Kunnon pistoliike keihäällä

[Peltokorppi]

I. Jatkat hyökkäystä suoraan (toisin sanoen osittain hyökkäät kaikella)
ilman puolustusta (etäisyys, pinta, muu esimerkin vuoksi kaikki
peliteoreettisesti tasaista) toivoen A. olevasi nopeampi B. toisen lyövän
ohi C. toisen jäätyvän D. puolustavan kaikella passiivisesti tms. , mikä
näillä oletuksilla johtaa kämäiseen tuplaan tai kaikenkaikkiaan
ennakoimattomaan tulokseen. (vr. syöksy pisto vailla (periaatteessa)
puolustusta, joko osut tai et..)
II. tai palautat siten (..varoasennon, sen osan (muoto) tai elementin
(periaate)..) pakan kasaan että voit torjua, liikkua tai what so ever
välttääksesi kohdan I. ennakoimattoman tilanteen

Varoasento on vaan mukava tapa roikutella vehkeitä ja saada pasiiviista suojaa ennen tilannetta. Asento josta saa helposti uusia tilanteita. Se ei oo mikään avain puollustamiseen tai hyökkäykseen. Jokaisen liikkeenaikana ollaan asennossa ja varovaisia eikä mitään palautuksia tarvita kun suojaa haetaan joka asennosta. Se mistä puhut on etäisyys mutta sitäkin tarvitsee vain jos ei osaa pitää itseään henkissä lähellä. Vaihtoehot ei ole hyökkääminen ilman puollustamista tai irtiotto. Oikeestaan nuo ei ole vaihtoehtoja ollenkaan. Sun pitää saada ase vastustajaan ja estä vastustajan asetta tulemasta suhun ja se tapahtuu sitomalla tai peittämällä kulmia joita molempia voi tehä samalla ku saat asettas vastustajaan.

[JonTzu]

Ehdotit Peltokorppi juuri kaikkein huonoimmin havaittujen osumien tekemistä kaikkein merkityksekkäimmiksi. Tämä tuskin on hirveän tehokas reitti tilanteen parantamiseen.

Bofferoinnissa on omat reunaehtonsa. Esim. tässä keskustelussa se että keihään on oltava todella pehmyt joten pieni töpsyttely ei tule huomatuksi ja toisaalta se ettei kovaa voi jyystää koska väellä ei ole pakollisia turvavarusteita. Nämä ovat tälle mallinnukselle ominaisia juttuja joista ei pääse yli. Asiassa käyttäjien on haettava keskitien kalibraatiota saadakseen tuloksia (jotka sivelemällä jäävät saamatta) ilman että kuitenkaan tulee tykitettyä aivotärähdyksiä huonosti päänsä suojanneille. Tämä keskitien hakeminen on lajin realismia eikä inttämisellä muuksi muutu. Itse toivoisin että kontaktin tasoa ei ainakaan kovennettaisi, se lisää onnettomuuksia ja pahaa mieltä.

Yleisemmin, ei pelkästään Peltokorpin ehdotukseen liityen joskus ehdotuksia kuunnellessani ihmettelen mikseivät muunlaisesta rytkeestä kiinnostuneet ryhdy harrastamaan (myös) uusien tarpeidensa/halujensa mukaisia lajeja. Rottinki/miekkailu/escrima/windsor/buhurt/keskiaikaseurat/krav maga/kendo/mikävaan voisi tarjota hyviä mallinnuksia juuri siihen mistä on kiinnostunut. Ei tämä homma kaikkeen taivu ja erilaisia näkökulmia voisi helpoimmin käydä katsastamassa muista lajeista joissa niistä on kokemusta ja ajatusta. Ei cross-training ole häpeä.

[Ince]

Varoasento on vaan mukava tapa roikutella vehkeitä ja saada pasiiviista suojaa ennen tilannetta. Asento josta saa helposti uusia tilanteita. Se ei oo mikään avain puollustamiseen tai hyökkäykseen. Jokaisen liikkeenaikana ollaan asennossa ja varovaisia eikä mitään palautuksia tarvita kun suojaa haetaan joka asennosta. Se mistä puhut on etäisyys mutta sitäkin tarvitsee vain jos ei osaa pitää itseään henkissä lähellä. Vaihtoehot ei ole hyökkääminen ilman puollustamista tai irtiotto. Oikeestaan nuo ei ole vaihtoehtoja ollenkaan. Sun pitää saada ase vastustajaan ja estä vastustajan asetta tulemasta suhun ja se tapahtuu sitomalla tai peittämällä kulmia joita molempia voi tehä samalla ku saat asettas vastustajaan.

Tuo aiemmin hahmottelemani kuvio on miekkailu teoreettinen erityistapaus tai yksityiskohta I. huomattavalla sarjalla erilaisia rajoituksia, joiden avulla pyritään peliteoreettisesti ilmentämään jotain rajattua ilmiötä, joka voi toki ilmetä lukuisissa variaatioissa. II. Vapaus-asteisesti porrastetut tai III. rajoittamattomat ja lähtökohdiltaan sitomattomat tilanteet poikkeavat leimallisesti edellisestä. Näin ajattelen voitavan johtaa tekniikka puu - tekniikka tikku rinnasteinen jäsennys periaate puu - periaate tikku, jolloin pystyisi sekä yksiulotteisesti (tikku) että moniulotteisesti (puu) muodostamaan ristiin ideaalitilanteiden kartan (tyylin, varoasennon tavoite asetelmat tai periaatteet, vaikkeivat toteuttaisikaan muodollisia asetelmia.), konkreettisten tilanteiden (erotuksena tieteellisesti ("art") tai taiteellisesti asetelmallisesti tai periaatteellisista, yhtäältä missä (vr. shakki) avausteoria loppuu, tilanne on tavalla tai toisella jäsentymätön, satunnaisella tavalla vaistomainen tai muutoin periaatteiden ulkopuolella oleva.) ja tiedottomalla tavalla epätyypillisten tilanteiden suhteen. (syystä tai toisesta toimit täysin muotojen ja periaatteiden ulkopuolella, erotuksena tietenkin vaarallisesta satunnaisesta toiminnasta.. eli millainen ruumiin muisti tai otteluasenne toimii piilevänä taustalla.) Eli kysymys ei ollut onko tuo ensisijassa tehokasta tai mitä voisi tehdä toisin, vaan ikään kuin millaisen miekkailullisen identiteetin, harjoitus normiston (ideaalisessa peliteoreettisessa tilanteessa) ja ajatuksellisesti toiminnallisen horisontin näin muodostettu tai yleistetty kokonaisuus lopulta tarjoaisi.

Varoasennolla taas tarkoitetaan milloin mitäkin, mutta perus hämmennys on ehkä sekoittaa se paikoillaan patsasteluun jossain tietyssä muodossa, itse olen hahmottanut sen jonkin tyylin koosteeksi ja sellaisena tietoiseksi, erotuksena puolitietoisista tai tiedottomista tavoista. Muutenkin voi miekkailla jne. mutta tälläiselläkin lähestymistavalla perinteitä. (Yksi puoli tässä on, jo kärkeen varoasentoon voi liittää esim. ainakin 15 erilaista koostavaa elementtiä.) Osittain kyse on konseptista, ja todellisuus on tunnetusti tarua ihmeellisempää. 1600- luvulla Ridolfo Capoferro taisi kirjoittaa, että tästä alkaa käytäntö, nyt voikin unohtaa kaiken teorian.

Sori off-tobik. / ja Peltsi, en kommentoinut sisällöllisesti kun puhumme hieman eri asioista sekä konseptuaalisesti että esimerkin sisäisesti.. mutta yksi puoli asiaa on, miksi pitäisi miekkailla hyvin?, ei ole mitään syytä jos kokee hupia (jäsennellysti) harjoittelematta tai jostain ninja- tyylistä, joka ei ole oikeasti riskialtis tai vaarallinen.. Lasten ja nuorten kerhossakin tekniikkaa on vain siteeksi, keskeistä on kai ilo liikkeestä.

[Pajatso]

Topiccia: onko 5cm tikkauksesta oikeasti jotain käytännön hyötyä? Tai siis: 1. Panssaroimaton kuolee yhteen osumaan. 2. Panssaroitu tod. näk. huomaa kahta liian nopeaa/helppoista osumaa samaan kohtaan. 3. Jos tälläisen yhden torjuu niin noin pienellä vedolla ei kyllä se seuraavakaan lyönti läpi mene ja on helvetin alttiina vasta tekniikoille. 4. Seuraavaan uhriin tähtääminen vie yhtä kauan.

Hei, ihmiset ostaa applen tuotteitakin ja heidänkin annetaan olla hölmöjä rauhassa

Offia: itse käsitän varoasennon varoasenteen esiasteena kun pelisilmä ja liike eivät riitä vielä jatkuvaan toimimiseen on hyvä palata semiturvalliseen varoasentoon arvioimaan tilanne uusiksi. Hyökkäys, varoasento, torjunta, varoasento.. helppo opettaa ja osata. Varoasenne taas on taistelemista eli tilanteesta perillä olevaa vastustajaa vastaan toimimista ilman puolustuksen ja hyökkäyksen selvää erottelua. Suomeksi peltsi tulee ja tuhoaa vastustajan päristen yli vaan sain äsken oppitunnin tästä.

[Aarimoto]

meta-offia:

Topiccia: onko 5cm tikkauksesta oikeasti jotain käytännön hyötyä? -SNIP-

Hei, ihmiset ostaa applen tuotteitakin ja heidänkin annetaan olla hölmöjä rauhassa

Offia: itse käsitän varoasennon varoasenteen esiasteena... -SNIP-

Pakko provosoitua, sun on ja off topic -käsitteistäsi. Ymmärtääkseni vain tuo keskimmäinen kappale oli sitä ohvia, ja täysin irrelevanttia tähän keskusteluketjuun.

[Pahistonttu]

Itse kannatan seuraavaa systeemiä, joka on yksinkertainen ja yksiselitteinen:
1. Pistä niin, että vastustaja sen huomaa
2. Toistetaan, kunnes vastustaja ilmoittaa eliminoituneensa.
-Huom! Tarvittaessa lisää tai vähennä voimaa vastustajaän ja hänen käytökseensä liittyvien muuttujien ilmetessä.

Tekniikka aiheuttaa ongelmia lähinnä kahdessa tapauksessa:
-Arvio vastustajasta menee pieleen. Isolta ja raskaasti panssaroidulta näyttänyt vastustaja ei olekaan niin hyvin panssaroitu tai ajautumassa vaaranpaikkaan. Tai pistät liian heikosti eikä kevyempi soturi huomaa pistoasi.
-Vastustaja häkeltyy eikä ymmärrä ilmaista eliminoitumistaan riittävän selvästi, jolloin iskuja sataa jo "kuolleeseen" joka ei sitten pahoittaa mielensä.

On aseen käyttäjän taitoa osata lyödä sellainen kaksoisisku, että sen vastustaja huomaa. Enkä missään nimessä halua sellaista sääntöä, joka mahdollistaisi iskun julistamisen sääntöjen vastaiseksi tai epävalidiksi (vaikka se olisi kuinka selkeä ja tuntuva) jonkun lyöntimatkan perusteella. "En ota tuota iskua, ei käynyt tarpeeksi kaukana!" Jo nyt tätä on käynyt ns. maata pitkin liukuvien pistojen kanssa, eli vastaanottava pää on huutanut Sotahuudossa kavereilleen "älkää ottako noita jalkoihin tulevia pistoja, ne tulee maata pitkin" ja tällä huudolla on mitätöity kaikki jalkoihin osuva tikkaus.

Karsastan myös hieman tuota palautus vaatimusta, sääntöteknisestihän tällä hetkellä jos minua pistetään keihällä panssaroimattomaan rintaan, ei isku ole validi, ennen palautusta. Eli tarttumalla keihään varteen ja painamalla terä rintaa vasten on mahdollista kiistää isku ainakin muutamiksi sekunneiksi. Eihän kukaan näin tee, mutta sääntötekstissä on edelleen pientä viilaamista

[Aarimoto]

Karsastan myös hieman tuota palautus vaatimusta, sääntöteknisestihän tällä hetkellä jos minua pistetään keihällä panssaroimattomaan rintaan, ei isku ole validi, ennen palautusta. Eli tarttumalla keihään varteen ja painamalla terä rintaa vasten on mahdollista kiistää isku ainakin muutamiksi sekunneiksi. Eihän kukaan näin tee, mutta sääntötekstissä on edelleen pientä viilaamista

Ei noin.

Koska,

Osuman tulee luvussa 2.2.3 Kohde ja hyökkäyksen osuminen määritetyllä tavalla tapahtua tällaisen hyökkäyksen alettua ennen sen loppumista. Jatkuva työntävä liike aseen hyökkäyksen alun havaitun liikkeen aiheuttaman osuman jälkeen on edelleen samaa hyökkäystä eikä aiheuta lisävauriota kyseiseen osumakohtaan.

kun otetaan huomioon, että:

Liu’uttaen tehtyä hyökkäys voi yhden näin määritetyn hyökkäyksen aikana osua useampaan kuin yhteen osumakohtaan, jolloin osuma myös kohdistuu niihin kaikkiin.

ja

Kummallakin tavalla toteutettu hyökkäys alkaa aseen irtoamisesta lähettäjänsä hallinnasta heiton tai laukaisun voimasta. Onnistunut osuma tapahtuu edellä mainitun aseen teräosan osuessa kohteeseen.

minkä jälkeen

Osuma aseen terästä hyväksytyllä hyökkäämistavalla mihinkään osaan taistelijaa aiheuttaa osumapaikasta ja -kerrasta riippuen joko haavoittumisen tai kuoleman.

lihavointi minun.

Sanoisinkin, ettet ota huomioon koko sääntöjä, vaan teet tulkintasi perustuen yhteen virkkeeseen. Tällöin tulkitset tätä virkettä tietoisesti muiden säännöissä määritettyjen asioiden vastaisesti, toisin sanoen sääntöjen hengen vastaisesti.

Jos kohta minä olen ensimmäinen, joka kyseenalaistaa nykyisten sääntöjen aukottomuuden ja joka mielellään näkisi selkeämmän sääntörakennelman käyttöönoton, ei se mielestäni tapahdu tällä tavalla.

Mielestäni tavitsemme uusia, suorastaan vallankumouksellisia kokeiluita, jotta vakiintunut tapa tehdä asioita asettuu paremmin kontekstiin. Siis uusia ideoita.

[Haiden]

Whats the problem here?

Se on kaksi osumaa, jos vedän sentin takaisin ja pistän uudestaan. Sama on myös millä tahansa muulla aseella, jos lyön miekalla ja tämän jälkeen nostan sentin lyöden uudestaan tämäkin on kaksi eri osumaa.

Tämän tekniikan vika on vain käyttäjä, jos vastustaja ei huomaa erikseen näitä pistoja. Eli jos teet "tupla" pistoja, niin on turha myös mussuttaa, jos toinen ei huomaa levyhaarniskan läpi toista pistoa.

Lasermiekka säänöt pelaavat myös keihäissä ja toivon todella, että sotahuutoon ei ruveta tekemään rottinkimaisia sääntöjä lyöntien osalta.

[Kantti]

Kun keskustelu näin rönsyilee, haluan vielä korostaa (ettei synny väärinkäsityksiä ja mielipahaa), että kaiken maahinkaisilta kuulemani palautteen perusteella Imperatorin pistojen kanssa ei ollut pienimpiäkään ongelmia, vaan ne olivat tavattoman selvästi erottuvia. Nou hätä.

Olen samaa mieltä, että kun isku on havaittavissa, se riittää. Mitään sen monimutkaisempaa en halua sääntöihin tehdä.

[mikkotus]

Whats the problem here?

Se on kaksi osumaa, jos vedän sentin takaisin ja pistän uudestaan. Sama on myös millä tahansa muulla aseella, jos lyön miekalla ja tämän jälkeen nostan sentin lyöden uudestaan tämäkin on kaksi eri osumaa.

Tämän tekniikan vika on vain käyttäjä, jos vastustaja ei huomaa erikseen näitä pistoja. Eli jos teet "tupla" pistoja, niin on turha myös mussuttaa, jos toinen ei huomaa levyhaarniskan läpi toista pistoa.

Lasermiekka säänöt pelaavat myös keihäissä ja toivon todella, että sotahuutoon ei ruveta tekemään rottinkimaisia sääntöjä lyöntien osalta.

Ei tule kunnon liikkeestä, suurin osa jättää osuman laskematta, kuten totesitkin

[Aarimoto]

Kunnon osuma on vanha 2011 sääntöjä edeltänyt tapa sanoa: "lyökää niin, että kohde huomaa". Ts. jos ei havaitse, ei otakaan.

Kantin kanssa samaa mieltä, Jesukset veti todella mallikkaasti!

Jos se kuuluisa joku keksii paremman tavan määritellä hyökkäykset, niin tänne vaan!!!

[PattiJalka]

Jos se kuuluisa joku keksii paremman tavan määritellä hyökkäykset, niin tänne vaan!!!

"Jos aseen vaikuttava osa(=terä/pistorkärki) osuu sinuun, niin se on osuma." Aika simple, eh?
Tämä siis meinaa että jos vastustaja pystyy sen osuman havaitsemaan, niin se on sitten osuma. Jos se ei osumaa laske vaikka on sen havainnutkin, niin se kusettaa. Jos ei havaitse osumaa, ei se tietenkään sitä laske, silloin vika on joko lyöjässä, osuman ottajan liiallisessa panssarissa(omaan kykyyn laskea niitä osumia nähden siis) tai sen tuntoaistissa. Älkää käsittäkö väärin, on ihan ok(pienissä määrin) ettei panssarin läpi tunne pienimpiä osumia. Mikään tekosyy ne eivät kuitenkaan saa olla, jos niiden kanssa osumien laskeminen tuottaa toistuvasti ongelmia niin kyllä on mun mielestä aika alkaa keventämään.
"Kunnon liikettä/osumaa" ei ole olemassakaan, on vain liikettä/osumia. Se millaisen liikkeen/osuman jokainen osaa erottaa liikkeeksi/osumaksi, riippuu vain siitä henkilöstä itsestään, ja sen asenteesta.
Ja herrasmieslisäyksenä vielä että "jos et ole varma(100%) osuiku suhun nyt se glaiven varsi vai terä, niin laske se osumaksi."

En oo ihan varma meneekö tää nyt enemmän yleiseksi vikinäksi osumapolitiikkaa koskien, mutta kyllä tätä kai voi ihan hyvin soveltaa keihäisiinkin.

Kuulostaa varmasti jonkun korvaan turhantarkalta, mutta näillä säännöillä olen itse aina treenannut ja niin on mun treeniseurakin, kivaa on ollut, ja kaikki on tyytyväisiä.

[Peltokorppi]

Jos aseen vaikuttava osa(=terä/pistorkärki) osuu sinuun, niin se on osuma." Aika simple, eh?

Nimen omaan näin edelleenkään en ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa.

[Aarimoto]

Jos aseen vaikuttava osa(=terä/pistorkärki) osuu sinuun, niin se on osuma." Aika simple, eh?

Nimen omaan näin edelleenkään en ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa.

Entäs kimmokkeet, vahinko-osumat, lappeet, pistoaseilla tehdyt lyönnit, sekä lyömäaseilla tehdyt pistot?

[Aarimoto]

"Kunnon liikettä/osumaa" ei ole olemassakaan, on vain liikettä/osumia.

Siksi siitä kaksi vuotta sitten luovuttiinkin.

[Haiden]

Jos aseen vaikuttava osa(=terä/pistorkärki) osuu sinuun, niin se on osuma." Aika simple, eh?

Nimen omaan näin edelleenkään en ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa.

Entäs kimmokkeet, vahinko-osumat, lappeet, pistoaseilla tehdyt lyönnit, sekä lyömäaseilla tehdyt pistot?

Kimmotkeet on tappavia, jos ne ei tule heittoaseista kunhan osuvat pistokärjellä tai lyömäterällä.

Vahinkoosumat ovat tappavia myös itselleen (näin ainaskin rutto taistelee)

Lape ei ole tappava, jos tiedät 100% varmuudella että se oli lape.

Pistoaseilla ei saa lyödä ja ne eivät ole tappavia, jos tulee lyönti.

Lyömäaseissa on lähes aina pistokärki, jos ei lasketa kirveitä ja nuijia. Eli jos sinua pistetään nuijalla tai kirveellä jossa ei ole pistokärkeä se ei ole tappava.

[Peltokorppi]

Eli jos sinua pistetään nuijalla tai kirveellä jossa ei ole pistokärkeä se ei ole tappava.

Tosi harvassa aseessa ei ole pistokärkeä ja oletuksena kaikissa o eli tälläisen aseen käyttäjän velvollisuus on itse mainita jos osumansa ei ole tappava. Sama lapeosumissa.

[Mahti]

En oo kyllä koskaan ottanu, jos käessä roikottamani ase on hipaissut omaa jalkaa. En oo kyllä myöskään ottanu, jos toisen roikottama ase on hiponu omaa jalkaa hyökätessä, se on sitten eri asia, jos juoksee suoraan pistokärkeen torspona. Ponnetonta sahaamista, joissa ase hivenen irtoaa välillä kropasta en oo myöskään ottanu. Mun mielestä osumien ottoa ei oo teorian tasolla tai kirjoitettuna niin helppoa ilmasta. Tappelussa on kyllä helppo sanoa oliko joku tolkullinen osuma vai ei. Kaiken röpellyksen ottamisessa ei kuitenkaan oo järkeä, kun touhu menee sitten ihan neiteilyksi. Osalla porukasta kyllä tuntuu olevan joku ihan oma kalibraatiohomma käytössään, kun ihan selkeitäkin kevyellä voimalla tulleita osumia tulkitaan hämäriksi "hipsuiksi".

Panssareiden kanssa on kuitenkin syytä tarkentaa omaa(kin) toimintaa. Tänäänkin treeneissä tuli havaittua, ettei kevyitä osumia helposti visiirillisen kypärän kanssa huomaa. Kaveri nappas kolmesti kevyen osuman gauntlettiin, eikä ollu mitään havaintoa asiasta. Jos on panssaria niin pitää kyllä melkeen toimia niin, että aina kun huomaa, kuulee tai tuntee jotain kropan lähellä niin se on oletusarvoisesti osuma.

[Aarimoto]

Kimmotkeet on tappavia, jos ne ei tule heittoaseista kunhan osuvat pistokärjellä tai lyömäterällä.

Vahinkoosumat ovat tappavia myös itselleen (näin ainaskin rutto taistelee)

Lape ei ole tappava, jos tiedät 100% varmuudella että se oli lape.

Pistoaseilla ei saa lyödä ja ne eivät ole tappavia, jos tulee lyönti.

Lyömäaseissa on lähes aina pistokärki, jos ei lasketa kirveitä ja nuijia. Eli jos sinua pistetään nuijalla tai kirveellä jossa ei ole pistokärkeä se ei ole tappava.

Ja kun nämä kaikki otetaan huomioon tuollainen yksinkertaistus ei enää toimikaan SÄÄNTÖNÄ. Siksi se on niin vaikeaa.

[PattiJalka]

Jos aseen vaikuttava osa(=terä/pistorkärki) osuu sinuun, niin se on osuma." Aika simple, eh?

Nimen omaan näin edelleenkään en ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa.

Entäs kimmokkeet, vahinko-osumat, lappeet, pistoaseilla tehdyt lyönnit, sekä lyömäaseilla tehdyt pistot?

Kantama-aseiden kimmokkeet eivät ole osumia, mutta meinasit varmaan ihan lähitaistelukapuloita. Kimmoke(vaikka kaverin päästä sun päähän jos vierekkäin seisotte) on osuma siinä missä tavallinen lyöntikin, tietysti tuollaisessa tilanteessa on tosi vaikea sanoa lähtikö se toinen osuma tarkoituksella vai kimmokkeena. Kuitenkaan en näe mitään syytä olla laskematta tälläisiä.
Vahinko-osuma(esim Nightingalen vanha esimerkki siitä kun keihäsmies juoksee karkuun keihäs takanaan laahaten ja enemmän tai vähemmän vahingossa tökkäisee perässä juoksijaa) on osuma yhtälailla.
Lapeosumathan rajasinkin pois sanamuodolla aseen vahingoittava osa(=terä/pistokärki). Miekkojen tapauksessa on kuitenkin mahdoton sanoa että jonkin osuma olisi pelkkä lape(varsinkin nyt kun takaterällekin annettiin minimimitta), jos tälläistä kuulen jonkun suusta niin voi sitä naurun määrää... Varsiaseissa kuitenkin homma on selkeämpää(vaikka sotahuudossa näkeekin ihan älyttömän paljon "kummallisia" tulkintoja varsiosumista, osuman ottajan eduksi, totta kai. Tämä kappale varmaan käsitteleekin kysymyksesi "pistoaseilla tehtävistä lyönneistä"(?)
Ja sitten vielä noi lyömäaseilla tehdyt pistot. Ainoa esimerkki joka tulee mieleen on siis kirveet ilman pistokärkeä. Tälläiset on onneksi harvinaisia kun aseen käyttäjä yleensä tietää itse aseensa repertuaarin, ja ellei se nyt ihan selkeästi tee pistoliikettä(vrt keihäs), niin ei ongelmaa ole. Jos se pistää niin laskisin silti, enhän voi täysin varma olla ilman lähempää tarkastelua siitä onko sillä nyt pistokärki vai ei. Kuitenkin selvittäisin asian jälkeenpäin.

Siksi siitä kaksi vuotta sitten luovuttiinkin.

Ja silti tän topicin otsikko on "Kunnon pistoliike keihäällä".

Ja Mahdin viestiin noista toisenlaisista vahinko-osumista, eli omasta ja kaverin miekasta, joo, jos vaikka nyt kohti vihollislinjaa marssiessa kaverini miekka muhun osuu jos se juoksee niin lähellä mua, ei se oo osuma, mutta jos matsataan kaverin kanssa vierekkäin ja siltä lähtee vähän liian laaja kaari ja se osuu muhun yrittäessään lyödä vastustajaa, niin kyllä, se on osuma. Samaten kun NOXBOssa juuri löin(vissiin kolme kertaa itse asiassa, en ole ylpeä tästä) itseäni jalkaan matsatessa. Joka kerta laskin osumaksi. Vyöllä roikkuva miekka on tottakai ihan eri asia.

Ja kun nämä kaikki otetaan huomioon tuollainen yksinkertaistus ei enää toimikaan SÄÄNTÖNÄ. Siksi se on niin vaikeaa.

En kiistä enkä puolla tähän yhtään mitään. Sanon vain että näillä säännöillä ollaan ainakin meiän treeneissä matsattu jo aikas monta vuotta, ja hyvin ovat toimineet.

[Aarimoto]

Niin, minun tarkoitukseni ei ole nillittää säännöistä.

Olen vain pitkään ollut huolissani siitä, että sääntöjä kirjoitetaan ajatelematta kokonaisuutta. Tämä näkyy usein alustavissa esityksissä ja sääntömuutosajatuksissa selvästi. Tämä on myös se syy, miksi sääntöjä uudistettiin kaksi vuotta sitten.

Selvää on myös minusta se, että muutosprosessi on kaikkea paitsi tehokas, ja siksi on hyvä testata ajatuksia etukäteen.

En halua kyseenalaistaa ja tehdä asioista vaikeampia kuin, mitä ne ovat. Jotakuinkin samoilla säännöillä minäkin olen treenannut ja ihan ok on mennyt. Käytännössä treenaaminen, kouluttaminen ja harrastaminen ovat keskeinen keino vaikuttaa ihmisten osaamiseen antaa ja ottaa osumia.

Näiden takana on kuitenkin hyvä olla selkeä ja aukoton sääntörunko, jonka kouluttajat ja ryhmänjohtajat ymmärtävät ja, jonka kuka tahansa peliteoriasta ja yksityiskohdista kiinnostunut voi halutessaan ottaa haltuun.

Odotan vain kieli pitkänä, että epämääräisten "mutta ku se tomii" heittojen sijaan tulisi loogisesti loppuun mietittyjä, kokonaisuuden huomioon ottavia esityksiä. Niitä on helpompi kannattaa ja ajaa eteenpäin.

-

Mitä tulee tämän keskustelun otsikkoon, niin minä en sitä keksinyt, enkä olisi tuota sanamuotoa käyttänytkään. Kuten en käyttänyt, kun sääntömuutosta silloin kirjoitin.

[Misumasu]

Kimmotkeet on tappavia, jos ne ei tule heittoaseista kunhan osuvat pistokärjellä tai lyömäterällä.

Vahinkoosumat ovat tappavia myös itselleen (näin ainaskin rutto taistelee)

Lape ei ole tappava, jos tiedät 100% varmuudella että se oli lape.

Pistoaseilla ei saa lyödä ja ne eivät ole tappavia, jos tulee lyönti.

Lyömäaseissa on lähes aina pistokärki, jos ei lasketa kirveitä ja nuijia. Eli jos sinua pistetään nuijalla tai kirveellä jossa ei ole pistokärkeä se ei ole tappava.

Ja kun nämä kaikki otetaan huomioon tuollainen yksinkertaistus ei enää toimikaan SÄÄNTÖNÄ. Siksi se on niin vaikeaa.

Don't feed the troll

[Rumaahinen]

Kun keskustelu näin rönsyilee, haluan vielä korostaa (ettei synny väärinkäsityksiä ja mielipahaa), että kaiken maahinkaisilta kuulemani palautteen perusteella Imperatorin pistojen kanssa ei ollut pienimpiäkään ongelmia, vaan ne olivat tavattoman selvästi erottuvia. Nou hätä.

Yksi (taisi olla kuolan) soturi tuli sanomaan mulle noxbossa ihan tilanteen jälkeen, ettei olisi kaksoispistoani moiseksi laskenut, koska ase ei palautunut "tarpeeksi", mutta oli jo menettänyt panssaripisteensä ja kuoli siksi tjsp. Ilmeisesti kyseinen henkilö havaitsi kuitenkin, että kyseessä oli kaksi pistoa, kun pystyi tulemaan sanomaan, ettei vastaisuudessa sitä kahdeksi pistoksi laskisi. Aika omituista minusta.

Mitä tulee voiman saamiseen keihäällä piston ei todellakaan tarvitse liikkua juuri ollenkaan, että siihen saa voimaa. Testasimme tätä treeneissä ja sain vastustajan nytkymään kunnolla taaksepäin tuollaisen kaksoispiston molemmilla osumilla. On kuitenkin pistäjän vastuulla paljon voimaa siihen pistoonsa laittaa ja siksi sattuu näitä väärinymmärräyksiä, koska jokaisella taistelijalla on oma kalibraationsa sille, mikä sattui tarpeeksi ollakseen osuma. Ennen pistoa ei voi siis koskaan tietää pitääkö sinne pukata kunnolla vai riittääkö hellä kosketus. Helpointa olisi jos kaikki laskisi jokaisen hipaisunkin osumaksi ja epäselvissä tilanteissa ottaisi sen heti kuolemaksi.

Lopuksi kauhea provokaatio: jos henkilö ei tunne osumia panssarinsa takia voi jättää sen panssarin pois. Panssarin pitämisestä seuraa vastuu opetella tuntemaan osumat.

[Aarimoto]

Mitä tulee voiman saamiseen keihäällä piston ei todellakaan tarvitse liikkua juuri ollenkaan, että siihen saa voimaa. Testasimme tätä treeneissä ja sain vastustajan nytkymään kunnolla taaksepäin tuollaisen kaksoispiston molemmilla osumilla.

Ei tarvitsekaan (ei monella muullakaan kuten Bruce Lee on opettanut) ja tämä on loputon suo, koska lajimme on niin monikasvoinen.

On kuitenkin pistäjän vastuulla paljon voimaa siihen pistoonsa laittaa ja siksi sattuu näitä väärinymmärräyksiä, koska jokaisella taistelijalla on oma kalibraationsa sille, mikä sattui tarpeeksi ollakseen osuma. Ennen pistoa ei voi siis koskaan tietää pitääkö sinne pukata kunnolla vai riittääkö hellä kosketus.

Nykyisten olemassa olevien ja sotahuutoon hyväksyttyjen sääntöjen valossa ei pitäisi olla mitään kalibraatiota. Osuma on osuma. Se huomaako sen on kohteen tehtävä, mutta jos huomaa niin se pitäisi ottaa. Kyse ei ole siitä, että voi kalibroida jotain, vaan siitä että on tarpeeksi tarkka osumia huomaamaan.

Helpointa olisi jos kaikki laskisi jokaisen hipaisunkin osumaksi ja epäselvissä tilanteissa ottaisi sen heti kuolemaksi.

Niin varmasti suurin osa laskeekin ja ottaakin, mutta koska meillä on mahdollisuus pitää haarniskaa, ja koska siitä kuitenkin on niin paljon hyötyä, ei havaintokyky aina riitä. Mutta ei sie minun mielestäni tilannetta paljoa "helpota".

Lopuksi kauhea provokaatio: jos henkilö ei tunne osumia panssarinsa takia voi jättää sen panssarin pois. Panssarin pitämisestä seuraa vastuu opetella tuntemaan osumat.

Eli sinä olet sitä mieltä, että linjassa toimivat kilpisoturit ottaisivat kypärät pois, kun eivät niiltä kaikkia osumia tunne, vai? Aika edesvastuutonta, sanoisin näin hiljattain keihäistä lievän aivovamman kypärä päässä ottaneena.

[Bunkka-pop]

Lopuksi kauhea provokaatio: jos henkilö ei tunne osumia panssarinsa takia voi jättää sen panssarin pois. Panssarin pitämisestä seuraa vastuu opetella tuntemaan osumat.

Eli sinä olet sitä mieltä, että linjassa toimivat kilpisoturit ottaisivat kypärät pois, kun eivät niiltä kaikkia osumia tunne, vai? Aika edesvastuutonta, sanoisin näin hiljattain keihäistä lievän aivovamman kypärä päässä ottaneena.

Itse ymmärtäisin että tuon kauhean provon pääpointti olisi siinä että jos aikoo käyttää panssaria mikä voi rajoittaa osumien huomaamista niin myös harjoittelisi sen kanssa aktiivisesti huomaamaan osumia myös moinen panssari päällään.