Lesot

[Hellowenisti]

Lesoillaampas sitten. Itselläni löytyy ylpeyden aihetta Perkeleestä vaikka muille jakaa! Kuolimme aina kunnialla. (eli taistelimme lähes, joka skenaariossa viimeiseen mieheen.. ) Erityisen ylpeä olin omieni toiminnasta kukkulassa (tulimme jyrkimmästä kohdasta ylös suoraan huipulle ja saimme siellä suuren osan rutosta ja vishnasta.) Tässä kuva kun teemme siinä "last standiä".

Toinen tilanne josta olin myös todealla ylpeä oli saaton suurempi mättö kohta, jossa Perkele piti takalinjaa Maahinkaistavastaan. (Örkit, Entalia ja Mantu hyökkäsi siinä ilmeisesti muihin Englannin ryhmiin?) Siinä onnistuimme pitämään pintamme kiitettävän hyvin ja vaikka kuolimmekin jälleen kerran lähes kaikki niin ei sitä maahinkaistakaan juuri ketään ollut hengissä. Seuraavassa skenaariossa (kohtaaminen metsässä) emme yhtähyvin sitten Maahinkaisen jyrälle pärjänneet... mutta ilmeisesti kuitenkin pidättelimme tarpeeksi kauan, että Rämästä päästiin

Edit: Niin ja tietenkin voimme lesoilla sillä, että tänävuonna olimme oikea ryhmä! (06 olimme lähinnä vain "sinulla on isokilpi tule tänne". Nyt meidät ilmeisesti "tunnustettiin" ryhmäksi. )

[Pahistonttu]

Erityisen ylpeä olin omieni toiminnasta kukkulassa (tulimme jyrkimmästä kohdasta ylös suoraan huipulle ja saimme siellä suuren osan rutosta ja vishnasta.) Tässä kuva kun teemme siinä "last standiä".

itse kiersin taaksenne siihen kohtaan mistä olitte kiivenneet ylös, ja olin lipunkantajaanne vastassa, kun hän oli tulossa alas

[Mannunvartija]

Ensimmäisessä kenttätaistelussa ranskalaiset unohtivat minut kentän nurkkaan hilparini kanssa. Tästä seurasi se, että tapoin 3 raskasta SOSsilaista ja 2 possujen jousiampumaa pistämällä selkään.

[sir_walder]

Nyt lähtee: Metsä-kenttä skenussa kun muut ranskan skoutit teurastettiin yli-tyhmän läpimurtoyrityksen seurauksena pääsin häröilemään englannin linjan taakse ihan rauhassa. Sielä hiivin ensin levitaanien lipun taakse ja tapoin sen kantajan ja pöllin niiden (ja niiden pöllimän villikarjujen) lipun. seuraavaks näen englannin armeejan lipun ja pakenevan viereisellä polulla. jätän kantamani pikkuliput siihen ja vaihdan ne englannin lippuun^^. Villikarjut sitten pöllivät ne minun pöllimät liput paitsi englannin lipun.

Ja arkunkannossa näin ranskanlipun kuolleiden keskellä. Menin riuhtomaan sitä mutta kantaja olikin vielä elossa! Ei muuta kun terä esiin ja kantaja matalaks. Senkin sain kannettua turvaan (siis ei kantajaa vaan lippu XD )

[Mesikämmen]

Suostuin kuolemaan tuhottoman monta kertaa niin skenaarioissa kuin off-mätöissä turhaan, tajuten vasta myöhemmin iskun osuneen vain raajaan tai panssariin! Olen herrasmies pitkien piuhojen kanssa!

Pitäisi opetella laskemaan. Tai hankkia aivot. Noh, eiköhän ihmisillä ole kivaa saada tappoja.

[Taalapörriäinen]

Vein tietääkseni ainoana henkilönä koko tapahtuman aikana Maahinkaisen himotuimpaakin himotuimman lipun!

[Minardil]

Vein tietääkseni ainoana henkilönä koko tapahtuman aikana Maahinkaisen himotuimpaakin himotuimman lipun!

Ainoa et ollut. Tämä tarina on kerrottu jo pariin kertaan erinäisille yleisöille mutta pistetään vielä kerran kun ketjuunkin sopii:

Metsäkohtaamisskenaariossa olin juossut ympäriinsä ja ampunut kaikki nuoleni yhtä vaille. Näin Maahinkaisen miekalla ja kilvellä varustautuneen lipunkantajan yksin katsomassa jonnekin aivan muualle joten lähdin juoksemaan kohti ja juostessani ammuin - ohi. Jatkoin kuitenkin juoksemista, nappasin lipun vielä elävän Maahinkaisen kädestä ja juoksin helkutinmoista kyytiä pois tämän jäädessä katsomaan hämmentyneenä perään. Myöhemmin tuo lippu sitten kai menetettiin ja Mantu taisi sen uudestaan kaapata, mutta tuo on mielestäni vieläkin eeppisessä häröydessään omaa luokkaansa.

Kun eeppistelyn makuun päästiin niin mainitaan vielä RISK-skenaario, jossa ekassa kohtaamisessa Vishna-Grimin kanssa onnistuin telomaan polveni kivikkoon, verta vuosi aika paljon (paljon pintanaarmuja) ja lihaksen pää oli ottanut lämää eikä jalka halunnut ojentua. Juoksin alas spawnipaikalle, sain kuulla ettei paikalla ollut sidetarpeita eikä mitään mutta koska spawniin oli vain kaksi minuuttia, päätin lähteä paikattavaksi vasta seuraavan kuoleman jälkeen. Näin kävi, klinkkasin sitä mäkeä taas ylös, kuolin ja lähdin klinkkaamaan siihen Y-risteykseen. Siellä jalkani paikattiin jonka jälkeen lähdin maksimivauhdilla klinkkaamaan spawnipaikalle ja sieltä taas mäkeä ylös. Matkalla nappasin kuolleelta possulta hilparin miekkani ja kilpeni tilalle ja ylhäällä liityin Mannun rivin jatkoksi viimeiseen hyökkäykseen palkkasoturien valtaamaa pistepaikkaa kohti. Pistin hilparilla kuin piru itse ja tapoin pari turalaista, joku yritti lyödä minua ja väistin tehokkaasti kaatuen selälleni turpeeseen, onneksi ei ollut kiviä. Jatkoin pistämistä maassa maaten ja tapoin lisää porukkaa, joku löi minua jalkaan ja sitten skenaario päättyi siihen että olin jalan menettäneenä selälläni vihollisrintaman edessä, mutta elossa. Fiilis oli aika hieno.

[Falcata]

Itse kuolin melkein joka skenaariossa. Hengissä selvisin toisesta kenttätaistelusta ja RISK:ssä olin torven soidessa elossa. Kuolemia sain aikaan todella vähän. Heti ensimmäisessä kenttätaistelussa pääsin rokottamaan Galenien ja Maahinkaisten väliseen rakoon vuotanutta entalialaista tai kuolalaista suoraan rintaa lyhyellä keihäällä, mutta sillä taisi olla chaini tabardin alla. :l Muutaman entalialaisen sain hengiltä (lyhyellä keihäällä), kun A&G ja Catalonia(?) niittasivat yhden osaston entalialaisia kallion juureen arkkuskenaariossa. Todelliset kunnianhetkeni koin RISK:ssä korjattuani ensin Catalonian lipun rammalta kantajalta turvaan ja myöhemmin samassa skenaariossa riehuin kivenlohkareen päällä samaisen lyhyen keihään kanssa, kun pieni joukko ranskiksia rynni kiven viereen asettunutta kilpimuuria päin. Myöhemmin pääsin sörkkimään ranskiksia kilpien ja puiden takaa, kun palkkikset ja britit olivat jo vallanneet "hill-twenty-sevenin". Koko viikonlopun saldoksi arvioisin n. 10 tappoa, joista ehdottomasti valtaosa RISK:ssä. Oli kyllä kivaa

[Gekko]

Jos tässä lesostella pitäisi, niin kai tähän voisi jotain paisutella.

Noh, tein parhaani muita suojatakseni. Parempi kuolla toisten puolesta kuin antaa muiden kuolla, eikös se näin ole? Selvisin elossa saatossa ja RISK:ssä, kaikissa muissa kuolin sangen alussa. Ainakin osuin muutaman kerran, mutta niissä tapauksissa armorit taisivat pelastaa uhrini. Se missä sain jopa tapettua pari kolme tyyppiä oli lopussa ollut epävirallinen rampage. Siellä sain tökittyä aika tehokkaasti ihmisiä kylkiin. Ei kai se tärkein asia ole frag / death ratio vaan se, että keihäitä ei tarvitse korjata.

[Delvor]

Metsäkohtaamisskenaariossa olin juossut ympäriinsä ja ampunut kaikki nuoleni yhtä vaille. Näin Maahinkaisen miekalla ja kilvellä varustautuneen lipunkantajan yksin katsomassa jonnekin aivan muualle joten lähdin juoksemaan kohti ja juostessani ammuin - ohi. Jatkoin kuitenkin juoksemista, nappasin lipun vielä elävän Maahinkaisen kädestä ja juoksin helkutinmoista kyytiä pois tämän jäädessä katsomaan hämmentyneenä perään. Myöhemmin tuo lippu sitten kai menetettiin ja Mantu taisi sen uudestaan kaapata, mutta tuo on mielestäni vieläkin eeppisessä häröydessään omaa luokkaansa.

Minä siis olen tuo kyseinen maahinkainen.

Kyseessä on kyllä kieltämättä ainakin niistä Sotahuutoon liittyvistä sattumuksista mitä olen itse kuullut/nähnyt yksi omituisimmista. (Tosin kyllä taivaalta satavat maahinkaisetkin aika omituisia ovat)

Täytyy tosin korjata sen verran, että kyseessä ei valitettavasti ollut maahinkaisten lippu vaan aiemmin skenaariossa kaappaamani Catalonialaisten(?) lippu (nelikenttä siinäkin oli - mutta eri väreissä kuin maahinkaisella). Maahinkaiset eivät yleensä anna lippuaan "iskuryhmälle" johon jälleen kuuluin, koska sen jäsenillä on valitettavasti ollut tapana eksyä sooloilemaan, mikä oli käynyt tässäkin skenaariossa.

Mutta vaikka kyseessä ei ollutkaan maahinkaislippu oli tuo silti älyttömän tyylikäs ja rohkea veto, pisteet siitä!

nimim. vieläkin järkyttynyt

[Kalevi]

Yllätin saattoskenussa takaapäin kolme Maahinkaista kerralla tappaen heidät kaikki.

[Gebu]

Arkussa Rämän riveistä kyseltiin vapaaehtoisia scoutteja. Ilmoittauduin sillä ehdolla, että saan vaihtaa keihään jonkun kanssa zweihänderiin. Sitten mentiin toisen Rämäläisen kanssa pieni lenkki, ~500m?
Tultiin sitten sinne missä nähtiin Rämä viimeksi, punamustaa kyllä oli, mutta Perkeleethän ne siellä. Käytiin tappamassa pari ja otettiin jalat alle, kun takaosa kääntyi.

Mahtavin hetki skenaariossa tuli, kun Rämä taisteli Perkeleen ja muiden palkkisten kanssa siinä mäellä. Oltiin tämän toisen Rämäläisen kanssa kahden jousimiehen ja parin tyypin välissä. Huomaan sopivan kohdan, mistä juosta Perkeleen sivustaan, ja se oli menoa. En paljoa miettinyt mitähän helvettiä mä nyt teen, ryntäsin Perkeleen sivustaan huutaen RÄMÄÄÄÄ!!!, tapoin muutaman Perkeleen ja jouduin jossain välissä joukkojen rivien väliin, jossa oma keihäs tappoi.

[Haltia]

Oma keihäs? Aika paha...

[AnttiT]

Siitä suohon ajamisesta vielä. Taisin kyllä ihan itse yhdellä jalalla kalliolta alas pomppiessani menettää sen tasapainoni. Ja olihan siinä eeppistä vääntöä yhden ORCcilaisen kanssa sen jälkeen, kun jouduin kirjaimellisesti suossa maatessani torjumaan hilparilla aika pitkään sen miekallasurvomista. No, kuolin kyllä siihen mutta onnistuin pidättelemään panssarimörköä sen aikaa, että kaveri ehti lyödä sitä samanaikaisesti selkään

Tilanne kuulostaa sen verran tutulta, että taidan joutua tunnustamaan olleeni kyseinen ORCcilainen. Pyydän anteeksi, maassa tai suossa makaavaa ei varmaankaan saisi lyödä. Siinä tilanteessa vain katsoi, että jaahas, tuo tyyppi pisti kaveria selkään, ei kyllä tee sitä toista kertaa. Muistaakseni pistin kolmesti rintaan (yksi panssaria varten, yksi tappamiseksi, yksi siltä varalta ettei oppi mennyt perille) ennen kuin sain keihäästä kylkeen..

Itselläni ei ole oikein lesoamisen arvoisia juttuja, oikeastaan jokainen skenaario päättyi siihen että heilutin miekkaa kilpi kiinni Rämän tai Maahinkaisen kilpirivissä ja yritin viedä mahdollisimman monta tyyppiä mukana. Sen sijaan voisin mainita yhden tapahtuman eeppisimmistä puheista: Lauantai-illan kohtaamistaistelussa metsässä SOS, Entalia ja Mantu olivat ryhmittyneet Maahinkaisen riviä vastaan. SOS:n silloinen operatiivinen johtaja, pmiettin, lausui suunnilleen (en muista tarkkaa sanamuotoa): "No niin, Ranska! Meitä on tuplasti enemmän kuin niitä, nyt vain käydään päälle ja jyrätään ne!".
Ehkä meitä ei ollut tuplasti enempää, mutta tuon puheen jälkeen rynnättiin samantien päälle. Käsitykseni mukaan Maahinkainen hajosi melko pahasti, itselläni tämä oli ainoa kerta kun selvisin kohtaamisesta panssarin ja kypärän menetyksellä. Sitten käännyttiin takaa tullutta Rämää vastaan ja loppu onkin historiaa, jota en jäänyt näkemään saatuani hilpariosuman valmiiksi runneltuun kypärääni.

[Raizel]

Kerta nyt lesoilemaan alettiin niin tässä tulee hieman omaani: Kuolin kyllä lähes joka skenaariossa, mutta vein useimmiten omani pois ja vähän extraakin. Jos fragejä miettii niin ehkä siinä ~10+ paikkeilla, joka ei kyllä kovin mainittavasti ole. Varsinaista itseylpeyttä aiheutti se, että tajusin viimeisessä kenttämätössä olevani ainut kaksintaistelijoista Ranskan puolella, joka pääsi niinkin pitkälle kuin "semifinaaleihin". Oli se aika hienoa kun koko Perkele(+Ranska???) huutaa vieressä Villeä ja ei se ole kuin pakko mennä sinne armeijoiden väliin taistelemaan, tällä kertaa kunnian eikä "palkan" puolesta. Varsinaisen hämmästyksen aiheutti kun muistin että tietenkin itse Ruton Champion oli vastassa. Muistin vielä eläväisesti sen tiukan gladiaattoritaistelun dueleista enkä uskonutkaan voittavani häntä. Mutta ei se mitään, hauskaahan tänne tultiin vain pitämään ja taisi se taistelu loppua double-killiin ellen väärin katsonut . Tuli hieman kiire poistua paikalta kun huomaa Rämän ja Maahinkaisen ryntäävän suoraan kohti joten tarkistaminen jäi vain vilaukseen.
Viime vuonna kun katsottiin Puola-Liettuan ja Teutonien mestareita duelaamassa armeijoiden välissä muistan ajatelleeni että: "En Perkeleessä kyllä menisi tuonne vaikka maksettaisiin!" Ei se loppujen lopuksi ollut kuin hauskaa ^^.

[Jackal]

Ja tuosta Perkele saakin olla ylpeä ^^

[Archibald]

Pyyhin perseeni englannin suurbanneriin. 100+ sotilasta lähti heti seuraamaan minua. Olenko vaikutusvaltainen, joku nykypäivän Jeesus?


-a

[Rovio]

Ja kuolit heti perään miekkaani . Oothan sä jo julkkis näissä piireissä.

[saloneju]

Siitä suohon ajamisesta vielä. Taisin kyllä ihan itse yhdellä jalalla kalliolta alas pomppiessani menettää sen tasapainoni. Ja olihan siinä eeppistä vääntöä yhden ORCcilaisen kanssa sen jälkeen, kun jouduin kirjaimellisesti suossa maatessani torjumaan hilparilla aika pitkään sen miekallasurvomista. No, kuolin kyllä siihen mutta onnistuin pidättelemään panssarimörköä sen aikaa, että kaveri ehti lyödä sitä samanaikaisesti selkään

Tilanne kuulostaa sen verran tutulta, että taidan joutua tunnustamaan olleeni kyseinen ORCcilainen. Pyydän anteeksi, maassa tai suossa makaavaa ei varmaankaan saisi lyödä. Siinä tilanteessa vain katsoi, että jaahas, tuo tyyppi pisti kaveria selkään, ei kyllä tee sitä toista kertaa. Muistaakseni pistin kolmesti rintaan (yksi panssaria varten, yksi tappamiseksi, yksi siltä varalta ettei oppi mennyt perille) ennen kuin sain keihäästä kylkeen..

Höpö höpö! Totta kai maassa makaavaa lyödään (varsinkin kun sen osaa tehdä noin asiaankuuluvan kevyellä ja herrasmiesmäisellä kädellä, eikä millään olantakaamätkäisyillä) Mä ainakin oletin että mut tullaan survomaan seulaksi siinä maatessani, ja niinhän siinä kävi. Tosin kyllähän mä sua aika pitkään onnistuin pidättelemään! Se oli hauskaa ja sopivan hektistä Tästä mä kerroinkin sotajuttuja takaisin leirissä, ja mulla oli sentään suosta märkä perspuoli todisteeksi tarinastani.


Kuka onnistui Rovion lisäksi tappamaan Archibaldin?

[Kalevi]

Olipa hauska näky kun viimeisen kenttätaistelun jälkeen satakunta ranskalaista juoksi karjuen yhden ainoan engelsmannin perässä kun tämä oli pöllinyt ranskan lipun.

[Peltokorppi]

taisi se taistelu loppua double-killiin ellen väärin katsonut . Tuli hieman kiire poistua paikalta kun huomaa Rämän ja Maahinkaisen ryntäävän suoraan kohti joten tarkistaminen jäi vain vilaukseen.

Juu tasapelihan se. Itse en tajunnut lähtä siitä ja alle jäinkin oikein kunnolla. Vaan ansaittu oli allejääminen kun mokomalle perkeleelle menin henkeni heittämään.

[Raizel]

Juu tasapelihan se. Itse en tajunnut lähtä siitä ja alle jäinkin oikein kunnolla. Vaan ansaittu oli allejääminen kun mokomalle perkeleelle menin henkeni heittämään.

Heh, en voi kyllä myöntää itselleni että olisin niinkään hyvä taikka edes lähelle parasta Ranskan boffaajaa. Sääli etteivät muut ranskikset tulleet duelaamaan, olisi nähnyt ehkä parempa verta aavalla kentällä . Mutta kunniakasta se silti olla kuolla taas miekkaasi. Taisit biitata miut 10+ kertaa aiemmin. Ensi vuonna lisää . Ehkä silloin voitan joku kerta .

-Sanoo Perkeleen nuorin soturi >.<

[Taalapörriäinen]

Vein tietääkseni ainoana henkilönä koko tapahtuman aikana Maahinkaisen himotuimpaakin himotuimman lipun!

Ainoa et ollut. Tämä tarina on kerrottu jo pariin kertaan erinäisille yleisöille mutta pistetään vielä kerran kun ketjuunkin sopii:

Metsäkohtaamisskenaariossa olin juossut ympäriinsä ja ampunut kaikki nuoleni yhtä vaille. Näin Maahinkaisen miekalla ja kilvellä varustautuneen lipunkantajan yksin katsomassa jonnekin aivan muualle joten lähdin juoksemaan kohti ja juostessani ammuin - ohi. Jatkoin kuitenkin juoksemista, nappasin lipun vielä elävän Maahinkaisen kädestä ja juoksin helkutinmoista kyytiä pois tämän jäädessä katsomaan hämmentyneenä perään. Myöhemmin tuo lippu sitten kai menetettiin ja Mantu taisi sen uudestaan kaapata, mutta tuo on mielestäni vieläkin eeppisessä häröydessään omaa luokkaansa.

Kun eeppistelyn makuun päästiin niin mainitaan vielä RISK-skenaario, jossa ekassa kohtaamisessa Vishna-Grimin kanssa onnistuin telomaan polveni kivikkoon, verta vuosi aika paljon (paljon pintanaarmuja) ja lihaksen pää oli ottanut lämää eikä jalka halunnut ojentua. Juoksin alas spawnipaikalle, sain kuulla ettei paikalla ollut sidetarpeita eikä mitään mutta koska spawniin oli vain kaksi minuuttia, päätin lähteä paikattavaksi vasta seuraavan kuoleman jälkeen. Näin kävi, klinkkasin sitä mäkeä taas ylös, kuolin ja lähdin klinkkaamaan siihen Y-risteykseen. Siellä jalkani paikattiin jonka jälkeen lähdin maksimivauhdilla klinkkaamaan spawnipaikalle ja sieltä taas mäkeä ylös. Matkalla nappasin kuolleelta possulta hilparin miekkani ja kilpeni tilalle ja ylhäällä liityin Mannun rivin jatkoksi viimeiseen hyökkäykseen palkkasoturien valtaamaa pistepaikkaa kohti. Pistin hilparilla kuin piru itse ja tapoin pari turalaista, joku yritti lyödä minua ja väistin tehokkaasti kaatuen selälleni turpeeseen, onneksi ei ollut kiviä. Jatkoin pistämistä maassa maaten ja tapoin lisää porukkaa, joku löi minua jalkaan ja sitten skenaario päättyi siihen että olin jalan menettäneenä selälläni vihollisrintaman edessä, mutta elossa. Fiilis oli aika hieno.

Jep, kuulin tämän tapahtuman jo suoraan sinulta Ranskan leirissä. Tarkoitin tuolla aikaisemmalla kommentillani, etä olin ainoa, jonka hallussa Maahinkaisen lippu oli skenaarion päätyttyä, anteeksi epäselvyyteni. Eli missään muussa skenussa Maahinkaisen lippua ei viety... Tätä tarkoitin

[Rovio]

Kun veimme lopun epävirallisessa kenttätaistelussa Ranskan armeijalipun, joku huusi jostain "Muerte teki Muertet". Repesin .

[Archibald]

Kuka onnistui Rovion lisäksi tappamaan Archibaldin?

hå?

Virallisissa skenuissa kuolin aina paitsi kerran. Minut tappoi mm. rämä (muutaman kerran), rutto, maahinkainen (yksi oli backstab, ääs..), palkkikset (hyvä olla keskellä vihuja vrekkaa havokkii)...


-a