Parhaat hetket!
- Par
- Kreivi
- Viestit: 466
- Liittynyt: Maanantai, 05.07.2010 23:13
- Paikkakunta: Espoo
Parhaat hetket!
Tänne hehkutusta Sotahuudon parhaista hetkistä, oli syynä sitten oma sankarointi, ryhmän rasvattu yhteispeli, mieltä lämmittävä tilanne, vastustajan herrasmiesmäisyys tai muuten vain jokin miellyttävä tapahtuma!
Älkää arastelko kertoa omista suorituksistanne, niitä on kaikista mukavinta lukea!
Älkää arastelko kertoa omista suorituksistanne, niitä on kaikista mukavinta lukea!
Toistaiseksi poissa kentiltä. Paluuta odottaessa.
- saloneju
- Keisari
- Viestit: 5706
- Liittynyt: Keskiviikko, 19.04.2006 23:26
- Paikkakunta: Tampere
Hurtat pääsi TOP-10:een! Sitä on viimeiset neljä vuotta tavoiteltu, ja nyt se tapahtui! Vaikka en itse puna-oranssissa tänä vuonna tapellutkaan, niin nyt saa kyllä olla ylpeä pojista.
"Kerron Veljesten legendaarisista uroteoista, kuinka vaari nuoruuden päivinään teki motin puita vartissa ja muori keitti niin maukasta puuroa, että puutkin heräsivät henkiin sitä maistelemaan.."
- Epe
- Kreivi
- Viestit: 291
- Liittynyt: Lauantai, 04.11.2006 11:49
- Paikkakunta: Tampere
- Viesti:
ei ehkä paras hetki, mutta mieltä lämmittävin yhtenäisyys.
ampumista nuolistani ja jakamista iskuistani vastustajiin vain 4 osumaa jäi koko viikonlopun aikana ihmisiltä huomioimatta.
ampumista nuolistani ja jakamista iskuistani vastustajiin vain 4 osumaa jäi koko viikonlopun aikana ihmisiltä huomioimatta.
The Chainigobbo / Kuva, Jari Kuskelin /
Jesua Sukaton kirjoitti:Omaa peli-iloani maksimoi se että epe on toisella puolella kenttää joten erittain jeespoks.
- Leipe
- Sotilasmestari
- Viestit: 85
- Liittynyt: Lauantai, 27.06.2009 14:00
Vaikka kenttäriskeily mahdollisti monta urotekoa (ja epäonnisumista), nostatti intoani vahviten muuten vähemmän hohdokkaan ensimmäisen päivän eräässä metsäskenussa suorittamani uroteko. Saatuani skenaarion aikana jo kaksi vihollista kaivelemaan oranssia kangasta taskustaan havaitsin Sherab Debin lipunkantajan keihäsnaisen ja kilpimiehen seurassa. Kyselin heiltä puolulaisuutta, mistä sainkin tietooni heidän vihollisuutensa (ei niitä kaikkia voi näet muistaa). Kiertelin ryhmää yksin hiukan aikaa, kunnes näin hetkeni koittaneen. Viholliset olivat rivissä: kilpimies lipun ja keihään takana. Juoksin keihään ylitse, surmasin lippumiehen ja nappasin lipun. Tässä vaiheessa kilpimies alkoi kiinnittämään minuun tekojeni arvoista huomiota. Tiputin lipun jatkaakseni mittelyä kilpeni ja miekkani voimin. Ehdimme vaihtaa muutaman lyönnin toistemme torjuntoihin, kun yksikätinen veljeni syöksyi sokeasta kulmasta esittelemään miekkansa viholliselleni. Otin lipun ja ratsastin hitaasti auringonlaskuun.
-
- Sotalordi
- Viestit: 1116
- Liittynyt: Tiistai, 27.03.2007 17:48
- Joensuu
- Herttua
- Viestit: 665
- Liittynyt: Torstai, 11.09.2008 17:13
- Paikkakunta: Tuusula
- Viesti:
- Aarimoto
- Työn Sankari
- Viestit: 1323
- Liittynyt: Sunnuntai, 24.09.2006 08:20
- Paikkakunta: Helsinki
- Par
- Kreivi
- Viestit: 466
- Liittynyt: Maanantai, 05.07.2010 23:13
- Paikkakunta: Espoo
Käsivaivan takia vietin koko sohun ufokilvellä ja tikarilla. Periaatteeni oli, että ei rehellisiä tappeluita, selkään vain. Sitä luulisi että jokainen sohuttaja näki ainakin kerran HERP-kilpeni juoksemassa ryhmänsä selkäpuolella. Paitsi lauantaina ennen lounasta, silloin kilpi oli pelkkää paljasta teippiä. Tämä jo itsessään oli hauskaa vaihtelua keihäslinjaan, taisin saada enemmän tappoja kuin koskaan ennen sohussa.
Tähtihetkiä olivat aina kun pääsi Camuloksen selkään, linjan takana kykkivät jousitaistelijat olivat niin helppoja saaliita. Lauantain kolmannessa skenaariossa lensi jo laatta kun ylirasituin siitä jatkuvasta perässä juoksemisesta.
Paras yksittäinen suoritus oli lauantaimetsässä lähteä juoksemaan parin FSCeeläisen kanssa, heidän oma johtajansa taisi käskeä heitä takaisin mutta minä huusin heitä jatkamaan kiertoa joten menimme . Vietin aikani palloillen puskasta toiseen etsien helppoa vihollista ja juoksien pakoon kun Goblinien antiskirmi tulikin aina jostain kiven takaa viereen. Lopulta löysin Korppien selän, FSCeet eivät valitettavasti noudattaneet omaa periaatettani "ei rehellisiä tappeluita" vaan taisivat jossain vaiheessa kuolla. Jostain ilmestyi FSC:n/Imperiumin hilpari viereeni ja poimimme yksinäisiä korppeja kunnes tiemme erkanivat. Sitten vielä pari pohjanväkeläistä ja yksi vornalainen tikariin kiinni, ennen kuin lopetin juoksuni suoraan Graalin linjaan mistä ehti lähteä mukavat 4-5 ennen kuin minut poistettiin. Kuollessani näin kuinka Sherab deb painoi läpi lopusta linjasta. Olin kaiken lisäksi tullut siis tukemaan omaa ryhmääni!
Sunnuntain ensimmäisessä skenaariossa olin päättänyt, että menisin enemmän oman linjan mukana, enkä juoksisi yksinäisenä sutena jossain kuusessa karsien pois huolimattomia taistelijoita. Heti alkuun Kuolan ja Valkoisen (saattoi olla jokin toinenkin ryhmä) linjaan aukeni iso aukko. Välittömästi alkoi kutkuttaa kuinka röyhkeätä olisi juosta siitä läpi. Lähdin kävelemään kohti ja linjakontaktia ei oltu edes otettu kun jo juoksin aukosta läpi miltei hipoen Kuolan linjaa. Siitä lähti yksi zweikka perääni, yritin noudattaa periaatettani lyödä ihmisiä ainoastaan selkään, mutta hän ei suostunut lopettamaan jahtia joten vaihdoin juoksusuunnan ja tikaria kylkeen. Samalla hetkellä jostain tulikin Kuolan hilpari päälle ja hänetkin piti tappaa. Sitten Sossin selkään ja kuolemaan siihen.
Sunnuntaina oli myös yksi skenaario josta olen aivan erityisen ylpeä vaikka en saanut yhtään tappoa ja kuolin ehkä jopa skenaarion ensimmäisenä, vähintään omasta ryhmästä ensimmäisenä. Aragonia oli meidän puolellamme ja heidän oli käsketty metsään, me olimme kentällä Kastiliaa vastaan. Heti ensimmäinen ajatukseni oli, että puolet kentästä on täysin avointa juoksutilaa. Kutkuttavaa! Skenaario alkoi ja juoksin oman ryhmän mukana, suunnitelma olikin mennä heilauttamalla vasemmasta laidasta läpi. Itse päätin viedä saman suunnitelman äärimmilleen, joten kiihdytin täyteen vauhtiin ja jätin Sherab debin taakseni.
Edessä oli FSC, Morrigan+Wanainmaa ja Valkoinen komppania. Juoksin täyttä vauhtia heidän linjansa edestä ja katsoin kuinka heidän linjansa kaartui estämään juoksuani. Perkele, pakko päästä lävitse! Edessä näkyi pelto, siitä ei enää voisikaan juosta läpi joten oli pakko ehtiä pellon ja linjan välisestä raosta. Mietin jo sitä kuinka Kastilian soturit katsovat tiiviisti eteenpäin ja valmistautuvat ensikontaktiin, kun yllättäen se kontakti tuleekin tikarina heidän selkäänsä.
Linja seurasi edelleen minua, olin jo vastustajien ympäröimänä. Mutta, ainoa sotahuutovalmistautumiseni olikin tunnin lenkit, ja pääsinkin miltei peltoa hipoen läpi. Mutta edessäpäin oli kaksi valkoista jotka olivat irtaantuneet linjastaan ottaakseen minut hengiltä. Ja sen he tekivät.
Jäin sitten kuolleena pellon reunalle harmittelemaan kuinka lähellä olin. Vaan pian viereeni kasautui vastustajien kuolleita. He olivat nimittäin juosseet itsensä jo valmiiksi pussitilanteeseen kun Sherab debin keihäät saapuivat paikalle. Raatoliina pään päällä hymyilin ja kuuntelin kun he päivittelivät kuinka se joku tyyppi sai kaikki juoksemaan peräänsä.
Tähtihetkiä olivat aina kun pääsi Camuloksen selkään, linjan takana kykkivät jousitaistelijat olivat niin helppoja saaliita. Lauantain kolmannessa skenaariossa lensi jo laatta kun ylirasituin siitä jatkuvasta perässä juoksemisesta.
Paras yksittäinen suoritus oli lauantaimetsässä lähteä juoksemaan parin FSCeeläisen kanssa, heidän oma johtajansa taisi käskeä heitä takaisin mutta minä huusin heitä jatkamaan kiertoa joten menimme . Vietin aikani palloillen puskasta toiseen etsien helppoa vihollista ja juoksien pakoon kun Goblinien antiskirmi tulikin aina jostain kiven takaa viereen. Lopulta löysin Korppien selän, FSCeet eivät valitettavasti noudattaneet omaa periaatettani "ei rehellisiä tappeluita" vaan taisivat jossain vaiheessa kuolla. Jostain ilmestyi FSC:n/Imperiumin hilpari viereeni ja poimimme yksinäisiä korppeja kunnes tiemme erkanivat. Sitten vielä pari pohjanväkeläistä ja yksi vornalainen tikariin kiinni, ennen kuin lopetin juoksuni suoraan Graalin linjaan mistä ehti lähteä mukavat 4-5 ennen kuin minut poistettiin. Kuollessani näin kuinka Sherab deb painoi läpi lopusta linjasta. Olin kaiken lisäksi tullut siis tukemaan omaa ryhmääni!
Sunnuntain ensimmäisessä skenaariossa olin päättänyt, että menisin enemmän oman linjan mukana, enkä juoksisi yksinäisenä sutena jossain kuusessa karsien pois huolimattomia taistelijoita. Heti alkuun Kuolan ja Valkoisen (saattoi olla jokin toinenkin ryhmä) linjaan aukeni iso aukko. Välittömästi alkoi kutkuttaa kuinka röyhkeätä olisi juosta siitä läpi. Lähdin kävelemään kohti ja linjakontaktia ei oltu edes otettu kun jo juoksin aukosta läpi miltei hipoen Kuolan linjaa. Siitä lähti yksi zweikka perääni, yritin noudattaa periaatettani lyödä ihmisiä ainoastaan selkään, mutta hän ei suostunut lopettamaan jahtia joten vaihdoin juoksusuunnan ja tikaria kylkeen. Samalla hetkellä jostain tulikin Kuolan hilpari päälle ja hänetkin piti tappaa. Sitten Sossin selkään ja kuolemaan siihen.
Sunnuntaina oli myös yksi skenaario josta olen aivan erityisen ylpeä vaikka en saanut yhtään tappoa ja kuolin ehkä jopa skenaarion ensimmäisenä, vähintään omasta ryhmästä ensimmäisenä. Aragonia oli meidän puolellamme ja heidän oli käsketty metsään, me olimme kentällä Kastiliaa vastaan. Heti ensimmäinen ajatukseni oli, että puolet kentästä on täysin avointa juoksutilaa. Kutkuttavaa! Skenaario alkoi ja juoksin oman ryhmän mukana, suunnitelma olikin mennä heilauttamalla vasemmasta laidasta läpi. Itse päätin viedä saman suunnitelman äärimmilleen, joten kiihdytin täyteen vauhtiin ja jätin Sherab debin taakseni.
Edessä oli FSC, Morrigan+Wanainmaa ja Valkoinen komppania. Juoksin täyttä vauhtia heidän linjansa edestä ja katsoin kuinka heidän linjansa kaartui estämään juoksuani. Perkele, pakko päästä lävitse! Edessä näkyi pelto, siitä ei enää voisikaan juosta läpi joten oli pakko ehtiä pellon ja linjan välisestä raosta. Mietin jo sitä kuinka Kastilian soturit katsovat tiiviisti eteenpäin ja valmistautuvat ensikontaktiin, kun yllättäen se kontakti tuleekin tikarina heidän selkäänsä.
Linja seurasi edelleen minua, olin jo vastustajien ympäröimänä. Mutta, ainoa sotahuutovalmistautumiseni olikin tunnin lenkit, ja pääsinkin miltei peltoa hipoen läpi. Mutta edessäpäin oli kaksi valkoista jotka olivat irtaantuneet linjastaan ottaakseen minut hengiltä. Ja sen he tekivät.
Jäin sitten kuolleena pellon reunalle harmittelemaan kuinka lähellä olin. Vaan pian viereeni kasautui vastustajien kuolleita. He olivat nimittäin juosseet itsensä jo valmiiksi pussitilanteeseen kun Sherab debin keihäät saapuivat paikalle. Raatoliina pään päällä hymyilin ja kuuntelin kun he päivittelivät kuinka se joku tyyppi sai kaikki juoksemaan peräänsä.
Viimeksi muokannut Par, Maanantai, 16.07.2012 11:36. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Toistaiseksi poissa kentiltä. Paluuta odottaessa.
- Triks
- Herttua
- Viestit: 956
- Liittynyt: Torstai, 03.01.2008 02:42
- Paikkakunta: Turku
- Par
- Kreivi
- Viestit: 466
- Liittynyt: Maanantai, 05.07.2010 23:13
- Paikkakunta: Espoo
Metsäskenaarioissa kohtasin mm. gobboja ja ZamboNetin joilla oli erittäin samanlaiset ajatukset, he myös juoksivat useita metrejä perässäni vaatien tätä duelia.Triks kirjoitti:Tyhmää, olisin halunnut duelata!Par kirjoitti:Periaatteeni oli, että ei rehellisiä tappeluita, selkään vain.
Silloinkin kun halusit duelata niin sen sijaan että olisin kuollut/tuplannut/menettänyt jalan ja sitten ollut turha, tapoinkin vain lisää porukkaa juoksemalla. Voitto ennen kunniaa!
Toistaiseksi poissa kentiltä. Paluuta odottaessa.
-
- Ritari
- Viestit: 60
- Liittynyt: Maanantai, 30.06.2008 21:19
- Paikkakunta: Espoo.
Lauantainen metsäskenaario, taisi olla skenaario 8 tai 9, jossa kannoin SOS:n lippua. Kävelin ensin hitaasti linjan pärässä, käännyin katsomaan, ettei selkään tule satunnaista skirmaajaa ja kun katsoin taas omien perään olikin linja edennyt. Sen perässä saikin juosta koko lopun skenaarion, omia tappioita ei tullut montaa ja ilmeisesti kaikki eteentullut jäi jyrän alle. Helpointa lipunvahtimista ikinä
"Istun kivellä ja nauran makeasti, veihän naapurinkin viljan halla."
- N.Hirvelä
- Sotahuuto '09 -järjestäjä
- Viestit: 2613
- Liittynyt: Torstai, 08.06.2006 18:15
- Paikkakunta: Tampere
- Viesti:
En tiedä oliko paras vai noloin hetki, mutta huvittava kuitenkin:
Rakas goblini pikkuveljeni, ei nyt mainita Eeliksen nimeä tässä ääneen, päätti kenttä-riskissä vitsailla ja löi mua takaapäin selkään kun kantelin lippuja siinä (oltiin siis samalla puolella). Tietysti se huikkas perään että "se tuli lappeella". Lähellä ollut possujousi ei kyseistä kommenttia kuullut vaan luuli gobboa viholliseksi ja ampui nuolella. Oli aika hilkulla että Eelis sai torjuttua kyseisen nuolen kilvellä. Mut huvittavalta se silti näytti.
Rakas goblini pikkuveljeni, ei nyt mainita Eeliksen nimeä tässä ääneen, päätti kenttä-riskissä vitsailla ja löi mua takaapäin selkään kun kantelin lippuja siinä (oltiin siis samalla puolella). Tietysti se huikkas perään että "se tuli lappeella". Lähellä ollut possujousi ei kyseistä kommenttia kuullut vaan luuli gobboa viholliseksi ja ampui nuolella. Oli aika hilkulla että Eelis sai torjuttua kyseisen nuolen kilvellä. Mut huvittavalta se silti näytti.
http://scafightingfinland.com/ - Tule mukaan lyömään haarniskassa kovaa, mutta turvallisesti!
http://scafightingfinland.com/forums/ Rottinkitaistelun uudet foorumit
http://scafightingfinland.com/forums/ Rottinkitaistelun uudet foorumit
- PattiJalka
- Marsalkka
- Viestit: 2390
- Liittynyt: Lauantai, 05.04.2008 19:22
- Paikkakunta: Ylöjärvi
Sohun kaunein selkätorjunta tuli vikassa riskissä, kun koukkasin heti ensimmäisellä elämälläni meidän vasemmasta laidasta Perkeleen selkään, ja naputin kenties jokusta sälliä siinä selkään, kun huomasin että oikealla puolella joku jannu kahdenkädenmiekan kanssa tuijottaa vihaisesti. No, ajattelin että tahdon jatkaa linajssa seisovien Perkeleiden mätkyttämistä vielä pienen hetken, ja heitin kilven selkään ja puskin heidän rivinsä läpi omien joukkoon samalla mahdollisesti jonkun kypäräpisteen vieden.
Tuli meinaan ainakin omasta perspektiivistä aika eeppinen torjunta, ja pääsin vielä hengissä uloskin. Käsi siinä rytäkässä meni kun joku sai ojentajaan läimästyä, mutta oli se sen arvoista.
Toinen tulikin samassa skenussa, kun jotenkin pääsin taas sinne meidän armeijan äärivasempaan, vastustajan (Perkele ja Kuola) hallitseman pisteen taakse niittaamaan Kuolan lippumiehen ja pääsemään pihalle paikasta johon ei pitäisi edes päästä sisään, tietysti sen lipun kanssa. Tässä edesauttoi kyllä paikalle tiensä löytänyt SOSin kätensä menettänyt glaivemies, joka sankarillisesti viivytti kohti tulevia vihulaisia.
Taas kerran, ulos tultiin alle metrin kolosta vihollisrivin takaa.
Tuli meinaan ainakin omasta perspektiivistä aika eeppinen torjunta, ja pääsin vielä hengissä uloskin. Käsi siinä rytäkässä meni kun joku sai ojentajaan läimästyä, mutta oli se sen arvoista.
Toinen tulikin samassa skenussa, kun jotenkin pääsin taas sinne meidän armeijan äärivasempaan, vastustajan (Perkele ja Kuola) hallitseman pisteen taakse niittaamaan Kuolan lippumiehen ja pääsemään pihalle paikasta johon ei pitäisi edes päästä sisään, tietysti sen lipun kanssa. Tässä edesauttoi kyllä paikalle tiensä löytänyt SOSin kätensä menettänyt glaivemies, joka sankarillisesti viivytti kohti tulevia vihulaisia.
Taas kerran, ulos tultiin alle metrin kolosta vihollisrivin takaa.
Kuvaajana Juha-Matti Marjamaa
- Par
- Kreivi
- Viestit: 466
- Liittynyt: Maanantai, 05.07.2010 23:13
- Paikkakunta: Espoo
Unohtui yksi lauantain hienoimmista hetkistä!
Metsäriskissä eksyin hetkeksi riskipisteen linjaan kun katseeni osui Jesua Sukattomaan ja kuinka yksinäinen hän olikaan keihäänsä kanssa. Otin ensimmäiset juoksuasekeleet häntä kohti ja hän lähti pakoon. Eräässä aikaisemmassakin kentässä jahtasin häntä samaan tyyliin ja nytkin hän pudotti keihäänsä maahan ja juoksi minua nopeammin karkuun. Harmittelin itsekseni sitä että hän pääsi jo toisen kerran karkuun, mutta sitten sain kuningasidean.
Kohta Jesua katseli surullisena kun raahasin hänen megakeihäänsä riskipisteemme sisään
Oli myös jotenkin mieltä lämmittävää, kun kenttäriskissä löin PattiJalkaa selkään hänen tehtyään sama minulle noin kymmenen minuuttia aikaisemmin.
Metsäriskissä eksyin hetkeksi riskipisteen linjaan kun katseeni osui Jesua Sukattomaan ja kuinka yksinäinen hän olikaan keihäänsä kanssa. Otin ensimmäiset juoksuasekeleet häntä kohti ja hän lähti pakoon. Eräässä aikaisemmassakin kentässä jahtasin häntä samaan tyyliin ja nytkin hän pudotti keihäänsä maahan ja juoksi minua nopeammin karkuun. Harmittelin itsekseni sitä että hän pääsi jo toisen kerran karkuun, mutta sitten sain kuningasidean.
Kohta Jesua katseli surullisena kun raahasin hänen megakeihäänsä riskipisteemme sisään
Oli myös jotenkin mieltä lämmittävää, kun kenttäriskissä löin PattiJalkaa selkään hänen tehtyään sama minulle noin kymmenen minuuttia aikaisemmin.
Toistaiseksi poissa kentiltä. Paluuta odottaessa.
- Terba
- Herttua
- Viestit: 866
- Liittynyt: Perjantai, 20.06.2008 07:25
- Paikkakunta: Oulu
Lauantain metsäskenaarioissa päätettiin, että jos päästään mättämään Maahinkaisen kanssa niin yritetään laskea niiden moreenia laulamalla yhtä tiettyä biisiä. No päästiinhän me, mutta laulu unohtui ja taidettiin vielä tuhota toisemme hyvin tehokkaasti (tai siis VK tuhoutui ja Maahinkainen 1/3-osatuhoutui). Siitähän sisuunnuttiin ja muistuteltiin, että seuraavalla kerralla sitten pojat tämä laulu muistetaan.
Tuli seuraava skenaario. Koko Valkoinen Komppania pääsi härveltämään jostain raosta vihollisen selkäpuolelle ja hiippailtiin siellä pusikossa. Yhtäkkiä huomattiin edessämme koko Maahinkaisen selkä. Eikun menoksi rynnäköllä ja ilmoille raikui Valkoisten miesten kuorolaulu kun niitetiin Maahinkaista.
Ja se laulu oli tämä: http://www.youtube.com/watch?v=1orMXD_Ijbs
Koko Sotahuuto voitettu loppuiäksi.
Sitten yhdessä metsäskenaariossa jäätiin Vibeliuksen kanssa sivuun ja jälkeen kun oma porukka vetäytyi päälle käyvien Korppien tieltä. Päästiin kahdestaan rynnäköimään Korppien selkäpuolelle ja tapettiin suurinpiirtein koko ryhmä siihen kaksissa miehin. Hieno hetki.
Ja ammuinhan minä sen saakelin sulttaaninkin! Selkään. Kun se oli samalla puolella. Ennen skenaarion alkua.
Tuli seuraava skenaario. Koko Valkoinen Komppania pääsi härveltämään jostain raosta vihollisen selkäpuolelle ja hiippailtiin siellä pusikossa. Yhtäkkiä huomattiin edessämme koko Maahinkaisen selkä. Eikun menoksi rynnäköllä ja ilmoille raikui Valkoisten miesten kuorolaulu kun niitetiin Maahinkaista.
Ja se laulu oli tämä: http://www.youtube.com/watch?v=1orMXD_Ijbs
Koko Sotahuuto voitettu loppuiäksi.
Sitten yhdessä metsäskenaariossa jäätiin Vibeliuksen kanssa sivuun ja jälkeen kun oma porukka vetäytyi päälle käyvien Korppien tieltä. Päästiin kahdestaan rynnäköimään Korppien selkäpuolelle ja tapettiin suurinpiirtein koko ryhmä siihen kaksissa miehin. Hieno hetki.
Ja ammuinhan minä sen saakelin sulttaaninkin! Selkään. Kun se oli samalla puolella. Ennen skenaarion alkua.
Kuola Tier 1 Operator | Hydenin vihermädättävä mielikuvitusolento
Profiilikuva: © Jari Kuskelin 2014
Profiilikuva: © Jari Kuskelin 2014
- Amileontti
- Herttua
- Viestit: 566
- Liittynyt: Maanantai, 16.10.2006 01:36
- Paikkakunta: Hki.
- Viesti:
- ZamboNet
- Rautasydän
- Viestit: 3505
- Liittynyt: Lauantai, 29.07.2006 14:37
- Paikkakunta: Jyväskylä
Hyvin mennyt ryhmäturnaus lämmitti omaa mieltä, mutta sitäkin enemmän lämmitti (kylmä)rautasydän tunnustus, joka loppubriiffissä osui kohdalle. Jotenkin ei osannut ollenkaan odottaa moista, joten vähän puskista tuli moinen palkinto. Palkinto lämmitti jääkylmää sydäntäni, niin että sen lämpötila saattoi hetkeksi nousta absoluuttisen nollapisteen yläpuolelle Yllätyksen takia sanat olivat vähissä, joten tahdonkin näin jälkikäteen kiittää kaikkia, jotka ovat boffaukseen liittyviin projekteihin osallistuneet niin suurella sydämmellä. Ei näitä juttuja kuitenkaan yksin ole tehty.
Erityisesti haluan osoittaa kiitokset Videokäsikirjaan sekaantuneisiin henkilöihin niin Jyväskylässä kuin PK-seudulla, Parille erinomaisesta yhteistyöstä boffauksen promovideon kanssa, drone projektiin osallistuneille (tästä teen vielä debriefiä dronen omaan ketjuun - sometimes shit just hits the fan), sekä erityisesti Juhanille, sekä JP:lle, että Teealle mainiosta työstä, jota on tehty OTL:n henkiinherättämisen suhteen. Ainiin ja tietenkin haluan kiittää myös boffoliigan tekemiseen osallistuneita, sekä osallistuneita. Liiga keräsi jo pilotissa enemmän osallistujia kuin olisi osannut odottaa. Toivottavasti tämä saadaan todellisella pöhinällä käyntiin ensi talvena.
Vesan sanoin, "Minä rakastan boffausta" ja toivon kylmästä sydämestäni että hieno skenemme kasvaa ja kehittyy myös jatkossa. Tämä on saattanut mennä hieman topicin ohi, mutta antakaa tämä anteeksi.
Erityisesti haluan osoittaa kiitokset Videokäsikirjaan sekaantuneisiin henkilöihin niin Jyväskylässä kuin PK-seudulla, Parille erinomaisesta yhteistyöstä boffauksen promovideon kanssa, drone projektiin osallistuneille (tästä teen vielä debriefiä dronen omaan ketjuun - sometimes shit just hits the fan), sekä erityisesti Juhanille, sekä JP:lle, että Teealle mainiosta työstä, jota on tehty OTL:n henkiinherättämisen suhteen. Ainiin ja tietenkin haluan kiittää myös boffoliigan tekemiseen osallistuneita, sekä osallistuneita. Liiga keräsi jo pilotissa enemmän osallistujia kuin olisi osannut odottaa. Toivottavasti tämä saadaan todellisella pöhinällä käyntiin ensi talvena.
Vesan sanoin, "Minä rakastan boffausta" ja toivon kylmästä sydämestäni että hieno skenemme kasvaa ja kehittyy myös jatkossa. Tämä on saattanut mennä hieman topicin ohi, mutta antakaa tämä anteeksi.
-
- Soturi
- Viestit: 20
- Liittynyt: Maanantai, 21.05.2012 12:02
- Paikkakunta: Espoo
Joo minähän se sieltä puskista ilmestyin (kiersin vain muuta FSCtä kauempaa.) Oli tosiaan ilo nähdä liittolainen siellä kun oma taistelijaparini oli juuri hetki sitten kuollut. Ja itse kanssa nautin epärehellisistä 2vs1 tappeluista.Par kirjoitti: Paras yksittäinen suoritus oli lauantaimetsässä lähteä juoksemaan parin FSCeeläisen kanssa, heidän oma johtajansa taisi käskeä heitä takaisin mutta minä huusin heitä jatkamaan kiertoa joten menimme . Vietin aikani palloillen puskasta toiseen etsien helppoa vihollista ja juoksien pakoon kun Goblinien antiskirmi tulikin aina jostain kiven takaa viereen. Lopulta löysin Korppien selän, FSCeet eivät valitettavasti noudattaneet omaa periaatettani "ei rehellisiä tappeluita" vaan taisivat jossain vaiheessa kuolla. Jostain ilmestyi FSC:n/Imperiumin hilpari viereeni ja poimimme yksinäisiä korppeja kunnes tiemme erkanivat.
Ja tarinahan jatkuu omalta osaltani siten että tapettuamme korppien lipunkantajan (jolta vein myös Ruton lipun) lähdin kohti kentän "reunaa" huomatessani laumallisen possuja vihan kiilto silmissään. Jotenkin kuvittelin taistelualueen päättyvän tiehen mutta possut vain jatkoivat ajojahtiaan. Heitän glaiven pusikkoon ja jatkan tiellä juoksemista pysähtyen välillä katsomaan että siellähän ne perässä vielä juoksevat. Vikkelät kinttuni eivät tuottaneet pettymystä ja lopulta makasinkin kahden lippuni kanssa bajamajojen takana olevassa heinikossa piilossa mahdollisilta takaa-ajajilta.
Aivan mahtava tunne palata takaisin laavulle pöllittyjä lippuja heiluttaen ja vastaanottaa suosionosoitukset.
Sitten lisäää lipputarinoita:
Tais olla ihan eka kenttätaisto jossa löydettiin ittemme vahvistamasta örkkien vasenta puolta. Yhteistyö vieruskavereiden kanssa toimi aivan älyttömän hyvin ja siinä niitattiin kuolalainen jos toinenkin.
FSC jatkaa kiertämällä vasemmalle ja lähden perään. Katon kuinka kaverit menevät liittymään "omien" joukkoon. Huuto "VAROKAA RÄMÄ EI OO OMIA" ei ehdi ajatusastetta pidemmälle sillä teurastus on nopea. Rämä jatkaa liikettä ja jään yksin sivummalle kattelemaan et mitähä helvettiä mä nyt teen. Jäätyminen ei onneksi kestä kovin kauaa kun tunnen kuolleiden sivustaseuraajien odottavat katseet selässäni ja päätän lähteä tekemään edes jotain.
Jatkan aloittamaamme kiertoliikettä ja huomaan sen: LIPPUJA. Niittaan lipunkantajan takaapäin ja joku kääntyy tappamaan minua. Onnekseni hänellä taisi olla vain 1 jalka joten hän kaatui (kirjaimellisesti) nopeasti.
Mukaan tarttui Berberien armeijalippu sekä Perkeleen ja Hurttien liput. Kentän laidalla yleisö hurraa villisti. He kylläkin luulivat minua imperiumlaiseksi ja en ole varma kuulivatko kun sanoin olevani FSCn riveistä.
Olo oli kuitenkin kuin maailman kuninkaalla kun takana 2 skenaariota, 6-7 tappoa, 0 kuolemaa ja 3 lipun ryöstäminen. "Tänä vuonna en olekaan enään aloittelija."
Jossakin metsätaistelussa (lauantaina?) :
Metsään muodostunut pitkä linja jossa isoja aukkoja. Ryhmä hajonnut kuin paska tuulettimeen ja koitetaan kaverin kaa ettiä paikkaa. Havaitaan kohta josta pääsis korppien selkään linjan välistä ja syöksytään sinne. Kuitenki pari metriä korppien takana seisoo heidän kuollut lipunkantajansa lippua pidellen. Havaitsen tilanteen herkullisuuden. Lippu käteen, kiitokset lipunkantajalle ja hele-vetin kovaa karkuun samasta aukosta josta tultiin sisäänkin. Kyllä kelpasi naureskella tempaukselle ku päästiin nuolisateesta huolimatta karkuun.
Sitten metsäriskissä:
Viimeisen spawnipulssin jälkeen peliä jäljellä ~3min. Sovittiin spawnilla että mennään kaikki joukolla lähimmälle pisteelle (=kukkula.) Sinne sitten kirmatessa vastaan tulee omia kuolleita. Kuinka noloa, alusta asti meillä ollut piste on nyt menetetty. Vihollinen piti urheasti pintansa mutta se ei riittänyt. Kukkula vallattiin nopeasti ja armoa ei annettu.
Voitonhuuma haihtui mielestäni kuitenkin nopeasti: pelin alusta asti pisteellä ollut FSCn lippu loisti poissaolollaan.
Apatia valtaa mieleni kun näen mitä jo kaukana pakoon juokseva maahinkaissoturi kantaa matkassaan. "En mä tota enään kerkee saamaan kiinni." Onneksi ajattelen jaloillani enkä päällä sillä huomaan jo hyppääväni alas jyrkänteeltä lyhentääkseni takaa-ajoani muutamalla metrillä.
Juoksen niin kovaa etteivät maiharit edes kosketa maan pintaa ja pian hengitänkin jo karkulaisen niskaan. Mieli tekisi huutaa että älä nyt ittees turhaan rasita. En kuitenkaan halua ottaa mitään riskejä vaan nappaan helpon tapon taputtamalla glaivella selkään. Vielä kerkeän hölkkäilemään takaisin kukkulalle lippua heiluttaen ennen skenaarion päättymistä. Parempaa loppuhuipennusta ei olisi uskaltanut toivoakaan.
Enempää tarinoita en taida kertoa kun ette usko kumminkaan, mutta kiitokset vielä kerran ainakin Korpeille (joiden lipun minä vein 3 kertaa ja koko FSC yhteensä kaiketi 5+? kertaa) sekä kaikille niille vihollisille jotka eivät vahtineet selustaansa ja tarjoilivat eri helppoja tappoja mahdollistaen aivan naurettavan K/D ration.
- Automaattinen
- Komentaja
- Viestit: 1605
- Liittynyt: Tiistai, 14.02.2006 23:00
- Paikkakunta: Mouhijärvi
Eeppisimmät hetket ovat as follows:
Matsasin piiiiitkältä tuntuneen hetken yksin kolmea hilparimiestä zweikallani, joista keskimmäisen sain vielä hengiltä ja ilmeisesti panssareita pois muilta kahdelta. Kuolin melkoiseen yhteismäjäykseen/kypäränrummutukseen viimeisen lyönnin tehdessäni.
Kelttiporukan kanssa viimeisessä riskissä tehty FREEEDOOOOMMMM!! -rynnäkkö joka on palanut verkkokalvoille upeana muistona. Tuloksena oli vallattu keskilippu ja upeaakin upeampi rytinä!!
Kolmas nerokas muisto on tilanne, jossa Juri oli saanut Rämän lipun kantoonsa ja sortui rämäläisten kanssa matsatessaan. Itse tässä vaiheessa yksikätisenä zweikkamiehenä nakkasin miekan pois, viirin kantoon kuin viestikapulan konsanaan ja vips vaan, kahden Rämäläisen välistä sprinttaamalla pois tilanteesta. Ehkä mut pelasti se, että skenun päätössireeni soitti noin 15s tämän jälkeen.
Tällä kertaa olen näköjään saavuttanut sen tason kentän lukemisessa, että putkinäkö ei tyrkkää päälle kuin aivan tiiviimmissä tilanteissa rytistessä.
Matsasin piiiiitkältä tuntuneen hetken yksin kolmea hilparimiestä zweikallani, joista keskimmäisen sain vielä hengiltä ja ilmeisesti panssareita pois muilta kahdelta. Kuolin melkoiseen yhteismäjäykseen/kypäränrummutukseen viimeisen lyönnin tehdessäni.
Kelttiporukan kanssa viimeisessä riskissä tehty FREEEDOOOOMMMM!! -rynnäkkö joka on palanut verkkokalvoille upeana muistona. Tuloksena oli vallattu keskilippu ja upeaakin upeampi rytinä!!
Kolmas nerokas muisto on tilanne, jossa Juri oli saanut Rämän lipun kantoonsa ja sortui rämäläisten kanssa matsatessaan. Itse tässä vaiheessa yksikätisenä zweikkamiehenä nakkasin miekan pois, viirin kantoon kuin viestikapulan konsanaan ja vips vaan, kahden Rämäläisen välistä sprinttaamalla pois tilanteesta. Ehkä mut pelasti se, että skenun päätössireeni soitti noin 15s tämän jälkeen.
Tällä kertaa olen näköjään saavuttanut sen tason kentän lukemisessa, että putkinäkö ei tyrkkää päälle kuin aivan tiiviimmissä tilanteissa rytistessä.
On mahdollista että ajattelen, näin ollen voin myös olla olemassa.
- tiamanti
- Kreivi
- Viestit: 493
- Liittynyt: Torstai, 08.04.2010 22:47
- SLS
- Paroni
- Viestit: 153
- Liittynyt: Keskiviikko, 22.03.2006 23:14
- Paikkakunta: Tampere
Tämä on ehkä myöskin omista hetkistäni kaunein. Odotin pikaista ja turhaa kuolemaa, kuten FREEEDOOM!!! -rynnäköihin kuuluu, mutta yllätykseni oli suuri kun vastapuolen linja perääntyi metritolkulla, ja kaaduttuani itse heti keskilipun ohitettuani näin kuinka omat joukot pääsivät etenemään vielä metrin tai pari täysin kuin vailla vastustusta. Respaan kävellessä sai antaa useammankin ylävitosen oman armeijan taistelijoiden kehuskellessa kauneutta.Automaattinen kirjoitti: Kelttiporukan kanssa viimeisessä riskissä tehty FREEEDOOOOMMMM!! -rynnäkkö joka on palanut verkkokalvoille upeana muistona. Tuloksena oli vallattu keskilippu ja upeaakin upeampi rytinä!!
Muita hienoja kokemuksia olivat:
Lauantaina kun Aragonia oli saattelemassa joukkoja kohti isoa kiveä, ja Camulosin erikoisyksikkö näyttäytyi ensimmäistä kertaa. Kiersimme neljän miehen voimin laavun kautta, josta vihollisenpuolelta katsoen vasen laita meidät huomasi. "Camulosta vasemmalla!" alkoi kaikumaan pitkin vihollislinjaa, ja avoin kylki muuttui Vornan kilviksi. Kiertomme jatkui ja viimeinen näky Vornasta oli selustaan (meihin neljään) suunnattu kilpimuuri, joka pian muuttui ryskeeksi ja paukkeeksi josta kuulin varsinaisen Possujoukon rynnistäneen lävitse.
Kiertomme sitten jatkui kunnes katselimme että Perkele oli edessämme selkäpuoli paljaana ja kutsuvana. Mutta juuri ennen rynnäkköämme saapui Maahinkainen ja näytti pyyhkivän koko Penteleen juoksuvauhdilla, joten päädyimme napsimaan yksittäisiä jousimiehiä ja muita eksyneitä vihollisten takaa. Tulos tuntui muikealta, kun neljä miestä koki aiheuttaneensa suuria silkalla läsnäolollaan. Possu persiissä on pelottava asia! (kuulemani mukaan Vorna kuitenkin sai hyvin otettua Possujoukon edestään vastaan, propseja nopeasta reagoinnista, vaikka meille näyttikin että olitte huomioinne meihin kiinnittäneet).
Toinen oli taas hallintapisteet (respaskenu) metsässä, jossa linjat jyystivät keskenään Ison kiven vieressä. Muutama oman linjan takana seisokeleva keihäspossu ja mie hyppäsimme pieneen mäntyrykelmään, josta itse etenin sen verran että vihun sekailaisten seikkailijoiden luoma "kilpimuuri" keskittyi enempi minuun, eikä niihin puskista piikitteleviin keihäisiin. Tapot taisi tuossa jäädä possuilta tekemättä, mutta muistaakseni takaani hyppäsi pari maahinkaista ja galeni tms. jotka sitten juoksivat näistä kilvistä läpi juuri kun itse sain kuolettavan osuman.
Viimeisin voittajafiilis tuli jälleen erikoisosasto Potkan toiminnasta sunnuntain kentällä, joka aloitettiin Aragonian kanssa puskasta. Neljä possua päätti hakea paikkaa vihollisen selustaan, mutta kohtasi metsässä kuitenkin ainakin Pohjan Väen, Leviaattaneita ja jotakuinkin puoli(?) Kuolaa. Kauneutta oli, kun neljä miestä alkavat huutamaan Possujen tämänvuotista epävirallista slogania "Penis!", ja samassa puskissa alkaa hahmottua kilpimuurien syntyminen. Pakenimme metsästä kentälle ja pysäytimme ainakin Pohjan Väen ja Leviaattanit metsänreunaan ryhmittäytymään, mikä ilmeisesti johti Kuolan koukkaajien pidennettyyn kiertolenkkiin, jonka uskon pelastaneen herkullisen näköisen Maahinkaisen paljaan selkäpuolen. Muutama Muerte taisi omalta puoleltamme liittyä tueksi, ja aloimme niittämään väkeä edessämme. Pohjan Väen soturit tuntuivat häviävän nopeasti silmistä, mutta muutama urhea Leviaattani taisteli viimeiseen asti -sainpa tapahtuman hämmentävimmän duelin yhden kilpimiehen kanssa, kun ensi-iskut molemmilla jumittuivat niin, että jatkolyönti ei onnistunut. Itselläni oli glaiven terä vastustajan kilven ja keihäänvarren välissä kiinni, ja keihäänkärki oli olkäpääni yli ja pään takana. Pienen väännön jälkeen saimme molemma irtauduttua ja hetki ihmeteltiin kumpikin että olimme naarmuitta tilanteesta selvinneet. Uudet iskut halkoivat ilmaa lopulta kaaduin maahan. En kuitenkaan häviäjänä, sillä tunsin että lopulta voimme sanoa, että vihollisen vahvasti suorittama koukkausyritys pysäytettiin neljän possun peniksellä. =D
Camulosin Posliini-Tommi, joka veti käteen liekinheittimellä. Tunnettu myös Mini-Me:nä ja Timmi-Tommina.
Camulosin Villikarjut Ry:n hallitusjäsen.
Camulosin Villikarjut Ry:n hallitusjäsen.
- Suontakanen
- Herttua
- Viestit: 548
- Liittynyt: Tiistai, 03.07.2007 01:44
- Paikkakunta: Helsinki
Kerrottakoon, että metsään lähti juoksemaan Leviaattanista tuolloin vain neljä henkilöä, eli 18 jäi kentälle. Muiden joukkojen kokoonpanosta en osaa sanoa mitään.SLS kirjoitti:
Viimeisin voittajafiilis tuli jälleen erikoisosasto Potkan toiminnasta sunnuntain kentällä, joka aloitettiin Aragonian kanssa puskasta. Neljä possua päätti hakea paikkaa vihollisen selustaan, mutta kohtasi metsässä kuitenkin ainakin Pohjan Väen, Leviaattaneita ja jotakuinkin puoli(?) Kuolaa. Kauneutta oli, kun neljä miestä alkavat huutamaan Possujen tämänvuotista epävirallista slogania "Penis!", ja samassa puskissa alkaa hahmottua kilpimuurien syntyminen. Pakenimme metsästä kentälle ja pysäytimme ainakin Pohjan Väen ja Leviaattanit metsänreunaan ryhmittäytymään, mikä ilmeisesti johti Kuolan koukkaajien pidennettyyn kiertolenkkiin, jonka uskon pelastaneen herkullisen näköisen Maahinkaisen paljaan selkäpuolen. Muutama Muerte taisi omalta puoleltamme liittyä tueksi, ja aloimme niittämään väkeä edessämme. Pohjan Väen soturit tuntuivat häviävän nopeasti silmistä, mutta muutama urhea Leviaattani taisteli viimeiseen asti -sainpa tapahtuman hämmentävimmän duelin yhden kilpimiehen kanssa, kun ensi-iskut molemmilla jumittuivat niin, että jatkolyönti ei onnistunut. Itselläni oli glaiven terä vastustajan kilven ja keihäänvarren välissä kiinni, ja keihäänkärki oli olkäpääni yli ja pään takana. Pienen väännön jälkeen saimme molemma irtauduttua ja hetki ihmeteltiin kumpikin että olimme naarmuitta tilanteesta selvinneet. Uudet iskut halkoivat ilmaa lopulta kaaduin maahan. En kuitenkaan häviäjänä, sillä tunsin että lopulta voimme sanoa, että vihollisen vahvasti suorittama koukkausyritys pysäytettiin neljän possun peniksellä. =D
Etelän Imperiumin Patriarkka ja taistelujohtaja.
Sotahuuto 2018 pääjärjestäjä
Sotaa pk-seudulta vuodesta 2007
"Aina ilolla taisteluun!"
Sotahuuto 2018 pääjärjestäjä
Sotaa pk-seudulta vuodesta 2007
"Aina ilolla taisteluun!"
- goblintaikuri
- Herttua
- Viestit: 887
- Liittynyt: Lauantai, 12.04.2008 21:01
- Paikkakunta: Paikkakunta:
- Demolicious
- Kreivi
- Viestit: 278
- Liittynyt: Keskiviikko, 18.06.2008 21:18
- Paikkakunta: Haukipudas
- Amileontti
- Herttua
- Viestit: 566
- Liittynyt: Maanantai, 16.10.2006 01:36
- Paikkakunta: Hki.
- Viesti:
Kunnes tulin, näin ja upotin miekkani kainaloosi. Ahh..!Demolicious kirjoitti:ryhmäturnauksen jälkeinen yksilöturnaus kuninkaantekijöiden säännöillä. En ois uskonut selviäväni niinkin kauan.
Viimeksi muokannut Amileontti, Maanantai, 16.07.2012 17:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Varmalla sydämellä