Disklooriat.

[Peltokorppi]

Veikkaan että vastustaja on katsonut että tappelua on jatkettu kuoleman jälkeen.

[saloneju]

Pitkään tappelu itsemurhasyöksyissä.

Mitähän tuo tarkoittaa?

Tulkitsisin siten, että "itsemurhasyöksyn" tehnyt kaveri on jatkanut taistelemista vielä selvästi sen jälkeen kun on saanut kuolettavan määrän osumia?

Mitä tulee kilpiasiaan (Jackal), toi on joka vuosi yhtä kinkkinen juttu - isoin konfliktihan tulee siitä, että polvellemeneviä taistelijoita ei voi käsitellä meidän sääntöjärjestelmällä kuten oikeasti tehtäisiin - kaadettaisiin potkulla kumoon ja hakattaisiin potkun myötä maassa makaava äijä muhjuksi. Polvelle jääminen siis tietyllä tasolla rikkoo peliä ja jossain mielessä jopa sääntöjen henkeä rikkomatta sääntöjen kirjainta, ja siitä johtuen joudutaan usein tilanteisiin, joissa homma kuumenee. Tää koko polvihommahan on puhuttanut jo vuosikausia, varmaan jossani 08 tienoilla muistan tästä puhutun ensimmäisen kerran. Kieltämättä pelisääntöjä tai yleistä asenneilmapiiriä tän asian suhteen pitäis jollain tasolla kirkastaa?

[DiabolusIgnis]

Itse näen polviongelmaan pari ratkaisua.

- Kielletään se. Polvelleen mennyt henkilö on kuollut. Ehkä paras vaihtoehto. Tykkään itse tosin mennä polvelleni, koska se yksinkertaisesti on pirusti suojaavampi asento kilven kanssa.

- Raatoliinat takaisin käyttöön. Polvellaan oleva, ilman raatoliinaa päänsä päällä, on oletusarvoisesti hengissä ja lyötävissä. Kuolleiden pitää tosin siirtyä nopeasti pois paikalta, tai voi olla vaikeaa havainnoida elävä, raatoliinaton, monen kuolleen seasta. Ongelma on myös siinä, että entäs jos olet kuollut ja kaivat vielä raatoliinaasi esille, samalla kun Rämä, SOS, Kuola ja Maahinkainen ovat jyräämässä kohti? Auts.

- Jotain muuta, mitä en ole ehtinyt keksiä?

Itse toivoisin, ettei polvilleen menoa kiellettäisi esimerkiksi boffoliigassa, tai muissa pientapahtumissa. Mutta Sotahuudon kokoon nähden on mielestäni kohtuullinen valinta kieltää se. Ei sekasotkua suojaavamman asennon kustannuksella.

EDIT: Niin, ja itsemurhasyöksystä, minä kun sen järjestelmään kirjasin... Ymmärsin siis, että itsemurhasyöksyn tehnyt henkilö on saanut kuolettavia osumia jo vaikka kuinka paljon, (huom: itsemurhasyöksy) mutta ei ole lopettanut taistelua. Eli siis ajatellut vievänsä mahdollisimman monta mukanaan senkin jälkeen kun on itse kuollut.

[Dragst]

Jälkimmäinen kohta on mielestäni keskustelun arvoinen. En ole varma onko tämä tilanne ollut ihan häpeämättä tahallinen, mutta ainakin aiemmin on ollut tilanteita missä polvella olevia eläviä kilpimiehiä ei erota kuolleista kilpimiehistä. Ongelma tulee varsinkin siksi, että meillä on isot kilvet jotka peittää kokonaisen taistelijan helposti. Mitä olen katsellut esimerkiksi Spartan taistelua, niin luulen että iso osa "osumien ottamattomuudesta" johtuu siitä, että kuolleiden ei tajuta olevan kuolleita. Ongelmahantästä tulee silloin kun kuollut kilpimies pitää edelleen kilpeään suojanaan, vaikka on kuollut (Obviously tarkoituksenaan suojata itseään eikä kiertää sääntöjä). Tällaisessa tilanteessa taistelija aiheuttaa tahattomasti sen, että suojelee omaa linjaa ja vaikuttaa elävältä kilpimieheltä, ennenkuin pääsee poistumaan ryminän keskeltä. Itse olen yrittänyt sanoa omille kilpimiehilleni, että kuollessaan kääntäisivät kilpensä sivuun, mutta ehdotusta vasta-argumentoitiin sillä, että linjassa voi olla vaarallista kun jää isojen panssaroitujen miesten väliin. En tietty voi sanoa varmaksi, että disglorian tapaus on ollut tahaton, mutta tahdon uskoa ettei tuollaista tehtäisi tarkoituksella :C

Also: Mitä muut olette mieltä tuosta kilpiasiasta?

Asia on äärimmäisen helppo ratkaista jos ei ole keihäs kädessä; käännän aseen väärin päin selkeästi päänkorkeudelle treeneissäkin, en tainnut ottaa SoHussakaan yhtään osumaa kuolleena. Toisaalta olen pitkärunkoinen ja iso jantteri eikä ole tarvetta sinäänsä jäämään suojelemään itseään. Mutta hyviä pointteja, mitä mieltä olet selkästä yieldauksesta?

[Plästik Dub]

Itse näen polviongelmaan pari ratkaisua.

- Kielletään se. Polvelleen mennyt henkilö on kuollut. Ehkä paras vaihtoehto. Tykkään itse tosin mennä polvelleni, koska se yksinkertaisesti on pirusti suojaavampi asento kilven kanssa.

Miten toimit menettäessäsi jalan? Saako silloin mennä polvelle? Miten erotat kuolleen ja jalan menettäneen toisistaan?

[Archaos]

EDIT: Niin, ja itsemurhasyöksystä, minä kun sen järjestelmään kirjasin... Ymmärsin siis, että itsemurhasyöksyn tehnyt henkilö on saanut kuolettavia osumia jo vaikka kuinka paljon, (huom: itsemurhasyöksy) mutta ei ole lopettanut taistelua. Eli siis ajatellut vievänsä mahdollisimman monta mukanaan senkin jälkeen kun on itse kuollut.

Hmm... Joku meikäläläisistä saa aikamoisen paskamyrskyn niskaansa....
Ei missään olosuhteissa hyväksyttävää, jos homma tosiaan on noin mennyt!

[Sapfon]

Itse näen polviongelmaan pari ratkaisua.

- Kielletään se. Polvelleen mennyt henkilö on kuollut. Ehkä paras vaihtoehto. Tykkään itse tosin mennä polvelleni, koska se yksinkertaisesti on pirusti suojaavampi asento kilven kanssa.

Miten toimit menettäessäsi jalan? Saako silloin mennä polvelle? Miten erotat kuolleen ja jalan menettäneen toisistaan?

Itse ainakin pidän jalkaa ylhäällä kun menetän jalan, eipähän tule epäselvyyksiä. Raskasta ja tuskaistahan se on.

[DiabolusIgnis]

Itse näen polviongelmaan pari ratkaisua.

- Kielletään se. Polvelleen mennyt henkilö on kuollut. Ehkä paras vaihtoehto. Tykkään itse tosin mennä polvelleni, koska se yksinkertaisesti on pirusti suojaavampi asento kilven kanssa.

Miten toimit menettäessäsi jalan? Saako silloin mennä polvelle? Miten erotat kuolleen ja jalan menettäneen toisistaan?

Nostat sen ylös, kuten nykysäännöissäkin kehoitetaan tekemään. Kuollut henkilö on polvillaan. Jos laskeudut polvillesi, olet kuollut.

Vähän lisämietintää tähän antaneena, ehkä raatoliina-pakko olisikin parempi. Kaikki kun eivät jaksa pomppia yhdellä jalalla, ja se on aika hasardiakin kuoppaisella kentällä...

[Plästik Dub]

Itseasiassa nyt kun vilkaisin sääntöjä, niin mitä mieltä säännöt nykyään ovat polvella olemisesta jalan menetettyään? Aina olen boffannut niin, että jalan menetettyään saa olla polvella maassa, eikä minulle kertaakaan ole huomautettu asiasta, mutta kieltämättä säännöt sanovat ettei jalalle saa laskea painoa. Täsmennetäänkö tuota jossain, vai onko todella niin että polvelta taistelu ei edes ole jalan menetettyä sallittua?

[olho]

Täsmennetäänkö tuota jossain, vai onko todella niin että polvelta taistelu ei edes ole jalan menetettyä sallittua?

Treeneissä ainakin tuohon tehty meillä poikkeuksia, mutta SoHussahan asia on noin.

[MrBigMr]

Mitenkä sitten, jos kompastuu ja putoaa polvelle/polvilleen? Tai on kytiksellä mättään takana polvillaan? Tai polvistuu auttamaan kaveria ylös?

- Raatoliinat takaisin käyttöön.

ehkä raatoliina-pakko olisikin parempi

Ainakin säännöt sanovat:

Kun kuollut taistelija pääsee välittömästä taistelukontaktista, tulee hänen taistelualueella yhä ollessaan osoittaa kuolemaansa nostamalla tähän tarkoitukseen hyväksytty merkkiliina päänsä yläpuolelle tai kiinnittämällä liina päänsä ympärille.

Liinan tulee olla kokonsa puolesta selkeästi erottuva, sekä väriltään kirkkaan oranssi kangas.

[Jackal]

Jälkimmäinen kohta on mielestäni keskustelun arvoinen. En ole varma onko tämä tilanne ollut ihan häpeämättä tahallinen, mutta ainakin aiemmin on ollut tilanteita missä polvella olevia eläviä kilpimiehiä ei erota kuolleista kilpimiehistä. Ongelma tulee varsinkin siksi, että meillä on isot kilvet jotka peittää kokonaisen taistelijan helposti. Mitä olen katsellut esimerkiksi Spartan taistelua, niin luulen että iso osa "osumien ottamattomuudesta" johtuu siitä, että kuolleiden ei tajuta olevan kuolleita. Ongelmahantästä tulee silloin kun kuollut kilpimies pitää edelleen kilpeään suojanaan, vaikka on kuollut (Obviously tarkoituksenaan suojata itseään eikä kiertää sääntöjä). Tällaisessa tilanteessa taistelija aiheuttaa tahattomasti sen, että suojelee omaa linjaa ja vaikuttaa elävältä kilpimieheltä, ennenkuin pääsee poistumaan ryminän keskeltä. Itse olen yrittänyt sanoa omille kilpimiehilleni, että kuollessaan kääntäisivät kilpensä sivuun, mutta ehdotusta vasta-argumentoitiin sillä, että linjassa voi olla vaarallista kun jää isojen panssaroitujen miesten väliin. En tietty voi sanoa varmaksi, että disglorian tapaus on ollut tahaton, mutta tahdon uskoa ettei tuollaista tehtäisi tarkoituksella :C

Also: Mitä muut olette mieltä tuosta kilpiasiasta?

Asia on äärimmäisen helppo ratkaista jos ei ole keihäs kädessä; käännän aseen väärin päin selkeästi päänkorkeudelle treeneissäkin, en tainnut ottaa SoHussakaan yhtään osumaa kuolleena. Toisaalta olen pitkärunkoinen ja iso jantteri eikä ole tarvetta sinäänsä jäämään suojelemään itseään. Mutta hyviä pointteja, mitä mieltä olet selkästä yieldauksesta?

En osaa sanoa, mutta ainakin tuollaisessa tilanteessa rytinä on niin kova, että sellaista ei välttämättä huomaa. Olen kehottanut miehiäni kyllä nostamaan aseensa väärinpäin päänsä päälle, mutta pahimmat tilanteet on nimenomaan sellaisia joissa kaikki on liian lähellä toisiaan tajutakseen mitään. Kilpimiehillä kilvet yläkroppansa suojana jne.

[Foe]

Ilmoittaminen äänellä ja eleillä on tärkeää, koska tämän jälkeen sinua ei (todennäköisesti) enää lyödä. Selkeät eleet havaitsee omasta lyötävästä maalistaan suuremmassakin rytinässä. On muiden kannalta paljon selkeämpää ja parempi tapa ilmoittaa välittömästi ja poistua, kuin jäädä kuolinpaikalle kykkimään tai sitomaan liinoja kilven alle. Tällöin teitä todennäköisesti luullaan hengissä olevaksi xiitteriksi, joka ei vain laske osumia. Siitä saa helposti disglooriat ja huonon maineen perään.

Minä yleensä nostan käden ylös, nyökkään, sanon kuolleeni ja poistun välittömästi pois kontaktista. Astun yleensä rivin taakse ja sieltä hakeudun pois taisteluista.

Kilpi tulisi välittömästi laittaa sivuun, viestittää jollain eleellä olevansa kuollut (nostamalla ase väärinpäin, nyökätä, sanoa/huutaa. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa vielä katsoa vastustajaan päin niin viestin teho paranee) ja poistua siten, että häiritset mahdollisimman vähän taistelua.

Tähän ei oikeasti mene montaa sekuntia. Vastustajan toimiessa näin minunkin on keihään varressa todella helppo hahmottaa tilanne, eikä tarvitse lyödä smaa kaveria useampaan kertaan.

[Jessukka]

Ajan Kaarti: Osumien ottamattomuus

Pahoittelemme jos aiheutimme jollekulle pahaa mieltä tällä, ei varmastikaan ollut tarkoitus

Ens vuonna tullaan petraamaan

[Par]

Vaikka en ollut tässä sotahuudossa mukana niin otan kantaa tähän kuolleeksi tunnistautumiseen. Jatkuva vaiva kuitenkin. Olen mättänyt 4 sotahuutoa ja lukemattomissa treeneissä, mutta en kyllä ole ikinä kokenut vaikeuksia kuolleeksi tunnistautumisen kanssa. Jos pahasta tilanteesta ei mitenkään pääse pois niin suojaa pään käsillä ja yrittää liikkua pois heti kun mahdollista. Aseiden ja jopa kilven tiputtaminen on mahdollista jos se selkeyttää tilannetta. Äänimerkit ja käsien nostaminen pystyyn auttaa myös.

Rehellisesti sanoen minusta tuntuu että aina kun joku kuollut on jäänyt haittaamaan taistelua niin kyseessä on ollut vain jonkinlainen laiskuus tai välinpitämättömyys muista. Tuntuu että jotkut ajattelevat että oman kuoleman jälkeen se olikin siinä ja ihan sama. Itse mietin kuoleman jälkeen kuinka voin haitata taistelua mahdollisimman vähän.

Mielestäni ainut tarvittava muutos tässä on aina ollut asennemuutos.

Ja mielestäni olisi hassua kieltää polvilta taistelu, jokainen pelatkoon optimaalisesti. Lopetetaan vain se taistelukentän keskelle jääminen kuolleena niin ei tule sekaannuksia.

[Bunkka-pop]

Rehellisesti sanoen minusta tuntuu että aina kun joku kuollut on jäänyt haittaamaan taistelua niin kyseessä on ollut vain jonkinlainen laiskuus tai välinpitämättömyys muista.

Juuri tämä, etenkin tuo laiskuus kohta. Itsekin myönnän syyllistyneen tähän, etenkin riskien aikana. Ripeästi vaan selkeä merkki päällä pois pahimmasta tilanteesta, tai jos mäiske ympärillä on liian kova niin polvilleen ja kummatkin kädet avonaisina ylös ilmaan. Kun tilanne rauhoittuu niin raatoliina päähän ja nopeaa vauhtia jonnekkin missä ei ole tiellä, mielellään skenaariorajojenu ulkopuolelle. Jos mitenkään mahdollista niin kuolleena kökkiminen tulisi suorittaa perseellään istuen ilman että minkäänsorttisia astaloita olisi kädessä. Näin ei kenenkään pitäisi erehtyä luulemaan eläväksi.

Pahin tilanne selkään juoksevalle skirmarille on se että linjasta matelee pois suuria määriä kuolleita millä on laiska merkki päälle tai jopa ei merkkiä ollenkaan. Etenkin tänä vuonna raatoliinapakon ollessa poissa, kyseisissä tilanteissa oli erittäin vaikeaa erottaa että kuka siellä nyt oli elossa oleva selustavahti ja ketkä vain laahustivat kuolleina pois.

[Rumaahinen]

Tänä vuonna tuntui selkään juoksevan keihäsmiehen näkökulmasta olevan poikkeuksellisen paljon kuolleita linjojen takia, jotka joko matelivat pois, eivät pitäneet merkkiä kunnolla pään yllä, tai vain seisoivat kuolleina juttelemassa oman linjan takana. Liekö sitten syynä helle tai vain yleinen laiskuus ja piittaamattomuus, kyseinen toiminta teki monista muuten messevistä selkäpistotilanteista mahdottomia, koska kuolleita ja elossa olijoita oli mahdotonta erottaa nopeasti toisistaan. Tuli tosin omallekin ryhmälle kerran huudettua, että kentän sivuun siitä jutustelemasta.

Mitä tulee noihin polvillaan taistelijoihin, niin polvillaan taistelu ei ole itsessään mitenkään väärin. Kuitenkin kun sen yhdistää siihen, että vieressä sattuu seisomaan/olemaan polvillaan omia kuolleita, on kyseessä paha tilanne. Toivoisin myös, että polviltaan ohi kulkeneita selkään puukottamaan lähtevät muistaisivat säännöt, eivätkä käyttäisi pystyyn nousuun ja alkuponnistukseen myös menetettyä jalkaansa.

[KiBi]

Saatoin tunnistaa itseni Vornan itsemurhasyöksydisglooriassa, joten kirjoitan pienehkön synnintunnustuksen tänne. Niitä syöksyjä kun tuli muutama tehtyä. Yhden syöksyn jälkeen jopa typerästi tajusin, miten minua pistettiin panssarin takaa jalkaan, mutta luulin sen osuneen panssariin. Gööh.

Kyseessä oli ensimmäinen Sotahuutoni ja ensimmäinen kerta kun koko kehoa peittäviä panssareita käytän, joten tuon kaltaisessa hektisessä mäiskeessä saatoin olla tuntematta joitain osumia. Tämä ei ollut tahallista ja pyrin ottamaan iskut niin rehellisesti vastaan kuin pystyin, ilmeisesti en kovin suurella menestyksellä. : P

Pahoittelen jos mahdollisesti minun töppäilyni söi jonkun peli-iloa. Pyrin ensi SoHuun mennessä parantamaan tätä osa-aluettani, ihan Vornan maineen ja vastustajien peli-ilon takia.

Anteeksi.

[Par]

Yhden kerran olen myös vetänyt lipat kun tasakentällä peruutin kyykistyneen kuolleen päälle. Tämäkin on asia jota kuolleet voisivat miettiä ja siirtyä sinne sivuun.

[Muhjuttaja]

Onko siihen oikeasti joku syy miksei raatoliinat ole pakollisia?
Tuntuu oudolta ettei noin helppoa ratkaisua kaikkiin näihin epäselvyyksiin ole käytössä

[Kalle Kinnunen]

Saatoin tunnistaa itseni Vornan itsemurhasyöksydisglooriassa, Anteeksi.

Minä taas väitän, että syyllinen olen minä.

[Pvt. Monkeybar]

ei! minä olen syyllinen...

[Mr-Headless]

itse skirmaajana olen pahoillani jos olen aiheuttanut epäselviä tilanteita.
kuitenkin itse olen tottunut siihen että kuollessa otetaan se miekka väärinpäin pään yläpuolelle keskellä taistelua ja kun ryminästä on päästy pois omien linjojen taakse / rajojen ulkopuolelle otetaan aseet / kilpi käsistä pois.

epäselviä tilanteita aiheuttaa skirmaajille myös nämä "laiskat" linjamiehet jotka pois kävellessään eivät jaksa/viitsi näyttää kuolleen merkkiä ja jäävät ~kymmenen metrin päähän omasta linjastaan katsomaan miten siinä tappelussa nyt käy. samalla he saattavat vahingossa blokata skirmaajan pääsyn herkullisiin selkäpaloihin että blokata omaa anti-skirmish väkeään huomaamasta skirmaajia.

[prkl]

Väitän, että mulla oli sotahuudon isoin kilpi, mutta senkin kanssa suoriuduin ihan fiksussa ajassa pois keskeltä taistelua. Se on puolet syystä miksi sieltä pitää päästä pois, koska 1 x 2 m kilven välissäolo kyllä estää taistelua vaikka sitä ei mitenkään edessä yrittäisikään pitää.

Yleensä odotin sen hetken polvillani ja lähdin heti kun oli tilaa.

Polvellaolon kieltäminen on mielestäni aika heikko ehdotus. Ensinnäkin kyseessä on ihan olennainen taisteluasento (kilven taakse voi suojautua), sekä omat keihäät pääsevät tikkaamaan ylitsesi. Toiseksi taistelussa päädyt tahtomattasi usein polvelle. Kompuroit, kaadut, syöksyl lyömään tai otat vastaan shield bashin. Pitää vaan painottaa sitä sivuun kävelyä. Tällä kertaa väkeä tuntui olevan enemmän ehkä sen takia, että väkeä OLI enemmän. Järkkärit eivät myöskään huudelleet kuolleita aktiivisesti pois (paitsi pelin keskeytyessä loukkaantuneiden vuoksi).

[PattiJalka]

itse skirmaajana olen pahoillani jos olen aiheuttanut epäselviä tilanteita.
kuitenkin itse olen tottunut siihen että kuollessa otetaan se miekka väärinpäin pään yläpuolelle keskellä taistelua ja kun ryminästä on päästy pois omien linjojen taakse / rajojen ulkopuolelle otetaan aseet / kilpi käsistä pois.

epäselviä tilanteita aiheuttaa skirmaajille myös nämä "laiskat" linjamiehet jotka pois kävellessään eivät jaksa/viitsi näyttää kuolleen merkkiä ja jäävät ~kymmenen metrin päähän omasta linjastaan katsomaan miten siinä tappelussa nyt käy. samalla he saattavat vahingossa blokata skirmaajan pääsyn herkullisiin selkäpaloihin että blokata omaa anti-skirmish väkeään huomaamasta skirmaajia.

Eivät ole pelkkiä linjamiehiä joilla tätä esiintyy. Itse huutelin kahdesti kentällä jotain patukoitavaa etsiessäni että voisivatko kuolleet ystävällisesti näyttää selvän merkin että ovat kuolleita, kiitos. Sen ymmärrän että sitten kun kävellään riskiskenussa 30m päässä taistelusta ilman sen ihmeempää merkkiä, mutta molemmat noista omista tilanteista olivat ihan rehellisesti alle viiden metrin päässä tappelusta. Ja tuolla oli niin skirmaajia kuin linjaakin. Turha syytellä ketään tiettyä, jokainen tietää itse kuinka toimii. Jouduin goboillekin asiasta sanomaan kesken skenun kerran.
Tämän ilmiön takia on aivan liian helppoa saada huijaajan leima kun joku katsoo sun liikkuvan kuolleiden seassa, kun tilannehan on aivan päinvastainen. Kuolleiden niitä eläviä tulisi väistää eikä toisinpäin.
Skenessä on joitain asioita mitä pitäisi oileesti täsmentää kaikille, vaikka kädestä pitäen yksittäin jos ei muuten onnistu, niin pitkään jo samaa meininkiä katseltu ilman muutosta. Muunmuassa just tää kuolleena toimiminen. Ihan rehellisesti miekan terästå sieltä kärjestä kiinni, koko laitos pään yläpuolelle ihan reilusti. Itse tähän lisäksi tiputan kilven roikkumaan vain toisesta remmistä niin että se lähes laahaa maata, kyseessä ufo, ei tietysti onnistu kaikilla tälläinen. Sitten vielä oikeesti reipasta tahtia pois sieltä taistelusta. Ei se ole niin kauhean hankalaa. Silti todella moni kuvittelee että se riittää kun pitää miekkaa alaspäin ja jatkaa taistelun seuraamista hyvin pienen matkan päästä.

Mitä polvillaan oloon tulee. Saatiin goboissa kahdesti palautetta että taistelija näytti kuolleelta. En tiedä toista tilannetta, mutta toinen osui omalle kohdalleni, kun olin juuri konkannut toiselta puolen kenttää siihen missä olin, korpossa, noin 15m päässä taistelusta tarkkailemassa tilannetta hakien parasta paikkaa lähteä ja samalla vetäen vähän happeakin. Pidin miekkaa olkaani vasten ja kilpeä ylhäällä, eli lähestulkoon normaali taisteluasento. Silti mulle sanottiin että näytin kuolleelta. En oikein tiedä mitä pitäis tehdä näyttääkseni elävämmältä, paitsi seisoa yhdellä jalalla, mutta tuon konkkaamisen jälkeen ei vain jaksanut. Eikä tietääkseni (voin olla väärässäkin, mutta jos olen, niin tässä taas aika tärkeä asia jota tulee selventää) korpossa olemista yksijalkaisena ole kielletty. Tunnen sääntöpätkän kyllä, en ole ikinä ajatellut vaan että se tulkittaisiin korponkin kieltämiseksi, kun kaikissa treeneissä joissa olen käynyt se on ollut sallittua.
Ei ole vaikea ymmärtää ainakaan kaikkien kohdalla siis että miksei niitä kuolleen merkkejä jakseta näyttää kunnolla, jos oikeesti ajatellaan että joku korpo taisteluvalmiudessa riittää siihen. Anteeksi syyttelevä sävy, en tarkoita tätä kenellekään yksilölle enkä ryhmälle.