Ryhmien kehittyminen ja valmistautuminen

Valvojat: N.Hirvelä, Sopuli

Avatar
saloneju
Keisari
Viestit: 5706
Liittynyt: Keskiviikko, 19.04.2006 23:26
Paikkakunta: Tampere

Ryhmien kehittyminen ja valmistautuminen

Viesti Kirjoittaja saloneju » Maanantai, 01.04.2013 21:56

Tuli tässä Hurttien ilmoittautumisia keräillessä mieleen, että kiinnostaisi kuulla noin niin kuin yleisluontoisella tasolla missä tällä hetkellä mennään ryhmätasolla ja miten olette vieneet kuvioita eteenpäin? (Sen isommasti Sotasalaisuuksia paljastelamatta!) Mitkä on tämän vuoden trendit ja mikä kuumottaa ryhmien sisällä? Tai jos ei halua oman ryhmän sisälle mennä, niin mitä arvelette millä tavoin sotakenttä näyttää tänä vuonna erilaiselta viime vuosiin nähden? Kasvaako keihäiden pituus, väkimäärä , kilpien koko, panssarien määrä tai linjaryhmien suhteellinen osuus kaikista osallistuvista ryhmistä? Kuoleeko skirmaus konseptina?

Hurtat tulee melko lailla samalla paletilla kuin viimeksi. Merkinantopillit korvattaneen jollain vähemmän närkästystä aiheuttavalla välineellä, mutta muuten suuria muutoksia ei ole - pois lukien ryhmä lienee marginaalisesti isompi ja kokeneempi kuin edelliskerralla.

Maahinkaisessa on tällä hetkellä menossa parempi draivi kuin koskaan (tai ainakin aktiivisin draivi koskaan). Viime vuoden selkäsauna teki yllättävän hyvää ryhmätasolla. Parhaillaan puuhaillaan uusien, yhtenevien m13-linjakilpien kanssa, jotka on tarkoitus saada käyttöön Noxboon mennessä, ryhmän rakenne ja komentoketju laitettiin uusiksi, väki on keskimäärin himpun verran kokeneempaa ja selvästi treenatumpaa, panssaria on hankittu iso pino yhteneviä kypäriä myöten ja ylipäätään kaikki viime vuoden ongelmat on pyritty kitkemään tälle vuodelle. Väkimäärältään tultaneen olemaan tapahtuman isoin ryhmä. Ylipäätään ollaan tehty Maahinkaisen SH-historian isoin pomppaus eteenpäin, mitä tulee kahden tapahtuman välillä tehtyihin valmisteluihin, ja tietenkin kiinnostaa päästä näkemään tapahtumassa paikan päällä, miten paljon se vaikuttaa todelliseen taistelutehoon.

Henkilökohtaisesti isoimpana teemana mua kiinnostaa se, mitä lähivuosina tapahtuu skirmausryhmille ja lähinnä niiden määrälle / suhteelliselle osuudelle tapahtuman väkimäärästä. Vuosikausia on ollut nähtävissä trendi, jossa perinteiset skirmiryhmät ovat joutuneet linjan jatkoksi, ja silloin harvoin kun ovat päässeet tekemään "omaa hommaansa", ovat saaneet vuosi vuodelta vähemmän aikaan. Nähdäkseni joko skirmish-ryhmien tulee jollain tasolla uudistua (kuten esim. Muerte on ansiokkaasti muutaman viime vuoden sisään tehnyt) tai tyytyä tehottomuuteensa.
"Kerron Veljesten legendaarisista uroteoista, kuinka vaari nuoruuden päivinään teki motin puita vartissa ja muori keitti niin maukasta puuroa, että puutkin heräsivät henkiin sitä maistelemaan.."
Pahistonttu
Kuningas
Viestit: 3422
Liittynyt: Maanantai, 20.03.2006 21:56
Paikkakunta: Porvoo

Viesti Kirjoittaja Pahistonttu » Maanantai, 01.04.2013 23:34

Omia arvauksia:
-Panssarien määrä jatkaa kasvuaan. Halpoja ja hyviä haarniskoita on tarjolla paljon ja paine täyspanssariin kasvaa. Metsässä vastaan juokseva skirmaajakin on entistä todennäköisemmin päästä varpaisiin panssaroitu.

-Keihäiden määrä ja pituuskasvu alkaa taittua, osa ryhmistä jopa vähentänee tikkujaan. Ne ovat hyviä, mutta eivät kaikissa tilanteissa.

-Skirmaajat joutuvat miettimään hommaansa uudelleen, mutta toisaalta määrä saattaa jopa lähteä kasvuun. Rajattomat kentät ja tapahtuman suurempi kokoluokka siirtänevät taisteluita kentiltä myös metsien puolelle ja laajat koukkaukset ja hajautetusti taistelevien sivustasiipien kahakat yleistynevät. Jos kentän laita ei ole enää raja, vaan myös metsään saa mennä on siellä avoin polku skirmaajille, ja se polkuhan on tukittava... skirmaajilla. Nykyskirmaaja ei välttämättä ole enää puolialaston jousisika tai täysin alaston ruttolainen pikkuisen miekan ja ufokilven kanssa. Vaan taistelijapareittain tai kolmikoittain taisteleva raskaasti haarniskoitu kovakuntoinen jannu. Yhdessä parissa tai kolmikossa on varsiase ja yksi tai kaksi kilpeä. Tarvittaessa tällainen joukko pystyy siirtymään kentälle linjaan tai hajaantumaan metsään yksilöiksi. Nopeus tippuu, mutta taistelunkestävyys kasvaa ratkaisevasti.

-Modulaarisuus kasvaa. Yhä useampi ryhmä kykenee toimimaan useammassa roolissa tilanteen mukaan. Jos ryhmä joutuu ulos "omasta hommastaan" se ei välttämättä enää olekaan kyvytön vaan vaihtaa vähän aseita ja varustusta ja ilmestyy paikalle toisessa roolissa täysin tehtävänsä tasalla.

-Kaikki on kiinni skenaarioista. Järjestäjän maastovalinnat ratkaisevat sen, miten ryhmien on pelattava. Jos järjestäjä sijoittaa taistelut tiheikköihin ja soille tulee taisteluista täysin erilaisia, kuin jalkapallokentällä ja eri ryhmät menestyvät ja eri resepteillä. Jos taas pelaajat saavat valita laajalla alueella maaston (ei rajoja periaate) voidaan nähdä hyvin mielenkiintoisia skenaarioita, joissa maastonkäyttö ratkaisee voittajan (viimevuoden mäenharjan linnoittamisen salliminen, olisi voinut johtaa hyvbin erilaiseen taisteluun).


-Muerte kehittää luonnollisesti jotain uutta ja ihmeellistä ja yllättää teidät kaikki saattaen sotateoreetikkonne häpeään. :wink:
Hän, joka sitoutuu kunniaan on hävinnyt jo ennen taistelun alkua.
Mahti
Sotahuuto '12 -järjestäjä
Viestit: 1684
Liittynyt: Perjantai, 24.02.2006 13:40
Paikkakunta: Leppävirta

Viesti Kirjoittaja Mahti » Maanantai, 01.04.2013 23:49

Itse näkisin, että panssaointi kasvaa ja varustustaso paranee vuosi vuodelta. Samalla erot skirmaajien ja linjamiesten välillä kapenevat. Uskoisin tulevaisuudessa tehokkaiden ryhmien olevan jotain skirmaajien ja linjan väliltä. Nopeasti liikkuva, kookas ja raskaasti varustettu ryhmä on kaikkein kovin pala purtavaksi. Pienet, köykäisesti varustetut skirmuryhmät ovat ennenkin olleet melko merkityksettömiä suuren kaavan kannalta.

Skirmaajat joutuvat vääjäämättä linjaan, jos valtaosan skirmausryhmistä näkemys skirmaamisesta on vihollisen sivustan ohi juokseminen ja selkään hyökkääminen. Armeija tarvitsee n. 10-15 sellaista miestä. Skirmaajien pitäisi oppia paremmin härkkimään vihollista ja etsimään aktiivisesti hyvää paikkaa iskeä vihollisen edestä. Skirmaaminen ei saa perustua pelkästään sivulta koukkaamiseen.
Sotahuuto 2012 pääjärjestäjä

Hyökkäys on aggressiivista toimintaa.
Pahistonttu
Kuningas
Viestit: 3422
Liittynyt: Maanantai, 20.03.2006 21:56
Paikkakunta: Porvoo

Viesti Kirjoittaja Pahistonttu » Tiistai, 02.04.2013 00:41

Itse taas pitäisin skirmaajia joukkona, joka taistelee linjan sivuilla. Jos rajoja ei ole, on koukkaus aina mahdollinen, linjaa kun ei voi lukita kentän rajaan (korkeintaan johonkin järven rantaan). Koska linjaryhmiä ei kannata hajauttaa liian laajalle (niiden voima on linjan syvyydessä ja kilpimuurissa) tarvitaan reunoille joukkoja, joiden välit harvenevat sitä enemmän, mitä kauemmas linjan kovasta ytimestä mennään. Noilla reunoilla kahakoinnin rooli tullee kasvamaan, koska se jonka laita pettää saattaa saada selkäänsä juurikin ne 10-15 skirmaajaa, jotka riittävät.
Hän, joka sitoutuu kunniaan on hävinnyt jo ennen taistelun alkua.
Avatar
Aarimoto
Työn Sankari
Viestit: 1323
Liittynyt: Sunnuntai, 24.09.2006 08:20
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aarimoto » Tiistai, 02.04.2013 10:10

Pahistonttu kirjoitti:Itse taas pitäisin skirmaajia joukkona, joka taistelee linjan sivuilla. Jos rajoja ei ole, on koukkaus aina mahdollinen, linjaa kun ei voi lukita kentän rajaan (korkeintaan johonkin järven rantaan). Koska linjaryhmiä ei kannata hajauttaa liian laajalle (niiden voima on linjan syvyydessä ja kilpimuurissa) tarvitaan reunoille joukkoja, joiden välit harvenevat sitä enemmän, mitä kauemmas linjan kovasta ytimestä mennään. Noilla reunoilla kahakoinnin rooli tullee kasvamaan, koska se jonka laita pettää saattaa saada selkäänsä juurikin ne 10-15 skirmaajaa, jotka riittävät.
Olen Pahistontun kanssa samoilla linjoilla.

Se, mikä ei vielä kehity systemaattisesti, on ryhmien välinen yhteistoiminta. Tällä kuitenkin on suuri merkitys sotahuudon voitossa – etenkin tasaisilla jaoilla. Skenen hajanaisuus estää vielä todellisen armeijatason kehityksen yleisesti.

Isot, kokeneet ja paljon resursoivat ryhmät kehittävät omaa toimintaansa itsenäisemmäksi ja muista riippumattomammaksi omien osaamis- ja puutetekijöidensä mukaisesti. Tämä tarkoittaa monia asioita, mm.: itsenäinen selustatuki, reservit, jousien ja muiden kantama-aseiden toiminta ryhmän osana, varustuksen optimointi, johtaminen.

Huutojärjestelmän kehityksen myötä aletaan arvioimaan muiden ryhmien taistelukykyä tarkemmin. SWOT-analyysi tulee osaksi jakoperusteita ja ennakkosuunnittelua.

Lisää ryhmänjohtajia päätyy PV:n palvelukseen. :wink:
Teh Aarimoto
Gonahtanut vanha karhu
Avatar
JonTzu
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 2966
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 20:27
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja JonTzu » Keskiviikko, 03.04.2013 22:49

Rynnäkköryhmien toiminnasta

Mielenkiintoinen keskustelunavaus.

Itse olen miettinyt viime vuodet miten perinteisten rynnäkköryhmien tulisi toimia tulevaisuudessa. Siis tällaisilla "kilpi käteen ja juostaan päälle" -henkisten poppoiden. Ne ovat perinteisesti yllättäneet, hätäännyttäneet, tehneet tuhoa kokoonsa nähden kunnolla ja hyvässä lykyssä päässeet jyräämään useamman porukan putkessa kun liike on jatkunut ensimmäisen uhrin vieressä seisovien rullauksena. Tämä kaikki on vähitellen vaikeutunut.

Jos linjaryhmät toimivat vähemmän kaoottisesti ja siirtyvät yhden tempun poneista sveitsin armeijan linkkareiksi rynnäköt eivät enää toimi niin tehokkaasti kuin aiemmin. Ryhmät osaavat joustaa, tukea toisiaan ja blokata varamiehillä läpi päässeitä rynnäköijiä ennen tuhon aiheuttamista. Paremmalla havainnoinnilla ja koossa pysymisellä (pää pyörii ja kaikki eivät ole koko ajan kontaktissa eikä ryhmä lähde minne sattuu) yllätetyksi joutuu harvemmin jolloin vauriot myös pienenevät. Rynnäköinti helposti rynnäköivää ryhmää jolloin tulosta ei tule niin paljoa että rynnäköinti kannattaisi.

Skirmishryhmät ovat myös vuosien varrella parantuneet. Rynnäkköryhmän edessä parhaat ryhmät osaavat joustaa, kiertää ja turhauttaa. Jousia, keihäitä ja pulssihyökkäystaitoa löytyy. Kirmaajia ei voi jättää selustaankaan koska silloin he tulevat niskaan sillä seisomalla kun yrittää tehdä sen järjestäytyneen rynnäkön. Mutta kiinnikään ei oikein saa. Parhaat skirmaajat ovat tulleet yhä paremmiksi tässä sitomisessa ja tilanteen manipuloimisessa liikkeellä. Kehitys on keskimäärin hitaampaa kuin raskailla ryhmillä mutta sitä tapahtuu hiljokseen.

Ei ole helppoa päällekarkaajilla.

Itse olen miettinyt että rynnäköissä näiden ryhmien pitäisi pysyä paremmin kasassa kuin viime vuosina on tapahtunut. Muuten soturit ottavat aalloittain nenäänsä bofferia ja rynnäköt on helppo torjua.

Aseiden pitäisi myös olla monipuolisia jotta ei tulisi heti selkään kun joku muu ottaa aloitteen ja tulee haastamaan. Pouolustuksessa menee helposti passiiviseksi ja silloin on pulassa jos omalla rivillä on vain miekkoja ja kilpiä vastustajan keihäshilparinuolimerta vastassa. Liian monilla kilpimiekkamiehillä on näissä tilanteissa mentävä joko urheasti tappioita kärsien karkuun tai pakon edessä silmille. Rivitaisteluun näilllä seteillä ei kykene.

Rynnäköt pitäisi myös saada samanaikaisiksi jonkun toisen ryhmän tekemän hyökkäyksen, hämäyksen tai sitomisen kanssa. Silloin rynnäköstä saisi enemmän irti kuin vain ryntäämällä kontaktiin silloin kun se itselle sopii. Tämä edellyttää liikettä, kommunikaatiota, liikettä, pelisilmää, paikan hakemista ja liikettä. Ei tarvitse juosta hulluna mutta täytyy mennä rohkeasti oikeaan paikkaan ja hyvissä ajoin jotta oman väen saa organisoidusti iskemään silloin kun se on tehokkainta.

Parhaiten ajoituksensa yhteen saattavat joukkueet ovat Sotahuudoissa jo vuosia suorittaneet kokonsa yli. Tehonsa maksimoimiseksi ja omien haavoittuvuuksien peittämiseksi päällekäyjien pitäisi panostaa yhteispeliin erityisen paljon.
Viimeksi muokannut JonTzu, Keskiviikko, 03.04.2013 23:06. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
"Harjoittelemalla hyvä tulee."
Avatar
JonTzu
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 2966
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 20:27
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja JonTzu » Keskiviikko, 03.04.2013 23:00

Sotahuutoryhmä tarvitsee toiminta-ajatuksen

Maahinkainenhan on perinteisesti ollut tuollainen Sveitsin armeijan linkkari jossa on kaikkea mahdollista, joka liikkuu kohtuullisen hyvin, jolla on väkeä erilaisin roolituksin ja joka kykenee eri tilanteissa toimimaan eri tavoin. Joitain näistä osa-alueista on kopioitu muihin ryhmiin, niin olen kuullut. Tällöin muut saavat ajatuksissa kiinni ja suhteellista tehoa menetetään. Silti on hyvä puhua avoimesti siitä miten omia juttuja on saatu toimimaan, skenen etu on omaa etua suurempi asia.

Samoin Rämän tiukemmin organisoitu, hitaampi mutta paremmin kasassa pysyvä setti on aiheuttanut ihailun ääniä. Sitä halutaan matkia, varsinkin viime vuoden jälkeen. Rämäläisten avoin oman mallin promotus on selvästi jättänyt muut miettimään asiaa ja hyvä niin.

Ruton toimintaa seurataan kauhunsekaisella kunnioituksella ja skirmaustyyliä haetaan heiltä. Ja todennäköisesti jatkossa myös Goblineilta.

Muidenkin ryhmien toimivia puolia ylistetään. Ne halutaan valjastaa omaan käyttöön tai niille mietitään vastatekniikkaa.

Minusta tämä on hyvä. Jos jokin toimii miksei kopioitaisi hyviä puolia ja modattaisi omia ajatuksia päälle?

Yleensäkin kuulostaa että porukoissa mietitään mitä Sotahuudossa halutaan tehdä, mitä kyetään tekemään ja miten sitä tehdään. Porukat hakevat itselleen roolia. Tämä on hyvä.

Liittolaiseksi on paljon helmpompi ottaa porukoita joista tietää mitä ne haluavat tehdä. Jos porukka sanoo rehdisti että "ei onnistu rivi, voidaan häiriköidä ja hidastaa" tai että "me olemme elämää hitaampia, raskaasti panssaroituja ja haluamme rivikontaktiin" heitä voi tukea. Heidän vahvuutensa saadaan käytettyä ja heikkoutensa kompensoitua.

Samoin ihan oman porukan sisällä se että on joku ajatus auttaa. Jos porukassa on ajatus että "me menemme tuonne, otamme järjettömän keihäskarkelon ja se on meidän juttu" tai että "me olemme jarruryhmä jonka juttu on hidastaa joku meitä puolet isompi pois matsista pitkäksi aikaa" oma porukka tietää mitä tehdä, mitä taistelussa haetaan. Silloin se saadaan tehdyksikin eikä osa porukoista tee aivan vääriä asioita.

Että peukkua vain tälle, hienoa että väki miettii mitä haluaa tehdä ja sanoo sen ääneen. Ne ryhmät jotka jättävät tämän tekemättä tulevat jatkossa jäämään muista jälkeen jo siitä syystä etteivät muut kykene pelaamaan näiden ryhmien kanssa yhteen. Tärkeintä on että on joku ajatus ja tavoite toiminnalle. On aivan sama tuleeko ajatus historiankirjoista, muita kopioimalla vai ihan uutta innovoimalla, tulos on joka tapauksessa mahtavampi kuin ilman ajatusta jääminen!
"Harjoittelemalla hyvä tulee."
Avatar
Peltokorppi
Marsalkka
Viestit: 2442
Liittynyt: Torstai, 14.06.2007 21:10
Paikkakunta: Jykylä

Viesti Kirjoittaja Peltokorppi » Torstai, 04.04.2013 00:28

Sotahuutoryhmien kehitystä jarruttaa todella paljon se että juttuja ei juuri reenata. Ylipäätänsä reenaajia on sotahuutoskenestä verrattaen vähän. Parilla yhteisreenillä ei päästä esim jalkapallon tai jääkiekon tapaiseen sulavaan yhteistoimintaan jossa jokainen tietää paikkansa. Kun vielä isolla osalla porukasta ei ole edes hyvän pelisilmän tuomaa nopeaa reagointia on vahvojen johtajien yksinkertaisilla päätöksillä varmasti tulevaisuudessakin iso osa. Hyvin ajoitetussa rynnäkössä ei paljoa yhteisreeniä tarvita ja vahvasti varustettu rivikin nojaa pitkälti yksilöiden, joista erityisesti varsiasemiesten varaan.

Ajoitus liikkuvuus ja paineen ylläpitäminen ovat mummielestä isompien ryhmien tärkeimpiä valtteja. Liian monipuolisuuteen panostava on myös helposti liian monimutkainen ja jokasuuntaan vellova ameeba on liian hidas esim kuolan tapaisille äkäisille rynnäkköryhmille. Semmonen taas häviää raskaalle ja taitavilla keihäsmiehillä varustetulle ryhmälle eestäpäin. Mikä taas juuttuu helposti ja ei kestä hajonnutta tilannetta. Tehokkain armeija ei ole tasavahva ameeba vaan vahvuuksiansa tehokkaasti hyväksikäyttävä. Tärkeää on kuitenkin pysyä kärryllä ja olla realistinen. Edelleen yksinkeraisuus on valtaa.

Skirmissaus on mun mielestä muuttunut jopa oleellisemmaksi kun aikasemmin. Skirmaus on tiivimpää tilanteet lyhyempiä ja erot rynnäkköryhmiin pienenmpiä. Lähempänä linjaa olevat skirmausryhmät ovat paraimmillaan valkoisenkomppanjan tapaisia panssaroituja ja varsiaseilla varustettuja ryhmiä jotka tuhoaa tehokkaasti reunaa pitävän hötön. Ihan reunassa jos tila on avointa tulee kevyempiä ja varsinaista skirmisryhmää. Näissä valtteja tulee olemaan toimintavarmuus mikä on hyvin pitkälti yksilötaitoa ja röyhkeät nopeat päätökset. Kun reunaskirmis onnistuu ei reunan rynnäkköryhmiä flänkätä. Jos rynnäkköryhmäkin onnistuu alkaa raskaampien ryhmien myllytys. Skirmiskin tulee pysymään tärkeänä mutta senkin kehitystä varjostaa reenauksen puute. Pelkkä sotahuuto ei ole riittävä kannuste ympärivuotiseen yhteistyön reenaamiseen ja liiga taas ei nelinpelissäkään tuo kovin realistista perpektiiviä.
"Can you quack
Can you quack like a duck when you suck"
Pahistonttu
Kuningas
Viestit: 3422
Liittynyt: Maanantai, 20.03.2006 21:56
Paikkakunta: Porvoo

Viesti Kirjoittaja Pahistonttu » Torstai, 04.04.2013 16:31

Vaikka avoimilla korteilla pelaaminen tuokin synkronointietuja, on mielestäni myös salailulla paikkansa. Jos yksittäinen armeija tai ryhmä onnistuu kehittämään jotain uutta eikä paljasta sitä etukäteen, menee vastustajalla sormi suuhun parhaimmillaan koko lauantaiksi. Oikeaa vastatekniikkaa ei vain ehditä kehittää. Paras vastatekniikka (sisältää varusteita ja treeniä) kehitetään vasta seuraavaksi vuodeksi. Kun Muerte toi piket ensimmäistä kertaa kentälle, voitimme etäisyyspelin aina ja aiheutimme järkyttäviä tappioita vastustajillemme. Seuraavana vuonna pikejä oli kaikilla. Jos tieto olisi vuotanut pahasti ennen tapahtumaa, ei tällaista yliotetta oltaisi saavutettu.

Viimeistään Sotahuudossa pitää kuitenkin ryhmän kertoa mitä se haluaa ja pitää siitä kiinni. Muuten tällaistakaan etua ei saada hyödynnettyä.
Hän, joka sitoutuu kunniaan on hävinnyt jo ennen taistelun alkua.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen keskustelu”