Henkilökohtainen palautteeni sotahuudosta

[Yksinäinen_Lamellar]

Haluan aloittaa tämän kiittämällä sotahuudon järjestäjiä tämän vuosittaisen tapahtuman mahdollistamisesta.
Haluan myös kiittää kaikkia sotahuutoon tulleita osallistumisesta, ilman teitä kaikkia ei sotahuutoa olisi.

Tässä palautteessa kerron oman näkemykseni sotahuudosta ja sen kulusta.

Asiat mistä pidin

Mättäminen oli tottakai parasta. Oli taas mahtavaa päästä jyystämään linjaan satojen muiden kanssa, huutamaan ja nauramaan projektiilisateessa. Jännitys oli tosi ja oli hauskaa, vaikka välillä sainkin sen epäonnekkaan nuolen panssarin väliin tai jäin jumiin puun ja keihään väliin. Mitään laajaa huijaamistakaan en kokenut, yhtä poikkeustapausta lukuunottamatta. Tottakai silloin tällöin joku ei taisteluhuumassa huomannut osumaa tai välillä tapettiin vahingossa omia mutta mitään mitä puhumisella ei saatu sopuun, ei tapahtunut omalta osaltani.

Viime sotahuutoon verrattuna oli skenujen välinen aika selkeämpää. Aika seuraavan skenun alkuun ei pomppinut edes takas, kuten se teki viime sotahuudossa. Kun huudettiin "viisi minuuttia", siinä meni viisi minuuttia.

Kesäteatteri oli mahtava. Kesäteatteri oli paljon parempi mitä se oli viime vuonna. Teatteri oli nerokas ja esityspaikka upeasti valittu. Erittäin onnistunut kesäteatteri mielestäni.

Maasto oli minusta myös hyvä. Vaikkakin oli pelkästään metsää, se teki muutoksia pelityyliin ja toi monipuolisuutta. Ei voinut vain rymistä päälle, kun esteenä oli puskia ja kaatuneita puita. Projektiilienkin tehokkuus laski. Se pakotti monelta osin käyttämään enemmän päätä. Miten tätä maastoa voi käyttää hyödyksi?
Se oli minusta kivaa. Olisi kiva joskus nähdä kenttäskenaario, missä kentälle on tehty esimerkiksi heinäpaaleilla esteitä ja ehkä jopa "pikkulinnoja" joihin voisi mennä.
Pidin myös todella paljon siitä että vihollista ei näkynyt heti. Skirmiporukoille tuli tekemistä kun piti käydä juoksemassa eteenpäin tiedustelemassa. Tätä konseptia haluaisin joskus laajennettavan, hajasijoitus skenaario vaikeasti nähtävässä maastossa missä pitää tiedustella ja tehdä mielenkiintoisia peliliikkeitä voittoa varten.

Ruoka oli hyvää. Maistui. Lätyt olivat myös herkullisia.

Ryhmäturnaus oli myös hyvin järjestetty, paljon paremmin mitä viime kerralla. Myös "herjaava juontaja" idea oli heitetty menemään, iso plus.

Asiat mistä en pitänyt

Odottaminen. Ja sitä oli muuten paljon. Sateinen sää olisi vielä mennyt, jos ei olisi tarvinnut odottaa niin tajuttoman pitkään skenujen välissä. Siinä olisi ehtinyt paljon tiheämpään tahtiin niitä skenuja, silti odottelussa meni helposti suurin osa koko mättöajasta. Eteneminen skenusta toiseen oli hidasta ja skenujen rakenne oli välillä sekavaa. Viime sohussa sentään niitä skenaarioita tapahtui paljon useammin, vaikkakin niiden välinen aika vaihteli ja pomppi. Sunnuntaina sentään oli paremmin ajoitettu.

Armeijajaot tulivat todella myöhään. Yleensä sotahuudoissa armeijajaot on tiedetty jo pitkään, viikkoja ennen itse tapahtumaa. Tässä tapauksessa ne tulivat neljä päivää ennen tapahtumaa. Ensi sohuun armeijajaot aikaisemmin.

Yllätysskenaario oli mielenkiintoinen kokemus mutta huono toteutus. Ensinnäkin se odottaminen oli aivan jumalattoman pitkä ja siinä olisi voinut helposti käydä samanlainen vaaratilanne sivullisten kanssa, mitä loppuriskissä. Josta puheen ollen:

Kaikki mitä haluan sanoa loppuriskistä, on jo sanottu. Koko skenaario olisi naurettavan huono jos se ei olisi ollut niin vaarallinen. Kuka keksi tuon loppuriskin? Mitä hänen päässään liikkui? Oikeasti. Aivan typerää. Yllätysskenaario ei toimi riskissä. Monella jäi henkilökohtaista tavaraa kentälle, siellä lojui ties missä reppuja, puhelmia ja muita tavaroita. Tämä riski ei toiminut millään tavalla.
Olen kuullut että sen ei pitänyt olla sellainen, mitä se oikeasti oli. En tiedä lohduttaako se yhtään.

Ensinnäkään mitään perehdytystä ei ollut. En tiennyt kuin vasta skenun jälkeen että siellä oli edes vesipiste, puhumattakaan siitä että missä se on. Sääntöjäkään ei kerrottu, onneksi kokeneena tiesin mikä oli riski mutta joukkueeni uudet pelaajat olivat aivan täysin ymmällään mitä tapahtui. Missä oli riskipisteet, monta niitä oli? Mitä tapahtui? Missä oli respapisteet, kerrottiin että ne olivat armeijalipuilla mutta missä ne olivat? Kyllä ne lopulta löytyivät mutta silti, olisi kiva jos tästäkin olisi kerrottu.

Riski ei myöskään toimi kaikki-vastaan-kaikki periaatteella. Sille voisi olla oma skenaario. Se voisi toimia omana skenaariona, mutta se ei toimi riskissä. Riskissä ideana on riskpisteet ja niiden pito joka on typerää, erittäin hämmentävää ja sekavaa kolmea rintamaa vastaan.

Kaiken päälle siellä oli sivullisiakin ja lastenrattaatkin jääneet melkein jumiin keskelle mättöä. Siellä olisi voinut tapahtua oikeasti jotain suuresti vakavaa ja jotain sivullista olisi voinut suuresti sattua. En itse nähnyt tätä tilannetta kun olin sen verran reunassa, siksi ihmettelenkin, miksei kukaan huutanut holdia?

Miten tällaisen annettiin tapahtua? Se kenen idea tämä oli ei pitäisi antaa enää uudestaan päästää samaan asemaan.


Tässä oli henkilökohtainen palautteeni sotahuudosta. Kiitos kun luit.