Itse seurasin tämän skenaarion pääosin sivusta kuoltuani kaatamani Viljami Valaan kanssa samaan verilätäkköön. Osallistuin ennen tätä kuitenkin myös Skotlannin aatelisten johtajapalaveriin. Oma analyysini tilanteesta:
1. Oli mielestäni selvää, ettei kumpikaan armeija halua hyökätä. Osapuolet olivat niin tasavahvat, että se, joka ensin yrittää hyökkäystä kärsii niin vahvat tappiot, että odottanut osapuoli voittaa. Johtajakokouksen päätös oli kuitenkin katsoa, josko vastustaja ei tajuaisi tätä (tajusivat).
2. Kumpikin osapuoli marssitti joukkonsa sellaiselle etäisyydelle ojasta, että pystyy päästämään vihollisen osittain yli, mutta oikein ajoitetulla rynnäköllä katkaisemaan etenemisen ja taistelemaan jakautunutta vihollista vastaan. Kumpikaan ei hyökännyt ja järjestäjä säikähti.
3. Tässä vaiheessa järjestäjä oli todennut, että ratkaisua ei ole tulossa nopeasti ja aikataulu ei kestä pitkää hermosota skenaariota. Lyhyt kenttä oli paisunut jo nyt pitkäksi skenaarioksi. Järjestäjä alkoi painostaa osapuolia hyökkäämään. Satoi sekavia aikamääreitä joita ei noudatettu ja uhkauksia suurista tappioista molemmille (mikä tarkoittaa tasapeliä). Tässä kohtaa tapahtui mielestäni ensimmäinen virhe. Mielestäni oikeampi ratkaisu olisi ollut tyynesti julistaa aikamääre, joka on riittävän pitkä, jotta kumpi tahansa osapuoli ehtii pitää lyhyen palaverin, tehdä suunnitelman ja toteuttaa sen. Esimerkiksi kymmenen tai viisitoista minuuttia, jonka jälkeen skenaario loppuu, kävi miten kävi. Tämän jälkeen oltaisiin vain kellon kanssa kuulutettu aikamääreitä ja jätetty osapuolille päätös siitä, mitä tehdä tällä tiedolla. Aatelisille tasapeli olisi riittänyt, olisiko Skotlannille en tiedä. Ryhmille se olisi lisännyt painetta tehdä jotain hienoa, koska tappelu on kivaa ja glooriaa jaossa. Mikäli näin olisi toimittu uskoisin, että taistelu olisi alkanut aavistus ennen skenaarion loppua, jolloin armeijatasolla tilanne ei ehdi muuttua tasapelistä tappioon mitenkään, mutta ryhmätasolla näyttöjä olisi annettu.
4. Osapulet marssivat ojalle ja jäivät asemiin, järjestäjäpaine jatkui.
5. Yksi ryhmä päätti uhrata osapuolen menestyksen oman peli-ilon alttarilla, tuhoutui, jätti linjaan aukon ja aiheutti oman osapuolensa tappion.
6. Järjestäjä teki paineen alla nopean ratkaisun ja päätti nollata skenaarion. Virhe numero 2. Kun toinen osapuoli on voittanut selkeästi ja järjestäjän antamissa puitteissa (vaikka olisivat miten huonot, kunhan molemmille yhteiset) niin on myöhäistä nollata skenaariota. Voittajille jää paha mieli ja osalle häviäjistäkin jää olo, ettei nyt toimittu oikein. Tämä johtaa väistämättä yli 50% tyytymättömyyteen ratkaisusta.
Itse olen niin kilpailullinen boffaaja, että näen järjestäjän roolina ennen skenaariota antaa rajat ja tavoitteet joiden puitteissa boffataan, mutta skenaarion alettua ei "sääntöjä" saa mielestäni muuttaa. Jos tavoitteita, aikarajoja tai vastaavia muutetaan skenaarion alun jälkeen, se väistämättä antaa etua toiselle osapuolelle. Jos jääkiekko-ottelu on päättymässä 1-0 ja tappiolla oleva osapuoli pelaa ilman maalivahtia epätoivon vimmalla viimeisen minuutin, niin ottelua ei mielestäni voida jatkaa vielä muutamalla minuutilla, koska tilanne on niin jännittävä. Koko osapuolitason taktiikka nojaa siihen, mistä on alussa tiedotettu ja sen muuttaminen voi rikkoa suunnitelmat täysin.
Tiivistettyjä ajatuksia tuleville järjestäjille:
1. Jos osapuolet eivät halua tapella tietyssä skenaariossa se on OK.
2. Jos tappelu ei synny, antakaa aikaraja ja pysykää siinä. Aikarajan tulee mahdollistaa ratkaisu.
3. Jos teille ei skenaario ilman taistelua ole OK, keskeyttäkää skenaario ja vaihtakaa uuteen, älkää yrittäkö muuttaa käynnissäolevaa.
4. Jos joku voittaa skenaarion ilman selkeää järjestäjävirhettä (esim. arkunkanto, jossa toinen osapuoli on saanut väärät ohjeet), niin se on voitto, paskassakin skenaariossa.
5. Kerätkää
AINA palautelaput hylätyistäkin skenaarioista, vaikka vain disgloorioiden takia. Sikailla voi hylätyssäkin skenaariossa.
PS. Itse ehdotin johtajapalaverissa vetäytymistä puolustusasemiin takanamme olleille korkeille kallioille. Sinne hyökkääminen olisi ollut vielä ojaakin vaikeampaa