Vuosittainen osumasääntö -keskustelu

[Foe]

Jos pitäisi (ja ilmeisesti pitääkin?) ottaa kuolemaksi se, jos esim. kaatumistilanteessa ottaa refleksinomaisesti tukea menetetyllä raajalla, niin minusta aika ankeaa. edit. Siis ainakin jos varsinaisen taistelukontaktin ulkopuolella näin käy.

Sitä kaatuiluakin pitäisi ihan oikeasti treenauttaa edes kerran siellä treeneissä ennen sotahuutoa. Se on hyvästä syystä hyvin olennainen osa erilaisia kamppailulajeja ja sitä treenataan näissä aina ja vuositolkulla sen tärkeyden vuoksi. Tilanteita tulee aina ja ne voivat johtaa vakaviin onnettomuuksiin. Tällaisia tilanteita varten opetellut toimintamallit on se keino, millä jo sattunutta tilannetta voidaan lieventää.
Kaatumistekniikat ovat tärkeitä. Ne ovat hyvin luonnollisia liikeratoja ja menevät nopeasti lihasmuistiin.

Kun asiaa ajattelee, onkin todella yllättävää, ettei tätä ole otettu huomioon ohjatuissa treeneissä varmaan milloinkaan (ainakaan en ole kuullut). Syynä lienee lajin eläminen "omalla painollaan" ja se, kuinka tylsiä/ikäviä asioita ei haluta treenata kallisarvoisella treeniajalla. Erilaisia kamppailulajeja harrrastaneita kavereita lajin parista löytyy kuitenkin joka treenialueelta ja ehdotankin, että treeneissä vedettäisiin edes se pari kertaa vuoteen kaatumisharjoitukset näitä lajeja enemmän harrastaneen kaverin toimesta.

[Peltokorppi]

Ollaan joskus muinoin muistaakseni reenattu sillo ku alottelin kaatumista jonzun johdolla. Tästä onki hyvä alottaa sisäreenikausi muuten. Hieno huomo arttu!

[Altagrin]

Kaatumistekniikat ovat tärkeitä--Syynä lienee...kuinka tylsiä/ikäviä asioita ei haluta treenata kallisarvoisella treeniajalla

Hämeenlinnan treenien vetäjänä tämä nähty, +1 ja hatunnosto Foelle asian esilletuonnissa!

[JonTzu]

Jyväskylässä kaatumisia opetettiin tosiaan vuosina 2000-2005. Niitä pidettiin tärkeänä osana perustaitoja. Toisaalta opetimme myös aseistariisuntoja, peruskamppauksia ja -heittojakin. Suosittelen kaatumisten opettelua kaikille, ne saa kohtuullisen nopeasti sisään ihmisten taitorepertuaariin ja ne ovat elämässä hyödyllisimpiä taitoja mitä bofferoinnissa voi oppia. Ja onhan se haarniskaukemi komea näky!

Joku mainitsi haarniskassa kaatumisen vaaralliseksi ketjussa aiemmin. Jos näin on haarniska on huono ja vaarallinen. Vähänkään asiallisesti tehty haarniska suojaa käyttäjäänsä ja siinä kaatuminen on kivuttomampaa ja turvallisempaa kuin ilman haarniskaa. Itse kaadun suosiolla metsässä useita kertoja mätkepäivän aikana mieluummin kuin annan nilkkojeni tai polvieni taittua vähääkään. Haarniskassa se käy miellyttävästi eikä mustelmiakaan tule kun tekniikka on kunnossa ja haarniska jakaa osumien voiman suurelle alueelle.

[MrBigMr]

Onhan se hyvä osata, mutta ei kai me aleta sääntöjä kirjoittamaan sillä silmällä, että kaikkihan nyt osaa kamppailulajeja ja kaatumistekniikoita? Kyllähän viimevuotista panssariturvallisuuskeskusteluakin vähäteltiin, että kyllähän nyt dorkakin ymmärtää hanskat pistää käteen. No miksi sitten säännöissä luki, että panssarin pitää olla turvallinen käyttäjälleen ja vastustajalle? Jos vedät rystyset ja ranteet auki toisen panssariin, se ei ole turvallinen.

Että vedetäänkö sääntöihin, että kaikkien on osattava kaatua ilman, että vetävät itsensä rikki, vai tehdäänkö säännöistä sellaiset, että kaatumisen riski on mahdollisimman pieni?

[Foe]

Että vedetäänkö sääntöihin, että kaikkien on osattava kaatua ilman, että vetävät itsensä rikki, vai tehdäänkö säännöistä sellaiset, että kaatumisen riski on mahdollisimman pieni?

Eh, mistä tuon kaatumistreenailkun sääntöihin pakottamisen keksit? Ei säännöissä ole puhuttu tuollaisesta, tai tässä ketjussa sellaiseen pakottamisesta. Sääntöjen takana on ymmärtääkseni aina ollut turvallisuus ja järjen käyttö, mutta holhouslinjalle ei olle kuitenkaan lähdetty (esim. ei kypäräpakkoa tai tukevia kenkiä vaikka yleisimpiä EA-käyntejä?). Pointtini oli asian treenaaminen paikallisissa treeneissä onnettomuuksian ja aina tapahtuvan kaatuilun varalle omaksi iloksi ja turvallisuussyistä.

Juhanin ehdotuksessakin linjaa höllättäisiin sillä, ettei kuolleelle jalalle varaamista ( =turvallista ja hallittua laskeutumista) tarvitse laskea kuolemaksi, mutta sen jälkeen ei jatketa hyppimistä.
henk koht. kannattaisin jalan laahaamista, jos se ei laajentaisi sääntöjen tulkinnanvaraisuutta niin paljoa.

[MrBigMr]

Ensin tahdotaan kieltää jalalla tukeminen (tai ainakin rankaista siitä) ja kun huomautetaan kaatumisen vaaroista, yms., niin seuraavaksi aletaan puhua kaatumisharjoittelusta. Tulee vain mieleen viime vuoden panssariturvallisuuskeskustelu, kun sääntöihin ei haluttu kajota, sillä kaikkihan nyt tajuaa hanskat vetää käteen. Eli ei tehdä seisomisesta turvallista, opetellaan vain kaatumaan, niin no-problems.

Onko muuten käden menettämisen kanssa ollut ongelmia? Ihan varmasti väki ei ole aina pitänyt sitä handua siellä selän takana, vaikka säännöt niin käskee, joten miksi jaloista pitää tehdä ongelma? Kieltäkää sillä astuminen, kieltäkää sille painon laittaminen. Jos joku haluaa vetää yhdellä jalalla nopeampaa kuin jotkut juoksee kahdella, niin sitten menevät, jos joku seisoo yhdellä ja tukee toisella, niin sitten seisovat. Vältetään turhia "jos kosketat rikkinäisellä jalalla maata, niin et voi enää liikkua" -sääntöjä (vai mitenkä liikut yhdellä jalalla ilman hyppimistä?) Jos halutaan turvalliseksi, niin tehdään sitten turvalliseksi, eikä aleta miettimään sitä, mitenkä typerältä yhdellä jalalla pomppiminen näyttää. Jos vaihtoehdot on se tai seiso paikallasi, niin kuka ihmeessä seisoisi vain tyhjänpanttina skenun loppuun ja toivoo, ettei kukaan tule ja tapa? Ei yllytetä ihmisiä itsetuhoisuuteen.

Kaikkihan tämä on vain keskustelua ja teoriaa, mutta aina joku ottaa siitä kimmokkeen ja jankuttaa asiasta, kunnes se on säännöissä kaikkien ilona, kun kukaan tajunnut kieltääkään.

[/rämbläys over]

(esim. ei kypäräpakkoa tai tukevia kenkiä vaikka yleisimpiä EA-käyntejä?)

En voi sanoa, että olisin huomannut nyrjähdysten/aivotärähdysten ja huonojen kenkien/kypärättömyyden välillä mitään selvää korrelaatiota EA-nakissa. Varmasti sitä on, mutta sen verran moni pottapää on valittanut tärähdyksistä, että ero ei liene mitenkään erikoinen.

Olisiko seuraavaksi vuodeksi EA:lle tässä tehtävää? Kysytään nyrjähdyksissä ja tärähdyksissä, että oliko kunnon kengät/kypärä, vai ei. Saa taas joku Excel-Eero lisää dataa tilastoitavaksi.

[Mahti]

Onko missään muuten testattu yhtään laajamittaisemmin ja kilpailuhenkisemmin jalan raahaamista? Ainakin omaan aivolohkoon se tuntuu aika yksiselitteiseltä. Siinä toki jalkaosuman merkitys varmaan ainakin jonkin verran pienenisi, raahaten on aika nopeaa liikkua ainakin lyhyitä matkoja. Se olisi minusta hyvä vaihtoehto nykysäännölle, jos se vain ei vaikuta mitenkään odottamattomasti pelitasapainoon, tai osoittaudu liian vaikeatulkintaiseksi.

[Peltokorppi]

Mikä määritellään raahaamiseksi? Että jalka ei nouse maasta? Mites kaikki jotka ei tappele kulutusta kestävillä maihareilla? Omat kengät ei esim kestäis jatkuvaa laahaamista mitä esim reeneissä tehtäs sitte useesti viikossa. Mites sitte esim paljasjalkasenareenaajat? Muutenkin jalan raahaus ei eroa juuri mitenkään normi saliduelissa tapahtuvasta liikkumisesta.

[Eglardion]

En kyllä näe ongelmaa jalan raahaamisessa. Tietenkin raahaus voidaan määritellään niin ettei jalka nouse maasta, jos suomen kielen suhteellisen tavallinen sana nyt tarvii määrittelyä.

Jos on niin paskat kengät etteivät kestä niin hankkikoot paremmat. Mitä paljasjalkaisiin tulee, eivätkö he nauti pienestä kivusta? Oma vika mun mielestä jos ei ilmaannu kunnon jalkineissa. Ja eihän kukaan pakota ketään etenemään sellaista vauhtia että rikkoo kenkänsä.

Mitä tulee liikkumisen hankaloitumiseen, niin sanoisin että raahaaminen hankaloittaa liikkumista huomattavasti. Metsässä esim. on aika vaikeaa 'slaidata' jalkaansa maata pitkin. Tämän vuoden älytön hiekkakenttä sen sijaan ei olisi hidastanut vauhtia kauheasti, eipä toisaalta hidastanut kinkkaamistakaan (ja kinkatenhan pääsee nopeammin kuin rivakasti kävellen tarpeen tullen, jalkaa laahaten tuskin).

Raahaamista puoltaa mun mielestä vahvasti myös se, että itseni kaltaiset fiilistelijät pääsevät näyttelemään (joku sanoisi larppaamaan) haavoittunutta. Kinkkaaminen on tehnyt koko jutusta mahdottoman tältä osin. "Jalassani on syvä haava, mutta päätinkin lähteä lastenkinkereille ja osallistua kinkkauskilpailuun. Oon nyt kinkannu jo aika kauan vaikka jalassa vihloo aika jännästi."

Raahaminen on imagollisesti ainoa pätevä vaihtoehto kinkkaamiselle, ellei oteta lukuun ajatusta, ettei ensimmäistä jalkaosumaa tarvitse laskea.

[Peltokorppi]

Jos on niin paskat kengät etteivät kestä niin hankkikoot paremmat.

Mun kengät soveltuu poffaukseen erinomaisesti. Ei kuitenkaan sovellu siihen että niitä raahataan maatavasten. Niinkuin ei mitkään juoksukengät tai lenkkaritkaan.

[saloneju]

Raahaminen on imagollisesti ainoa pätevä vaihtoehto kinkkaamiselle, ellei oteta lukuun ajatusta, ettei ensimmäistä jalkaosumaa tarvitse laskea.

Mä taas uskon, että moni kokee jalan laahaamisen imagollisesti ihan yhtä arveluttavaksi kuin pomppimisenkin, mukaanlukien minä. Se, että tuotaisiin selkeitä eläytymiselementtejä peliin mukaan saisi ihan takuuvarmasti aika monen niskakarvan pystyyn. Niin kauan kun lajia markkinoidaan hommana, joka ei liity mitenkään rooliin eläytymiseen, ei ole oikein tapoja selittää minkä ihmeen takia haavoittunutta jalkaa laahataan imitoiden oikeaa - ei peliteknistä (kuten pomppimisessa) - haavoittumista.

[Mahti]

Laahaaminenhan on hyvin peliteknistä mallintamista, ei se mitenkään realistista ole itsessään. Valtaosasta kunnon iskuista jalkaan ukko pysähtyis ku seinään ja tappelu loppuis. Löin itteäni kerran mettätöissä kirveellä polveen ja sen jälkeen ei kyllä kinkattu, eikä laahattu. Mietin lähinnä maassa, että lähteekö taju. Toisaalta laahaminen mahdollistaa jonkinlaisen kevyen eläytymisen, jos sitä haluaa. Parastahan olisi, jos säännöt voisivat tarjota jotain vähän kaikille.

Jos on niin olemattomat kengät, että ne ei kestä silloin tällöin tapahtuvaa lyhyttä laahaamista, niin voi aina ostaa uudet kenkien kuluttua loppuun. Varusteilla on käyttöikänsä. Laahaamisessa ehdottomasti kiinnostavinta olisi nähdä sen vaikutus pelitasapainoon ja tällä saralla olisi hyvä tehdä testejä.

[Peltokorppi]

Jos on niin olemattomat kengät, että ne ei kestä silloin tällöin tapahtuvaa lyhyttä laahaamista, niin voi aina ostaa uudet kenkien kuluttua loppuun

Kevyt kenkä ei tarkota halpaa. Itellä ainakaa kuukaudenparin välein ei ois varaa ostaa esim samanlaisia kenkiä ku mitä mulla nyt o. 140e tais maksaa. Maiharit ei ole mun mielestä urheiluun soveltuvat kengät. Lähinnä vähän urheileville heikompia nilkkoja suojaavat.

Samaa mieltä salosen kanssa että laahaaminen ois vieläki vähemmän tyylikästä ja vaikeemmin alottelioille seliteltävää.

[Jumsjums]

Pystyykö joku kertomaan, mitä pahaa eläytyminen saa aikaan? Lukuunottamatta pilaamalla joidenkin tiukkapipojen "iloa" pelata täysin toisissaan.
Jos katsoo mitään ulkomaisia boffaus tai larppitapahtumia netistä, niin monet kehuvat juuri monimuotoisuutta ja kuinka jokaiselle löytyy jotakin.

Ei eläytyminen ole mikään ehto - se on vain lisää hauskaa. Eikä pelkästään hauskaa, se voi tuoda hyviä muistoja lisäämällä dramaattisuutta, eeppisyyttä tms jo muutenkin hienoon tilanteeseen. Sitä voi sitten itse kukin harkita miten kovaa siinä esiintyy, ei kenenkään kenkiä voida vaatia hajoitettaviksi vain eläytymisen vuoksi - se on kuitenkin vain peli.

[Peltokorppi]

No tällähetlellähän saa eläytyä jos haluaa. Joku laahaamissääntö tai vastaava taas pakottaa kaikki tekemään sitä.

[Jumsjums]

Olisiko mahdotonta sisällyttää molemmat vaihtoehtoina? Siis pomppimisen sekä laahaamisen

[frozen]

No tällähetlellähän saa eläytyä jos haluaa. Joku laahaamissääntö tai vastaava taas pakottaa kaikki tekemään sitä.

Joku pomppimissääntö tai vastaava taas pakottaisi kaikki hihhuloimaan yhdellä jalalla tai polvillaan. Laahaaminen olisi kirjaimellisesti vain sitä että haavoittunut jalka koskisi kokoajan maahan, jos vältsis haluaa larpata siitä jotain niin be my guest, mutta itse ainakin aion taistella juuri niin tehokkaasti kuin sääntöjenpuitteissa olisi mahdollista.

Miksi polvillaan taisteleminen pitäisi poistaa?

-Itse tulen mieluummin holtittomasti loikkivan panssarimörön taklaamaksi, kuin otan polviltani juoksupotkun naamaani. Jos olet polvillasi ja joku juoksee päin, niin pahalta tuntuu molemmista osapuolista.

Ja polvillaan olevat taistelijat, etenkin tornikilpimiehet, sekoittuvat helposti kuolleisiin ja eivätkä siis osoita riittävän selvästi olevansa elossa.

[Triks]

Ja polvillaan olevat taistelijat, etenkin tornikilpimiehet, sekoittuvat helposti kuolleisiin ja eivätkä siis osoita riittävän selvästi olevansa elossa.

Minusta ongelma on ennemminkin ne kuolleet taistelijat, jotka eivät osaa siirtyä pois kentältä ja osoittaa riittävän selvästi olevansa kuolleita, eivät niinkään polvillaan olevat elävät taistelijat.

En myöskään pidä polvilleen menoa sen vaarallisempana kuin yhdellä jalalla hyppimistäkään, molemmissa on riskinsä.

Jalan laahaminen eläytymisviboineen olisi mun mielestä ihan yhtä vajaa ja vaikeasti selitettävä konsepti kuin nykyinen yhdellä jalalla hyppiminenkin. Jos oikeasti haluttaisiin etsiä yksinkertaista ja peli-iloa lisäävää ratkaisua, kannattaisin Fabasta tuttua raajaosumasääntöä, mutta tän ajatuksen kanssa olen varmaan yksin.

[Kuvatus]

Taistelusäännöt ovat mukaelma Sotahuudon-perussäännöistä. Osuma panssaroimattomaan osaan päätä tai torsoa tappaa. Ensimmäinen osuma panssaroimattomaan raajaan vie yhden kestopisteen. Toinen osuma mihin tahansa kehon osaan, jossa ei ole panssaria tai panssaripisteet ovat loppuneet, tappaa. Eli käytännössä ensimmäinen raajaosuma ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä; toisesta on syytä olla huolissaan, sillä se on tappava. Osuma mihin tahansa muualle on kerrasta poikki, mikäli panssaria ei ole tai se on kulunut...

Aiempina vuosina tätä järjestelmää ei haluttu Sohuun, mutta olisiko aika nyt kypsä? Omasta mielestäni toimivin raaja-sääntö tähän mennessä.

Faban säännöt kokonaisuudessaan: http://nivaro.fi/fantasybattle/saannot.html

[MrBigMr]

Olisiko mahdotonta sisällyttää molemmat vaihtoehtoina? Siis pomppimisen sekä laahaamisen

Tämäpä näin. Mitäs jos vain kielletään säännöissä se, mitä ei saa tehdä, eikä aleta erittelemään että mitenkä se pitäisi tehdä. Ei mitään EU:n kurkkukäyryysdirektiivejä, kiitos. Jokainen tutzaa tyylillään, ja vaikka sääntöjä säätelevästä porukasta toimintamalli X on ihan luonteva, onko se oikein kaikkia muita kohtaan, jotka ei siitä niin välitä tai joilta se ei luonnistu? Kaikki ei pysty kunnolla pomppimaan eikä toisilla ole töppösiä laahaamiseen. Miksi yhtä ryhmää pitää sorsia toisten kustannuksella?

Pohjimmiltaanhan tarkoitus on tehdä alaraajaan tulevasta osumasta rampauttava, muttei kuolettava, ja tämä pitää jotenkin heijastua taisteluun selvästi, mutta myös turvallisesti.

[Mahti]

Faban säännöistä en erityisemmin pitänyt. Jos ajatellaan sohukontekstiin, niin jokaisella vähänkään kovemmalla tyypillä on jalkapanssari. Se tarkoittaa, että vasta kolmas osuma jalkaan saa aikaan mitään efektiä. Esimerkiksi varsiaseella uhka jaloille on merkittävä uhka kilpimiehelle. Jos kilpimies voisi ottaa pari osumaa huoletta, voisi samalla jalat jättää täysin huomiotta, koska kolmatta osumaa ei varmasti ikinä tulisi. Muutenkin laajemmassa skaalassa faban säännöt johtaisi jalkaosuman muuttumiseen turhaksi. Jo nyt sotahuudossa kuolee toiseen peräkkäiseen osumaan jalkaan. Faban säännöt siis vain poistavat raajaosumaan liittyvät negatiivisen efektin.

[Tyrisalthan]

Itsekin näen yhdellä jalalla pomppimisen ongelmana. Laahaaminen voisi olla kokeilemisen arvoinen idea vaikka ensin Noxbossa, jotta olisi empiiristä dataa mutuilun sijaan.

Toinen mitä mietin oli että mitä jos osumapaikat poistuisivat, ja mikä tahansa osuma olisi tappava? Ei olisi enää ongelmaa yhdellä jalalla pomppijoista, olisi hyvin selkeä, ja jalkaosumat eivät todellakaan olisi merkityksettömiä. Olisi myös sikäli realistisempi, että oikeastihan sitä tosiaan ei pompittaisi pitkin metsää, jos joku pätkäisisi jalan polven alapuolelta.

[Kapselitus]

Itsekin näen yhdellä jalalla pomppimisen ongelmana. Laahaaminen voisi olla kokeilemisen arvoinen idea vaikka ensin Noxbossa, jotta olisi empiiristä dataa mutuilun sijaan.

Toinen mitä mietin oli että mitä jos osumapaikat poistuisivat, ja mikä tahansa osuma olisi tappava? Ei olisi enää ongelmaa yhdellä jalalla pomppijoista, olisi hyvin selkeä, ja jalkaosumat eivät todellakaan olisi merkityksettömiä. Olisi myös sikäli realistisempi, että oikeastihan sitä tosiaan ei pompittaisi pitkin metsää, jos joku pätkäisisi jalan polven alapuolelta.

Itse näkisin, että tämä sääntö sorsisi selkeästi aloittelijoita ja panssarittomia.

[Peltokorppi]

Tekis samalla varsiaseista ja keihäistä vielä törkeen paljon tehokkaampia.