Taktiikkapöhinää

Valvojat: Hellowenisti, Teme

Avatar
Minardil
Herttua
Viestit: 664
Liittynyt: Tiistai, 21.03.2006 13:22
Paikkakunta: Helsinki

Taktiikkapöhinää

Viesti Kirjoittaja Minardil » Sunnuntai, 19.07.2015 21:05

Aloitetaan copypasteamalla perinteiset:
1) Paikallinen ylivoima voittaa. Se hankitaan hyvällä yhtäaikaisella liikkeellä, hyvällä aseistuksella tai lyömällä enemmän kuin vastustaja. Dueleihin ei kannata ryhtyä, ellei oikeasti tiedä, mitä tekee.
2) Keihäsylivoimaa pitää mennä joko iholle tai muualle, tökittäväksi jääminen ei auta ketään.
3) Skirmaaja joko juoksee kohti helvetin kivuliasta iskupaikkaa tai tappaa jotakuta. Kaikki muu on turhaa.
4) Jos joku omista tappelee etkä itse ole vielä tappelussa, olet jo myöhässä. JUOKSEE JUOKSEE!
5) Reservi on aina myöhässä.
6) Aloitteen ottajalla on aina etu. Se osapuoli, joka päättää, missä ja miten taistellaan, on vahvoilla.
7) Yksinkertainen hyvä, monimutkainen Rämä.
8 ) Yksin taistelemalla voittaa vain itseään huonompia ja pienempiä.

Viime vuosina Sotahuudon metassa on alkanut korostua oman toiminnan suojaaminen selkäänpuukottajilta. Jos noin joka 15. meleetaistelija nakitetaan pelkästään pitämään oma selkä puhtaana, se kannattaa tuhansia prosentteja. Oman kokemukseni mukaan selkään juoksevat hattivatit jatkavat helpomman kohteen etsimistä, jos edes yksi tyyppi on valmiina ottamaan heitä vastaan, vaikka heillä sinänsä olisi ylivoima selkävahtiin nähden. Ja vaikka skirmarit uskaltaisivatkin hyökätä, selustasuojaaja ehtii varoittaa ryhmäänsä paljon aikaisemmin kuin muuten olisi mahdollista.
___________________________________________________________

Sitten tämän vuoden mietintää:

Tämänhetkinen palettimme näyttää minusta monin tavoin erittäin hyvältä. Sekä Uli, Camulos että Perkele pystyvät taistelemaan rivimuodossa, ja kaikilta löytyy isoja kilpiä ja muchos panssaris. Sivuarmeijoista häviämme keihäiden määrässä Vitaaliveljille, mutta panssaroitumisasteemme on paljon korkeampi, ja oikeasti pitkiä (+4 metriä) keihäitä heillä ei ole kovin montaa enempää kuin meillä, ja saatamme olla jopa aika tasoissa. Paperilla olemme sekä Hansaa että Saksaa kovempi pumppu.

Yksi Österlandin suuri etu on melkoinen liikkuvuus. Sekä Uli että Camulos saavat juostua melkoisen määrän iskuvoimaa haluttuun paikkaan hyvin vikkelästi, ja Perkele lupaili ryhmäesittelyketjussa samansuuntaista. Nähdäkseni oman armeijan laita on meille hyvin luonteva paikka, mutta tällä liikkuvuuden ja varustuksen yhdistelmällä voimme myös kikkailla keskellä linjaa vetämässä vihollista isompaan kill pocketiin tai repimässä linjaan rynnäkönpaikkoja.

Eräs miettimäni asia on Maahinkainen. +50 laserajalla varustettua ja sotajumalilla terästettyä jamppaa on paljon kovempi vastus kuin kaksi 25 hengen ryhmää. Maahinkainen on vastassa ollessaan joka kerta todella kriittinen osa vastustajan armeijan selkärankaa, varsinkin kun Imperiumi lihottaa vastapuolen linjaa merkittävällä määrällä taistelijoita verrattuna Kuola+13+SOS-komboon.

Österlandilla kokonaisuudessaan olisi kuitenkin sellainen väkimäärä ja varustus, että voisimme maalata Maahinkaisen ihan hyvillä voittomahdollisuuksilla, ja arvelen, että tälle tulee olemaan tarvetta. Jos Maahinkaista ei saada murrettua, vastapuolen armeija todennäköisesti voittaa taistelun. Maahinkainen on varsin kykeneväinen saamaan itsensä ja liittolaisensa suunnilleen järjestykseen myös häröpallovaiheessa, ja silloin pelkillä järjestymättömillä skirmaajilla ei ole paljoa mahdollisuuksia.

Maahinkaista vastaan mentäessä Österlandilla on kuitenkin hyvänä puolena se, että meillä on siihen melkoisesti itsevarmuutta. Maahinkainen ei pystyisi kävelemään suoraan ylitsemme eikä edes merkittävästi työntämään meitä, ja meillä on realistinen mahdollisuus pärjätä jopa linjajurnutuksessa, vaikka se ei vahvuuttamme olekaan. Varsinkin, jos saisimme jonkun liittolaisryhmän sitomaan edes osaa Maahinkaisesta ja voisimme heittää oman settimme pienelläkin ylivoimalla päälle, homma näyttäisi jo hyvältä.
___________________________________________________________

Tapion Teoriailtapäivässä puhutaan sitten piiiiiitkäääään ja hartaasti uhasta ja sen luomisesta ja/tai feikkaamisesta. Olen alkanut kehitellä boffauksen teoriaa, jossa uhka on merkittävässä asemassa voittamisen suhteen. Uhkalta vaikuttaminen saa vastustajan taistelemaan huonommin kuin mihin he pystyisivät ja vähentää niitä taktisia mahdollisuuksia, joita vastustaja uskaltaa ottaa. Ei-uhalta vaikuttaminen saa vastustajan ottamaan riskejä, joita sen ei kannattaisi ottaa.

Uhka on suhteellista ja vaihtelee tilanteen mukaan. Uhkaa luovat muun muassa:
lukumäärä
sijoittuminen
kokemus
varustus, varsinkin keihäät, isot kilvet ja panssari
vakuuttava ulkonäkö
aggressio & päättäväisyys
maine
reagointivalmius
huutaminen

Uhka saa aikaan sen, että uhkaa vastaan ei haluta hyökätä ja kun uhka hyökkää, sitä halutaan väistää. Harva haluaa juosta Maahinkaista päin, ja näin uhka saa aikaan sen, että Maahinkaisen on helpompi taistella kuin jos heihin suhtautuisi täysin rationaalisesti.

Uhkalla pelaaminen on sitä, että vihollisen rynnäkkö pysäytetään muutamalla nopealla jousen laukauksella ja hakkaamalla hilpareilla kilpiä. Se on sitä, että kaksi jamppaa heittokeihäät tanassa saa neljä keihäsmiestä luimistelemaan kilpien takana mitään tekemättä, ja koko linjan sivu vääntyy J-muotoon yksittäistä skirmaajaa pelätessään.

Sen sijaan skirmaaja, joka kiertää 50 metrin päästä, ei ole uhka. Hänestä saattaa olla jotain harmia myöhemmin, mutta sillä hetkellä hän ei vaikuta mitenkään mihinkään muuhun kuin omaan asemoitumiseensa jonkin ajan päästä. Kolmen-neljän metrin päästä aggressiivisesti koukkaamalla ja heittokeihästä heristämällä hän sen sijaan pakottaa vihollisen reagoimaan olemassaoloonsa, vaikka hänen ainoa tavoitteensa olisikin päästä ihan muualle selkään.

Sitten demonstraatiotarina:
Tämän vuoden Noxbossa yhdessä kenttäskenaariossa Turentalia lähti vyöryttämään vihollisen oikeassa laidassa ollutta Ruttoa & Spartaa kaukaa oikealta. Olin Camulosin kanssa uusi oikea laita, ja etuvasemmallamme oli vihollisen rivin laidassa ollut Perkele. Silloin arvioin, että vaikka lähtisin koko lössillä lyttäämään vastustajan oikeaa laitaa Turentaliaa vasten, Perkele tuskin lähtisi niin nopeasti peräämme, että se olisi vaarallista, koska silloin hekin avaisivat selkänsä linjallemme. Saimme vihollisen oikean laidan päreiksi lähes tappioitta ja lanasimme suurella ylivoimalla lopun armeijan.

Tein silloin arvion, että Perkeleen uhka oli rajoittunut aika pienelle alueelle, ja siltä alueelta pois liikkumalla uhka oli mahdollista väistää. Jos vieressä olisi ollut Goblinit tai joku muu aggressiivinen skirmaryhmä, en olisi voinut lähteä huoletta lyttäämään laitaa, koska vaikka uhka taistelija- ja keihäsmäärissä olisi ollut paljon pienempi, se olisi seurannut niin ärhäkästi, että olisimme olleet vaikeuksissa.

Rivissä taistellessa perääntyvä porukka tuppaa sumputtumaan ja haittaamaan omaa toimintaansa, tarjoten yleensä uhkaavammalle ryhmälle helpon voiton.

Meidän kannattaa maksimoida se, kuinka vakavana ja nopeasti reagoivana uhkana meitä pidetään. Yksi keino tähän on satelliittipartioiden käyttö: jo kolmen hengen hyvin varustettu partio saa yllättävän helposti liittolaisen kylkeä havittelevan vihollisen pelkäämään oman kylkensä puolesta, jos partio näyttää olevan valmiina käyttämään paikan.


tfl;dr: jos olet pelottava, vihollinen uskaltaa tehdä vähemmän asioita, ja se on hyvä.
Harhamainparvi since 2019.
Your Tapio "Tapio" Tapio is free. See him running in the distance.
Avatar
Nubbis
Herttua
Viestit: 631
Liittynyt: Keskiviikko, 20.05.2009 12:59
Paikkakunta: Vanda

Re: Taktiikkapöhinää

Viesti Kirjoittaja Nubbis » Sunnuntai, 26.07.2015 22:42

Juteltiin treeneissä vähän tästä aiheesta ja tultiin siihen tulokseen että tohon on vaikeeta enää lisätä mitään.

Pidetään hauskaa ja sillee :D
Uudenmaan Liitto - Reilua porukkaa; paskaa seuraa
Avatar
Isokisu
Kreivi
Viestit: 495
Liittynyt: Perjantai, 05.01.2007 20:09
Paikkakunta: Kuopio

Re: Taktiikkapöhinää

Viesti Kirjoittaja Isokisu » Maanantai, 10.08.2015 10:26

Moe !!

Itselläni ei ole kuin kolme ohjenuoraa sotahuutoon:

1. Tappiomielialaa ei pidä hyväksyä.
2. Yhtäkään vastustajaa ei pidä aliarvioida.
3. Älä jättäydy tapettavaksi.

Kokemukseni mukaan nämä kaikki koituvat turmioksi. Wanha on puhunut.

T: Muinaiskisuli
"Ken ei käy miekan mittelöhön,
lähe kalvan katselohon,
sen minä siaksi laulan,
alakärsäksi asetan."

- Kalevala 3:275
Viestiketju Lukittu

Palaa sivulle “Österland”