Parhaat hetket ja sankariteot!

[Tharie]

Viimeisessä riskissä suojelin kilpimiehenä Maahinkaisen erityisen pientä keihästyttöä, joka pisteli näppärästi vihollisriviä point-blankilta. Näin, kuinka Rämän tabardiin ja haarniskaan verhoutuneen sonnin katse osui keihästelijään, joka oli hetkellisesti ilman näennäistä suojaa. Siinä katseessa kiilui verenhimo ja taistelukiima, ja ei aikaakaan, kun tämä sonni aloitti raivokkaan syöksynsä kohti pientä keihästyttöä.

Olin kuitenkin pannut merkille koko tilanteen, joten otin hyvissä ajoin askeleen keihästelijän eteen, tuin itseni m13-kilpeä vasten ja otin itseäni noin puolitoista kertaa isomman jannun syöksyn vastaan rehellisen tymäkällä kilpibashilla. Tilanne päättyi siten, että ilmeisesti takalistolleen tömähtänyt rämäläinen jäi hölmistyneenä tikattavaksi, keräili kamansa ja lähti respaamaan. Tuli sankariolo.

Kiitokset vielä näin jälkikäteen sankarillisesta uroteosta! Itsehän olin niin keskittynyt omaan tikkaamiseeni, etten huomannut moista tilannetta kuin vasta tapahtumahetkellä, kun ihmettelin että mikä siinä vieressä oikein rysähti. Olisin ollut todennäköisesti ja aikalailla pannukakun muotoluokkaa, mikäli et olisi tilannetta pelastanut. Mahtavaa työtä!

[Ilarius the Shadow]

Sunnuntain viimeisessä skenussa tikkailin keihäällä vihollisriviä ja huomasin Pohjan Väen jousiampujan tähtäilevän minua. Ensimmäisen nuolen sain väistettyä hypähtämällä sivuun, mutta neito ampui heti perään toisen nuolen ja se napsahti sopivasti kypäräni pienestä raosta poskeen. Todella kaunis osuma!

[Beatific]

Ah, takakäden tikari

Lauantain viimeisessä skenussa, liekö perinteiden mukaisesti ollut metsärisk, olin ajautunut hieman erilleen muista 3.3m keihääni kanssa.

Tämän huomasivat myös läheinen kilpimaahinkainen sekä vierustoverinsa keihäshopeapatongisti. Vedin tikarini takakäteen samalla kun ~5 metrin päässä olleet vihulaiset nyökkäsivät virnistäen toisilleen ja lähtivät kimppuuni.

Kilpimaahinkainen sai yllättävän tikarinpiston suoraan nenuun, ja keihäspatongisti onnistui pistämään ohi, jumiuttaen keihäänsä kainalooni. En tosin heti tiennyt olinko lukinnut hilparin vai keihään, joten tarkistin tilanteen ("hei, oliks tää hilpari...aha, ei") ja etenin keihäänvartta pitkin viiltämään tältäkin kurkun auki.

Kun onnistuin vielä tokaisemaan päälle jotain tyyliin "Siinä oli jätkät teille vähän takakäden tikaria!", oli Sotahuutojen hienoin hetki tähän mennessä sinetöity

Kiitokset vielä vastustajakaksikolle oma-aloitteisuudesta ja päättäväisyydestä, teitte vanhan miehen syvästi onnelliseksi!

Ja tämä oli muuten ainut kerta kun käytin ko. vempelettä lauantaina. Sunnuntaina kenttäskenussa lanattuamme valkoisen ja ruton Spitaaliset olivat ottaneet irti, tehneet comebackin, ja Ville Kinnusta vastaan ei puukottelu mennytkään ihan yhtä putkeen...

[Slaagi]

Ensimmäinen hamppariskenaario: Perkele otti kovaa osumaa kahden suunnan hyökkäyksen alla ja jossain vaiheessa havahdun 4.5 keihääni kanssa siihen että nyt tullaan rivistämme läpi että rytisee. Väistin kilpimuurimme sisälle päässeen skirmaajan lyönnin hukkaamalla samalla keihääni ja poistuin suorinta tietä taistelusta hitusen kauemmaksi. Urheasti aioin kiskaista vyöltä kakkosaseena käyttämäni 1h miekan ja palata rytinään, mutta huomaan miekankin tippuneen vyöklipsistä siinä samassa rytäkässä.

Samaan aikaan apuvoimat alkoivat lähestymään ja Maahinkaisen iso jyrä alkoi ottamaan jo kontaktia meidät takaa yllättäneen linjan kanssa. Näin keihääni makaavan tismalleen keskellä kahta linjaa, joiden välistä sen poimin pinkaisten samalla Maahinkaisten taakse suojaan. Nopean arvion mukaan löysin ainoastaan yhden oman ryhmäläisen, joka tuttuna kilpimiehenä sai paikkansa edestäni lihamuurina, kilpikäsi häneltä kun oli jo tipahtanut pois pelistä.
Otimme sitten paikkamme Maahinkaisen rivistä, jonka reunalla tikkasin matalaksi suuren kasan vihollisia. Lopulta viimeinenkin tiimiläiseni kuoli pois ja jäin yksin Maahinkaisen kanssa paikkaamaan heiltä siinä tilanteessa puuttuneita keihäitä.
Oli aivan mahtava olo rankasti alkaneen skenaarion jälkeen kun palasi ainoana eloonjääneenä Perkeleenä takaisin voitto takataskussa.

Erityiskiitos Maahinkaisen hilparimiehelle, joka auttoi minua töissäni myös putsaamalla keihäänkärkeni jonkun lyötyä sen maahan tikkauksen tiimellyksessä. Siinä oli vastapuolella katsomista kun toinen hinkkaa kärkeä kesken tappelun ja juuri ennen kuin vihollispaine käy sietämättömäksi jatkuu taas samaan tahtiin keihästely puhtaalla terällä.

[Kommando]

Taisi olla viimeinen kenttärisk, minulta oli napattu tauolla zweikka pois ja tyydyin kahteen miekkaan. Kesken tykityksen sytytys teki tenän ja päätin sen antaa olla ja mennä mukaan römyämään. Posetin uhkaavasti vihollisten edessä ja kun tilanne aukeni, pinkaisin vastustajien iholle ja naputin mahdollisimman nopeasti. Yhdessä kohtaa Spartan hajarivistö pidätteli osaa etenevästä linjasta ja itse en ehtinyt ohjata liikettäni pois alta ja jouduin yhden Heeroksen kanssa heti tikarietäisyydelle. Salamana heilautin molemmat miekat vastustajan kilven alta ja osuin molemmilla torsoon. Kuolin itse heti pariin keihääseen, mutta näyttäessäni olevani kuollut ja lähtiessäni pois vastapuolelta näkyi kypärän alta selkeä hymy.

Toinen kohokohta tuli heti perään, kun sain zweikan takaisin ja sen kanssa avustaessani onnistuin niitaamaan ainakin kolme vastustajaa vain muutaman kymmenen sekunnin ajassa. Tuntui hyvältä kolahtaa niin hyvään draiviin, jossa kädet ja vaistot toimii aivojakin nopeammin.

Ja tietysti oli hienoa komentaa ja ja operoida omaa sotakonettaan, vaikka konkreettinen vaikutus jäi vähälle.

[Archibald]

Kohtaaminen kylässä, kun mentiin Turentalian (+ Pohjan Väki ja muita nopeita?) kanssa laitaan käynnistämään meidän tappokone. Siinä oli sitten Maahinkainen vastassa täysvahvuisena joten pysähdyttiin turvallisen matkan päähän. Muutaman pitkän sekunnin kuluttua Maahinkainen oli se joka käynnisti hyökkäyksen, joten me lähdimme pakittamaan tikaten. Muutama metri mentiin taaksepäin ja tikattiin, sitten jarru päälle ja meidän vuoro hyökätä! Voitettiin Maahinkainen ja laitahyökkäys jatkui, mutta toisella laidalla peli oli jo menetetty joten skenario hävitiin. Sankari fiilis kuitenkin kun manööverit onnistuvat Suomen isointa ja parasta ryhmää vastaan.


-a

[JinXed]

Onnistunut nuoliväistö kylämähinässä. Vasemmalta(n. klo22) tulleen nuolen refleksiväistö pisti hetkeksi aikaan miettimään että mitä oikein tapahtui. Projektiilin tulosuuntaan katsoessa siellä jousimies jo uutta nuolta viritteli joten oli aika vaihtaa paikkaa. Valitettavasti leskikeihäs on nuolimagneetti, joten kyykkytreeniä tuli väistellessä

[Leldin]

Kohtaaminen kylässä, kun mentiin Turentalian (+ Pohjan Väki ja muita nopeita?) kanssa laitaan käynnistämään meidän tappokone. Siinä oli sitten Maahinkainen vastassa täysvahvuisena joten pysähdyttiin turvallisen matkan päähän. Muutaman pitkän sekunnin kuluttua Maahinkainen oli se joka käynnisti hyökkäyksen, joten me lähdimme pakittamaan tikaten. Muutama metri mentiin taaksepäin ja tikattiin, sitten jarru päälle ja meidän vuoro hyökätä! Voitettiin Maahinkainen ja laitahyökkäys jatkui, mutta toisella laidalla peli oli jo menetetty joten skenario hävitiin. Sankari fiilis kuitenkin kun manööverit onnistuvat Suomen isointa ja parasta ryhmää vastaan.


-a

Tuo oli maahinkaisen jousimiehenä mielenkiintoista katsoa, kun meidän piti mennä läpi sieltä ja hetken kuluttua vihut tuleekin läpi vaikka tilanne piti olla aivan toisenlainen. oli vähän fiilis että "häh?".

Hyvin veditte siis siinä!

[Anya]

Tämä oli ensimmäinen sohu minulle Pakko sanoa että kunnioitan kaikkia isoja ja pienempiä äijiä jotka ottivat pienimpien jousityttöjen osumia nöyrästi vastaan. Erityinen kiitos varsinkin niille jotka osoittivat ottaneensa osumia selkeästi. Kiitos tästä kokemuksesta, nähdään ensi vuonna!

[Mr-Headless]

Skenaario sunnuntain puolella kohtaaminen metsässä jos oikein muistan(?) Parin random encountterin ja Rutto Mikolta karkuun juoksun jälkeen katselin tilanteita minne mennä. Huomasin että 13.Komppaniasta noin ~5miestä+ yksi tuonen korpin keihäsmies pidätteli oman puoluelaisia pääsemästä jyräämään vastustajan linja lanaan. Hetken tilannetta katsellessani ja pari random backstäbbiä myöhemmin pääsin 13.komppaniasta vasemmalta katsottuna tappamaan tuonen korppien keihään jonka jälkeen herrasmiesmäisillä taputuksilla tapoin kaikki 13.komppanian miehet omien tieltä. Tuli jotenkin eeppinen olo tämän uroteon jälkeen. Tämän jälkeen kuolin (vaihteeksi) siihen että Ruton Roope juoksee ohi samalla tappaen minut.

Toinen samankaltainen tapahtuma sarja kävi taas 13.komppanian kanssa. Katselin kuinka toinen Goblin Lauri on päässyt kiertämään kolmannentoista taakse joten päätin aiheuttaa hämmennystä heille. Itse sain tapettua komppanian yhden keihäsmiehen mutta ah. Miekkani jäi keihään kanssa solmuun joten itse kuolin tähän. Kuitenkin hämäykselläni sain sen aikaan että toinen goblin pääsi vapaasti heidän selkäänsä jättäen noin 3 miestä henkiin joista sitten omat anti-skirmish joukkomme lanasivat läpi.

[Aldarion]

Itelle parhaita hetkiä tuli yhdessä lauantain mehtäskenuista, en muista enää tarkalleen että mikä. Oltiin Kuolan poppoolla just päästy jostain sivusta läpitte ja siinä sitten jatkettiin taistelua ja hiljalleen porukkaa tippu manan majoille ja osa taas karkaili muihin suuntiin. Käytännössä enää oli jäljellä vihollisten siistiminen ennen voittoa. Siinä sitten seurailen tilannetta ja näen kuinka joka omalla puolella oleva tyyppi (en muista mikä) juoksee meidän rivin taakse Rämän lippu kourassa. Kohta perästä puskee läpi rämäläinen zweikan kanssa ja nappaa ryhmänsä lipun takaisin. Katselen rivistä kuinka Muerten Bunkkis lähtee zweikkamiehen perään uskollisella nuojallaan ja kannustaen huudan perään "Tapa se!". Vilkaisen eteenpäin linjassa ja näen vihollisen perääntyvän meidän rivin tieltä. Kääntyessäni takaisin takana olevaan tilanteeseen näen Bunkkiksen kukistuneen urhean rämäläisen alle ja toisen kuolalaisen juoksevan keihään kanssa zweikkamiehen päälle. Siinä vaiheessa itsekin päätän lähteä lipunkuvat silmissä kiiluen kohti zweikkamiestä, koska tämä oli juuri pääsemässä kaverini keihäästä ohi. Kilpi edessä ja miekka valmiina juoksen kohti, lyön rämäläistä selkään ja siinä samalla otan itse osuman selkään menettäen panssarini. Tilanteen selvittyä olikin aika hieman juhlistaa kuolalaistoverin kanssa molempien ensimmäistä lipunkaappausta, kun skenu päättyi parin minuuttia tämän jälkeen. Tuli kyllä hyvä fiilis.

Toinen hieno tilanne tuli muistaakseni sunnuntain mehtäskenussa, jossa Kuola, Muerte, Sherab Deb ja Sparta olivat päättäneet porukalla etsiä Maahinkaisen ja lanata nämä maan tasalle. Löysimme Maahinkaisen, jonka kylki oli täysin avoinna, mutta jostain syystä muu Kuola päätti mennä Maahinkaista kohti suoraan edestä Miken ja minun huutaessa miehiä takaisin ja kohti avointa kylkeä. Siinä sitte seurasi pientä sekasortoa ja sain kerättyä itseni ympärille joitan kuolalaisia. Peräännyimme taistellen Maahinkaisen edessä, koska nämä saivat kyljen suljettua meiltä. Ilman minkäänlaista ennakkoharjoittelua huusin ympärille oleville kuolalaisille "Kuola! Irti!" ja lähdettiin lähes tappioitta irti kontaktista. Muodostimme uuden linjan tyngän vähän matkan päähän pohtien seuraavaa liikettä Maahinkaisen lähestyessä. Kohta kuitenkin ratsuväki saapui Perkeleen muodossa ja SOSin seuratessa, sillä nämä olivat jo voittaneet taistelun keskustassa. Lisäjoukkojen avulla sitten saimme Maahinkaisen ahtaalle ja siihenpä skenukin sitte päättyi. Ylpeyttä itsessä aiheutti tilanteessa onnistunut irtaantuminen hyvässä järjestyksessä, vaikkei asiaa ollut aiemmin edes harjoiteltu.

[Rezagh]

Toinen hieno tilanne tuli muistaakseni sunnuntain mehtäskenussa, jossa Kuola, Muerte, Sherab Deb ja Sparta olivat päättäneet porukalla etsiä Maahinkaisen ja lanata nämä maan tasalle. Löysimme Maahinkaisen, jonka kylki oli täysin avoinna, mutta jostain syystä muu Kuola päätti mennä Maahinkaista kohti suoraan edestä Miken ja minun huutaessa miehiä takaisin ja kohti avointa kylkeä. Siinä sitte seurasi pientä sekasortoa ja sain kerättyä itseni ympärille joitan kuolalaisia. Peräännyimme taistellen Maahinkaisen edessä, koska nämä saivat kyljen suljettua meiltä. Ilman minkäänlaista ennakkoharjoittelua huusin ympärille oleville kuolalaisille "Kuola! Irti!" ja lähdettiin lähes tappioitta irti kontaktista. Muodostimme uuden linjan tyngän vähän matkan päähän pohtien seuraavaa liikettä Maahinkaisen lähestyessä. Kohta kuitenkin ratsuväki saapui Perkeleen muodossa ja SOSin seuratessa, sillä nämä olivat jo voittaneet taistelun keskustassa. Lisäjoukkojen avulla sitten saimme Maahinkaisen ahtaalle ja siihenpä skenukin sitte päättyi. Ylpeyttä itsessä aiheutti tilanteessa onnistunut irtaantuminen hyvässä järjestyksessä, vaikkei asiaa ollut aiemmin edes harjoiteltu.

Taisi kyseessä olla sunnuntain eka skenu, missä Perkele otti vihollisen vastaan keskemmällä ja SOS lanasi vihollisen heikon oikean laidan. Tämän jälkeen SOS teki käännöksen ja lähti lanaamaan vihollisten linjaa kyljestä. Perkeleen kanssa edettiin sitten kiinni maahinkaisen kylkeen/selustaan. Muutaman kerran ehdin mätkäistä sitä edessä vellovaa maahinkaisten massaa kun yhtäkkiä toiselta puolen tuli jo vastaan Muertea, jotka huusivat "Omia! Omia!". Siinä hetken aikaa jäi miettimään, että mihinkä se maahinkainen oikein katosi siitä välistä? Ympärille vilkaistua tuli todettua että siinä tosiaan taisi kuolla viimeinenkin vihollisen vastarintapesäke muutamaa skirmua lukuunottamatta.

[prkl]

Toinen hieno tilanne tuli muistaakseni sunnuntain mehtäskenussa, jossa Kuola, Muerte, Sherab Deb ja Sparta olivat päättäneet porukalla etsiä Maahinkaisen ja lanata nämä maan tasalle. Löysimme Maahinkaisen, jonka kylki oli täysin avoinna, mutta jostain syystä muu Kuola päätti mennä Maahinkaista kohti suoraan edestä Miken ja minun huutaessa miehiä takaisin ja kohti avointa kylkeä. Siinä sitte seurasi pientä sekasortoa ja sain kerättyä itseni ympärille joitan kuolalaisia. Peräännyimme taistellen Maahinkaisen edessä, koska nämä saivat kyljen suljettua meiltä. Ilman minkäänlaista ennakkoharjoittelua huusin ympärille oleville kuolalaisille "Kuola! Irti!" ja lähdettiin lähes tappioitta irti kontaktista. Muodostimme uuden linjan tyngän vähän matkan päähän pohtien seuraavaa liikettä Maahinkaisen lähestyessä. Kohta kuitenkin ratsuväki saapui Perkeleen muodossa ja SOSin seuratessa, sillä nämä olivat jo voittaneet taistelun keskustassa. Lisäjoukkojen avulla sitten saimme Maahinkaisen ahtaalle ja siihenpä skenukin sitte päättyi. Ylpeyttä itsessä aiheutti tilanteessa onnistunut irtaantuminen hyvässä järjestyksessä, vaikkei asiaa ollut aiemmin edes harjoiteltu.

Taisi kyseessä olla sunnuntain eka skenu, missä Perkele otti vihollisen vastaan keskemmällä ja SOS lanasi vihollisen heikon oikean laidan. Tämän jälkeen SOS teki käännöksen ja lähti lanaamaan vihollisten linjaa kyljestä. Perkeleen kanssa edettiin sitten kiinni maahinkaisen kylkeen/selustaan. Muutaman kerran ehdin mätkäistä sitä edessä vellovaa maahinkaisten massaa kun yhtäkkiä toiselta puolen tuli jo vastaan Muertea, jotka huusivat "Omia! Omia!". Siinä hetken aikaa jäi miettimään, että mihinkä se maahinkainen oikein katosi siitä välistä? Ympärille vilkaistua tuli todettua että siinä tosiaan taisi kuolla viimeinenkin vihollisen vastarintapesäke muutamaa skirmua lukuunottamatta.

Tämä taisi olla se metsäskenu, jossa koin oman suurimman ylpeyden hetkeni. Lanattiin tosiaan SOSin kanssa oikea laita, jossa tuli tyhjää. Yksittäisiä Rämäläisiä löytyi vielä välillä ja kiinni juoksemalla sai joitain puikottaakin. SOS kokosi kuitenkin itsensä ja lähestyi vihun selustaa. Itse otin irti linjasta ja koukkasin pidemmältä ja innoissani juoksin kohti Perkeleen avointa selustaa kenenkään huomaamatta. Siinä sitten taistelun kiimassa kaatuu perkeleen muusikkoa, lippumiestä ja johtoryhmää kuin heinää vasemmalla ja oikealla. Vähän taisi jöpöttääkin, kunnes ne penteleet alkaa huutaa "OMA! OMA!"

Jaa..

No kerrankin meni hienosti ja en ole yhtä mehevää selkään kiertoa saanut ennen tai jälkeenkään toteutettua. Vielä kun sen tekisi vihun selkään. Tosin vihu voisi reagoida vähän erilailla. Vaikka lyödä takaisin. Oma vikansa kun olivat kääntyneet täsmälleen 180 astetta. Eihän siinä asennossa taisteleva nätin näköinen linjaryhmä voi olla oma.

Odottelin, jos tänne ilmestyisi nolojen tilanteiden ketju, mutta laitoin tänne kun olen kuitenkin salaa vähän ylpeä itsestäni.

EDIT: (Skenu tosin päättyi samoihin hetkiin, eikä tällä ollut todellista merkitystä..)