Parhaat hetket!

Sotahuudon 2012 viralliset jälkipelit,.
Avatar
Par
Kreivi
Viestit: 466
Liittynyt: Maanantai, 05.07.2010 23:13
Paikkakunta: Espoo

Parhaat hetket!

Viesti Kirjoittaja Par » Sunnuntai, 15.07.2012 20:47

Tänne hehkutusta Sotahuudon parhaista hetkistä, oli syynä sitten oma sankarointi, ryhmän rasvattu yhteispeli, mieltä lämmittävä tilanne, vastustajan herrasmiesmäisyys tai muuten vain jokin miellyttävä tapahtuma!

Älkää arastelko kertoa omista suorituksistanne, niitä on kaikista mukavinta lukea!
Toistaiseksi poissa kentiltä. Paluuta odottaessa.
Avatar
saloneju
Keisari
Viestit: 5706
Liittynyt: Keskiviikko, 19.04.2006 23:26
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja saloneju » Sunnuntai, 15.07.2012 21:21

Hurtat pääsi TOP-10:een! Sitä on viimeiset neljä vuotta tavoiteltu, ja nyt se tapahtui! 8) Vaikka en itse puna-oranssissa tänä vuonna tapellutkaan, niin nyt saa kyllä olla ylpeä pojista.
"Kerron Veljesten legendaarisista uroteoista, kuinka vaari nuoruuden päivinään teki motin puita vartissa ja muori keitti niin maukasta puuroa, että puutkin heräsivät henkiin sitä maistelemaan.."
Avatar
Epe
Kreivi
Viestit: 291
Liittynyt: Lauantai, 04.11.2006 11:49
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Epe » Sunnuntai, 15.07.2012 22:17

ei ehkä paras hetki, mutta mieltä lämmittävin yhtenäisyys.

ampumista nuolistani ja jakamista iskuistani vastustajiin vain 4 osumaa jäi koko viikonlopun aikana ihmisiltä huomioimatta.
The Chainigobbo / Kuva, Jari Kuskelin /
Jesua Sukaton kirjoitti:Omaa peli-iloani maksimoi se että epe on toisella puolella kenttää joten erittain jeespoks.
Avatar
Leipe
Sotilasmestari
Viestit: 85
Liittynyt: Lauantai, 27.06.2009 14:00

Viesti Kirjoittaja Leipe » Sunnuntai, 15.07.2012 23:23

Vaikka kenttäriskeily mahdollisti monta urotekoa (ja epäonnisumista), nostatti intoani vahviten muuten vähemmän hohdokkaan ensimmäisen päivän eräässä metsäskenussa suorittamani uroteko. Saatuani skenaarion aikana jo kaksi vihollista kaivelemaan oranssia kangasta taskustaan havaitsin Sherab Debin lipunkantajan keihäsnaisen ja kilpimiehen seurassa. Kyselin heiltä puolulaisuutta, mistä sainkin tietooni heidän vihollisuutensa (ei niitä kaikkia voi näet muistaa). Kiertelin ryhmää yksin hiukan aikaa, kunnes näin hetkeni koittaneen. Viholliset olivat rivissä: kilpimies lipun ja keihään takana. Juoksin keihään ylitse, surmasin lippumiehen ja nappasin lipun. Tässä vaiheessa kilpimies alkoi kiinnittämään minuun tekojeni arvoista huomiota. Tiputin lipun jatkaakseni mittelyä kilpeni ja miekkani voimin. Ehdimme vaihtaa muutaman lyönnin toistemme torjuntoihin, kun yksikätinen veljeni syöksyi sokeasta kulmasta esittelemään miekkansa viholliselleni. Otin lipun ja ratsastin hitaasti auringonlaskuun.
JP666
Sotalordi
Viestit: 1116
Liittynyt: Tiistai, 27.03.2007 17:48

Viesti Kirjoittaja JP666 » Sunnuntai, 15.07.2012 23:32

Se kun pääs sohusta kotia, ei vaan tässäkin sohussa tapahtui monen moista jännää ja tiukkaa. Yksi parhaista hetkiä oli tapella sossia vastaan sillä kakka kentällä ja lyödä leskien pitkät keihäät sivuu ja hypätä lyömään metrin päähän poikia glaivella. Se oli hubaa.
Avatar
Joensuu
Herttua
Viestit: 665
Liittynyt: Torstai, 11.09.2008 17:13
Paikkakunta: Tuusula
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Joensuu » Sunnuntai, 15.07.2012 23:42

Kun siitä megafonista kuului "Ryhmä Rämä."
Avatar
Aarimoto
Työn Sankari
Viestit: 1323
Liittynyt: Sunnuntai, 24.09.2006 08:20
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aarimoto » Sunnuntai, 15.07.2012 23:55

Joensuu kirjoitti:Kun siitä megafonista kuului "Ryhmä Rämä."
Sic erat scriptum
Teh Aarimoto
Gonahtanut vanha karhu
Avatar
Par
Kreivi
Viestit: 466
Liittynyt: Maanantai, 05.07.2010 23:13
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Par » Sunnuntai, 15.07.2012 23:58

Käsivaivan takia vietin koko sohun ufokilvellä ja tikarilla. Periaatteeni oli, että ei rehellisiä tappeluita, selkään vain. Sitä luulisi että jokainen sohuttaja näki ainakin kerran HERP-kilpeni juoksemassa ryhmänsä selkäpuolella. Paitsi lauantaina ennen lounasta, silloin kilpi oli pelkkää paljasta teippiä. Tämä jo itsessään oli hauskaa vaihtelua keihäslinjaan, taisin saada enemmän tappoja kuin koskaan ennen sohussa.

Tähtihetkiä olivat aina kun pääsi Camuloksen selkään, linjan takana kykkivät jousitaistelijat olivat niin helppoja saaliita. Lauantain kolmannessa skenaariossa lensi jo laatta kun ylirasituin siitä jatkuvasta perässä juoksemisesta.

Paras yksittäinen suoritus oli lauantaimetsässä lähteä juoksemaan parin FSCeeläisen kanssa, heidän oma johtajansa taisi käskeä heitä takaisin mutta minä huusin heitä jatkamaan kiertoa joten menimme :). Vietin aikani palloillen puskasta toiseen etsien helppoa vihollista ja juoksien pakoon kun Goblinien antiskirmi tulikin aina jostain kiven takaa viereen. Lopulta löysin Korppien selän, FSCeet eivät valitettavasti noudattaneet omaa periaatettani "ei rehellisiä tappeluita" vaan taisivat jossain vaiheessa kuolla. Jostain ilmestyi FSC:n/Imperiumin hilpari viereeni ja poimimme yksinäisiä korppeja kunnes tiemme erkanivat. Sitten vielä pari pohjanväkeläistä ja yksi vornalainen tikariin kiinni, ennen kuin lopetin juoksuni suoraan Graalin linjaan mistä ehti lähteä mukavat 4-5 ennen kuin minut poistettiin. Kuollessani näin kuinka Sherab deb painoi läpi lopusta linjasta. Olin kaiken lisäksi tullut siis tukemaan omaa ryhmääni!

Sunnuntain ensimmäisessä skenaariossa olin päättänyt, että menisin enemmän oman linjan mukana, enkä juoksisi yksinäisenä sutena jossain kuusessa karsien pois huolimattomia taistelijoita. Heti alkuun Kuolan ja Valkoisen (saattoi olla jokin toinenkin ryhmä) linjaan aukeni iso aukko. Välittömästi alkoi kutkuttaa kuinka röyhkeätä olisi juosta siitä läpi. Lähdin kävelemään kohti ja linjakontaktia ei oltu edes otettu kun jo juoksin aukosta läpi miltei hipoen Kuolan linjaa. Siitä lähti yksi zweikka perääni, yritin noudattaa periaatettani lyödä ihmisiä ainoastaan selkään, mutta hän ei suostunut lopettamaan jahtia joten vaihdoin juoksusuunnan ja tikaria kylkeen. Samalla hetkellä jostain tulikin Kuolan hilpari päälle ja hänetkin piti tappaa. Sitten Sossin selkään ja kuolemaan siihen.

Sunnuntaina oli myös yksi skenaario josta olen aivan erityisen ylpeä vaikka en saanut yhtään tappoa ja kuolin ehkä jopa skenaarion ensimmäisenä, vähintään omasta ryhmästä ensimmäisenä. Aragonia oli meidän puolellamme ja heidän oli käsketty metsään, me olimme kentällä Kastiliaa vastaan. Heti ensimmäinen ajatukseni oli, että puolet kentästä on täysin avointa juoksutilaa. Kutkuttavaa! Skenaario alkoi ja juoksin oman ryhmän mukana, suunnitelma olikin mennä heilauttamalla vasemmasta laidasta läpi. Itse päätin viedä saman suunnitelman äärimmilleen, joten kiihdytin täyteen vauhtiin ja jätin Sherab debin taakseni.

Edessä oli FSC, Morrigan+Wanainmaa ja Valkoinen komppania. Juoksin täyttä vauhtia heidän linjansa edestä ja katsoin kuinka heidän linjansa kaartui estämään juoksuani. Perkele, pakko päästä lävitse! Edessä näkyi pelto, siitä ei enää voisikaan juosta läpi joten oli pakko ehtiä pellon ja linjan välisestä raosta. Mietin jo sitä kuinka Kastilian soturit katsovat tiiviisti eteenpäin ja valmistautuvat ensikontaktiin, kun yllättäen se kontakti tuleekin tikarina heidän selkäänsä.

Linja seurasi edelleen minua, olin jo vastustajien ympäröimänä. Mutta, ainoa sotahuutovalmistautumiseni olikin tunnin lenkit, ja pääsinkin miltei peltoa hipoen läpi. Mutta edessäpäin oli kaksi valkoista jotka olivat irtaantuneet linjastaan ottaakseen minut hengiltä. Ja sen he tekivät.

Jäin sitten kuolleena pellon reunalle harmittelemaan kuinka lähellä olin. Vaan pian viereeni kasautui vastustajien kuolleita. He olivat nimittäin juosseet itsensä jo valmiiksi pussitilanteeseen kun Sherab debin keihäät saapuivat paikalle. Raatoliina pään päällä hymyilin ja kuuntelin kun he päivittelivät kuinka se joku tyyppi sai kaikki juoksemaan peräänsä.
Viimeksi muokannut Par, Maanantai, 16.07.2012 11:36. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Toistaiseksi poissa kentiltä. Paluuta odottaessa.
Avatar
Triks
Herttua
Viestit: 956
Liittynyt: Torstai, 03.01.2008 02:42
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Triks » Maanantai, 16.07.2012 00:00

Par kirjoitti:Periaatteeni oli, että ei rehellisiä tappeluita, selkään vain.
Tyhmää, olisin halunnut duelata!
Avatar
Par
Kreivi
Viestit: 466
Liittynyt: Maanantai, 05.07.2010 23:13
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Par » Maanantai, 16.07.2012 00:06

Triks kirjoitti:
Par kirjoitti:Periaatteeni oli, että ei rehellisiä tappeluita, selkään vain.
Tyhmää, olisin halunnut duelata!
Metsäskenaarioissa kohtasin mm. gobboja ja ZamboNetin joilla oli erittäin samanlaiset ajatukset, he myös juoksivat useita metrejä perässäni vaatien tätä duelia.

Silloinkin kun halusit duelata niin sen sijaan että olisin kuollut/tuplannut/menettänyt jalan ja sitten ollut turha, tapoinkin vain lisää porukkaa juoksemalla. Voitto ennen kunniaa!
Toistaiseksi poissa kentiltä. Paluuta odottaessa.
Ruutiukko
Ritari
Viestit: 60
Liittynyt: Maanantai, 30.06.2008 21:19
Paikkakunta: Espoo.

Viesti Kirjoittaja Ruutiukko » Maanantai, 16.07.2012 00:30

Lauantainen metsäskenaario, taisi olla skenaario 8 tai 9, jossa kannoin SOS:n lippua. Kävelin ensin hitaasti linjan pärässä, käännyin katsomaan, ettei selkään tule satunnaista skirmaajaa ja kun katsoin taas omien perään olikin linja edennyt. Sen perässä saikin juosta koko lopun skenaarion, omia tappioita ei tullut montaa ja ilmeisesti kaikki eteentullut jäi jyrän alle. Helpointa lipunvahtimista ikinä :)
"Istun kivellä ja nauran makeasti, veihän naapurinkin viljan halla."
Avatar
N.Hirvelä
Sotahuuto '09 -järjestäjä
Viestit: 2613
Liittynyt: Torstai, 08.06.2006 18:15
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja N.Hirvelä » Maanantai, 16.07.2012 01:27

En tiedä oliko paras vai noloin hetki, mutta huvittava kuitenkin:

Rakas goblini pikkuveljeni, ei nyt mainita Eeliksen nimeä tässä ääneen, päätti kenttä-riskissä vitsailla ja löi mua takaapäin selkään kun kantelin lippuja siinä (oltiin siis samalla puolella). Tietysti se huikkas perään että "se tuli lappeella". Lähellä ollut possujousi ei kyseistä kommenttia kuullut vaan luuli gobboa viholliseksi ja ampui nuolella. Oli aika hilkulla että Eelis sai torjuttua kyseisen nuolen kilvellä. Mut huvittavalta se silti näytti. :lol:
http://scafightingfinland.com/ - Tule mukaan lyömään haarniskassa kovaa, mutta turvallisesti!
http://scafightingfinland.com/forums/ Rottinkitaistelun uudet foorumit
Avatar
PattiJalka
Marsalkka
Viestit: 2390
Liittynyt: Lauantai, 05.04.2008 19:22
Paikkakunta: Ylöjärvi

Viesti Kirjoittaja PattiJalka » Maanantai, 16.07.2012 01:52

Sohun kaunein selkätorjunta tuli vikassa riskissä, kun koukkasin heti ensimmäisellä elämälläni meidän vasemmasta laidasta Perkeleen selkään, ja naputin kenties jokusta sälliä siinä selkään, kun huomasin että oikealla puolella joku jannu kahdenkädenmiekan kanssa tuijottaa vihaisesti. 8) No, ajattelin että tahdon jatkaa linajssa seisovien Perkeleiden mätkyttämistä vielä pienen hetken, ja heitin kilven selkään ja puskin heidän rivinsä läpi omien joukkoon samalla mahdollisesti jonkun kypäräpisteen vieden.
Tuli meinaan ainakin omasta perspektiivistä aika eeppinen torjunta, ja pääsin vielä hengissä uloskin. Käsi siinä rytäkässä meni kun joku sai ojentajaan läimästyä, mutta oli se sen arvoista.

Toinen tulikin samassa skenussa, kun jotenkin pääsin taas sinne meidän armeijan äärivasempaan, vastustajan (Perkele ja Kuola) hallitseman pisteen taakse niittaamaan Kuolan lippumiehen ja pääsemään pihalle paikasta johon ei pitäisi edes päästä sisään, tietysti sen lipun kanssa. Tässä edesauttoi kyllä paikalle tiensä löytänyt SOSin kätensä menettänyt glaivemies, joka sankarillisesti viivytti kohti tulevia vihulaisia.
Taas kerran, ulos tultiin alle metrin kolosta vihollisrivin takaa. 8)
Kuvaajana Juha-Matti Marjamaa
Avatar
Par
Kreivi
Viestit: 466
Liittynyt: Maanantai, 05.07.2010 23:13
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Par » Maanantai, 16.07.2012 02:10

Unohtui yksi lauantain hienoimmista hetkistä!

Metsäriskissä eksyin hetkeksi riskipisteen linjaan kun katseeni osui Jesua Sukattomaan ja kuinka yksinäinen hän olikaan keihäänsä kanssa. Otin ensimmäiset juoksuasekeleet häntä kohti ja hän lähti pakoon. Eräässä aikaisemmassakin kentässä jahtasin häntä samaan tyyliin ja nytkin hän pudotti keihäänsä maahan ja juoksi minua nopeammin karkuun. Harmittelin itsekseni sitä että hän pääsi jo toisen kerran karkuun, mutta sitten sain kuningasidean.

Kohta Jesua katseli surullisena kun raahasin hänen megakeihäänsä riskipisteemme sisään :)

Oli myös jotenkin mieltä lämmittävää, kun kenttäriskissä löin PattiJalkaa selkään hänen tehtyään sama minulle noin kymmenen minuuttia aikaisemmin.
Toistaiseksi poissa kentiltä. Paluuta odottaessa.
Avatar
Terba
Herttua
Viestit: 866
Liittynyt: Perjantai, 20.06.2008 07:25
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Terba » Maanantai, 16.07.2012 11:15

Lauantain metsäskenaarioissa päätettiin, että jos päästään mättämään Maahinkaisen kanssa niin yritetään laskea niiden moreenia laulamalla yhtä tiettyä biisiä. No päästiinhän me, mutta laulu unohtui ja taidettiin vielä tuhota toisemme hyvin tehokkaasti (tai siis VK tuhoutui ja Maahinkainen 1/3-osatuhoutui). Siitähän sisuunnuttiin ja muistuteltiin, että seuraavalla kerralla sitten pojat tämä laulu muistetaan.

Tuli seuraava skenaario. Koko Valkoinen Komppania pääsi härveltämään jostain raosta vihollisen selkäpuolelle ja hiippailtiin siellä pusikossa. Yhtäkkiä huomattiin edessämme koko Maahinkaisen selkä. Eikun menoksi rynnäköllä ja ilmoille raikui Valkoisten miesten kuorolaulu kun niitetiin Maahinkaista.

Ja se laulu oli tämä: http://www.youtube.com/watch?v=1orMXD_Ijbs

Koko Sotahuuto voitettu loppuiäksi.


Sitten yhdessä metsäskenaariossa jäätiin Vibeliuksen kanssa sivuun ja jälkeen kun oma porukka vetäytyi päälle käyvien Korppien tieltä. Päästiin kahdestaan rynnäköimään Korppien selkäpuolelle ja tapettiin suurinpiirtein koko ryhmä siihen kaksissa miehin. Hieno hetki.


Ja ammuinhan minä sen saakelin sulttaaninkin! Selkään. Kun se oli samalla puolella. Ennen skenaarion alkua.
Kuola Tier 1 Operator | Hydenin vihermädättävä mielikuvitusolento

Profiilikuva: © Jari Kuskelin 2014
Avatar
Amileontti
Herttua
Viestit: 566
Liittynyt: Maanantai, 16.10.2006 01:36
Paikkakunta: Hki.
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Amileontti » Maanantai, 16.07.2012 11:34

Lauantai-iltapäivän metsärisk. Ne kymmenet selkätapot, sekä Peltsin ja jonkun toisen Ruton poijjaan päihittäminen duelissa, hurraavan riviyleisön edessä!

Tämän vuoksi elän!
Varmalla sydämellä
Avatar
ZamboNet
Rautasydän
Viestit: 3505
Liittynyt: Lauantai, 29.07.2006 14:37
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja ZamboNet » Maanantai, 16.07.2012 11:55

Hyvin mennyt ryhmäturnaus lämmitti omaa mieltä, mutta sitäkin enemmän lämmitti (kylmä)rautasydän tunnustus, joka loppubriiffissä osui kohdalle. Jotenkin ei osannut ollenkaan odottaa moista, joten vähän puskista tuli moinen palkinto. Palkinto lämmitti jääkylmää sydäntäni, niin että sen lämpötila saattoi hetkeksi nousta absoluuttisen nollapisteen yläpuolelle :lol: Yllätyksen takia sanat olivat vähissä, joten tahdonkin näin jälkikäteen kiittää kaikkia, jotka ovat boffaukseen liittyviin projekteihin osallistuneet niin suurella sydämmellä. Ei näitä juttuja kuitenkaan yksin ole tehty.

Erityisesti haluan osoittaa kiitokset Videokäsikirjaan sekaantuneisiin henkilöihin niin Jyväskylässä kuin PK-seudulla, Parille erinomaisesta yhteistyöstä boffauksen promovideon kanssa, drone projektiin osallistuneille (tästä teen vielä debriefiä dronen omaan ketjuun - sometimes shit just hits the fan), sekä erityisesti Juhanille, sekä JP:lle, että Teealle mainiosta työstä, jota on tehty OTL:n henkiinherättämisen suhteen. Ainiin ja tietenkin haluan kiittää myös boffoliigan tekemiseen osallistuneita, sekä osallistuneita. Liiga keräsi jo pilotissa enemmän osallistujia kuin olisi osannut odottaa. Toivottavasti tämä saadaan todellisella pöhinällä käyntiin ensi talvena.

Vesan sanoin, "Minä rakastan boffausta" ja toivon kylmästä sydämestäni että hieno skenemme kasvaa ja kehittyy myös jatkossa. Tämä on saattanut mennä hieman topicin ohi, mutta antakaa tämä anteeksi.
Jappe
Soturi
Viestit: 20
Liittynyt: Maanantai, 21.05.2012 12:02
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Jappe » Maanantai, 16.07.2012 12:27

Par kirjoitti: Paras yksittäinen suoritus oli lauantaimetsässä lähteä juoksemaan parin FSCeeläisen kanssa, heidän oma johtajansa taisi käskeä heitä takaisin mutta minä huusin heitä jatkamaan kiertoa joten menimme :). Vietin aikani palloillen puskasta toiseen etsien helppoa vihollista ja juoksien pakoon kun Goblinien antiskirmi tulikin aina jostain kiven takaa viereen. Lopulta löysin Korppien selän, FSCeet eivät valitettavasti noudattaneet omaa periaatettani "ei rehellisiä tappeluita" vaan taisivat jossain vaiheessa kuolla. Jostain ilmestyi FSC:n/Imperiumin hilpari viereeni ja poimimme yksinäisiä korppeja kunnes tiemme erkanivat.
Joo minähän se sieltä puskista ilmestyin (kiersin vain muuta FSCtä kauempaa.) Oli tosiaan ilo nähdä liittolainen siellä kun oma taistelijaparini oli juuri hetki sitten kuollut. Ja itse kanssa nautin epärehellisistä 2vs1 tappeluista.
Ja tarinahan jatkuu omalta osaltani siten että tapettuamme korppien lipunkantajan (jolta vein myös Ruton lipun) lähdin kohti kentän "reunaa" huomatessani laumallisen possuja vihan kiilto silmissään. Jotenkin kuvittelin taistelualueen päättyvän tiehen mutta possut vain jatkoivat ajojahtiaan. Heitän glaiven pusikkoon ja jatkan tiellä juoksemista pysähtyen välillä katsomaan että siellähän ne perässä vielä juoksevat. Vikkelät kinttuni eivät tuottaneet pettymystä ja lopulta makasinkin kahden lippuni kanssa bajamajojen takana olevassa heinikossa piilossa mahdollisilta takaa-ajajilta.
Aivan mahtava tunne palata takaisin laavulle pöllittyjä lippuja heiluttaen ja vastaanottaa suosionosoitukset.


Sitten lisäää lipputarinoita:
Tais olla ihan eka kenttätaisto jossa löydettiin ittemme vahvistamasta örkkien vasenta puolta. Yhteistyö vieruskavereiden kanssa toimi aivan älyttömän hyvin ja siinä niitattiin kuolalainen jos toinenkin.
FSC jatkaa kiertämällä vasemmalle ja lähden perään. Katon kuinka kaverit menevät liittymään "omien" joukkoon. Huuto "VAROKAA RÄMÄ EI OO OMIA" ei ehdi ajatusastetta pidemmälle sillä teurastus on nopea. Rämä jatkaa liikettä ja jään yksin sivummalle kattelemaan et mitähä helvettiä mä nyt teen. Jäätyminen ei onneksi kestä kovin kauaa kun tunnen kuolleiden sivustaseuraajien odottavat katseet selässäni ja päätän lähteä tekemään edes jotain.
Jatkan aloittamaamme kiertoliikettä ja huomaan sen: LIPPUJA. Niittaan lipunkantajan takaapäin ja joku kääntyy tappamaan minua. Onnekseni hänellä taisi olla vain 1 jalka joten hän kaatui (kirjaimellisesti) nopeasti.
Mukaan tarttui Berberien armeijalippu sekä Perkeleen ja Hurttien liput. Kentän laidalla yleisö hurraa villisti. He kylläkin luulivat minua imperiumlaiseksi ja en ole varma kuulivatko kun sanoin olevani FSCn riveistä.
Olo oli kuitenkin kuin maailman kuninkaalla kun takana 2 skenaariota, 6-7 tappoa, 0 kuolemaa ja 3 lipun ryöstäminen. "Tänä vuonna en olekaan enään aloittelija."


Jossakin metsätaistelussa (lauantaina?) :
Metsään muodostunut pitkä linja jossa isoja aukkoja. Ryhmä hajonnut kuin paska tuulettimeen ja koitetaan kaverin kaa ettiä paikkaa. Havaitaan kohta josta pääsis korppien selkään linjan välistä ja syöksytään sinne. Kuitenki pari metriä korppien takana seisoo heidän kuollut lipunkantajansa lippua pidellen. Havaitsen tilanteen herkullisuuden. Lippu käteen, kiitokset lipunkantajalle ja hele-vetin kovaa karkuun samasta aukosta josta tultiin sisäänkin. Kyllä kelpasi naureskella tempaukselle ku päästiin nuolisateesta huolimatta karkuun.

Sitten metsäriskissä:
Viimeisen spawnipulssin jälkeen peliä jäljellä ~3min. Sovittiin spawnilla että mennään kaikki joukolla lähimmälle pisteelle (=kukkula.) Sinne sitten kirmatessa vastaan tulee omia kuolleita. Kuinka noloa, alusta asti meillä ollut piste on nyt menetetty. Vihollinen piti urheasti pintansa mutta se ei riittänyt. Kukkula vallattiin nopeasti ja armoa ei annettu.
Voitonhuuma haihtui mielestäni kuitenkin nopeasti: pelin alusta asti pisteellä ollut FSCn lippu loisti poissaolollaan.
Apatia valtaa mieleni kun näen mitä jo kaukana pakoon juokseva maahinkaissoturi kantaa matkassaan. "En mä tota enään kerkee saamaan kiinni." Onneksi ajattelen jaloillani enkä päällä sillä huomaan jo hyppääväni alas jyrkänteeltä lyhentääkseni takaa-ajoani muutamalla metrillä.
Juoksen niin kovaa etteivät maiharit edes kosketa maan pintaa ja pian hengitänkin jo karkulaisen niskaan. Mieli tekisi huutaa että älä nyt ittees turhaan rasita. En kuitenkaan halua ottaa mitään riskejä vaan nappaan helpon tapon taputtamalla glaivella selkään. Vielä kerkeän hölkkäilemään takaisin kukkulalle lippua heiluttaen ennen skenaarion päättymistä. Parempaa loppuhuipennusta ei olisi uskaltanut toivoakaan.


Enempää tarinoita en taida kertoa kun ette usko kumminkaan, mutta kiitokset vielä kerran ainakin Korpeille (joiden lipun minä vein 3 kertaa ja koko FSC yhteensä kaiketi 5+? kertaa) sekä kaikille niille vihollisille jotka eivät vahtineet selustaansa ja tarjoilivat eri helppoja tappoja mahdollistaen aivan naurettavan K/D ration.
Avatar
Automaattinen
Komentaja
Viestit: 1605
Liittynyt: Tiistai, 14.02.2006 23:00
Paikkakunta: Mouhijärvi

Viesti Kirjoittaja Automaattinen » Maanantai, 16.07.2012 13:46

Eeppisimmät hetket ovat as follows:

Matsasin piiiiitkältä tuntuneen hetken yksin kolmea hilparimiestä zweikallani, joista keskimmäisen sain vielä hengiltä ja ilmeisesti panssareita pois muilta kahdelta. Kuolin melkoiseen yhteismäjäykseen/kypäränrummutukseen viimeisen lyönnin tehdessäni.

Kelttiporukan kanssa viimeisessä riskissä tehty FREEEDOOOOMMMM!! -rynnäkkö joka on palanut verkkokalvoille upeana muistona. Tuloksena oli vallattu keskilippu ja upeaakin upeampi rytinä!! :D

Kolmas nerokas muisto on tilanne, jossa Juri oli saanut Rämän lipun kantoonsa ja sortui rämäläisten kanssa matsatessaan. Itse tässä vaiheessa yksikätisenä zweikkamiehenä nakkasin miekan pois, viirin kantoon kuin viestikapulan konsanaan ja vips vaan, kahden Rämäläisen välistä sprinttaamalla pois tilanteesta. Ehkä mut pelasti se, että skenun päätössireeni soitti noin 15s tämän jälkeen. :D

Tällä kertaa olen näköjään saavuttanut sen tason kentän lukemisessa, että putkinäkö ei tyrkkää päälle kuin aivan tiiviimmissä tilanteissa rytistessä.
On mahdollista että ajattelen, näin ollen voin myös olla olemassa.
Avatar
tiamanti
Kreivi
Viestit: 493
Liittynyt: Torstai, 08.04.2010 22:47

Viesti Kirjoittaja tiamanti » Maanantai, 16.07.2012 14:15

Itselleni suurinta tyydytystä ja iloa toi se, että jouseni nuolet lensivät ja ajoittain osuivat kuin unelmat! Tämän kirmailun innoittamana seuraavasta Sohusta tulee oikea metsästysmatka!
SH16 Pääjärjestäjä & taidevastaava
Camulosin viestintävastaava >>------>
Avatar
SLS
Paroni
Viestit: 153
Liittynyt: Keskiviikko, 22.03.2006 23:14
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja SLS » Maanantai, 16.07.2012 14:27

Automaattinen kirjoitti: Kelttiporukan kanssa viimeisessä riskissä tehty FREEEDOOOOMMMM!! -rynnäkkö joka on palanut verkkokalvoille upeana muistona. Tuloksena oli vallattu keskilippu ja upeaakin upeampi rytinä!! :D
Tämä on ehkä myöskin omista hetkistäni kaunein. Odotin pikaista ja turhaa kuolemaa, kuten FREEEDOOM!!! -rynnäköihin kuuluu, mutta yllätykseni oli suuri kun vastapuolen linja perääntyi metritolkulla, ja kaaduttuani itse heti keskilipun ohitettuani näin kuinka omat joukot pääsivät etenemään vielä metrin tai pari täysin kuin vailla vastustusta. Respaan kävellessä sai antaa useammankin ylävitosen oman armeijan taistelijoiden kehuskellessa kauneutta.

Muita hienoja kokemuksia olivat:

Lauantaina kun Aragonia oli saattelemassa joukkoja kohti isoa kiveä, ja Camulosin erikoisyksikkö näyttäytyi ensimmäistä kertaa. Kiersimme neljän miehen voimin laavun kautta, josta vihollisenpuolelta katsoen vasen laita meidät huomasi. "Camulosta vasemmalla!" alkoi kaikumaan pitkin vihollislinjaa, ja avoin kylki muuttui Vornan kilviksi. Kiertomme jatkui ja viimeinen näky Vornasta oli selustaan (meihin neljään) suunnattu kilpimuuri, joka pian muuttui ryskeeksi ja paukkeeksi josta kuulin varsinaisen Possujoukon rynnistäneen lävitse.
Kiertomme sitten jatkui kunnes katselimme että Perkele oli edessämme selkäpuoli paljaana ja kutsuvana. Mutta juuri ennen rynnäkköämme saapui Maahinkainen ja näytti pyyhkivän koko Penteleen juoksuvauhdilla, joten päädyimme napsimaan yksittäisiä jousimiehiä ja muita eksyneitä vihollisten takaa. Tulos tuntui muikealta, kun neljä miestä koki aiheuttaneensa suuria silkalla läsnäolollaan. Possu persiissä on pelottava asia! (kuulemani mukaan Vorna kuitenkin sai hyvin otettua Possujoukon edestään vastaan, propseja nopeasta reagoinnista, vaikka meille näyttikin että olitte huomioinne meihin kiinnittäneet).

Toinen oli taas hallintapisteet (respaskenu) metsässä, jossa linjat jyystivät keskenään Ison kiven vieressä. Muutama oman linjan takana seisokeleva keihäspossu ja mie hyppäsimme pieneen mäntyrykelmään, josta itse etenin sen verran että vihun sekailaisten seikkailijoiden luoma "kilpimuuri" keskittyi enempi minuun, eikä niihin puskista piikitteleviin keihäisiin. Tapot taisi tuossa jäädä possuilta tekemättä, mutta muistaakseni takaani hyppäsi pari maahinkaista ja galeni tms. jotka sitten juoksivat näistä kilvistä läpi juuri kun itse sain kuolettavan osuman.

Viimeisin voittajafiilis tuli jälleen erikoisosasto Potkan toiminnasta sunnuntain kentällä, joka aloitettiin Aragonian kanssa puskasta. Neljä possua päätti hakea paikkaa vihollisen selustaan, mutta kohtasi metsässä kuitenkin ainakin Pohjan Väen, Leviaattaneita ja jotakuinkin puoli(?) Kuolaa. Kauneutta oli, kun neljä miestä alkavat huutamaan Possujen tämänvuotista epävirallista slogania "Penis!", ja samassa puskissa alkaa hahmottua kilpimuurien syntyminen. Pakenimme metsästä kentälle ja pysäytimme ainakin Pohjan Väen ja Leviaattanit metsänreunaan ryhmittäytymään, mikä ilmeisesti johti Kuolan koukkaajien pidennettyyn kiertolenkkiin, jonka uskon pelastaneen herkullisen näköisen Maahinkaisen paljaan selkäpuolen. Muutama Muerte taisi omalta puoleltamme liittyä tueksi, ja aloimme niittämään väkeä edessämme. Pohjan Väen soturit tuntuivat häviävän nopeasti silmistä, mutta muutama urhea Leviaattani taisteli viimeiseen asti -sainpa tapahtuman hämmentävimmän duelin yhden kilpimiehen kanssa, kun ensi-iskut molemmilla jumittuivat niin, että jatkolyönti ei onnistunut. Itselläni oli glaiven terä vastustajan kilven ja keihäänvarren välissä kiinni, ja keihäänkärki oli olkäpääni yli ja pään takana. Pienen väännön jälkeen saimme molemma irtauduttua ja hetki ihmeteltiin kumpikin että olimme naarmuitta tilanteesta selvinneet. Uudet iskut halkoivat ilmaa lopulta kaaduin maahan. En kuitenkaan häviäjänä, sillä tunsin että lopulta voimme sanoa, että vihollisen vahvasti suorittama koukkausyritys pysäytettiin neljän possun peniksellä. =D
Camulosin Posliini-Tommi, joka veti käteen liekinheittimellä. Tunnettu myös Mini-Me:nä ja Timmi-Tommina.
Camulosin Villikarjut Ry:n hallitusjäsen.
Avatar
Suontakanen
Herttua
Viestit: 548
Liittynyt: Tiistai, 03.07.2007 01:44
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Suontakanen » Maanantai, 16.07.2012 15:17

SLS kirjoitti:

Viimeisin voittajafiilis tuli jälleen erikoisosasto Potkan toiminnasta sunnuntain kentällä, joka aloitettiin Aragonian kanssa puskasta. Neljä possua päätti hakea paikkaa vihollisen selustaan, mutta kohtasi metsässä kuitenkin ainakin Pohjan Väen, Leviaattaneita ja jotakuinkin puoli(?) Kuolaa. Kauneutta oli, kun neljä miestä alkavat huutamaan Possujen tämänvuotista epävirallista slogania "Penis!", ja samassa puskissa alkaa hahmottua kilpimuurien syntyminen. Pakenimme metsästä kentälle ja pysäytimme ainakin Pohjan Väen ja Leviaattanit metsänreunaan ryhmittäytymään, mikä ilmeisesti johti Kuolan koukkaajien pidennettyyn kiertolenkkiin, jonka uskon pelastaneen herkullisen näköisen Maahinkaisen paljaan selkäpuolen. Muutama Muerte taisi omalta puoleltamme liittyä tueksi, ja aloimme niittämään väkeä edessämme. Pohjan Väen soturit tuntuivat häviävän nopeasti silmistä, mutta muutama urhea Leviaattani taisteli viimeiseen asti -sainpa tapahtuman hämmentävimmän duelin yhden kilpimiehen kanssa, kun ensi-iskut molemmilla jumittuivat niin, että jatkolyönti ei onnistunut. Itselläni oli glaiven terä vastustajan kilven ja keihäänvarren välissä kiinni, ja keihäänkärki oli olkäpääni yli ja pään takana. Pienen väännön jälkeen saimme molemma irtauduttua ja hetki ihmeteltiin kumpikin että olimme naarmuitta tilanteesta selvinneet. Uudet iskut halkoivat ilmaa lopulta kaaduin maahan. En kuitenkaan häviäjänä, sillä tunsin että lopulta voimme sanoa, että vihollisen vahvasti suorittama koukkausyritys pysäytettiin neljän possun peniksellä. =D
Kerrottakoon, että metsään lähti juoksemaan Leviaattanista tuolloin vain neljä henkilöä, eli 18 jäi kentälle. Muiden joukkojen kokoonpanosta en osaa sanoa mitään.
Etelän Imperiumin Patriarkka ja taistelujohtaja.

Sotahuuto 2018 pääjärjestäjä

Sotaa pk-seudulta vuodesta 2007

"Aina ilolla taisteluun!"
Avatar
goblintaikuri
Herttua
Viestit: 887
Liittynyt: Lauantai, 12.04.2008 21:01
Paikkakunta: Paikkakunta:

Viesti Kirjoittaja goblintaikuri » Maanantai, 16.07.2012 15:19

Nyt kun tätä ruoditaan niin täytyy ikävä kyllä lisätä että kuolaakin sinne metsään jäi vain 3-4 soturia. :wink:
always FIGHTING~~
Avatar
Demolicious
Kreivi
Viestit: 278
Liittynyt: Keskiviikko, 18.06.2008 21:18
Paikkakunta: Haukipudas

Viesti Kirjoittaja Demolicious » Maanantai, 16.07.2012 15:35

ryhmäturnauksen jälkeinen yksilöturnaus kuninkaantekijöiden säännöillä. En ois uskonut selviäväni niinkin kauan.
Kaikki on mahdollista, jopa ettei mikään ole mahdollista.
Avatar
Amileontti
Herttua
Viestit: 566
Liittynyt: Maanantai, 16.10.2006 01:36
Paikkakunta: Hki.
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Amileontti » Maanantai, 16.07.2012 15:37

Demolicious kirjoitti:ryhmäturnauksen jälkeinen yksilöturnaus kuninkaantekijöiden säännöillä. En ois uskonut selviäväni niinkin kauan.
Kunnes tulin, näin ja upotin miekkani kainaloosi. Ahh..!
Viimeksi muokannut Amileontti, Maanantai, 16.07.2012 17:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Varmalla sydämellä
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Palaute ja jälkipelit”