Vuosittainen osumasääntö -keskustelu

[Jumsjums]

Kuninkaantekijöistä ehkä selvin ja helpoin ero, mikä teki taisteluista siistimpää oli se ettei jalan tai käden naputtamisesta kuollut. Raajojen sitominen harsolla teki taistelusta vieläkin siistimpää, kun pääsi korjauksen jälkeen takaisin linjaan. Silti, ihan ilmankin tätä raajojen sidontaa, se olisi yksi todella yksinkertainen tapa parantaa tapahtumaa huomattavasti.

Raaja saattaisi olla tiellä, mutta ei kukaan sillä pystyisi suojaamaan itseään, koska kenenkään raajat eivät peitä kehoa. Lisäksi jos joku tietoisesti suojaisi itseään haavoitetulla raajalla, hän ei luultavasti pelaisi kovin tehokkaasti enää siitä eteenpäin.

Eli mitä tapahtuisi: Ihmiset edelleen haluavat säilyttää raajansa, mutta nyt niiden leikkaaminen ei tarkoita että peli päättyy. Sensijaan jokainen kuolee tyydyttävästi torso tai pääosumaan.

*Edit: Otsikko vaihdettu aiheen muututtua radikaalisti

[DiabolusIgnis]

En kannata. Juuri nyt, n. 36h valvoneena en saa selitettyä sen tarkemmin... Mutta mielestäni tämä on OK sääntö muissa tapahtumissa, mutta Sotahuudossa kokisin sen jotenkin laskevan tapahtuman mielekkyyttä ja rikkovan "perinteistä" boffausta.

[olho]

Itse en huomannut tuon säännön vaikuttavan omaan KuTe-kokemukseen oikein millään tavalla, vaikken sitä oikeastaan vastustanutkaan. Sotahuudossa sen sijaan lähtökohtaisesti vastustan kaikkia sääntöjä, jotka tekevät osumanotosta subjektiivisempaa. Esimerkiksi tilanne, jossa olet menettänyt vasemman käden ja käytät sitä aktiivisesti esim. lisäsuojana nuolten torjuntaan. Missä menee raja "se vaan oli siinä" ja "no vähän lihasta liikutin" välillä? Nykyään tilanne on hitusen selkeämpi.

Sen sijaan haavurien tuontia takaisin voisin jopa kannattaa. Tosin ehkä ensisijaisesti jousiampujana on hieman oma lehmä ojassa. Säännöistähän näitä ei ole vieläkään poistettu, vaikka ei niitä sitten -07 olekaan taidettu nähdä?

PS. Ymmärrän, että on ankeaa jos esim. rivissä kuolee siihen että hakataan samaan raajaan toistuvasti, mutta opitaan pitämään ne piilossa.

[Jumsjums]

Kaikilla muilla aseilla on aika vaivatonta hakata johonkin muualle kuin raajaan, jos vain haluaa. Nuolilla on kuitenkin varmaan hieman vaikeampaa saada osumaa kehoon jos käsi on tiellä, että sen puolesta voisin tämän ymmärtää. Tavallaan ymmärrän miten nykysäännöillä ratkaistaan sekin jos hipaisee vähän kehoon sekä haavoittuneeseen raajaan yhtaikaa. Tässä tapauksessa tuntuu kuitenkin vain siltä että se osuma on liian huono (kuolisiko tällaiseen oikeasti? joko käsi on tiellä ja niin se oikeasti olisikin, tuskin saisit kunnon tappoa siitä, tai sitten tökkäisit pari senttiä miekan kärjellä, hyvä jos läpäisit ihoakaan.) enkä odottaisikaan kenenkään kuolevan sellaisesta tekniikasta. Ehkei tällainen realistisuus ole tärkeää boffauksessa, mutta on se nyt vähän omituista että raajaan saadulla osumalla on välittömät, kuolettavat seuraukset.

Sit kun voit paremmin Diablosignus niin mielelläni kuulisin miksei tuo kävisi sotahuudossa En ensinnäkään koe että se rikkoisi perinteitä mitenkään merkittävästi, ellei ihmiset todella halua kuolla ja tappaa raajaosumilla?

[DiabolusIgnis]

Boffaus ei mallinna keskiaikaista kamppailua, ihan syystäkin. Jos ottaisimme kalibraation käyttöön, näkisimme niin vahvoja eroja ihmisten välillä, etteivät he enää pelaa edes samoilla säännöillä.

Ja Olhon mainitsema "eiku se käsi oli jo siinä"-tekniikka on myös hyvä pointti.

Mutta yritän nyt. Sotahuuto on mättötapahtuman lisäksi myös kilpailutapahtuma. Boffauksen vuosittainen SM-ryhmäkilpailu, jos näin voi sanoa. Se, että useampi osuma samaan raajaan ei enää tapa jäisi suosimaan tiettyjä tekniikoita, joita myös minä tykkään käyttää. Nykyään tyypin saa nopeasti hengiltä lyömällä miekkakäteen ja kilven pudotessa miekkakäden vaihtoa varten nopeasti toiseen käteen. Raajaosumat menettäisivät nykyisen merkityksensä, minun mielestäni. Minun kannattaisi joka kerta syöksyä pistoon kuollut käsi etunenässä, koska siihen tullut osuma ei tappaisi minua. Nykysäännöillä joudun olemaan varovaisempi, mikä vaatii enemmän taitoa.

Olen itsekin harvinaisen tietoinen siitä, etten mä nyt saa asiaani perille. Voidaan jättää asia muotoon "Musta vaan tuntuu ettei se olisi kiva sääntö perusboffaukselle "

EDIT: Ehkä tämä voisi selventää vähän: Tämä oli pirun hauska sääntö KuTessa. Mutta siksi, että se oli erilaista. Ei siksi, että sääntö olisi ollut mahtava itsessään, vaan siksi että se erotti KuTen muista boffotapahtumista myös sääntöteknisesti, oli mukana luomassa KuTesta KuTea, eikä Noxbo rip-offia + kesäteatteri. Myöskin se, ettei jokin osumakohta olisi validi koko ajan häiritsee minua suunnattomasti ajatuksena sääntönä tapahtumissa kuten SoHu, tai vaikka vain perustreenit. Jos vastustajalla on avoin kohta, tahdon lyödä sitä.

[Jumsjums]

Olen samaa mieltä että avoimeen kohtaan hakkaamisella pitäisi olla seurauksia. Kuoleminen on vain niin... Lopullista D: Mutta tuskin mitään muutakaan penaltya voi raajaosumille asettaa. Jos tapahtuma olisi enemmän larppi niin sitten sitä hakattua jalkaa voisi esittää

Kenties tuo sääntö on vain parempi säilyttää KuTe:ssa...

[saloneju]

Jokakesäinen kiintiökeskustelu raaja- tai kalibraatiosäännöistä

- check.

[goblintaikuri]

Jos asioita mietitään turvallisuuden kannalta, ei liene järkevää ajaa yleistä kamppailua siihen suuntaan että jokainen kuolisi "tyydyttävästi pääosumaan".

[Athene]

Itse en ole pässyt koskaan kokeilemaan haavurointia käytännössä. Ajatus kiehtoo ja kutkuttaisi tarjota sitä kymppihuutoon, mutta kuulisin mielelläni kootusti kokemuksia ja mielipiteitä. Eli antaa tulla, puolesta ja vastaan!

[Misumasu]

Jokakesäinen kiintiökeskustelu raaja- tai kalibraatiosäännöistä

- check.

[frozen]

En näe tarvetta muuttaa sääntöjä niin että raajaosumista ei kuolisi, mutta mun puolesta vois säännöistä modaa tavalla tai toisella pois tilanteen jossa toisen jalan menetys johtaa pomppimiseen yhdellä jalalla, tai sit pakottaa taistelijan menemään polville. Pomppiminen on todella hupaisan näköistä , mutta myös vaarallista jos pomppija kaatuu tai nilkka pettää. Polvilleen jäävät (lue: kilpimiehet) taas sekoitetaan turhan helposti kuolleisiin ja aiheuttavat epäselvyyttä. Ongelman voisi korjata vaikka muuttamalla sääntöjä niin että kaksi osumaa jalkaan edelleen tappaa, mutta ensimmäinen ei vielä pakota kuikkelehtimaan miten sattuu. Tyyliin vaikka ensimmäisen jalkaosuman jälkeen ei osuman ottanut taistelija ei voi juosta, eli molemmat jalat eivät voi olla ilmassa samaan aikaan?

[DiabolusIgnis]

Liian hankalaa. Oletko koskaan katsonut pikakävelyä?

[frozen]

Oletko koskaan kokeillut pikakävelyä? ;>

[carbine]

Liian hankalaa. Oletko koskaan katsonut pikakävelyä?

*Asiaton viesti poistettu

Onkos tuo nyt ihan asiallista . Mut joo ei se pikakävely kovin monimutkaiselta kuulosta

[Zaibe]

Editoitu asiattomat viestit pois ketjusta. Jatketaan keskustelua asiallisella ja kypsällä linjalla.

[DiabolusIgnis]

Liian hankalaa. Oletko koskaan katsonut pikakävelyä?

*Asiaton viesti poistettu

Onkos tuo nyt ihan asiallista . Mut joo ei se pikakävely kovin monimutkaiselta kuulosta

Ei, mutta se, miten tarkkaan sitä seurattaisiin. Adrenaliinihuumassa, keskellä taistelukenttää, on yllättävän hankala yrittää pikakävelyä.

Pyritään mieluummin siihen, että kuolleet siirtyvät pois taistelusta, ja jos joku polvillaan oleva heppu huomaa vihollisen ignooravan hänet, huutaa hän "olen elossa!"

EDIT: Siis, ihan argumentoidakseni asiaa. Koen nykyiset säännöt parempina kuin pikakävely, koska:

- Ihminen voi halutessaan lähteä konkkaamaan epämääräisesti eteenpäin. Tai jäädä paikoilleen. Mutta koska häneltä on mennyt jalka, on hän alakynnessä esimerkiksi taisteluasentoonsa ja tasapainoonsa nähden, jos vastaan tulee vielä osumia saamaton tyyppi. Jalkaosumalla on merkitys.

- Jalkaosuman saanut henkilö myös selkeästi osoittaa että häntä on osunut jalkaan. Jos ainoa ero on se, että hän ei saa juosta, on mahdotonta sanoa kenellä ja kenellä ei ole mennyt jalka, ennenkuin osut siihen.

Pikakävely mielestäni pudottaisi jalkaosumien arvoa suuresti. Vaikka nykysäännössä on se ongelma, että polvillaan olevat sekoitetaan usein kuolleisiin, niin ei se tarkoita että se on säännön vika. Se on niitten kuolleitten vika, jotka eivät tahdo/jaksa/viitsi siirtyä siitä taistelusta pois elävien seasta. Raajaliina korjaisi tämänkin hyvin. Jos tyypillä on käsissään miekka ja kilpi, muttei raajaliinaa, on hän elävä. Helppoa, yksinkertaista. KISS.

[Pahistonttu]

Kilpilinjasta tulee paljon hankalammin tapettava, jos niiden ei enää tarvitse suojella raajojaan. Tornikilpi naaman eteen, jalat menee, mut mitä välii...

[Mr-Headless]

Vahva komppaus Pahiksen kanssa. Ja muutenkin. Mikään ei tuo skirmaajalle niin suurta mielihyvää kuin ottaa jahtaajaltaan jalka pois ja jättää toinen kärvistelemään taakseen. If you don´t got time to make the kill. Make sure your target suffers as much as possible.

[DiabolusIgnis]

Kilpilinjasta tulee paljon hankalammin tapettava, jos niiden ei enää tarvitse suojella raajojaan. Tornikilpi naaman eteen, jalat menee, mut mitä välii...

Itseasiassa tuo voisi tehdä kilpilinjan taposta helpompaakin, koska toinen osuma kuolleeseen tappaisi. Idea oli se, että ensimmäiseen osumaan ei tarvitse reagoida menettämällä jalkaansa kuten nykyään, eli sille saisi vielä laskea painoa.

EDIT: Ja siis, miksi se saattaisi tehdä kilpilinjan tappamisesta helpompaa? Siksi, että toinen ei välttämättä tajua suojata jalkojaan yhtä hyvin, eikä mene polvilleen jalkansa menetettyään.

(Älä kirjoita väsyneenä.)

[frozen]

Jos taistelijalta viedään mahdollisuus laskea painonsa molemmille jaloille ollaan potentiaalisesti jo aika vaarallisessa tilanteessa, itse en ainakaan halua jäädä täyspanssaroidun kilpimörön alle kun tämä vahingossa pomppiessaan kaatuu. Polvilleen käynyt kilpimies luo paikalleen jäädessään ja taistelun siirtyessä muualle epäselvän tilanteen jos kuolleita sattuu liikuskelemaan lähistöllä.

Mutta parannuksena pikakävely ideaa voisi modata niin, että taistelijan haavoittaessa toisen jalkansa sitä ei saisi nostaa maasta. Eli haavoittunut jalka kokoajan kiinni maassa, mutta sille saisi kuitenkin laskea painoa. Yksittäinen jalasta haavoittunut taistelija olisi helposti tunnistettavissa liikkeensä vuoksi eläväksi, eikä liikkuisi juurikaan yhdellä jalalla pomppimista nopeammin. Samalla tarve mennä polvelle poistuisi, jolloin epämääräisiltä sekaannuksilta vältyttäisiin.

[DiabolusIgnis]

Samalla tarve mennä polvelle poistuisi, jolloin epämääräisiltä sekaannuksilta vältyttäisiin.

Tämä tosin aiheuttaisi sen epämääräisen sekaannuksen, ettet tiedä onko tyypiltä mennyt jalka vai ei, jos hän on esimerkiksi linjassa. Mutta muuten hyvä idea tuo, että jalkaa ei saisi nostaa maasta.

Olen myöskin suhteellisen skeptinen siitä, kuinka tarkasti ihmiset osaavat olla nostamatta toista jalkaa maasta, mutta ehkä olen vain paranoidi.

Tämä myöskin vähentäisi jalkaosuman merkitystä esimerkiksi dueleissa. Lyön toiselta jalan, mutten saa siitä mitään muuta hyötyä kuin että seuraava osuma jalkaan tappaa. Hänen ei tarvitse joko heilua yhden jalan varassa, tai mennä polvilleen ja näin taistella heikommasta asennosta.

Näen siis yhä raatoliinan parempana vaihtoehtona tälle 'polvellaan olevat sekoittuvat kuolleisiin'-ongelmaan. Myös se, että ihmiset oikeasti tajuaisivat siirtyä kauemmas elävistä helpottaisi. Esimerkiksi käytäntö, että kuolleet kerääntyvät aloituspaikalle, voisi olla hyvä.

[goblintaikuri]

Miksi tieto siitä onko jalka mennyt pitäisi olla jokin itseisarvo? Eihän panssareistakaan tiedä onko ne jo lyöty pois vai ei?

[Pahistonttu]

Diabolous: Osuma kuolleeseen raajaan ei tapa koskaan jos raajaosumista ei voi kuolla. Eli sen kilpimiehen ei oikeasti tarvitse suojata jalkojaan, koska se ei kuole siihen toiseen raajaosumaan.

Sääntökeskusteluun hyppimisestä:
-Itse tulen mieluummin holtittomasti loikkivan panssarimörön taklaamaksi, kuin otan polviltani juoksupotkun naamaani. Jos olet polvillasi ja joku juoksee päin, niin pahalta tuntuu molemmista osapuolista.
-Mahdollisuus siirtyä hyppien mahdollistaa taisteluun liittymisen myös haavoittuneena, mikä on mielestäni peli-ilollisesti hyvä juttu.
-Sääntöteknisesti "menetettyä raajaa ei saa käyttää" on selkeimmillään hypittäessä, polvelta ja korpossa sitä "kuollutta" jalkaa käytetään paljon enemmän liikkumiseen.
-Nokkospusikossa konttaaminenkin on aikas paljon pomppimista inhottavampaa, samoin sadesäällä mudassa tetsaaminen.

[DiabolusIgnis]

Miksi tieto siitä onko jalka mennyt pitäisi olla jokin itseisarvo? Eihän panssareistakaan tiedä onko ne jo lyöty pois vai ei?

Panssareista ei voi mitenkään oikein osoittaa, että hei, tämä on mennyt. Se, että tiedän vastustaneeni menettäneen jalkansa muuttaa suhtautumistani tulevaan kontaktiin jo jonkin verran, kun tiedän että yksi osuma tuohon tappaa myös. Ei tarvitse nopean tapon perässä etsiä avointa torsoa/päätä. Minun ei myöskään tarvitse pelätä, etten ehdi kahdesti napauttamaan jalkaa tai muuta, vaan voin huolettomammin napata sen yhden jalan, koska kuollut vihollinen ei enää lyö takaisin.

Diabolous: Osuma kuolleeseen raajaan ei tapa koskaan jos raajaosumista ei voi kuolla. Eli sen kilpimiehen ei oikeasti tarvitse suojata jalkojaan, koska se ei kuole siihen toiseen raajaosumaan.

Tuo keskustelu käytiin jo. Nyt keskustellaan Frozenin aloittamasta asiasta, eli siitä, miten jalkaosumaan tulisi reagoida. Lue ketju, ja niin edespäin.

Mutta näin muuten:

-Itse tulen mieluummin holtittomasti loikkivan panssarimörön taklaamaksi, kuin otan polviltani juoksupotkun naamaani. Jos olet polvillasi ja joku juoksee päin, niin pahalta tuntuu molemmista osapuolista.

Jos kilpimies rynnäköi ja potkaisee juosten naamaasi, on lähtökohtainen tilanne jo vaarallinen. Hallitsemattomat rynnäköt ovat kiellettyjä.

-Mahdollisuus siirtyä hyppien mahdollistaa taisteluun liittymisen myös haavoittuneena, mikä on mielestäni peli-ilollisesti hyvä juttu.

Nykyäänkin voit siirtyä taisteluun jalan menetettyäsi. Mutta hankalammin ja hitaammin, mikä tekee jalkaosuman antamisen skirmaajalle kannattavaksi puuhaksi. Eikä ehdotetulla 'jalkaa ei saa nostaa maasta'-säännölläkään olisi paljoa vaikutusta. Suurin vaikutus olisi se, että panssarimiehillä ja muilla lisäpainoa omaavilla olisi helpompi keikka siirtyä. Mutta mielestäni oikea kehityssuunta ei ole se, että vähennetään eroja panssareiden ja panssaroimattomien taistelijoiden välillä. Panssari on raskaampaa ja hitaampaa, skirmaus taas haavoittuvampaa. Mutta tämä eritoten on vain minun mielipiteeni.

-Sääntöteknisesti "menetettyä raajaa ei saa käyttää" on selkeimmillään hypittäessä, polvelta ja korpossa sitä "kuollutta" jalkaa käytetään paljon enemmän liikkumiseen.

Tällä uudellakin idealla sitä käytettäisiin, ja vielä koko jalkaa, eikä vain polvesta ylöspäin.

-Nokkospusikossa konttaaminenkin on aikas paljon pomppimista inhottavampaa, samoin sadesäällä mudassa tetsaaminen.

Nykysäännöt eivät ymmärtääkseni pakota ketään menemään polvilleen. Itse tahtoisin sinne lisäyksen, joka on omassa kokemuksessani jo käytäntö, että kuolleella jalalla saa tukea sen verran, että pysyy pystyssä.

[goblintaikuri]

Diabolous: Osuma kuolleeseen raajaan ei tapa koskaan jos raajaosumista ei voi kuolla. Eli sen kilpimiehen ei oikeasti tarvitse suojata jalkojaan, koska se ei kuole siihen toiseen raajaosumaan.

Tuo keskustelu käytiin jo. Nyt keskustellaan Frozenin aloittamasta asiasta, eli siitä, miten jalkaosumaan tulisi reagoida. Lue ketju, ja niin edespäin.

Se että sinä vuodat tänne tajuntasi virtaa 36h valvoneena ei kyllä tee mistään asiasta vielä keskusteltua. Taidat ilmeisesti luulla että se joka ensimmäisenä mitään tänne kommentoi saa kirjoittaa mielipiteensä raamatun sanaksi oli siinä sitten järkeä tai ei ja kerran kivitauluun raapustettuahan ei tunnetusti saa enää pois