saa toiminta-aikaa. Samoin erityisesti hyökättäessä kilpimiesten on sidottava vastustajan huomiota keihäiden tehon maksimoimiseksi ja tehtävä ohessa mieluusti itsekin tuhoa. Parhaiten tämä onnistuu kun otetaan henkinen yliote omalla tehon vaikutelmalla ja saadaan vastustaja epäilemään itseään.

Ja Stonetrollin erinomaisista käskytysrakenne-ehdotuksista ollaan varmaan samaa mieltä? Ne otettaneen käyttöön?
Viimeksi muokannut JonTzu, Tiistai, 27.06.2006 09:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Harjoittelemalla hyvä tulee."
Gnomus
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 1427
Liittynyt: Perjantai, 10.02.2006 14:13
Paikkakunta: Lahti

Viesti Kirjoittaja Gnomus » Tiistai, 27.06.2006 09:19

JonTzu kirjoitti: Gnomus: Jep, tarkoitimme liki samaa asiaa. Minä puhun vain aggressiosta koska vastustajan kurissa pitämisessä henkisen yliotteen saaminen on tarpeen ja siihen tarvitaan jotain, jota kutsuin aggressioksi. En tiedä sille parempaa sanaa, mutta en siis tarkoita sillä että kenenkään tulisi olla vihainen tai tuhoava, vaan että tulee sisukkaasti hakeutua niskan päälle.
Lähinnä yritin muotoilla kommenttisi sellaiseksi ettei sitä lueta väärin. Aggressio ei ole tuossa se selkein sana, mutta en kyllä keksi mitään parempaakaan. Asennetta toimintaan ja tyhmäily pois, niin homma on siinä ;)
Avatar
BlueSkie
Herttua
Viestit: 862
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 19:25
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja BlueSkie » Tiistai, 27.06.2006 13:29

JonTzu kirjoitti:Mutta psykologisen etulyöntiaseman ottava aktiivisesti häiritsevä pidättelijä voi voittaa! Tai ainakin saa taisteltua paremmin vastustajan tullessa tilanteisiin liian varovaisesti. Tälle ilmiölle on pakko olla joku urheilutermi, tuleeko mieleen mitään?
Tulee mieleeni ammoisen futisvalmentajani käyttämä lausahdus: "Puolusta kuin terrieri", jolla tarkoitettiin juuri tuollaista ärhäkkää päällekäyvän oloista puolustamista. Bofferitaistelussa tuota terrieripuolustusta toteuttaa parhaiten niin, että puolustaessaan vähintäänkin antaa sen vaikutelman, että käy välittömästi liian lähelle tulevan vihollisen kimppuun. Tällöin ylivarovainen vihollinen jättää tilaa puolustajan käyttöön, mitä puolustaja toiminnallaan nimenomaa tahtookin. Puolustajan ei siis välttämättä edes tarvitse oikeasti käydä kenenkään kimppuun, vain uskotella tekevänsä näin. Antaa sen keihään tehdä niitä tappoja, häiritsevän kilpimiehen homma on antaa keihäälle tilaa tappojen hakemiseen.

JonTzu kirjoitti:Ja Stonetrollin erinomaisista käskytysrakenne-ehdotuksista ollaan varmaan samaa mieltä? Ne otettaneen käyttöön?
Kannatetaan.

JonTzun käsittelemästä kommunikaatiosta puolestaan vielä: huutojen lisäksi tarvittaisiin mielellään myös muutamat erilaiset torvisignaalit, sillä joissain skenaarioissa saattaa porukkamme olla hajallaan. Pitkien välimatkojen päästä huuto ei kuulu (ainakaan niin, että siitä saisi selvän), mutta torvi kuuluu. Ainakin seuraavat olisi hyvä saada käyttöön:

-Täällä tarvitaan apujoukkoja! (Ylivoimainen vihollinen tässä suunnassa),
-Me lähdetään perääntymään! (Ei voi kestää, pakko lähteä livohkaan),
-Täällä ollaan. (Missäs muut meidän ryhmät?),
-Vihollinen havaittu täällä! (Vahtikaa selustaanne)

Muutamat erilaiset torvikuviot on vielä suht helppo keksiä ja riittänee, että kustakin ryhmästä ryhmänjohtaja ja yksi/kaksi muuta henkillöä tunnistaa nämä eri merkkiäänet. Ei siis tarvitse koko armeijalle opettaa noita signaaleja. Pitää toivoa, että läheinen moottoritie ei peitä torvien ääntä alleen. Muuten kaukoviestintä jää vain haaveeksi.
"Pointy thing in squishy bits makes splodgy mess."
Avatar
Automaattinen
Komentaja
Viestit: 1605
Liittynyt: Tiistai, 14.02.2006 23:00
Paikkakunta: Mouhijärvi

Viesti Kirjoittaja Automaattinen » Tiistai, 27.06.2006 17:13

Liput on sitäpaitsi jo aika tavalla hankalampaa kuin puhaltaminen torveen.

Jos käskyt jotka JonTzu listasi olisi kaikilla sotahuutoon mennessä selviä, olisi aisat jo paremmin hallussa kuin osaisi kuvitella ihan äkkiseltään. Vielä jos BlueSkien viestit torvilla saataisiin vielä sovittua, oltaisiin aivan ultimate hyvässä valmiudessa useimpiin tilanteisiin. Se vaan että K.I.S.S -ohjenuora on usein erittäin hyvä kaikkeen ennelta treenaamattomaan ryhmätoimintaan. Jos vain esim. perääntymis/varoitustorvi saataisiin edes käyttöön, oltaisiin jo etulyöntiasemassa, olettaen että vastustaja ei ole keksinyt samaa tahollaan (Ja miksipä eivät olisi..)

Kaikki mitä täälläkin heittelen ilmoille on vain ehdotuksia ja kokeneemmat sotahuutajat saavat (ja odotan itseasiassa juuri sitä) karsia huonot ideat pois listasta. Kuten on tapahtunut tähänkin saakka.
On mahdollista että ajattelen, näin ollen voin myös olla olemassa.
Avatar
s_kettu
Paroni
Viestit: 180
Liittynyt: Keskiviikko, 01.03.2006 23:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja s_kettu » Tiistai, 27.06.2006 22:00

Noi torvi viestit olis varmaan aika yksinkertasii tyylii yks töräys=vihollinen havaittu kaks=hyökkäys jne.

Ja toinen juttu minun mielestä rivitaisteluissa me ja orc oltaisiin vissiin keskellä kun on isotkilvet ja keihäät. Ja molemmilla joukoilla olisi vielä kevyt joukko mukana joka mahdollistaisi läpi murtautumisen. Kun kilpirivi on juossut läpi niin kevyt joukko seuraa ja estää vihujen tulemisen kilpi- ja keihäsmiesten selkään kun ne ryhmittyy uudestaan. Ja sitten toinen ryhmä lähtee jyräämään vihuja oikealta ja toinen vasemmalta, ja sitten vihujen rivi onkin kaaoksessa ja pian kuollut :twisted: Miltä kuullostaa voisiko toimia???
Notre victoiries écrasantes sont incessant.
Avatar
BlueSkie
Herttua
Viestit: 862
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 19:25
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja BlueSkie » Tiistai, 27.06.2006 22:25

Taistelumuodostelmaa miettiessä ei kannata mitään ryhmää unohtaa. Muodostelma tietysti vaihtelee maaston sekä skenaarion sanelemien olosuhteiden mukaan (joukot hajallaan jne.) Kenttätaisteluun kuitenkin ehdottaisin seuraavaa:

-Kuolan kaksinkertainen keihäsrivi on todella tappava edestäpäin, joten se on hyvin vahva rivimättöyksikkö kun sen sivustat (ja selkä) on turvattu. Tästä syystä olisin itse laittamassa Kuolaa teutonirivin keskustaan.
-Mantu ja Special Orc Service ovat koostumukseltaan suht samanlaisia, eli n. puolet porukasta isoilla kilvillä+miekoilla sekä keihäillä varustautuneita ja loput sitten kevyempää väkeä. Isojen kilpien takia olisi ehkä paras sijoittaa nämä kaksi ryhmää Kuolan kummallekin puolelle, jolloin Kuolan kylkeen ei ihan heti ole iskemässä ketään. Kevyemmän osastonsa ansiosta kummallakin ryhmällä on myös valmiuksia kiertäjien ahdisteluun ja laitojen pitelyyn.
-Maahinkaisella on kokemusta vihollisrivin laitojen murskaamisessa, joten mielestäni olisi järkevää antaa heidän toteuttaa tätä bravuuriaan. Maahinkainen siis tilanteesta riippuen joko Mannun tai SOS:n viereen.
-Usealla ryhmällä tuntuu olevan mukana kevyempää väkeä sekä jonkin verran myös jousia. Sopivissa tilanteissa "ylimääräiset" kevyet joukot voisi yhdistää omaksi porukakseen. Tämä kevyt sekaryhmä sitten voisi tarvittaessa tiedustella sekä tietenkin kiusata vihollismuodostelman laitoja ja ehkä jopa uhata koukkauksella.

Ryhmien mielihaluja pahemmin tuntematta tuo olisi ainakin minun mielestäni ihan järkeenkäypä järjestelmä. Jos tulee mieleen korjausehdotuksia tai aivan uusia ideoita niin eikun vaan postaamaan. Mitä paremmin saamme nämä taktiset kuviot setvittyä jo ennen tapahtumaa, sitä paremmin niitä voidaan toteuttaa kentällä.
"Pointy thing in squishy bits makes splodgy mess."
Mahti
Sotahuuto '12 -järjestäjä
Viestit: 1684
Liittynyt: Perjantai, 24.02.2006 13:40
Paikkakunta: Leppävirta

Viesti Kirjoittaja Mahti » Tiistai, 27.06.2006 22:32

Itse näkisin ennalta puhutun Kuola keskellä (ja vaikka special orc service siinä toisena), kun taas Mantu ja Maahinkainen ottaisivat sivustan. Kuolan keihäät ja toinen melko raskas ryhmä varmistavat keskustan, joka ei murru kuin sivulta ja selästä. Mantu ja Maahinkainen taaskin ovat sitä verta osaavaa porukkaa, että kykenevät pitämään sivustan puhtaana ylivoimaistakin vihollista vastaan ja toivottavasti jopa hyökkäämäänkin. Kuolan sijoittaminen sivustaan olisi ryhmän hukkaan heittoa, koska sivusta ei ole keihäille sovelias paikka (tiivis ja heikosti liikkuva porukkamme vain koukattaisiin nurin).
Sotahuuto 2012 pääjärjestäjä

Hyökkäys on aggressiivista toimintaa.
Avatar
Nauris
Kreivi
Viestit: 321
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 12:03
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Nauris » Tiistai, 27.06.2006 22:58

Mahti kirjoitti:Mantu ja Maahinkainen taaskin ovat sitä verta osaavaa porukkaa, että kykenevät pitämään sivustan puhtaana ylivoimaistakin vihollista vastaan..
Noh, ei kannata sentään vielä Maahinkaiseen verrata. Joskus parin kuukauden päästä sitten :wink:
Parhaamme teemme, mutta porukka on silti melko uutta boffauksen suhteen - kokeneimmillakin on kokemusta korkeintaan parin vuoden takaa, ja uusimmilla parin kuukauden verran. Konkarit puuttuvat.

Mutta tästä tulikin mieleeni: lieneekö syytä käyttää aikaa vastustajan ennakkokäsitysten pohtimiseen? Tuumin vain sitä, että kun kaikki tietävät Mannun olevan tapahtuman toiseksi nuorin porukka, ja luultavasti panssaroinniltaankin teutoneiden heikoin (tosin ehkä Kuolan kanssa samoilla viivoilla), niin nämä seikat voivat saada meidät näyttämään vastustajien silmissä puolemme heikoimmalta joukolta (ja ehkä ihan syystäkin.)
Tämä voi tietenkin johtaa siihen, että joissain tilanteissa läpimurtoa saatetaan koittaa juuri meidän kohdaltamme. Tuonkaltaista taktikointia kohtasimme jo viime vuoden vikassa kenttätaistelussa, jossa suuri osa katolisvoimasta hyökyi rintamamme oikeaan laitaan (jossa ainakin me olimme.) Onneksi kuitenkin tuolloin kestimme (ja oli kai siellä muitakin, en muista.)
Kuva
Avatar
JonTzu
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 2966
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 20:27
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja JonTzu » Keskiviikko, 28.06.2006 00:43

Nauris kirjoitti: Tuonkaltaista taktikointia kohtasimme jo viime vuoden vikassa kenttätaistelussa, jossa suuri osa katolisvoimasta hyökyi rintamamme oikeaan laitaan (jossa ainakin me olimme.) Onneksi kuitenkin tuolloin kestimme (ja oli kai siellä muitakin, en muista.)
Viimevuoden viimeisessä skenaariossa Rämä tiesi voittavansa jos Wanainmaa kaatuu. He siis painostivat kaikki muut ryllimään päin Wanainmaata jotta saisivat Wanainmaan lipun haltuunsa. Te olitte vain Rämän voiton tielle asettunut töyssy. :wink:

Niillä Rämäläisillä on varmasti kova halu pärjätä tänäkin vuonna.

Jos jotain niin vihu tietää että Kuola ottaa heidät päiviltä rivitaistelussa. Kuolaa tullaan ampumaan kuin viimeistä päivää ja heidät on saatettava useamman porukan kilpien voimin taisteluihin jos tätä oikeasti tapahtuu. Possulaiset ainakin ovat henkisesti valmistautuneet ampumaan jousia ja keihäitä kuten järkevää onkin.
"Harjoittelemalla hyvä tulee."
Avatar
Kantti
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 1647
Liittynyt: Tiistai, 21.02.2006 10:41
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Kantti » Keskiviikko, 28.06.2006 07:30

vielä kevyt joukko mukana joka mahdollistaisi läpi murtautumisen. Kun kilpirivi on juossut läpi niin kevyt joukko seuraa ja estää vihujen tulemisen kilpi- ja keihäsmiesten selkään kun ne ryhmittyy uudestaan
Kaunis ajatus, mutta haluan tässä vaiheessa kiskoa jalkoja maahan. En nimittäin kokemuksen opettamana usko, että yksikään Sotahuutoon osallistuvista yksiköistä kykenee taistelutilanteessa järkevään uudelleenryhmittymiseen, kun sen koheesio on kerran murrettu (vapaaehtoisesti rynnäköllä tai vihollisen toimesta). Korkeintaan jonkinlaiset pienryhmät kykenevät ehkä hakeutumaan yhteen tai pysymään yhdessä, mutta yksikkötasolla mäiskeen keskellä on moisesta turha haaveilla. Vaikka mainitsemasi manööveri kuulostaa komealta, johtaisi se todennäköisesti kotimaan kärkikirjailijan sanoin "hurmaavaan joukkoitsemurhaan".

Yleisestikin koko homman suurin juttu tulee todennäköisesti isommissa kähinöissä olemaan se, kumpi puoli pystyy pidempään pitämään kiinni valitsemastaan jutusta (oli se sitten rivi, koukkaava hyökkäys jne.). Se tulee oikeasti olemaan hirvittävän vaikeaa, vaikka kuinka ennalta asennoituisi pysymään samalla tasolla vieressä olevan kanssa ja nykimään toisella puolella nukkunutta sälliä samaan juttuun mukaan.

Niistä puhutuista signaaleista kannatan lähinnä huutojuttuja ja niiden yrittämistä, vaikka tiedän ne kokemuksesta itselleni mahdottomiksi taistelutilanteessa. Torvelle korkeintaan yksi signaali, joka on sitten tärkein kaikista, eli kenties yleinen rynnäkkö. Tietääpähän, että homma on pian ratkeamassa suuntaan tai toiseen. Yleisesti suosittelen kuitenkin torvien säästämistä tilanteisiin, joissa ollaan syystä tai toisesta hajallaan ja jolloin torvilla voidaan pitää tuntumaa siitä, missä omat ovat. Näissä onkin sitten jo mahdollista, että signalistit muistavat useammankin torvimerkin.

Yleisestä sodanjohdosta kannatan ilman muuta skenaariokohtaista ylijohtajaa, mutta kuitenkin niin, että tuumitaan aina ennen skenaariota (jos suinkin aikaa on) alijohtajien kesken joukolla, mikä olisi mukavin lähestymistapa tilanteeseen. Näin useammin kaikki ovat tyytyväisiä ja johtajakin voi paeta vastuuta tappiosta kollegiaalisen päätöksenteon varjoihin.
"The Almighty says this must be a fashionable fight. It's drawn the finest people."
Avatar
JonTzu
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 2966
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 20:27
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja JonTzu » Keskiviikko, 28.06.2006 09:33

Kantin kommentteihin:

Samaa mieltä, paitsi siitä että yleistä rynnäkköä ilmaistaan torvilla. Kun rynnäkkö alkaa väkeä ei saa enää olla torven varressa kun silloinhan olisi tappelemistakin tehtävänä! Lisäksi ei tuntuisi järkevältä pitää mitään suussaan kun ollaan keihäänheittoetäisyydellä vastustajasta, siinä on legojen rikkoutumisvaara olemassa.

Sain jostain mielikuvan että etelän kevyistä jotkut olisivat myös tuomassa paikalle omia torviaan. Tässä mielessä kannattaisin lähinnä yhtä kokoonkutsusoittoääntä metsiä varten.

Mutta joo, kuten Kantti totesi niin häslingiksi menee suurimman osan ajasta ja se joka häslää vähemmän voittaa. Mitä jos tehtäisiin vaikka sen viisi primitiivistä perussuunnitelmaa ja jankattaisiin niitä sitten SH:ssa läpi?
"Harjoittelemalla hyvä tulee."
Avatar
Misumasu
Marsalkka
Viestit: 2292
Liittynyt: Sunnuntai, 30.04.2006 20:55
Paikkakunta: Jyväskylän mlk

Viesti Kirjoittaja Misumasu » Keskiviikko, 28.06.2006 14:04

Mielummin sitten torvisiqnaali perääntymistä varten tai vastaavaa. Eiköhän rynnäkön voi ilmasita huutamisella: "Eteenpäin!" "Perkele, nyt mennään!!" :D
Sieluni Jumalalle, miekkani Maahinkaiselle.
Synnit meneekin sitten Ruton piikkiin.
Avatar
s_kettu
Paroni
Viestit: 180
Liittynyt: Keskiviikko, 01.03.2006 23:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja s_kettu » Keskiviikko, 28.06.2006 16:39

Luulis että jos torvi signaaleja käytetään niin niitä vois olla saman tien useampia esim. yksi pitkä=RYNKKÖÖN!! kaksi=peräännytään ja silleen. Taidan tässä toistaa itseäni mutta kumminkin.
Notre victoiries écrasantes sont incessant.
Avatar
Kantti
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 1647
Liittynyt: Tiistai, 21.02.2006 10:41
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Kantti » Keskiviikko, 28.06.2006 19:37

Luulis että jos torvi signaaleja käytetään niin niitä vois olla saman tien useampia esim. yksi pitkä=RYNKKÖÖN!! kaksi=peräännytään ja silleen. Taidan tässä toistaa itseäni mutta kumminkin.
Kuten Jontzu sanoi, silloin on vääränä hetkenä monta miestä torven varressa. Lisäksi kaikessa hässäkässä vain yksinkertaisimmat signaalit voisivat toimia havainnointikyvyn ollessa kiinni edessä sohivassa vihulaisessa. Sitten vain tuleekin ongelma, kun otetaan mainitsemasi yksinkertaiset koodit käyttöön. Kun torvia on pitkin rintamaa, niin vaikea sanoa, että olikos tuossa nyt kaksi puhallusta rivin toiselta reunalta, vai toistiko siinä vain naapuriryhmän signalisti kauempaa kuuluneen yksittäisen törähdyksen.
"The Almighty says this must be a fashionable fight. It's drawn the finest people."
Avatar
Stonetroll
Sotahuuto '12 -järjestäjä
Viestit: 266
Liittynyt: Torstai, 02.03.2006 13:44

Viesti Kirjoittaja Stonetroll » Keskiviikko, 28.06.2006 22:38

Aivan, ku ollaan huutoetäisyydellä niin voisi mieluummin huutaa, tulee vähemmän väärinkäsityksiä. Verbaalinen viestintä voi toimia myös niin, että ryhmä toistaa saamansa käskyt huutaen. Ja taistelun aikana ei huudeta muuta kuin käskyjä, ja niitä vain johtajat. Viime vuonna meillä kävi sikinsokin-skenaarion aikana niin, että käsky "lipulle" tuli jostain muualta samalla kun allekirjoittanut huusi "karkuun metsään". Seurauksena oli fiasko ja koko porukka kuoli. Mutta etukäteen harjoittelemalla ja kurilla tällaisia ongelmia voi välttää kun ne tietää.

Onhan se varmasti vähän vastustajaa pelottavaa kun tiukan kurinalainen joukko on täysin hiljaa, kunnes puhkeaa kerralla täyteen huutoon.
Toiset taistelevat sotahuudossa ja toiset foorumeilla, kaikille makunsa mukaan
Viestiketju Lukittu

Palaa sivulle “Teutonit”