Sankarteot

[saloneju]

Nyt kun nolojen makuun on päästy ja jokainen kuitenkin haluaa vuodattaa kirkkaimman kunnian hetkensä, antaa palaa tähän ketjuun Montako vihollista kaatui teidän aseistanne viikonlopun aikana? Kehukaa itseänne!

[TAUkki]

Suurin sankaritekoni koko tapahtuman aikana oli, kun puukotin Keisari-P:tä selkään
Mutta tosiaan, kun pääsin puolustamaan linnaa keihään kanssa, väkeä kaatui pinoittain.

[Hiisi]

Pelastin Kuolan lipun RISKissä sen jälkeen kun joku possu kävi sitä kantaneen prinsessamme puukottamassa selkään. Juoksin karjuen ja keihäällä tuikkien läpi skirmisher ryhmien lippu toisessa kädessä. Teloin jalkani niin pahasti etten pystynyt enää loppuskenarion aikana muuta kuin könkkäämään. Lipun kuitenkin sain takaisin paikalleen sen ainoan kerran kun se sieltä pariksi minuutiksi lähti.

Kyllä kannatti. Jotain 50+ minuuttia se lippu siellä sitten loppupeleissä pisteitä nakutti.

[N.Hirvelä]

Nonii, nyt tuli mullekki oikea ketju.

- Ryöstin lauantain kenttätappelussa maahinkaislipun kunniakkaasti selästä, koska se pysytteli omasta rivistään pelkurimaisen kaukana. Pystyin vielä juoksemaan sen kanssa omien linjoille ja antamaan eteenpäin. Valitettavasti Rämän lipunkantajan ehdin tappaa mutta lippua ei ehtinyt saada samassa skenaariossa kun muut vastustajat tulivat silloin niin lähelle.

- Pelastin toisessa kenttäskenaariossa joukkueemme jäs- enen keräämät Saksan ja Ruton liput, kun hän kuoli viholliseen.

- Ja Riskissä autoin yhtä omaa lippuamme pakenemaan alkupuolella jäämällä itse pidättelemään hilparilla turalaisia, jolloin lippu pääsi pakenemaan vihollisten välistä jotka olivat saartaneet meidät.
Samassa skenaariossa kyllä juoksin montakertaa omaa lippuamme turvaan, mutta niistä kuuluu kiitos varsinkin Athenelle ja yhdelle ruttolaiselle, jotka juoksivat viime hetkellä avukseni kun vihollinen oli jahdannut melkein kentän päästä toiseen minua ja lippua.

Noh, eiköhän tuossa ollut tarpeeksi omaa kehua.

[McManus]

Kyllä täytyy nostaa toisten sankartekoja mielummin

Itse ainakin kehuisin Wizzylin hienoa ryntäystä yksin kukkulaskenussa taistelemaan dueli susikukkoa vastaan ja sitten takaisin, se oli puhdasta upeutta

EDIT: Kai sitä oma hienoin hetki oli myös joko linnan sivustaa ORCia ja Rämää vastaan puolustaessa milloin milläkin keihäällä tai hilparilla, jopa kaksi kertaa kilpimuurien välissä, kun tilaisuus tuli, tai sitten ekassa linnanpuolustuksessa kun olin yhdessä tornissa ainoa joka ei ottanut lainkaan nuoliosumia, yksi osui jouseeni, muut kavereihin, ja sieltä tuli paukutettua aika monta tappoa. Varsinkin se, kun huomaa ORCin riveissä kaverin: huutaa sen nimen täysillä niin että se katsoo päin ja sitten antaa nuolen lentää (en osunut häneen, mutta jonkun ORCin kypärään mielestäni se meni).

[Rackham]

En hirveästi teurastanut missään, mutta pari kovin eeppistä kohtaa jäi mieleeni.

Launtain linna skenussa, puolustimme, ja vastustaja alkoi ulkoa jo heikentyä sitten lähdin sen poppoon mukaan joka juoksi kovaa linnasta ulos vihollisten kimppuun. Juoksin linnasta ulos ja loikkasin siihen pengertielle ja sprinttasin siitä nopesti hakemaan Entalian lipun. Mutta se hyppy ja sprintti oli magee.

Sitten se isompi kohtaaminen metsässä skenaario (muistaakseni?) sellaisen tein päässä, ihan pelialueen rajalla oli meidän keihäsmies parin lipun kanssa, camulosin lippumiehen kanssa. Lisäksi oli jalaton mantujen kilpimies, ja possujen hilpari. Muodostimme sihen sellaisen kolmenmiehen linjan ja katsottiin kun perkelettä, kuolaa ja vishnaa juoksee tietä pitkin meidän kimppuun. Mutta lippumiehet juoksi siitä meidän takaamme metsään ja kai pelastuivat. Kuolimme itse jostain syystä.

[Wizzyli]

Jätetään se dueli omaan arvoonsa, varmasti hienon näköistä mutta aika heikkoa on miekkamiehellä hilparia vastaan jos ei takana olevan jyrkänteen takia ole turvallista uida hilparimiehen liiveihin.

Otetaan joskus uusiksi tasaisella.

Henkilökohtainen hienoin hetki oli johtaa rynnäkkö linnan muurien yli viimeisessä valtauksessa. Jostain syystä tälläiset rynnäköt tosin päättyvät minulle aina samoin: Kuolan keihäisiin.

[Kakure]

Hornankattilassa bäkstäbbäsin ties kuinka monta perääntyvää jannua kun he kiipesivät hornankattilaa ylös ja siitä jatkoin bäkstäbbimistä huipulla, sieltä mennen alas yhä takaa-ajossa ja taas ylös kunnes varmaankin leskentekijä tajusi sanoa jotain "hei, suojaa kilvellä" kun kapusin toista kukkulaa ylös. Tappoja siis tuli "hieman" keihäällä tökkiessä perääntyviä jannuja.

RISKissä olin sisäänpäin kaartuvan mutkan pisteellä, jossa sitten äkkäsin Tuusan Nuuskan lipun. Siinä tartuin lippuun toisellä kädellä samalla kun wanainmaan miekkamies ottaa toisesta päästä. Pientä repimistä lipusta kunnes kaveri jeesaa ja tökkää jätkän kuoliaaksi ja allekirjoittanut juoksee kohti omaa respaa hymy perseessä, vain saadakseen miekasta lievästi vastapalloon. Noh, onneksi sama kaveri ottaa Tuskan lipun ja vie sen sinne.

Keihäsmiehenä kyllä oli kiva tökkiä kun muut tukivat ja itse oli välillä epätoivoisia väsymyshetkiä jolloin ei olisi jaksanut mutta adrenaliini ja tsemppaus auttoivat kummasti tikkausta. Linnaskenaariossa varsinkin. Taisin tökätä erästä henkilöä aika kovaakin päähän kilven välistä. Hieman pahoillani olen kun eräiltä sain lasitkin melkein naamasta lähtemään. Myös monia muita hauskoja vastapalloja oli keihäällä tehty ,kun juoksijat ottavat melkein nivusiinsa hittiä.

[Minardil]

Itselläni ei oman suorituksen kanssa mennyt tänä vuonna kovin hyvin, hain taistelua aivan liian aktiivisesti vaikka olin komentaja ja tästä kärsittiin parissa skenaariossa kun kuoltuani muut välillä hannaroivat. Kunniakkain hetki oli kyllä taatusti sunnuntaina linnakkeen puolustaminen ihan oikeassa laidassa päälle vyöryvää SOSin ja Rämän kilpitestudoa vastaan kun sain vihdoin käteeni kolmemetrisen keihään. Sellaista fragfestiä en ole koskaan ennen kokenut, en Sotahuudossa enkä missään. Väkeä kaatui kuin heinää ja ensi vuoden asevalintani kävi kristallinkirkkaaksi. Punaisia ja vihreitä pirulaisia riitti koko ajan ja puolustamassa oli epämääräinen hyypiöposse Takavasaraa, Wanainmaata, Tuonen Korppeja ja Possuja mutta silti höyryjyrä onnistuttiin pitämään ojassa vaikka skenaarion lopussa muurista ei ollut yhtään mitään jäljellä. Jos jostain olin tänä vuonna ylpeä niin tästä suorituksesta.

Muuten olin huomattavan tyytyväinen siihen että päädyin kevyen jousiryhmän komentajana ottamaan välillä matsia raskaitakin raskaampien Rämän ja Vishnan kanssa enkä edes ollut joukkoineni heittopussina vaan vastusta saatiin annettua. Jos joku olisi tästä minulle 07 maininnut olisin nauranut. Näiden kokemusten takia sain vihdoin kipinän linjataisteluun, saas nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Henkilökohtaisia sankaritekoja enemmän koen onnistuneeni yleisessä johtamisessa anarkistisikojen organisaatio-ongelmista huolimatta. Pariin otteeseen homma saatiin toimimaan just eikä melkein niinkuin piti, ensimmäinen sunnuntain kenttätaisteluista ja lauantain kaksi jälkimmäistä metsäkohtaamista olivat tästä hyviä esimerkkejä kun possunpurilaat tekivät just sitä mitä pitikin ja kokonaisia vihollisryhmiä saatiin välillä pudotettua lähes tappioitta. Lisäksi monessa skenaariossa, etenkin riskissä pakan levittyä sain huutamalla ja meuhkaamalla jonkinlaista järjestystä ja riviä aikaan ja pari onnistuneesti ajoitettua rynnäkköä etenkin Vishnan kylkiin ja selkämykseen.

[Teurastaja_]

Monessa skenussa jossa vauhtiin pääsi saattoi tulla jopa ~10-20 tappoa epäselvimpiä tilanteita lukuun ottamatta. Useimmiten nämä tapahtuivat kahden satunnaisen rivin kohdatessa, jossa sitten mätin laidassa ja aloin rullata, välillä tuli poukkoiltua rivien välissä kun homma alkoi hajota ja backstab tappoja ja ihmeellisiä wrap-haleja tuli aivan älyttömät määrät.

Linnassa spawnien kanssa tikkasin keihäällä pitkälti sen koko ajan kun olin hengissä, mikä kertonee jotain sen skenun saldosta(kävin kahdesti spawnaamassa). .

Välillä sitten taasen jäin seisomaan mitä typerimpiin paikkoihin ja kuolin turhaan. Tälläistä tänä vuonna.

[Automaattinen]

Uroteoista sen verran jäi mieleen että pääsin ottamaan muutaman kerran yhteen Jontsun kanssa. Tiedä nyt sitten siitä urotekopuolesta silti. Omakohtaisesti kumpainenkin meni huonosti koska ekassa sain osumia perille ja en tajunnut lyödä perille lopettavaa iskua.

Toisessa taklasin Joonaksen maahan mutta sain vatsan täydeltä glaivea kun en ehtinyt tumppaamaan oman hilparini perällä maassa makaavaa miestä.

Molemmat olivat nopeita ja kivoja tilanteita. Uudestaan ehkä jos satutaan eri puolille ensi vuonna..

Muita urotekoja on varmaan se haaste pitkittyneen piirityksen kesken jonka voitin ja Maahinkaisen rivissä organisoidessa puolustusta linnassa useaan otteeseen.

Itselleni en glooriaa hakenut enkä laskenut joten en kyllä niitä muistakaan.

Sopii muistuttaa jos joku tietää mun tehneen jotain.

[Haltia]

Kyllä se jonkinlainen nuolijumala oli puolellani tämän SoHuna ajan. Yksikään nuoli ei kadonnut/mennyt rikki. Sain monta tappoa ja haavoitin useaa soturia. Oli hyvä fiilis kun vihdoin siitä harjoittelemisesta oli hyötyä.
Sankarteko tai ei, niin siinä saatossa kun porukka rynni päälle ihan tajottomasti ja mulla oli vain miekka (nuolet loppuivat) muutama vihulainen vain juoksi ohi ja sain kaksi puhdasta selkäänpuukotusta ennekuin sain keihäästä niskaani. Se oli hieno fiilis.

[Kreivi Sinisulka]

Sankaritekoni rajoittuivat yhteen tuntiin Sotahuudossa: RISK:iin, jossa ryhdyin raskaaksi skirmaajaksi.

Johdin hajanaisen skirmaajalauman rynnäkköön päin Perkeleen kilpimuuria (aitoon Warhammertyyliin ilman kypärää raivokkaasti huutaen) ja siitä mentiin heittämällä läpi, vaikka itse kuolinkin.

Kävelin muusta piittaamatta vihollislinjojen läpi silmissäni vain Ryhmä Rämän lippumies, jonka kaadoin ja jolta lipun ryöstin. Valitettavasti Kuola oli hereillä ja riisti minulta mahdollisuuden yrittää toden teolla takaisin omille linjoille.

Haastoin KeisariP:n kaksintaisteluun, jonka kaksi virolaista ikävästi keskeytti, mutta onnistuin lätkäisemään majesteetin hengiltä myöhemmin sekavan mätön aikana.

[Bianco]

Omat sankaritekoni jäivät valitettavan vähiin: mieleenjäävimmät sotakokemukseni koostuivat juoksemisesta lipun kanssa turvaan niin kovaa kuin räpylöistä lähti. Yhdessä lauantain kenttätaistelussa, jossa muut Wanainmaalaiset lyötiin jo ensitörmäyksessä, kipittelin siksakkia taistelijoiden välissä kunnes kirmasimme possujen kanssa rajalta yli. RISKissä onnistuin pitämään lipun hallinnassani huimat 35 minuuttia, jonka jälkeen menetin sen TURAlle, huolimatta siitä että Takavasaralaiset urheasti yrittivät antaa minulle aikaa juosta pakoon (kiitos siitä).

Juokseminen on ihan kivaa.

[Jesua Sukaton]

Jossain kenttäskenussa joka meni täysin häröpalloiluksi kun oikea laitamme lähti etenemään liian aikaisin sain tapettua leskentekijän joka tavoitteli rämän lippua. "Sorry, ei tänään dude", ja keihäs naamaan.

Linnassa ulos rynnäkkö ja takaisin paluu. "Yli vaan". En tainnut hirveästi kylläkään ketään tappaa, mutta ainakin pidin meteliä ja potkin ihmisiä liikkeelle. Omatkaan eivät tappaneet kotiin palatessa. Uskomattoman hyvin onnistunut mänööveri.

Vihollisia tuli tapettua joka skenussa, ei siinä ollut yleensä koskaan mitään erikoista, mitä nyt linnassa sain tapettua muutaman yllättyneen perkeleen jotka olivat pysähtyneet juuri minun keihään kantamani päähän. Toisessa metsäkohtaamisessa Maahinkainen kuitenkin onnistui perääntymään taistellen hiekkätietä älämäkeen lähes tappioitta. Kool.

Riskissä parhaat kiksit sai siitä kun keräsin etselleni suojattavia ja pidin huolta etteivät ruttolaiset ja vastaavat pääse tappamaan yksittäisiä sotureita. Jännästi ympärille kasautui hitaasti lisää porukkaa.

Sankaritekona voitaisiin ehkä myös pitää sitä, että selvisin Hornankattilassa hengissä siitä rinnerynnäköstä vastustajien laitaan ennen holdia.

[Pahistonttu]

Linnataisteluissa läheltä ja tarkasti heittämäni keihäät olivat suurimpia onnistumisen elämyksiä.
Rämän lipun vieminen 3vs3 matsissa (Rämä kaatui Muerte ei) eräässä sunnuntain kentässä oli myös hieno onnistuminen.

[keredwel]

ei ehkä sankaria, mutta itseäni huvitti kun jossain metsäskenuista lähes koko muu TURA kupsahti ympäriltä ja löysin itseni armeijatta enkä löytänyt ympäriltä liittolaisia. yhtäkkiä iso röykkiö vihollisia käveli letkassa ohitseni ja hipsin rauhassa heidän välistään. :'D linjassa mutistiin että hei öö onkos tuo vihu vai ei kunnes jotkut häntäpään galenit äkkäsivät kysyä. viattomasti sanoin joo ja pingoin karkuun ja kaikki galenit (niitä oli ehkä viisi tai kuusi?) lähti perään. olisin päässyt niiden kaikkien selkään jos ei olisi huomattu. no veinpä yhden jalan mennessäni kun saivat kiinni. :'D

muutenkin linnaa puolustaessa oli mahtavaa kun sai lahdata vastustajia glaivella oman kilpimuurin suojista. paitsi siinä vaiheessa kun ase repäistiin muurin ulkopuolelle, jäin roikkumaan suojatta heinäpaalujen päälle ja sitten tuli lämää. ei se mitään, respaamaan vaan. oli kunnon sotahurmos. sen jälkeen juoksin pois isommasta rysästä ja yllätin hyppäämällä sörkkimään toisen laidan pienemmän väännön joukkoon.

viimeisen linnaskenun aikana syöksyt repimään muuria alas olivat hienoja koko ryhmältä!

[Pimeyden Ritari]

Paras hetkeni oli kohtaaminen metsässä -skenaariossa, kun pistin kylmäksi vajaa kymmenisen vishnaa.

Vihollisen yrittäessä piirittää (tai siltä se ainakin vaikutti) armeijaamme onnistuin juoksemaan saarron ulkopuolelle muutaman Tuonen korpin ja muun random väen kanssa. Ammuin yhtä vishnaa olkapäähän ja niskaan, mutta tämä ei ottanut osumia. Onneksi yksi Tuonen korppi tuli ja taputteli tätä kolmesti päähän. Tiputin myös kaksi possulipun ja Tuskan lipun ryöstänyttä vishnaa. Valitettavasti perääni lähti vihuja ja jouduin juoksemaan karkuun, ehtimättä ottaa lippuja. Onneksi pari liittolaista sattui lähtemään ahdistajiani perään ja tappoi ne.

Vishna lähetti useita kertoja 1-2 tyyppiä hakemaan minua, mutta ne oli helppo ampua ennen kuin pääsivät lähellekään. Otin mukaani vishnojen maahan unohtaneen Tuskan lipun ja yritin kiertää lipun kanssa omieni luo. Harmikseni huomasin kaikkialla vain vihollisia, joten pysyttelin sen vähän mitä skenusta oli jäljellä kauempana lipun kanssa. Lippu kädessä kun on aika mahdotonta ampua.

Koko skenaariossa ammuin 12 nuolta, kaikki vishnoihin osuen. Tässä skenaariossa kaikki vishnat yhtä lukuunottamatta ottivat osumat kiltisti, kiitos heille siitä. Muut skenaariot menivätkin sitten minun osaltani enemmän tai vähemmän penkin alle.

[Manikyyri]

Ehkä ainoa hohdokas hetki oli kun sain selkäänpuukotettua kaksi hyökkäävää muertelaista. (ja kolmas tappo sitten mut)

[Triks]

Hohdokkaimpia hetkiäni oli se, kun sain yhdessä linnaskenuista ammuttua headshotin Keisari_P:n kypärään, muistaakseni peräti kahden kilpimiehen välistä. Oli vielä viimeinen nuoleni! (Piti käyttää hyvin! *naur*)

Saatossa oli myös mukava pieni perfect mode päällä. Juuri ennen kuolemaani (Beatific, mrr! ) lahtailin jousen kanssa mukavasti porukkaa. Taisi siinä keltti jollei toinenkin pudota.

[EyesClosed]

Kenttäskenaariossa Rämä meni päin Vishnaa ja sain kaksi voimalla päälle tulluttu VG:tä hengiltä kunnes kuolin itse. Toinen kuolleista virolaisista kumminkin kaatui holtittomasti osin päälleni, jääden takaa tulevien jalkoihin. Laitoin sitten rämä-kilpeni (tm) siihen kaverin suojaksi kun molemmat kuolleita oltiin ja totesin: "Stay down, you´re safe." Noustiin sitten kun elävät eivät enää talloneet.

[Rovio]

Jaa sankar tekoja vai? Hiivin salaa vihollisen selkään ja tuhosin heitä kun he katsoivat esitaistelijoiden eeppistä kamppailua.

Ärjäisin heleällä äänelläni ja heikkohermoiset ja pahat vastustajani karkasivat sankoin joukoin, vaikkei meitä siellä ollutkaan kuin kaksi ja suuri egoni.

Ja tietty lähes myyttisiä tst-liikkeitä tuli harrastettua.

[Falcata]

Kunniakkain hetki oli kyllä taatusti sunnuntaina linnakkeen puolustaminen ihan oikeassa laidassa päälle vyöryvää SOSin ja Rämän kilpitestudoa vastaan kun sain vihdoin käteeni kolmemetrisen keihään. Sellaista fragfestiä en ole koskaan ennen kokenut, en Sotahuudossa enkä missään. Väkeä kaatui kuin heinää ja ensi vuoden asevalintani kävi kristallinkirkkaaksi. Punaisia ja vihreitä pirulaisia riitti koko ajan ja puolustamassa oli epämääräinen hyypiöposse Takavasaraa, Wanainmaata, Tuonen Korppeja ja Possuja mutta silti höyryjyrä onnistuttiin pitämään ojassa vaikka skenaarion lopussa muurista ei ollut yhtään mitään jäljellä. Jos jostain olin tänä vuonna ylpeä niin tästä suorituksesta.

Pitää kyllä sanoa itsekin että tuo kohtaus oli äärimmäisen eeppinen! Olimme siis aivan äärioikealla, johon itse asiassa kolme vishnaa olivat juntanneet kilpensä, itse olin vishnojen vasemmalla puolella, ja siinä oli tosiaan aivan random posse pikkukilpiä (parhaillaan koottiin pikkukilvistä kaiketi neljä kilpeä korkea shield wall, jossa alimmaisena oli possu kyljellään pienellä kilvellä, minä polvillaan suojaamassa tätä keskikahvaufollani ja vielä omaa päätäni hilpareilta suojaamassa taisi olla juuri noita Korppeja tai Wanainmaata). Erään hyökkäysaallon torjumisen jälkeen sitten Minardil syöksyy himopitkän keihään kanssa paikalle ja asettuu makaamaan Vishnojen olkapäille jotta yltäisi pidemmälle, ja alkoi tikata panssarimörköjä seulaksi. Itse nousinkin sitten heti suojaamaan Minardilia.

Muita hienoja hetkiä oli myös mm. linnaan hyökkääminen. Itse heiluttelin Skotlannin (ent. Sveanmaa) suurbanneria vallihaudan laidalla ja huutelin respaaville possuille "Possut eteenpäin! For Scotland!!!" Jossain vaiheessahan armeija sitten pääsi läpikin ja päästiin syöksymään tornin alle. Jäin sitten vielä vähäksi aikaa heiluttelemaan lippua muurin jämillä.

Kun taas tappoja tarkastelee niin Riskissähän niitä tietty tuli eniten. Pääsi aina vähän väliä milloin kenenkin selustaan, ja korjasin talteen mm. sellaiset päänahat kuin KeisariP ja Susikukko (joista tämä viimeisin tosin takaapäin mutta eniveis). Huutelin koko ajan kaaosta, vasaraa ja uudelleen ryhmittymistä, vaikka muita vasaroita ei sillä hetkellä olisi ollutkaan lähimaillakaan. Pyrin aina syöksymään vihollisen linjan taakse keräämään huomiota ja sekoittamaan pakkaa. Välillä tuli oikein Leonidas olo, kun sieltä täältä syöksyi yksittäisiä solttuja, joita pääsi pistelemään pataan. Kunnes sitten piti perääntyä ylivoiman / järjestäytyneen osaston edestä. Yhdessä välissä miekkakäden menetettyäni jäin muiden vasaroiden kanssa suojaamaan erästä lippupistettä aina Turan tappavaan rynnäkköön asti. Vielä lähdimme viimeisillä sekunteilla erään tutun ruttolaisen kanssa last epic chargeen, mutta torvi mokoma törähti viisi sekuntia liian aikaisin.

Eräs ryhmäkohtainen huippuhetki oli hornankattila saatossa, jossa Saksa-Balttian piti kuljettaa lippu ja saatettava voittopisteelle. Jäimme erään jyrkän rinteen päälle mahdollisimman näkyvään paikkaan ja yritimme korkealta paikantaa lippua / saatettavaa. Minuutti tai pari siitä kun ensimmäinen kontakti armeijoiden välillä oli saatu, eräs Vishnan osasto / jämät hoksasivat alhaalta meidät, ja lähtivät kapuamaan ylös rinnettä, joka oli kenties jyrkin mitä koko Sohu alueelta löytyi. Kanssamme rinteellä oli pari possua ja jostain ilmestyi myös yksi entalialainen, ja kurmotimme koko poppoon lakoon. Myös ekassa metsätaistelussa pääsimme tuhoamaan yhden vishnan osaston, kun saimme sen Muerten kanssa pihtien väliin. Samassa skenussa skirmattiin myös parin ruttolaisen kanssa matalaksi vishnan toisen osaston jämät ilman tappioita. Siitäkin päästiin vielä Perkeleen selkään, mutta mokomat ehtivät kääntyä ennen kuin sain tehtyä kovin paljoa vahinkoa.

Olin myös erittäin tyytyväinen itseeni, kun joukkoni tottelivat mukisematta käskyjä ja antoivat kaikkensa mihin pystyivät ja vielä vähän enemmänkin. Etenkin Riskissä ja linnataisteluissa puhtia riitti uskomaton määrä. Kiitos heille siitä.

[JP666]

yksin linnasta yhdellä jalalla ulos mättämään kun muut ei tullut mukaan . tapoin vastapuolen yhden kaverin joka myös oli yhdellä jalalla en muista kenet, ja sitten tulikin neljä veljestä vastaan ajattelin että nyt tulee päähän mutta sitten loppu armeja hyökkäsi linnasta rähisemään.

[Skylark]

Kunniakkain hetki oli kyllä taatusti sunnuntaina linnakkeen puolustaminen ihan oikeassa laidassa päälle vyöryvää SOSin ja Rämän kilpitestudoa vastaan kun sain vihdoin käteeni kolmemetrisen keihään. Sellaista fragfestiä en ole koskaan ennen kokenut, en Sotahuudossa enkä missään. Väkeä kaatui kuin heinää ja ensi vuoden asevalintani kävi kristallinkirkkaaksi.

Olin itsekin samassa paikassa vastapuolella ja näin nohevan konekiväärikeltin keihään varressa. Poistuin jopa linjasta hakemaan ensimmäistä vapaata jousimiestä joka sinut tulisi ampumaan! En kuitenkaan löytänyt ketään