Sääntösysteemin täysuudistus.

[E.Hirvelä]

Jos minua pistetäänja sen jälkeen ruvetaan kääntelemään sitä miekkaa ympäri siinä käden vieressä osuen miunun käteeni, niin otan sen piston osumaksi, mutta en sitä "sahausta". Tämä on minun kantani, eli aika samoilla linjoilla Falcatan ja Pahistontun kanssa. Viillot sitten erikseen.

[Vesku]

Kannatan sääntöuudistusta siten, että hipaisuja ei tarvitse otta. Tässä vielä yksi peruste sille:

T-paidan läpi ihoon tulevat iskut tuntee helposti. Kun ihon ja bofferin välillä on pelti+gambeson –yhdistelmä, niin jokainen ymmärtää, että isku on selkeästi vaikeampi tuntea. Sama vaikutus on suhteellisen yleisellä t-paita + rengaspanssari –yhdistelmällä. Jos kaikki osumat on laskettava, johtaa tämä auttamattomasti siihen, että panssaroimaton kaveri joutuu laskemaan useampia osumia kuin panssaroitu.

Sääntöuudistuksia ei pitäisi arvioida sen perusteella, mikä ryhmä uudistuksesta hyötyy ja mikä kärsii, mutta sanonpahan kuitenkin. Hipaisujen pois jättäminen toisi etua panssaroimattomille, koska niiden sääntömääritelmän täyttävien lyöntien määrä, jotka panssaroimaton kaveri tuntee, mutta panssaroimaton ei tunne, vähenee. Kun panssaroimattoman ei tarvitse laskea hipaisuja, ei hän joudu ottamaan niin usein osumia, joita panssaroimaton ei (hyvästä tahdosta huolimatta) kykene ottamaan. Se, että panssaroimaton kaveri laskee sääntöuudistuksen jälkeen hipaisut samalla tavalla kuin panssaroitu, onkin sitten kalibraatiokysymys.

Ongelma siitä, että kaikkia iskuja ei huomata, ei tietysti katoa, vaan ainoastaan vähenee. Samalla ainakin toivon mukaan vähenee panssaroituja kavereita kohtaan tuleva kritiikki iskujen laskemattomuudesta.

[Peltokorppi]

Eli sahaus on sinun mielestäsi esimerkiksi kelvollista tirpomista? Sehän tuntuu selvästi. Minulle kunnollinen liike tarkoittaa sitä että käsivarsi liikkuu lyödessä, ei pelkkä ranne. Ilmeisesti säännöt eivät olekaan nyt aivan niin yksiselitteisiä.

En ymmärrä tota sahaamis juttua. Tarkoitetaanko tällä sitä että jos joku viiltää sinua niin joidenkin mielestä sitä ei pitäisi laskea osumaksi vai onko kyse siitä että joittenkin mielestä sahaaminen tarkoittaisi montaa osumaa?

Sohu säännöt sanovat taas minusta täysin selkeästi että hipsut lasketaan ja tämä selkeys mielestäni tulisi säilyttää. Eikö epäselvyys tulisi siinä jos jokainen saisi itse päättää mikä on hyvä ja mikä huono lyönti?

Selästäpäinlyömisääntö on aiheuttanut niin paljon närää ihmisissä ja se on vain turvallisuuden vuoksi että minä olen sitämieltä että se on aika turha. Olisi taas yksi monimutkaistava ja epäselvä sääntö vähemmän.

T-paidan läpi ihoon tulevat iskut tuntee helposti. Kun ihon ja bofferin välillä on pelti+gambeson –yhdistelmä, niin jokainen ymmärtää, että isku on selkeästi vaikeampi tuntea. Sama vaikutus on suhteellisen yleisellä t-paita + rengaspanssari –yhdistelmällä. Jos kaikki osumat on laskettava, johtaa tämä auttamattomasti siihen, että panssaroimaton kaveri joutuu laskemaan useampia osumia kuin panssaroitu.

Mutta jos hipsuja ei lasketa niin panssarimöröt laskisivat taas kaikki lyönnit hipsuiksi minusta tuo ei oikein käy selityksestä.

[Gnomus]

Peltokorpi jo vastasikin hyvin tuohon hipsujen ottamiseen. Jos niitä ei lasketa, niin silloinhan ne panssaroidut kaverit voivat jättää ne vähänkin tuntuvat osumat huomiotta, kun taas panssaroimattomassa osumat tuntuvat koko ajan hyvin. Hipsujen ottamattomuus auttaa panssaroimattomia vain, jos sääntö koskee heitä ja panssaroidut laskevat kaikki osumat. Ja käsittääkseni useisiin erilaisiin säännöstöihin ei haluta mennä.

Hipsuongelman ratkaisuun auttaa vain kalibraatio, ja jos sen toimivuudesta ei olla varmoja, on parempi ottaa kaikki osumat. En ainakaan itse halua tilannetta, että vastustaja jättää naamaan tulleen piston ottamatta "hipsuna" se takia, että en halua runtata koko vartalon massaa iskun taakse kaverin naaman uudelleenmuotoilemiseksi vaan tyydyn kevyeen pistoon jonka tiedän osuvan. Itse olen monesti ottanut haarniskoituna osumia joista minulla ei ole kuin äänihavainto. Erityisesti pelkällä pistoterällä osuneet osumat ovat vaikeita tuntea panssarin läpi, mutta sellainen osuma saattaa hyvinkin tarkoittaa 10cm rautaa aivoissa tai 5-10cm syvyistä viiltoa vatsamakkarissa. Ei siis "hipaisuja" vaikka osuman antama fyysinen tuntuma on pieni. Koska aseet ovat pehmustettuja ei osuman kovuutta voida käyttää mittarina vaikuttavan ja ei vaikuttavan osuman välillä.

[Skylark]

Itse en näe tätä asiaa hipaisut vs. kalibraatio -ongelmana. Sikäli kuin määritellään että kalibraatio on se, että näin kovaa on lyötävä jotta osuma lasketaan.
Pikemminkin kyseessä on että onko lyönti oikeasti lyöntiliike ja onko se tarkoitettu sellaiseksi, sekä että osuuko se kohteeseen (ei vain raapaise millin verran). Voimarajaa sinänsä täällä ei juuri kukaan ole kai ehdottamassakaan. Tai sitten vastaanottajan tuntorajaa (haarniskalla vaimennuksen takia isompi)

Se, että haarniska heikentää tuntoherkkyyttä, on valitettavaa, mutta se tilanne on myös nyt. Ei siitä sen enempää. Ei ole myöskään mukavaa, että mennään äärilaidasta toiseen "jos hipaisuja ei lasketa, pitää lyödä niskat nurin ja suolet pellolle".

Jotta ei puhuttaisi ristiin, ja keskustelu olisi rakentavaa (uskon sinisilmäisesti että meillä kaikilla on kuitenkin suurinpiirtein sama tavoite), koetan tässä summata jotain:

* ei selvää liikkeestä = ase sattuu joutumaan kehoon / se asetetaan kehoon ilman lyöntiä esim. jotkut liu'utukset torjuntatilanteesta ja joukkorynnäkkötilanteet jossa aseita missä sattuu.
* hipaisu = lyönti voi olla kova mutta vain raapaisee/ei mene perille asti (ei osu kunnolla)
* heikko lyönti = lyönti voi olla selkeä ja osuu kunnolla kohteeseen, mutta ei kovin voimakas (lyhyet ja nopeat rannenäpyt, jotkut tuplavarmistusiskut)
* vahva lyönti = lyönnissä osaa riittävä voima (riippuu käytettävästä kalibraatiosta)

Miten, kun sanat on näin määritelty, ajattelette asiaa? Mitkä ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät? Kuten huomaatte, vaikka lyöntivoimaa ei kasvateta, voidaan silti karsia osa osumista pois. Potentiaalinen ongelmahan ei ole lyöntivoiman kasvaminen vaan liian kovien lyöntien lisääntyminen.

[Zenzu]

Jos asia esitetään näin, (Joka mielestäni on melko hyvä tapa esittää se) mielestäni kaikki hipaisusta ylöspäin tulisi laskea, tämä turvallisuuden ja selkeyden vuoksi. Mitään vahinko-osumia, joita ei edes lyönneiksi ole tarkoitettu ei silloin tarvitsisi laskea, mutta selvästä liikkeestä tulleet osumat olisi laskettava. Tosin, se tuliko isku selvästä liikkeestä vai ei aiheuttaa melko varmasti surullisia väittelytilanteita, joka tekee toteuttamisen hieman vaikeammaksi.

Itse olisin kuitenkin myös valmis pienemmän mittakaavan boffaustapahtumissa ottaa vähän rujompaakin matsia, eli vain heikot ja vahvat lyönnit lasketaan, jopa sellaisella lisäyksellä, että heikommat lyönnit aiheuttavat vähemmän vahinkoa. (tykkään vähän röyhkeämmistä leikeistä sillointällöin.)

[Nightingale]

Peltokorpi jo vastasikin hyvin tuohon hipsujen ottamiseen. Jos niitä ei lasketa, niin silloinhan ne panssaroidut kaverit voivat jättää ne vähänkin tuntuvat osumat huomiotta, kun taas panssaroimattomassa osumat tuntuvat koko ajan hyvin. Hipsujen ottamattomuus auttaa panssaroimattomia vain, jos sääntö koskee heitä ja panssaroidut laskevat kaikki osumat. Ja käsittääkseni useisiin erilaisiin säännöstöihin ei haluta mennä.

Enkös minä juuri tätä ehdottanut. Eikö se syy miksi sitä ehdotettiin ole selvä? Siksihän sitä panssaria on päällä että sen toisen pitää nähdä vähän enemmän vaivaa. Miksi ihmeessä tähän ei haluttaisi mennä?

Hipsuongelman ratkaisuun auttaa vain kalibraatio, ja jos sen toimivuudesta ei olla varmoja, on parempi ottaa kaikki osumat. En ainakaan itse halua tilannetta, että vastustaja jättää naamaan tulleen piston ottamatta "hipsuna" se takia, että en halua runtata koko vartalon massaa iskun taakse kaverin naaman uudelleenmuotoilemiseksi vaan tyydyn kevyeen pistoon jonka tiedän osuvan.

Olen valmis sanomaan, että tiedät aina jos vastustajan on lyönyt näin. Itsekin lyön aina hiljaa kun osuma on selvä, eikä sen pitäisi vaikuttaa siihen että lasketaanko se vai ei, tämä on vain herrasmiesmäisyyttä. On suoraansanottuna todella naurettava marginaalitilanne jos joku kääntää tällaisen palveluksen kyseistä herrasmiestä vastaan.

[Gnomus]

Ei selvää liikettä: Tässä ongelmana on "selvän liikkeen" määritelmä, eli vaatii sitä kalibraatiota. Samoin pitäisi määritellä missä vaiheessa ase vain on kehoa vasten ja milloin kyseessä on viilto.

Hipaisu: Tämäkin vaatii taistelijoilta sitä kalibraatiota. Millainen osuma on "vain hipaisu"? Yksi ottaa osumaksi sen, että ihokarvoihin osuu, toinen vaatii osumaa ihoon ja kolmas ei laske mitään mikä tule sillä pistokärjellä.

Heikko lyönti: Tässä pitäisi erotella nuo mainitut ranneläpyt ja vain kevyellä voimalla tehdyt iskut. Erityisesti vapaissa paikoissa voidaan lyödä selkeitä osumia ilman, että iskuihin tarvitsee laittaa voimaa. Ranneläpyt ovat sitten oma asiansa ja niissäkin riippuu paljon käytetystä tekniikasta pitäisikö ne huomioida vai ei.

Vahva lyönti: Täne vissiin kuuluu kaikki ne iskut, jotka eivät kuulu aiempiin katgorioihin. Näissä ei liene ongelmia sinänsä, vaan siinä miten nuo muut rajataan.

Itse näen tässä kolme eri ratkaisua. Joko kaikki osumat otetaan, koska se on yksikäsitteisen selkeä. Jos se osui, se vaikuttaa. Toinen vaihtoehto on määritellä jotkut rajat jotka iskulta vaaditaan ja laskea vain ne. Tämä tuottaa vakavia kalibraatio-ongelmia, kun eri ihmisille "hipsut" ja "rannelyönnit" ovat erilaisia. Rajan hämäryys myös tukee voitontahtoisia huijaajia, kun voivat aina vedota iskun huonouteen. Kolmas vaihtoehto on määritellä iskuille rajat ja sitten jonkinlaisella järjestelmällä kouluttaa ihmiset samaan kalibraatioon (eli SCA-ratkaisu).

Kolmatta aihtehtoa pidän liian työläänä ja käyttökelvottomana nykyisessä tilanteessa. Valinta on siis kahden ensimmäisen välllä, ja ainakin toistaiseksi uskon, että valtakunnallisella tasolla kakkosvaihtoehto ei toimi. Omissa treeneissä kakkonen voikin toimia, kun sosiaalinen paine pakottaa olemaan kohtelias ja välttämään huijaamista ja ihmiset tuntevat toisensa. Pelkkä "hipsuja tai muita huonoja osumia ei lasketa" ei toimi, vaikka se olisikin hieno ja ideaalinen tilanne, ellei kalbraatiolle keksitä jotain parempaa ratkaisua kuin vain "hyväksyttyjen" soturien salliminen.

[Mahti]

Vaihtoehto kaksi on toiminu ihan malliikkaasti larppipiireissä ikuisuuksia ja eripuolella suomea, joten en näe miten se ei voisi toimia pure boffaajillakin. Ei se hipsujen määrittely oikeasti ole vaikeaa. Alkulätinöissä näytetään muutama suuntaa antava lyönti ja homma on selvä. Kaikki asiat saa kuulostamaan vaikeilta jos haluaa. Muutama epäselvä tilanne ei ole ongelma verrattuna siihen, että ihmiset rupeavat pelaamaan hippaa.

[Gnomus]

Peltokorpi jo vastasikin hyvin tuohon hipsujen ottamiseen. Jos niitä ei lasketa, niin silloinhan ne panssaroidut kaverit voivat jättää ne vähänkin tuntuvat osumat huomiotta, kun taas panssaroimattomassa osumat tuntuvat koko ajan hyvin. Hipsujen ottamattomuus auttaa panssaroimattomia vain, jos sääntö koskee heitä ja panssaroidut laskevat kaikki osumat. Ja käsittääkseni useisiin erilaisiin säännöstöihin ei haluta mennä.

Enkös minä juuri tätä ehdottanut. Eikö se syy miksi sitä ehdotettiin ole selvä? Siksihän sitä panssaria on päällä että sen toisen pitää nähdä vähän enemmän vaivaa. Miksi ihmeessä tähän ei haluttaisi mennä?

Tuossa olisi kyse siitä, että haarniskoimattomat eivät ottaisi "hipsuja", mutta haarniskoidut ottaisivat. Toki tällainenkn säännöstä voidaan tehdä, mutta se olisi jo aikapahasti peruslogiikan vastaista. Eli panssaroituun vaikuttaisi kevyemmät ja huonommat osumat. Sinun ehdotuksesi oli siinä mielessä järkevä, että sen tavoite oli looginen.

Hipsuongelman ratkaisuun auttaa vain kalibraatio, ja jos sen toimivuudesta ei olla varmoja, on parempi ottaa kaikki osumat. En ainakaan itse halua tilannetta, että vastustaja jättää naamaan tulleen piston ottamatta "hipsuna" se takia, että en halua runtata koko vartalon massaa iskun taakse kaverin naaman uudelleenmuotoilemiseksi vaan tyydyn kevyeen pistoon jonka tiedän osuvan.

Olen valmis sanomaan, että tiedät aina jos vastustajan on lyönyt näin. Itsekin lyön aina hiljaa kun osuma on selvä, eikä sen pitäisi vaikuttaa siihen että lasketaanko se vai ei, tämä on vain herrasmiesmäisyyttä. On suoraansanottuna todella naurettava marginaalitilanne jos joku kääntää tällaisen palveluksen kyseistä herrasmiestä vastaan.

Tuo oli vain yksi esimerkki. Pistoissa yleensäkään ei se osuma tunnu kovin paljoa ennen kuin se tulee niin pitkälle, että pistokärki ei riitä. Jos osumien ottaminen aletaan ottaa osuman kovuuden mukaan, niin silloin pistot pitäisi aina pyrkiä suorittamaan niin, että kohteseen osuu jokin muukin kuin se pelkkä psitokärki. Tämä taas kumoaa koko pistokärjen idean. Ainakin minulla monet ikävimmistä bofferikolhuista ovat tulleet liian pitkälle viedyistä pistoista. Niissä iskuenergia on suunnattu ja kohdistuu pienelle alueelle. Niin kauan kuin aseet on tarkoitettu pehmustetuiksi ei ole järkevää mitata osumaa iskun kovuudella.

[Nightingale]

Hyviä pointteja, mutta mielestäni tätä rakennetaan nyt väärältä pohjalta.

Ehdotan että yritetään muuttaa tämä asenne:

Tällä hetkellä pelkäämme suuresti että joku alkaa nillittää, eikä ota osumia. Miten paha tämä on? Tässä tapauksessa joku ei kuole ja taistelu jatkuu (mikä on hyvä asia, taistelemaanhan tänne tultiin). Kenellekään ei pitäisi vielä tulla paha mieli.

Sen sijaan jos kaikki lasketaan, niin toinen saatta hävitä välittömästi äärimmäisen epätyydyttävästi. Jokatapauksessa taistelu ei jatku eikä hauskanpitokaan.

[N.Hirvelä]

Tällä hetkellä pelkäämme suuresti että joku alkaa nillittää, eikä ota osumia. Miten paha tämä on? Tässä tapauksessa joku ei kuole ja taistelu jatkuu (mikä on hyvä asia, taistelemaanhan tänne tultiin). Kenellekään ei pitäisi vielä tulla paha mieli.

Sen sijaan jos kaikki lasketaan, niin toinen saatta hävitä välittömästi äärimmäisen epätyydyttävästi. Jokatapauksessa taistelu ei jatku eikä hauskanpitokaan.

Eikös tuossa ole kaksi tapausta: toinen harmittaa lyöjää ja toinen harmittaa osujan ottajaa? Aina pois toiselta.

[Nightingale]

Jep, Erona on se että toisessa tapauksessa saadaan aina revanssi.

[Peltokorppi]

Eipä siinä juuri revanssia ole kun kaveri jonka luulit tappaneesi mojauttaa sinua nassuun. Minusta on paljon tyydyttävämpää hävitä siihen että torjuin huonosti sormeni kuin siihen että vastustaja ei ottanut osumiani.

[Mahti]

Noh, oletusarvoisesti vastustaja on hengissä kunnes toisin ilmoittaa. Jos oletat automaattisesti vastustajan olevan kuollut, niin voi voi. Tilanteet pitää viedä aina loppuun asti.

[Sigmarite]

Ja voi tietenkin koettaa sanoa vastustajalla herrasmiesmäisesti että "löin sinua juuri zweihanderilla naamaan, kuolit."

[Falcata]

Mielestäni taas juuri nuo huutelut eivät kuulu tähän lajiin. Jokainen laskee osumat itse. Jos nyt kaveri ei adrenaliinihuuruissaan huomannut backstabbia niin voi kaverille huikata että se on backstabattu, mutta muuten kannattaa kyllä jättää se huutelu pois.

[saloneju]

Noh, oletusarvoisesti vastustaja on hengissä kunnes toisin ilmoittaa. Jos oletat automaattisesti vastustajan olevan kuollut, niin voi voi. Tilanteet pitää viedä aina loppuun asti.

Nojoo, tiettyyn pisteeseen asti.

Mielestäni kuitenkin joka ikisen urheilulajin olemukseen kuuluu se, että voidaan olettaa myös vastustajan noudattavan sääntöjä; jos jalkapalloa pelatessas potkaiset pallon maaliin, ei tilannetta musta sikäli ole olennaista jatkaa että on varpaillaan siihen asti kunnes tuomari viheltää sen maaliksi. Joku voi toki olla tästäkin eri mieltä, ja tietty kilpaurheilutasolla näin tavallaan onkin, mutta Sotahuuto ei ole tuomaroitua kilpaurheilua. Nähdäkseni ollaan tämän lajin kanssa metsässä, jos huomattuasi lyöneesi kaveriin selvän ja tappavan osuman tarvitsee oletusarvoisesti olettaa että lyö vielä varmistuslyönnin.

[Kreivi Sinisulka]

Sen toisen kuolemasta varmistumisen voisi ottaa urheiluajattelun sijaan todellisen taistelun simulaation kannalta: koskaan ei voi tietää, iskikö toisen jo taistelukyvyttömäksi (ellei nyt suoranaisesti iskenyt tältä päätä poikki tai murskannut päätä ketjumoukarilla). Näin ollen on viisasta ja oikein odottaa, että toinen antaa selvän merkin kyvyttömyydestään taistella/aikeestaan poistua tästä todellisuudesta, ennen kuin jättää tämän huomiotta.

Ei nyt turhaan kuristeta uudistuksia kehtoonsa.

[Hellowenisti]

Komppia Sinisulalle.
Ei sotahuuto tietääkseni vieläkään ole mikään urheilutapahtuma tai boffaus urheilulaji? Urheilulajeissa, kun kyse on lähes aina puhtaasti voittamisesta ja niissä nuo tuomarit ovat aina osana. Lisäksi urheilulajeissa on aina, oli sitten vakavaa tai ei, myös säännölliset harjoitukset ja tätä tekevät kaikki. Ei ole mahdollisuutta, että vastaan tulee joukkueurheilulajeissa vastustaja, joka ei ole harjoitellut oikeastaan ollenkaan vuoteen. Näinpä ollen on mielestäni turhaa pitää sotahuutoa urheilutapahtumana, koska sitä se ei ole kaikille. (Loppupelissä harva treenaa boffausta aktiivisesti.)

Sen sijaan, että sotahuutoa ajettaisiin urheilulliseen suuntaan tulisi sitä mielestäni viedä juurikin tuohon keskiaikaisen taistelun simuloimisen suuntaan. Tuskin sitä keskiajalla oikeasti kuoltiin siihen, että sait hipaisun sormeen. Puhumattakaan siitä, ettei varmistaisi vihollisen kuolleen/muuttuneen toimintokyvyttömäksi. En ainakaan minä taistelukentillä (oli sitten kyse nykyajasta tai keskiajasta) jättäisi sitä sattuman varaan, että onko vihollinen vaarallinen vai ei. Urheilulajeja löytyy jos jonninmoista, mutta massiivisia keskiaikaisia taisteluja kuvaavia tapahtumia on harvassa. Eihän pilata sotahuutoa & boffausta liialla kilpailuhenkisyydellä?

[Sigmarite]

1.Sotahuudossa on kyse voittamisesta, ja sohussa järkkärit korvaa tuomarit.
2.Sormen päähän tulleeseen haavaan voi tulla infektio ja kuolla siihen,tämä hipaisu sääntö kuitenkin toimii epäselvyyttä ennaltaehkäisevällä perusteella.
3.Sotahuutoa on turha yrittää viedä simuloinnin suuntaan, turvallisuus ei anna myöten kun suurin osa haluaa tulla mättämään adrealiini puuskassa,tätä varten on historian elävöitys erikseen. Toki larppaaminen sohussa ei ole koskaan pahasta.
4.Aina voi herrasihmisenä sanoa kaverille että nyt sinä kuolit sen sijaan että jää arvuuttelemaan,huomasiko hän.
5. Harjoittelu ei ole urheilulajin kriteeri, jos pelaan vain kerran elämässäni jalkapalloa, se on silti urheilua.
6.On se sääli että sohu ei ole kovinkaan larppaus painotteinen, mutta se että muut mättää ei estä ketään larppaamasta, ensi vuonna mikkeliläiset ovat tulossa nimenomaan larppaamaan, ja saattaapi mikkelin puolelta löyty jonkin näköinen sigmarin soturipappi ens sohussa

[Automaattinen]

saloneju,

Mun ymmärrykseni mukaan tämä on ollut oikea tapa menetellä tähänkin asti.

Vastustajaan lyödään tappamiseen tarvittava määrä iskuja, joita tarvitaan panssaroinnin määrästä riippuen yhdestä yhdeksään. Jos vastustaja on pelaajan omasta mielestä kuollut, mutta jatkaa taistelemista, niin oikea tapa ratkaista tilanne, on lyödä vastustajaa uudelleen, eikä huomauttaa tälle osumasta enemmän tai vähemmän kohteliaasti.

Ihan sääntöjenkin mukaan taistelun aikana kukin laskee omat osumansa, ei toisten.

En huutele vastapelaajille heidän osumistaa taistelun aikana, mutta otan kohteliaisuudesta automaattikuoleman, jos joku huutaa minulle. Uskon - tai toivon, että enemmistö muista pelaajista toimii näin. Taistelun aikana tunteet kuitenkin kuumenevat varsinkin silloin, kun vastapelaajan sääntörikkomus tuntuu erityisen räikeältä.

Häpeäkseni on tunnustettava, että itseltänikin monttu aukeni, kun edelliskesän linnaskenaariossa turalaiset tarttuivat kiinni Automaattisen keihääseen. Ase uhkasi mennä tilanteessa särki ja huusimme yhdessä naama punaisena, että aseisiin saa tarttua, mutta niissä ei saa roikkua kiinni. Myöhemmin kävi ilmi, että itseasiassa turalaiset olivat lukeneet säännöt meitä paremmin, ja kävimme pyytämässä nöyrästi anteeksi.

Tulisi siis pyrkiä pitämään huolta siitä, että itse noudattaa sääntöjä, mutta myös ymmärtää muiden turhautumista.

KOMP!

Tässä menee munkin linjaus.

Mä en sinällään nitise mistään sisällöstä vaan huomioin mua itseäni vaivaavan asian jonka tottakai otan lajissa tiedostaen osana huomioon. En siis jätä tietoisesti osumia laskematta ja otan huomioon ihmisten huutelemat osumat.

Keihäisiin tarttumis-jupakko oli joo jotain..

Tietää vaan jatkossa katsoa keihään käyttöään eri suuntaiseksi..

Hauskaa silti että keskustelua on kehkeytynyt..

[Pahistonttu]

saattaapi mikkelin puolelta löyty jonkin näköinen sigmarin soturipappi ens sohussa

Sigmarin? En usko että se on parhaiten historialliseen viitekehykseen sopiva jumaluus...

[Sigmarite]

Niin kauan kun on jääkiekkokypäriä niin kauan palvotaan sigmaria.
Lähinnä vaan propituksen kannalta miä vaan,eikä siltäkään kannalta hyvin, kokeillaan nyt sitten miten larppaus sohussa onnistuu.

[Conan]

Kyllähän se larppaus onnistuu, on kokeiltu useamminkin.