Parantuminen

[tiarAnon]

Jos minulta menisi molemmat jalat, toteuttaisin "hidasta kuolemaa", eli ryömisin käsilläni sivummalle, vaikeroisin ja tärisisin ja huutaisin vuorotellen äitiä ja Jumalaa ja kärsisin muutenkin mukavakuuttavasti verenvuodon aiheuttamasta shokista ja paniikista ja taistelukauhusta, kunnes joku armollinen tulisi minut pelastamaa/lopettamaan.

Eli jos jalat menee, eikä tilanteessa ole ruuhkaa, voi mielestäni jäädä kitumaan jonnekin taistelun laitamille. Taistelu loppuisi siihen, ellei välskäri tulisi paikkaamaan.

Toisaalta, ehkä tällaisen eläytyminen on toiveajattelua...

[Gnomus]

Kaiketi nuo kädettömät ja jalattomat voivat sen aikaa kitua että välskäri ehtii tulla pelastamaan, jos on tullakseen. Taistelua ei kuitenkaan tuossa kunnossa kannata jatkaa. Jalattomana rikkoo polvet ja tulee ruhjotuksi, ja kädettömänä on vaarallista törmäillä ja kiilailla vastustajia.

Henkiinjääminen on kuitenkin hyvä juttu, ja kyllä minusta kädetön tai jalaton voisi jäädä ryhmän kirjoihin "elävänä" jos ei vihollinen pääse viimeistelemään aloittamaansa työtä. Tosin järjestäjät päättänevät sitten sen virallisen linjan että ketkä lasketaan tappioihin ja keitä ei.

[FreakyM]

Vaikkei larppi kyseessä olekkaan, aion silti eläytyä ja "esittää" kuolemat ja haavoittumiset sääntöjen puitteissa.

[JonTzu]

Henkiinjääminen on kuitenkin hyvä juttu, ja kyllä minusta kädetön tai jalaton voisi jäädä ryhmän kirjoihin "elävänä" jos ei vihollinen pääse viimeistelemään aloittamaansa työtä. Tosin järjestäjät päättänevät sitten sen virallisen linjan että ketkä lasketaan tappioihin ja keitä ei.

Itse en ole samaa mieltä. Taistelukyvyttömät täytyy saada pois jaloista ja tähän auttaa parhaiten raajattomien kuolleeksi julistaminen. Silloin he ymmärtävät lähteä mieluummin lepäämään ja tankkaamaan kerääntymispaikalle taistelun keskellä kitumisen sijaan.

[Nightblade]

Mikäli lähistöllä näkyy lääkintämies niin sitten siihen voisi jäädä odottamaan parannusta. Jos ei niin sitten olet jo haiseva ruumis.

Tai en uskoisi ihmisten jäävän mättäälle muurahaisten polulle polvilleen odottamaan lääkintämiestä ja huutamaan äänensä pihalle. Samalla kun taukopaikalla olisi vaikka mitä väli tekemistä.

[tiarAnon]

Niin, no toiset tykkäävät fiilistellä.

[FreakyM]

Sitäpaitsi, taposta saa paljon paremmat fiilikset kun se tapettu vihollinen karjaisee tuskastaja valahtaa polvilleen ennen kuin luikkii sivummalle.

[Ketku]

Tuohon yhdellä jalalla hyppimiseen, jos jalka rikkoutuu osumasta. Mielestäni se on suhteellisen vaarallista varsinkin jos metsässä taistellaan, kun aina voi sattua jotain. Tietty aina voi tiputtaa polvilleen, mutta monien polvet eivät välttämättä kestä. Silloinkin on kyllä vaarassa jäädä jalkoihin.

[Automaattinen]

Jos jalka puuttuu, ei siinä olla varmasti enää mihinkään menossa. Se että säännöt sallivat yhdellä jalalla hyppimisen ei tarkoita sitä että niin tulisi tehdä. Ainakaan ilman tukea tovereilta.

Tämä olisi sitäpaitsi aivan loistava tapa saada mukaan kautta historian sotakentiltä tutut vatsaan ja jalkaan haavoittuneet taistelutoverit, joita jopa yritettiin saada aikaan eritoten jousilla. Tämä kun on ollut erinomainen tapa saada vastustajan joukko hidastumaan ja moraali laskemaan. Kirkuvaa keveria kun ei ole kivaa roudata mukana, eikä sitä voi oikein hengiltäkään laittaa.

[Vaeltava sopuli]

Mielestäni edellinen "puheenvuoro" oli kerrassaan loistava ja kuvastaa omaa näkemystäni hyvin.

Tuolla vielä vähäisellä mutta todellisella parantumisen mahdollisuudella vähennettäisiin hieman sitä hälläväliä asennetta. Vaatisi kuitenkin että parannusliinoja olisi tarpeeksi ryhmällä.

Vaikkei Sotahuuto olekkaan larppi niin tuollainen haavoittuneiden mukana roudaaminen yms lisää kyllä "toden" tuntua huomattavasti

[JonTzu]

Tuohon yhdellä jalalla hyppimiseen, jos jalka rikkoutuu osumasta. Mielestäni se on suhteellisen vaarallista varsinkin jos metsässä taistellaan, kun aina voi sattua jotain. Tietty aina voi tiputtaa polvilleen, mutta monien polvet eivät välttämättä kestä. Silloinkin on kyllä vaarassa jäädä jalkoihin.

Raajojen vahingoittamisessa tässä säännöstössä on se idea, että se tekee taistelemisesta paljon vaikeampaa. Jos ilman kinttua on vaikea liikkua niin hei, se oli varmaankin sen vahingoittamisen tarkoitus.

Viime vuonna jousimiehet valittivat etteivät osallistujat laskeneet osumia jalkoihin kunnolla. Tätä tapahtui useaan otteeseen ja todella törkeästi. Kaikki myönnytykset tämän asian tiimoilta aiheuttavat suuret määrät lisähuiputusta. Esimerkiksi kilpiriviin ampuminen on sangen masentavaa jo muutenkin ja muuttuu täysin turhaksi jos jalkaosumia ei lasketa juuri mitenkään.

Jos jossain tilanteessa pelkää turvallisuutensa puolesta, kannattaa skenaariosta poistua ihan suosiolla. Omaa tervettä järkeään kannattaa kuunnella.

[Nipsu]

SE (hullu) joka jää jalattomana siltatöynnössä taistelemaan saa kunnioitukseni

Kai jalaton saa silti taistella (omalla vastuulla) jos haluaa jatkaa? Toki teon viisaus riippuu paljon skenusta, mutta itse siirtyisin suosiolla syrjään vähänkin ahtaammassa paikassa jos adrenaliiniä ei ole "tarpeeksi" veressä

[Keisari_P]

Ei saa, ainakaan siltatyönnössä (eikä todennäköisesti muissakaan).
Polviltaan taisteleminen tämän tapaisessa skenaariossa on ihan todellinen turvallisuusriski. Viimevuonnakin tuomareiden piti puhaltaa peli poikki muutamaan oteeseen kun porukkaa jäi jalkoihin ja lisää kaatui päälle. Viimevuonnakaan jalattomat eivät jatkaneet taistelua ja tämänkaltainen tilanne pääsi silti syntymään. Jos maassa kyykkiminen olisi nyt sallittua, loukkantumisia ei voisi välttää.

[Nipsu]

Viimevuonnakaan jalattomat eivät jatkaneet taistelua ja tämänkaltainen tilanne pääsi silti syntymään. Jos maassa kyykkiminen olisi nyt sallittua, loukkantumisia ei voisi välttää.

Koskien siltatyöntöä vai kaikkia skenaarioita?

[Keisari_P]

Siltatyönnössä kantani on ehdoton, muissa skenaariossa tätä voisi vielä harkita. Jos henkilö jää jalattomaksi tilanteessa jossa oma ryhmä on käytännössä jo voittanut tilanteen, voisi haavuri vielä nostaa kaverin kehiin. Rajallisen sidemäärän vuoksi jalattomien parantaminen ei välttämättä ole aina mahdollista tai järkevää.

Sääntöjen selkeyttämiseksi yleinen linjaus voisi olla, että raajaparin menettänyt ei jatka taistelua, mutta hänet voidaan silti parantaa jos sidetarpeet riittää. Mikäli sidetarpeita ei käytetä pikaisesti, henkilö lasketaan kuolleeksi. Tämä sääntö, myös lisännee tunnelmaa, kun raajansa menettäneet huutavat lääkintämiestä.

[Ketku]

Tuolla omalla kommentilla yhdellä jalalla hyppimisessä tarkoitin vain sitä, että jos äijä seisoskelee yhdellä jalalla ja taistelee samalla, niin onhan siinä helppo kaatua selälteen maahan. Sanotaanko että onhan se realistisempaa että seisoskelee vaan sillä yhdellä jalalla jos toinen on käyttökelvoton, kukapa sitä nyt laittaisi painoa yhtään jalalle, josta on vaikkapa sääri täysin murskana.

[Taalapörriäinen]

Juu, eli tuli noista medikeistä ja sideharsoista sellanen pikkujuttu mieleen, että jos haavurilta lyödään käsi pas... siis käyttökelvottomaksi ja hän jää henkiin, eikä siten voi itseään parantaa niin saako joku muu oman ryhmän jäsen ruveta haavurin tuuraajaksi ja parantaa tämän "virallisen" haavurin? Vai pitääkö ns. virallisen haavurin olla käsi-puolena loppu skenaario ja olla toimintakyvyttömänä? Vai pitääkö pyytä toisen ryhmän haavuria parannukseen...

[Gregorius]

BlueSkie kirjoitti:
Parannuslaukun voisi pakata tietyllä määrällä valkoisia suht pitkiä kangaspaloja siteiksi. Siteen paikalleen asettaminen vie oman aikansa ja paikkaillun ruuminosan myös huomaisi. Ei mahdollistaisi enää instant-parannuksia sekunnissa, ja todella vaatii lääkärin ja potilaan huomion.

Aamen.
Tämä kirjataan sääntöihin.

Joo. Tuota kikkaa on nähty käytettävän useissa airsoft-skenaarioissa - ainakin niissä, joihin minä olen osallistunut. Toimii varmaan parhaiten ns. "sanitater" -ratkaisuista.

[Hytti]

Joskus yhdeksänkymmentäluvun puolella kävin jossain airsoftskenaariossa Helsingissä, jossa parannussysteemi toimi niin, että lääkintämiehillä oli lakanariepuja, joita haavoittuneisiin pystyi sitomaan ja sen lisäksi jokaisen parannuksen yhteydessä hänen piti suorittaa muistaakseni kymmenen etunojapunnerrusta.

Sinällään se on hyvä, että lääkitsemiseen menee aikaa, eikä tapahdu ihmeparannuksia. Lisäksi tämä tosiaan toteuttaa sen, että lääkintämieskään ei jaksa loputtomiin, eli väsyy. Miltä kuulostaisi?

[JonTzu]

Joskus yhdeksänkymmentäluvun puolella kävin jossain airsoftskenaariossa Helsingissä, jossa parannussysteemi toimi niin, että lääkintämiehillä oli lakanariepuja, joita haavoittuneisiin pystyi sitomaan ja sen lisäksi jokaisen parannuksen yhteydessä hänen piti suorittaa muistaakseni kymmenen etunojapunnerrusta.

Sinällään se on hyvä, että lääkitsemiseen menee aikaa, eikä tapahdu ihmeparannuksia. Lisäksi tämä tosiaan toteuttaa sen, että lääkintämieskään ei jaksa loputtomiin, eli väsyy. Miltä kuulostaisi?

Kuulostaa haastavalta. "Sidoin sitten tänään viidessä skenaariossa jokaisessa 8 kaverin raajat..." Kannatan!

[Keisari_P]

Toisaalta voisi laittaa sellaisen "rangaistuksen" että jos side putoaa, joko itsestään tai vihollisen lyönnistä, niin henkilö kuolee suoraan. Se voisi innostaa tekemään kunnono solmuja.

Umpisolmujen tekemisen voisi ehkä estää sillä että noita harsoja jaettaisiin vain sotahuudon alussa joka joukkueelle tietty määrä, ja jos ne jäisivät siihen umpisolmuun niin ei saataisi toista tilalle.
Ja muuten, jotkut saattavat tuoda omia harsoja mukanaan, jotka ovat samanlaisia kuin järjestäjien (tietenkin rehellisyyttä vaaditaan tässäkin!)...

Hehe
Tuo kuulostaa oikein hyvältä. Sitten vain mairea hymy päällä kerätään metsästä irronneita siteitä, eikä tietenkään anneta niitä enää takaisin. Mielestäni nuo siteet voisivat olla 2m pitkiä kangas/harso suikaleita jotka tietty olisivat merkattu. Jos siteestä lerpattaa yli 30cm pätkä, katsotaan side liian huonosti sidotuksi. Ennakkoon siteiden kieputtaminen nopeasti puettaviksi renkaiksi olisi tietty ehdottomasti kiellettyä.

[Grislan]

Joskus yhdeksänkymmentäluvun puolella kävin jossain airsoftskenaariossa Helsingissä, jossa parannussysteemi toimi niin, että lääkintämiehillä oli lakanariepuja, joita haavoittuneisiin pystyi sitomaan ja sen lisäksi jokaisen parannuksen yhteydessä hänen piti suorittaa muistaakseni kymmenen etunojapunnerrusta.

Sinällään se on hyvä, että lääkitsemiseen menee aikaa, eikä tapahdu ihmeparannuksia. Lisäksi tämä tosiaan toteuttaa sen, että lääkintämieskään ei jaksa loputtomiin, eli väsyy. Miltä kuulostaisi?

Muuten hyvä, mutta entä jos jollain joukkueella on tulossa lämäriksi kaveri, joka ei saa tehtyä kymmentä punnerrusta...tai jos saakin, mutta ei pysty siihen montaa kertaa peräkkäin? Suurin osa meistä varmasti pystyisi tähän, mutta meissä on myös niitä, joilla ei kunto sellaiseen riitä. Tunnen monia, jotka eivät saisi aikaiseksi edes viittä...

Joo, kyllä...saan itse tehtyä ne kymmenen punnerrusta!

[SaunaChum]

Joskus yhdeksänkymmentäluvun puolella kävin jossain airsoftskenaariossa Helsingissä, jossa parannussysteemi toimi niin, että lääkintämiehillä oli lakanariepuja, joita haavoittuneisiin pystyi sitomaan ja sen lisäksi jokaisen parannuksen yhteydessä hänen piti suorittaa muistaakseni kymmenen etunojapunnerrusta.

Sinällään se on hyvä, että lääkitsemiseen menee aikaa, eikä tapahdu ihmeparannuksia. Lisäksi tämä tosiaan toteuttaa sen, että lääkintämieskään ei jaksa loputtomiin, eli väsyy. Miltä kuulostaisi?

Kuulostaa kyllä kuntoleiriltä enemmän kuin airsoftskenaariolta. Mutta jotain tällaista toistettavaa hommaa voisi laittaa aikarajaksi. Jos vaikka parantaja ja parannettava huutaisi sitomisen aikana sen kolmekymmentä kertaa "Paranna Jeesus!".

[RasWiz]

Kymmenen punnerrusta per side on aika määrä jos skenaarion aikana sidot vaikka 3-5 kertaa. Päivän aikana tulee tehtyy muutamat punnerrukset mut tietty kunto kasvaa

[Ketku]

Punnerruksista nyt ei koskaan ole haittaa kenellekkään. Sitä paitsi kyllähän niitä päivänaikana saa tehtyä lähes kuinka monta haluaa, kunhan vain lepää välillä.