Drachenfest 2016 & 2017 - Reissu-Raportti

Keskustelu taistelutekniikasta, taktiikasta, harjoituksista ja bofferoinnista yleensä.

Valvoja: Ylläpito

Avatar
Nubbis
Herttua
Viestit: 631
Liittynyt: Keskiviikko, 20.05.2009 12:59
Paikkakunta: Vanda

Drachenfest 2016 & 2017 - Reissu-Raportti

Viesti Kirjoittaja Nubbis » Maanantai, 08.01.2018 17:39

Nyt kun saatiin foorumit takaisin niin lienee hyvä hetki kirjoittaa pieni raportti omista kokemuksista pienen koeryhmän kanssa Euroopan toiseksi suurimmassa larpissa: Drachenfestissa

Kuva

Alotetaan sillä että itselläni ei ole ennen tätä ollut minkäänlaista larppaus-kokemusta mutta boffausta 9 vuotta eli tämä raportti tulee olemaan enemmän urheiluboffaajan näkökulmasta kuin himolarppaajan. Drachenfest on iso tapahtuma jossa on myös paljon muuta tehtävää kuin tappelua mutta itse lähdin sinne pääasiallisesti matsaamaan ja jätin larppaus osan ihan minimiinsä.

Homma lähti käyntiin kun muuan Pahistonttu talvella 2015-2016 kyseli suljetusti kiinnostuneita suomalais-porukalle Saksalaiseen tasitelularppi-tapahtumaan Drachenfestiin. Vaikka pari kaveria oli aikaisempina vuosina käynyt Vishna Grimin kanssa kyseisessä tapahtumassa, haluttiin täysin suomalainen kokeiluryhmä silti pitää pienehkönä ja helposti hallittavana. Joukon teemaksi päätettiin viikinki/vendel teema kevyellä fantasia-varauksella ja suomalais-fiiliksellä. Yhteisiä univormuja vastaan äänestettiin sillä niiden ei koettu olevan kovin viikinkimäisiä ja vaatetus jätettiin jokaisen omaan harkintaan, joskin historiallisuus sekä haarniska (nasaali-/vendel-kypärä + chaini) oli vahvasti suositeltuja. Yhteistä ulkonäköä saatin talkootyöllä kasatuilla aseilla ja kilvillä jotka vaikkakin yksilöllisesti maalattuja, olivat selvästikkin yhtenäisen näköisiä. Myös historiallisen näköisiä telttoja ommeltiin talkooporukalla jotta yöpyminen voitiin järjestää Punaisessa leirissä (modernit teltat tulisi pystyttää huomattavan matkan päähän pelialueesta, koska immersio).

Kuva
Talkootyöllä tehtiin koko joukolle asesistus reilulla kaavalla. Kuvassa yhteiskäyttöön tarkoitettuja kirveitä kuivumassa spray-pinnoitteen jäljiltä

Ensimmäiseen reissuun lähdettiin Sohu-sunnuntaina pari skenua missaten 5 Ulilaisen, 3 Muertelaisen, 1 Kuolalaisen sekä 1 silloin epäaktivoituneen, nyttemmin Valdyrläisen boffaajan voimin kahteen henkilöautoon ja peräkärryyn pakkautuneina. Ylitimme Suomelahden lautalla ja ajoimme Via Blatica Saksaan lyhyillä tauoilla kuskeja kierrättäen. Saavuimme Diemelstadtiin tiistai-aamuna ja pistimme leirin pystyyn. Tiistain vietimme pääasiallisesti vielä sohupaidoissa mutta keskiviikkona pyrimme jo eläytymään rooleihimme vaatteineen ja larppi-niminemme. Itse tapahtuma alkaisi virallisesti vasta keskiviikko iltana avajais-seremonialla.

Itsehän näin urheiluboffaajana ja larppi-neitsyenä lähdin hommaan sillä ajatuksella että "kuhan mätetään" ja "hahmoni" oli jännästi lähes samanniminen kuin minä ja persoonakin oli yllättäen täysin identtinen. Kaikki yritys eläytyä ja näytellä mukana tuntui lähinnä ahdistavalta mutta onneksi rivimiehenä ei tarvinnut paljoa saksalaisten kanssa pelailla ja suomalaisten kesken pystyi haastelemaan suomeksi myös off-game juttuja ilman että kokonaan pilaa muiden immersio. Illemmalla tosin huomasi että roolit lipsuvat saksalaisillakin vähän väliä ja illalla juoma-sarven tai tuopin ääressä jutut menivät paljon arki-elämän puolelle ja päästiin mainostamaan boffaustakin jonkin verran.

Boffauksesta puheenollen, meininki on siellä melkoisen erillinen. Mitään suoranaista urheiluboffausta ei siellä ole vaan kaikki taistelu käydään latekseilla, jonkin verran kevyemmällä kontaktilla ja tietenkin ilman pistoja ja pääosumia. Taistelemisen aktiivinen treenaaminen on siellä vissiin jonkin verran harvinaisempaa ja hahmon taistelutaito tuntuu perustuvan siellä enemmänkin hahmon kestopisteiden määrään (joita voi listätä pisteillä joita kertyy lisää jokaisen aikaisemman drachenfestin tai muun sillä hahmolla pelaaman larppaus-tapahtuman perusteella) kuin oikeean taistelutehoon. Sanomattakin linenee selvää että lisäpisteiden puutteesta huolimatta sai jokainen suomalainen tuntea olevansa oikea sotasankari vaikka aktiivisesti vältimme käyttämästä kovaa voimaa tai tupla-täpyjä sun muuta juustoilua. Pidimme myös huolta että toimintamme kentällä oli myös saksalaisten mielestä sopivaa ja jokaista suomalaista kyllä pidettiin taitavana ja rehtinä taistelijana. Saavutimme paljon mainetta ja kunniaa niin omassa Punaisessa leirissämme kuin myös muiden leirien keskuudessa, joskin tiettyä väistämätöntä "jätkä lyö liian lujaa"-huutelua ja ihan räikeää osumien ottamattomuutta todistettiin varmaan jokaisen suomalaisen toimesta.

Tapahtuma huipentui lauantaina lopputaisteluun johon osallistui noin 6000 taistelijaa noin 10000 osallistujasta joka eeppisyydestään huolimatta vähän kärsi jatkuvista stop-huudoista (saksalaisten vastine hold-huudoille) sekä yleisestä sekavuudesta. Mutta kyllä siellä pääsi saksalaista larppaajaa paukuttamaan! Illalla sitten loppuseremoniat ja leireissä juhlintaa. Erityisen tervetulleita olimme Punaisen leirin Second Lance joukon (jotka siis myös olivat teemaltaan historiallisia viikinkejä) pöytien äären suurina sotasankareina.

Sunnuntaina alkoi sitten leirin purku, pari suomalaista joutui lähtemään aikaisemmin lennoilla kun taas muut suomalaiset pakkautuivat takaisin autoihin ja lähdettiin köröttelemään takaisin Suomea päin, tällä kertaa vähän rauhallisemmalla tahdilla shoppailun ja turistelun merkeissä.

Kuva
Viikinki-laivan Punainen Lohikäärme miehistö parin vahvistuksen kera 2016

Joskin hyvä reissu ja valtaosa päätti että ensivuonna uudestaan ja isommalla porukalla, itse olin päättänyt että yksi kerta saisi riittää; vaikka leirihilluminen ja mättäminen oli hauskaa, tapahtumasta puuttui käytännössä kokonaan se kilpa-aspekti joka ainakin itselle on se isoin juttu boffauksessa.

Noh, ajassa eteenpäin sen vajaan vuoden ja pari viikkoa ennen tapahtumaa selviää että yksi lähtijöistä ei pääsekkään ja tarvittaisiin joku tilalle. Konkarina lähdin sitten mukaan taas.

Tällä kertaa reissuun lähti 15 suomalaista. Tämä meinasi etti logistiikan kannalta oli helpompi lähettää reissuun yksi paku peräkärryn kanssa ja muut lentäisivät paikalle ja vuokraisivat autot lentokentältä. Koska lentoja ei enää kannattanut varata lähdin sitten Kuolan Mahdin kanssa körröttelemään taas kerran sohu-sunnuntaina missaten loppuriskit, tällä kertaa Ruotsin ja Tanskan läpi. Matka sujui lähes ongelmitta, älkää kysykö sen enempää.

Kuva
Punaisen leirin pääpolku saapumispäivänä. Sää hieman hankaloitti elämää mutta onneksi läheisestä rautakaupasta löytyi sadetakkeja joita kehtasi käyttää vielä saapumispäivänä.

Meinki oli muuten melko pitkälti sama kuin viime vuonna. Joukko veti tänä vuonna Mahti, ja sattuneesta syystä minä sain tavallaan vara-komentajan pestin. Tämä meinasin jonkin verran enemmän larppaamista saksalaisten johtajien kanssa mutta onneksi juro, ehkä vähän liioitellusti rallienglantia vääntävä jäämies sopi meikäläisen rooliin. Homma sujui hyvin, meitä arvostettiin niin kentällä kuin tuopin ääressä ja legendat suomalaisista eliitti-viikingeistä vain levisi.

Taistelut menivät samaan malliin kuin aikaisemminkin mutta selvästikkin sääntöjä venyttävien saksalaisten määrä iski jotenkin silmiin vielä enemmän tänä vuonna. Siellä oli näitä tyyppejä joita olet ihan varma että olet jo lyönyt 10 kertaa mutta kaveri ei reagoi osumiin mitenkään muuten kuin mulkoilemalla aina kun wrappaat jalkaan torjuen samalla tämän kaikki hänen yritykset. Nämä olivat pieni minoriteetti mutta veivät kyllä fiiliksen koko taistelusta joka kerta kun tämmöinen tuli eteen.

Kuva
Viikinki-laivan Punainen Lohikäärme miehistö 2017

Tavallaan tältä vuodelta tuli samaan aikaan enemmän niin hyvää kuin pahaakin ja en vieläkään osaa oikeen sanoa haluanko vai enkö lähteä uudelleen...

On kuitenkin lähes varmaa että suomalaisten viikinki-laiva seillaa taas tulevana vuonna Diemelstadtiin ja tänä vuonna olisi tarkoitus värvätä porukkaa avoimemmin koko sohuskenesttä. Lähtijöiltä odotetaan osallistumista talkoo-toimintaan sekä tietyn tason panostusta varusteisiin, hyvänä ohjenuorana reissun budjetille on ollut kokonaisuudessaan 1000€ ja tästä voidaan sitten vähentää esim. jo ennestään omistetun haarniskan, teltan ja varustuksen mukaan. Reissussa tulee varmasti olemaan kivaa ja jotain omaa löytyy varmasti enemmän tai vähemmän.

http://www.drachenfest.info/df/index.ph ... =1&clang=1

Kuva
Perämies Rolandsson ja Rolf Kultakypärä lähdössä illanviettoon sillä välin kun peltilinnuilla lentäjät pakkaavat leirin.

TL;DR: Käytiin saksas hakkaa larppaajii, oli iha jepa :D
Uudenmaan Liitto - Reilua porukkaa; paskaa seuraa

Palaa sivulle “Bofferointi”