Sotahuuto

Huh! Upee viikolloppu ja sohudarra. Soukrapula ei ole sohukrapula ilman kanssatapelijoiden tuomita joten antaa palaa!

Galeneiden kiitokset luotettavalle liittolaiselle, joka jälleen kerran loi hyviä paikkoja meidänkin toiminnalle!

Aina tuntuu ah-niin-ihanalta kun pelkästään jo tietää että Rutto on omalla puolella hoitamassa skirmiosastoa. Suuret kiitokset teille.

Rutto veti kovaa ja korkealta, kuten aina!

Naureskeltiin siinä jossain hajasijotus skenaariossa kun aloititte meidän takaa että "Se ois nyt kuulkaas pojat kolme Ruttolaista per lärvi, siihen lisäks pari Gobboa ja Galenia." Minä tietty riensin huutamaan: "Varaan Peltsin, Pauskin ja Teron!" Minä ja suuri suuni, en tätä uhkarohkeaa kuolemaa ehtinyt koskaan tekemään koska juoksitte toiseen suuntaan, mutta kuulin että meidän Niko olis teistä jonkun verran porukkaa teilannut.

Linnaskenussa siellä takana meillä oli hyvin toimiva Juri keihästäjänä, minä ja Kotro kilpien kanssa, Kotro kuoli ja itse jäin suojelemaan Jurin keihästä Possuilta ja 13. Komppanialta, yhtäkkiä paikalle pyyhälsi Pauski, rohkeasti mustan surman raivolla potkaisee muurin hittoon, paukautti meikäläistä nätillä svingillä päähän "Menes pentu tieltä!" kaaduin kyseisen kuoleman seuraksena, mutta jäi naurattamaan se tilanne, oli nimittäin ohi jo kymmenessä sekunnissa, minä kun tyhmänä juoksin suoraan Pauskia päin, kuvitellen että pärjäisin.

KIITOKSET RUTOLLE JA HIENOA DUUNIA MYÖS RYHMÄTURNAUKSESSA! VOIMAA!

Selkeästi unohtumattomimmat matsit ryhmäturnauksessa teitä vastaan. Jännitys oli kova kun viimeksi Sotahuudon ryhmäturnauksessa otti teitä vastaan Leviaattanin riveissä Herran vuonna 2012. Muistona jäi unohtumaton haljennut roomalaiskypärän teräsvahvike. Toivottavasti voitonmerkki lähti Keski-Suomeen kanssanne.

Muuten näin teitä valitettavan vähän tänä vuonna. Kuulin vain toistaan parempia legendoja Ruton toimista skirmitaisteluissa.

Ei paljoa tapeltu, mutta sillon kun tapeltiin, nii me otettiin yleensä turpiin. Varsinkin ryhmäturnauksessa.

Helkkarin pätevä sakki, toivottavasti pakka pysyy tiiviinä.

Kohdattiin sunnuntaina kahdesti metsässä ja näytitte ULille miten skirmataan tyylillä ja miksi teidän kilpi-miekka sotureita ei saa jättää selkään pyörimään.

Kiitokset myös tiukasta finaalista. Yksi asia jäi kuitenkin harmittamaan. Toinen matsi, saan osuman päähän, otan kuolemaksi, käännyn pois ja tajuan, että sehän oli vasta panssari ja menen takaisin mättämään. Olisi tietenkin pitänyt pysyä alkuperäisessä päätöksessä. Anteeksi siitä. Teidän toiminnassa ei ole mitään valittamista. Kovaa, mutta rehtiä kamppailua.