Viikkotiedoite nr. 3

Järjestäjien ilmoitukset ja tiedotteet koskien SH15:ta.

Valvojat: Hellowenisti, Teme, Pih

Avatar
Hellowenisti
Sotahuuto '15 -järjestäjä
Viestit: 503
Liittynyt: Sunnuntai, 21.05.2006 21:16
Paikkakunta: Joensuu

Viikkotiedoite nr. 3

Viesti Kirjoittaja Hellowenisti » Sunnuntai, 26.07.2015 21:06

Historia päivitys

Vuonna 1319 kolmivuotias Maunu Eerikinpoika peri sekä Ruotsin että Norjan kruunut. Etenkin norjalaiset vastustivat hänen hallintoaan, sillä hän hallitsi Ruotsista käsin ja hänet kruunattiin ruotsalaisen tavan mukaisesti. Ruotsalaiset aateliset tottuivat kasvaneeseen valta-asemaan kuninkaan pitkän lapsihallitsijuuden takia ja koki asemansa uhatuksi kuninkaan myöhemmin vahvistaessa asemiaan. Lisäksi häntä pidettiin heikkona ja kavereitaan suosivana kuninkaana. Tanskalle hävityn sodan ja usean kapinan jälkeen Albrekt Mecklenburgilainen hyökkäsi Bo Joninpoika Gripin johtaman lähetystön pyynnöstä Ruotsiin 1363 tarkoituksenaan nousta kuninkaaksi Maunun tilalle. Etenkin Hansakaupungit tukivat Albrektin valtaannousua.

Kahdeksan vuoden taistelun ja sisällissodan jälkeen Albrekt vangitsi Maunun ja nousi ruotsin kuninkaaksi joutuen valtaan astuessaan antamaan aatelisille paljon vapauksia. Bo Joninpoika Grip sai tässä yhteydessä itselleen muun muassa yli 1500 maatilaa ja useita linnaläänejä. Tämän seurauksena Gripistä tuli Ruotsin mahtavin maanomistaja, kuningastakin mahtavampi, ja hänen omistuksiinsa kuului kolmannes Ruotsista ja koko Österland eli nykyinen Suomi. Hän rakennutti paljon linnoja, muun muassa Raaseporin linnan vuonna 1360-1370, jonka ympäristössä Sotahuuto pidetään tänä vuonna, ja myönsi paljon lainoja Ruotsin kruunulle, joiden pantiksi hän sai lisää läänityksiä.

Tällä välin Tanskan valtakunta oli yhdistynyt vuoteen 1347 mennessä Valdemar Atterdagin alaisuuteen ja hän valtasi Ruotsilta Gotlannin vuonna 1361. Bo Joninpoika Gripin lähetystö oli pyytänyt Albrekt Mecklemburgilaisen kuninkaaksi sen jälkeen kun Valdemar oli naittanut tyttärensä vuonna 1363 Ruotsin kruununprinssi Haakonille, Norjan kuninkaalle, vangittuaan ensin hänen edellisen kihlattunsa. Albrekt Mecklemburgilainen oli Valdemarin verivihollinen ja hänen noustessaan Ruotsin kuninkaaksi Valdemar teki kaikkensa saadakseen hänet tuhotuksi. Hän yritti kiristää Hansakaupungit puolelleen epäämältä heiltä osuuden sillikaupasta, mutta tämä johti lopulta siihen että Hansa, Ruotsi ja Norja hyökkäsivät Tanskaan ja pakottivat Valdemarin allekirjoittamaan Stralsundin sopimuksen vuonna 1370, jossa Hansalle luvattiin verovapaa oikeus sillikauppaan. Valdemarin viisivuotias tyttärenpoika Olavi peri Tanskan ja Norjan kruunut vuonna 1375 ja olisi perinyt Ruotsinkin ilman Albrektin väliintuloa. Olavi kuoli 1387 ja hänen äitinsä Margareeta nousi valtaistuimelle.

Albrekt perusti hallintonsa aikana Vitaaliveljet myöntämällä näille kaapparikirjan ja antamalla heille Gotlannin saaren toimipaikaksi. Albrektin hallinto tuli hyvin epäsuosituksi Ruotsissa hänen nimitettyään voudeiksi vain saksalaisia. Lopullisesti hän menetti tukensa yrittäessään ottaa pois osaa aatelisille antamistaan etuisuuksista. Aatelisneuvosto pyysi apua Albrektin poistamiseksi Tanskan ja Norjan kuningatar Margareetalta, joka hyökkäsi ruotsalaisten aatelisten pyynnöstä Ruotsiin vuonna 1389. Tukholman piirityksen aikana Vitaaliveljet kuljettivat kaupunkiin ruokaa ja tästä he saivat nimensä, joka tarkoittaa elintarvikkeita. Vuonna 1392 he kaappasivat piispa Tordin, minkä seurauksena Albrekt julistettiin kirkonkiroukseen. Margareeta päihitti Albrektin Falköpingin taistelussa ja vangitsi hänet kuudeksi vuodeksi Lindholman linnaan. Ruotsin aateliset äänestivät Margareetan Ruotsin kuningattareksi ja hänen poikansa Eerik Pommerilainen, jonka hän oli adoptoinut poikansa Olavin kuoltua, olisi perivä kaikki pohjoismaiden kruunut. Alunperin Eerik oli Margareetan sisaren tyttärenpoika. Hansa hallitsi Tukholmaa Albrektin vapautumiseen asti 1398. Jo vuonna 1397 allekirjoitettiin Kalmarin sopimus, josta unioni sai nimensä ja jossa 16-vuotias Eerik kruunattiin Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuninkaaksi. Margareeta hallitsi pitkään hänen hänen kauttaan kuolemaansa asti vuonna 1412.

Eerik hävisi Hansalle ja saksalaisille aatelisille useita sotia joista suurimman aikaan vuonna 1434 ruotsalaiset kyllästyivät koviin sotaveroihin ja syttyi Engelbrektin kapina, jonka aikana aatelismies Engelbrekt piiritti Tukholmaa ja poltti linnoja ajaen Ruotsin eroa unionista. Norjassa syttyi samantyyppinen kapina, jota johti Sigurd Joninpoika. Kapinoiden seurauksena Eerik erotettiin kuninkuudesta 1439 ja hän muutti mielenosoituksellisesti Gotlantiin ja ryhtyi merirosvoksi. Unionin kuninkaaksi valittiin Kristofer Baijerilainen, Eerikin siskonpoika. Ruotsin kuninkaaksi oli Engelbrektin kapinassa nostettu Kaarle Knuutinpoika Bonde, jonka Kristofer suostutteli luopumaan kruunusta antamalla tälle suuria läänityksiä pohjanlahden toiselta puolen Österlandin alueelta.

Kristoferia pidettiin tehottomana ja liian saksalaisena kuninkaana ja hän joutui antamaan aatelisille monia oikeuksia ja kuninkaan valta heikkeni paljon hänen hallitessaan. Häntä kutsuttiin pettukuninkaaksi ja syytettiin huonoista sadoista. Lisäksi häntä syytettiin siitä ettei hän onnistunut estämään setänsä merirosvoilua. Hän kuoli vuonna 1448 ja hänen seuraajakseen valittiin Kristian Oldenburgilainen. Ruotsissa puolestaan äänestettiin kuninkaaksi jälleen Kaarle Knuutinpoika Bonde. Ruotsalaiset aateliset nousivat häntä vastaan kapinaan vuonna 1457 ja kapinajohtajat Jöns Pentinpoika Oxenstierna ja Eerik Akselinpoika Tott luovuttivat kruunun Kristianille.

Vuonna 1460 kuningas Kristian sai hankittua itselleen alueita Tanskan eteläpuolelta perimyskiistoissa. Jöns antoi omin luvin Upplannin talonpojille verohelpotuksia vuonna 1463, jolloin Kuningas Kristian vangitsi hänet, mikä johti uuteen kapinaan. Ruotsin kuninkaaksi nousi jälleen Kaarle Knuutinpoika Bonde, mutta vain puoleksi vuodeksi, minkä jälkeen hänet karkotettiin taas. Tällä kertaa hän piti hoviaan Sotahuudon tapahtumapaikkana toimivassa Raaseporin Linnassa. 1467 Bonden nosti valtaan Eerik Akselinpoika Tott ja Eerik kuoli kuninkaana kolme vuotta myöhemmin. Ruotsin valtionhoitajaksi nousi hänen jälkeensä Sten Sture Vanhempi.

Kristian Oldenburgilaista seurasi Tanskan ja Norjan kuninkaana 1483 hänen poikansa Hannu. Hän liittoutui Venäjän kanssa saadakseen Ruotsin kruunun itselleen ja unionin takaisin kokoon. Tästä seurasi 1495 Ruotsin ja venäjän välinen sota, vanha viha, jonka aikana ruotsalainen soturi Knut Posse puolusti Viipuria ja torjui venäläiset Viipurin pamauksena tunnetussa tapauksessa, jossa suuri räjähdys ajoi viholliset pakosalle. Vanhan vihan jälkeen 1497 Hannu julisti sodan Ruotsille ja sai Sten Sturen tunnustamaan hänet kuninkaaksi Österlandin läänityksiä vastaan. Hannu kuitenkin omi liikaa aatelisten läänityksiä itselleen, etenkin Sten Sturen omistamat läänitykset Österlandissa, mikä johti kapinaan ja Sten Sturen päätymiseen uudelleen Ruotsin valtionhoitajaksi 1501.

1513 Hannun poika Kristian, joka tuli tunnetuksi Tyrannina, nousi Tanskan kuninkaaksi ja pyrki yhdistämään unionin uudelleen. Hän soti Ruotsin kanssa 1518 alkaen ja 1520 hän järjesti Tukholman verilöylyn, jossa satoja ruotsalaista aatelisia teloitettiin ja poltettiin, heidän joukossaan valtionhoitaja Sten Sture nuorempi. Tätä seurannut kapina syrjäytti hänet Ruotsista ja vuonna 1523 hänet syrjäytettiin Tanskastakin sen jälkeen kun hän oli yrittänyt rajoittaa Hansakaupunkien kauppaoikeuksia ja hänen tilalleen valittiin hänen setänsä, Fredrik Oldenburgilainen. Kristian haki apua ulkomailta Seelannista, mutta hänen laivansa ajautuivat vuonna 1531 myrskyyn ja hänen setänsä, kuningas Fredrik, vangitsi hänet. Kristian kuoli vankeudessa vuonna 1559.

Kristiania vastaan Tukholman verilöylyn jälkeen noussut kapina oli Kustaa Vaasan johtama ja hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1523. Kalmarin unioni oli hajonnut ja alkoi Suur-Ruotsin aika.
Life is a bitch, too expensive to be your friend.

Palaa sivulle “Ilmoitukset”