Ylimääräinen panssaripiste (autenttisesta umpikypärästä+tors

[Kalevi]

Tohon vaatimuslistaan voisi mun mielestä lisätä vielä ainakin molempien käsien hauiksen ja käsivarren panssaroinnin. Optimoijia pitää estää kaikin mahdollisin tavoin. Tämän säännönhän on tarkoitus nimenomaan palkita reilusti minimirajojen ylittämistä.

(Tästä lisäysehdotuksestani huolimatta vastustan jokeripistettä)

[Keisari_P]

Vitsi piilee siinä, että kyynerkuppeja ei saa paikalleen ellei ne ole kiinnitetty asetakkiin tai olkavarren panssariin. Jos joku saa tuotettua kyynerkupin, mutta jättää olkavarren panssaroimatta, saa sen minun puolestani tehdä.

[Peltokorppi]

Panssareiden lisäpisteiden ja muiden panssareiden(erityisesti levypanssareiden) arvoa lisäävien ehdotusten puolustelu ulkonäköseikoilla on kyllä vähän väärä suunta.

Tästä olen samaa mieltä. Siksi tärkeämpi perustelu onkin juuri umpikypäröiden tuoma haitta. Se, että perustellaan asoita ulkonäöllä ja sillä, että ihmiset toisivat kaunista ulkonäköä ei kehitä pofferointia urheilulajina. Veikkaan umpikypärien tulevina vuosina vähenevän jos lisäpistettä ei saada. Lisäpiste toisi myöskin merkittävää eroa skirmissaajien ja rivitaistelioiden varustusen välille.

Itse voin härskisti sanoa oman varustautumiseni ja käytännössä koko muun ruton varustautumisen nojautuvan lähes pelkästään optimointiin vaikkakin muovikypärät jätämme pois.

[LehtoA]

Äläs ala laittaa sanoja meikäläisen suuhun.

En ajattele sitä mitenkään optimointina, jos miettii millainen varustus on tehokkainta valitsemassamme toiminnassa. Torsopanssari painaa, jollei sitä optimoi tyhmäksi, samaten säärisuojat, ja koska en ole halunnut lähteä minimoitujen splinttien linjalle, olen jättänyt haarnoskan pois. Tosin ensi vuonna voi jotain levyn palasta ollakin, sen näkee sitten.

Ehkäpä aika alkaisi olla kypsä historiallisemmalle tapahtumalle, missä voitaisiin sitten haarniskaa suosia enemmänkin säännöissä, ja vaatia muultakin pukeutumiselta historiallisuutta enemmän. Voitaisiin eläytyä leirissäkin ja muuta mukavaa. Mutta sotahuuto ei minusta ole paikka tälle. Pidetään sotahuuto helposti lähestyttävänä.

[Misumasu]

Komppaan LehtoA. Itse viiletän aika pitkälti optimoinnin ja historiallisuuden välissä. Onhan sitä historiallisia kypäriä muistakin, kuin umpipottia. Itse ajattelin hommata barbuten, minkä virolaiset varmaan laskisivat medium helmetiksi tjsp. Se suojaa koko kasvot, on historiallinen ja kaiken lisäksi vielä hyvän näköinenkin.

Suurin osa varusteistani riippuu kuitenkin niiden valmistusolosuhteista, sillä en voi mitään monimutkaisempaa itse. Torsoon yritän saada aikaiseksi 2x1mm lamelleista tehdyn coat-of-platesin. Painoa sillekin tulee varmaan ihan mukavasti, joten se siitä optimoinnista.

Nostan hattua jokaiselle, joka osaa/pystyy panostamaan ulkonäköönsä enemmän.

[Kalevi]

Vitsi piilee siinä, että kyynerkuppeja ei saa paikalleen ellei ne ole kiinnitetty asetakkiin tai olkavarren panssariin. Jos joku saa tuotettua kyynerkupin, mutta jättää olkavarren panssaroimatta, saa sen minun puolestani tehdä.

Ahaa. Enpäs edes ajatellut miten ne kipot kiinnitetään käsiin. Kaikki varmaan nyt huomaavat kuka meistä ei ainakaan ole koskaan käyttänyt kyynärkuppeja, kun ei edes tiedä miten ne kiinnitetään.

[Mahti]

Peltokorpin viesti sai punaisen nousemaan silmissä. Ei siksi, että se olisi ollut varsinaisesti huonosti kirjoitettu, tahi hölmö. Siinä vain sattui olemaan pahin mahdollinen sanayhdistelmä: bofferointi ja urheilulaji samassa lauseessa. Kaksi asiaa, joita itse en ikinä haluaa yhdistää toisiinsa. Huomaa, että porukka on jakautumassa aika selvästi kahtia. Niihin, jotka haluavat harrastaa borrerointia urheilulajina, kuten jääkiekko ja optimoida sääntöjen puitteessa maksimaalisesti (mikä ei ole urheilussa tuomittavaa, päinvastoin). Sitten on kehittymässä koulukunta, joka vannoo historiallisuuden ja näyttävyyden nimeen. Minun on hankala kuvitella, että viiden vuoden päästä nämä kaksi porukkaa sopivat samaan tapahtumaan. Käytännössä Sotahuuto joutuukin tulevaisuudessa valitsemaan puolensa, koska harrastajamäärän kasvaessa kompromissit eivät enää miellytä kumpaakaan osapuolta. Ajan kanssa mielipiteet tuntuvat myös radikalisoituvan.

Itse haluaisin nähdä sotahuudon "historiallista taistelua mallintavana tapahtumana". Käytännössä tämä tarkoittaisi parhaansa mukaan pukeutuneita ryhmiä ja realismiin pyrkiviä sääntöjä, kuitenkin niin, että tapahtuma olisi suhteellisen helposti lähestyttävissä aloittelijallekin.

[Zaibe]

Mahti on selvästi valinnut tiensä äärilaidassa.
Itse ainakin olen mainostanut bofferointia urheilulajina kaikkialla missä olen sitä opettanut. Minulle bofferointi on hyvin koko kehoa ja peruskuntoa kehittävä urheilulaji mutta se ei tarkoita ettenkö opettaisi oikeasti historiallisia tekniikoita ja arvostaisi/käyttäisi "autenttista" haarniskaa.
Teet mielestäni kärjistävän ja myös turhan kahtiajaon Suomen bofferiskeneen. En näe mitään syytä miksei muovikypärä miekkailijat ja rautatölkit mahtuisi samaan tapahtumaan tulevaisuudessa. Kantti sanoi hyvin jossain toisessa topicissa joka kuitenkin käsitteli osittain samaa asiaa: Voidaan kyllä luottaa suurilta osin porukan itseohjautuvuuteen. Kun SOHUun tulee uusia ryhmiä vaikka nyt jääkiekkokypärä päässä ja huomaavat kuinka painavassa haarniskassa ja umpikypärässä taisteleva komea soturi pistää porukkaa pinoon, niin kyllä siinä seuraavaksi vuodeksi alkaa aikamoinen varustelu vaikka se jäkiskypärä onkin kevyempi.

Onhan se totta että jäkiskypärä ja mahdollisimman ohuen splintit eivät paina juuri mitään mutta silti itse valitsen autenttisen näköisen ja painavan haarniskan ja olen tyytyväinen siihen enkä ala väheksymään tai erottelemaan niitä jotka syystä tai toisesta päätyvät urheilullisempana ratkaisuun. Suomessa tullaan varmasti järjestämään mättöjä joihin pääsee mukaan vain hienolla ja autenttisella haarniskalla mutta SOHUun saa toivottavasti tulevaisuudessakin tulla vaikka modernilla kunhan turvallisella varustuksella. SOHUssa ovat taistelijat etusijalla, ei valokuvaajat.

Voin kertoa että tänävuonna taistelen veljesten riveissä ja me olemme myös Ruton tavoin härskisti optimoineet taistelutehoamme sekä haarniskaamme. Mutta porukkamme ei varmasti jää historiallisessa ulkonäössään toiseksi kovin monelle. Sitä voi optimoida myös historiallisuuden puitteissa.

Järki ja turvallisuus ennen näyttävyyttä.

[Falcata]

Mielestäni jokaisen tulisi erottaa nopealla vilkaisulla että montako iskua kaverin kaatamiseen tarvitaan. Kun on noin paljon vaatimuksia jokeripisteelle niin tornikilven takana kykkivästä soturista on paha sanoa että pitääkö kaveria huitaista päähän kaksi vai kolme kertaa. Itse pitäisin jokeripisteen puhtaasti kypärässä umpikypärien aiheuttaman haitan vuoksi. Jokeripojon päähän saisi autenttisesta umpikypärästä, joka selkeästi haittaa toimintaa.

En ajattele sitä mitenkään optimointina, jos miettii millainen varustus on tehokkainta valitsemassamme toiminnassa.

Eikös tuo juuri ole optimointia? :p

[blite]

Oikeastaan Zaibe sanoikin jo kaiken oleellisen. Miksi lätkäkypärät ja autenttiset haarniskat eivät voisi sopia samaan tapahtumaan? Sääntöjen puitteissahan tässä kuitenkin mennään ja halutessaan voi lähteä harrastuskirjoaan kehittämään haluamaansa suuntaan myös muita reittejä. Sotahuuto on yksi niitä harvoja "kattotapahtumia", jonne on saatu porukkaa kaikista "koulukunnista".

Vaikka olenkin taustaltani larppaaja, myös minä näen Sotahuudon ja bofferoinnin nykyiseltään enemmänkin joukkueurheilulajina kuin historianelävöittämisenä tai taistelujen näyttelemisenä. Se, että huolehtii siitä että oma varustus on sääntöjen puitteissa itselleen hyvä, ei mielestäni ole optimointia vaan taktikointia, kunhan nyt ei ihan hölmöyksiin mennä.

Kaikki tämä loppu viimein johtaa siihen, että pitää miettiä, mitä Sotahuudossa painotetaan suhteessa muuhun. Joku on mennyt tuonne Sohun wikiin tekemään tuollaisen Bofferin Tie -artikkelin, jota suosittelen lukemaan ja pohtimaan ajatuksen kanssa.

Laitan vielä hymiön ettei tuu riitaa

P.S. En kannata jokeripojoa, en varsinkaan jos se sidotaan niinkin subjektiivisiin asioihin kuin varustuksen autenttisuus tai panssareiden määrä.

[Ketku]

SCA-puolella on itseasiassa samanlaista kahtia jakoa. Siellä porukka jakautuu nk. sporttimatsaajiin ja vaikkapa historiallisempiin matsaajiin.

Sporttimatsaajat ovat aika usein sellaisia, jotka eivät väheksy muovia/muita keveitä materiaaleja, kun taas historiallisemmalle harrastajalle tavaroiden tulee olla mahdollisimman lähellä historiallista. Me kuitenkin kaikki mahdumme aivan hienosti samoihin tapahtumiin, joten miksi ihmeessä näin ei voisi olla myös täällä.

Jääkiekkokypärä on ihanteellinen boffauskypärä, koska siinä osumat tuntee läpi ja se suojaa oikeasti päätä. Kuitenkin se näyttää hirveän rumalta. Mielestäni oikea tie tapahtuman ulkonäön nostamiseksi olisi nimenomaan pistää sääntöihin se, että epäautenttiset kamat tulee naamioida näyttämään paremmilta.

Itse olen enemmän boffauksessa sillä linjalla, että kyseessä on urheilulaji ennemminkin, kuin historiallisen taistelun elävöittämistä.

[blite]

Nyt puhuu Ketkukin asiaa. Ja eikös viime vuoden Sohussa lukenut ihan säännöissäkin että järjestäjät varaa oikeuden maalailla järkyttävän rumat kypärät tms.? Siis rajansa kaikella kuitenkin, eipä noita lätkäkypäröitä taida tosin onneksi olla neon-keltaisina

[Gnomus]

Kuten Kantti jo aiemmin kirjoitti, Sotahuudon ideana on olla helposti lähestyttävä taistelutapahtuma joka kokoaisi kaikki alan harrastajat mukavaan joukkotaisteluun. Tarkoitus ei ole rajata väkeä pois, ja siksi vaaditut minimivarusteet ja tyylit ovat matalat. Tämän ansiosta Sotahuuto on kasvanut kahdesta sadasta osallistujasta -05 vajaaseen neljään sataan osallistujaan viime vuonna, ja tulevana vuonna odottaisin väkimäärän taas kasvavan ainakin foorumille ilmaantuneiden uusien ryhmien määrästä päätellen. Vertailukohtana sanottakoon että SCA:ssa taitaa Suomen suurimmissa taistelutapahtumissa olla se 20-30 henkeä kerralla kentällä.

Kun väki innostuu bofferoinnista ja taistelusta enemmän, niin uskon Sotahuudon rinnalle syntyvän pienempiä tapahtumia joissa sitten voidaan panostaa tyylikkäämpään varusteluun ja olla leirissäkin tamineet päällä, tai harrastaa yöskenaarioita tai vaikka se Virallinen (tm) bofferoinnin SM-kisa. Sotahuuto kannattaa kuitenkin pitää jatkossakin helposti lähestyttävänä tapahtumana missä kaikki innostuneet pääsevät taistelemaan. Ehkä sen yhden taistelutapahtuman ajan hienoihin varusteisiin ja historialliseen tyyliin panostavat ja urheiluboffaajat kestävät katsella toisiaan.

[Teme]

Sanoisin oman mielipiteeni jokeripisteestä:
Sen voisi mielestäni antaa henkilölle joka omaa kunnon umpikypärän joka suojaa koko päätä, naama mukaan lukien. Eli jokeripiste tulisi AINOASTAAN siihen päähän.

Syy: Kypärä aiheuttaa verrattain paljon haittaa käyttäjälleen, näkökenttä kapenee ja onhan se hankalaa kun on verrattain raskas umpipotta päässä. Ja sitten se, että jos kaverilla on umpikypärä hänellä luulisi olevan paljon muutakin panssarointia. Vai onko kukaan ikinä nähnyt boffaajaa jolla on t-paita ja verkkarit, päässään umpikypärä!? Tai edes kuvitella sitä?

En usko että ryhmät jotka ovat kevyesti varustautuneet lähtisivät kevyelle panssaroinnilleen kalastamaan 2 suojapistettä päähän umpikypärällä. Kaveri joka tekee tai ostaa itselleen umpikypärän omistaa varmasti jo ennen sitä raskaan varustuksen joka kuuluu eturivin kalkuttajille.

Ongelma vaan olisi se millainen muun varustuksen pitäisi olla jotta sen voisi myöntää. Mielestäni Keisari_P:n lista oli aika hyvä siihen hommaan. Tämäkin ihan sitä varten ettei sitä pistettä kalastettaisi ihan miten sattuu.

Tämä pitäisi osallistumis tason matalana, jolloin uusia ihmisiä/ryhmiä saapuisi tapahtuman pariin. Se myös kasvattaisi tapahtuman ulkonäköä, sillä ryhmä joka aloittelee ajattelisi että eturiville tuollaista panssarointia ja se umpikypärä niin jo alkaa pärjäämään rivi mätös.

Jousi asiaan voisin sanoa vaan että otetaan IDV-nuolet käyttöön, varmasti alkaa paksumminkin panssaroitu mörkö sen tuntemaan.

[LehtoA]

No jaa, viime vuonna Rutolla oli muistaakseni kaksi kypärää, toinen niistä umpinainen, tällä kaverilla ei sitten muuta haarniskaa ollut kuin säärisuojat. Että ei se kypärän malli korreloi muuhun varustukseen välttämättä.

[N.Hirvelä]

SCA-puolella on itseasiassa samanlaista kahtia jakoa. Siellä porukka jakautuu nk. sporttimatsaajiin ja vaikkapa historiallisempiin matsaajiin.

Enkä ole itsekkään nähnyt sen pahemmin eripuraa historiallisten tai sporttimatsaajien välillä, joten miksi se ei voisi toimia bofferissakin. Kaikkea ei tarvitse kärjistää ja tehdä suuremmaksi ongelmaksi kuin on.

Itse pidän bofferia urheilulajina. Sotahuudossa on mukana historiallinen viitekehys, mutta siitä on vielä matkaa historian elävöittämiseen. En siis haluaisi nähdä että juuri Sotahuudon pitäisi muokkautua kumpaankaan suuntaan täysin radikaalisti, vaan pysyä siinä välimaastossa.
Gnomus puhui ihan asiaa, että muut tapahtumat voivat sitten olla jompaankumpaan suuntaan.

[Kalevi]

Se myös kasvattaisi tapahtuman ulkonäköä, sillä --

Kuinka monta kertaa pitää oikein sanoa, että "pelkkää peltiä" -linja ei ole hyvä suunta ulkonäön kehittymiselle? Puhutaan siitä ulkonäön ja muun vaatetuksen tason kehittämisestä tuolla toisessa ketjussa. Lisäksi umpikypärät eivät edelleenkään ole autenttisia Sohun tapahtuma-aikaan.

Pahoittelen viestin aggressiivista sävyä. Univelka.

[Mahti]

Ai umipikypärät eivät ole autenttisia? Mistähän moinen tieto on peräisin? Täyslevyhaarniska ei ole. Umpikypärät ovat oikein autenttisia, hauberkki on oikein autenttinen. Jopa rintakyrassit ovat aikakauteen hät´ hätää soeveltuvia.

Tietääkseni kukaan ei ole ajanut pelkkää peltiä linjaa, mutta erityisesti torsopanssarin ja umpikypärän (molemmat erittäin autenttisia aikakaudelle) asemaa haluttaisiin parantaa suhteessa nykyiseen.

[Kalevi]

Joo. Fiba tuli viestiini. Umpikypäriä tietysti oli kyseisenä aikana. Levyä ei ollut. Se levy siis on epäautenttista, mutta eipä se levypanssari minua haittaa, kunhan sitä ei ruveta säännöillä suosimaan. Pointtini nyt on vaan edelleen se, että levypanssareita ja umpikypäriä on älytöntä puolustella ulkonäkö- ja autenttisuussyillä. Etenkin ulkonäkösyillä. Mielestäni nahka ja rengas on tyylikkäämpää kuin pelti.

[Gitoll]

En sano, etteikö Sotahuuto olisi jo iso tapahtuma, mutta siitä olen samaa mieltä, että mukaan lähtemisen kynnys on nyt suhteellisen pieni ja että kynnyksen nostaminen voisi jopa vähentää kävijämäärää. Jos panssarimöröt alkavat saamaan lisää pisteitä, alkaa Sotahuuto lähestymään välineurheilua, missä parhailla peleillä pärjää ja ilman omaa pajaa on turha edes osallistua. Viime vuoden muutama täyspanssari-megamyllytin olisi juossut mistä hyvänsä läpi ihan pelkän ekstra-pisteen turvin ja mitä se olisi muutaman vuoden kuluttua?

Toisaalta jos kävijämäärä vuosien varrella kasvaa ja ilmoittautumiset lopulta asettuvat niihin vakiokokoisiin vakioryhmiin, jotka vuodesta toiseen varustavat itseään entistä paremmilla varusteilla, en näkisi tässä ongelmaa. Tietysti tämä myös tarkoittaisi sitä, että yksittäiset tulijat löytävät paikkansa valmiista isoista ryhmistä jne.

[ZamboNet]

Mutta käyhän tuossa toki sitäkin, että kun ihmiset tekevät itselleen uudempia ja "parempia" panssareita ja varusteita, niin vanhoja jaa yli, joita voidaan helpostikin lainata näille uusille tulijoille, jolloin heidän ei tarvitse ihan tyhjästä lähteä liikkeelle. Itse ainakin olen lainannut moniakin varusteita kavereilleni, jotka ovat tulleet ensimmäistä kertaa huutoon. Ja tiedän, että tämä on yleinen toimintatapa ainakin maahinkaisessa ja epäilisin että läpi suomen. Joten en näkisi tuota osallistumiskynnyksen nousua erityisen pahana ongelmana, vaikka jotain ylimääräistä ekstraa panssareista alettaisikiin antamaan. Täysin uusissa ryhmissä joissa on vain yksi veteraani, tilanne voi toki olla ihan toinen ja lainavarusteita on vain nimeksi. Mutta mikään ei estä uusien ryhmien skirmis-taistelua, joka ei erityisesti panssaria vaadi. Ja vaikka esim se yksi ekstrapiste autenttisesta kypärästä tulisikin, ei se skirmisosastojen tehoa tuhoaisi etenkään nykyisillä selkäänpuukotussäännöillä.

[Skylark]

Lisäsin Wikiin uuden osa-alueen: keskustelukoosteet. Tarkoituksena on koota yhteen käytyä keskustelua jotta ei menisi saman junnaamiseksi. Tarkoituksen ennemminkin mielipiteiden (karkeahko) luokittelu ja argumenttien yhteenkoonti kuin jokaisen pikku nyanssin erittely. Tutustukaa sivuun ja kommentoikaa ja auttakaa kehittämään koostamisformaattia eteenpäin.

-Panssarikeskustelukooste
-Keskustelukoosteiden pääsivu

[Beatific]

Ei hullumpaa, tuollaista on kaivattu!

[saloneju]

Mahti on selvästi valinnut tiensä äärilaidassa.
Itse ainakin olen mainostanut bofferointia urheilulajina kaikkialla missä olen sitä opettanut. Minulle bofferointi on hyvin koko kehoa ja peruskuntoa kehittävä urheilulaji mutta se ei tarkoita ettenkö opettaisi oikeasti historiallisia tekniikoita ja arvostaisi/käyttäisi "autenttista" haarniskaa.
Teet mielestäni kärjistävän ja myös turhan kahtiajaon Suomen bofferiskeneen.

Veitpä sanat suustani. Se, että bofferointi mielletään urheilulajiksi ei tarkoita sitä, etteikö varustukseen ja historiallisen taistelun mallintamiseen tietyllä tasolla voisi myöskin pyrittävä. Puhut urheilullisuudesta ikään kuin itseisarvoisesti huonona asiana ja jaottelet bofferoinnin urheiluksi mieltävät varusteoptimoijiksi, joille ulkonäkö ei merkkaa mitään. Lienee melko lailla sanomattakin selvää, että noilla asioilla ei ole suoranaisesti mitään yhteyttä toisiinsa.

Mallinti bofferointi keskiaikaista taistelua tai ei, se on urheilulaji ja liikuntamuoto ja harjoittelemisen suhteen sellaiseksi se tulee mieltääkin. On tärkeää tiedostaa harjoittelevansa urheilulajia kun tekee fyysisiä harjoitteita jotta pystyy tiedostamaan omaa fysiikkaansa ja rajojaan ja vältytään urheiluvammoilta. Venyttely, verryttely, toistot ja tekniikkatreeni kuuluvat boffaamiseen yhtä kiinteästi kuin pesäpalloonkin.

Mielestäni hyvä esimerkki löytyy joistakin SCA:n rottinkitaistelijoista (seuraavan ei siis ole tarkoitus olla kyseisen skenen mollaamista, vaan toimia opettavaisena kertomuksena): kun rottinkinskene on melko lailla suoraan sidottu SCA:n toimintaan, eikä sitä siis varsinaisesti treenata urheilulajina, rottinkiporukasta löytyy oma osansa jotka eivät siis kyseistä kuntoilua urheiluksi miellä. Tämä aiheuttaa sitä, että ei olla kiinnostuneita omasta fysiikastaan. Osa porukasta vetää jokaisessa SCA/rottinkitapahtumassa järkyttävät lärvit, ja kun seuraavana päivänä pitäisi mättää hirveässä krapulassa boffaamista huomattavammasti fyysisemmässä lajissa, siitä hommasta, mitä varten alun perin tultiin ei tule mitään. Edellisestä kerrasta, kun rottinkitaistelija kuoli sydänkohtaukseen kesken sotatapahtuman ei taida olla montakaan kuukautta. Syyt noihin ovat käsittääkseni olleet melko selkeitä: krapulassa mättäminen, nestetasapainon laiminlyönti, ylipaino, oman kunnon yliarviointi. Tämä on tietenkin ääriesimerkki, mutta sellainen antaa tuntuvan muistutuksen siitä, mitä käy kun urheilulajia treenatessaan unohtaa että kyseessä on urheilumuoto eikä tunne eikä aktiivisesti hae omia rajojaan.

Toistan itseäni, mutta se, että treenaa fiksusti ei poissulje millään muotoa historiallisuutta.

[Ketku]

Mielestäni hyvä esimerkki löytyy joistakin SCA:n rottinkitaistelijoista (seuraavan ei siis ole tarkoitus olla kyseisen skenen mollaamista, vaan toimia opettavaisena kertomuksena): kun rottinkinskene on melko lailla suoraan sidottu SCA:n toimintaan, eikä sitä siis varsinaisesti treenata urheilulajina, rottinkiporukasta löytyy oma osansa jotka eivät siis kyseistä kuntoilua urheiluksi miellä. Tämä aiheuttaa sitä, että ei olla kiinnostuneita omasta fysiikastaan. Osa porukasta vetää jokaisessa SCA/rottinkitapahtumassa järkyttävät lärvit, ja kun seuraavana päivänä pitäisi mättää hirveässä krapulassa boffaamista huomattavammasti fyysisemmässä lajissa, siitä hommasta, mitä varten alun perin tultiin ei tule mitään. Edellisestä kerrasta, kun rottinkitaistelija kuoli sydänkohtaukseen kesken sotatapahtuman ei taida olla montakaan kuukautta. Syyt noihin ovat käsittääkseni olleet melko selkeitä: krapulassa mättäminen, nestetasapainon laiminlyönti, ylipaino, oman kunnon yliarviointi. Tämä on tietenkin ääriesimerkki, mutta sellainen antaa tuntuvan muistutuksen siitä, mitä käy kun urheilulajia treenatessaan unohtaa että kyseessä on urheilumuoto eikä tunne eikä aktiivisesti hae omia rajojaan.

Toistan itseäni, mutta se, että treenaa fiksusti ei poissulje millään muotoa historiallisuutta.

OT:ksi menee. Salonejulla on pointti tuossa, ryyppääminen ja krapulassa taistelu ei ole hirveän erikoista SCA-piireissä, kuitenkin tuosta voi saada kuvan, että kaikki sitä tekee. Näin ei ole, mutta sepä ei ollut pointti asialla. Uskoisin, että vain aidosti urheilulajeiksi miellettävissä harrasteissa ei ryypätä edeltävänä iltana ennen seuraavia kisoja, koska jokainen haluaa kuitenkin menestyä kisoissa.

Mielestäni jokaisen kannattaisi miettiä miten sitä boffausta treenaa, ei kannata repiä itseään loppuun, ellei pysty palautumaan riittävästi. Tärkeitä asioita on juuri nuo edellä mainitut pointit. Jokaisen tulisi enintään matsata tasan niin kovaa kuin itse oman fysiikkansa rajoissa pystyy tuhoamatta itseään. Kovalla matsauksella en tarkoita kaverin telomista, vaan lähinnä sitä, miten suurta sykettä ottaa taistelun aikana.