Sotahuuto

Mä sain ihan hirveät kiksit tuosta skenusta. Stallaaminen vitutti oikein olan takaa, mutta samalla kuitenkin hahmotti koko ajan, että me ollaan just siinä, missä pitääkin. Usko siihen, että johtoporras tietää, mitä tekee ja että vastustajan kantti pettää ensin, sai pysymään hiljaa linjassa. Ei siellä varmaan kukaan seisomisen ilosta tai väsymystään seissyt, vaan siksi, että se oli strategisesti oikein.

Kateellisena katsoin, kun patukat heilui kaukaisuudessa ja me vaan seistiin, mutta silloinkin päällimmäisenä oli fiilis siitä, että tää on nyt meidän homma, ja palkinto seuraa perässä, jos kukaan ei käy sooloilemaan.

Lopun rynnäkkö sillan yli oli hurmoksellinen ja järjestäjän ilmoitus nollatuloksesta meinas pistää itkettämään epäreiluudellaan. Kun ei me siellä huviksemme seisty.

Kyllä, se on lähes sama saako kaikki armeijat ison voiton vai häviön. Kerroin vaikuttaa vain eloonjääneiden määrään, ei paras ryhmä -merkintöihin tai plussiin. Kun kaikille armeijoille oli tulossa sama lopputulos, kannatti ryhmien hakea pisteitä tekemällä jotain

(Niin ja ei nyt ehkä ihan kaikki skenaariot minunkaan mielestä näin hitaana, vaikka aikaa olisi useampi päivä, mutta enemmän Sellainen taistelutapahtuma, jossa välillä tosiaan syötäisi, hoidettaisi haavoittuneita, neuvoteltaisi jne )

MrBigMr kirjoitti:Sotahuuto 2017 voisi olla sellainen kahden päivän riski.

Puhun nyt mututuntumalta kun en ole ollut, mutta eikö ne Vainovalkeat ole tuollaisia yhtäjaksoisia taistelutapahtumia?

Ja jos ei, niin ehkä tuossa olisi markkinarakoa jollekin järjestää uudenlainen taistelutapahtuma.

Skenaario oli mielekäs ja odottaminen vain lisää jännitystä.

Paras skenaario.

Paras skenaario koko sotahuudossa.

Vuoden 2017 sohussa tullaan näkemään kaikkien aikojen paras bofferispektaakkeli. Armeijapuolet seisovat ylpeinä syvän ojan vastakkaisilla puolilla koko lauantai-iltapäivän ja taputtelevat toisiaan selkään miten ovelia ovat ja miten erinomainen ryhmäkuri koko porukalla onkaan, kun kukaan ei tee mitään. Kyllä tyhmimmätkin oppivat edellisvuodesta läksynsä.

Tyrisalthan kirjoitti:

MrBigMr kirjoitti:Sotahuuto 2017 voisi olla sellainen kahden päivän riski.

Puhun nyt mututuntumalta kun en ole ollut, mutta eikö ne Vainovalkeat ole tuollaisia yhtäjaksoisia taistelutapahtumia?

Ja jos ei, niin ehkä tuossa olisi markkinarakoa jollekin järjestää uudenlainen taistelutapahtuma.

Joo, mutta koitapa saada mukaan se 600 (tai edes 300) ihmistä, että saisit aikaan kunnon linjaväännön.

Rumaahinen kirjoitti:Odottamisessa ei ole kyse nurmikolla makaamisesta, vaan siitä, kumpi osapuoli tekee ensinnä virheen ja kumpi armeija on kurinalaisempi. Skenaariossa toteutui se, mitä ei yleensä sotahuudoissa näe, eli testattiin armeijoiden suoraa kykyä noudattaa suunnitelmaa ja johtajien komentoja

Tässä tulee osittain pointtia, jota halusin itsekkin tuoda esille. Kun katsotaan kaiken tämän paskamyrskyn läpi mitä kyseisestä skenaariosta nyt on syntynyt, tässä näkee oikeasti ihan hauskaa kehityssuuntaa joka alkaa tapahtuman väkimäärän hiljalleen kasvaessa muuttua validiksi.
Ymmärrän järjestäjien halua tuoda maastonkäyttöön liittyvää strategiaa ja muuta tällaista taktikointia skenaarioihin enemmän mukaan ja siitä ainakin minun osaltani järjestäjille kiitosta vaikkei homma nyt mennytkään niinkuin strömsössä!

Toivottavasti tällaiset skenaariot muuttuvat joskus oikeasti valideiksi! Toistaiseksi kiirettä ja painetta liikkua on luotava muilla keinoin, jotta pysytään aikataulussa ja saadaan kaikki skenaariot järjestettyä tapahtuma-ajan puitteissa.

Kukin saa tietysti ajatella miten ajattelee mutta omassa päässäni skenaarion aikana päällimäisenä oli (hukatun potentiaalin lisäksi) juurikin aiemmin mainitty lose-lose tilanne. Jos jäädään istumaan tänne, kuten selvästi järkevää koska molempien osapuolien aloitussijainti oli oppikirja-esimerkki helposti puollustettavasta maastosta, skenaario "peruuntuu" ja lounaan jälkeinen siirtyminen, odottelu, yms. joka oli vienyt ihan jonkin verran hyvää skenaarioaikaa on hukattu turhaan.
Tämä oli mielestäni selkeää jo ennen järjestäjien aikarajakuulutusta, joka oli ymmärrettävä yritys saada jotain toimintaa.

Skenaariosta olisi tällöin tullut ikävä musta läiskä muuten täyttä timanttia olleeseen sotahuutoon ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lähteä metsästämään sitä paljon puhuttua peli-iloa, vaikkakin se oli tiedossa että se tulee todennäköisesti maksamaan skenun meille. Ja hyvää mättöä saatiinkin aikaiseksi ja skenusta jäi itsellekin ihan suhteellisen hyvä fiilis. Ei siis kaduta, ojan ja mäkeä alas rynnivän vihollisen väliin jäämisessä oli siinäkin omanlaistaan fiilistä

Pahoittelen, jos jollekulle omista jäi meidän toiminnan takia ikävä maku skenusta suuhun mutta uskallanpa väittää että ihan jokaisella osallistujalla olisi ollut vastaava maku suussa, jos kaikki siirtyminen ja odottelu olisi kulminoitunut peruutettuun skenaarioon siksi, että molemmat osapuolet pelaavat järkevästi.

Skenaario oli teknisesti huono, kuten jo useammat ovat todenneet. Ei mitään erityistä tavoitetta ja kummallakin armeijalla vahva puolustusasema ilman syytä poistua siitä. Lauantaina sama skenaario toimi koska silloin pääpellolla ollut armeija pysyi kukkulalla tarpeeksi kaukana purosta, jotta ylityksen pystyi tekemään ilman vaaraa välittömästä vastaiskusta. Sunnuntaina tähän ei enää tarjoutunut mahdollisuutta.

Toinen ongelma oli puron hankaluus. Metsässä kuiva ja pienempi oja oli jo vahva puolustusasema, mutta sen yli pystyi vielä taistelemaan ja puskemaan tarvittaessa. Tuossa turvallisuus/mukavuus (harva haluaa lähteä tekemään ylitystä kahlaten) esti paljon toimintaa. Vaatimattomampi este olisi mahdollistanut yritykset muualtakin kuin kahdesta kohtaa.

Pelkkä sillalla taistelukaan ei oikein ollut järkevää, kun vain toisella puolella oli sotakoneita, jotka olisivat voineet tehdä suurta tuhoa jos sillan yli olisi yritetty kilpimuuri + keihäsfestari meiningillä.


Skenaario ei kuitenkaan ollut lopulta huono. Kuten tuossa osa on jo todennut, se muutti taistelun luonnetta, kun suoraa välitöntä massakontaktia ei voitu hakea. Tämä jätti enemmän tilaa ja aikaa skirmareiden hakea etua omalle puolelleen. Taistelu lähti eskaloitumaan pikku hiljaa, mikä oli hieno asia.

Jos skenaariota olisi viilattu jollain pienillä lisäkohteilla/motivaattoreilla toiminnan nopeuttamiseksi, tai tiukempi aikaraja olisi ollut käytössä heti alusta (ja säästetty se 10-15 min seisoskelu) olisi tuo ovoinut olla ihan hyvä skenaario.

Uudet ja erilaiset skenaariot ovat aina haastavia, mutta jos niitä ei kokeilla, niin homma muuttuu puisevaksi. Tämä oli hyvä kokeilu, vaikka ei ihan nappiin mennytkään. Se myös näytti, että (järkevästi toteutetulle) taktisemmalle ja hitaammin eskaloituvalle skenaariolle on kysyntää.

Lacery kirjoitti:Englannin ja Skottiaatelisten johtajapalaveria kuunnellessa ja liian monesti sanat "Tasapeli riittää meille" kuultuani oon kyllä tosi pettyny siihen että joku ihan OIKEASTI oikeasti jaksaa koettaa voittaa Sotahuutoa sen sijaan että antaisi 600:lle ihmiselle sitä mitä ne tuli hakemaan eli patukkaan päähän. Elkää ihmiset oikeasti koskaan enää lähtekö hakemaan "kelpaavaa tasapeliä". Iso plus järjestäjille siitä "molemmille suuri tappio" -julistuksesta. Niin pitääkin olla kun koko armeija rupeaa pistehomoamaan tasapeliä itselleen.
EDIT: Ei siis ollu tarkotus kuulostaa noin kohdituneen vihaselle, vaan pointti oli että on ihan pyllystä kun armeijajohdot laittaa voiton peli-ilon edelle.

Vahva eri, perseily tai huonot taktiset ja strategiset päätökset laskevat peli-iloa.

olho kirjoitti:Joo, mutta koitapa saada mukaan se 600 (tai edes 300) ihmistä, että saisit aikaan kunnon linjaväännön.

Kumma, kun väki haluaa boffata, mutta eivät sitten tule boffaamaan. Ettei olisi jokin salaliitto tässä nyt asialla...

Itse katselin skenaariota retkituolista, sillä pohjelihakset sanoivat yhteistyön irti juuri ennen lounasta. Henk. koht. mielipiteeni on kuitenkin että skenaario oli huonosti suunniteltu. Varsinaisen porkkanan puuttuminen sillan ylitykseen on oma lukunsa, mutta itse silta oli vaarallinen! Siis oikeasti vaarallinen! Parin metrin pudotus epätasaiselle alustalle ja turvana vain järjestäjien kehotus olla varoivaisia ja huomionauhat sekä ehkä mahdollinen kypärä. Onneksi sinänsä ripeälle ja taitavalle EA-henkilöstölle ei tullut aiheesta hälytystä.

Minusta se oli yksi parhaista skeneistä. Samanlaista "seisoskelua" ojan molemmin puolin oli tosiaan metsässäkin. Hyvä skene sekin. Harvoin saa ampua kaikki vasamat ja tarttua johonkin muuhun astaloon. Jos tämän tyyppisiä olisi enemmän ymmärtäisin mielensäpahoittajia, nyt en. Sori siitä...
Olisi siitä ojasta päässyt aikaisemminkin yli jos lähtölupa olisi annettu. Taisin itse vahingossa laittaa ojan oikeassa laidassa porukan liikkeelle kun toistuvasti huusin että nyt mennään yli perkele! Ja niinhän se Perkele meni vaikka ylipäällikkö yritti jarrutella... Sori siitäkin! Propsit Perkeleelle, joka alivoimaisena rynni ojasta yli!

Erittäin hyviä pointteja ollut suuntaan ja toiseen. Auttaa myös laajemmin näkemään mitä ihmiset ovat tapahtumalta tulleet hakemaan.

Itse toki nautin tästä ja metsän tuijotuskilpailusta. Vaikka en haluaisi kaikkien skenujen olevan tälläisiä, niin pari pidempää ja ennenkaikkea taktisempia/hitaasti syttyviä skenuja olisi mukava aina olla.

Vaikka tää vähän vahingossa pääsi tapahtumaan niin erillaisuutensa ja psykologisen pelinsä kautta tää oli parhautta.

Itsellä takana vasta 9 sotahuutoa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin osalla wanhuksista... Silti tämä oli ehkä kaikkien aikojen huonoin skenaario johon olen osallistunut.

Skenaario, jossa vaihtoehtoina on joko boffata ja hävitä tai seisoa ja voittaa. Siis hetkinen, boffaustapahtuma jossa voittaa skenaarion sillä että välttelee boffaamista ?

Jos tässä olisi ollut tiukka aikaraja tilanne olisi ollut eri, koska siinä vaiheessa jousilla ja härnäämisellä olisi voinut kerätä pisteitä.

Myöskään skenaarion sijainti pitkän aamupäivän turpasaunan päätteenä ei parantanut tilannetta.

Seisoskelu oli ok. Nuolien varominen piti hereillä. Vaarallisen oloinen silta taistelupaikkana ei ollut yhtään ok. Jos halutaan kapeikkoja ne pitäisi tehdä heinäpaaleilla tai tylysti nauhalla/henkilökunnalla. Tässä kuitenkin boffataan eikä tapella oikeesti.
Aikaraja pitäisi mielestäni julkaista etukäteen eikä asettaa taistelun alettua / jäädessä jumiin.

//En voinu olla kuulematta. Tässä keskustelussa on jo mainittu mm. peli-ilo ja salaliitto.

horsesarse- kirjoitti:Sellainen taistelutapahtuma, jossa välillä tosiaan syötäisi, hoidettaisi haavoittuneita, neuvoteltaisi jne )

Tyrisalhthan kirjoitti:Puhun nyt mututuntumalta kun en ole ollut, mutta eikö ne Vainovalkeat ole tuollaisia yhtäjaksoisia taistelutapahtumia?

Sinne vaan kahden viikon päästä!

En ole järjestämässä, vaan itse seikkailemassa mukana.

Itse seurasin tämän skenaarion pääosin sivusta kuoltuani kaatamani Viljami Valaan kanssa samaan verilätäkköön. Osallistuin ennen tätä kuitenkin myös Skotlannin aatelisten johtajapalaveriin. Oma analyysini tilanteesta:

1. Oli mielestäni selvää, ettei kumpikaan armeija halua hyökätä. Osapuolet olivat niin tasavahvat, että se, joka ensin yrittää hyökkäystä kärsii niin vahvat tappiot, että odottanut osapuoli voittaa. Johtajakokouksen päätös oli kuitenkin katsoa, josko vastustaja ei tajuaisi tätä (tajusivat).
2. Kumpikin osapuoli marssitti joukkonsa sellaiselle etäisyydelle ojasta, että pystyy päästämään vihollisen osittain yli, mutta oikein ajoitetulla rynnäköllä katkaisemaan etenemisen ja taistelemaan jakautunutta vihollista vastaan. Kumpikaan ei hyökännyt ja järjestäjä säikähti.
3. Tässä vaiheessa järjestäjä oli todennut, että ratkaisua ei ole tulossa nopeasti ja aikataulu ei kestä pitkää hermosota skenaariota. Lyhyt kenttä oli paisunut jo nyt pitkäksi skenaarioksi. Järjestäjä alkoi painostaa osapuolia hyökkäämään. Satoi sekavia aikamääreitä joita ei noudatettu ja uhkauksia suurista tappioista molemmille (mikä tarkoittaa tasapeliä). Tässä kohtaa tapahtui mielestäni ensimmäinen virhe. Mielestäni oikeampi ratkaisu olisi ollut tyynesti julistaa aikamääre, joka on riittävän pitkä, jotta kumpi tahansa osapuoli ehtii pitää lyhyen palaverin, tehdä suunnitelman ja toteuttaa sen. Esimerkiksi kymmenen tai viisitoista minuuttia, jonka jälkeen skenaario loppuu, kävi miten kävi. Tämän jälkeen oltaisiin vain kellon kanssa kuulutettu aikamääreitä ja jätetty osapuolille päätös siitä, mitä tehdä tällä tiedolla. Aatelisille tasapeli olisi riittänyt, olisiko Skotlannille en tiedä. Ryhmille se olisi lisännyt painetta tehdä jotain hienoa, koska tappelu on kivaa ja glooriaa jaossa. Mikäli näin olisi toimittu uskoisin, että taistelu olisi alkanut aavistus ennen skenaarion loppua, jolloin armeijatasolla tilanne ei ehdi muuttua tasapelistä tappioon mitenkään, mutta ryhmätasolla näyttöjä olisi annettu.
4. Osapulet marssivat ojalle ja jäivät asemiin, järjestäjäpaine jatkui.
5. Yksi ryhmä päätti uhrata osapuolen menestyksen oman peli-ilon alttarilla, tuhoutui, jätti linjaan aukon ja aiheutti oman osapuolensa tappion.
6. Järjestäjä teki paineen alla nopean ratkaisun ja päätti nollata skenaarion. Virhe numero 2. Kun toinen osapuoli on voittanut selkeästi ja järjestäjän antamissa puitteissa (vaikka olisivat miten huonot, kunhan molemmille yhteiset) niin on myöhäistä nollata skenaariota. Voittajille jää paha mieli ja osalle häviäjistäkin jää olo, ettei nyt toimittu oikein. Tämä johtaa väistämättä yli 50% tyytymättömyyteen ratkaisusta.

Itse olen niin kilpailullinen boffaaja, että näen järjestäjän roolina ennen skenaariota antaa rajat ja tavoitteet joiden puitteissa boffataan, mutta skenaarion alettua ei "sääntöjä" saa mielestäni muuttaa. Jos tavoitteita, aikarajoja tai vastaavia muutetaan skenaarion alun jälkeen, se väistämättä antaa etua toiselle osapuolelle. Jos jääkiekko-ottelu on päättymässä 1-0 ja tappiolla oleva osapuoli pelaa ilman maalivahtia epätoivon vimmalla viimeisen minuutin, niin ottelua ei mielestäni voida jatkaa vielä muutamalla minuutilla, koska tilanne on niin jännittävä. Koko osapuolitason taktiikka nojaa siihen, mistä on alussa tiedotettu ja sen muuttaminen voi rikkoa suunnitelmat täysin.

Tiivistettyjä ajatuksia tuleville järjestäjille:
1. Jos osapuolet eivät halua tapella tietyssä skenaariossa se on OK.
2. Jos tappelu ei synny, antakaa aikaraja ja pysykää siinä. Aikarajan tulee mahdollistaa ratkaisu.
3. Jos teille ei skenaario ilman taistelua ole OK, keskeyttäkää skenaario ja vaihtakaa uuteen, älkää yrittäkö muuttaa käynnissäolevaa.
4. Jos joku voittaa skenaarion ilman selkeää järjestäjävirhettä (esim. arkunkanto, jossa toinen osapuoli on saanut väärät ohjeet), niin se on voitto, paskassakin skenaariossa.
5. Kerätkää AINA palautelaput hylätyistäkin skenaarioista, vaikka vain disgloorioiden takia. Sikailla voi hylätyssäkin skenaariossa.

PS. Itse ehdotin johtajapalaverissa vetäytymistä puolustusasemiin takanamme olleille korkeille kallioille. Sinne hyökkääminen olisi ollut vielä ojaakin vaikeampaa

Pahistonttu kirjoitti:Itse olen niin kilpailullinen boffaaja, että näen järjestäjän roolina ennen skenaariota antaa rajat ja tavoitteet joiden puitteissa boffataan, mutta skenaarion alettua ei "sääntöjä" saa mielestäni muuttaa.

Tämä. Tästä ei ole historiassa ollut mielestäni kuin paskoja kokemuksia (risulinnake 2012).