Mahti kirjoitti:Itse olen empiiristen käytännön kokeilujen pohjalta sitä mieltä, että hilpareiden terien minimipehmustevaatimuksia voitaisiin nostaa. Itse edellyttäisin kaikkiin teriin vaahtomuovia. Määrään en ota kantaa, kun ei ole oikein asiantuntemusta arvioida mikä on riittävästi.
Tässä tulee se pieni ongelma, että jos lyöntiterään ruvetaan kovasti lisäilemään vaahtomuovia, niin aseen paino kasvaa. Useinhan kirveslyönnin "kovuus" ei johdu aseen huonosta pehmustuksesta, vaan vipuvarren päähän lisätystä massan määrästä, jota käytetään liian suurella voimalla. Pistokärki on tietysti sitten erikseen.
Toinen seikka on se, että jos aseen massaa ruvetaan lisämään, niin hallittavuus ja toimivuus laskee samaa vauhtia painon lisääntyessä. Aseesta tulee erit. raskasta käyttää ja vielä kömpelömpi, jolloin aseen edut suhteessa esim. about metrin pidempään (jatkossa kenties vielä pidempiin) keihääseen alkavat menettämään merkitystään. Kun aseen pituus rajataan käyttäjän ulottuvuuteen (tämä on mielestäni erinomainen normi, vaikka itse sen pidempää hilparia ottaisikaan), on se aseen tehosta rivissä huomattava menetys.
1+1= muiden varsiaseiden, kuin keihäiden määrä laskisi reippaasti, mikä johtaisi ei pelkästään keihäiden määrän kasvuun, mutta myös keihäiden pituuden maksimointiin vielä ennestään. Perustelen väittämäni sillä, että keihäiden ei tarvitse enää olla huolissaan vastapuolen rivissä olevista hilpareista, jotka sitovat ja pahimmillaan tekevät keihään käytön kokonaan tehottomaksi. Tämä on hilpareiden yksi päätavoitteista rivitaisteluissa, kun vastapuolella on keihäitä.
Vastatakseni alkuperäisviestin kysymyksiin, niin montako hilparia/vastaavaa varsiasetta olet Sotahuudossa nähnyt, joiden lyöntiterää ei ole vaahtomuovilla pehmustettu? Itselläni ei neljän Sotahuudon aikana ole tullut yhtäkään. Jos moisia vehkeitä on Sotahuudossa päästetty tarkastuksissa läpi, niin sitten on aseiden tarkastajilla peiliinkatsomista. Tämä siis koskee lyömiseen tarkoitetulla terällä lyömistä. Varrella tulleet osumat ovat valitettavia, enkä itsekkään niiltä viime Sohussa välttynyt (
huomio keihäänkäyttäjille, jotka joutuvat kaksintaisteluun toisen varsiaseen tai pitkän miekan käyttäjää vastaan).
Hilpareiden ja muiden varsiaseiden turvallisuuden kannalta olisi hyvä, että lyöntiteristä ei yritettäisi optimoida mahd. kevyttä ja huomaamatonta (lue: kilpien väliin tarttuvaa), vaan mielummin selkeitä ja vahvasti kirvesmäisiä teriä. Tämä koskee tosin ehkä enemmän glaive-mallisia aseita.
Voin todeta tähän loppuun, että tottakai tässä on (kuten useimpien aiheiden tekijöillä) oma lehmä niinsanotusti ojassa. Oma hilparini (joka vissiin ole alunperin edes minun

) on ollut mukanani jo vuodesta -05, ja pienillä korjauksilla ja muokkauksilla (pistokärjen voisi uusia ensi 'Huutoon...) se on pysynyt käyttökelpoisena tähän päivään. Mikäli keihäistä halutaan entistä pidempiä ja tukevampia ratkasuja, toivon taistelussa käytettävien aseiden monipuolisuuden nimissä, ettei muita varsiaseita nerffattaisi lisäämällä painoa, vaan mielummin antamalla selkeät ohjenuorat aseiden rakentamiseksi, jotta aseista saataisiin ei vain turvallisia, mutta myös paremmin hallittavia, jolloin kyseisenasetyypin suurimmat vaaratekijät (liika massa + liika voima = aivotärähdys) saataisiin minimoitua ilman asetyypin parantamista ajatuksella "enemmän pehmustetta = turvallinen ratkaisu".
Pikku-Joonas, Maahinkainen vuodesta -04
Sieluni Jumalalle, miekkani Maahinkaiselle.
Synnit meneekin sitten Ruton piikkiin.