Visuaalinen kulttuuri Sotahuudossa

[saloneju]

Luettuani Sotahuudon jälkeistä palautetta eri ketjuista (ennen kaikkea Jesus Imperatorin palauteketjusta) tajusin, että tämä on liian ajankohtainen ja merkittävä aihe sivuutettavaksi sekalaisilla kommenteilla yhden Sotahuudon palauteketjuissa: nimittäin Sotahuudon visuaalinen kulttuuri, mitä tulee ryhmien varustautumiseen, tunnuksiin, ja yleiseen ulkonäköön. Miten Sotahuudon visuaalinen kulttuuri on vuosien saatossa muuttunut ja miksi, mihin suuntaan se on tällä hetkellä menossa ja mihin sen oikeastaan halutaan menevän?

Erityisen merkillepantavilta menneen viikonlopun palautteista tuntuvat pari eri asennemaailmaa:

1) Perkeleen komentaja on tuonut jo pariin otteeseen esille näkökulman siitä, kuinka larppiboffaajaat/fiilistelijät/ulkonäköönsä panostavat/mitä termiä tässä yhteydessä käytetäänkään on ajettu ahtaalle Sotahuuto-skenessä. Onko tämä vain yhden ryhmän tai jopa yhden ryhmän yksittäisen taistelijan näkökulma? Mikäli ilmiö on todellinen, miten se näkyy konkreettisesti?

2) Jesus Imperatorin itselleen keräämä massiivinen huomattavan negatiivisen palautteen ryöppy, jollaiseen verrattavaa ei olla Sotahuudon yhdeksän vuoden historiassa koskaan nähty. Merkittävä osa porukkaa on selkeästi provosoitunut Jeesuksien ulkonäöstä ja sitä kautta jopa koko ryhmäkonseptista - joka kieltämättä näyttäytyy kilometrin päähän joka suhteessa tarkoitushakuiselta. Miten tarkoitushakuisesti räikeisiin ja paremman sanan puutteessa "epäkeskiaikaiselta" näyttäviin ryhmiin pitäisi suhtautua? Jesus Imperatorin uusi lookki ei ole todellakaan ensimmäinen laatuaan, mutta se on kiistatta räikein ja kuten sanottua, selvästi tarkoitushakuisin lipputankoineen ja kangasvalintoineen: esimerkiksi (perustamisjärjestyksessä(?)) Rutto, Takavasara, Goblinit, Trauma, Kylähullut, FSC ja Hopeapatongistit menevät ryhmälookkiensa puolesta samaan kategoriaan, ja listaa voisi kyllä jatkaa. Huomionarvoista listassa on, että viimeisimmät edellämainitusta listasta ovat merkittävissä määrin "epäautenttisempia" yleislookiltaan kuin ensiksi mainitut, joten selkeästi rajaa on vuosi vuodelta uusien ryhmien toimesta siirretty. Siinä missä 06-tienoilla närkästyttiin jo epäheraldisistä väreistä tai sommitteluista, muutama vuosi sitten värit ja ryhmän nimi annettiin anteeksi ja nyt selvästi vasta parin viime vuoden sisään on tullut trendi röyhkeän epäautenttisen räikeistä kuoseista uusien ryhmien parissa. Uudet ryhmät ovat ulkonäköteemoiltaan lähes järjestään viimeisen päälle hirvittäviä autenttisuuden näkökulmasta. Osittain tämä lienee suoraa syy-seuraussuhdetta tarpeelle erottua jo vanhoista ryhmistä; helradisia tai edes "ei-niin-räikeitä" väriyhdistelmiä, joita jollakin vanhalla ryhmällä ei jo olisi, on hankala löytää. Mutta rehellisesti puhuen muutosta uusien ryhmien värimaailmassa ei voida panna sen piikkiin - jotain on tapahtunut myös asenteellisesti.

Sotahuuto halutaan varmasti jatkossakin pitää tapahtumana, johon saadaan kerättyä kaikki Suomen boffaajat yhteen tapahtumaan (vai halutaanko?!), mutta jossain kulkevat myös asenteelliset rajat siitä mikä on jees ja mikä ei. Missä määrin tarpeellista on huomioida pahimpien autenttisuushifistelijöiden tarpeita, eli mikä pitää sallia tai millaisena asenne-ilmapiiri ja säännöstö pitäisi pitää, jotta esim. Harmaasusia, Valkoista Komppaniaa, Vornaa, Perkelette ja mahdollisia uusia autenttiseen fiilikseen enemmän panostavia ryhmiä kiinnostaa tulla Sotahuutoon tulevinakin vuosina? Entä missä määrin yleisen asenne-ilmapiirin pitää näkökulmasta riippuen sallia tai sietää räikeän epäautenttisuutta huutavia tunnuksia, varusteita tai yleislookkia? Ensimmäistä kertaa koko skenen historiassa Jesus Imperator näyttää rikkoneen jonkinlaisen rajan tässä asiassa, vaikka sitä on jo monta kertaa aiemminkin kolkuteltu. Halutaanko jatkossa sallia mikä tahansa ilman kieltoja, kuten tähänkin asti ja ohjata pelkällä moraalisella paheksunnalla pahimpia ylilyöntejä? Jos perustan ensi vuodeksi ryhmän nimeltä "Lapsenhakkaajat" ja seivästän perseestä suuhun ryhmäni lippuun kiinni seitsemän naudanveressä liotettua vauvanukkea, voidaanko tai halutaanko asiaan pystyä puuttumaan sääntöteknisesti? Toki meitä paheksutaan, mutta entä jos meitä ei yksinkertaisesti kiinnosta meidän ryhmän koseptista seuraava negatiivisen gloorian ryöppy ja kunnioituksen puute, vaan tämä ryhmäkonsepti vilpittömästi vastaa meidän näkemystä siitä, miten meidän porukka pitää hauskaa Sotahuudossa nyt ja jatkossa?

Eli isompana teemana: mihin me skenenä halutaan tällä hetkellä viedä meidän visuaalista kulttuuria, ja mitkä ovat ne keinot joilla haluttu suunta otetaan tai pidetään?

[Dragst]

Hyvä avaus! Omia ajatuksia asiasta:

Henkilökohtainen näkemykseni on tietenkin ettei liiotteluun kannata sortua, mutta olisi mahtavaa jos olisi jonkinlainen linjanveto asiasta.

On mielestäni eri asia että jollain on tabardi adidasverkkarien ja t-paidan päällä kuin tarkoitushakuinen perseily; Joka ikisessä lajissa on ja tulee aina olemaan niitä jotka ottavat asian vakavammin (kuten esim minä) ja joille autenttisuus/visuaalisuus on tärkeää, ja sitten ne joille se ei ole niin tärkeää. Jos saisin valita niin tietenkin sitä hienompaa mitä omistautuneempaa väkeä mutta varsinkin harrastajien nuoremmassa päässä fakta taitaa olla ihan taloudellinenkin. Vai onko? Ehkä kyse olisikin priorisoinnista?

Jos itse saisin valita niin linja olisi mieluummin samanlainen kuin aseiden ja varusteiden kanssa: joku raja. Mutta onko se mahdollista ja haluttavaa? Olen toisaalta teatteri- yms piireissä tottunut siihen että kaikki on aina vimpan päälle ja jokainen ottaa myös visuaaliset asiat itsestään selvyytenä tosissaan.

Ylläolevassa avauksessa "entäpä jos emme vain välitä" olisi vähän ikävä skenaario; jos lajissa on kuitenkin "vain" vähän päälle 500 henkeä niin onko kukaan oikeasti asemassa missä kuitenkin näin (suhteessa) pienen ihmisryhmän hauskanpidon yhteisfiilis ei kosketa kaikkia?

EDIT: Eli siis, jos linja on se ettei kaikilta voida vaatia kovaa autenttisuutta, niin eikö olisi kaikkien kannalta reilua että sama pätee myös sinne toiseen ääripäähän? Mielestäni esim. rutto ei mitenkään paista pahasti silmään, heillä on yhtenäinen look ja ovat kuitenkin panostaneet siihen (eivätkä käytä neon-pinkkiä jne ). Aina löytyy niitä jotka menevät luontaisesti siitä mistä aita on matalin, joten aidan korkeus jää muiden vastuulle.

[DiabolusIgnis]

Eikö säännöissä lukenutkaan jotakin siihen suuntaan, että vaatetuksen kuuluu pyrkiä autenttisuuteen? Mm. lätkäkypäristä ei saa panssaripistettä, ellei sitä peitä jollakin kankaalla, tai muutoin maskeeraa vähän autenttisemman näköiseksi. Voi olla, että muistan omiani.

Mutta kannattaisin henkilökohtaisesti ihan virallista linjausta asiaan, Sotahuuto ry:n toimesta. Ei välttämättä niin, että jokaisen kuuluu pukeutua täysin 100% autenttisesti, mutta että pyrittäisiin siihen. Esimerkiksi niin, että em. kypärämaskeeraus olisi pakollinen panssaripisteen vuoksi, ja tabardin pitää olla omien vaatteiden päällä. Tabardin suhteen voitaisiin taas tehdä niin, että ryhmät voivat halutessaan esim. viikkoa etukäteen lähettää järjestäjille valokuvan ja kysyä onko OK, tai jos tullaan tapahtumaan juuri neonpinkeissä tabardeissa, niin ne olisivat ensi vuonna kiellettyjä. Tämän vuoden siis saisi otella, mutta ensi vuodeksi on hankittava uusi look.

Myöskin voisi olla hyvä pitää mielessä, ettei seivästetyt vauvat ole juuri kenenkään mielestä hauskoja. Tottakai jokaisella on oma huumorintajunsa, mutta äärimmäisyydet eivät ole hyvä juttu.

Lyhyesti: Kannatan virallista linjausta asiaan, Sotahuuto ry:n pitäessä valtuudet kieltää ryhmän look, jos kokevat sen rikkovan autenttisuutta liiaksi. Verkkarit ovat kuitenkin ihan ok.

[Dragst]

seivästetyt vauvat ole juuri kenekään mielestä hauskoja.

*Fixed

[olho]

Hmm... Luulin jo postanneeni? Oh well.

Anyway, Ruton tabardihan on pelaajanumerolla varustettu musta vaimonhakkaaja, josta roikkuu pari valkoisilla kuvioilla varustettua läpyskää. Itse olin numero 11. Ei me taidettu disgloriaakaan saada.

Itse kannatan vapaata menoa, koska värikkäät skirmiryhmät ovat selkeämmät erottaa ja hauskemman oloisia. Panssarittomat Jeesuksetkin erotti kentältä helposti, joka mahdollisti niiden napsimisen jousella rivin seasta.

[Melame]

Olis myös hyvä erottaa autenttisuus ja mauttomuus toisistaan. Kuten joku totesi, kaikkien mielestä Jeesuksen kuva ja veriset seivästetyt vauvat eivät ole ok... Pahimmassa tapauksessa saadaan koko boffaus skenelle erittäin paljon medianäkyvyyttä kun joku ei tajua "vitsiä". Sitten ei varmaan naurata ketään. Minua henk. koht. ei niinkään häirinnyt kyseinen herja, mutta en silti näe että kyseistä riskiä kannattaa ottaa. Valitettavasti joudun olemaan sitä mieltä että on hyvä tehdä joku sääntö jolla voidaan pahimmat ylilyönnit estää, vaikka toivoisin että oltais sen verran kypsiä että ei tarttis erikseen sääntöä tästkin vääntää, muuten joku kokeilee rajoja taatusti. Ehkä seuraavalla kerralla jokin toinen uskonto tai jumala, jokin josta kansainvälisestikin ehkä kiinnostutaan?

Se että on värikkäitä ryhmiä ja suht vapaata menoa ei pois sulje asiallista toimintaa.

[Peltokorppi]

Dodi Hyväjuhani asiallista eikä mitää toise foorumialueella vittuilua.

Itseäni ei niinkää ota päähän likaisen rusinan viimesenpäälle väännetyt keskiaikavaatteet eikä myöskää jessejen provoa herättävät hauskat vaatteet.

Haluisin kuitenki eritellä että urheilupoffauksen kanssa niillä ei juurikaa oo tekemistä. (eikä kyllä tälläsellä sätkähuulessa norkoilevalla möhömahallakaan senpuoleen...) Urheilulliset rataksut taas urheilutapahtumaan mun mielestä kuuluu. Fakta esin on että vaikka kuinka joku elävöittäjä väittäs muuta on nykyää keksitty parempia vaatemateriaaleja ja esim kenkiä ku mitä tuhatvuottasitte. Aika loogista eikö. Urheiluvaatteissa taas on tapana olla sen firman logoja enkä kyllä nää oikeesti syytä niiden peittelyyn. Monet niistä on iteasiassa aika hienoja. Hyvät vermeet ja kengät on itsestäänselvyys kovaa suoritusta hakevalle kisailialle. Muillakin ratkaisuilla kuten esim meiä pelaajanumeroilla on kanssa selkeet syyt. Matsaajat on helpompi erottaa niin hyvässä kuin pahassa. Voidaan esim jälkeen kysellä että minkä numeron näit kaverin selässä ku se löi liian kovaa tai ei laskenu osumia. Samaan settiin menee munmielestä esi juomareput,suojalasit,jäkiskypärät,polvisuojat sunmuut. Tämmösten peittely taas syö niiden funktionaalisuutta kun ne on nyt joku fiksu kaveri vaan sattunut suunnittelemaan sellaisiksi sellaisinaan.

Räikeet vaatteet ja sevästetyt vauvvat ei taas urheilupoffaukseen liity millään tavalla. Jos niillä on haettu provoa niin siinä kyllä ollaan onnistuttu. Ottakaa kuitenki huomioon että samanlaista vittuilua ei oo ritariksipukeutuneet kyllä täällä saaneet jos siihe lähetää. Munmielestä jso esim mainostan lajia niin superautenttiset keskiajanleikkiät ja muoviinpukeutuvat ratsastuskypäärmiehet o iha yhtä noloja.

[Tyrisalthan]

Eikös tuolla Vaatteet, kankaat, liput, logot -osiossa ole keskustelua jo tästä aiheesta. Taitaa olla niitä ensimmäisiä keskusteluja siitä aiheesta (vissiin SH 07 jälkimainingeissa käytyä). En tiedä löytyykö sieltä vielä nykyään ajankohtaisia pointteja, mutta kannattaa käydä vilkaisemassa.

Itse asiaan. Minuakaan ei hirveästi naurattanut seivästetyt vauvat lipussa tai naisten yöpaitoihin pukeutuneet soturit. Toisaalta ei tullutkaan maailmanloppu, tai edes sotahuudon, vaikka jotkut päättivät perseillä. Sotahuutoon tulee sen verran eri taustaisia hopeapatongin heiluttajia, että joka tapauksessa joutuu sietämään paskaa läppää ja mauttomuuksia.

Kaikesta huolimatta Jeesuksien ulkoasu oli yhtenäinen, ainutlaatuinen ja tunnistettava. Samaa ei voi sanoa kaikista. Peruskeskiaikaisesti pukeutuneita ryhmiä oli vissiin neljä, joiden erottaminen toisistaan oli vaikeaa jopa taukojen aikana rauhassa, saati sitten kesken taistelun metsässä skirmatessaan.

Minusta kuitenkin pukeutumisen yksi päätehtävistä on ryhmän tunnistaminen. Oli sen tabardin alla sitten verkkarit tai puuvillapöksyt, taistelun melskeessä pitäisi pystyä tunnistamaan oman joukkueen jäsenet. Historiallinen tyylikäs pukeutuminen plussaa, mutta ei itseisarvo.

Jonkinlaisia suuntaviivoja kannatan toki minäkin. Kunhan pidetään järki kädessä rajaa vedettäessä, eikä mennä liikaa kumpaankaan ääripäähän.

p.s. Olen paljon enemmän larppaaja kuin boffaaja, ja näkisin mieluusti lajia kehitettävän siihen suuntaan. Ymmärrän kuitenkin olevani vähemmistössä.

[Plästik Dub]

.

[Susikukko]

Tässäkin asiassa kannattaa nyt olla aika maltillinen ja asiallinen. Tämä asia tai jo siitä keskusftelu voi hajottaa lajia tai vähentää ryhmien välistä nykyistä entistä parempaa hengeä. Mutta on kyllä siis ehdottomasti rationaalisen keskustelun arvoinen ja lajin tulevaisuuden kannalta ehdoton.

[Kalle Kinnunen]

Jos jeesuksien seivästetyt nuket herättävät medianäkyvyyttä, niin ainakin minulla on hulvattoman hauskaa. Minun mielestäni Jeesus ja kristinusko on vaan vähän liian helppo maali. Ensi vuodeksi Muhammed Magister Equitum?

Asiaan: Autenttisuuden tavoittelu voi käytännössä osoittautua hankalaksi. Mihin vedetään raja? Miksi spartalaiset hopliitit myöhäiskeskiaikaisten ritareiden joukossa olisivat sen autenttisempia kuin sirpaleliivit ja komposiittikypärät taistelukentällä? "Samuraihaarniska" oli helvetin hieno, mutta ei ihan istu eurooppalaiseen viitekehykseen. Autenttista tuskin on, että niin suuri osa taistelijoista on panssaroituja ja miekoin aseistettuja. Itse tykkäisin, että telttojenkin pitäisi olla autenttisia, mutta autenttisuuden vaatiminen kaikilta on niin syvä ja upottava suo, ettei sen vaatiminen ole mitenkään mahdollista. Mennään lain asettamissa rajoissa.

[goblintaikuri]

Meikäläinen trollautuu näissä keskusteluissa siihen että yritetään keinotekoisesti maalata - kategorisoidaan nyt vaikka kärjistyksen ilosta larppaajiksi - kaikki larppaajat tyypeiksi joita ei tuo urheilupuoli ja kilpailullisuus kiinnosta yhtään. En usko että kukaan käy tällaisessa tapahtumassa välittämättä yhtään siitä saako ketään tapettua vai ei.

Toinen on sitten tämä Kallen teesi että jos kerran autenttisuutta vaaditaan niin joka ikinen tapahtuman nippeli täytyy sattua viitekehyksen aikajaksolle tai on ihan sama sallia aivan kaikki. Aivan kuin näidenkään kahden ääripään välillä ei olisi mitään happy mediumia jossa suurin osa porukasta oikeasti seilaa varsin tyytyväisenä.

Jos nyt tiimeistä puhutaan niin esimerkiksi ruton numerot sulautui kuitenkin pienelläkin etäisyydellä hyvin siihen suureen kohinaan joka heidän ulkoasunsa on eikä ne pompanneet mitenkään häiritsevästi silmään kokonaisuuden keskeltä toisin kuin pään yli vedetty pinkki satiinilakana. Kokonaisuus ratkaisee ja voi hyvinkin antaa anteeksi pienet häiritsevät nippelit.

Lisää ajatuksia ehkä myöhemmin. Mutta toivon että pohtisitte esittämiäni kantoja kirjoitellessanne tänne

[Sami_t]

Kaikesta huolimatta Jeesuksien ulkoasu oli yhtenäinen, ainutlaatuinen ja tunnistettava. Samaa ei voi sanoa kaikista. Peruskeskiaikaisesti pukeutuneita ryhmiä oli vissiin neljä, joiden erottaminen toisistaan oli vaikeaa jopa taukojen aikana rauhassa, saati sitten kesken taistelun metsässä skirmatessaan.

Minusta kuitenkin pukeutumisen yksi päätehtävistä on ryhmän tunnistaminen. Oli sen tabardin alla sitten verkkarit tai puuvillapöksyt, taistelun melskeessä pitäisi pystyä tunnistamaan oman joukkueen jäsenet. Historiallinen tyylikäs pukeutuminen plussaa, mutta ei itseisarvo.

Olen tästä asiasta täysin samaa mieltä Tyrisalthanin kanssa. Peruskeskiaikaiset vaatteet ovat hienoja mutta heitä ei tahdo tunnistaa mihinkään ryhmään ja tämä aiheuttaa ainakin itsellä sekaannusta. Vaikka jeesuksien vaatteet olivat kauhean väriset - heidät sentään tunnisti joko liittolaiseksi tai viholliseksi.

[Terba]

Itse niinsanottuna "elämysboffaajana" toivoisin sekä eläytyjä- että urheilijaporukalta molemminpuolista kunnioitusta, todella moni sohuilija kun tippuu vieläpä molempiin kategorioihin. Minulla ei ole koskaan ollut mitään esim. Ruton tai Goblinien erittäin vahvaa urheiluboffaushennkisyyttä vastaan. Tyyppien ulkoasu on ollut, jos ei nyt heraldista, niin silti ei lainkaan ärsyttävää, mutta silti tunnistettavaa. Toisaalta en itse periodifiilistelijänä ole silti vaatimassa keneltäkään yhtään viitekehyksen mukaista panostusta. Tärkeintä mulle on, että Sotahuudossa siellä kentällä saan hetken kokea, millaista oli olla sotilas keskiaikaisessa sodankäynnissä. Ei siinä jotkut verkkarit tai kankaalla peitetyt jäkiskypärät mun immersiota tuhoa. Kuitenkin kokisin, että sitä kunnioitusta tulisi olla myös sieltä "urheilu"puolelta meitä larppaajia kohtaan, ja tämänvuotinen Jeesusten touhu oli mitä ilmeisimmin (en päässyt itse Sohuun tänä vuonna) melkoinen märkä rätti vasten kaikkien fiilistelijöiden kasvoja. Ehkä ongelma ei ole törkeä väritys, vaan yleinen haistapaska-asenne, mitä ulkoasu ilmensi muita kohtaan. Toivoisin, että tällaista ei enää toistuisi.

Summa summarum: Kunnioitetaan toisiamme. Ei vaadita kaikilta autenttisia kalukukkaroita, mutta toisaalta annetaan elämysihmisille mahdollisuus omaan onneen. Se ei loppujen lopuksi vaadi paljoa.

[Ziisus]

Vaaleenpunasessa on ilmeisesti ärsyttänyt se vaaleenpunasuus. Yhtenäinen väritys, kohtuu lähellä pinkin sävyisiä keskiaikasia asusteita ja tapardeja. Oon alottanut juuri käymään suuremmissa tapahtumissa, mulle on ihan sama minkälainen pukeutuminen ryhmillä on. Tähän lisäyksenä, tahdon todella joku kerta pukeutua oikein autenttiseen keskiaikaseen haarniskaan.. Vornan tyyli, mut vihree korvattuna vaalenpunasella/pinkillä/violetillä= HUIKEETA!

[Dragst]

Jos jeesuksien seivästetyt nuket herättävät medianäkyvyyttä, niin ainakin minulla on hulvattoman hauskaa. Minun mielestäni Jeesus ja kristinusko on vaan vähän liian helppo maali. Ensi vuodeksi Muhammed Magister Equitum?

Omalla kohdalla ongelma ei ollut missään vaiheessa teistinen, en usko että löytyy kulttuuria tai elämänkatsomusta jossa moinen konsepti on yleisesti lokeroitu hauskaksi. Ehkä hylkiökulttuuri ja "erilaisuus" on jollekin pop, muttei tarkota kaikkien allekirjoittavan samaa väliinpitämättömyyttä. Kunnoitan kuitenkin muiden näkemyksiä.

Miksi ottaa riskiä? Mitä sillä saa? Ei mitään. Se sulkee enemmän ovia kun avaa, aivan kuten politiikkakin tai seksuaalisuuteen sekaantuminen. Ilmeisesti et ole myöskään kokenut miltä todellinen negatiivinen mediaryöppy omaa asiaasi kohtaan tosielämässä tarkoittaa... Etkä halua, kokemuksesta voin sen sanoa.

Asiaan: Autenttisuuden tavoittelu voi käytännössä osoittautua hankalaksi. Mihin vedetään raja? Miksi spartalaiset hopliitit myöhäiskeskiaikaisten ritareiden joukossa olisivat sen autenttisempia kuin sirpaleliivit ja komposiittikypärät taistelukentällä? "Samuraihaarniska" oli helvetin hieno, mutta ei ihan istu eurooppalaiseen viitekehykseen. Autenttista tuskin on, että niin suuri osa taistelijoista on panssaroituja ja miekoin aseistettuja. Itse tykkäisin, että telttojenkin pitäisi olla autenttisia, mutta autenttisuuden vaatiminen kaikilta on niin syvä ja upottava suo, ettei sen vaatiminen ole mitenkään mahdollista. Mennään lain asettamissa rajoissa.

Eikö tämä ole taas sitä toiseen ääripäähän heittäytymistä? Ihan turhaan. Jo pelkästään raidalliset adidasverkkarit -> yksiväriset kangasverkkarit ovat jo iso askel ilman hardcore-fiilistelyä.

Ensi vuoden SoHun teema olkoon viitseliäät vs. viitsimättömät niin ratkeaa asia oikealla tavalla!

[GSawo]

Itse kuulun näihin eläytymisihmisiin. En kuitenkaan veren maku suussa. En nähnyt, että vaaleanpunainen teemana oli se ongelma, mikä nosti karvani pystyyn, koska esimerkiksi patongisteilla oli myös vaaleanpunaista päällään. Se oli kuitenkin hillitty sävy kyseisestä väristä ja yhdistety valkoiseen. Reaktioni heihin oli "aaawww" ja jeesuksien räikeään "voi saatana...".

Kuola, jonka riveissä seison, ei todellakaan ole mikään autenttisuuden huippu morttipottineen. Ne näyttävät typeriltä, mutta niihinkin on jatkettu teemaväriä ja se saa joukon näyttämään yhtenäiseltä joukkueelta. Yhtenäisenä ne ovat hillittyjä ja korostavat vain ryhmän yhdenmukaisuutta. Niistä tulee mieleen Kuola, eikä armeijan potero (ainakaan itselleni). Toisin kuin tänä vuonna jeesuksilla näin ratsastuskypärästä jääkiekkokypärään erilaisia viritelmiä, joita ei oltu naamioitu ja yhdenmukaistettu (kaikkia ainakaan). Se oikein korosti sitä, että "hei jätkällä tosiaan on se moderni ratsastuskypärä päässä". Myöskin itseäni kirvelsi vielä muistissa viime vuoden asenne kysymys. Olin vieressä, kun pääpanssari tarkastajamme kielsi pölyhuiskun käytön kypärässä (vedoten mm. vaaralliseen tikkumuotoon) ja kuitenkin seuraavana päivänä näin kyseisen pölyhuiskun kentällä. Se asenne on juuri se ero, minkä näen ongelmaksi ja ratkaisuksi. Kuola, Rutto, 13.komppania ym. eivät ehkä ole täysin visuaallisesti uljaiden ritari JuriSusikukko tasoa tai ole aina armeijan hengessä mukana, kuten harmaasudet, mutta ei näiden ryhmien tyyli kuitenkaan sodi vastaankaan tapahtuman yleistä henkeä. Näiden ryhmien tyyli korostaa niiden omaa positiivista juttua (kuten Kuolalla savolaisuus) ja silloin ne morttipotatkaan eivät häiritse, vaan ovatkin ylpeyden aihe, josta kaikki muutkin tunnistavat, että tuossa menee "ehta letkeän hauska savolainen".

[Ahneman]

Siis mitä ihmeen haittaa siitä on kenellekään, jos pukeutuu edes riipaisun verran historiallisiin väreihin ja heraldeihin? Ryhmä toimii taistelukentällä varmasti ihan samalla tavalla riippumatta siitä, että oliko niillä nyt sitten ruskeat taikka neonkeltaiset vaatteet. Ja kun mahdollisia väri-heraldiikka-skaaloja on kuitenkin vielä lukemattomia täysin käyttämättä en oikein tajua, että miksi ihmisten pitäisi tieten tahtoen valita ryhmänsä ulkonäöksi jokin joitain kanssaboffaajia häiritsevä lookki, kun muitakin hyviä vaihtoehtoja olisi vielä useita käyttämättä. En siis oikeasti usko, että esim. neonkankaista luopuminen varsinaisesti tappaisi yhdenkään ryhmän luovuutta.

Itse tykkään paljon siitä, että sotahuudossa yritetään näyttää tyylikkäiltä ja myös himpun verran historiallisilta. Se on yksi niistä seikoista jotka tekevät sotahuudosta sotahuudon. Vuodessa on yli 360 päivää aikaa boffata pelkissä urheiluvaatteissa.

[Kalle Kinnunen]

En väitä, etteikö raja olisi löydettävissä. Sen asettaminen objektiivisesti on vain todella hankalaa. Itse en ainakaan löydä perustelua sille, miksi jeesuksien tabardit tulisi kieltää, mutta esim. Sparta ja Camulos saisivat jatkaa härölinjalla. Näkisin todella huonona, jos joku makutuomaristo mielivaltaisesti päättäisi ryhmien soveltuvuudesta ja soveltumattomuudesta.

Ihmisten tunteiden loukkaamiselta taas ei voi koskaan välttyä täysin. Tässäkin rajanveto on vaikeaa. Mauttomuus on subjektiivista.

[Rezagh]

Mitä jos vaan kielletään neonvärit tabardeissa ja säästetään kaikki niiden aiheuttamalta päänsäryltä? (paitsi järjestäjät voisivat tehdä itselleen neonkeltaiset/oranssit tabardit joita käyttäisivät niiden perinteisten järkkäriliivien sijaan )

[Rumaahinen]

Jesus Imperatorin tämän vuoden teema herättää selkeästi todella voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toivoisin kuitenkin, että ryhmää ei leimattaisi perseilijöiksi ja käytettäisi valtavana olkinukkena. Esimerkiksi jeesusten suuri määrä urheilukypäriä, suojalaseja ja hammassuojia johtuu ihan siitä, että korostamme turvallisuutta ja kehotimme uusia jäseniä suojaamaan itsensä parhaansa mukaan. Ainoastaan osa kypäristä naamioitiin kankaalla siksi, että jätimme naamioinnin jokaisen itsensä tehtäväksi, ja panssaritarkastaja päästi kypärät läpi sellaisinaan. Kyseessä ei ollut siis tarkoituksellinen "perseily", "hylkiökulttuuri" tai "erilaisuus". Itseasiassa kehotimme kaikkia naamioimaan kypäränsä ryhmän väreillä.

Olin vieressä, kun pääpanssari tarkastajamme kielsi pölyhuiskun käytön kypärässä (vedoten mm. vaaralliseen tikkumuotoon) ja kuitenkin seuraavana päivänä näin kyseisen pölyhuiskun kentällä.

Tähän on nyt aivan pakko puuttua:

Pölyhuiskukypärää ei kielletty sen vaarallisuuden takia. Kyseessä on kuitenkin aikalailla huippuluokan kiipeilykypärä suojapleksillä. Tarkastaja ei löytänyt kypärästä mitään turvallisuuteen liittyviä ongelmia, pölyhuiskujen kiinnityksestä etsittiin ongelmia, mutta niitä ei löytynyt.

Lopulta panssaritarkastaja ei antanut kyseisestä kypärästä pistettä, koska sitä ei ollut naamioitu riittävän autenttisella tavalla. Tämän takia käytin kypärää ilman panssaripistettä ja otin siihen tulevat osumat kuolemaksi. Haluan kuitenkin silmilleni ja päälleni suojan, vaikkei siitä panssaria saisikaan. Tänä vuonna ikonikypärästä sai panssaripisteen.

Jatketaan mielellään keskustelua asiallisella linjalla ja hyvässä hengessä. Itse olen kiinnostunut lukemaan, millaisia ehdotuksia saadaan aikaan koskien sotahuudon ulkoasua. Allekirjoittaneella ei ole mitään ulkoasurajoituksia vastaan, kunhan ne eivät tule Peltsin mainitseman urheilullisuuden, eli suojavarusteiden ja esimerkiksi juomareppujen tielle, ja aiheuta kohtuutonta vaivaa ryhmille.

[tombo]

Jeesuksien pinkki teema kyllä aiheutta sellasen "oh, god" tunteen itsessäni, samoin kuin varrastetut babybornit ja kaihoisasti katseleva jesse ärsytti.
Täytyy kuitenkin myöntää et Jesus Imperator erottu taistelukentällä muista. Elkäämme kuiten polttako heitä kerettiläisinä roviolla.

Luen itteni näihin fiilistelijöihin, minusta on mukava vetää samanlainen tarbardi päälle kuin muilla joukkueen jäsenillä on ja näyttää siltä lupsakalta sawolaiselta rosvojoukon jäseneltä yhden viikonlopun ajan.
Neonväreissä on ongelmana just niiden päällehyökkäävyys. Aina kun niitä näkee jossain niin tulee mieleen Roxette ja Aerobic. Värisävyjä on useita, mutta jättäisin neonvärit käyttämättä, se tuskin ainakaan kovinkaan usean ihmisen taiteellista luovuutta vahingoita ja niiden näkeminen ei aiheuttaisi ihmisille flashbackeja David Hasselhofista Cannesin elokuvafestareilta.

Lippua voisi pitää hyvänä teemaa ja värejä valitessa. Mitä värejä, mitä aiheita ja ideoita se edustaa? Jos ei löydy samoja värejä joukkueesta ja lipuista, niin ei mentäs kauemmas jälimmäisistä.

[Muhjuttaja]

Voiko noista kypäristä oikeasti sanoa mitään? Meillä kaikilla ei ole varaa ostaa kallista teemaankuuluvan näköistä kypärää, varsinkaan opiskelija budjetilla ja kun osallistuu ensimmäistä vuotta! Ja pidän paljon enemmän ajatuksesta että kaverilla on se 5 euron kirppikseltä ostettu jääkiekkokypärä päässä kuin ei mitään koska se nyt vaan on turvallisempaa, eikä se ole provosointi yritys.
Jos nyt aletaan vaatimaan auteettisuutta varustuksissa niin miksi sitten sotakoneet saavat näyttää miltä näyttävät (ainakin tämänvuotinen, en muita ole nähnyt), jos kerran pakko on tunkea kaikkeen se ulkonäkö niin pakotetaanko nekin näyttämään aidoilta ballistoilta ja usean sadan kilon painoisilta tykeiltä? Kyseisellä aikakaudella myöskin niitattu chain mail oli ainoita oikeasti suojaavia ja saatavilla olevia panssareita, mutta tarkoittaako tämä muka sitä että se pitäisi olla ainoa hyväksyttävä vaihtoehto?

Itse en ole sitä mieltä ja en väriä valitessakaan keneltäkään jeesukselta nähnyt sellaista asennetta että nyt vittuillaan larppaajille, tabardien tarkoitus oli erottua muista ryhmistä, tästä on viime vuosina kritisoitu, ja sehän sillä saavutettiinkin. Kaikilla ei ole varaa ostaa haarniskaa tai muuta kunnollista ja auteettista panssaria (eikä ollut kohdennetun aikakauden asukkaillakaan, saati edes kunnollista miekkaa), joten tuollainen yksinkertainen tabardi on ainoa vaihtoehto. Mutta tuolla taas on kyseenalaisen vaikea erottua joukosta ellei ota jotain 13k:n keltasinistä, joka on omasta mielestäni taas oksettavan ruma ja vähän vaikea lähteä etsimään usealle ryhmälle oikeasti hyvännäköistä väriyhdistelmää käytettäväksi
sentään me ei otettu asustukseksi jotain täys neonkeltaista ankkapukua natsilogoilla!

Medianäkyvyydestä voitaisiin ottaa samantien esiin erinnäisten ryhmien ajoittainen alastomuus tapahtumassa jonka ikäraja on 15 vuotta (eikä edes tarvitse osoitella pelkästään possuja)

Vähän turhan paljon tuntuu että osa porukasta yrittää työntää tätä lajia siihen että ihmisillä on vain 3 vaihtoehtoa: Joko kaikki maksavat itsensä kipeäksi, ette erotu massasta, tai joudutte päätymään oikeasti rumaan väriyhdistelmään jotta epätoivoisesti erottuisitte
vähän turhan tyhmäksi/turhaksi menee jos aletaan määrittelemään kiellettyjä värejä, eihän se ole meidän jeesuksien vika jos jollekkin tulee pinkistä jokin tietty aivolinkki johonkin epämielyttävään, jos tarpeeksi moni pitäisi tummia sävyjä rasistisena niin kiellettäisiinkö nekin? Niin ja voitaisiinhan se musta väri kokonaan kieltääkkin koska se oli erittäin kallista ja hankalasti saatavaa tavaraa kyseisellä aikakaudella.

[fwuredz]

Tämä lokeroiminen on vähän kimurantti tilanne, varsinkin jos se ihan oikeasti hiertää ihmisten suhtautumista toisiin ryhmiin. Harmaasuden on mielestäni todella upea porukka, kun jaksavat panostaa autenttisempiin kuteisiin ja mielestäni tämä on kunnioitettava tavoite. Itse turaentalian riveissä en pyri niinkään täysin autenttiseen ulkonäköön, mutta viitekehys huomioiden pyrin näyttämään hyvältä. Meidän ryhmällä oli nyt ja viimevuonna vähän niinkuin tavoitteena pyrkiä näyttämään skenelle, että myös asustukseen ja fiilistelyyn pyrkivä ryhmä voi pärjätä tappeluissa hyvin. Mielestäni tähän on ihan hyvin päästykin. Haluaisin nähdä enemmän ryhmiä jotka laittavat vähän lisää siihen näyttävyyteen; se kun ei vähennä taistelutehoja lainkaan. Mielestäni loistavia ryhmiä niin suorituksensa kuin ulkoasunsa ja tunnistettavuutensa puolesta ovat vuodesta toiseen olleet mm Vorna, Camulos, Sparta ja Perkele jotka ovat selkeästi tunnistettavia, vaikka varustus ei ole persoptimoitua urheiluglamouria.

Kuten keskustelussa jo mainitut Rutto ja Goblinit ovat mielestäni saaneet myös hyvin näytettyä, ettei erilainen tyyli puvustuksessa hierrä silmää kovinkaan pahasti vaikka tyyli onkin hyvin moderni. Tästä päästäänkin sitten siihen, että missä menee hyvän_maun_raja(TM). Minua ei henkilökohtaisesti häirinnyt juuri lainkaan jeesusten asenne tai varustus. Ryhmä oli helposti tunnistettavissa ja varustus oli yhtenäinen. En kuitenkaan toivoisi näiden neonvärien yleistyvän skenessä, ja mielestäni ihmisiä tulisi kannustaa hakemaan edes jotenkin keskiaikaista tyyliä puvustukseensa. Räikeimpien värien ongelmaksi näenkin juuri mahdollisen negatiivisen huomion niin median kuin kanssaharrastajien suunnalta. Ymmärrän hyvin jos muita elämykseen panostavia boffaajia tämä kirkkaiden värien käyttö ärsyttää ja toivoisin että asiaan saadaan keksittyä joku kompromissi, joka pitäisi aloituskynnyksen edelleen matalalla, mutta kannustaisi boffaajia panostamaan hienoihin varusteisiin ja vaatteisiin.

-jussi

[Katala]

Mor.

Itse ainakin ensikertalaisena viehätyin ehkä eniten siitä miten ihmiset oli panostaneet sekä ulkonäkönsä että taistelutyylinsä toisiinsa sopiviksi.
Yleisfiilis ja se tunnelma, joka oli ihan jostain muualta kuin tavallisesta arki maanantaista, tuli isolta osalta myös visuaalisesta puolesta.
Rummut olivat upeita ja epävireinen torventoitotus aamulla hulvaton <3. Sotahuuto kolahti meikäläiseen enkä koskaan jäisi enää pois.
Mielestäni ryhmän ulkonäköön panostaminen on siinä mielessä tärkeää että tunnelma säilyy. Jeesuslaiset eivät yksinään olleet niin paha kun aikalailla muualla oli upeita asuja jotka pitivät tunnelman yllä. Mutta jos kaikki pukeutuisivat mihin sattuu jotakin ainutlaatuista sotahuudosta katoaisi.

Itse sain Maahinkaisena ohjeeksi pistää päälle tabardin alle jotain huomaamatonta ja yksiväristä. Mielestäni tuo on ihan hyvä ohje jos ei ole varaa panostaa autenttisuuteen. Toisaalta jos osaa yhtään ommella tai edes kiepauttaa kangasta ympärilleen, ekocentereistä saa kangasta ja nahkaa muutamalla eurolla.
Mielestäni ohjeistus jossa tabardi on selkeä joko logolta tai väriltä ja tabardin alla olevat vaatteet joko teemaan sopivat tai huomaamattomat on hyvä. Värit sellaisia kuin kasviväreillä voisi saada aikaan (poistaa kaikki neonsävyt) + musta ja valkoinen. Panssareista pisteet jos ne on selkeästi yritetty maalata tai muuten tuunata sopiviksi asuun tai eivät pistä silmään kokonaisuudesta.
Seipäisiin isketyt vauvat olivat todella huono vitsi.

Anteeksi kieliopilliset virheet. Johtuu vain siitä että en osaa. Jos jotakuta häritsee niin että alkaa itkettää niin voin lakata kirjoittamasta.