Armeija-analyysia ja taktiikkaa

[Minardil]

Berberit vaikuttavat paperilla näistä heikoimmalta porukalta. Väkeä ei ole hirveästi, ja rajuin taitotaso on Ruton harteilla. Perkele saattaa yllättää, mutta ellei, heillon ongelma. Kuola on taitava, mutta ei parhaassa terässään, koska järjestäjävuosi. Noxbo varmaan avaa aika paljon sitä, millä meiningillä kukin ryhmä on lähdössä. Veikkaan, että Berberit saavat Morriwanainmaan, Hurtat tai Spartan lisäämään linjaansa lihaa.

Todennäköinen taistelutaktiikka: Rutto rymistelee laidasta tappamaan kaiken. Perkele ja Kuola ovat naimisissa keskellä linjaa ja koittavat hakata tiensä läpi. Vorna vahtii berberien berberiä ja tukee.


Taifan setti tekee lämää keihäsylivoimalla, mutta epäilen sitä hieman hauraaksi, as in jos he joutuvat epäjärjestykseen, homma on siinä. Jos näille antaa aikaa ja tilaa manööveroida vapaasti, jäätävä keihäsarmada tykittää kaiken nurin. Katsotaan, onko Ulfnar saanut rynnäköitään treenattua. Viime vuonna niistä tuli fluffiuskollisia barbaarirynnäköitä, jotka valitettavasti kaatuivat, jos vastustajalla oli muoto kasassa. Veikkaan, että näiden tasoitukset ovat luokkaa FSC, Kylähullut, Korpit tai Pohjan väki. Kevyempää skirmaa jokatapauksessa.

Taistelussa keihäspainotteiset joukkiot luultavasti hakevat paikkaa reunasta, Tura etenkin. Tavoitteena vyöryttää laita ankaralla keihästykityksellä. Ehkä Ulfnar aivan reunimmaisena, koska sivustarynnäkkö, kun edestä paukuttaa keihäskokoelma = paha. Plus Ulfnar tipahtaa tosi nopeasti, jos he rynnäköivät keskellä linjaa, koska tappotasku.


Kastilialla on puolet tapahtuman haarniskoista. Hyvänä puolena Leviaattania tuskin saadaan koordinoitua järkevästi yhteen peltilinjan kanssa. Sos-Leski on ehdoton selkäranka, joka pystyy tuottamaan tappoja maailman tappiin saakka, ellei heitä lyödä nopeasti nurin. Näitä vastaan pitää lyödä armottoman nopeasti ja paljon, että panssarimöröt talttuvat. Sos-kilpien takana vaanivat keihäät ovat myös vaikeita maaleja jousille, mutta pakko yrittää. Epäilen tasoituspoolista nousevan kevyttä skirmaa, esimerkiksi Pohjan väki/FSC/Kylähullut.

Kentällä epäilen panssaripossen menevän linjan keskivaiheille, Imperiumi ehkä hakemaan laitaa. Leviaattanin annetaan häröillä omiaan jossain sivustassa.


Aragonialla on hyvin tiukka paketti, jossa ei ole yhtään löysää lihaa. Luulen, että Vahvistettua SuperMaahinkaista vastaan asetetaan useimmiten Sos tai TuRämä, koska harvalla muulla ryhmällä on pelimerkkejä yrittää ottaa ameebasta niskalenkkiä. Jos itse olisin järjestäjä, tasoituspoolista nostaisin Hurtat, Spartan, Hesukset tai Tuonen korpit. Meillä nääs ei ole mitään linjaa Maahinkaisen lisäksi.

Me näytämme paperilla siltä, että Maahinkainen lähtee hakemaan lähikontaktia ja sivusta on mustanaan aggressiivista skirmaajaa. Luulen, että meidän epäillään hakevan klassista koukkausmurskausta laidasta (mitä meta-analyysia!).

***

Alustavasti rankkaisin Kastilian kovimmaksi luuksi, tai ainakin heidän järsimisessään menee kauan. Pahin mahdollinen vastustajakombo olisi Kastilia + Taifa, jolloin kova ja kestävä ydin antaisi keihäsmerelle aikaa surmata kaiken kauniin ja hyvän.

Liittolaiskomboista taas Kastilia olisi yksi mieluisimmista juurikin siksi, että hyö voisivat antaa Aragonialle aikaa kävellä yli jossain muualla. Kastilian ongelmaksi veikkaan menemisen meiningin puutetta, eli ajoittaista hitautta ja passiivisuutta. Raskas posse vain ei liiku sutjakasti etenkin, jos arvioni yhtenäisestä panssarinyrkistä pitää paikkansa.

Taifan ollessa liittolaisena näkisin mahdollisuuden hyvin taktiseen voittoon. Mitä kauemmin TuRämän keihäsarmada saa piikittää kilpiensä taakse piiloutuvia vihulaisia, sitä helpommaksi taistelun voitto käy. Heikkoutena voi olla keihäiden huono puoli, eli päälle meneminen unohtuu ja vain keihäät tappelevat. Se saattaa riittää, silti.

Berberit liittolaisena on tällä hetkellä vaikein. Maahinkainen + Kuola + Perkele on erittäin iskukykyinen kilpirivi, mutta tällä setillä ei saa jäädä aikailemaan yhtään, päälle pitää rynnätä kuin Koskisen sonni. Kovasta linjasta olisi hienoinen alivoima, ja skirmaryhmiä huomattavasti enemmän kuin vastapuolella. Rutto + Camulos + Goblinit + Galenit on kyllä sellainen skirmishin märkä päiväuni että huhhuh. Sitä pitää vain osata käyttää oikein.

Ja kyllä tästä armeijajakotekniikasta kertoo jotain se, että nyt vähän pitemmälle miettimällä mikään kombo ei ole mahdoton eikä täysin ylivoimainen. Kastilia + Aragonia vastaan Berberit + Taifa olisi luultavasti epätasaisin, eikä todellakaan meitä vastaan!

Siitä onkin hetki, kun olen viimeksi intoutunut kirjoittelemaan tällaisia tekstiseiniä.

Madness!
No.
This... is... ARAGONIA!

[ZamboNet]

Vorna vahtii berberien berberiä ja tukee.

Jos Vorna on sukua Ulfnarille, niin voi olla, ettei se ole niinkään tukiryhmä, vaan enemmänkin pieni nyrkkirynnäkköryhmä. Onko jollakulla tarkempaa tietoa tästä?

Me näytämme paperilla siltä, että Maahinkainen lähtee hakemaan lähikontaktia ja sivusta on mustanaan aggressiivista skirmaajaa. Luulen, että meidän epäillään hakevan klassista koukkausmurskausta laidasta (mitä meta-analyysia!).

Tähän tarkennuksena, että vastustajatkin ovat varmaan huomanneet, että maahinkainen koukkaa oikealta. Jolloin voi olla, että pistävät oman kovimman nyrkkinsä omaan oikeaan laitaansa, jolloin tulee kisa, että kumpi laita pyörittää nopeammin. Pitääkin miettiä, että lähdetäänkö tähän kilpajuoksuun mukaan vai otetaanko preaktiivinen asenne ja pisteteään maahinkainen poikkeuksellisesti vasempaan laitaan neutraloimaan vastustajan kovinta nyrkkiä.

Mutta sitten jännempi kysymys. Miten Galenit ja Goblinit olisi tehokkainta sijoittaa kokonaiskuvassa? Mikä on GG-tiimien oma näkemys asiasta? Pystyttekö itse vyöryttämään äärilaitaa?

[saloneju]

Henk.koht oon sitä mieltä, että meidän kannattaa laittaa Maahinkainen ottamaan aina vaan rehellisesti vastustajan kovin nyrkki. Näytetään ensimmäisestä skenaariosta asti, että meillä ei ole syytä vältellä kontaktia - jos saadaan psykologinen sodankäynti samalle tasolla kuin 2009 ja 2010, muutaman ekan skenaarion jälkeen meitä vastaan ei uskalleta asettua. Poikkeukseksi sanoisin, että mikäli SOS olisi asettumassa meitä vastaan, mennään vastakkaiseen nurkkaan - kilpajuoksun sattuessa Maahinkainen voittaa sen pelin.

[JonTzu]

Siinä että otamme aina kovinta settiä on huonotkin puolensa - vauriota tulee nopeasti sisään ja olemme sidottuina lähitaisteluun. Kyllä meillä täytyy olla optio koko ajan auki nokkelammillekin ratkaisuille.

Liikkuvuus ja reagointikyky ovat olleet Maahinkaisen suuria valtteja. Meillä on Sotahuudon kirmaavin armeija puolellamme. Puolemme ei kykene ainakaan loputtoman pitkään rivihakkaukseen. Ei pelata ihan täysin omien ja puolemme vahvuuksien ulkopuolellekaan jos ei ole pakko.

Itse huomasin että meillä ja liittolaisillamme on paljon hilpareita. Pitäisikö kokeilla joissain kohdissa hakkaushilparikohtaa johon olisi mällätty liki kaikki hilparimme? Hilparien ongelma on monesti etteivät ne hae kontaktia. Tuossa kohtaa olisi pakko ja tuki löytyisi kun muidenkin olisi mentävä samoille etäisyyksille.

EDIT: Ja niin, Juhanilta erinomainen pointti tuohon SOS-jyystöön. Jos heidän liittolaisensa kuolevat SOS on isolla porukalla helppo sitoa ja samalla skirmuttaa selästä hengiltä.

[tiamanti]

Jos Vorna on sukua Ulfnarille, niin voi olla, ettei se ole niinkään tukiryhmä, vaan enemmänkin pieni nyrkkirynnäkköryhmä. Onko jollakulla tarkempaa tietoa tästä?

Vornassa on myöskin ripaus Entaliaa - ellen väärin muista!

[Kantti]

Korostan samaa, mitä Juhani ja Joonas jo hakivat: meillä on liikkuvuutta, kykyä viedä taistelu jonnekin aivan muualle. Kun SOS tai Perkele vielä tuijottavat hämmentyneinä tai vähitellen kävelevät perässä, olemme ratkaisseet jo taistelun muualla.

SOS on sotahuudon ainoita ryhmiä, joita on suorastaan naurettavan helppo vältellä kenen hyvänsä. Mitä tekee vastustaja, jos sen 50 kovinta ei pääse lainkaan taistelemaan samalla kun muuta armeijaa rytyytetään?

[Minardil]

Näkisin, että taistelu voitetaan lyömällä enemmän lämää kuin vastapuoli, eli meidän kannattaa mennä paikkaan, jossa Maahinkaisen lähikontaktissa ylittämätöntä DPS:ää voidaan hyödyntää parhaiten. Vihreä raitiovaunu taas on erittäin hyvä ottamaan aivan jumalattomasti rankaisua vastaan, mutta he eivät myöskään aiheuta kovin radikaalia vahinkoa. Heti alusta asti pitää saada tekemisen meininki päälle niin, että jokainen sielu taistelukentällä tietää, että Aragoniaa vastaan asettuminen johtaa nopeaan ja varmaan kuolemaan.

Sos on sinänsä parhaita mahdollisia uhreja pyöröovelle, koska he eivät todellakaan liiku kovin nopeasti.

Pitää kuitenkin muistaa, että viime vuonna vihreä vaara voitti sillä, että pahimman häröpallon laannuttua heillä oli yhä raskas kilpikonna kasassa. Vaikka omia olisi ollut vielä enemmän jäljellä, pelimerkkejä ja koordinaatiota kilpikonnan kaatamiseksi ei enää ollut.

Sanoisin, että meidän kannattaa hyökätä vihollisen vaarallisimman (eniten vahinkoa lyövän) ryhmän kimppuun. Tämä tulee olemaan joko TuRämä tai PerKuola. Tavoitteena olisi tappaa vihollisen tappomyllyt ennen kuin he tappavat liikaa meikäläisiä. Sosista+Kastiliasta yli juokseminen kestää melko kauan, ja sillä aikaa tapporyhmät saavat paukuttaa meille tappioita.

Toisaalta, antamalla raitiovaunun vain hyristä hitaasti eteenpäin ja viimeistelemällä sen lopussa pelaamme heidän vahvuuksillaan. Saatan hyvinkin olla väärässä siinä, kuinka kauan panssarinyrkin yli menemiseen kuluu.

Itsehän olen syvästi ihastunut niihin noin kaksimetrisiin hakkausastaloihin, joilla on kiva paukuttaa vihulaisriviä maahan. Ne ovat possujen bravuuri, ja niillä on ennenkin saatu hämmentävän kovia linjaryhmiä kuriin, kunhan keihäsylivoimasta on päästy.


Sitten on tämä meidän skirmapumppu. Uskallan heittää G&G:n mitä tahansa muuta kahta skirmaryhmää vastaan levollisin mielin, mutta mitä tekemään? JonTzun mainitsema reagointikyky on koko Aragonian vahvuuksia. Jos olemme laidassa, Maukka Peruskoukkaus on tällä sakilla helppo toteuttaa (G1 koukkaa kahden metrin päästä, G2 katsoo, että vihuskirmarit eivät tule G1:n selkään, esmes).

Siitä olen samaa mieltä, että jos olemme lähitaistelussa, olemme siihen sidottuja, kunnes se on voitettu. Nopeat tilanteen ratkaisut ovat hyviä.

Koska skirmapumppu, mielestäni laita olisi meille hyvin luonnollinen paikka, vaikka kaikki sen arvaavatkin. Otetaan vastustajalta liikkumatila pois ja aletaan vyöryttää.

[Tuakko]

Aiheesta SOS vielä sen verran että mun mielestä runsaat hilparit on erittäin hyvä juttu niiden kanssa paristakin syystä. Ensinnäkin hilparilla pystyy laittamaan lyönnin taakse oleellisesti enemmän massaa pitkällä otteella tai oleellisesti enemmän vartta kun ottaa ns. halonhakkuuotteen. Tämä on tärkeää koska vihreitä miehiä ei kevyempien iskujen ottaminen ole koskaan juuri kiinnostanut, pitää lyödä niin että kypärä pyörii päässä. Toisekseen kilpirynnäköivien sooloilijoiden ja isompienkin joukkojen pysäyttämisessä poikittainen maila on keinoja siitä paremmasta päästä, kunhan vain saa aseensa nopeasti hakkauskuntoon ensikontaktin jälkeen. Hilparin perällä saa myös väännettyä kilpiä auki jos tekniikan sattuu hallitsemaan.

Sossia vastaan en missään nimessä haluaisi taistella herrasmiesmäisesti siten, että molemmilla on tilanne hallinnassa ja täydessä ymmärryksessä. Niillä on inhoittavia episkeppimiehiä takana, joiden jousiammunta on varmasti vaikeampaa kuin muiden ryhmien vastaavien syystä että sata kilpeä. Mieluiten näkisin SOSsin killpockettiin ajautuneena syystä että eivät osaa/halua levittää ja syystä että Aragonia osaa liikkua ja käyttää tilaa paremmin. Staattisessa jyystössä ei varmasti hyvä heilu JOS Maahinkaisen miekkamiehet ei pääse iholle. (Myös tässä syynä osittain se että keihäillä tökkiminen jää paljon helpommin laskematta osumaksi vihreässä rivissä kuin rehti pamputtaminen)

Psykologisena pointtina vielä se että on tärkeää tuottaa SOSsille se tunne että niiden laidat lanataan, moraali ja taisteluteho laskee ja keihäät alkaa harittaa epäoleellisiin suuntiin.

[Kantti]

SOS kuuluu myös juuri niihin ryhmiin, jota vastaan kannattaa mielestäni heittää omasta armeijasta juuri se liittolaisarmeijan nyrkki käskynä taistella viivyttäen. Joku perkele nollannee SOSin tehot aika hyvin samalla kun me saamme ratkaista taistelun muualla.

Mutta tarvittaessa vain toki sosin silmille. Parhaitenhan toimii mahdollisimman kevyen, mutta edelleen kestävän etulinjan jättäminen ja ameebamainen viholisen syöminen muilta puolilta.

[JonTzu]

Ihan vain varustesivuhuomiona pk-seudun treeneissä näki taas kuinka täällä väki tykkää tökkiä jalkoihin keihäällä. Sitä ei huomaa ja sen saa torjuttua helposti pitkällä kilvellä. Tehkää pitkiä kilpiä. Ei tarvitse olla leveitä, pitkiä vain. Sanonpahan vaan kaikille uutta kilpeä harkitseville, ainakin Maahinkaisilla on monilla uusi kilpi tekeillä.

[JonTzu]

Ja yhtenä juttuna männävuosien videoilta: jouset ja keihäät kuolevat videoilla taistelun hässäkkävaiheessa kaikkein varmimmin sillä että jäävät yksin käveleksimään. Molemmilla on eteenpäin pelon kenttä jota he pystyvät pitämään hallussaan mutta heitä isketään videoilla selkään erittäin helposti. Pysytään kasassa hässäkkävaiheessa ja suojellaan jousia ja keihäitä.

Lopputaistelussa on alkanut olla mukana kasassa pysyviä armeijoita tai ainakin isoja organisoituja joukkioita. Näitä ei enää voiteta pelkällä skirmauksella vaikka sillä voidaankin saada vastustajan voimia sidottua ratkaisun hetkelle. Tarvitaan oma organisoitu massa ja aselajien yhteistyötä että ne viimeiset purkit aukeavat.

Tämä voi jo joillekin kuulostaa kovin organisoidulta mutta jo sillä että pysyy lippujen lähellä, ei jää yksin vaan menee porukan mukana aktiivisesti kohti eturintamaa ja huutaa Aragoniaa on aika lähellä tämän toteutumista.

[Isokisu]

Moe !!

Mie olen tässä katsellut toisinaan aikani kuluksi sitä miten massat liikkuvat kentällä ja yllättävän paljon toistetaan samoja kuvioita. Viime vuodesta oppineena sanoisin, ettei enää kannata (ainakaan kentällä) koettaa perinteistä "sivusta sisään ja toisesta ulos" -taktiikkaa, sillä ryhmät ovat oppineet laittamaan reunoihinsa massaa. Camuloskaan ei enää huolettomasti kirmaa sinne miten päin haluaa, vaan siellä on rumia kilpiä ja ikäviä keihäitä jonossa heti. Sitä voi myös suositella omalle porukalle, toimii hyvin.

Paras paikka hyökätä selustaan onkin keskeltä: kun rintama etenee, se hajoaa ja keskeltä pääsee hyvin livahtamaan parempiin asemiin selustaan skirmaamiseksi. Pitää vain odottaa sopivaa väliä, sillä kun rintama on lähtenyt rakoilemaan sopivasti, ei sitä enää ehditä muodostaa uusiksi. Ja vaikka vastapuoli huomaakin erkanevan skirmausryhmän, on sillä muitakin murheita, kun edestä tulee raskaampaa sakkia suoraan päin.

Ikävä kyllä, tämä pätee myös omaan posseen... Kun rintama liikkuu nopeasti, se hajoaa myöskin helposti (ja äkkiä) ja sitten sitä ollaankin kuka missäkin pienissä lösseissä kahakoimassa. Ja mitä isompi kenttä, sen laajemmalle ryhmä hajoaa ja sitä helpommin siitä pääsee pinkomaan läpi selustaan.

Toisekseen, jousiampujia kannattaisi käyttää ryhmänä. Useampi jousimies saa aina ikävää kutinaa aikaan selkänahkaan, kun joutuu pitämään silmällä montaa eri ampujaa. No siis, boffonuolihan ei ole mikään täsmäase, nuolen pystyy väistämään joskus aika vähälläkin vaivalla, joten tehokkuutta voisi saada enemmän joukolla, kuin yksilöllä.
Lisäksi, yksittäiset jousimiehet ovat vähän liiankin helposti tapettavia kentällä.

Tämä skenaario ei vain toimi, ellei saada jotakuta onnetonta pask...siis reipasta ja tuota...haasteellisista toimintamalleista kiinnostunutta henkilöä komentamaan erikseen jousiampujia tarvittaessa. Jousiampujat eivät tule omillaan pysymään kasassa vain sen takia, että joku jossain skenun alussa sanoin niin.

Kolmanneksi: ryhmä joka pysähtyy, on vaarassa. Tämän olen nähnyt käyvän aika monta kertaa toteen. Toisinaan, kaksi linjaa kohtaa ja pysähtyy. Toinen pitää asemiaan ja toinen ei uskalla hyökätä. Yleensä se, joka pitää asemiaan pystyy pitämään niitä hyvinkin pitkään ja monesti skenaario jopa loppuu, ilman että hyökkääjä on päässyt rintamasta läpi.
Camuloskin on saanut toisinaan pysäytettyä porukkaa ja kun hyvältä hyökkäykseltä saadaan kärki pois, lopputuloksena on epäröintiä, paremman aseman etsimistä ja mahdollisten vahvistusten odottamista.

Tässä ei kuitenkaan ole mitään selvää reseptiä, miten tilanne toimii. Välillä se tapahtuu maaston muotojen myötä, välillä vain osapuolet ovat niin tasaväkiset. Yhtä kaikki, se ryhmä joka pysähtyy linjaan ja jää odottamaan, jää lähinnä odottamaan omaa tuhoaan...

Ja viimeiseksi: Älkää ikinä missään metsäskenussa lähettäkö skirmaajia metsään "koukkaamaan" vastapuolen selustaan hyvissä ajoin, koska hyvin, hyvin usein te lähetätte ryhmän hajaantumaan maastoon mahdollisuutenaan törmätä hallitsemattomasti vihollisiin sekalaisina pikkuryppäinä. Parhaimmassa tapauksessa puolet porukasta on hukassa, kun kontakti katkeaa ja kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Metsässä on vaikeampi liikkua ja porukka hajoaa todella helposti, joten vaikutusta ei kannata tehostaa heittämällä porukkaa juoksemaan päättömästi sinne ja tänne. (Riskissähän tällä ei ole mitään merkitystä.) Pahimmillaan skirmausryhmä vaan jää tapettaksi pusikkoon tai aika menee enimmäkseen tehottomaan häröilyyn ja ravaamiseen. Skirmaajat on hyvä lähettää härkkimään vihollista vasta sopivan etäisyyden päästä. (Mikä se "sopiva" sitten ikinä lienee onkaan...)

Huom! Väijytys on asia erikseen. Tässä en puutu siihen.

Nyan!

T: Allergiakisuli

[Tuakko]

Mä rohkenen jousen toisella puolella olevana olla hieman eri mieltä tuosta nuolten keskittämisestä. Ainakin mulle tulee huomattavan epämieluisa olo taistella rivissä samalla kun joku sihtailee mua boffonuolella. Taisteluteho ja keskittyminen laskevat dramaattisesti ilman että sitä nuolta välttämättä ikinä edes tulee päin pläsiä. En usko että tilanne hirveästi muuttuu jos niitä jousia on useampia. Toki kannatan myös niiden vihollisten sotajumalien ihan konkreettistakin tiputtamista, mutta tämä nyt vain pointtina

[Leldin]

Itse näin maahinkaisen jousiampujana ja muutamat sohut nähneenä rohkenisin ehottaa jousten käytöstä seuraavaa:

Ei yhtenä massanna tai edes 4 ampujan ryppäissä, vaan ripoteltaisiin pareina niitä pieninä välimatkoina linjan taakse ja kohteina aina edessä/sivussa (ei katsovat) keihäät ja sotajumalat. Optimia olisi että toisella olisi aina nuoli valmiina edessä olevaa keihästä varten mutta jotenkin en usko että saadaan niin hyvää koordinaatiota tohon, mut pareina sen vuoksi että saa helposti/nopeasti pudotettua aina keihään pois pelistä. Tämä estää/hidastaa vastustajan keihäitä huomattavasti toimimasta ja silti olisi tehoa verrattuna siihen että vain yksi ampuu kerralla.

Yksinäisinä linjan takana jousimiehet/naiset olisivat enemmän pelotteena kuin toimivana suhteessa tohon parina työskentelyyn, tietysti jos tarkoituksena on vain saada vastustajan keihäät toimimaan hitaasti ja pelokkaasti niin siihen riittää ripotellut jousiampujat. Itse kuitenkin lähtisin hakemaan myös sitä tehoa irti niistä ja niinkuin Minardil sanoi, laitetaan taas se jousi/nuoli pelko noihin keihäisiin. Eli jotain tehoa myös!

[Misumasu]

Mun mielestä on hienoa, että muut armeijat tuntuvat aliarvioivan Argonian linjakyvykkyyttä. Voin toki itse sortua ylimielisyyteen, mutta mun mielestä meillä tarpeeksi kestävä linja ottamaan vastaan mikä tahansa muu vastustajan linja. Kuola tulee kovaa, joo, mutta niitä on vain 30 + Perkele, jonka linja ei ainakaan paperilla näytä tiiviiltä.

Sos kestää paljon kurmutusta ja heillä on pitkiä keihäitä, mutta aina ne on ajas alettu puhtaasti kokemuksella ja treenatulla rutiinilla.

Taifani luottaa selvästi keihäisiinsä, mutta rämäläisten kilvet eivät heitä pelasta, jos mennään päälle aggressiivisesti. Turalaisten lyhyiden keihäiden edessä ei tarvitse nöyristellä, vaan niistetään ne pitemmillä keihäillä varustetuilla kokeneilla keihäsmiehillä, sekä tarvittaessa hilpareilla ja raskaasti panssaroiduilla kilpimiehillä. Omat jouset kun pitää vastustajan pitemmät aseet pinteessä röyhkeällä lähikontaktilla, niin omat pääsee tekemään kovaa tulosta.

Vähän huolettaa, mikäli Rutto + pahimmillaan Muerte on niskassa sitomassa liikaa miesvoimaa rivistä. Tämä ehkäistään kuitenkin aggressiivisilla ratkaisuilla. Ei jäädä tuleen makaamaan, yli vaan.

[ZamboNet]

Vähän huolettaa, mikäli Rutto + pahimmillaan Muerte on niskassa sitomassa liikaa miesvoimaa rivistä. Tämä ehkäistään kuitenkin aggressiivisilla ratkaisuilla. Ei jäädä tuleen makaamaan, yli vaan.

Mikäli vastustaja saa aikaan näin voimakasta selustakarvausta, niin sen on täytynyt tehdä uhrauksia jossain tämän saavuttamiseksi. Mikäli siivousryhmä ei pysty huolehtimaan tästä, niin meidän pitää pohtia vahvistetaanko siivousryhmää GG:n avulla. GG:llä on taitavaa sakkia, jolla on hyvää pelisilmää ja tarvittaessa näinollen kykyä pelata siivousosastossakin. Lähtökohtaisesti tähän ei tietenkään pyritä vaan yritetään löytää GG:lle "parempi paikka" näyttää mistä heidät on tehty.

Jousien käytöstä haluaisin laajemmallakin tasolla tuota esille sen mitä Otto ja Juuso (ja muutama muukin) on jutustellut, että mikäli jousella haluaa muutakin kuin pelotevaikutusta viholliseen, niin silloin monissa tilanteissa on hyötyä siitä, että jousi menee jonkun isolla kilvellä varustetun miehen taakse ampumisvalmiuteen ja kuikuilee sopivan kohteen. Sopivan paikan tullen jousimies käskee kilpimiehen matalaan asentoon ja ampuu välittömän snap shotin kohteeseen. Tällöin kohde ei usein kerkeä reagoida yllättävään nuoleen, koska ei ole tiedostanut koko jousen olemassaoloa. Jos tätä halutaan käyttää yleisemmin, niin olisi hyvä sopia joku proseduuri, jolla kilpi ja jousi ovat kumpikin "automaagisesti" samalla sivulla. Jotain tyyliin:

1. Jousimies löytää sopivan kilpimiehen, taputtaa kädellä olkapäälle ja sanoo "jousi takana"
2. Kilpimies tiedostaa tilanteen ja kuittaa "sain"
3. Jousimies kuikuilee kohteen ja jännittää jousen valmiiksi, sopivassa paikassa huudahtaa kilvelle "alas!"
4. Kilpi kyykistyy ja jousi ampuu
5. Kilpi nousee takaisin ylös ja jousi alkaa etsiä uutta kohdetta

Tätä on jonkin verran harrastettu maahinkaisjousien kanssa yhteistyössä, enkä usko, että tätä olisi mahdotonta toteuttaa suuremmassakin mittakaavassa. Tärkeinhän muistettava asia tuossa on juuri se, että jousi pitää huolen että kilpi on mukana toiminnassa ja kilvelle tärkein, että se on valmis antamaan tilaa oikealla hetkellä. Vai meneekö liian vaikeaksi?

Jousien ryhmäkäyttö-doktriinista vs yksittäiskäyttö-doktriinista voinee mikkotus tai joku muu possujen pitkän linjan jousisankari antaa lausuntonsa? Itse omien (meleetaistelijan-)kokemusteni perusteella allekirjoittaisin Leldinin/Tuakon lausunnon.

[JonTzu]

Minulle tärkeintä on että ne keihään kanssa heiluvat pölleröt tiputetaan edestäni. Kilvellä tai polella on helppo työstää kun vastustajan keihäät ja sen jälkeen polet on tiputeltu pois. Lisäksi keihäiden tiputtelu nopeasti ottaa vastustajalta luuloja pois ja passivoi. Eli en ole pelkän pelottelun kannalla, kyllä tiputustehoakin täytyy hakea.

Isokisun kommentteihin jatkaisin että jousi ei ole täsmäase. Sillä on mentävä ampumaan melko lähelle. Tässä rivin mukana meneminen ja jousien suojaaminen ovat avainasemassa.

Maahinkaisilla on aina ollut liian vahva into jatkaa voittoisia tilanteita nopeasti, oman porukan hetkellisen hajottamisen uhallakin. Tätä on yritetty rajoittaa koska tappiot muodostuvat helposti suuriksi. Tämän vuoden suuri haasteemme tulee olemaan pakan kasassa pitäminen ja silti liikkeessä pysyminen. Kuten aiemmin viisauden sanoina todettiin liikkeen loppu on tappion alku. Aloite on säilytettävä, liikkeellä ja ajatukselal saa monesti jaettua liian suuren vastustajan voitettavan kokoisiin paloihin.

[Kantti]

Rutto on meidän selkäämme asti päästessään niin hajallaan, ettei muodosta kuin häiriötä.

[Minardil]

Jousiampujat pareina

Tämä x 9000. Kaksi nuolta tiputtaa panssarikeihäsmiehenkin, ja vaikka toinen ei osuisi, yksikin perille mennyt osuma passivoi keihäsmiestä. Isossa klimpissä toimiminen on jousille siitä vaikeaa, että ne ovat tosi helposti toistensa tiellä, juoksevat kaverin ampumalinjan yli ja kaikkea muuta häröä. Näkisin mielelläni sitä, että jousiampujapari sopii yhteisen kohteen, ampuu ja hakee seuraavaa kohdetta.

Mun oman kokemuksen mukaan jousella kaikkein tehokkainta on juosta sivuttaissuunnassa oman rivin takana hakemassa aina sitä tyyppiä, joka katsoo vähän toiseen suuntaan. Jos pitää olla vain yhdessä paikassa, lähimmät vihulaiset oppivat nopeasti varomaan nuolia. Se passivoi ja hidastaa, mutta silloin nuolia on vaikea saada perille.

Keihäsmiehiä on helpoin ampua silloin, kun he pistävät. Keskittyminen on yleensä keihäänvarren suuntaisessa kohteessa ja kilpimiehet joutuvat antamaan tilaa. Silloin kun napauttaa nuolella, tikkauspasmat menevät pahasti sekaisin panssaroidultakin äijältä.

Ja viimeinen nuoli kannattaa lähes aina säästää pelotteluaseeksi. Näillä on parhaimmillaan ajettu koko Rutto karkuun yhden huutavan ja tähtäävän keltin voimin (2007, oi niitä aikoja).

Tuota jousen ja kilven yhteistyötä aion kyllä testata ja testauttaa Noxbossa, se nimittäin kuulostaa tosi hyvältä. Pitää vain varoa, kun varsijouseni ongelmana on se, että lavat lyövät liian läheltä kilpimiestä ammuttaessa tätä (toivottavasti panssaroituun) päähän

[Misumasu]

Tehtiin Leldinin kanssa taidetta tosta jousi-kilpimies-kombosta jo vuosia sitten, toimii kuin häkä junanvessassa.

[mikkotus]

Isokisun kommentteihin jatkaisin että jousi ei ole täsmäase. Sillä on mentävä ampumaan melko lähelle. Tässä rivin mukana meneminen ja jousien suojaaminen ovat avainasemassa.

Eeeeeeei pidä paikkaansa! Onnistuu vallan mainiosti myös kauempaakin, ja oikeastaan joissain tilanteissa on helpompaa ampua kauempaa. Lähietäisyydeltäkin joutuu yleensä ampumaan viistoon, koska erittäin useasti suojaavat kilpimiehet ovat hereillä.

[JonTzu]

Isokisun kommentteihin jatkaisin että jousi ei ole täsmäase. Sillä on mentävä ampumaan melko lähelle. Tässä rivin mukana meneminen ja jousien suojaaminen ovat avainasemassa.

Eeeeeeei pidä paikkaansa! Onnistuu vallan mainiosti myös kauempaakin, ja oikeastaan joissain tilanteissa on helpompaa ampua kauempaa. Lähietäisyydeltäkin joutuu yleensä ampumaan viistoon, koska erittäin useasti suojaavat kilpimiehet ovat hereillä.

Sinulla ehkä on helpompaa!

Videoita katsoessa tulee mielikuva että osumaetäisyys alkaa kymmenestä metristä, sitä kauempaa suurin osa nuolista menee minne sattuu.

Toisena pointtina tähän asiaan on myös se että kaukana seisovat jousiampujat kirmataan videoilla hengiltä todella helposti. Näyttää lähinnä huvittavaltakun raskaat keihäsmiehet iskeä löntystävät viinet puolillaan taistelun ulkopuolelle seisoskelemaan jäänyttä jousilaumaa selkään.

Ja komppaus tuolle kahden jousen tuplaosumien hakemiselle, itse olen saanut possuiltakin niin monta rintatuplaa etten halua pohtia niitä nyt kyllä hetkeäkään pidempään.


Nyt näissä viesteissä korostuu tällainen dynaaminen henki. Jos stereotypia on että muut hurraavat ja keihäät ratkaisevat niin meillä korostuu täysin erilainen "kaikki tekee" -henki. Oikein!

[Minardil]

Ja komppaus tuolle kahden jousen tuplaosumien hakemiselle, itse olen saanut possuiltakin niin monta rintatuplaa etten halua pohtia niitä nyt kyllä hetkeäkään pidempään.

Tässä muuten hyvä pointti. Etenkin jousiparina keihäsmiehiä kannattaa tähdätä ylävartaloon, ei päähän. Kaksi osumaa ylävartaloon tappaa siinä missä päähänkin, mutta osuma-alue on isompi, plus silmäosumien todennäköisyys laskee hilppasen. Keihäsmiehillä kun ei ole inhaa kilpeä peittämässä nännejä. Ja jos keihäsmiehestä näkyy vain pää, hän ei kyllä tikkaakaan tehokkaasti.

[Isokisu]

Moe !!

Niin, jousi ei ole täsmäase, mutta ei se ampumaetäisyyskään ole aina niin rajattu. Nuoli nyt ei vain aina mene sinne mihin haluaisi.
Siitäkin huolimatta, että foorumikeskusteluissa on vuodesta toiseen heppuja, jotka tuntuvat pitävän jousiasetta jonkinlaisena taikavempeleenä, jolla ikävät ja pahat jousiampujat tikkaavat ketä tahansa silmään halutessaan niin. Jopa hyttysiä. Mäen takaa. Naapuripitäjän puolelta.

Hirmuiseen keihäshärdelliin on ikävä ampua, kun monesti nuolen tielle heilahtaa jokin ase, joko vastapuolen tai omien. Todellakin on parempi ampua sivustaan kuin ihan suoraan edestäpäin. Iso kilpimies on kiva kaveri, ainakin näin tyngälle, koska kilpien välistä on hyvä kuikkia ampumapaikkoja.

Ja mitä Muerteen tulee, niin heillä on tapana kerätä innolla lippuja, joten kovia ryhmä tai rivivastuksia he eivät ole. Rutto taas harvoin keskittyy piinamaan ketään kovin kauaa, eivätkä he suuremmin lipuista perusta. He tekevät tapon tai pari ja kirmaavat eteenpäin, ellei jokin ole esteenä.

Jousiampujien tehokkuuteen vaikuttaa myös sää ja maasto: tuulenpuuska voi ohjata nuolen aika nätistikin monta metriä ihan muuanne ja metsässä on puita, oksia, jne. jotka vaikeuttavat ampumista.

Viimeinen viisaus mitä minulla on jaettavana, on se että vihollista ei pidä aliarvioida. Tämän erheen tekevät monet joka ikinen vuosi. Kuuluisat viimeiset sanat: "Höhöhö, nehän on vaan..."

Ryhmät muuttavat muotoaan, ihmiset treenaavat ja kehittyvät ja aina joka possessa on mukana Sattuma, Vahinko ja Tilaisuus, jotka kyllä tykkäävät säätää kuvioita uusiksi aina tilaisuuden tullen. Edellisvuoden jyrä voi olla tämän vuoden susi ja viime vuoden nyyppäripoppoo voikin yllättää ja kiivetä sijoituksessa monen konkarin yli.

Avanti Poppolo!

Eikun...Aragonia...Espanja...OLÉ!

T:Nyankisuli

[Misumasu]

Painttia! Tässä oma näkemys tehokkaasta jousiparin toiminnasta.