Oleelliset historialliset pointit alkavat olla aika hyvin esitellyt, mutta en malta olla kommentoimatta...
Esitetty jako ketjukuula/"ball and chain" ja varsta -tyyppisiin aseisiin on historiallisesti erittäin relevantti. Siis ketjukuula oli etupäässä ratsuväen yhden käden ase, ja aika lyhyt sellainen. Näkemäni historialliset ketjukuulat ovat olleet melko pienikokoisia (varsi n. 40 cm, ketju 20-30 cm +pallo). Oleellista on joka tapauksessa, että ketju on selvästi vartta lyhyempi (varsin ymmärrettävää...). Aseen yleisyydestä on vaikea sanoa kovin paljoa, sillä keskiaikaisten aseiden säilyminen on tunnetusti satunnaista. Kuitenkin esimerkiksi käsikirjoituskuvituksessa säilyneistä sotakuvauksista voisi päätellä, että ase on ollut varsin harvinainen (siihen ei juuri törmää kuvalähteissä).
Kahden käden varsta, maatalousvarstasta kehitetty taisteluväline, on puolestaan ollut jalkaväen ase, ja se lienee vastannut mittasuhteiltaan työkaluesikuvaansa. Eli varren pituus selvästi käyttäjän pituutta lyhyempi, erittäin lyhyt ketju (joskus pelkkä nivel) ja sitten "puimaosa", joka on ollut joskus yllättävän pitkä. Olen joskus törmännyt vempaimeen jossain myöhäiskeskiaikaisessa kuvalähteessä, joten ei se sota-aseena varmaan ihan tuntematon ole ollut. Tuskin kuitenkaan erityisen yleinen.
Anekdoottina voisi mainita, että 1700-luvun Girardin small sword-opas esittelee, kuinka puolustautua (isolla) kahden käden varstalla varustautunutta maalaisrosvoa vastaan pukumiekalla... (löytynee valokopioina WIndsorin salilta, hist. miekkailijat). Useimmiten ase varmaan on keskiajallakin ollut käytössä talonpoikien käsissä (jokapäiväistä työkalua on helppo käyttää aseena, kun vehkeeseen on touchia).
Joka tapauksessa luulen, että kaikkien ketjuaseiden juju on ollut nivelen päässä liikkuvan elementin nopeudessa. Veikkaan, ettei kilven taakse lyöminen tms. ole ollut välttämättä hirveän oleellinen osa taistelutekniikkaa, sillä ketjujen pituudet ovat olleet huomattavasti lyhyemmät kuin boffoaseissa. Tosisodassa on kuitenkin tärkeintä saada nopeasti inkapasitoiva osuma aikaan, räimimiset vaikka kilpikäteen puolitehoisella ketjukuulaosumalla kilven ympäri lähinnä veisivät ketjukuulamiehen aikaa ja altistaisivat hänet vastahyökkäykselle. Aseen valtti on siis ollut iskun impaktin kovuus. Asetta on siis hieman vaikea mallintaa "realistisesti" boffokontekstissa.
Jos ihan historian kannalta ajatellaan, niin sallittuja voisivat olla esim. max. 80 cm (kokonaispituus) ketjukuulat (ja varsi pidempi kuin naru), ja max. 180 cm (kokonaispituus) kahdenkäden varstat (joita pakko käyttää kahdella kädellä, ja joissa naru esim. max 20 cm). Mutta minä olenkin enemmän historioitsija kuin boffaaja... Sinänsä tämä varstojen yleisyys on aika mielenkiintoinen kysymys. Täytyy tehdä hieman tutkimuksia...