Parhaat hetket ja sankariteot!

[Par]

Tänne hehkutusta niistä hienoimmista, upeimmista ja kauneimmista hetkistä sohussa! Jotain mitä näitte, koitte tai teitte. Älkää ujostelko omien sankaritekojenne jakamista, tai jos näitte jonkun muun sankaritekoja niin kertokaa niistäkin! Sankariteon määritelmä on vapaa!

[olho]

Tuhlasin respaskenuissa yhteensä pitkin viikonloppua puolisen tuntia keräillen ja pelastellen ihmisten puuvartisia nuolia perääntyvän linjan tieltä.

Niin, ja ammuin monta Jeesuusta. Niiin monta Jeesusta. Incelle erityispisteet Ajan Kaartin suojelusta. Kyllä siinä minulta parit helpot tapot riistit.

[Zergi]

Tulihan näitä pari.

Lauantain ensimmäisessä hampurilaisskenaariossa olimme tilanteessa, jossa SOS ja Hurtat ja joitain yksittäisiä possuja pitelivät Ruotsin vasenta laitaa paikallaan, kun oikea oli hieman pulassa. Onneksi muutaman Perkeleen hieno suoritus (pienellä omalla avustuksella) tuhosi jäljellä olevat SOS:sin kaverit, ja sitten jäljellä oli vain Hurtat. Katsoin että siinä olisi paikka ottaa selkiä ja SOS:sin lippu, mutta Mikkotus tuli härkkimään zweikalla enkä meinannut päästä ohi. Jollain ilveellä hetkeä myöhemmin kävelin Mikon ohi, löin muutamaa muuta selkään, ja kun Saloneju onnistui pelastamaan minut Hurttakeihäältä, siirryin pamputtamaan lähemmäs kymmentä Hurttaa selkään. Mikon mukaan pelastin ilmeisesti armeijamme tällä, koska toinen laitamme oli ottamassa dunkkuun huolella, joten kai tämä nyt jonkin sortin sankariteko on.

Sunnuntaina kyläriskissä n. 10min kohdalla olin parin muun Spitaalisen ja parin Gobbon kanssa oikeassa laidassa, jonne yhtäkkiä Valkoisen(?) glaivemiesten ansiosta ilmestyi aukko, kun vastustaja perääntyi liikaa. Katsoin Spitaalistoverini kanssa että tuossa on paikka ja lippu, lanaamme pari kaveria ja Kuolan lipun, ja kaverini lähtee takaisin viemään lippua lippumiehellemme. Lähes heti lipun viennin jälkeen, Muerten Assar tuli tökkimään keihäällä, ja päätin juosta yli. Harmillisesti viereisen rämäläisen reaktio oli hidas, torjuin hänen selkääni suunnatun iskunsa, tapoin Assarin ja pari muuta jotka tulivat pysäyttämään, ja siirryin pamputtamaan Rämää ja SOS:sia selkään keskeltä heidän linjaansa, kunnes lopulta kuolin kahden Possun selkääntaputteluun. Samaiset Possut sanoivat skeenaarion jälkeen minun tappaneen linjasta parisenkymmentä tyyppiä ennen kuolemaani, joten luokittelisin tämän jonkinlaiseksi sankariteoksi. Tuntui kyllä höpöltä sellaisen paikan saanti.

[Qoshovius]

Viimeisessä riskissä suojelin kilpimiehenä Maahinkaisen erityisen pientä keihästyttöä, joka pisteli näppärästi vihollisriviä point-blankilta. Näin, kuinka Rämän tabardiin ja haarniskaan verhoutuneen sonnin katse osui keihästelijään, joka oli hetkellisesti ilman näennäistä suojaa. Siinä katseessa kiilui verenhimo ja taistelukiima, ja ei aikaakaan, kun tämä sonni aloitti raivokkaan syöksynsä kohti pientä keihästyttöä.

Olin kuitenkin pannut merkille koko tilanteen, joten otin hyvissä ajoin askeleen keihästelijän eteen, tuin itseni m13-kilpeä vasten ja otin itseäni noin puolitoista kertaa isomman jannun syöksyn vastaan rehellisen tymäkällä kilpibashilla. Tilanne päättyi siten, että ilmeisesti takalistolleen tömähtänyt rämäläinen jäi hölmistyneenä tikattavaksi, keräili kamansa ja lähti respaamaan. Tuli sankariolo.

Pahoitteluni vielä Rämän kaverille jos tilanteessa sattui! Näytti kuitenkin siltä, että kyseessä oli enemmänkin hämmennys.

[ipa]

Ainut mieleenpainunut tappo jonka tein, oli jousella kertalaakilla Hydeniä kainaloon Se olisi ollut pelkkä käsi, jos olisit pitänyt sen käden alhaalla

[Cadiac]

Hydeeniä muutaman kerran tappava osuma heittokeihäällä max kantamalta, kyllä maistui. Muutenkin heittokeihäs tuntui lauantaina suorastaan hakeutuvan kohteeseensa, osuessani lähes jokaisella heitolla.

Reilusti tapellen parhaat hetket omalta osalta olivat siinä viidennessä, mitätöidyssä skenaariossa jossa irtaannuin muista goblineista jyrätäkseni vihollisen kylkeen, tappaen tukuittain porukkaa ja varastaen lipun. Vaikka skenaariota ei lasketukaan, jäi siitä hyvä mieli ja kauniit muistot

[prkl]

Metsäriskissä, jossa oli yksi vallattava lippu kummankin armeijan puolella kenttää, Hämäläiset pääsivät loppupuolella painamaan kohti vastustajan lippua vihollislinjan vetäytyessä. Etenemisen tiellä oli vain muutamia ryhmittymiä, kuten tiukan kolmen kilven kilpimuurin muodostaneet, suojaan polvelle menneet Vishna. Syöksyin kilven suojassa kohti, etenin kontaktiin ja työnsin reippaasti kilvellä, tunsin Vishnan linjan pettävän (koska polvella ollessaan on vaikea saada tukea kilvelle), mikä mahdollisti Vishnan tikkaamisen maasta ja nopean etenemisen muulle armeijalle. Itse otin bashin jälkeen varsiaseista dunkkuun, mutta muu armeija sai lipun haltuun ja voitti tällä hyökkäyksellä skenaarion.

Mehtäisemmällä puolella yhdessä skenaariossa SOS pääsi erinomaisesti muistaakseni Riskiretkeä kylkeen sen rynnäköidessä Kuolaan ja pääsin lyömään hyviä iskuja. Iskiessäni otin rieppaasti osumaa kilpikäteeni mielestäni teräksestä (todennäköisesti omia teräsgauntlet-käsiä lyömässä vihua kilpeni yli, näppäriä mustelmia kyllä tallella), mutta otin ne tässä tilanteessa kilpikäden menetyksenä epäselvyyden vuoksi. Peräännyin linjasta ja laitoin kilven sivuun. Huomasin olevani Wanainmaan rippeiden takana, puukotin niistä neljä ja vein lipun. Lippu ehjässä kädessäni huomasin goblinin (?) murhaamassa Kuolan lippumiehen ja puukotin tätä selkään ja vein Kuolankin lipun. Koitin antaa vastaantuleville Kuolalaisille, mutta olivat kuolleita, joten peräännyin kahden lipun kanssa omaan päätyyn, josta löysin pystystä vartioimattoman Ruton lipun jonka otin senkin talteen ja jonkun toisen lippumiehen kanssa puukotin goblinia joka oli meidän päädyssämme kyselemässä ollaanko samalla puolella (no ei taatusti oltu).

Runsaasti selkäänpuukotuksia ja kolme vietyä lippua (toisessa skenussa vein vielä yhden). Kyllä SOSilaista hävettää.

[Susihopea]

Selkeästi sunnuntai aamun ilonhetki kun lauantain viimeisessä skenaariossa kadonneet silmälasit olivat löytäneet tiensä löytötavaroiden joukkoon.
Suurkiitokset talteen poimimisesta (kuka ikinä olikaan niihin törmännyt)!

[Qoshovius]

Täytyy muuten eräästä SOSsilaisesta mainita:

Metsäskenaariossa kaveri lähti yksinään kilpirynnäkköön jotain satunnaista skirmujurmua vastaan - kilpi ylös ja höyryjyrän elkein eteenpäin. Rynniminen päättyi sitten puuhun, jota örkki vielä kilven takaa sokeasti yritti pätkyttää hengiltä. Alkuperäinen kohdehan oli tässä vaiheessa jo kaukana.

[Charilan]

Ehdottomasti ihanimpia hetkiä oli kun lauantai iltana, viimeisen skenaarion päätyttyä EA-pisteellä päivystävälle allekirjoittaneelle ja toiselle työntekijälle toimitettiin ruokalähetys. Taisi olla joku heppu Kuolasta? Suurkiitokset vielä sinulle

[Rackham]

No pakko kai se on täälläkin huudella vielä siitä kun Sammon saatossa etenin Maahinkaisen murruttua tietä pitkin lukuisia selkäosumia nappaillen kohti edessä häämöttävää Maahinkaisten lippua ja itse Sampoa. Juhanin joku tappoi kun olin vielä hyvän matkan päässä ja ehdin nähdä monen soturin kaatuvan Sampoa vastaan, mutta lopulta kohdatessani tämän "final bossin" sain kaksintaistelussa kuninkaan tapettua ja näin taattua armeijamme voiton.

Lauantain ekassa skenussa joku Turentalian keihäsmies teki kilpeeni niin kovan ja kunniamaininnan arvoisen piston että lensin rähmälleni maahan, se oli myös hyvin eeppistä, etenkin kun selvisin tilanteesta ihmeenkaupalla hengissä.

[Minardil]

Lauantaina risteysskenaarion jälkeisessä metsäkohtaamisessa juoksin joukkioni kanssa hornan tuutissa, aseistuksenani uskollinen Fuckcock eli oikeassa kädessäni vastenmielinen käyräsapelini Hyi Yäk ja vasemmassa arveluttava keihääni Jaahas. Kun vihollisen sijainti selvisi, tein viikonlopun parhaan taktisen päätökseni ja koukkasin suoraan Valkoisen Komppanian selkään. Julmaa palkkasoturia kaatui kuin heinää, eikä kukaan tainnut missään vaiheessa edes huomata minua kunnolla. Lopulta tuli dunkkuun, mutta tuntui se silti hyvältä.

Sunnuntaina ymmärsin jättää Fuckcockin narikkaan ja otin haltuuni sankarien aseista suurimman, Legendaarisen Taikamiekan. Varsinkin parissa viimeisessä skenaariossa muinaisten skotlantilaisten ninjojen henki täytti minut ja vietin käsittämättömiä aikamääriä kilpirivien välissä huutamassa porukkaa eteenpäin ja torjumalla onnistuneesti parhaimmillaan viiden keihään tökintää (ainakin jonkin aikaa).

Ryhmäturnauksen kaunein hetki oli, kun Rämää vastaan olin menettänyt oikean käteni ja pidin Taikamiekkaa vain vasurissa. Kunnianhimoisena ja vaarallisena tunnettu Skylark lähestyi minua naama virneessä (edit:) glaivensa kanssa valmiina lopettamaan kurjan elämäni. Ilme muuttui myrtyneeksi, kun napsautin yhdellä kädellä vastenmielisen yläkulmawrapin suoraan keskelle hänen päälakeaan. Once in a lifetime experience, seuraavissa matseissa ei olisi taatusti onnistunut enää.

Sunnuntaina kyläriskissä hutkin Taikamiekalla iljettäviä maahinkaisia, kun wanha parta massiivisen maahinkaiskilpensä kanssa päätti tulla opettamaan minulle nöyryyttä. Väistin kilpibashin ja viuhahtavan (höhö) miekan ovelasti kompastumalla molempiin jalkoihini ja kaatumalla suoraan taaksepäin, ja kuin ihmeen kaupalla sain Taikamiekan kärjen kilven taakse päätä ronkkimaan. Tosin epäilemättä ylös pöllähtäneen kilttini paljastama näky olisi jo pelkästään riittänyt surmaamiseen.
EDIT: Duck yeah, se on tallentunut jälkipolvien ihasteltavaksi!
http://www.flickr.com/photos/39486784@N ... 5045337320

[Skylark]

Ryhmäturnauksen kaunein hetki oli, kun Rämää vastaan olin menettänyt oikean käteni ja pidin Taikamiekkaa vain vasurissa. Kunnianhimoisena ja vaarallisena tunnettu Skylark lähestyi minua naama virneessä oman 2k-miekkansa kanssa valmiina lopettamaan kurjan elämäni. Ilme muuttui myrtyneeksi, kun napsautin yhdellä kädellä vastenmielisen yläkulmawrapin suoraan keskelle hänen päälakeaan. Once in a lifetime experience, seuraavissa matseissa ei olisi taatusti onnistunut enää.

Mä niin toivoin että tää asia ois painettu villaisella
Kyllä sapetti niin vietävästi!
edit: mulla ei sitten muuten ollu zwaikkaa koska se meni edellisessä matsissa rikki. Vaan kurja glaive, se olkoon tekosyyni.

[Misumasu]

Ryhmäturnauksen kaunein hetki oli, kun Rämää vastaan olin menettänyt oikean käteni ja pidin Taikamiekkaa vain vasurissa. Kunnianhimoisena ja vaarallisena tunnettu Skylark lähestyi minua naama virneessä oman 2k-miekkansa kanssa valmiina lopettamaan kurjan elämäni. Ilme muuttui myrtyneeksi, kun napsautin yhdellä kädellä vastenmielisen yläkulmawrapin suoraan keskelle hänen päälakeaan. Once in a lifetime experience, seuraavissa matseissa ei olisi taatusti onnistunut enää.

Tämä. Oli. Kaunista.

[akos]

Olipahan erinomaisen hauska Sotahuuto. Vieläkin päässä pärisee ja kädet lyövät tahtia. RiskiRetkeläisten rytmiryhmän pikkutomin soittaja kiittää yleisöä hyvästä keikasta.

Oli tosi kiva, kun porukka antoi skenujen aikana ja välissä positiivista palautetta rummuttelusta. Hieno homma jos ne nostatti fiilistä taisteluissa. Ensi vuodeksi treenataan monipuolisempi soittolista, ettei teidän tarvitse aina samoja rytmejä kuunnella. Erityiskiitos SOS:n taistelijalle viikonlopun aikana kehitetyn taistelurummutuksen sanoittamisesta. Suosikkikappale "Tippuri, kuppa, kullit, pallit" tulee olemaan ensi vuonnakin soittolistalla.

Muutamia hauskoja sattumuksia skenaarioista.

Lauantaina alkupään skenaarioissa soittelin niitä näitä (hieman nollat taulussa), kun yllättäen tömähti nuoli suoraan nenään. Näytin varmasti hyvin häkeltyneeltä sen jälkeen. Hyvin se kyllä herätti seuraamaan taistelun kulkua tarkemmin.

Yhdestä lauantain aamupäivän skenaariosta jäi mieleen muuan rusina medvedin taistelija, joka kysyi lupaa rumpuryhmän tappamiseen. Muissakin viikonlopun skenuissa oli tietysti hauska katsoa vastustajien hämmentyneitä ja epäröiviä ilmeitä, kun taistelun tuoksinnassa soturit pysähtyivät miettimään saako / voiko / kannattaako rumpuryhmän kimppuun hyökätä. Kiitos teille, jotka tulitte lyömään, ettette mätkineet kauhean kovaa ja varoitte rumpuja.

Yhdessä metsäriskissä oltiin soittamassa kentältä katsoen oikeanpuolen lipulla. Vastustajan taistelija ryntää paikalle, vaihtaa lipun, jättää meidät huomiomatta ja kääntää selkänsä. Siinä samassa snare-rumpali kiskaisee sinisen lipun telineestä ja vaihtaa punaisen takaisin. Soitto tietysti jatkui koko ajan. Vilkaisin siinä sivummalla ollutta valvojaa / järkkäriä, joka vain repeili tälle tempulle.

Varmasti siellä paljon muutakin hauska tapahtui taistelujen aikana, mutta nämä jäivät päällimmäisinä mieleen. Ensi vuonna sitten lisää sitä hyvää.

[MrBigMr]

Sunnuntaina, iltapäivä, olikohan toinen rytistys. Kaarti suoritti 180+ asteen koukun ja Hämeen muiden joukkojen kanssa pussitettiin niin. 13., Perkele kuin vaikka mitä. Sai kyllä ääni käheänä huutaa ja välittää tietoa. Lippujakin tuli nätti nippu. Riskissäkin oli tunnelmaa, kun ei sieltä pölypilvestä tiennyt onko se kohti tuleva hahmo oma kuollut vai elävä vihollinen. Panssarittomana lippumiehenä jännitti. Vastaavaa kokenut sitten 2006, kun tykkimiehet ampuivat pölypilvessä omia ja vihollisia materialisoitui lyöntietäisyydelle tyhjästä.

Taisi olla joku heppu Kuolasta? Suurkiitokset vielä sinulle

Conanhan tuo taisi olla.

[Vetehinen Hiitolasta]

Se hehkeä fiilis, kun kerran mettässä kaatui, nousi ylös ja näki metrin päässä sissipaskaa (tai koiran). En todellakaan halua tietää, mitä meitin tabardeissa ne ruskeat märät läikät oli...

[Pvt. Monkeybar]

liekköhän tuo ollut joku lauantain riskeistä kun sain ryöstettyä riskiretkeläisten lipun. katsoin työni tehdyksi, ja lähdin täyttämään jo tyhjentynyttä vesireppua. ilmeisesti pienempien vesi annostelu kapasiteettien ( mukien ) puutteesta johtuen, janoisia ihmisiä rupesi virtaamaan paikalle heti kun olin saanut ensimäisen pullon täytettyä. no kaikillehan sitä joutui jakamaan mutta olo oli kuin jeesuksella. ja niin ollen kiitoksena hyvästä työstä, skenaarion loputtua saikin sitten kuulla hirveät moitteet siitä kun en ollut hoitanut työtäni loppuun vaan täyttänyt vain osan pulloista.

[Pahistonttu]

Viimeisen risk. Itsellä 4,5m pike ja vierellä Falcata suojaamassa. Oli aikas voittamaton olo...

[ThingThing]

Eräässä metsäskenussa huomasin erään Ruttolaisen päässeen linjasta läpi ja lähti karkaamaan meidänpuolen kimppuun. Ajattelin et "ei hemmetti, RUTTO!" ja lähdin pinkomaan minkä jaloistani pääsin ruttolaisen perään suuren kilpeni kanssa. Ruton jurmu hyppäsi pienen pusikonläpi ja oli juuri iskemäisillään tuonenkorpin jousineitosen hengiltä kun rysähdin samaisen puskan läpi uhkaajan päälle kukistaen tämän. Kirjaimellisesti rojahdin ruton päälle samalla ku tajusin et en pysty hidastamaan enää hypättyäni puskan yli. Onneksi kyseiselle ruttolaiselle ei käyny kuinkaan ja tuonenkorpin neiti pääsi jatkamaan taistoa. = )

[tiamanti]

Rakastin sunnuntain kyläskenaarioita. Intouduin hypähtelemään juhlavasti kohti vihollisriviä oman armeijan rumpujen tahtiin. Rivien seisoessa vielä jännittyneenä ilman kontaktia, katselin kun vastapuolen roikkonuolet satoivat maahan oman armeijan eteen, ja päätin tarjoilla oman vastalaukauksen. Eräs lipunkantaja arvioi tilanteen ehkä hieman liiankin turvalliseksi ja oli kääntänyt selkänsä armeijarivillemme. Jännitin jousen ja osuin häntä suoraan selkään pitkän matkan päästä. Tämä sai aikaan pienen määrän omien huudahtelua ja kilpien mäiskintää. Tunnelma nousi parilla sykähdyksellä! Se oli upeaa!

[Kuuhukka]

Kiistatta Sohun hienoimpia hetkiä RiskiRetkeläisille oli päästä harvassa metsässä Maahinkaisen kylkeen ja siitä läpi!
Rytinällä mentiin ja ajoitus oli täydellinen

[Misumasu]

Kiistatta Sohun hienoimpia hetkiä RiskiRetkeläisille oli päästä harvassa metsässä Maahinkaisen kylkeen ja siitä läpi!
Rytinällä mentiin ja ajoitus oli täydellinen

Seurasin kauhulla siinä rei'ässä kun SoS siirtyi vasemmalle ja Maahinkaisen kömpelyys ja reagoinnin hitaus konkretisoitui juuri tässä. Tuumasin meidän tukiryhmänä toimineelle posselle (6 henkeä) huokaisten, että siihen on mentävä paikkaamaan. Yritin ottaa mahdollisimman uhkaavan näköisen stanssin hilparini kanssa ja olin päättänyt pysäyttää ensimmäisen epäonnisen, joka päin juoksisi, mutta tuomiopäivän junan lähtiessä rullaamaan uhkaavasti kohti pamahti samanaikaisesti kaksi heittokeihästä molemmille puolille kilpeäni, osuen rintaan ja vieden henkeni. Eipä siitä paljoa jäänyt lapsenlapsille kerrottavaa. Karmean näköistä, kun viime vuoden liittolaiset kera Vornalaisten(?) rysäyttää komeasti Maahinkaisen suojaamattomaan kylkeen aiheuttaen suunnattomat vahingon sekunneissa.

[Qoshovius]

Täytynee tässä mainita, että ainakin kolmessa skenaariossa jätin oman henkilö- ja ryhmäkohtaisen kontaktinjälkeisen fragfestin kesken auttaakseni maahan lyyhistyneitä vastustajia ja varmistaakseni, että ovat kunnossa. Autoin myös ihmisiä pois rytinän keskeltä.

En tiedä, huomasiko vastustaja tekoni ja kunnioitti sitä, mutta yhdessäkään tällaisessa tilanteessa en itse ottanut lämää!

[Nickeh]

Kyllä se taisi olla lauantain ensimmäinen skenu, kun meidät laitettiin 13. komppanian ja Maahinkaisten taakse odottamaan jotain tilaisuutta iskeä. Eipä aikaakaan kun Maahinkainen päätti lähteä haastamaan Kuolaa(?) oikeassa reunassa.
En tiedä tehtiinkö se tarkoituksella vai ihan vahingossa, mutta Maahinkainen peruutti juuri sen verran, että Kuola sai varmuutta tilanteesta ja päätti lähteä puskemaan aika syvälle meidän puoleen.
Siinä kerkesi vain huutaa "Paikka auki !", ja hetkessä koko tiimi oli jo pienessä kilpirivissä Kuolan kylkeen iskeytynyt. Kyllä siinä keihäsmiehenä sai aika hyvin iskettyä monta alas, ja kun Maahinkainen vielä puskee höyryjunan tapaan eteenpäin, niin oikea laita saatiin täysin murrettua, ja vihollisarmeija jäi pussiin.

Siinä oli sitä jotain, ja se myös nostatti meissä Korpeissa SoHu fiilikset korkealle !