Panssarisääntöjen uudistus (2007-2008)

[Automaattinen]

Juueivarmasti. Ja jos ollaan kerran menossa usealle eri skenulle putkeen eikä tiedetä mitä on tulossa, on panssarit oltava tosiaan mukana. Ei voi yhtäkkiä ottaa chainia tai levyjä pois päältä ja alkaa hippaamaan.

[Hölö]

Historiallisesti, kuten jo edellä mainittiin, kevyellä ja raskaalla jalkaväellä oli eri tarkoituksensa ja mielestäni siitä olisi hyvä pitää kiinni Sotahuudoissakin.

Yhden ongelman panssarointi toki tuo - raskaasti levyllä panssaroitu taistelija huomaa noin 33% kaikista saamistaan iskuista, jos sitäkään, ellei sitten osuta aivan suoraan kypärän silmikkoon. Tästä tuli monta huomautusta puolin ja toisin tänä vuonna. Hyvänä esimerkkinä oli aivan ensimmäisen taistelun yhteenotto Orc:in ja Pheliittien sekä Liskojen välillä. Liskojen kilpiseinämässä edessä olleiden isojen kilpien välistä tuikittiin Pheliittejä jalkoihin minkä ehdittiin, mutta kun miehet eivät huomaa panssarinsa läpi osumaa, heitä on vaikea pysäyttää. Liskojen keihäiden kärjet kun olivat miltei yliturvallisia.

Toinen hyvä esimerkki oli kukkulanvaltauksessa, jossa Liskot lopulta siirtyivät torjumaan (muistaakseni) Maahinkaisten hyökkäystä ja eräs raskaasti panssaroitu vastapuolen taistelija otti useammankin osuman kypäräänsä sekä lukuisia osumia torsoonsa (pääasiassa lantioon), ennen kuin huomasi kuolleensa. Pisteet kyseiselle taistelijalle siitä, että hän skenaarion loputtua tuli pyytämään anteeksi. Herrasmiesmäistä toimintaa.

Itsekin suurimman osan Sotahuudosta "raskaana" taistelleena (rengas-hauberk) voin sanoa, että oli melkoisen tuskallista juosta kevyiden perässä. Toki raskaammasta panssaroinnista oli hyötynsä ja sain tehtyä paljon etenkin Puola-Liettuan hyökkäyksissä.

Edellä on ehdotettu hyviä vaihtoehtoja panssarisääntöjen uusimiseen, enkä näe sitä mitenkään epäreiluna, että raskaasta panssarista otetaan myös hieman enemmän hyötyä, kun siitä on toisaalta paljon haittaakin. En usko, että kukaan täysijärkinen osanottaja rupeaa diskriminoimaan ketään sen takia, ettei toisella ole raskasta panssaria/toinen on pukeutunut jääkiekkokypärään ja urheilusuojiin. Kun kyseessä ei ole larppi, ei mielestäni ole mitenkään syytä vaatia aivan älyttömiä varustuksen suhteen. Larpeissani en tosin halua nähdä yhtään lenkkareissa ja verkkareissa hyppivää pelaajaa.

[Tyrisalthan]

Sotahuudossakin nuo jäkiskypärät olisi silti hyvä naamioida niin, ettivät ne erottuisi aivan niin räikeästi. Esimerkiksi kankaasta tehty huppu, tai maalia ja jonkinlainen pääkoriste auttaisi jo eläytymistä kummasti.

Tänä vuonna muutamilla tuollainen kypäränaamiointi jo olikin, kiitos siitä heille.

[JP]

Ei sotahuudossa tarvitse eläytyä. Itse en eläytynyt yhtään ja hauskaa oli.

[Ketku]

Yksinkertaiset ja selkeät säännöt ovat parhaat. Järjestäjähän ne säännöt valitsee. Kuitenkin pitää tietty kuunnella muitakin kun omaa porukkaa.

[BlueSkie]

Toinen hyvä esimerkki oli kukkulanvaltauksessa, jossa Liskot lopulta siirtyivät torjumaan (muistaakseni) Maahinkaisten hyökkäystä ja eräs raskaasti panssaroitu vastapuolen taistelija otti useammankin osuman kypäräänsä sekä lukuisia osumia torsoonsa (pääasiassa lantioon), ennen kuin huomasi kuolleensa. Pisteet kyseiselle taistelijalle siitä, että hän skenaarion loputtua tuli pyytämään anteeksi. Herrasmiesmäistä toimintaa.

Korjataas hieman: Kyseessä oli tilanne Mannun Vartijat vs. Liskounioni, ja minä olin tuo peltipurkki, jonka kypärä lähes lyötiin päästä ennen kuin huomasin saaneeni osumaa siihen. Se tosiaan oli ainut pääosuma, jonka tunsin, loput kypärään tulleet ovat kimmonneet juuri sopivasti pois niin, etteivät täräyttäneet kypärää. Taistelussa nimittäin ei läheskään kaikkia osumia enää kuule ja raskaan kypärän sisälle huomaa vain ne osumat, jotka joko näkee (sugarloafissa/greathelmissä lähes mahdotonta) tai tuntee. Loppujen lopuksi huomasin kuolleeni vasta siinä vaiheessa, kun eräs Liskojen keihäsmies tökki hyvin nopealla tahdilla useat osumat reisipanssarini yläosaan varmistaen samalla, että huomaan ne osumat.

Vielä uudelleen pahoitteluni tuosta tilanteesta, joka varmasti saa kenen tahansa keihäsmiehen verenpaineen kohoamaan.

Ja tosiaan, Liskojen keihäät olivat kyllä erittäin mukavan pehmeitä. Mutta jos silti tekisitte ensi vuodeksi hieman kovemmat?

[Mahti]

Sellaista sattuu. Itsellä irtosi hampaasta pala yhden wanainmaan keihään toimesta, vaikka oli naaman suojaava kypärä päässä. Se että vahinkoja sattuu ei vielä tee aseista liian kovia tai turvattomia. Wanainmaalaisen keihäskin oli mukavan pehmeä, mutta kova isku tekee pehmeästäkin aseesta vaarallisen. Kokeneena keihäsmiehenä kehotankin erityiseen varovaisuuteen keihään kanssa, koska pistot on aina vaarallisia.

Ja mitä tulee tähän Wanainmaalaiseen keihäsmieheen, niin hän saa ihailuni tehokkaasta toiminnasta halki koko tapahtuman. Itse en jaksa valittaa pikku vahingoista ja mielestäni hän ei toiminut ollenkaan väärin. Rapatessa roiskuu ja boffaus on kontaktilaji, joten otetaan iskut vastaan hammasta purren ja ilman turhia valituksia. Mikäli Wanainmaa rupeaa maistumaan puulta, niin Kuolassa on aina tilaa hyvälle keihäsmiehelle

[Ketku]

Onko mitään hajua, kuka se keihäsmies mahtoi olla, pitää itse onnitella sitä sitten kans hyvästä toiminnasta

[Skylark]

Minulla on (omasta mielestäni) ns. capital idea haarniskasäännöksi. Siihen sain idean tuosta Mahdin ideasta. Haarniskasääntö olisi tällainen:

- haarniskoimattoman osumasäännöt ovat samat (raajasta menee raaja, torsosta/päästä delaa)

- jokaiselle taistelijalle jaetaan tietty määrä panssaripisteitä haarniskoitumistason mukaan (esim. ei mitään = 0, nahkaliivi+käsisuojat = 1, rengaspanssari = 2) tai jotain. panssaripisteet ovat kokonaispanssaripisteitä. ei osumapaikkakohtaisia.

- osuma haarniskoituun alueeseen (ihan mihin vain) tuhoaa yhden panssaripisteen. osuma haarniskoimattomaan on yksinkertaisesti osuma haarniskoimattomaan. (eli tappaa/haavoittaa)

- jos haarniskapisteet loppuvat, on sama kuin taistelijalla ei olisi haarniskaa ollenkaan.


tässä on seuraavat hyödyt:

+ ei tarvitse laskea kuin kokonaispanssaripisteet, ei osumakohtaista laskentaa. pelaaminen on hyvin helppoa.

+ pisteitä jakamalla eri määrä eri materiaaleista voidaan tehdä oikeutta levyhaarniskalle vs. nahkahaarniskalle.

+ kattava (kokonaisvaltainen) panssarointi on silti tärkeää, koska vain osuma *panssaroituun* kohtaan suojaa.

- haittana on että pitää standardoida riittävän hyvin, mikä panssarirointitaso antaa mitkäkin pisteet.


esim. se levyhaarniska (vain rintapanssari) voisi antaa vaikka 3 panssaripistettä, mutta osuma päähän silti olisi heti tappava ja raajaosuma rampauttaisi. sitten taas kokovartalonahka sen sijaan voisi antaa vaikka vain yhden pisteen, mutta taistelija olisi varmasti suojassa sen yhden pisteen.
Hybridipanssarointi (kovanahkatorso, metalliset säärisuojat) ovat myös mahdollinen. Niistä saatava panssaripistemäärä riippuu järjestestäjän tekemistä linjauksista.


kommentoikaa!

[Taalapörriäinen]

Tämä ehdotus saattaa jakaa voimakkaastikin mielipiteitä... Mielestäni tämä on kuitenkin koht. hyvä idea! Varmastikin esim. Phelliittien pari jätkää täyslevypanssaroinnissa olisivat iloisia kun saisivat 40:lle kilolle rautaa hiukan vastinetta, mitä muut nahkaan verhoutuneet eivät saa! Mielestäni tuo pistejakokin on suht hyvä vaikka sitä pitääkin tarkentaa vielä reilusti, sillä eri haarniskoitumis menetelmiä on todellakin reilu määrä...

[Bianco]

Periaatteessa hyvä idea, mutta saattaa helposti kaatua mainittuun jaotteluongelmaan. Järjestäjien olisi etukäteen tiedettävä jokainen tapahtumaan tuleva panssari, ja sittenkin nillitystä esiintyisi taatusti jäkeenpäin.

[Smithy]

Idea on mieletäni suhteellisen hyvä, joskin lienee tarkemmat linjaukset järjestäjän vastuulla.
Tarkoitushan on kerätä mahdollisimman paljon ideoita ja ajatuksia tänne jotta ensivuoden järjestäjä voisi noukkia niistä parhaat päältä&alta ja mahdollisesti toteuttaa tuon osapuilleen 50/50 halutun panssari sääntö uudistuksen, olettaen että järkääjät haluavat tehdä.

[Lambda^]

Hei,
Skylarkin idea on sinällään hyvä. Siinä panssareiden erot on huomioitu pisteytyksessä ja säännöstö ei ole turhan monimutkaista.

Vaikeuden tulevat vastaan haarniskoitumistasojen määrittämisessä. Rajan veto haarniskojen suojaavuudessa ja haittavaikutuksissa on aina veteen piirretty viiva, ja vaikka standardointia lisättäisiin tämänvuotisesta, tulisi varmaan vastaan rajatapauksia ja rajankäyntiä, missä lopulta jouduttaisiin käsittelemään panssarit tapauskohtaisesti. Esimerkiksi levypanssarien joukossa on hyvin erilaisia tekeleitä, kaikkea juuri ja juuri millin paksuisten kyynärvarsisuojien ja 2mm paksun kypärän välillä.

Levypanssareissa lähtömateriaalin paksuuden lisäksi kestävyyteen ja oikeaan suojaavuuten vaikuttavat oleellisesti muotoilu ja työstömenetelmät. Yksinkertaisesta kaarelle taivutettu pelti on selkeästi heikompi kuin kuperiin ja koveriin muotoihin taottu kappale, jonka pinnan joka kohta on siloitteluvasaroinnin yhteydessä työkovettunut ja jonka reunat on taottu rullalle. Esimerkiksi osa käsisuojistani oli tehty 1,25mm pellistä. Kun kappaleet oli taottu lievälle tulppanimuodolle ja reunat rullattu, oli pelti selkeästi vahvempi kuin suoraan levystä leikattuna. Pelti voi olla vahvempaa, kuin mitä sen paksuus antaa olettaa. Esimerkiksi eräässä Sotahuudon panssarissa oli nahkakuoren sisällä kimmoisasta, mutta ohuehkosta pellistä tehtyjä kaaria. Vaikkein voinut varmistua, että pellit olivat yli 1mm paksuja, annoin pisteen, koska kyseessä oli luultavasti korkeahiilisesta teräksestä, esim. kuormien sidontaan käytettävistä suikaleista, tehty panssari. Reiluuden nimissä paremmista materiaaleista tai paremmin tehdyistä panssareista tulisi antaa suoja, vaikka ne olisivatkin ohueampia. Tämän vuoden säännöistä:

4.1. Levypanssarien tulee ensisijaisesti olla valmistettu 1mm tai paksummasta pellistä tai olla muodon, esim. kuperat muodot, tai erikoismateriaalin, esim. tietyt jousiteräkset, vuoksi vähintään yhtä vahva.

Jaottelu menee vielä vaikeammaksi kangaspanssarien ja nahkapanssarien osalta. Eripaksuiset kankaat, erilaiset nahat, erilaiset valmistustavat tekevät objektiivisten standardointikriteerien löytämisestä miltei mahdotonta. Esimerkiksi tänä vuonna Sotahuudossa kangaspanssareita oli aivan laidasta laitaan: vähemmän kerroksia paksua farkkukangasta ja minun päälläni olleet 20 kerrosta lakanakangasta. Standardina oli 10 kerrosta pellavakangasta, joten sääntöä jouduttiin tulkitsemaan ja soveltamaan eripaksuisiin kankaisiin ja erilaisiin valmistusmenetelmiin.

Nahkapanssarien kirjo oli myös laaja: 4mm paksu kasvisparkittu ja vahalla kovetettu nahka on tyystin erilaista kuin juuri ja juuri hyväksytyt 3mm kromiparkitut käsivarsisuojat. Kahdesta päällekkäisestä paksusta, muttei aivan riittävän paksusta nahkakerroksesta tehtyjen suojien osalta täytyi myös tehdä rajankäyntiä.

Koska tänä vuonna oli mahdollisuus saada vain yksi panssaripiste per alue, ei päällekkäisiä panssareita tarvinnut miettiä. Jos sen sijaan on jaossa useampi panssaripiste, täytyisi pohtia myös päällekäisten panssarien pisteytystä. Esimerkiksi minulla oli tänä vuonna 20-kerroksisen kangaspanssarin päällä 2mm teräksestä taottu rintalevy. Tämän vuoden säännöillä koko alueelle tuli vain yksi piste. Jos olisi useita panssaritasoja, tulisiko yhdistelmäpanssaroinnista enemmän kuin pelkästä rintalevystä, tulisiko pisteytys rintalevyn mukaan vai kangaspanssarin.

Liian tiukalla standardoinnilla rajoitettaisiin panssarin tekijöiden kekseliäisyyttä ja harrastuneisuutta. Jos ennalta julkistettavat standardit olisivat ehdottomia, miten voitaisiin varmistaa, ettei niistä olisi unohtunut joitain panssarityyppejä, mitkä olisivat tapahtumakehykseenkin sopivia?

Tänä vuonna käytössä olleet kahden sivun mittaiset panssarisäännöt vaativat näinkin paljon tulkintaa ja sovellusta, vaikka kyse oli vain, saako suojasta panssaripisteen vai ei. Jos panssarit vielä luokiteltaisiin tasoluokkiin, olisi sääntöjen määrän ja tulkinnan määrä moninkertainen. Tänä vuonna päätimme nimenomaan sääntöjen tulkinnan yhdenmukaistamiseksi, että minä yksin suoritan panssaritarkistukset. Asetarkastuksia teki isompi kööri, kun bofferin tekotapoja on vähemmän, jolloin standardeja on helpompi soveltaa. Bofferi tehdään aina solumuovista, muoviputkesta, vaahtomuovista ja jesarista; haarniskojen tekotapoja ja -materiaaleja on lukemattomasti.

/Lauri

[Mahti]

Itse pidän omaa ehdotelmaani parempana ja ennen kaikkea yksinkertaisempana. Kaiken lisäksi voisi olla järkevää jaotella taistelijat vain kolmeen luokkaan: kevyisiin, keskiraskaisiin ja raskaisiin. Tälloin kevyet tippuisivat ekasta, keskiraskas tokasta ja raskas kolmannesta osumasta. Panssareiden jaottelu ei olisi tälloin liian vaikeaa:

Kevyt
Taistelija on suojaamaton tai suojannut itsensä niin kevyesti, että taistelussa saatava hyöty on vähäinen. Tämä kattaa niin nahkapanssarit, pelkän kypärän, kuin rengaspanssarin pelkässä torsossa. Kaikki tällainen panssari on vain ulkonäön vuoksi, eikä anna todellista suojaa. Yksi kestopiste.

Keskiraskas
Panssarointi, joka antaa todellista suojaa kunnollistakin iskua vastaan. Esim. rengaspanssari ja kypärä, kangaspanssari ja kypärän lisäksi suojaa käsissä ja/tai jaloissa. Paksu nahka ja muutoin kokonaan panssaroitu taistelija saattaisi myös ansaita paikan keskiraskaassa. Suurin osa kunnollisesta panssaroinnista tässä. Kaksi kestopistettä.

Raskas
Panssarihirmu. Lähinnä tänä vuonna Pheliitit. Vaatii koko kehon kattavan panssaroinnin. Lisäksi pelkkä rengas, kangas tai ohut levy ei riitä. Tulee olla kunnollinen suomuhaarniska (nahan päälle tehtynä), platea renkaiden päällä tai paksu plate. Lisäksi naaman tulisi olla hyvin suojattu (voidaan joustaa tässä, jos on muutoin todella raskaasti ja täysin panssaroitu joka paikasta). Kaiken kaikkiaan rajatapauksissa määritellään mieluiten keskiraskaaksi. Kolme kestopistettä.

Yksi henkilö olisi panssaritarkastaja. Tarkastaminen on nopeaa, koska panssarointi on suurimmalla osalla ilmeistä. Edellä mainitut standardit ovat ohjeena puolueettomalla tarkastajalla, jonka tarkastuksesta on turha itkeä. Sotahuuto ei ole vakava kilpailu/urheilutapahtuma, jossa sääntöjen tulisi olla absoluuttiset ilman tulkinnan varaa. Ja nykyisissäkin säännöissä on tulkinnan varaa. Lisäksi tämä jaottelu helpoittaisi osumien huomioinnin. Itse olin tänä vuonna raskaasti panssaroitu ja kenttätaisteluissa osumien, osumapaikkojen ja jäljellä olevien pisteiden laskemisen kanssa oli suuria ongelmia. Yleensä tuli pari kolme osumaa yhtä aikaa ja prosessoitavaa tietoa tuli liikaa, että aivot olisi pysyneet kärryillä (mihin osui? montako osumaa? paljonko panssaria vielä jäljellä? osuiko käteen vai torsoon? jne...) Minun ehdottamassani systeemissä täytyisi vain kyetä laskemaan osumien määrä taistelun aikana, tämän ei pitäisi olla näin vähäisillä pisteillä suuri ongelma. Monelta huijaussyytökseltä saatettaisiin välttyä ja homma pysyisi selkeämpänä.

Ja mikäli ensi vuoden järjestäjä innostuu ideoinneistani, niin ne ovat vapaasti raiskattavina ja muokattavina minun puolestani. Olen tyytyväinen mikäli voin antaa edes jonkinlaisen innotuksen sääntösysteemiin. Omat turinointini ja suunnitteluni voivat olla hyvinkin toimimattomia käytännössä ja siksi en pahastu mikäli niitä kritisoidaan, halutaan muuttaa tai ne hylätään kokonaan. Olenpahan kantanut oman korteni kekoon ja toivottavasti olen edes jotenkin avuksi.

[Ketku]

Tässä kun halutaan panssarisääntöjä muokata vaikeampaan suuntaan, ainakin omasta mielestäni. Niin samallahan voitaisiin rukata myös asessääntöjä. Esim. Kahden käden miekalla varustautunut henkilöhän pääsee oikeastikkin paremmin kaverin peltipurkkia avaamaan, kuin esim. yhden käden miekalla varustautunut. Mielestäni tämänlainen muutos olisi myös tehtävä, jos halutaan ruveta lisäämään panssaroinnista saatavia hyötyjä.

Kuten varmaan edellä olleesta kappaleesta huomasitte, niin olen sitä vastaan, että tehdään panssareiden jaottelua raskauden sun muun mukaan. Mielestäni niin ase-, panssari- ja taistelusäännöt näinkin suuressa tilaisuudessa tulisi pitää mahdollisimman yksinkertaisena, koska silloin niistä on eniten hyötyä tulevaisuutta ja matsaajia ajatellen.

Yksinkertaisuus ja helppous kunniaan. Ne pukeutukoon upeaan peltiin ketkä haluavat, itse en sitä aio tehdä.

[Taalapörriäinen]

Tässä kun halutaan panssarisääntöjä muokata vaikeampaan suuntaan, ainakin omasta mielestäni. Niin samallahan voitaisiin rukata myös asessääntöjä. Esim. Kahden käden miekalla varustautunut henkilöhän pääsee oikeastikkin paremmin kaverin peltipurkkia avaamaan, kuin esim. yhden käden miekalla varustautunut. Mielestäni tämänlainen muutos olisi myös tehtävä, jos halutaan ruveta lisäämään panssaroinnista saatavia hyötyjä.

Jos jätettäisiin tämä aseiden osumateho panssariin tuleville sukupolville...
Siinähän sitä muistamista ja ulkoaopiskelemista tulisikin jos pitäisi muistaa, että 2käden miekka tehoaa tuohon ja tuohon kahden pisteen verran ja tikari puolikkaan...

Eli kuten ketku sanoit, pidetään asiat yksinkertaisina ja tuo Mahdin ehdottama kolmeen eri luokkaan jako, olisi mielestäni sitä!
Sillä kuten Lambda^ tuossa selvittikin perusteellisesti, olisi tuo Skylarkin idea hirmuisen moimutkikas toteuttaa ja kränää varmasti syntyisi!

Kevyt
Taistelija on suojaamaton tai suojannut itsensä niin kevyesti, että taistelussa saatava hyöty on vähäinen. Tämä kattaa niin nahkapanssarit, pelkän kypärän, kuin rengaspanssarin pelkässä torsossa. Kaikki tällainen panssari on vain ulkonäön vuoksi, eikä anna todellista suojaa. Yksi kestopiste.

Mahti: tämäkö tarkoittaa sitä, että jos minulla on kypärä päässä niin pääni on ainoastaan suojattu yhdeltä iskulta?(totta kai...) MUTTA jos kaverillani EI ole sitä kypärääkään niin hän saa silti yhden suojapisteen??
Vai tarkoittaako tämä yksi suojapiste sitä mikä nykyäänkin on olemassa, sitä että raaja rampautuu ja toinen osuma samaan raajaan tappaa?
Sillä onhan siinä jonkinlainen ero jos toisella on rengaspanssari ja toisella ei, mutta silti molemmat saavat yhden kestopisteen...
Ehkä en ymmärrä tuota sääntöä kovin hyvin, joten voisiko Mahti sitä ystävällisesti hiukan selventää...?

[Stonetroll]

Voin yrittää selittää koska uskon tietäväni mitä Mahti tarkoittaa, jos olen väärässä niin ne on sitten omia mielipiteitä Eli yksi osumapiste tarkoittaa sitä että siitä ekasta napsusta tipahtaa saman tien, keskiraskas kestää yhden osuman ja raskas 2 ennen tippumista. Samalla tässä ajetaan takaa niinsanottua "shokkisääntöä" eli osumaa minne tahansa poistaa taistelijan pelistä.

[Taalapörriäinen]

Eli silloin tuon Kevyen yksikön kuvauksen mukaan on aivan sama onko sinulla rengashaarniskaa vai ei, sillä molemmissa tapauksissa saa yhden osumapisteen??? Mitä hyötyä olisi silloin tehdä täysin autenttinen rengaspanssari, joka suojaakin vain torson... Ei mitään joten unohdetaan koko rengaspanssari!?!

[Ketku]

Itse en lähtisi kestopisteleikkeihin mukaan, ne ovat kyllä ihan hyviä joskus, mutta tuossa olisi se että, en itse ainakaan panssaroisi itseäni mitenkään, koska löytyy vain rengaspaita ja kun siitä ei saa mitään hyötyä niin sen voikin sitten heittää romukoppaan. Mielummin juoksee ilman sitä, kuin sen kanssa. Esim. Tänä vuonna ko. rengaspaita pelasti minut muutamaan kertaan, kun siihen tuli iskuja miekoista ja pistoja keihäistä. Suoraan sanottuna useammin minua lyötiin päähän/ torsoon kuin jalkoihin, taikka käsiin.

Mielestäni tämän vuotinen järjestelmä oli hyvä ja mielestäni sillä ihan oikeasti pitäisi jatkaa, kunhan vain saadaan vähän selvyyttä siihen, että minkälainen panssari on riittävä, jotta saa tämän panssaripisteen.

[Taalapörriäinen]

Yhdyn Ketku- täysin sinun ajatukseesi siitä, että tämä Mahdin ehdottama sääntö on huono jos tuolle kevyen soturin varustukselle ei tee ollenkaan muutoksia! Todellakin, mitä järkeä on pitää rengaspanssaria jos siitä ei hyödy mitään!! Vaikka Mahdin ehdotus ei menisikään (täysin)läpi, niin mielestäni on nykyisille säännöille tehtävä jotakin, sillä mielestäni jonkin näköinen ero panssarien välille on saatava! Tässä ajan takaa erityisesti kunnon levypanssari VS nahkahaarniska tilannetta jossa molemmat suojaavat saman verran! Eli jonkinnäköinen erottelu pitäisi varmaankin saada aikaan...

[Mahti]

Stonetroll toikin ajatukseni jo hyvin esille. Ja nimenomaan nämä shokkisäännöt ovat pohjana (meidän reeneissä aina käytetyt ja hyväksi todetut). Jos jaksaa tehdä rengaspanssarin, niin jaksaa tehdä rengashupun tai käydä ostamassa armeijan potan. Ja loppukädessähän nämä minun ehdotukseni mitä mihinkin ryhmään kuulumiseen vaaditaan ovat vain ehdotuksia. Järjestäjät voisivat halutessaan vaikka todeta rannesuojat riittäväksi suojaksi keskiraskaaseen kuulumiseen, minä vain teen ehdotuksia. Itse vaatisin kypärää keskiraskaaseen kuulumiseen kahdesta syystä:
1) Pääiskuja tulee paljon, joten kypärä on elintärkeä niin in-, kuin off-gamekin.
2) Kypärä oli historiallisesti yleisimpiä suojavarusteita. Kypäräpäinen sotajoukko on hienompi ja kypäriä on helppo tehdä/ostaa.

Ja itse uskon, että monet laittaisivat ne rannesuojat tms. kevyet suojat vain näyttääkseen hienoilta. Shortsit ja t-paita ovat kätevin taisteluvarustus, mutta siitä huolimatta kaikki käyttivät tänäkin vuonna tabardeja. Monille ulkonäkö ajaa tehokkuuden ohi.

[Tyrisalthan]

Eli pelkästä rengaspanssarista ei pistettä saa, mutta, jos pistää potan päähän, ja rannesuojat käteen, niin avot. Eli silloin, kun näyttää siltä, että on panssaroitu, on sitten panssaroitu. Ja hyvä niin, muuten tulisi joku rengasbikineissä kyselemään panssaripistettään.

[Hiisi]

Ja siitähän me ei tykättäis

[Mahti]

Tuossa äsken miettiessä tuli muuten mieleen helppo kaava, jolla tuolla ehdottamallani systeemillä voisi laskea yksikön raskaus asteen.
Ryhmä antaa jokaiselle taistelijalleen "arvon" panssarin ja aseistuksen mukaan ja laskee tämän jälkeen ryhmän keskiarvon ja katsoo tuloksen tulostaulukosta.

Arvo taulukko

Kevyt: 1 piste
Keskiraskas: 2 pistettä
Raskas: 3 pistettä
Yli kahden metrin keihäs tai hilpari aseena: +1 piste
Kilpi joka suojaa hyvin torson ja jalat: +1 piste

Tulostaulukko (ryhmän keskiarvo siis):
1 piste: kevyt
2 pistettä: keskiraskas
3 pistettä: raskas
4 pistettä: superraskas
5 pistettä: ei kait sentään?

Näin saataisiin arvioitua sekä aseistus että panssarointi ja tulokset olisivat huomattavasti luotettavampia, kuin jokaisen ryhmän subjektiivinen arvio raskaudestaan. Järjestäjien hartioille jäisi vielä tosin jokaisen ryhmän koulutuksen ja kokemuksen arviointi, joka on jo itsessään hyvin vaikeaa.

Mitä shokkisäännöistä yleensä tulee, niin haluaisin vielä huomauttaa niiden positiivisesta vaikutuksesta turvallisuuteen. Jo se, että isku käteen on peliteknisesti yhtä vaarallinen, kuin isku päähän, vähentää iskujen suuntautumista oikeasti vaarallisille alueille kehossa (mm. juuri se pää). Lisäksi on huomioitava yhdellä kädellä tai jalalla toikkaroivien pelaajien vaarallisuus metsässä tai muutoin epätasaisessa maastossa. Monet taistelijat (mm. allekirjoittanut) eivät osaa arvioida taistelun huumassa todellista vaaratilannetta, vaan jalkaosuman saadessaan pomppivat iloisesti yhdellä jalalla vaikeassakin maastossa. Mitähän siitä seuraa, kun tällainen henkilö levyhaarniska päällä kaatuu pienen 15 vuotiaan niskaan? Oma tekijänsä ovat taistelijat, jotka heiluvat kontrolloimattomasti isolla aseella yhdellä kädellä. Tiukassa tilanteessa voimat eivät riitä pysäyttämään jo aloitettua iskua ja seurauksena jonkun naama saattaa mennä uusiksi. On onnea, että esimerkkieni kaltaisia vaaratilanteita ei ole vielä sattunut (lähellä on kuitenkin ollut juurikin tuollaiset kaatumisonnettomuudet). Jos tapahtuma tulee perinteeksi tulee huomioida jo säännöissä mahdollisimman paljon turvallisuusnäkökohtia, mitä useampia mahdollisuuksia vaaratilanteille on, sitä enemmän tapahtuu ennen pitkää myös onnettomuuksia.