Omat ja muiden sankariteot

[Beatific]

Tällainen ketju puuttui vielä. Antaa palaa, saa hehkuttaa!

[Jopotzuki]

Se kun ammuin Maahinkaisen hilparimiestä vikassa skenussa musketilla päin naamaa. Porukka hehkuttaa ympärillä ja itekin fiiliksissä, kun se oli eka tappo kyseisellä aseella.

[Par]

Vaadin enemmän sankaritekoja, perkele! Sankaritekojen lukeminen on parasta after-sohua, enkä edes itse ollut sohussa, joten sankaritekoja ilmoille!

[viikinkisoturi]

Pelastin armeijan-, oman- ja liittolaisen lipun anastukselta. Lisäksi pidin huolta että yksi vastapuolen lippu ei löytänyt kotiin ennen skenaarion päättymistä. Pidän tätä hienona juttuna sillä se ei kuulu yleisesti toimenkuvaani keihäsmiehenä. Tosin keihäs piti pudottaa että jaksoi kantaa kaikki liput.

[Pahistonttu]

Voitin Sotahuudon.

[Larus]

Paras hetki itselle oli skenu jossa armeijat olivat erillään ja alussa oli kaikilla sprinttikilpailut objektiiville.

Heiliges Römisches Reiche(Holy Roman Empire) aloitti pieneltä pellolta vastapäätä en-muista-ketä ja kaikki alkoivat painaa isolle pellolle kun skenu pärähti vauhtiin. Wäen Veljet käveli rauhallisesti selustassa seuraten vihollisen mahdollista puukko-selkään manooveriä ja sieltähän se kirmasi: noin 15-25 ottelijan voimin.

Äkkiä parkaisimme varoituksen "Selässä! Selässä!" ja muut havahtuivat samaan näkyyn. Monet ampaisivat kovempaan laukkaan isomalle pellolle objektiivia päin, mutta muutama(noin 6-10) jäi pitämään pientä ylitys kohtaa koukkareita vastaan.

Long stoori short; saimme pidettyä heidät ylityspaikalla jumissa lähes skenun loppuun ja kun lopulta yrittivät rynnätä yli harvensimme heitä puolella. He taas poistattivat meidät pelistä.

Ehdottomasti paras hetki tässä SoHussa minulle. Kiitoksia vastustajille!

[Aikamato]

Ammuin vikoissa skenuissa lainajousella yllättävän hyvin -ottaen huomioon etten tainnut ennen sunnuntaina olla ampunut bofferinuolilla ikinä, ja ylipäätään vain joskus skidinä itsekseni Erästä Papageitä osuin kuulemma kahdesti haaroihin peräkkäisissä skenuissa, mitä pitäisin jo suorituksena...

[Terba]

Linnanvaltauksessa lauantaina provosoin Olhon hengiltä, sen perään niittasin nuolella Peltsin ja sen perään kunnon supermunkkiroikulla sitä Ruton rastapääjousityttöä turbaaniin. Sitä ennen puolustuksessa niittasin rämän ballistamiehistöä niin että lopettivat sillä hurttien kiusaamisen. Muutenkin tuli paljon niitä tuuriroikkuja ammuttua pahaa-aavistamattomien niskaan. Ja Landsknechtiä vastaan olo oli kuin Legolaksella, sain hetken olla aito haltiaprinsessa.

[Earchie]

Ei suoranaisesti sankaritarina minusta, mutta ajattelin silti kertoa, sillä oli melko mainio kokemus.

Sunnuntain linna skennaarioissa Ranskan armeijan ollessa hyökkäämässä, alkoi minua glaivemiehenä hivenen turhauttamaan se keihäsjyystö, kun en itse päässyt tekemään mitään hyödyllistä. Hetken aikaa tätä jyystöä katseltuani päätän rynnätä Maahinkaisten ja Chevalierien kilpien välistä vallihautaan, ja aloitin omasta mielestäni melko tehokkaan vastustajan keihäiden häiritsemisen ja sitomisen. Vastustajan keihäät siirtyvät hieman syrjemmäksi, paitsi yksi Jesusten keihäs joka törröti vallihaudan reunan yli melko röyhkeästi. Tiesin, etteivät Jesusten keihäät ole erityisen pitkiä, joten ajattelin käydä nopeasti paukattamassa glaivellani liian lähelle uskaltautunutta Jesusta. Nostin kypäröidyn pääni aivan varovasti, jotta näkisin paremmin missä kyseinen Jesus oli. Näinkin tämän kyseisen uskalikon, mutta siinä samassa päin näköäni pamahti heittokeihäs keskelle naamaa. Keihäsmiehestä pari metriä taaempana oli ollut toinen Jesus heittokeihään kanssa, joka ilmeisesti odotti juurikin kaltaistani uskalikkoa/onnenonkijaa/hölmöä. En ollut ehtinyt pitämään päätäni ylhäällä sekuntia pidempää aikaa, kun projektiili oli jo naamassani. Kypärässäni on noin nyrkin mentävä rako, josta heittokeihäs mahtui juuri ja juuri sisään. Hetken aikaa siinä ihmettelin, että miten hitto tässä näin pääsi käymään. Lopulta oli vain pakko todeta, että oli kyllä vastustajalta mahtavan tarkka heitto ja skenun jälkeen oli pakko mennä ihan kättä puristaen onnittelemaan heittääjää.

Ensi vuodeksi kypärään grilli...

[Qoshovius]

Ukkoskukkulassa numero yksi olin tietääkseni ensimmäinen puolustajan linjasta läpi murtautunut hyökkääjä. Olin rintaman oikeanpuolimmaisin taistelija.

Maahinkaisen edessä oli Sparta-Grimin falangikilpihässäkkä. Heidän laitimmaisin kilpensä oli sillä tavoin kulmittain viereiseen nähden, että kilven lovesta mahtui survomaan miekalla. Heti kun sain tämän kaverin manan maille, lanasin systemaattisesti melko lailla koko Sparta-Grimin ja melkein puolet Hurtistakin, kun vauhtiin pääsin. Tämä lienee koko Sotahuutohistoriani (since 2008) merkittävin yksilösuoritukseni, koin sillä olevan erityistä merkitystä koko skenaarion nopeahkoon ratkaisuun armeijatason mittakaavassa. Sparta-Grimin kun oli ilmeisesti tarkoitus olla todella hidastava ja ikävästi tapettava blokki.

Absurdi olo olla itse jo vastustajan linjan takapuolella, kun muu oma ryhmä vasta huutaa "yli vaan!". Ne ylimentävät olivat jo tässä vaiheessa kuolleita.

Toinen sankarihetkeni ei sisältänyt niinkään tappoja, vaan kenties tärkeämpää: sunnuntaina linnaa puolustaessani vein vastustajalta ainakin 4 pitkää keihästä. Mukaan lähti torrakkoja varmasti ainakin Muertelta ja olikohan Sosilta. Aseen kaappaaminen oli tässä skenaariossa tappamista hyödyllisempää, sillä respaskenussa tikku olisi vain vaihtanut omistajaa. Muurien sisäpuolelta sitä ei noin vain haettukaan. Tässäkin skenaariossa olin rintamamme kaikkein oikeanpuolimmaisin soturi.

[Mr-Headless]

Itselleni kovimpia hetkiä oli ehdottomasti Ukkoskukkulan toinen veto kun oma puoli oli puolustamassa.
Kertaalleen kuolleenna päätin että nyt on tehtävä jotain hieman hienompaa. Lähdin seikkailemaan oman linjan edessä projektiilejä keräten itseeni etsien linjassa rakoa
tai muuta skirmaajalle vapaata paikkaa.
Hetken pyörittyäni löysinkin Possu-Tommin härkkimässä oman armeijani linjaa. Pieni piru nousee sisälläni ja tietenkin haastan hänet dueliin.
Hävisin duelin mutta fiilis oli eeppinen duelata linjojen välissä kovan matsaajan kanssa.

[Prime]

1. Se sankari joka näytti Venetsian armeijalle paljaat puolikuunsa.
2. Venetsian armeija lähtee marssimaan metsään ja marssilaulu raikaa ja rumpusoittaa. Hieno fiilis
3. Kun SoS ryntää ja yksi taistelija murtautuu linjastaläpi saadakseen lyödä meikäläistä. Edes sen kerran kun siihen oli lupa. Yli päätänsä SoSin spurtit ovat musta sankari tekoja jo itsessään
4. Landsknecht jotka ryntäävät linnan puolustuksessa tukkimaan aukkoa. Kun yksi heistä huomaa oman soturin joka on "haavoittunut" jalkaan. Landsknecht tiputtaa keihään unohtaa rynnäkön ja menee ja nostaa kaverin ja auttaa sivuun.
5. Ranskan kuningatar päivävarjonsa kanssa suojaa omia sotureitaan kuin itseään polttavalta auringolta
6. Saksanarmeija joka juoksee ylämäkeä ylös "armeijat hajallaan skenussa". Eikä hyydy.

[nightwun]

Linna puolustaessa ekana iltana alkoivat paalit pudota muureilta (kun niitä sai vielä tökkiä keihäillä). Lähdin korjaamaan. Maassa vieressä lojui käyttämätön miekka, jolloin päätin tehdä vanhan kunnon "kypärätempun". Kypärä päästä, miekannokkaan, ja pikkuisen kulmaa esiin paalin takaa. Ja joku innokas siihen pamauttelikin 5 osumaa. "Kuolit" huudon raikuessa paali työnnettiin sivuun ja kypärä miekannokassa paljastui. Lähdin naureskellen pois kypärä kainalossa, jolloin hyökkääjät kostivat jekkuni heittokeihäällä päähän.

[Leperi]

Ajan Kaartin lipunkantaja ylti omasta mielestäni hienoon temppuun, vaikka itse sanonkin. En ole varma tarkasta asioiden kulusta vaikka katsoin vierestä oman ryhmäläiseni kovaa menoa, mutta kyseinen tapahtui kuninkaan saaton aikaan. Napolin ja liittolaisten oma kuningas oli kuollut ( hatara muistini kertoo näin ) ja tilanne vaikutti epätoivoiselle, ja AiKan lipunkantaja tämän huomattuaan rynnisti päin toista kuningasta suojellutta joukkoa. Eivät ilmeisesti tajunneet että yhdellä äpärämiekalla varustautunut ja lippua kantanut ei ollutkaan oma ennen kuin kun oli jo liian myöhäistä. Kuningasta ei saatu hengiltä, mutta välissä oli vain pieni ero ja olisi voinut tulla tasapeli ( etenemisen katkaisi ilmeisesti eteen työnnetty kilpi ). Melkein mutta ei aivan! Ainakin näin tarinat kertovat

Itse en mihinkään urotekoihin muistini mukaan yltänyt, mutta laskisin sen ihan plussaksi, että aina linnaskenuissa, Ukkoskukkulalla ja ainakin vikassa skenussa olin valmiina auttamaan jos joku urheista keihäsmiehistä menetti kätensä.. Ainakin kolmesti tuli sanottua, että "Vaihdetaanpas aseita" ja ei kun tikkaamaan! Ihan hyvin se tuntui sujuvan ja väkeä tipahteli. Viimeisessä skenussa sitten juoksin siellä 3x itseni pituisen keihään kanssa munaravia eestaas kun keihäsmies jolta sen lainasin yksinkertaisesti katosi..

[Nauris]

Itselleni kovimpia hetkiä oli ehdottomasti Ukkoskukkulan toinen veto kun oma puoli oli puolustamassa.
Kertaalleen kuolleenna päätin että nyt on tehtävä jotain hieman hienompaa. Lähdin seikkailemaan oman linjan edessä projektiilejä keräten itseeni etsien linjassa rakoa
tai muuta skirmaajalle vapaata paikkaa.
Hetken pyörittyäni löysinkin Possu-Tommin härkkimässä oman armeijani linjaa. Pieni piru nousee sisälläni ja tietenkin haastan hänet dueliin.
Hävisin duelin mutta fiilis oli eeppinen duelata linjojen välissä kovan matsaajan kanssa.

En tiedä duelasitko Tomminkin kanssa, mutta otit duelia myös minun kanssani juuri siinä linjojen välissä (Possu-Heikki). Duelasin linjojen välissä kahta gobboa vastaan, ja lasertasapainotettu kvanttiajan tornikilpi ja ultraoptimoidut kovanahkapanssarit osoittivat kyllä niissä matseissa arvonsa. Se meidän matsihan päättyi minun laskujeni mukaan tasuriin, samaan aikaan kun sain sinuun tiputtavan osuman tunsin pamauksen panssaripisteen menettäneessä kypärässäni - en nähnyt mikä siihen osui, mutta oletan että se oli miekkasi. Kiitos matsista, oli eeppistä!

[BlueSkie]

Viimeisen skenun alussa siinä EA-pisteen edessä tapahtunut Rutto vs. Mantu -matsi oli kyllä makiaa. Rysäyksessä taidettiin melko tehokkaasti tuhota toisemme ja kummankin liittolaiset tulivat sitten siivoamaan. En tiedä oliko tämä ihan normaali Ruton antiskirmish-rynnäkkö vai tapahtuiko tässä jotain Wanhojen Hyvien Aikojen magiaa, mikä veti nuo komeat mustavalkoiset boffohirviöt kimppuumme, mutta hauskaa oli!

[Cadiac]

Itselleni kovimpia hetkiä oli ehdottomasti Ukkoskukkulan toinen veto kun oma puoli oli puolustamassa.
Kertaalleen kuolleenna päätin että nyt on tehtävä jotain hieman hienompaa. Lähdin seikkailemaan oman linjan edessä projektiilejä keräten itseeni etsien linjassa rakoa
tai muuta skirmaajalle vapaata paikkaa.
Hetken pyörittyäni löysinkin Possu-Tommin härkkimässä oman armeijani linjaa. Pieni piru nousee sisälläni ja tietenkin haastan hänet dueliin.
Hävisin duelin mutta fiilis oli eeppinen duelata linjojen välissä kovan matsaajan kanssa.

En tiedä duelasitko Tomminkin kanssa, mutta otit duelia myös minun kanssani juuri siinä linjojen välissä (Possu-Heikki). Duelasin linjojen välissä kahta gobboa vastaan, ja lasertasapainotettu kvanttiajan tornikilpi ja ultraoptimoidut kovanahkapanssarit osoittivat kyllä niissä matseissa arvonsa. Se meidän matsihan päättyi minun laskujeni mukaan tasuriin, samaan aikaan kun sain sinuun tiputtavan osuman tunsin pamauksen panssaripisteen menettäneessä kypärässäni - en nähnyt mikä siihen osui, mutta oletan että se oli miekkasi. Kiitos matsista, oli eeppistä!

Itse ainakin duelasin linjonen välissä possua, siinä oli silloin useita dueleja käynnissä itse tosin onnistuin vain saamaan panssarit pois, samalla kun itse sain kuolettavan iskun. Loppuskenun istuinkin respapisteellä tarkistamassa ammuttuja nuolia uusiokäyttöön, kun en ufokilpimiehenä viitsinyt kallisarvoisia respoja tuhlata.

[Mr-Headless]

Joo lievissä SoHu-Darroissa kirjoittaa menee taas nimetkin väärin
Kiitos duelista Heikki.

[qMp]

Muun armeijan pyynnöstä juostiin vetämään huomiota puoleemme ja tehtiin spiraalijuoksulla siili keskelle kenttää. Valitettavasti mikään iso ryhmä ei suunnannut meitä kohti, vaikka Jaakkoa ja Perkelettä huusimmekin niin kovaa kuin enää jaksoimme. Sen sijaan Rotat kävi tuhlaamassa kaikki heittokeihäänsä meihin. Törmäsivät kaikki keihäisiimme. Sen sijaan lippumies kuoli johonkin nuoleen, vaikka oli muodon sisimpänä kanssani.

Koska homma alkoi näyttää tylsältä ja muu osapuoli kanssamme alkoi olla valmiina linjajyystöön, kiskaisimme äkkiä einfallen Perkelettä kohti ja menimme siitä kulmasta läpi tuhoten kaiken tieltämme, kunnes jäimme pitelemään alivoimalla Muertea ja joitain muita loppuskenaarioksi paikoillaan. Reunimmaiset keihäsmiehemme saivat vielä ylistykset Iivarilta skenaarion loppuun niitettyään vastapuolta kuin heinää. Meitä jäi henkiin, vaikka skenaario päättyi osapuolemme tappioon.

Onneksi ei sentään meidän takiamme :­) Vaikka tämänkuuloista disglooriaa meille jaettiinkiin. Onneksi tiedämme itse miten kunniakkaasti tästä skenaariosta suoriuduimme. Kiitos ja anteeksi.

[Misumasu]

Kiiperin kilven ja tikarin kanssa linnaa valloittaessa itsekseni muurille muun joukkion ollessa vielä takana ja Hurttien ollessa vieressäni vallihaudassa. Tökkäsin tikarilla Imperiumin kilpimiestä naamaan, tönötin hölmönä hetken polviltani muurin päällä, kunnes keihäällä minut tönittiin takaisin alas. Lopuksi huusin Hurttalauman kolmosella rynnäkköön muurin yli ja tämän seurauksena (vissiin) saatiin lippu. Itse kuolin toki heti yli päästyäni ja ensimmäisen kaverin syliin rynnätessäni. Ei ehkä fiksuiten pelattu, mutta helvetin hauskaa oli.

[Hyppyrotta]

Lauantai, ensimmäinen kuninkaan saatto. Päätettiin ryhmänä hajaantua ja lähteä heittokeihästämään vastapuolen kuningasta. Pikku tähystelyn jälkeen huomioliivinen ukkeli näkyikin Imperiumin ja SOSin helvetillisen kilpisuman takaa. Aloin siinä pommittamaan ja heittokeihäitä kopisi komeasti pystyssä oleviin varsiaseisiin, kunnes viimeinen heittiö läsähti kuningasta vasempaan poskeen/kaulaan. Oli jotakuinkin pirun makiaa kattella sitä vihollisarmeijan mahtavasti järjestettyä kilpimuuria ja tajuta että koko tämä sakki puolustaa/saattaa tällä hetkellä tyhjää.

[JVonRotta]

Lauantai, ensimmäinen kuninkaan saatto. Päätettiin ryhmänä hajaantua ja lähteä heittokeihästämään vastapuolen kuningasta. Pikku tähystelyn jälkeen huomioliivinen ukkeli näkyikin Imperiumin ja SOSin helvetillisen kilpisuman takaa. Aloin siinä pommittamaan ja heittokeihäitä kopisi komeasti pystyssä oleviin varsiaseisiin, kunnes viimeinen heittiö läsähti kuningasta vasempaan poskeen/kaulaan. Oli jotakuinkin pirun makiaa kattella sitä vihollisarmeijan mahtavasti järjestettyä kilpimuuria ja tajuta että koko tämä sakki puolustaa/saattaa tällä hetkellä tyhjää.

Heh, se oli vieläpä sun suunnitelmasi. Ohjeistit meidät muutkiin heittelemään rivistöjen ylitse kohti kuninkaan lippuja. Achiles- lempinimi ei kuitenkaan riittänyt sinulle ahnurille enää, vaan pitä napata se Kingslayer- tittelikin sieltä^^