Ei saa ottaa vakavasti...

[Whinettäjä]

No, pakkohan sitä on tänne siirtyä kyseenalaistamaan sääntöjä, ettei ip:tä tarvitse kanttin takia vaihtaa

Elikkä ensimmäinen kyseenalaistettava sääntö on halberdeissa käytettävä lasiputki. Säännöt osiossa kiellettiin lasiputkesta tehdyt miekat. Mutta tarkemmin ajateltuna lasikuituputkinen miekka on turvallisempi kuin halbedi, koska lyhyemmässä ja paremmin pehmustetussa "varressa" miekan lasikuituputki on paremmin turvassa, eikä siihen kohdistu lyönneissä niin suurta voimaa ja vääntöä kuin halberdiin, joka on myöskin lyöntiase pohjimmiltaan.

En näe siis syytä, miksi lasikuitua ei saisi käyttää sekä miekassa, että halberdissa, koska käyttötarkoitus on sama, miekka vain pienempi versio toisesta.

Sitten aseen historiallisuustekijä on myös kyseenalaistettavana. Kilvessä ei saa käyttää piikkejä, koska armeijjan käytössä on vain marginaalinen osa piikeillä varustettuja miehiä. Samalla perusteella voitaisiin kieltää halberdit, koska niitäkään ei käytetä muualla kuin henkivartioistoissa.

Pääpointtihan halberdissa on, että se on juustoisempi kuin keihäs, koska siinä on pistoterän lisäksi kelvollinen lyöntiterä, mikä on pelkkää plussaa. Kuitenkaan nämä boffaversiot eivät näytä esikuviltaan, niitä ei käytetä armeijjan asevarusteissa. Jos lasikuitua ei sallita miekoissa, niin miksi nämä aseet pitäisi edes sallia? Niille ei kylläkään löydy yhtään SoHu:n vaatimaa perustelua...

[JonTzu]

Miekassa paksumpi lasikuituputki ei taivu vaikka se antaakin pidemmässä aseessa riittävästi periksi. Miekassa se satuttaa. Sotahuudossa tätä ei haluta.

Kahdella kädellä käytettävät terälliset varsiaseet kuten hilparit ja suuret kirveet sallitaan koska niitä on käytetty keskiajalla yleisesti. Keihään suuri etu näihin aseisiin nähden on keveys ja pituus.

[Kantti]

Pahoittelen, mikäli Säännöt-osion yhteisten käytänteiden noudattamaan joutuminen tuntui pahalta.

Ja yksi nopea vastaus räikeään epäkohtaan: Hilparit eivät ole marginaalista asetta nähneetkään, vaan ne ja muut varsiaseet (vuolge, bill yms.) ovat näytelleet huomattavan keskeistä osaa taistelukentillä. Hilpari ja keihäs ovat oleellisesti erilaisia aseita funktioltaan. Toki hilpari on näppärämpi kuin samanmittainen keihäs, mutta 3 metristen keihäiden tapauksessa kyse on jo aivan eri luokan vehkeestä.

Piikkien ongelma on samankaltainen kuin taistelusauvalla ja pienillä heittoaseilla. Millainen osuma lopulta aiheuttaisi oikeasti vahinkoa? Tämän vaikean kysymyksen tähden Sotahuudossa on otettu yksinkertaisuuden nimissä linjaksi sallia vain asetyypit, joilla vauriota syntyy selkeillä iskuterillä/-osilla ja jotka kykenisivät vahingoittamaan vakavasti liki kaikissa olosuhteissa.

En ymmärrä, miksi lasikuidun kieltäminen miekoissa estäisi hilparien sallimisen ylipäänsä Sotahuudoissa. Selvennä toki.

[Kantti]

Miekassa paksumpi lasikuituputki ei taivu vaikka se antaakin pidemmässä aseessa riittävästi periksi. Miekassa se satuttaa. Sotahuudossa tätä ei haluta.

Ja ennen tähän tarttumista, asia on siis kliinisesti testattu ja mielipide oli yleisesti, että ko. miekat herättivät aika tavalla kauhua vastaanottajassa.

[JuhoR]

Samalla perusteella voitaisiin kieltää halberdit, koska niitäkään ei käytetä muualla kuin henkivartioistoissa...

...Kuitenkaan nämä boffaversiot eivät näytä esikuviltaan, niitä ei käytetä armeijjan asevarusteissa.

Ei käytetty vai? http://fi.wikipedia.org/wiki/Hilpari

e: hidas

[Whinettäjä]

Kyllä, se tuntui todella pahalta tulla poistetuksi säännöt osiosta, mutta ymmärsin kyllä pointin, kun jaksoin lukea säännöt osiosta ja nyt viisastuneena asustelen täällä rauhassa.

Nyt ilmaisin itseni epäselvästi ja tarkoitusperäni jäivät epäselviksi. Pointtini oli kyseenalaistaa lasiputken käyttö halberdissa, koska jos miekassa ne napsuvat ja persuuksille, niin hilparissa on paljon enemmän voimaa, kuin lyhytmiekassa. Sen luulisi napsuvan päähän paljon kovempaa kuin miekan.

Huomauttaisin tuosta wikipediasta sen verran, että kaikki ei ole totta mitä siellä mainitaan. Kaiken lisäksi, kun luetaan teksti kokonaan ja tulkitaan, niin siinähän puhutaan juuri siitä mitä minäkin halusin ilmaista. Osallistuiko sveitsi baltian ristiretkille? Tietääkseni heidän erikoisjoukkonsa olivat melko vähäisiä ja erikoistuivat enemmän paavin suojelemiseen, koska suuria massoja heiltä ei löytynyt.

Tuossa myös mainitaan, hilpareita käytettiin vuosina 1400-1500. Kuntaas Baltian ristiretket käytiin pääosin 1200 luvulla. On siis hyvin oletettavaa, että niitä ei ollut ollenkaan käytössä kyseisenä ajanjaksona.

Tuon viimeisen pointin olisi pitänyt tappaa hilparit jo heti alussa, harmi että kipinäni tulla tänne vääntämään säännöistä kättä syttyi näin myöhään.

[Gnomus]

No, pakkohan sitä on tänne siirtyä kyseenalaistamaan sääntöjä, ettei ip:tä tarvitse kanttin takia vaihtaa

Elikkä ensimmäinen kyseenalaistettava sääntö on halberdeissa käytettävä lasiputki. Säännöt osiossa kiellettiin lasiputkesta tehdyt miekat. Mutta tarkemmin ajateltuna lasikuituputkinen miekka on turvallisempi kuin halbedi, koska lyhyemmässä ja paremmin pehmustetussa "varressa" miekan lasikuituputki on paremmin turvassa, eikä siihen kohdistu lyönneissä niin suurta voimaa ja vääntöä kuin halberdiin, joka on myöskin lyöntiase pohjimmiltaan.

En näe siis syytä, miksi lasikuitua ei saisi käyttää sekä miekassa, että halberdissa, koska käyttötarkoitus on sama, miekka vain pienempi versio toisesta.

Kun lasikuituputkia kokeiltiin kokeiltiin myös sen toimivuutta miekkaan. 10mm lasikuitu teki miekoista aika löysiä ja hajosi todella helposti. Myös kärjestä tuli ruma, kun rungon pääty piti leventää, jottei se olisi hajoamistilanteessa olisi liian läpäisevä. Kärjen levittäminen 20mm levyiseksi kasvatti kärjen pinta-alaa 4:n kertaiseksi ja 30mm levyiseksi 9n kertaiseksi, eli paljon turvallisemmaksi. Saatu ase oli siis ruma ja hajoamisherkkä.

Kun miekkaan kokeiltiin 20mm lasikuitua oli lopputulos liian jäykkä ja vastaanottavalta puolelta kuului valituksia iskujen kovuudesta. Lyhyellä rungolla ja vaahtomuovittomalla iskuterällä isku tuli terävästi ja aiheutti paljon suuremman impaktin kuin perinteisessä miekassa tai hilparissa missä on pidempi varsi ja huomattavasti syvempi terärakenne kuin miekassa.

Lopputulos: Lasikuitu ei toiminut hyvin miekoissa. Joku välikoko saattaisi toimia, mutta sopivan "paksuuden" löytämiseen ei haluttu hukata rahaa ja silloinkin ase olisi hajoamisherkkä ja ruma levennetyn kärjen takia. Hilparissa 20mm lasikuitu toimi, mutta on käytännössä todettu siinäkin hajoamisherkäksi.

Seuraus: Sotahuudossa lasikuitua saa käyttää vain varsiaseissa ja säädetyn paksuisena.

Sitten aseen historiallisuustekijä on myös kyseenalaistettavana. Kilvessä ei saa käyttää piikkejä, koska armeijjan käytössä on vain marginaalinen osa piikeillä varustettuja miehiä. Samalla perusteella voitaisiin kieltää halberdit, koska niitäkään ei käytetä muualla kuin henkivartioistoissa.

Pääpointtihan halberdissa on, että se on juustoisempi kuin keihäs, koska siinä on pistoterän lisäksi kelvollinen lyöntiterä, mikä on pelkkää plussaa. Kuitenkaan nämä boffaversiot eivät näytä esikuviltaan, niitä ei käytetä armeijjan asevarusteissa. Jos lasikuitua ei sallita miekoissa, niin miksi nämä aseet pitäisi edes sallia? Niille ei kylläkään löydy yhtään SoHu:n vaatimaa perustelua...

Hilpareita on käytetty laajasti sotarintamalla. Kannattaa vaikka tutustua sveitsiläiseen neliään jossa sisämiehet ovat olleet hilparimiehiä. Hilparin terä myös tekee hilparista paljon keihästä raskaamman ja isomman ja siten hankalamman ja hitaamman käyttää. Se ei siis ole mikään "Keihäs + bonusta" väline vaan oma asetyyppinsä.

Kilvissä ongelmina ovat seuraavat asiat:
Piikkikilpiä on käytetty sotakentillä vähän suhteessa yleiseen kilven käyttöön (hilpareissa peräpiikki on ollut merkittävässä osassa tekniikkaa) ja sen mallintaminen Sotahuudossa olisi vaikeaa. Olisiko koko kilven etumus vahingoittavaa osaa vaiko vain pelkkä piikin kohta? Miten valvoa osuuko piikki kilpeä vastaan painautuvaan henkilöön vai meneekö ohi tai onnistuuko henkilö pitämään vartalollaan etäisyyttä piikkiin vaikka painaa sitä käsivarrella? Kilven piikki olisi siis käytännössä vaikea ja aiheuttaisi paljon mielipahaa ihmisten luullessa piikittäneensä vastustajan vaikka tämä tuleekin ja lyö heitä. Pehmeä vaahtomuovipiikki (muita ei oikein turvallisuussyistä köyttää) ei myöskään tunnu juuri missään jos samaan aikaan ottaa fyysistä kontaktia kilven piikittömän osan kanssa.

Sotahuudossa on kiellettyjen aseiden listalla sauvat koska niiden osumia olisi vaikea laskea. Sotahuuto säännöillähän sauva olisi keihästä parempi pistoase ja hilparia tai glaivea parempi lyömäase ja sillä voisi vielä kolhia viereen päässeet hengiltä kun koko "varsi" olisi lyömäosaa. Sauvaa ei myöskään ole käytetty armeija-aseena historiallisissa armeijoissa, vaan niihin on jostain syystä lisätty se keihäänkärki. Myös pienet heittoaseet on kielletty marginaalisen tehokkuutensa ja sota-aseena käyttämättömyyden vuoksi.

Historiallisesti vihollista on vahingoitettu kaikella mahdollisella. Aina lyömisestä potkimisesta puremiseen. Samoin vastustajia on lyöty niin pommelilla, keihään varrella kuin kilven reunalla ja näillä on saatu jopa tulosta aikaiseksi, mutta ei läheskään samalla tavalla kuin sillä oikealla terällä tai kärjellä. Myöskään näitä toissijaisia lyöntejä ei lasketa Sotahuudossa vaikka ne "historiallisia" ovatkin. Mielestäni kilven piikit menevät tähän samaan luokkaan. Niitä on käytetty historiallisesti (vaikkakin piikkikilpiä on vain murto-osa kaikista kilvistä), mutta niiden todellinen teho on sen verran pieni ettei ole mitään järkeä huomioida niitä Sotahuudossa "aseena" niin kuin ei huomioida sitä keihään vartta, pommelia, heittoveitsiä tai pikkukiviäkään.

Aktiivisena aseena käytettävä kilpi pitäisi myös pehmustaa huomattavasti paremmin kuin nykyisillä säännöillä. Omissa treeneissä saa toki käyttää piikkikilpiä jos siltä tuntuu, mutta Sotahuuto ei ole paikka moisille enintään kuin koristeellisina peruskilpinä.

[Kalevi]

jos miekassa ne napsuvat ja persuuksille, niin hilparissa on paljon enemmän voimaa, kuin lyhytmiekassa. Sen luulisi napsuvan päähän paljon kovempaa kuin miekan.

Hilparin varsi on paljon miekan vartta pitempi. Tämän vuoksi runkoputken paksuuden ja pituuden välinen suhde on erilainen. Lyhyissä aseissa 20-millinen lasikuitu on -- kuten jo monesti sanottu -- liian jäykkää. Pitkissä aseissa se sen sijaan joustaa jo tarpeeksi.

[Whinettäjä]

Säästäkää kilpijuttuja vähän myöhemmäksi ja mieluiten ehkä jopa toiseen aiheeseen, mutta tuosta laajasta käytöstä voidaan olla montaa mieltä. Tietääkseni sveitsi on vähemmistökansa, eikä heidän joukkojaan käytetty paljoa ristiretkillä. Perustelu sveitsiläisten taidokkaasta hilparinkäytöstä on pudottanut pohjansa.

Kilpiin nopea heitto, että piikkejä voi olla useampi kuin yksi, eli koko kilven pinta-alalla, milloin ei jää epäselvyyttä jos toinen ottaa kontaktia kilpeen. Koko kropalla niin kuolee, kädellä niin käsi pois.

Hilpareiden lisäpaino on sangen vähäinen, sillä pehmuste ei tosiaankaan paina paljoa vaa'assa, toisinkuin lyöntiterän lisä. Vetoan tässä siis vielä munchkinitykseen, sillä hilparit eivät vastaa esikuviaan kaikissa mittasuhteissa, varsinkin jos sitä lisäteräleveyttä käytetään jalkojen tökkimisessä.

Jokohan ne liian heppoiset lyönnitkin pitäisi boffoissa kieltää Mitäköhän kaikkea minä vielä keksin tänään



Ja annappa linkkiä erilaisiin hilpareiden taistelutekniikoihin, niin pänttään lisää tietoa tulevia "keikkoja" eli whinetyksiä varten.

[Kantti]

Nyt ilmaisin itseni epäselvästi ja tarkoitusperäni jäivät epäselviksi. Pointtini oli kyseenalaistaa lasiputken käyttö halberdissa, koska jos miekassa ne napsuvat ja persuuksille, niin hilparissa on paljon enemmän voimaa, kuin lyhytmiekassa. Sen luulisi napsuvan päähän paljon kovempaa kuin miekan.

Kuten Jontzu jo tuossa aiemmin totesi, kysymys ei ole suinkaan voimasta, vaan siitä, että pvc:tä ohuempi lasikuituputki joustaa merkittävästi yli 2 metrin (tarkkaa mittaa en tiedä, tämä hihavakiona) mittaisena ja tuohon joustoon sitoutuu huomattava osa iskun energiasta. Oleellista eroa ei ollut pvc-hilparilla otetun iskun voimaan. Lyhyemmillä miekoilla tätä joustoa ei testien perusteella esiintynyt ja iskut olivat huomattavasti kovempia kuin pvc-rakenteisilla miekoilla. Varsiaseissakaan ei sallita paksuja lasikuituja, koska niissä tuo mainittu jousto katoaa ja testeissä muuten upealla Rämän tekemällä prototyypillä saatiin raskaita kypäriä suunnilleen pyörimään päässä, mikä ei sallituilla keihäsratkaisuilla onnistu.

Huomauttaisin tuosta wikipediasta sen verran, että kaikki ei ole totta mitä siellä mainitaan. Kaiken lisäksi, kun luetaan teksti kokonaan ja tulkitaan, niin siinähän puhutaan juuri siitä mitä minäkin halusin ilmaista. Osallistuiko sveitsi baltian ristiretkille? Tietääkseni heidän erikoisjoukkonsa olivat melko vähäisiä ja erikoistuivat enemmän paavin suojelemiseen, koska suuria massoja heiltä ei löytynyt.

Tuossa myös mainitaan, hilpareita käytettiin vuosina 1400-1500. Kuntaas Baltian ristiretket käytiin pääosin 1200 luvulla. On siis hyvin oletettavaa, että niitä ei ollut ollenkaan käytössä kyseisenä ajanjaksona.

Tuon viimeisen pointin olisi pitänyt tappaa hilparit jo heti alussa, harmi että kipinäni tulla tänne vääntämään säännöistä kättä syttyi näin myöhään.

Säästäkää kilpijuttuja vähän myöhemmäksi ja mieluiten ehkä jopa toiseen aiheeseen, mutta tuosta laajasta käytöstä voidaan olla montaa mieltä. Tietääkseni sveitsi on vähemmistökansa, eikä heidän joukkojaan käytetty paljoa ristiretkillä. Perustelu sveitsiläisten taidokkaasta hilparinkäytöstä on pudottanut pohjansa.

Sotahuudoissa ei ole ollut linjana jyrkkä historianelävöittäminen. Kehys vaihtuu vuodesta toiseen, emmekä halua vaatia ihmisiä sovittamaan varusteitaan sen mukaan. Kun sotahuudon yhteydessä puhutaan historiallisuudesta, tarkoitetaan sillä, että varusteella/tekniikalla/yms. on ollut relevanssia eurooppalaisen keskiajan aikana.

Pienempinä sivumainintoina osaa varsiaseista on käytetty jo balttien ristiretkien aikoihin, kuten olisi hieman enemmän taustatyötä tekemällä vaivatta saanut selville. Lisäksi hilpari yleistyi liki kaikissa eurooppalaisissa armeijoissa, sveitsiläiset vain tekivät sen tunnetuksi ja saivat nimensä mollaamaasi wikipediaan. Vaikka wikipedian suhteen harjoittamasi lähdekritiiikki on terve piirre nuoressa miehessä, jatkossa toivoisin myös sinulta jonkinlaisia lähdeviitteitä väitteillesi (kuten tuo hilpari merkityksettömyys), jotka historian alalla leipänsä ansaitsevien korvissa tuntuvat todella pahan kuuloisilta ja useat täysin vääriltä.

[Kantti]

Jokohan ne liian heppoiset lyönnitkin pitäisi boffoissa kieltää Mitäköhän kaikkea minä vielä keksin tänään

Suosittelen myös käyttämään foorumien hakutoimintoja ja tutustumaan jo olemassaoleviin keskusteluihin, joissa on laajalti keskusteltu mm. mainitsemastasi aiheesta.

Kannattaa myös pitää mielessä, että Sotahuudossa pääroolissa on ihmisten viihtyminen ja järkevästi toteutettu hauska tappelunnujakka isossa mittakaavassa. Tämän eteen on jouduttu tekemään kompromisseja ja se on tärkeää ymmärtää ennen kuin avautuu, ettei yhdessä paikassa pätevä logiikka välttämättä pädekään toisaalla.

[Whinettäjä]

Ikävä kyllä jouduin turvautumaan wikipediaan tuossa baltianristirektien ajankohdissa ja hilpareiden yleistymisessä. Sieltä keksin tämän vuosilukujen eroavaisuuden. Mutta pitää vähän myöhemmin tutustua noihin muihin ristiretkiin, jotta saisin lisää taustatietoa tästäkin asiasta. Myönnän, että lähdin varsin pienillä tiedoilla asiasta vääntämään kättä ja tuo pidemmän aseen taipuisuus kuulostaa ihan järkevältä.

Se heitto liian heppoisista lyönneistä oli välikevennys. Pyrin kyllä avatessani aihetta katsomaan, onko sellainen jo keksitty.

Hyväksyn lasikuidun, mutta en vielä tunnusta sitä, että joitakin aseita pitäisi hylätä tarkastuksissa, koska sitä ei ole käytetty kyseisissä ristiretkissä yleisesti. Tuo olisi muuten yksi hyvä lisä niihin lisäsääntöihin, että sallittavat aseet mainittaisiin tarkkana listana, joka mietittäisiin historialliselta kannalta, eikä samaa listaa pyöritettäisi aina. Toisaalta sellaisen listan tekeminen olisi aika hankalaa, joten sen voi käytännössä unohtaa.

Mille historian alalle olet sitten erikoistunut? Jos olet sattumoisin keski-ajan historioitsija, niin voisin laukoa monia jo kauan vaivanneita kysymyksiä, joihin tavalliset ihmiset eivät osaa vastata. Olettaen, että muistan ne vielä.

[Kantti]

Hyväksyn lasikuidun, mutta en vielä tunnusta sitä, että joitakin aseita pitäisi hylätä tarkastuksissa, koska sitä ei ole käytetty kyseisissä ristiretkissä yleisesti. Tuo olisi muuten yksi hyvä lisä niihin lisäsääntöihin, että sallittavat aseet mainittaisiin tarkkana listana, joka mietittäisiin historialliselta kannalta, eikä samaa listaa pyöritettäisi aina. Toisaalta sellaisen listan tekeminen olisi aika hankalaa, joten sen voi käytännössä unohtaa.

Olet käsittänyt väärin. Yhtäkään asetta ei hylätä siksi, ettei sitä olisi käytetty balttian ristiretkillä. Aseita hylätään, jos ne eivät ole turvallisia, jos niiden mallintaminen bofferein on käytännössä mahdotonta (sauvat, pienet heittoaseet, mielestäni myös nuo kilvet) tai jos ne ovat mielikuvituksen tuotetta, marginaalisia tai omituisia (eli niitä ei ole käytetty keskiaikana eurooppalaisilla taistelukentillä kuriositeettia suuremmassa roolissa; veikkaukseni on, että piikit oikeasti vahingoittavana [siis tavallista kilvellä huitomista merkittävästi parantavana] värkkinä olivat tällainen). Sallittujen aseiden listan sijaan meillä on kiellettyjen aseiden lista.

Mille historian alalle olet sitten erikoistunut? Jos olet sattumoisin keski-ajan historioitsija, niin voisin laukoa monia jo kauan vaivanneita kysymyksiä, joihin tavalliset ihmiset eivät osaa vastata. Olettaen, että muistan ne vielä.

Olen koulutukseltani taloushistorioitsija, mutta lukenut myös keskiajan ja myöhäisantiikin historiaa, erityisesti sosiaalihistorian näkövinkkelistä. Annan mielelläni vinkkejä kirjallisuudesta, joista kysymyksiisi toivottavasti löytää vastauksen. Jos kysymyksesi koskevat tappelemista historiallisessa perspektiivissä, silloin oikea henkilö vastaamaan on taas Jontzu.

[Pahistonttu]

Käteen tukevasti kiinnitetty, painava, joustamaton objekti, joka hajoaa vasta huomattavasti luiden murtamisen jälkeen olisi lyömäaseena suhteellisen vaarallinen pehmusteista huolimatta. Mikäli jollekulle jäi epäselväksi, puhun nyt vanerirunkoisesta piikikkäästä tappovehkeestä, jota ystävämme Whinettäjä on aktiivisesti ajamassa läpi
Kilvellä lyöminen on mielestäni yksinkertaisesti liian riskialtista, jotta voisin kannattaa sitä, oli piikki eli ei.

[Kalevi]

Niin. Tosiasiahan on se että kaikkia periodeja taistelutekniikoita ei voida mallintaa boffauksessa. Kyseessähän on loppujen lopuksi kuitenkin peli/urheilu eikä historianelävöittäminen.

[Pahistonttu]

Eivät taida kaikki tekniikat olla historianelävöittämisessäkään sallittuja (elleivät sitten puhtaasti näytellysti).

[Misumasu]

Jos miettii esim. bucklerin toimintaa, niin sillä lyöminen ei perustu mihinkään ylimääräisten härpäkkeiden toimintaan, vaan siihen, että painava metalli esine läväytetään vihollista naamaan. Kokeilkaa vaikka paistinpannua. Sama efekti.

Astetta isompien kilpien käyttö lyömäaseina on jo astetta hankalempaa, mutta esim. keskikokoisella pyöreällä kilvellä voi ihan hyvin tällätä kilven reunalla vaikka kasvoihin. Jälleen kyseessä kova painava aines isketään herkkiin osiin (naama).

Yritän tässä järkeillä, että miksi sillä kilvellä lyömiseen tarvittaisiin jonkinäköinen piikki härveli? Sohussa kilvellä lyöminen on vaarallista ja kiellettyä. Kuten Gnomus jo ilmaisikin, monet asiat, mitä oikeasti tapellussa käyttäisin ja on käytetty, ovat liian vaarallisia mallinnettaviksi. Mä voin tulla mäjäyttämään sua heaterilla poskille ja sen jälkeen potkaista polven sisään. Kokeillaan, oletko eri mieltä edellä mainitun väittämän kanssa.

[Kalevi]

Eivät taida kaikki tekniikat olla historianelävöittämisessäkään sallittuja (elleivät sitten puhtaasti näytellysti).

Juu sitä näyttelemistä ja perfektionismiin suuntaavaa esittämistä lähinnä tavoittelin tuolla historianelävöittämisellä.

[Whinettäjä]

Tuohon olin tarkentanut jo, että varsinaista lyömistä ei tarvita, mutta jos kilvessä on "piikkejä", niin toinen ei voi rynniä päälle ottamaan kontaktia kuolematta. Myöskin kilvellä työntyminen toisen riveihin on sallittua. Lyöminen oli väärä sana, jonka olin myöntänyt yhdessä poistetussa viestissäni

Työntyminen on hallitusti sallittua säännöissänne, enkä sellaisessa tapauksessa näe "piikkejä" turvallisuusriskinä. Ei niillä reunoilla tarvitse osua, jos rauhallisesti puskee kilvellään toisia taaksepäin.

Ja sitten jos vanhoja aseita saa käyttää, niin onko maiden välisillä rajoilla merkityksiä? Minusta olisi sangen mielenkiintoista käyttää esim. japanilaisia/kiinalaisia aseita, vaikka onhan niitä ruutiaseitakin ollut euroopassa jo keskiajalla tykkien ja hakapyssyjen muodossa.

Mutta tuosta vuosisatojen käyttöerosta muistutin, koska kilpien piikkien kieltämistä oli alunperin perusteltu käsitteellä, että kyseisenä ajanjaksona se ei ole ollut armeijjan suosiossa ja käyttö on ollut vähäistä. Siitä sainkin vähän vettä myllyyn ja päätin hieman kyseenalaistaa samalla periaatteella hilparin, joka ei ole myöskään ollut kyseisenä ajanjaksona armeijjan suosiossa.

Ja huonosti puhuttuna finglishillä pikemenithän syrjäyttivät hilparimiehet melko nopeasti, kun ne olivat tulleet yleiseen käyttöön wikipediassa. Jos noin ei ole, niin historianmaisterit voivat myllätä hieman suomen osiosta hilpareiden artikkelia.

Harmi, että kirjoititte monta viestiä turhaan, kun tartuitte yksittäiseen huonosti valittuun sanaan lyöminen. Tottakai tarkoitin sääntöjen sallimista työntymistä ja toisen rynnijän vastaanottamista.

Ja ymmärtääkseni ihmisillä on niitä kelpo panssareitaan juuri sitä varten, ettei taistelun tiimellyksessä raskaiden työntymisoperaatioissa sattuisi niin paljoa ja ettei vakavia vahinkoja sattuisi. Tai sitten olen vain erehtynyt panssareiden käyttötarkoituksessa.

[Kantti]

Työntyminen on hallitusti sallittua säännöissänne, enkä sellaisessa tapauksessa näe "piikkejä" turvallisuusriskinä. Ei niillä reunoilla tarvitse osua, jos rauhallisesti puskee kilvellään toisia taaksepäin.

Edes miekoilla vain työntymällä kohti miekka edellä ei saa sotahuudossa vahinkoa aikaan. Osuman on tultava lyönnistä/pistosta, jotta se otetaan osumana. Näin kyetään edes jollain tavoin hyväksyttävästi mallintamaan, että kyseessä on keskimärin ihmisistä ja heidän varusteistaan oikeasti vahingoittamaan kykenevä osuma. Kilpipiikit, taistelusauva, pienet heittoaseet ynnä muut omituisuudet ovat vahinkoarvoltaan epäselviä, ensin mainittu erityisesti, jos sillä ei lyödä. Siksi tällaiset on kielletty.

Ja sitten jos vanhoja aseita saa käyttää, niin onko maiden välisillä rajoilla merkityksiä? Minusta olisi sangen mielenkiintoista käyttää esim. japanilaisia/kiinalaisia aseita, vaikka onhan niitä ruutiaseitakin ollut euroopassa jo keskiajalla tykkien ja hakapyssyjen muodossa.

Jos lukee edes tätä ketjua, puhumattakaan säännöt-osiosta tai itse tapahtuman säännöistä, löytää helposti vastauksen tähän kysymykseen. Kuten aikaisemmin sanoin, kyseessä täytyy olla eurooppalaisella taistelukentällä vaikuttanut ase. Jotkut mongolivehkeistä voivat vielä olla perusteltavissa, mutta japanilaiset eivät millään tavalla.

Mutta tuosta vuosisatojen käyttöerosta muistutin, koska kilpien piikkien kieltämistä oli alunperin perusteltu käsitteellä, että kyseisenä ajanjaksona se ei ole ollut armeijjan suosiossa ja käyttö on ollut vähäistä. Siitä sainkin vähän vettä myllyyn ja päätin hieman kyseenalaistaa samalla periaatteella hilparin, joka ei ole myöskään ollut kyseisenä ajanjaksona armeijjan suosiossa.

Perusteluna ei ollut, että kilpipiikkejä ei ko. aikana olisi käytetty, vaan se, ettei meillä ole tiedossa niiden laajamittaisesta ja oikeasti lisäarvoa peruskilpeen (ja sillä lyömiseen) nähden tuovasta käytöstä yhtään esimerkkiä/lähdettä. Perustelusi pitää vasta, kun osaat heittää meitä muutamalla lähteellä, joissa näitä piikkejä on käytössä armeijatasolla muutenkin kuin goottilaisen haarniskan koristuksena.

Ja huonosti puhuttuna finglishillä pikemenithän syrjäyttivät hilparimiehet melko nopeasti, kun ne olivat tulleet yleiseen käyttöön wikipediassa. Jos noin ei ole, niin historianmaisterit voivat myllätä hieman suomen osiosta hilpareiden artikkelia.

Historiassa "melko nopeasti" on suhteellista ja kysymys on useista kymmenistä ellei jopa sadoista vuosista ja maantieteelliset erot ovat merkittäviä. Wikipediaan kontribuutionsa antamista rajoittaa ihan oikeissa töissä käyminen (jossa periaatteessa samanlaisesta kirjoittelusta saa ihan rahaa) sekä perhe että itse sotahuudon tekemiseen kuluva panos. Siitä olen samaa mieltä, että artikkeli kaipaisi ehdottomasti täydennystä.

[Whinettäjä]

Nopeasti löydetty esimerkki olisi roomalaisten kilvessä oleva umboa. Ei suoranaisesti piikki, mutta lyömistä varten tehty lisäke kilpeen, jolla on tarkoitus vahingoittaa vastustajaa.

Mutta sitten lisää tästä varsiasehömpästä, valistin itseäni wikipedian höpönlöpötiedolla, jonka mukaan hilparit olisivat normaalisti 1,8-1,9m pituisia, jotta niitä jaksaisi käsitellä myös lyömäaseena. Siitä on aivan pakko huomauttaa, että silloinhan sen pituinen varsiasehilpari, mihin ylttää ei vastaa esikuvaansa.

Kertokaa minulle, miksi esikuviaan suuremmat yksilöt sallitaan hilpareiden kohdalla, muttei esim. miekoissa?


Harmikseni huomasin, että japanilais-kiinalaisase sarkasmi valui hukkaan.

[Gnomus]

Nopeasti löydetty esimerkki olisi roomalaisten kilvessä oleva umboa. Ei suoranaisesti piikki, mutta lyömistä varten tehty lisäke kilpeen, jolla on tarkoitus vahingoittaa vastustajaa.

Ja siitä huolimatta viittaukset roomalaisten käymiin taisteluihin puhuvat gladiusten tehokkuudesta tiiviissä taistelussa, pilumien tehosta ja kilpimuurin hyvästä suojasta, ei siitä miten roomalaiset hakkasivat kansan X kilpiensä kupuroilla. Vaikka kilven saaminen näpeille tai naamaan ei ole kivaa, niin kyllä se gladiuksen saaminen sisuskaluihin on se mikä taistelun ratkaisee.

Mutta sitten lisää tästä varsiasehömpästä, valistin itseäni wikipedian höpönlöpötiedolla, jonka mukaan hilparit olisivat normaalisti 1,8-1,9m pituisia, jotta niitä jaksaisi käsitellä myös lyömäaseena. Siitä on aivan pakko huomauttaa, että silloinhan sen pituinen varsiasehilpari, mihin ylttää ei vastaa esikuvaansa.

Kertokaa minulle, miksi esikuviaan suuremmat yksilöt sallitaan hilpareiden kohdalla, muttei esim. miekoissa?

Hilpareille säännöissä annettu raja on maksimi. Myös historiallisesti keskivertoa pidempiä varsiaseita on käytetty, joten maksimi rajaa varaa ei kannata vetää siihen käytetyn keskivertoon. Myöskään miekkoja ei ole rajoitettu sinne selvästi alle metriin vaikka suurin osa miekoista on historiallisesti ollut sen mittaisia. Kahdenkädenmiekoillekin on annettu vain maksimi arvo (enkä ole yhdessäkään Sotahuudossa vielä nähnyt maksimipituista 2k miekkaa).

Sääntöihin ei olla määrittelemässä erillisiä arvoja hilparille, fauchardille, glaivelle, voulgelle, bec de corbinille, billille, lochebarille, bardisanille ja varsikirveelle ja vielä parille muulle jotka unohdin. Myöskään erilaisia miekkoja ei rajata millin tarkkaan sen mukaan millaisia sattui milläkin hetkellä ja milläkin nimellä olevan liikkeellä. Yleispätevä "varsiase", "miekka", "kirves/nuija" ja "keihäs" riittää Sotahuutoa varten ilman pilkun viilaamista kaikkien eri historiallisten versioiden osalta.

[Kantti]

Nopeasti löydetty esimerkki olisi roomalaisten kilvessä oleva umboa. Ei suoranaisesti piikki, mutta lyömistä varten tehty lisäke kilpeen, jolla on tarkoitus vahingoittaa vastustajaa.

Kilvissä on ollut taatusti erilaisia kupuroita jykevöittämässä keskustaa ja tuntumassa keljulta lyötäessä sillä naamaan.En kuitenkaan ymmärrä, millä tavoin tällainen liittyy kaipaamaasi tilanteeseen, jossa kilvellä työntäminen tai sitä vasten nojaaminen aiheuttaisi vahinkoa? Mielenkiintoinen ajanjaksovalinta myös, vaikka antiikin ja keskiajan varsinainen taitekohta akateemisesti vaikea aihe onkin.

Mutta sitten lisää tästä varsiasehömpästä, valistin itseäni wikipedian höpönlöpötiedolla, jonka mukaan hilparit olisivat normaalisti 1,8-1,9m pituisia, jotta niitä jaksaisi käsitellä myös lyömäaseena. Siitä on aivan pakko huomauttaa, että silloinhan sen pituinen varsiasehilpari, mihin ylttää ei vastaa esikuvaansa.

Kertokaa minulle, miksi esikuviaan suuremmat yksilöt sallitaan hilpareiden kohdalla, muttei esim. miekoissa?

Iso osa hilpareista Sotahuudossa tehdään tuon "normaalin" rajoissa. Kuten itse sanot, kyse on vain historiallisesti "normaalista" käytännöstä ja myös historiassa poikkeuksia on taatusti löytynyt runsain mitoin. Lisäksi sääntö on tehty yleisesti varsiaseita silmälläpitäen, osa niistä kun on ollut hieman hilparia pidempiä.

Kuten säännöt selkeästi toteavat miekkojen kohdalla, liian pitkät miekat ovat selvä turvallisuusriski. Hilparia pienemmän ilmanvastuksen ja helpomman käytettävyyden vuoksi miekalla saa huomattavasti enemmän voimaa iskuun.

Toivoisin myös vilpittömästi, että lukisit säännöt ennen postauksia, suurimpaan osaan kun löytyvät vastaukset suoraan niistä.

[saloneju]

Hilparin pituudesta vielä tosiaan todettakoon, että sääntöjen mukaisesti maksimipituinen hilpari on oikeasti huono ase bofferiversionakin, enkä ole ihan varma olenko oikeastaan sellaista nähnytkään Sotahuudossa.

[Pahistonttu]

Nopeasti löydetty esimerkki olisi roomalaisten kilvessä oleva umboa. Ei suoranaisesti piikki, mutta lyömistä varten tehty lisäke kilpeen, jolla on tarkoitus vahingoittaa vastustajaa.

Olennaisempi tehtävä kyseisellä härvelillä lienee ollut kilvelle tyypillinen: suojaaminen. Scutumissa, kuten muissakin keskikupurallisissa kilvissä, kupuran tehtävä on ensisijaisesti suojata käyttäjänsä sormia. Jos tutkit keskikupuroiden rakennetta huomaat, että ilman kupuraa kyseisenlaiset kilvet eivät suojaisi kovinkaan hyvin