Juonnittelut

[MrBigMr]

Joo, olihan siellä sitä ratsuväkeäkin. Muistan että ne ajoi ne Roomalaiset ratsumiehet karkuun, mutta ilmeisesti osa kääntyi takaisin ja tuli raskaan jalkaväen kanssa selkään.

[Klasu]

Entä kemiallinen sodankäynti?

Eräs toimivaksi havaittu taktiikka on ollut juottaa vastapuolen komentaja ja parhaat soturit änkyräkänniin edellisenä iltana, mieluiten rommilla, jolloin k.o. hemmojen ilmestymistä sotakentälle on saatu hidastettua tuntitolkulla tai jopa estetty kokonaan Tämän kikan teho on suorassa suhteessa sotakassan määrään.

Vastaavasti lahjomalla (rommilla) vastapuolen komentajia voidaan sopia johokin skenuun että ryhmä ottaa pikkasen passiivisemman asenteen vaikka alussa tai lopussa, näin kukaan ei huomaa mitään. Tässä kikassa palkkio kannattaa antaa vasta päivän päätteeksi, muuten sen toimivuus on epävarmaa.

[olho]

Kaipa tää strategiaa on... Opetelkaa tunnistamaan vihollisryhmät. Tein listan Wikin ryhmätunnusten pohjalta.
https://docs.google.com/document/d/1X9y ... sp=sharing

Tälle on vuosittainen wikisivunsakin, tänä vuonna päivitetty ahkerasti: http://wiki.sotahuuto.fi/index.php/SH20 ... tuskuvasto
(Eli käyttäkää sitä wikiä, ei sitä huvikseen päivitellä.)

Ja Klasu, lahjominen on aika törkeää ja epäurheilijamaista, mutta sen sijaan känniin juottaminen ja törkeän sunnuntaikrapulan aiheutus suorastaan skenen mukaista.

[prkl]

No niin, itse taas tiedän sotastrategiasta melkoisen paljon ja koen, että voisin heittää lusikkani tähän soppaan.

Kyseinen strategia on tuttu ja kulkee nimellä refused flank. Toinen laita on vahva ja toinen heikko. Tässä olennaisinta on jokaiselle porukalle tietää oma roolinsa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Oblique_order

Vahvan laidan rooli on tehdä läpimurto. Tämä on se strategisesti helppo osuus. Ei tartte selittää.

Keskikohdan tehtävä on vaikea, koska pitää suojata sekä hyökkäyksen sivusta, että yrittää itse selvitä kun toinen sivusta on uhattuna. Edetä ei pysty jos sivusta on uhattuna.

Heikon laidan tehtävä on vaikein. Pitää samaan aikaan: 1. pelata aikaa, 2. välttää tappioita 3. estää vihollista etenemästä

1 ja 2 on tavallaan samoja asioita ja olisivat melko helppoja ilman kolmosta. Aluksi voi edetä vihollista vastaan, ideaalitilanteessa saada vihollisen eteneminen pysähtymään uhkaamalla rynnäköllä tms. (todennäköisesti vihollinen näkee edun tilanteessa ja rynnäköi itse). Koko ajan vihollista täytyy uhata. Vihollinen ei saa kokea etenemistä liian helpoksi, muuten laita murtuu ennen meidän läpimurtoamme toisella puolella.

Koko strategian tavoite on edetä vahvassa laidassa (murtokohdassa) nopeammin kuin vetäytyy heikolla sivulla.

Kaikkein huonoin refused flank on heikompana juosta munaravia karkuun ja päästää vihu keskustan kylkeen. Heikon sivustan tehtävä EI OLE VETÄYTYMINEN. Parhaimmillaan refused flank pysäyttää vihun täysin tai osittain ja antaa aikaa voittaa toisaalla (eikä ota tappioita).

Hidastavan sivustan pitäisi pyrkiä siihen, että kukaan ei käännä selkäänsä viholliselle (ei silmitöntä pakenemista) vaan hallitusti vetäytyy uhaten koko ajan vihua. Askel kerrallaan. Osa porukasta voi jäädä taistelemaan jos paikka näyttää otolliselta. Käyty käsikähmä hidastaa hävittynäkin vihollista, koska joutuvat kokoamaan rivinsä uudestaan.

Käytännössä SOSin silmillä deployment on mennyt usein niin, että SOS valitsee paikkansa jossain kohtaa kenttää, jonka jälkeen toisella puolella suunnilleen vastapuolelle asettuu kaikkein vahvimmat linjaryhmät. SOS on melko lailla keskellä strategisesti, halusi se sitä tai ei. Näin ainakin olen huomannut.

Mielestäni SOS voi pelata aikaa ja pysyä hengissä keskellä (alasin) ja sen molemmin puolin tapahtuu tuo refused flank. Jos vahvat linjaryhmät asemoivat itsensä SOSia vastaan, vahvalla sivustalla on paremmat mahdollisuudet tehdä läpimurto laidoista. SOSin tehtävä ei ole läpimurto, vaan vahvan laidan tukeminen ja hengissä selviäminen, kunnes vahva laita voittaa SOSin vastustajan. Jos meillä on molempien laitojen murtuessa hengissä suurin osa SOSista ja vahvan laidan kokeneet ryhmät, ja tappiot on tasan, taistelu on käytännössä voitettu.

Mikromanageroimistasolla sparta on mielestäni hyvä ryhmä sekä suojaamaan SOSin sivustaa, että pelaamaan aikaa ja johtamaan esimerkillään heikompaa laitaa.

[prkl]

Optimaalinen sijoittatuminen voisi olla (järjestyksessä alkaen liittolaisarmeijaan kiinni tulevasta ryhmästä) esimerkiksi: Muerte, Possut, Sparta, SOS, Kuola, Hurtat. Rutto voisi toimia sellaisena liikkuvana palana, joka skenaariosta riippuen on joko äärilaidalla hurttien tukena tai sitten keskellä skirmaamassa Possut-muerte akselilla.

Samaa mieltä linjajaosta. Ruton paikka on mielestäni vapaa, josta sitten voivat joko varmistaa, että vahvalla laidalla on ylivoima, tai jos vahva laita pärjää ilman ruttoakin, hyödyntää killbox, joka syntyy skirmujen vetäytyessä. Jos vahvassa laidassa on vierekkäin SOS+Kuola, niin se kyllä houkuttelee sinne aika paljon vahvoja linjaryhmiä.

[Pahistonttu]

Ollaan Muerten kanssa oltu pari kertaa tuossa heikommassa laidassa "sitomassa" vihollista. Heti kun vastustaja on hoksannut mitä tapahtuu, niin joku tavallista fiksumpi kaveri on karjaissut jotain "YLI VAAN!" tyyppistä, jonka jälkeen 20-40 ukkoa on tullut täyttä juoksua päin, tappioista välittämättä, jyrännyt meidät ja jatkanut selkään.
Skirmuryhmä voi metsässä sitoa väistämällä ja uhkaamalla selkää/kylkeä jos se jätetään rauhaan. Se ei kuitenkaan voi kiistää liikettä, jos raskas ryhmä hyväksyy riskin armeijan selän vaarantumisesta, se voi vain jatkaa matkaansa skirmaajista välittämättä. Nykyisin selkäänjuoksu, kun ei yleensä johda koko rivin lanaamiseen vaan muutamiin menetettyihin panssaripisteisiin ja ehkä satunnaisiin kaatuneisiin.
Kentällä skirmuryhmä ei voi pysäyttää kohti tulevaa linjaryhmää. Väkimäärä, varustus ja koulutus eivät anna siihen mahdollisuutta. Skirmuryhmä voi hädin tuskin hidastaa raskasta linjaa. Skirmaajat voivat ohjata vastustajaa, heikentää sitä, uhata sitä, kuluttaa sitä, mutta pysäyttäminen ei onnistu. Yhteistyössä alasimena toimivan raskaan ryhmän kanssa voi selkään lyövä skirmaava vasara kuitenkin avata kovankin pähkinän.
Muistakaa myös, että mikäli jompi kumpi päättää rynnäköidä, taistelu päättyy noin 30 sekunnissa jomman kumman ryhmän tuhoutumiseen tai pakoon, riippumatta ryhmistä tai niiden koosta.

Kaikki edellä oleva menettää tietenkin merkityksensä, jos vastustaja pelaa päin helvettiä. Taktiikkaa on mielestäni vaarallista rakentaa uskolle vihollisen taktisesta kyvyttömyydestä, ellei kyse ole hyvin spesifistä tilanteesta. Tärkeintä viestissäni on kuitenkin huomata, että kaikki kuvitelmat siitä, että esimerkiksi Muerte pystyisi pysäyttämän vaikkapa 13. komppanian ovat epärealistisia. Ajan kanssa Muerte ehkä pystyy tappamaan 13. Komppanian, mutta siihen asti kunnes yli puolet heistä on hakattu, niin he päättävät liikkeen suunnan ja nopeuden, ja Muerte joutuu mukautumaan siihen tai tuhoutumaan.

[Mahti]

Koko taktiikan pointti on siinä, että skirmuryhmät eivät pääse pelautumaan taistelusta ulos. Aivan liian usein skirmaajat eivät ehdi vaikuttamaan suurempaan kuvioon, koska ovat kaukana laidalta ja pyrkivät vain hakemaan helppoa pääsyä vihollisen selustaan. Siinä vaiheessa kun se avautuu, on taistelu monesti jo linjaryhmien välillä paketissa. Tämä ongelma korostuu erityisesti kun armeijassa on paljon skirmaajia, niin kuin meillä tilanne tällä hetkellä on. Yleensä skirmausvahvat armeijat eivät ole olleet vahvoja armeijoita. Meidän on jollain tavalla varmistettava, etteivät skirmaajat mene hukkaan laidoilla jähistellessään. Skirmaajien ensisijainen tehtävä on pysyä keskellä hengissä ja valmiina käyttämään vihollisen mokelluksia hyväkseen. Erittäin hyvä bonus on, jos skirmaajat myös onnistuvat hidastamaan/tuhoamaan vihollista keskellä ollessaan. Näin kuolalaisen näkökulmasta aina vaarallisimpia skirmaajaryhmiä ovat olleet juuri ne, jotka osaavat väistää päällejuoksun kärsimättä kohtuuttomia tappioita. Me olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on paitsi suht paljon skirmaa, myös keskimääräistä kokeneempaa sellaista. Keskellä vaaditaan kylmähermoisia kavereita, jotka tietävät, että sinnittelemällä hetken aikaa he saavat varmasti sivustan läpimurrolta tukea. Oletusarvoista myös on, että meidän iskuosamme menee melko vikkelään vihollisesta läpi, joten skirmaajat voivat luottaa avun tulemiseen. Jos vihollisella on keskellä vain höttöä ja voimat laidoilla, niin ei tietenkään ole mitenkään kiellettyä mennä skirmaajien toimesta siitä keskeltä läpi.

Valkoinen Komppania teki yhdessä skenaariossa viime sohussa erittäin onnistuneesti tällaista skirmaa Maahinkaista vastaan yhdessä sunnuntain kentistä. Hannu lupasi ennen skenun alkua, että jos Valkoinen kestää keskellä skirmaten ja hidastaen, niin Kuola kyllä tulee apuun. Homma meni juuri niin kuin oli sovittu. Valkoinen oli erittäin löyhässä muodossa ja irtosi Maahinkaisen hyökkäysyritysten alta aina ajoissa ja härkki jousella koko ajan. Lopulta Kuola tuli Maahinkaisen kylkeen ja kun Maahinkainen kääntyi torjumaan Kuolaa sai Valkoinen vielä kauniin kylki-iskun tehtyä Maahinkaisen auenneeseen rintamaan. Loppu oli ylijuoksua.

Jos laiskat larppaajat teräkseen verhoiltuna pystyvät pitämään keskellä etäisyyttä uhkaavalla tavalla, niin kyllä siihen pitäisi pystyä meidän porukan laatuskirmaajienkin. Elkää aliarvioiko itseänne.

[JP666]

Joo minusta me ja muertte jos teillä on vaan pikejä ja parilla jaousella vahvistettuna pystytään varmana pitämään isoakin porukkaa- Itse uskon kyllä tähän.

[Rackham]

Oon Mahdin kanssa samoilla linjoilla.

[Klasu]

Mielenkiintoista. Toimii varmaan vielä paremmin jos maasto auttaa heikomman sivustan hidastamisessa (jos siellä on ryteikköä, puskaa, ojaa tms.).

@olho, voi tosiaan olla parempi jättää petostaktiikka palkkasotureille, vaikka tehokas onkin. Olisiko aika järkytys jos esim. Hurtat päättäisivät rynnäkkökomennon tultua jäädä hetkeksi juomaan Gatoradea ja napostelemaan suolapähkinöitä

[goblintaikuri]

Se on kyllä täysin totta että on hyvin vaikeaa vaikuttaa vahvemmalta linjamöntiltä kuin mitä oikeasti on sohuskenessä jonka komentajat näkevät toistensa toimintaa keskimäärin pari kertaa vuodessa ja kaikki porukat ovat melko tuttuja kaikille. Ainakaan kentällä, metsässä tällaista on joskus tapahtunut. Ei ole varmasti ollut yhtä hyvää knowhowta tuhansia vuosia sitten kun taistelukentälle marssineet ovat nähneet toistensa laumat ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. Jos käytetään "heikompaa" laitaa hidastamaan vihollista, niin keskustaan saisi olla hieman matkaa ettei vihollinen pääse lyömään läpi ja suoraan esim SOSin kylkeen parilla reippaalla juoksuaskeleella. Tällöin voisi kovaa höyryäviä linjaporukoita rankaista matkalla sinne muodon hajoamisesta ja ukkojen väsymisestä. Mutta eihän tähänkään mitään satojen metrien matkaa tietty saa.

[Minardil]

Komp Mahti. Varsinkin pusikossa tätä on tehty enemmän, mutta päälleryntäävä linjaryhmä on varsin mahdollista pysäyttää. Parin metrin vetäytyminen pahimman rynnistyksen edestä saa vastustajan rivin lähes aina repeilemään, kun nopeat kilvet jättävät hitaat vähän taakseen, ja rivin takana olleet keihäät ja hilparit ovat vielä kauempana. Oikeassa kohdassa pysähtymällä ja välittömästi taas ensimmäisiä juoksijoita uhkaamalla on mahdollista saada pari ilmaista ylivoimatappoa, jotka saavat koko possen pysähtymään ja kokoamaan itseään taas hetkeksi. Määrätietoinen, järjestynyt eteneminen on vaikeampi pysäyttää, mutta se on myös juoksemista hitaampi. Either way, hidastusta tapahtuu. Keskellä linjaa tämä on vaikeampaa, kun molemmilla puolilla olevien omien kyljet aukeavat, mutta teoriassa, teoriassa.

Määrätietoinen vihollinen on vaarallisin, mutta on keinoja sekoittaa ja härvätä tuota määrätietoisuutta. Jatkuvasti muotoaan, liikesuuntaansa ja painopistettään muuttavaan skirmapumppuun on vaikea reagoida tehokkaasti. Kova kovaa vastaan suorassa yhteenotossa skirmaryhmä häviää linjaryhmälle, mutta vaihtoehtoja on linjassakin. Kuolonsahaa sitten vaan.

Mä uskon, että tätä kannattaa kokeilla. Katsotaan, mitä tapahtuu. Itse luotan oman porukan kykyyn toteuttaa jotain tällaista.

[Hytti]

Omaa mieltä ainakin keventää että monet muutkin on Mahdin kanssa samoilla linjoilla tästä skirmausporukoiden käytännöstä. Uskon, että tässä sotahuudossa skirmausryhmistä saadaankin eri tavalla tehoa irti nimenomaan kentällä tapahtuvista ratkaisutaisteluista. Oon ite ollu monta kertaa keskellä kenttää linjassa ja ihan jokaisella kerralla, jolloin jompikumpi osapuoli ottaa aloitteen ja menee iholle, tulee linjaan aukkoja joista pääsee vaivattomasti läpi kymmenpäiselläkin joukolla. Vastustajan linjalla on tapana kyllä valvoa sivustojaan ja selustojaan erityisesti sivustoilla, mutta kokemuksesta tiedän että keskeltä läpimennyt osasto pystyy helposti lamauttamaan linjan takana keskellä olevat jouset todella nopeasti. Pitää vaan uskaltaa olla siinä keskellä ja odottaa parin hengenvedon verran että se läpimenon paikka löytyy.

Lisäksi olen huomannut, että siinä missä vastustajan linja tarkkailee aktiivisesti omia sivustojaan ja viestii sieltä tulevista uhista jää keskeltä linjasta selustaan läpilyöneet pehmopatukkasoturit vastustajalta helposti huomaamatta. Sillon yksittäinenkin patukoija voi saada kiljoonia tappoja kun vaan jaksaa nelistää ja pyörittää sitä kepakkoa.

[Peltokorppi]

Omaa mieltä ainakin keventää että monet muutkin on Mahdin kanssa samoilla linjoilla tästä skirmausporukoiden käytännöstä. Uskon, että tässä sotahuudossa skirmausryhmistä saadaankin eri tavalla tehoa irti nimenomaan kentällä tapahtuvista ratkaisutaisteluista. Oon ite ollu monta kertaa keskellä kenttää linjassa ja ihan jokaisella kerralla, jolloin jompikumpi osapuoli ottaa aloitteen ja menee iholle, tulee linjaan aukkoja joista pääsee vaivattomasti läpi kymmenpäiselläkin joukolla. Vastustajan linjalla on tapana kyllä valvoa sivustojaan ja selustojaan erityisesti sivustoilla, mutta kokemuksesta tiedän että keskeltä läpimennyt osasto pystyy helposti lamauttamaan linjan takana keskellä olevat jouset todella nopeasti. Pitää vaan uskaltaa olla siinä keskellä ja odottaa parin hengenvedon verran että se läpimenon paikka löytyy.

Tästä oon kyllä vahvasti erimieltä. Se että yksiki kaveri pääsee läpi vaatii jo metrien aukon. Ryhmät menee keskeltä läpi vaan tappioilla ja ryminällä. Lisäksi keskeltä tehty läpimurto pienellä possella johtaa muutenkin lähinnä henkiinjääneiden kilpokettamiseen kun uhka siirtyy kutakuinkin jokapuolelle. Ei saada reuna koukun kaltaista dominoefektiä aikaan. Täytyy sanoa että oon vähä iivarin kanssa samoilla linjoilla tässä muutenkin. Reunassa skirmiryhmät saa pysäytettyä itseään isomman porukan kun sitä pystyy kiertämään ja uhka alkaa tulla joka suunnasta ja eteneminen hidastuu. Linjassa yksilötaidon merkitys vähenee ja varustuksen, erityisesti varsiaseiden, kasvaa. Toi paikallinen ylivoima mistä tapsa puhuu asiaa on äärettömän vaikea toteuttaa edes isommallakaan kevyellä pumpulla raskaampaa vastaan. Varsinkin rutton ja mueren vahvuuksia on että saadaan paljon damagea haluttuun kohtaan pienellä pumpulla. Sopivassa paikassa ollaan todella iso pelote ja mylly mutta keskellä riviä ei vastata edes itsemme kokoista linjajyrää.

[Mahti]

Mikään ei pakota tekemään siihen keskelle semmoista linjamönttiä. Siinä keskellä voi aivan hyvin olla ryhmillä isohkoa tilaa hallussa. Reunassa varsinkin laatuskirmaajat menee aivan hukkaan vihollisen skirmaajien hätistelyssä. Vastapuolelle ei jää kovin montaa kummoista skirmiryhmää, joten ei meidän tarvitse olla erityisen huolissaan laidan skirmaajien putsaamisesta. Kuten Ivar jo aiemmin taisi todeta, kukaan ei halua olla linjassa (paitsi SOS ) , mutta jonkun on pakko. Missään nimessä kaikki meidän skirmaajat ei voi olla laidoilla, se on vaihtoehtona täysin poissuljettua. Muuten Kuola ja Hurtat on keskellä ja se on kaikkein typerintä läpimurtoryhmien väärinkäyttöä.

[mikkotus]

Jos jätätte meille tarpeeksi tilaa liikkua (oletetaan, että vihollislinja keskellä ei pääse sillä parilla juoksuaskeleella laitaryhmien kylkeen), niin voitaisiin Camulosin (ja mahdollisesti lisävoimin) porukalla sahata sitä keskustaa. Tilanteen mukaan mennään joko läpi tai yritetään pelata mahdollisimman paljon aikaa sahaamalla.

[Hytti]

Omaa mieltä ainakin keventää että monet muutkin on Mahdin kanssa samoilla linjoilla tästä skirmausporukoiden käytännöstä. Uskon, että tässä sotahuudossa skirmausryhmistä saadaankin eri tavalla tehoa irti nimenomaan kentällä tapahtuvista ratkaisutaisteluista. Oon ite ollu monta kertaa keskellä kenttää linjassa ja ihan jokaisella kerralla, jolloin jompikumpi osapuoli ottaa aloitteen ja menee iholle, tulee linjaan aukkoja joista pääsee vaivattomasti läpi kymmenpäiselläkin joukolla. Vastustajan linjalla on tapana kyllä valvoa sivustojaan ja selustojaan erityisesti sivustoilla, mutta kokemuksesta tiedän että keskeltä läpimennyt osasto pystyy helposti lamauttamaan linjan takana keskellä olevat jouset todella nopeasti. Pitää vaan uskaltaa olla siinä keskellä ja odottaa parin hengenvedon verran että se läpimenon paikka löytyy.

Tästä oon kyllä vahvasti erimieltä. Se että yksiki kaveri pääsee läpi vaatii jo metrien aukon. Ryhmät menee keskeltä läpi vaan tappioilla ja ryminällä. Lisäksi keskeltä tehty läpimurto pienellä possella johtaa muutenkin lähinnä henkiinjääneiden kilpokettamiseen kun uhka siirtyy kutakuinkin jokapuolelle. Ei saada reuna koukun kaltaista dominoefektiä aikaan. Täytyy sanoa että oon vähä iivarin kanssa samoilla linjoilla tässä muutenkin. Reunassa skirmiryhmät saa pysäytettyä itseään isomman porukan kun sitä pystyy kiertämään ja uhka alkaa tulla joka suunnasta ja eteneminen hidastuu. Linjassa yksilötaidon merkitys vähenee ja varustuksen, erityisesti varsiaseiden, kasvaa. Toi paikallinen ylivoima mistä tapsa puhuu asiaa on äärettömän vaikea toteuttaa edes isommallakaan kevyellä pumpulla raskaampaa vastaan. Varsinkin rutton ja mueren vahvuuksia on että saadaan paljon damagea haluttuun kohtaan pienellä pumpulla. Sopivassa paikassa ollaan todella iso pelote ja mylly mutta keskellä riviä ei vastata edes itsemme kokoista linjajyrää.

Omien kokemuksien mukaan noita muutamametrisiä aukkoja kyllä tulee varsinkin niissä tilanteissa missä kaksi tiivistä linjaryhmää kohtaa toisensa. Yleensä silloin linjat rakoilee ja eri ryhmien rintamasuunnat viilautuu vähän omille teilleen. Jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin vikkelillä kintuilla pääsee jopa aika turvallisesti läpi noissa kahinoissa ennenkuin vastustaja kerkii paikata aukkoja (ellei sieltä ole samanlainen osasto tulossa omaan suuntaan). Se vaatii vaan tilannetajua.

[tiamanti]

Viime vuonna - varsinkin skenaarioissa joissa linja pakkautui liian tiukasti yhteen - eivät omat soturit osanneet antaa jousiampujille tilaa. Tämä oli yksi syy Maahinkaisen ja Camulosin huonoon jousityöskentelyyn yhdessä. Itse nykyään pyrin ilmoittamaan olemisestani napakalla "Jousi / jousi takana", jotta edessä olevat tietävät etsiväni paikkaa ampua ja olevani tilanteessa mukana. Toivoisin myös että jos huomaatte oman armeijan jousiampujan takananne, keskitytte yhä meneillään olevaan tilanteeseen, sen sijaan että selkä käännetään viholliselle ja aletaan karjumaan "Jousimies tänne, tänne! Ammu tuota!" ja osoitetaan suorassa näköyhteydessä vastalinjassa olevaa keihäsmiestä. Tämä kiinnittää vihollislinjan huomion jousiampujaan ja nostaa kilvet. Työskentelystä tulee vaikeampaa sen jälkeen.

Tulipa vain mieleeni. Mahtavaa päästä ampumaan Hämeelle!

[Isokisu]

Moe !!

Kyllähän paperilla toimii kaikki, mutta kentällä on homma huomattavasti hankalampaa. Kuten itse kukin aina muistaa.

Yksi ongelma näissä manöövereissä on, että on vaikea saada käskynjakoa toimimaan koko lössin laidasta laitaan. Se mitä toisessa laidassa huudetaan tai tehdään, ei todellakaan kuulu sinne toiseen reunaan. Vasen käsi ei siis tiedä mitä oikea puuhaa, joten miten saadaan laidat toimimaan yhteistyössä, jos käskyt eivät kulje? Näköyhteys saattaa myös olla melkoisen olematon siinä vaiheessa kun kilpimuurit kalahtavat yhteen ja keihäsmetsikkö alkaa hakata toista.

Toinen on se, että useimmat skenut teemme yhteistyössä jonkin toisen armeijakunnan kanssa, joten omat kujeilumme pitää aina kuitenkin skenukohtaisesti sovittaa yhteen. Kaikki strategiat eivät vain toimi yhdessä ja kaikenlaista ihmekikkailua pitäisi välttää.

Kolmas on se, että aikaa sovittaa porukat yhtenäisemmäksi kööriksi on vähän. Vaikka olemmekin olleet yhdessä kasassa useammin kuin kerran, ei se vielä takaa kaunista ja täydellistä kilpikonnamuodostelman kasaamista, jos niin käsketään. Kaikki porukasta eivät todellakaan tiedä mitä toiset osaavat.

Homma pitäisi saada sujumaan kuin "Kapteeni käskee" -leikissä, mutta meillä taitaa olla vain perjantai-illasta aikaa leikkiä sitä. Jos ja kun tunnin tai puolentoista mittaiset ryhmäsulkeiset onnistuisivat, olisi se tietenkin hienoa. Käytännössähän moinen ryhmähyppely ei vaadi edes aseita tai varusteita, koska pohjimmiltaan kyse on siitä, että ihmiset tajuavat, mitä pitäisi tehdä ja mitä toiset ovat tekemässä. Esimerkiksi uuden ryhmän vetäminen kasaan ja linjan muodostaminen ei ole ihan niin yksinkertaista taistelun kaaoksen keskellä.

Itse muuten luen ihmekikkailuihin armeijoiden yksiköiden juoksuttamisen laidasta toiseen laitaan viime hetkellä. Linjan pitäisi olla aina niin sievässä kuosissa, ettei satunnaisen ylläriryhmän pitäisi saada kaaosta aikaan. Hämyjuoksujen tekeminen lienee tuntuu hyvältä kikalta saada vihollinen tekemään virheliikkeitä, mutta havaintoni mukaan se ei oikein tuo voittoa kotiin...

T: Strategiakisuli

[Mahti]

Mikään taktiikka ei saa vaatia taistelunaikaista komentamista. Lähtökohtaisesti taistelusuunnitelman pitää olla sellainen, että se lähtee menemään eteenpäin itsestään aloitustorven törähtäessä.

[Nightingale]

Katsotaas tarkemmin: Meillä on koko skenen agressiivisimmat ryhmät. Spartalaisissakin on tänä vuonna lähinnä pelkkiä kamppailuharrastajia jotka jouksevat cooppereita hampaidenpesun ja aamupalan välissä. Sanokaa mulle että mikä kuviteltavissa oleva saman kokoluokan joukko tehokkaasti pysäyttää sparta+rutto+muerte combon? Mulle on vielä mysteeri. Nämä mähinät voittaa nimittäin lähes aina se joka liikkuu eteenpäin. Se liike on lähinnä kiinni taistelijoiden itsevarmuudesta ja jotenkin mun fiilis on että siitä ei ole nyt pulaa. Jos meidän raskaat halaa liittolaisarmeijaa ja nopeat haukkaa kiinni laitaan niin vihut saa tehdä ihan kunnolla töitä. MIelestäni tätä itsevarmuutta meidän tulee käyttää hyväksemme aina ja kaikkialla. Nopeat ryhmät voivat tehdä töitä jo huomattavasti ennen kuin linjat ottavat kiinni toisiinsa.

Ainoa tosissaan kutitteleva pelko on tuo mammuttimaahinkainen. Kaverit on historiallisesti olleet sekä mukiinmenevän kykeneviä että myös perin vikkeliä käymään käsiksi. Ja nyt niitä on 60.. Ei mitään järkee. Luulempa kuitenkin että vastaus tähän on olemassa. Jokaisen ryhmän vauhti hidastuu kun sen koko kasvaa. En osaa uskoa että maahinkainen on drillannut koko 60 miehen porukalla ja osa jää tuollaisessa laumassa aina jälkeen. Meidän pitää loppuun asti välttää taistelemasta mahinkaista vastaan alivoimalla. Se on varma kuolema kun ne ei jää odottelemaan. Se virhe on myös helppo tehdä kun kohtaava linja pitää kasata useammasta ryhmästä. Nämä on niitä hetkiä mitä Juri odottelee vesi kielellä että se pääsis niistämään meitä yksi ryhmä kerrallaan sen hirveällä hordella. Ei anneta mennään pois, piiritetään tapetaan niiden hitaat aloittelijat armotta ja pysäytetään nopein nyrkki meidän vahvoilla. Muistakaa nyt kuitenkin että kaikki "uhraudutaan että hidastetaan noita" taktiikat on lähtökohtaisesti susia ja niillä saavuttaa yleensä korkeintaan tasapelin. Jos uhraatte itsenne oletatte että kaverinne ovat tehneet toisessa laidassa vähintään yhtä hyvää tulosta kuin mitä vihollinen juuri teki teitä vastaan ja tota 60 miehen hordea ei pysty pysäyttämään jos jäädään miesmäärässä yhtään jälkeen. So no stupid.

Loppujen lopuksi suurin vaikutus on sillä kuka tappaa eniten miehiä siellä kentällä. Tappoja saa ne jotka menee niitä hakemaan ja ne jotka perääntyvät "hallitusti" eivät yleensä tapa ketään. Meillä on kokemus ja meillä on nopeus joten eiköhän mennä lyömään niitä vihollisia alkaen kaikkein pelokkaimmista.

-V

[Pahistonttu]

Vesa puhuu asiaa. Oikean paikan löytäminen, sen hyödyntäminen ja vihollisen tuhoaminen ratkaisevat taistelut. Muerten suosikkitaktiikkana on viimevuosina ollut alussa linjan taakse jääminen ja oikealla hetkellä, oikeaan paikkaan täydellä voimalla rysähtäminen. En rehellisesti sanottuna usko, että pysymme Spartan ja Ruton juoksuvauhdissa mukana, sillä varustuksemme lienee selvästi raskaampaa (ja kunto verrattuna MMA Spartaan kenties heikompi ), mutta toisaalta oikeassa paikassa 13 vihaista ja panssaroitua Muertelaista lipunkuvat silmissään tekee pahaa jälkeä. Tarvittaessahan voimme toimia myös rynnäköryhmänä ja tehdä linjaan reijän varsiaseilla ja keihäillä.

[orbitti]

SOS ei ainakaan pysy minkäänlaisessa juoksuvauhdissa mukana. Se kuuluisa yksi sprintti voidaan tehdä viikonlopun aikana, mutta siihen se jääkin.

[Mahti]

Taistelut ratkaisee loppupeleissä kaksi asiaa.
1) Vihollisen tuhoaminen.
2) Hengissä pysyminen.

On kohtuullisen helppoa saavuttaa toinen tavoitteista, mutta molempien saavuttaminen on sitten jo vaikeampaa. Jos meillä jää pystyyn viisi miestä ja vihollisella nolla, niin ei voida puhua voitosta. Reippaalla aggressiolla monesti niistetään vihollinen, mutta tappiot nousevat myös helposti kohtuuttomiksi. Kuola oli viime vuonna siitä malliesimerkki. Yhden vaihtaminen yhteen on helppoa, mutta tyhmää. Aina paras vaihtoehto on työntää vihollinen edellään, jos se vain onnistuu. Sitä kannatta yrittää, varsinkin parissa ensimmäisessä seknaariossa. Meillä on kuitenkin varauduttava siihen, että emme onnistukaan voittamaan vain perinteisellä voimarullauksella. Täytyy olla ässiä hihassa pahan paikan varalle. Hannu tuossa jo totesikin, että meiltä täytyy löytyä 2-3 perusmenetelmää, joilla lähdetään armeijatasolla ongelmia ratkomaan. Yhden täytyy ehdottomasti olla perinteinen raskaat topparit keskellä ja nopeat koukkaajat sivuilla. Sen lisäksi täytyy kuitenkin pystyä muuhunkin ja sen takia tein oman ehdotukseni. Pitää olla vaihtoehtoisia tapoja ratkaista tilanne, jos ei pärjätäkään vain tekemällä peili vihollisen muodostelmalle. Puhtaalla aggressiolla voitti helposti vielä 4-5 vuotta sitten, nyttemmin tilanne on muuttunut erilaiseksi ja sen on joutunut huomaamaan moni ryhmä.

Turentalia on malliesimerkki joustavasta muodosta, joka antaa vihollisen aggressiivisen ryhmän vaan tulla väkisin pussiin. Jos ne panikoisi siinä tilanteessa, niin ne häviäisi. Sen sijaan ne kuitenkin kylmähermosesti joustaa vihollisen painopistealueella ja iskee laidoilta. Se on pirun tehokasta ja sama periaate toimii 30 ja 300 miehen kokoluokassa.

[Rackham]

Mahti puhuu asiaa (tai hannu ) siitä että täytyy löytyä vaihtoehtoisia, mutta silti riittävän selkeitä ratkaisumalleja.

Se on tietenkin totta että skene on elänyt sen verran että puhtaalla agressiolla ei einää voita, esimerkiksi juuri turentalian tyylistä ryhmää vastaan.

Mutta mielestäni Hämeen voima onkin juuri siinä, että jokainen ryhmämme on kokenut ja tiedostaa juurikin tuon, että aivan pelkällä agressiolla ei nykyään voita, kun taas kaikissa muissa armeijoissa on noboja joilla tällaista syvempää kokemusta ei välttämättä ole päässyt kehittymään.

Sen takia voisin sanoa, että juurikin syömällä vanhanaikaisella agressiolla vastustajan pehmeän lihan, saavutetaan ylivoima vihollisten kokeneita ryhmiä vastaan. Meidän armeija voi aina laittaa kaksi kokenutta ryhmää vihollisen yhtä kokenutta ryhmää vastaan.

En tarkoita tällä tietenkään sitä että lähdetään johonkin liian kauas juoksentelemaan Kurjien Rottien perään ruton ja muerten voimin, vaan sitä että kokemusylivoimalla pitäisi syödä meille ratkaisukohdissa aloittaen pehmeästä lihasta - juuri kuten Vesa veisasi. Näkisin että esimerkiksi jos vastapuolena on vaikkapa Karjala + Ruotsi, voittotilanne on helpompi muodostaa aloittamalla Karjalan murtamisella ja edeten Ruotsin kimppuun. Me pystytään melko helposti muodostamaan paikallista ylivoimaa niin miesmäärässä, kokemuksessa että asenteessa. Sen avulla pitäisi pystyä hyödyntämään vastustajien heikkouksia.