Sivu 1/3

Taktista asiaa.

Lähetetty: Tiistai, 03.06.2008 22:06
Kirjoittaja C22
Ihan vain kuulemani perusteella Vishna ei tehokkaasti pysty taistelemaan kuin eteenpäin, joten arvelen parhaan tekniikan heitä vastaan olevan niinsanottu "häränsarvi".

Niille jotka eivät härkää pysty sisäistämään, se tapahtuu pitkälti näin:

Edessä on liikkuvaa porukkaa keihäiden kanssa TAI paljon rytkettä kestävää osastoa (esim: KuoLa?) jotka liikkuvat nopeasti taaksepäin samalla tökkien kuin heikkopäiset.

Sivustoilla tai toisella sivulla raskas porukka etenee unohtaen kaikki reilun pelin säännöt iskemällä sivustaan ja selkään.

Uskoisin Vishnan pakan menevän ihan sekaisin kun vihollisia hyökkää puolelta jos toiselta.

Ideoita taktiikoista voisi muutkin kirjoittaa tänne.

Lähetetty: Tiistai, 03.06.2008 22:12
Kirjoittaja Suontakanen
Tuo kuulostaa ihan järkeen käyvältä kunhan homma pidetään yksinkertaisena, muuten homma voi mennä pipariksi. Uskon että raskaita vastustajia vastaan ei kannata kokonaan käydä ihan suoraan hyökkäykseen, oletan että Tanska on ainakin siinä mielessä monipäisempi ja tietyssä mielessä paljon raskaampi

Lähetetty: Tiistai, 03.06.2008 23:23
Kirjoittaja Azor
Uskoisin Vishnan pakan menevän ihan sekaisin kun vihollisia hyökkää puolelta jos toiselta.
Tämä onnistui heitä vastaan lähes oppikirjamaisesti ollessamme Virossa.

Lähetetty: Keskiviikko, 04.06.2008 00:45
Kirjoittaja Keisari_P
Kannattaa yrittää, mutta en missään nimessä aliarvioisi virolaisia.

Virossa Nordic Equinoxissa Vishnaa (tai osaa siitä) vastaan toimi melko hyvin linjan levitys ja sumputus häränsarvi tyyliin. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon pari seikkaa:
1. Meillä oli lukumääräisesti pieni miesylivoima, ei kovin merkittävä, mutta kuitenkin. Lisäksi meillä oli suomen kovimmat jannut mukana. Näytti siltä, että Virolaisilla oli joukouissaan pitkälti nostoväkeä.
2. Bernard ei johtanut virolaisia. Hän oli tapahtuman järjestäjä, eikä siten puuttunut mitenkään virolaisten toimintaan. Hän ei näyttänyt antavan omilleen vinkkejä edes tauoilla, vaikka näki heidän olevan alakynnessä.

Sotahuudossa Bernard mainitsi, että tavallisesti he käyttävät reserviä, minkä johdosta pienellä ryhmällä ilman reserviä on vaikeampi saavuttaa tuloksia; nyt heillä on 41 soturia. Tästä riittää reserviä vaikka kahteen lähtöön. Reservi pystyy torjumaan skirmishporukat ja sarvien kärjet. Sen vähän mitä olen Bernardin toimintaa saanut seurata ja mitä olen kuullut, en usko, että virolaisia saadaan enää pelattua yhtä helposti pussiin. Se toimi virossa, mutta uskon, että vierestä löylytystä seurannut Bernard on jo ratkaissut ongelman, ja siis omasta mielestäni juuri suurella ryhmällä josta riittää miehiä reserviin. Hän on tutustunut meidän varovaisempaan taistelutyyliin jossa nimeomaan sijoittelulla saavutettaan voitto, eikä rynnäköinnillä.

Kysyessämme Jüriöössä -07 eräältä virolaiselta (joka ei kuulunut Vishnaan) Vishnan heikkouksia, saimme tosiaan vastaukseksi, ettei niitä ole. Ryhmä on hyvä kentällä ja metsässä. Kuulemma ainut heikkoudeksi luokiteltava seikka oli tosiaan toiminnan henkilöityminen Bernardiin. Mikäli hänet saisi hengiltä, homma todennäköisesti hajoaisi käsiin.

Itse uskon, että virolaiset pystyvät suuren ryhmäkoon ja yksilötaitojen ja kurinalaisuutensa johdosta pitämään pakkansa kasassa ja torjumaan skirmisherit ja häränsarvet reservillään, taaten itselleen mahdollisuuden valita taistelutyylin: kohtaamisen tiiviissä linjassa.

Näkisin, että virolaisilla on vain yksi todellinen heikkous, ja tämäkin menee spekulaation puolelle. Virolaiset käyttävät keihäissään bambua. Vaikka bambu onkin kenties lasikuitua ja PVC:tä parempi materiaali, se on suomessa vielä kiellettyjen artikkeleiden listalla. Rakentavatko virolaiset meidän standardit täyttäviä keihäitä vain sotahuutoa varten? Virolaisten taistelusäännöillä keihäät eivät muutenkaan ole yhtä tehokkaita, joten on mahdollista, etteivät virolaiset ole vielä tajunneet keihäiden merkitystä. He saattavat rakentaa tyylinsä yksinomaan isojen kilpiensä varassa suoritettuun rynnäköintiin.
Virolaisilla on isot kilvet ja he tulevat päälle. Tämä ei ole meidän omillekaan keihäsmiehille erityisen otollista, mutta aina paikkoja aukeaa.

Sumputusta kannattaa toki yrittää, se on todennäköisesti jokatapauksessa Vishnaa vastaan järkevämpää kuin suora linjataistelu. Onnistumisen edellytyksenä on kuitenkin virolaisten reservin sitominen skirmishereiden toimesta. Virolaisten selkään on saatava joukkoja vaikka väkisin.
Viron armeijalla on kuitenkin kaksi muutakin suurta ryhmää, Tura ja Perkeleet. Veikkaisin, että perkeleet voivat nousta ryhmävahvuudeltaan jopa sotahuudon suurimmaksi suomalaisryhmäksi. Isojen ryhmien yhteispeliä voi olla vaikea murtaa.

Lähetetty: Keskiviikko, 04.06.2008 01:22
Kirjoittaja Mahti
Kuolaa ei missään nimessä keskelle. Muuten joustava keskusta ja hyökkävävät kyljet kuulostaa hyvälle.

Optimaalisessa tilanteessa kuola voisi olla jommalla kummalla sivustalla ja rynnätä läpi turasta tai perkeleestä. Meidän tehokkuutemme perustuu nimenomaan tiiviiseen rynnäkköön, josta tehdään nopea läpimurto sekunneissa ja lanataan vihollinen kyljestä sen jälkeen. Kylkilanaaminen toimii sen takia, että kykenemme pitämään porukan keskivertoa paremmin kasassa myös vihollisen rivien hajottua. Me osataan hyökätä, mutta vetäytyminen taistellen on vaikeampaa, varsinkaan kun sitä ei ole harjoiteltu sitten vuoden 2006. Eivät ne virolaiset olleet mitenkään voittamattomia viime vuonnakaan, enkä usko että heidän yleinen tasonsa on ryhmän koon noustua samalla tasolla. Mikäli varsiaseita ei löydy, saa ryhmä kovaa nakkia eritoten hilparimiehiltä.

Rämä vahvistettuna parilla pikkuporukalla (pohjosen väki ja sudet esim.) voisi toimia keskustana ja kuola tämän porukan jommalla kummalla sivulla. Reservi olisi hyvä olla myös sumputtavalla porukalla, koska itse väitän muutamallakin miehellä oikeassa paikassa oikeaan aikaan olevan merkitystä. Reservin pitää vain älytä tehdä ratkaisunsa nopeasti taistelun alun jälkeen. Vihollisella pitää myös olla verrattain suuri reservi, mikäli meinaavat torpata läpimurtautuvan linjaryhmän. Oletusarvoisesti kuola pystyy selviämään todella pienillä tappioilla, mikäli vastaan tuleva ryhmä ei kykene aggressiiviseen vastahyökkäykseen ja omaa raskasta varustusta.

En usko, että tämän Bernardin nitistäminen taistelussa juuri auttaa. Ehkä nuoli silmään ennen rivien kohtaamista voi toimia, mutta ei muuten. Kun taistelu alkaa, on suurin osa taktisista päätöksistä jo luotu, eikä komentaja voi vaikuttaa asiaan mahdottomasti. Tässä vaiheessa hyvä komentaja on jo ollut hyödyksi armeijalleen, eikä hänen kaatumisensa vaikuta kriittisesti armeijan toimintaan. Taistelussahan komentajan tärkein tehtävä lienee mahdollisen reservin ohjastaminen, mikä jo itsessään edellyttää paikkaa turvallisesti taistelulinjan takaosassa. Meidän ei kuitenkaan tule pelätä liikaa yksittäisiä ryhmiä tai henkilöitä. Yhtä vaarallista, kuin aliarviointi on pelkääminen ja yliarviointi. Niin kauan kuin vastassa on samanlaista ruokaa syövä ja samaa happea hengittävä tyyppi, niin se voidaan voittaa. Röyhkeä asenne on hyvä vastustajaa kohtaan, niin saa siitä moraalisen yliotteen jo kärkeensä.

Lähetetty: Keskiviikko, 04.06.2008 10:16
Kirjoittaja Skylark
Joka tapauksessa vastustaja tuskin tulee olemaan yhteen pisteeseen pakkautunut passiivinen blokki. Se yrittää todennäköisesti laidoilta läpi. Se on tämänpäivän trendi. Siinä tapauksessa tuskin voimma saavuttaa määrällistä ylivoimaa kaikkialla.

Meidän kannattaa miettiä ketkä pystyisivät mahdollisimman pienellä väkimäärällä pidättelemään mahdollisimman isoa väkimäärää. Tällöin voisimme hidastaa koukkaavan vastustajan liikettä mahdollisimman paljon ja vastaavasti mennä suurella voimalla ja nopeudella toisesta laidasta läpi paikallisen ylivoiman hengessä. Annetaan siis vihollisen ensin laittaa joukkonsa liikkeelle ja valitaan sitten sen kannalta epäedullisempi puoli josta mennään yli, pidättelyjoukkojen pelatessa meille aikaa toisessa laidassa harvan linjan ja pienen reservin avulla (tietysti jousien tuodessa uhkaelementtiä)

Lähetetty: Keskiviikko, 04.06.2008 14:20
Kirjoittaja Susikukko
Okeilla jäljillä mennään. Skenaarion alussa yhdessä sovittava yhteiden tavoite pitää olla kaikilla ryhmillä kirkkaana mielessä. Ryhmien omien tehtävien pitää olla todella yksinkertaisia yksi suunta/paikka, yksi tehtävä/vihollinen ja yksi loppu tavoite. Ryhmiä ei tosiaan enää paljon alku "töötin" jälkeen armeija tasalla johdeta ja varsinkin taistelun alettua se on lähes mahdotonta, joten kaiken pitää olla selvää. Yksinkertainen on kaunista.

Veikkaan, että mikään ryhmä ei halua olla keskellä vaikka olisi kuinka raskas. MUISTAKAA SAKSAN TAKTIIKOISSA, ETTÄ MEILLÄ ON AINA YKSI YHTÄ VAHVA ARMEIJA RINNALLA! En tiedä onko kovin sikaa, mutta ainakin voiton kannalta olisi hyvä saada keskusta tai uhrilammasa aina tästä "naapuri" armeijasta :twisted:

Rämässä on mietitty taktiikkaa jossa armeija on kolmessa palikassa. Yksi osa edessä jommalla kummalla laidalla. Loput linjassa keskellä ja reunalla. Jos tätä halutaan kokeilla jossain kenttätaistelussa voi rämä olla tuo edessä oleva. Etu paikan voi myös ottaa heti alku töötistä juoksemalla siihen. Tällöin vihollinen ei osaa varautua siihen etukäteen, joka voi sekoitaa sen toimintaa?

--------------------------Vihollinen-------------------------------------------


-oma R.edessä-



tyhjä tai reservi-------Oma keskusta-------------------------------Reuna-

Annetaan vihollisen tehdä omat virheensä. Jos vihollinen hyökkää edessä olevan ryhmän kimppuun, oma ryhmä vetäytyy tai pitää, jolloin oma pääjoukko pääsee sen vihollis osan sivustaan tai selustaan. Jos vihollinen lähtee päälinjaan tai oikeaan reunaan. Painaa oma edessä ovela ryhmä läpi ja menee selustaan, tällöin oman oikean reunan pitää vetäytyä tai pitää. Reservi olisi hyvä olla edessä olevan takana. Reservi voi olla pienikevyt ja ketterä, joka tartuu taisteluun heti KUN vihollisen linjaan tulee aukko syystä tai toisesta.

Lähetetty: Keskiviikko, 04.06.2008 21:39
Kirjoittaja Suontakanen
Me pysymme hidastamaan vihollisia mutta vain aika pientä osaa kun pääsemme heidän sivunsa viereen. Uskoisin että jos vastustajalla ei ole kauheita reservejä pystymme sitomaan sen verta miehiä kuin he lähettävät kimppuumme(kunhan sieltä ei koko armeija tule)

Lähetetty: Keskiviikko, 04.06.2008 22:05
Kirjoittaja Suontakanen
Ja lisäyksenä edelliseen, emme kuvittele että pärjäisimme kunnolla ns.reilussa linjatappellussa mutta olen meidän raskasta osastoa harjoittanut siihen että pakitetaan taktisesti lisäajan saamiseksi. Samalla kevyt siis tulee häiritsemään selkään tai kylkeen jolloin voimme tehdä jotain vastustajille, jos ei muuta niin pelaamme aikaa vihollisen joukoilta pois

Lähetetty: Keskiviikko, 04.06.2008 23:11
Kirjoittaja Keisari_P
Näkisin, että meidän vahvuutemme on siinä, että saamme kenties tehokkaimman 60 soturin pistevoiman aikaiseksi Rämän ja Kuolan tiiviillä yhteistoiminnalla. Mikäli pienemmillä ryhmillä onnistutaan sitomaan vastustaja ja takaamaan Rämän ja Kuolan kombolle työrauha, saamme ratkaistua tilanteet nopeasti. Kurinalaisuus ja pelisilmä ovat etujamme.

Tuhoblokin sijoittuminen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan vaatii toimivaa dynaamista tiedustelua, häirintää ja aggressiivista liikettä. Tiedustelusta saatiin mielestäni hyviä kokemuksia treenipäivässä. Ehdotan, että Rämä organisoi tiedustelun, muttei käytä siihen liiaksi omia resurssejaan. Näkisin, että kaksi soturia.

Tarvitaan nopeasti tieto mihin iskeä, häirinnällä saadaa aikaan pientä hajaannusta, mutta ennenkaikkea pelata ulos vihollisen reservit ja tämän aikana välittömästi isketään kuolinisku kaavalla, jossa Rämä ja Kuola tulee kovaa päälle.
Näksin, että häirinnässä, eli vihollisjoukkojen sitomisessa ja oman sivustan turvaamisessa tultaisiin käyttämään Maahinkaista ja Leviaattania. Liskot ja sudet pitäisin linjassa ja reservissä.

Me emme voita sotaa käymällä erillisiä taisteluja kukin ryhmällään, vaan puhaltamalla yhteen hiileen, tekemällä omalle armaijalle edullisia ratkaisuja. Ei lähdetä metsästämään joukkoja joista ei ole välitöntä uhkaa, jos aika on pois omien joukkojen tukemisesta. Liian monta kertaa Sotahuudoissa on nähty, että pienet ryhmät lähtevät erilleen ja eksyvät metsään. Näin ei saksan armeijassa saa käydä. Veikkaan, että Ruotsin armeija tulee kompastumaan juuri tähän ongelmaan. Koska heillä ei ole vahvoja linjaryhmiä, he yrittänevät kompensoida tätä liikkuvuudella. Mikäli he hajauttavat joukkojaan ajatuksenaan iskea yhtä aikaa useammalta suunnalta, me vastaamme valitsemalla painopisteen, ja tuhoamalla nopeasti yhden laidan ilman, että muut ehtivät hätiin. Ja jos yksittäiset ryhmät tipoittain ehtivätkin hätiin, sitä varten meillä on reservi, joka pidättelee vastustajaa, kunnes pääjoukko saa käännettyä rintamansa.

Toimivan tiedustelun ansiosta, oma blokkimme on aina oikeassa paikassa, reservin ansiosta ei homma kusahda, kun Rutto tai veljekset väistämättä jossain vaiheessa löytyy selustasta.

Näksin, että meidän vahvuutemme on löydyttävä dynaamisuudesta. Meidän on oltava valmiina reagoimaan, ja tämä onnistuu vahvan reservin avulla. Me tuskin voitamme taisteluja levittämällä linjan äärimmilleen. Uskon, että me voitamme juuri kyvyllämme muuttaa painopistettä nopeasti. Sanoisin, että Rämästä ja Kuolasta voisi molemmista jäädä 1/3 reserviin, jolloin sotahuudossa pahasti aliarvioitu johtaminen pääsee kerrankin näyttelemään ratkaisevaa roolia. Vihollinen ei yritä johtaa joukkojaan taistelun alettua (kenties virolaisia lukuuottamatta). He tekevät ennalta suunnitelmansa. Tiedustelumme tuo tämän tiedon tiedustelupseerillemme, ensisijaisesti Torpparille. Tämän jälkeen johtajalla on selkeä kuva vihollisen liikeistä. Reservin avulla voidaan reagoida vihollisen kuvioihin. Oletusarvoisesti vihollisella ei ole reserviä joka voisi reagoida oman reservimme toimintaan. Tämä dynaamisuus on mielestäni meidän avain voittoon.

Ne ketkä eivät usko reservin toimintaan, kokeilkaa pienessä mittakaavassa 12 miehellä seuraavaa. 6 vs 6. Pistäkää toinen joukko 6 miehen riviin, ja toinen tätä vastaan 4 miehen riviin välittömästi takanaan 2 miestä reservissä. Linjojen kohdatessa neljän miehen linjan soturit tietävät olevansa alakynnessä eivätkä siten ota turhia riskejä, vaan keskittyvät vihollisen sitomiseen. Sensijaan reservistä aloittavat 2 soturia saavat vapaasti valita kohteensa ja pääsevätkin usein aivan ilmaisiin paikkoihin. Kokeiltu on, toimii.

Idea on, ettei reservi ole ulkona tilanteesta, vaan nimeonmaan siellä missä siitä on kaikkein eniten hyötyä. Reservi on kuitenkin tehokkaimmillaan kootusti käytettynä. Tämä vaatii kurinalaisuutta ja yhtä johtajaa, muuten reservi siroaa ympäri kenttää alta aikayksilön.

Lähetetty: Keskiviikko, 04.06.2008 23:32
Kirjoittaja Suontakanen
Olemme miettineet paria ideaa joilla vihollisen on pakko siirtää osa joukoista meidän kimppuumme linjamätössä kuten myös tiellä elleivät halua koko Leviaattania selkäänsä, uskoisin että kyseisillä ideoilla on mahdollisuuksia vaikka kuulostavat jopa omassa päässäni vähän erikoisilta

Häirintä ja syöttitoiminta

Lähetetty: Torstai, 05.06.2008 01:08
Kirjoittaja Keisari_P
Yrittäkää selittää mahdollisimman tarkasti. Verbaaliset taidot eivät kehity ilman harjoitusta. :) Paperille pantu ajatus jalostuu. Olisi hyvä, jos jokaisesta ryhmästä löytyisi aktiivisuutta kommentoida näitä asioita. Perjantaina ei lopulta ehditä kovin syvällisiä kuvioita kehittämään. Teoria on saatava täällä kuntoon ja harjoiteltava sovellusta omien ryhmien kanssa kotiläksyinä.

Seuraavan onnistunut toteuttaminen vaatii otollisen maaston jossa on maastoesteitä, kuten korkeuseroja tai tiheikkojä. Tavallisesta mestästä yleensä löytyy riittävän hyviä paikkoja.

Pienelle ryhmälle on toimivaa lähestyä röyhkesti turvalliselle etäisyydelle, yrittäen syöttinä houkutella vastustajan joukoista pieniä ryhmiä kimppuun. Esimerkiksi härnäämällä lähettämällä 2-3 tarvittaessa nopejalkaista soturia häiritsevän lähelle, pitäen loput omista vähän kauempana mielellään näköesteen takana josta joku voi kuitenkin seurata tilannetta. Jos vastustaja lähtee hakemaan näitä yksittäisiä sotureita, syötit luonnollisesti perääntyvät, mutteivat täyttä juoksua, jotta vastustaja ei luovu takaa-ajosta. Kun vastustaja on saatu houkuteltua niin kauas, että vastustajat voidaan tuhota, ilman että vastustajanpääjoukosta juoksemaan lähtevät nopeat kaverit eivät ehtisi saada meidän joukkoja kiinni kun he pakenevat iskun jälkeen, loput ryhmästä ryntää paikalle tukkien vastustajan pakoreitin ja lahdaten nopesti vihollisen.

Rämä on metsäskenuissa perinteisesti käyttänyt hyväkseen häirintää, jolla vihollista saadaan houkuteltua erilleen. Häirinnän pitää esittää helppoa saalista jota vastustaja lähtee hakemaan. Samalla hivutetaan vaarattoman näköisiä nopeita kavereita asemaan, josta he pääsevät katkaisemaan pakoreitin. Näiden pysäyttäjien tarvitsee vain ehtiä lyödä pakoon juoksevaa selkään, mitään kovia mättäjiä ei tarvita. Kun vihollinen nappaa syötin, pysäyttäjät lähtevät asemiinsa aavistuksen ennen kuin varsinainen tuhoajapartio syöksyy vihollisen kimppuun. Järkevä vastustaja lähtee tuhoajapartion huomattuaan heti karkuuun, jolloin varsinaiset tapot korjaa pysäyttäjät lyömällä heitä selkään olettaen, että he ovat onnistuneet hivuttamaan itsensä riittävän lähelle jotta saavat juostua vastustajat kiinni saaden riittävästi tuhoa aikaiseksi ennenkuin vastastaja ehtii vaarallisen lähelle omaa pääjoukkoaan.
Kuvio vaatii kovaa pelisilmää, tässä aloittelijaryhmälle kelpaa mainiosti lähinnä syötin asema, ehkä myös pysäyttäjän, mikäli löytyy nopeita kavereita jotka uskaltavat oikeasti mennä röyhkeästi pienen vastustajaryhmän ja vastustajan pääjoukon väliin nopeasti, näyttämättä liian uhkaavalta. Tuohoajapartion tulee kylmähermoisesti lukea tilannetta ja rynnätä paikalle vasta kun vihollinen ei enää pääse karkuun, muttei vielä ole ehtinyt syötin kimppuun. Tämän tyyppisestä toiminnasta Rämällä on pitkä historia, ja kuvio toimii jopa rutiinilla keskikokoisessa mittakaavassa (25 vs 25).

Jakakaa oma porukka kolmeen osastoon:
1. syötti (syötin koko ja laatu määrittää millaista porukkaa sillä halutaan perään. Syötin pitää osata houkutella oikean kokoinen joukko peräänsä, ja pitää se perässään. Liian isoa saalista ei saa hakea, jos sellaista on tulossa, se pitää karistaa kannoilta ja paeta. 2-3 on sopiva, jolla haetaan noin 3-5 miehen ryhmää perään)
2. pysäyttäjät (pari kaveria jotka ovat todella nopeita jaloistaan, ja hahmottaa hyvin etäisyyksiä, he hakeutuvat paikkaan jota syötin napannut osasto ei vielä pidä liian uhkaavana. 2 on sopiva)
3. tuhoajapartio (selkeästi syöttiä vahvempi joukkio nopea ja röyhkeä, jonka liikettä syötin napanneen vastustajaosaston tuhoaminen ei tulisi hidastaa. 5-6)

Syötti + pysäyttäjät tulisi yhdessä näyttää niin harmittomalta, että vastustaja pidä näitä suurena uhkana. Karu totuus tulisi paljastua vasta tuhoajapartion astuessa maastoesteen takaa kuvioon.

Lähetetty: Torstai, 05.06.2008 02:27
Kirjoittaja Mahti
Olen täysin samaa mieltä Keisari_P:n kanssa. Meillä on tosissaan noin 60:n soturin porukka, joka on huomattavasti liikkuvampi ja aktiivisempi, mitä sen panssaroinnin aste antaa olettaa. Kuolan ja Rämän kannattaa hakea aktiivisesti hyvää paikkaa mistä iskeä vauhdilla läpi. Pelisilmä ja kurinalaisuus ovat todellakin näiden ryhmien suurin etu moniin muihin nähden. Rähinäriäkäsyssä selvästi alivoimainen kuola+rutto allianssi nitisti vihollisensa yhdessä skenaariossa juurikin iskemällä vihollisen palasina, kun nämä yrittivät koukata osalla sivustaan. Kyky tehdä nopeita ratkaisuja ja älytä tilanne jossa voi iskeä turvallisesti on korvaamaton. Kuolan ehdoton vahvuus on juurikin toimia kärkenä, kun ratkaisua lähdetään tekemään. Ainoastaan vahvimmat linjaryhmät kykenevät välttämään nopean tuhon.

Liskot ja sudet kuulostaisivat omaan korvaan linjajoukoilta. Liskot ainakin hoisivat tätä hommaa uhrautuvaisesti muistaakseni -06, susillakin varmaan on jonkinlainen kilpimuuri? Leviaattani soveltuu varustuksensa puolesta hyvin sitomiseen, niin kuin monipuolisuutensa usein osoittanut maahinkainenkin. Juurikin pakan kasassa pitäminen ja selkeät roolit olisivat vahvuus, jos ne tehtäisiin kaikille selväksi. Joukkojen jakaminen ilman selkeää päämäärää on täyttä hölmöyttä. Samaten olisi hyvä, että jokainen ryhmä tietäisi roolinsa organisaatiossa etukäteen ja voisi varautua sen mukaan.

Sitten pääsemmekin lempiaiheeseeni, eli reserviin. Olen tässä nyt kohta pari vuotta yrittänyt paasata sen hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta, kuin kuuroille korville. Kiva huomata, että jokin muukin on ymmärtänyt reservin hyödyllisyyden. Hyvin johdettu reservi on vääjäämättä hyödyllinen, huonosti johdettu tai ilman johtajaa (!) oleva hyödytön. Reservin oikea paikka on taistelevien joukkojen välittömässä läheisyydessä ja reservin tulee olla valmiina toimimaan. Monesti kun reserviä on yritetty kokeilla se on jätetty liian taakse, tai sen johtaja on ollut liian hidas taikka aloitekyvytön, mikä on johtanut reservin saapumiseen taisteluun siinä vaiheessa kun kaikki on menetetty. Reservin johtajan täytyy kyetä lukemaan ympärillä olevaa tilannetta niin, että hän ymmärtää etukäteen missä linja on murtumassa ja missä oma läpimurto lähellä. Tämän jälkeen johtajalla täytyy löytyä rohkeutta tehdä päätös siirtymisestä taisteluun, omat joukot eivät kestä kovin pitkään jos iso osa miehistä on taempana. Reservin oikeaa kokoa on vaikea arvioida, itse olen ajatellut päässäni neljäsosaa linjajoukoista. Vastaa aika hyvin Keisarin kolmattaosaa kuolasta ja rämästä. Enempää tuskin ainakaan kannattaa jättää taakse. Reservien tulee olla nopeasti armeijankomentajan käytettävissä, sekä niissä tulee olla omat korkean aloitekyvyn omaavat johtajat. Kuolasta ainakin legendaarinen osasto Schwartz pumpattuna yhdellä kilpi/hilpari ryhmällä voisi hyvinkin olla reservissä käytettävissä.

Lähetetty: Torstai, 05.06.2008 08:06
Kirjoittaja Susikukko
Onpa helpottavaa, että joku muukin ajattelee johtamisesta ja reservistä samalla tavalla. MUISTAKAA SAKSAN TAKTIIKOISSA, ETTÄ MEILLÄ ON AINA YKSI YHTÄ VAHVA ARMEIJA SAKSAN RINNALLA!

Pekka ja Mahti tarkoititteko, että armeijan reservi olisi Rämästä ja Kuolasta? Tässän on hyvää se, että silloin reservi on varmasti kaikkea sitä mitä sen pitää olla, mutta miinusta se, että silloin isoimmat ryhmät Rämä ja Kuola eivät ole täysvahvoja. Muodostaisin armeijan reservin mielummin 1-3:sta pienemmästä, ei linjaan pystyvistä ryhmistä. Tässä tosin voi olla juuri tuo kokemus, röyhkeys ja johtamis ongelma, jolloin reservi voi jäädä liian passiiviseksi?

Yksi johtaja on HYVÄ! Harmi vain, että sotahuuto maailmassa tämä ei saa usein muiden ryhmien kuuliaisuutta, joka on ehdotonta, jotta keskitetty johto toimisi. Olisi mahtavaa jos Saksalla+naapuriarmeijalla olisi edes yhteinen reservin johtaja, joka lähettäisi reservit oikeaan paikkaan ja tarvittaessa potkisi heihin vauhtia.

MUISTAKAA SAKSAN TAKTIIKOISSA, ETTÄ MEILLÄ ON AINA YKSI YHTÄ VAHVA ARMEIJA SAKSAN RINNALLA!

Lähetetty: Torstai, 05.06.2008 10:22
Kirjoittaja Suontakanen
Linjassa olisi tarkoitus toimia aika pitkälle samalla tavalla mitä Keisari_P kirjoitti, mutta sillä muutoksella että pyrimme sitomaan mahdollisimman paljon vihollisen joukkoja, koska taistelut ovat yleensä sen verta lyhyitä kentällä niin näemme uhrautumisen tässä mahdolliseksi. Idea on siinä, että toinen osasto liikkuu vähän kauempaa koukaten ja toinen yrittää houkutella vihollisia mukaan kohtuullisen määrän ja yhdessä molemmat osastot pitävät ainakin joukot poissa taistelun kovimmasta tiimellyksestä, tällöin saadaan omalle linjalle mahdollisesti pieni etulyöntiasema.

Metsässä periaate on sama paitsi kevyt osasto, joka on harjoitellut yllätyshyökkäyksiä, on piilossa ja raskas houkuttelee vastustajan sopivalle etäisyydelle. Tässä ei silti kannata ruveta ottamaan liian isoa joukkoa vastustajaksi, tulisi vain pakoreissu. Ongelmaksi saattaa muodostua luonto, jos täytyy kiertää jokin este niin saattaisi tämä suunnitelma mennä pieleen.

Lähetetty: Torstai, 05.06.2008 17:55
Kirjoittaja Gitoll
Varsinaisesta asiasta, eli reservistä: Reservin käyttäminen kuulostaa minusta järkevältä ja skenaarioitakin on useita, joten kehoitan ainakin kokeilemaan tätä isommassa taistelussa. Maahinkaisella ei ikävä kyllä ole sitä varaa tehdä.
Keisari_P kirjoitti:2. Bernard ei johtanut virolaisia. Hän oli tapahtuman järjestäjä, eikä siten puuttunut mitenkään virolaisten toimintaan. Hän ei näyttänyt antavan omilleen vinkkejä edes tauoilla, vaikka näki heidän olevan alakynnessä.
Menee vähän offtopiciksi (vain hieman), mutta tässä vaiheessa haluan ehdottomasti korostaa, että vaikka meillä olisi erittäin kokenut ja taitava vastustaja edessämme, niin pidetään jalat maassa niin meidän kuin vihollistemme osalta. Pahimmassa tapauksessa emme käy fiksua sotaa Vishnaa vastaan vain koska vastassa on nimekkäämpi johtaja. En minä ainakaan aio laskea aseitani Veljesten edessä kun Zaibe hyppää esiin.

Ehdottomasti haluan kuulla lisää asiaa vastustajistani. Yhtään ketään aliarvioimatta yksi mies ei vielä ratkaise sotaa, eli ei ainakaan puhuta vihollisia vaikeammiksi. Se psykologinenkin sodankäynti ratkaisee.

Lähetetty: Perjantai, 06.06.2008 19:02
Kirjoittaja viikinkisoturi
AIVAN! :) . Ja kun kootaan rivi, sen pitää myös näyttää siltä eli ne kilpimiehet ja naiset jotka menee siihen eturiviin sulkekaa aukot ja tehkää muutenkin tiivis ja kaunis rivi. Siihen kun lisätään vastustajan herjailua ja melua... Se saa vastustajan epäilemään omaa taistelutaitoa 8)

Lähetetty: Sunnuntai, 08.06.2008 20:49
Kirjoittaja Suontakanen
Joukkueemme on erittäin valmis sitomaan mahdollisimman paljon ihmisiä kenttätaistelussa, vaikka oman kuoleman uhalla, näemme siinä ison mahdollisuuden vihollisen linjan murtoon jos saamme riittävästi vihollisia peräämme, onhan silloin Rämällä ja Kuolalla pienempi joukko vastassa.

Lähetetty: Sunnuntai, 08.06.2008 21:55
Kirjoittaja atoivola
Kaikella kunnioituksella sankarillista uhrimieltä kohtaan... "Myö ei olla tääl kuolemas vaan tappamas." (vapaasti lainattu tunnetusta lähteestä). Harvassa tilanteessa itsen tai koko ryhmän uhraaminen tarkoituksella kannattaa. Kuollut soturi ei sido ketään. Tietenkään en tarkoita pakenemista taistelusta korpeen henkikultansa säilyttääkseen enkä passiivista "varman paikan" odottelua, vaan sitä, ettei meillä ole varaa tyhmiin ratkaisuihin; pysyminen hengissä ja aktiivisena taistelijana on aina parempi ratkaisu kuin kuolla tyhmästi. Ne, joilla on vähänkään pelisilmää, saisivat mielestäni omaksua tämän asenteen (itse valitettavasti kuolen yleensä ensimmäisten joukossa :( ). Veljesten ja Ruton - sekä ehkä myös Possujen - yksi valtti on juuri tämä. En oikein usko kenenkään pääsevän esim. lanaamaan koko Veljesporukkaa kerralla ylivoimasta huolimatta.

Tämä on tietenkin myös johtamiskysymys. Miten käyttää kutakin ryhmää sen vahvuuksien mukaan? Millaiseen tehtävään ryhmä voi pystyä (lukumäärä, varustus, taidot ja kokemus huomioiden)? Tätä varten olisi tärkeää saada ryhmistä nämä tiedot johtajalle, niin kuin täällä on osin jo saatukin. Maahinkaisesta hiukan heikosti, anteeksi vain :)

Kuten Jesua jo toisaalla mainitsi, Maahinkainen ei ole kutistumisestaan huolimatta vieläkään aivan kynnellä tapettava. Linjaa emme pysty pitämään, mutta Rautanyrkin Teräskärkenä kykenemme edelleen tehokkaaseen hyökkäykseen (näin minulle on kerrottu ;) ). Mutta tämä taitaa olla toisen aiheen asiaa, anteeksi OT.

Lähetetty: Sunnuntai, 08.06.2008 22:10
Kirjoittaja Haltia
Suontakanen kirjoitti:Joukkueemme on erittäin valmis sitomaan mahdollisimman paljon ihmisiä kenttätaistelussa, vaikka oman kuoleman uhalla.
Tästä viestistä ymmärsin sen että he tottelevat käskyjä ja tekevät niinkuin pyydetään vaikka eivät siitä selviäisikään. Minusta tämä on kunnioitettavaa toimintaa, vaikka olisihan se suotavaa että joukot jäisivät henkiin.
Itse olen valmis Saksan puolesta vaikka juoksemaan nakuna läpi vihollisarmeijan... :lol:
No joo. :oops:

Lähetetty: Sunnuntai, 08.06.2008 22:17
Kirjoittaja Suontakanen
No joo, kyllähän tuo on totta, mutta menemme kaikki joukkueena, emmekä me kuole. :wink: Me pidämme viholliset kaukana vain jonkin aikaa

Lähetetty: Sunnuntai, 08.06.2008 22:21
Kirjoittaja atoivola
Tästä viestistä ymmärsin sen että he tottelevat käskyjä ja tekevät niinkuin pyydetään vaikka eivät siitä selviäisikään. Minusta tämä on kunnioitettavaa toimintaa, vaikka olisihan se suotavaa että joukot jäisivät henkiin.
Sotilaan tehtävä on totella käskyjä, ja johtajan tehtävä on antaa hyviä käskyjä :D En tarkoittanut pahoittaa kenenkään mieltä, sankarimieltä tai muutakaan. Halusin vain muistuttaa noin yleisesti, ettei aina ole tarkoituksenmukaista uhrata ryhmiä/yksilöitä toivottomissa paikoissa, vaan käyttää järkeä ja silmiä. Asenteella on merkitystä, ja siihen halusin vaikuttaa. Jos lähtee etsimään sankarikuolemaa, sen yleensä löytää. Jos lähtee toteuttamaan annettua tehtävää, on hyödyllisempi koko armeijalle.

Lähetetty: Sunnuntai, 08.06.2008 23:34
Kirjoittaja Suontakanen
Kuten sanottu, olemme valmiit sitomaan sen joukon emme kuvittele että voisimme voittaa sen suorassa taistelussa. Tarkoitus on vain pitää osa vastustajasta pois linjasta jonkin aikaa, että armeijan jyrä pääsee taistelmaan pienempää vihollismäärää vastaan. Tosin jos ihmiset päätyvät siihen että tämä ei ole riittävän hyödyllistä niin voimme yrittää saada mukaan pienemmän vihollisosaston, voittaa sen ja sen jälkeen yrittää päästä vihollisen selkään, tämäkin kelpaa meille. Vähemmän kuolemia meille siis.

Lähetetty: Maanantai, 09.06.2008 14:38
Kirjoittaja Stonetroll
Susikukko kirjoitti:MUISTAKAA SAKSAN TAKTIIKOISSA, ETTÄ MEILLÄ ON AINA YKSI YHTÄ VAHVA ARMEIJA SAKSAN RINNALLA!
Juuri tähän haluaisin palata vielä uudestaan, eli mikä armeija on omalla rinnalla ja vastustajan kaksikon kokoonpano vaikuttavat huomattavasti siihen minkälaisen perustaktiikan avulla voitonsyrjään pääsisi käsiksi. Itse lähtisin seuraamaan tätä rakkaan länsinaapurin ruotsin sijainnin avulla, koska se on muihin armeijoihin nähden selvästi heterogeeninen. Tätä selventääkseni uskoisin että sillä kokoonpanolla ruåtti tuo paljon juoksijoita mutta vain vähän lisää voimaa linjaan.

Siitä voisi päästä johtopäätökseen että ruotsin ollessa vastapuolella perustaktiikkana olisi lyödä vihollisen pienempi linja ratkaisevasti mahdollisimman äkkiä, että kaikenlaiset pikkuviipertäjät ja skirmisherit eivät kerkeä vaikuttamaan lopputulokseen paljoa, jonka jälkeen ne voi rauhassa metsästää sukupuuttoon.

Käänteisen tapahtuessa linjataistelun aikainen aloittaminen on melko pitkälle taktinen itsemurha, koska vastassa on sekä koko Viron lähes täysin linjapainottenen armeija että Tanskan paketti jossa ORC+Entalia tulee vihaisen zululauman tavoin läskiin kiinni, samalla kun oma rivi on noin 2/1 alivoimainen.

Siinä tapauksessa parasta olisi päästä koko armeijan alta pois tuhoamaan jompaakumpaa rivinpäätä edes jollain tavalla reilussa taistelussa, samalla kun possut ja ruttolaiset tekevät juttuaan ja pitävät muuta osaa juoksemasta heti apuun. Siksi mietinkin että tässä kohteena olisi yleensä hyvä olla juuri nämä etukäteen pelätyt virolaiset, koska he vaikuttavat parhaiten organisoiduilta ja reaktiokykyisiltä. Siksi minusta on helpompi luottaa siihen että Entalia jäätyy ja ORC ei tunnetusti liiku minnekään nopeasti kuin että Vishna katsoo vierestä muun armeijan tuhoa. Ja uskoisin että virolaisen "eliitin" kunniantunto ei anna sen helposti vetäytyä sekä muistaa sen että järjestynyt vetäytyminen on muutenkin asia joka ei onnistu hyvin miltään ryhmältä sotahuudossa.

Tärkeintä on kuitenkin pitää suunnitelmat simppeleinä ja mieluummin poistaa kämmäämisen mahdollisuuksia kuin lisätä hienoja tempauksia. Ryhmien tulisi pyrkiä pitämään miehet mahdollisimman pitkään kasassa ja sama koskee armeijoita, koska pitempään läjässä pysynyt ryhmä yleensä voittaa hajaantuneen. Varsinkin kokemattomat soturit kulkevat nopeaa tahtia kohti entropiaa nähdessään suojaamattomia jousimiehiä, selkiä tai hyviä paikkoja toisten paetessa uhan alta.

Lähetetty: Maanantai, 09.06.2008 18:19
Kirjoittaja Keisari_P
Äärimmäisen asiallinen viesti Stonetrollilta. Ei muuta lisättävää, kuin että itse uskon SOSin jäätyvän ja Entalian hajaantuvan.

Juttelin viime keskiviikkona Gnomuksen kanssa livenä. Hänenkin mielestä olisi hyvä idea, että Saksa pääsisi viitekehyksestä huolimatta mättämään myös Viron rinnalla ainakin jossain skenaariossa. Toivottavasti näin siis tulee myös tapahtumaan.

Ja Viron kanssa samalle puolelle päädytään, jutun juju lienee aggressiivinen linja, jossa jopa isoja ryhmiä on varaa (ja järkevää) jättää reserviin torjumaan selkään kirmaavia skirmishereitä. Viron pitäessä linjaa, Saksan armeija olisi optimaalinen tuhoamaan selkäskirmieherit sillä Rämä, Kuolan ja Maahinkaisen vahvuus on nähdäkseni aggressiivisessa liikkeessä. Mitä paskempi maasto, sitä parempi meille, sillä esimerkiksi Rämä sai viime vuonna Mannun teurattua arkku skenaariossa juuri sen ansiosta, ettei isohko ryhmä ehtinyt huonosta maastosta johtuen pakoon. Rämän kolmonen pystyi juoksemaan vaikeassa maastossa jonoihin pakkautuneen Mannun ohi sivummalla ja sulkemaan pakotien, muun Rämän rysähtäessä kovaa takaa antamaan kuoliniskun.

Mitä uhrautumiseen tulee, atoivola on 100% oikeassa.
Suontakainen kirjoitti:koska taistelut ovat yleensä sen verta lyhyitä kentällä niin näemme uhrautumisen tässä mahdolliseksi.
Tein Rämän treenileiriä varten mahdollisimman kattavan analyysin jokaisesta Sotahuutoon tulevasta ryhmästä. Tämä kommentti ansaitsi pitkän miinuksen kokemattomuudesta analyysiini Leviaatanista. Uhrautuminen ei ole koskaan järkevää. Vihollisen yliote on aina tilapäistä. Samoin oma yliote. Pitää tietää milloin tilanne on kestämätön ja irtautua, tai milloin hyökkäystä ei enää kannata jatkaa jottei tule turhia tappioita. Kun kokemuksen suomat hälytyskellot alkavat soimaan, tulee tilanteesta irtaantua tai hyökätessä ryhmittyä uudelleen ja iskeä uudestaan parempaan paikkaan.

Leviaattaneille ehdotan tämän tyyppisiä tavoitteita:
1. yksikään leviaattani ei saa kuolla
2. Ensimmäinen vastustaja jonka Leviaattani tappaa on SOSin tai Entalian soturi (tai muun linjaryhmän joka on pääjoukkoa vastassa --> leviathan ei jää mättämään muiden skirmish ryhmien kanssa, vaan pyrkii akviisisesti väistämään nämä ja hakeutumaan suoraan sinne missä heistä on eniten apua, eli vastustajan linjaryhmien takana. Reservi torjuu kyllä selkään päässeet vastustajat, joten leviaatan voi päästää nämä läpi, lähettäen kuitenkin yhden miehen (joka mielellään aistii valoa ja ääntä) varoittamaan tulevasta uhasta. Tämä soturi jää kenraalin lähetiksi, eikä siis enää palaa yksinään muun leviaatanin luokse. Yksinään metsässä mies olisi kuollut, kenraalin vierellä hänestä on hyötyä.
3. Pyrkii edellä mainittujen jälkeen palaamaan armeijan lipulle.

Mitä Maahinkaisen sijoitukseen tulee näkisin, että aktiiivinen ja melko pieni ryhmä voisi erikoistua nimenomaan Rämän ja Kuolan tukemiseen linjan sivustoilla, josta on odetettavissa vastaan kovia yksilötaitoja omaavia vastustajia. Tämä lienee teille mieluinen paikka?