Susikukko kirjoitti:En ole lukenut kaikkia, mutta ehdotan, että
SELKÄÄN PUUKOTUS TAPPAA HETI VAIN JOS SELKKÄÄN PUUKOTTAJA OTTAA UHRIA OLKAPÄÄSTÄ KÄDELLÄ KIINNI JA SANOO OLET KUOLLUT.
Tämä edellyttää käytännössä, että on toinen käsi vapaana ja saattaa olla vaarallista jos raskaasti panssaroitu kohde yhtäkkiä rynnistääkin taaksepäin.
Oma ehdotukseni on seuraava:
BOFFERILLA MÄTKÄISY KANKKUUN ON TAPPAVA ISKU. Kaikkiin muihin kohtiin sovelletaan panssarisääntöjä. Päähän ja niskaan takaapäin lyömisestä saa noottia.
Näin, ensinnäkin, jotta taistelu ei mene niin niin herkästi kuin nyt juustoiluksi malliin: "Ähähää, juoksenpa tästä riviä pitkin kokonaisen ryhmän nurin!"
Toisekseen selkää suojaava panssari on myös ihan oikea turvavaruste, joten en mielellään rankaise sen käytöstä niin kuin nyt. En myös halua nähdäkään juustoiluoptimoitua rengaspanssaria, eli hihat + etumus + jokin ihmeellinen henkselihässäkkä takana.
Kolmanneksi, jonkinlaisen realismin vuoksi selkäänjuoksijalla pitäisi olla tarpeeksi aikaa tähdätä johonkin tiettyyn kohtaan. (vrt oikeasti ujuttaa miekka panssarin välistä) Valitsen pakarat, koska ne ovat kohtalaisen iso ja iskunkestävä alue jota on vaikea juustoilusuojata. Lisäksi iskukohdan valitseminen näin alhaalta vähentää niska- ja päälyöntien riskiä.
Normaalissa puolikyykyssä taisteluasennossa peppu on lisäksi jonkin verran taempana kuin muu heppu, joten tähän eivät kevyetkään ryhmät pääse valittamaan, että suosin panssarimörköjä. Ne kun kumminkin seisovat rivissä takamus kuin tarjottimella.
PS. Tämä tarjoaisi myös hyvän sauman lisänimille kun possutaktiikan tappelijoista tulisi "pepunmetsästäjiä".