Sankarteot

[Haiden]

Sankaritekona oli, kun saatossa loottasin kuolalta lipun. Oliko se nyt turan lippumies oli vieressä ja luulin häntä kuoleeksi. Yritin ottaa lippua mutta nopeasti kuullui en mä ole viellä kuollut. Tapoin hänet ja tuli kyllä fiilis "et vai?". Lopussa viellä loottasin liskojen lipunkin matkaan.

Ei ole hauskaa pitää tornikilpeä, kolmea lippua ja miekka samaan aikaan

[Pahistonttu]

Päälle panssarit ja kasa heittokeihäitä, niin saat käsityksen siitä, miltä minusta tuntui linnan piiritykseksi muuttuneen kentän loppuvaiheessa

[arturo]

Oma urotekoni (ja huikaisevin SoHu muistoni) oli kun vikassa linnaskenussa ryntäsin puolustajien kilpilinjan yli törmäten susikukkoon. Seuranneessa lyhyessä väännössä hutaisin hänet kuoliaaksi ennen kuin joku älysi huitaista minua muutaman kerran selkään, jopa siinä määrin että menetin tasapainoni ja kaaduin susikukon kanssa ketoon.

[LehtoA]

Kukkulaa vallatessa pääsi tilanne meidän hyökkääjien osalta hieman tyssäämään, ja kun vastapuolella oli pidempiä keihäitä oli ratkaisuja tehtävä. Huomasin vasemmalla puolellani pitkän linjan Vishnaa ja huusin heille. "Vishna, on three. One - two -three - charge." Ja läksin itse kilpimieheni kanssa rynnäkköön. Yllätyksekseni koko Vishna yhtyi rynnäkkööni ja siinä saatiin puolustajia lakoon aika tehokkaasti.

Oli kyllä hienoa kun ryhmästä löytyy tuolla tavalla aloitekykyä että tällaistakin kaveria kuunnellaan ja otetaan niitä paikkoja hyväksi. Moni muu ryhmä olisi siinä tilanteessa jäänyt palloilemaan ennen kuin seurannut meikäläistä.