Taifa Noxbossa

[Keisari_P]

Keitäs kaikkia on tulossa?

Otetaanko jotain tavoitteita armeijatasolla?

[Susikukko]

Vähimmäis vaatimus ois ainakin pari kertaa hyökätä niin, että rämä sitoo ja shareb deb iskee saman vihollisen kylkeen

[Kops-Max]

Meitä on tulossa yhteensä parisen kymmentä kai Sherab Debiä. ~9 Entaliaa ja joku 12 Turaa? Sitä yhteistä koordinointia Rämän kanssa pitää testailla. Ulfnar pääsee treenailemaan antiskirmausta ja Muerte tekee mitä parhaiten tekee

Mun mielestä vois jossain vaiheessa ihan lyhyesti kokeilla sellasta, että vaikka vähän vaihetaan sotureiden paikkoja armeijatsolla, säilyttäen ryhmien roolitukset kuitenkin. Eli siis vaihettais pari keihäsmiestä ja pari kilpimiestä päikseen ryhmien välillä. Laajennettais sitä pelisilmäämme vähän muidenkin ryhmien suuntaan kun opittais vähän ennakoimaan miten kukin ryhmä reagoi tiettyihin tilanteisiin, millä asenteella siellä mennään jne. Sohussakin tarpeen vaatiessa (JOS oma ryhmä ois vaikka sattunut tuhoutumaan rynnäkössä tjsp) olis helpompi hypätä Ulfnarin kilpien jatkoksi jos tietäis miten Ulfnarissa hommat hoidetaan.

* Meillä varmaan Sherab Deb vaatii myös sisäänajoa. Noxbossa näkee sit että kuinka paljon vai toimiiko homma heti kuin rasvattu Näin isolla porukalla ei olla vielä päästy kokeilemaan ja meillä kuitenkin on tämä kahden ryhmän fuusio. Vaatii totuttelua, että saadaan integroitua kaksi erilaista taistelutapaa yhteen. Vaikka kamujahan me jo ollaan keskenämme. Tää käytännön ryhmätoiminta vaan on se minkä treenaamista en halua laiminlyödä.

[qMp]

Aki kerto silloin kun huudettiin Ulfnar, että heitä ois tulossa paikalle vähintään 2, eli hän itse ja oisko sit Anke? Mutta voi tulla säkällä enemmänkin. Ainaki päästään jubailemaan toimintatavoista, jos ei muuta.

[Kops-Max]

Aa okei. Niin Muertestakaan en tiedä, onkohan ne tulossa? No joo. Meillä prioriteetit varmaan on Sherab Debin sisäänajo ja koordinointi Rämän kanssa. Niistähän nyt on varmaan eniten kiinni.

[Keisari_P]

Yhteispelin harjoittelu varmaan olisi se mitä tarvitaan. Tähän asti käytännössä kaikissa sotahuudoissa suunnitelmista huolimatta ryhmät hajaantuvat toisistaan (ja yksilöt ryhmistään) välittömästi ensikontaktin jälkeen.

[Bunkka-pop]

Muertea taitaa tulla omien tietojeni mukaan vähintään 6. Uskoisin kuitenkin että enemmänkin olisi valumassa paikalle.

[Susikukko]

Huh, se helpoittaa jo paljon.

Toi ryhmien ajautuminen erilillen on kyllä ihme ilmiö, viime vuonnakin coronan ja rämänkin piti olla yhdessä, mut aina vaan ajauduttiin erilleen? Ehkä me nyt murretaan se?

Ulfnarilla on oma iso mökki? ... ainakin on tilaa?

[gobliini]

Ulfnarin mökki on käytännössä vanhan ulfnarin mökki. Siitä tuli siis melko sekalaisen sakin majapaikka. Tilat on kyllä käytössä ainakin mun käsittääkseni.

[Joensuu]

Taifa Noxbossa oli aika loistoa. Tosi kivasti toimi varsinkin siinä lauantain alkupuolella kun oltiin eniten yhdessä. <3

Muuta kummempaa en jaksa kirjoittaa. Pilkin jo nyt treenileirin jäljiltä sohvalla.

[Beatific]

Feissarin statuspäivitysten mukaan ilmeisesti meni ihan kivasti?

Nyt kun en tiedä mistään mitään, niin tässä vanha viidakon sananlasku: epäreiluilla jengeillä kaikki tuntuu helpolta. Ei anneta sen nousta hattuun.

[qMp]

En tiedä sunnuntaista kun jäin siivoamaan mökin muiden mättäessä ja lähdin jo ennen kahtatoista kotia, mutta lauantaina kyllä onnistu aika maukkaasti toiminta. Puolet tosin jouduttiin ottamaan Sherab deb ja Rämä eri puolilla, mutta saatiinpa ainakin omaa pakkaa testailtua ja arvioitua sitten niissä skenuissa.

Ja tultiin Maxinkin kanssa sanomaan sen jonkun skenun päätteeksi, että Rämä toimii kuin piri. Taisi olla juurikin se, jossa Rämä sitoi ja me heilahdimme reunasta. Jesuksen keihästuki oli muuten aika herkkua, ois kiva saada niitä omaan armeijaan.

[Bunkka-pop]

: epäreiluilla jengeillä kaikki tuntuu helpolta. Ei anneta sen nousta hattuun.

Ai vähän niinku rämän kilpimies + muertelainen yhdenkäjenaseella vs. possujen keihäskilpitaistelupari?

Mut asiaan:

Jesuksen keihästuki oli muuten aika herkkua, ois kiva saada niitä omaan armeijaan.

Olen nyt puolisen vuotta mättänyt imperaattorien kanssa ja pakko myöntää että se sakki on härskin hyviä keihäillä. Jos vielä itse järjestäjille olisi jäänyt mielikuva tehottomasta imperaattorista aikojen takaa niin ne saattaisi saada ihan puoli ilmaiseksikin jopa (ne kaikki 3 siis)

Toki jos emme saa imperaattoreja tai se tapahtuisi jonkin isomman tilkkiryhmän kustannuksella niin mulla vois olla ässä hihassa mikä vaatis jatkonegaatioita Ivarin kanssa...

[Skylark]

Heti kun mun silmä välttää niin rämä rupee pärjäämään.. mutta hyvä että näin. Itse sain rakennettua viikonloppuna Mustan Surman, joka tuplaa mun KDR:än sohussa. Sitten asiakysymyksiin:
* oliko kilpi/keihäs-suhde hyvä? osasko kukaan vastustaja rynnäköidä iholle?
* kuinka paha se mega-ateria -maahinkainen oikein oli? mitä ne teki?
* tuliko kuolema edestä vai takaa?

[qMp]

Heti kun mun silmä välttää niin rämä rupee pärjäämään.. mutta hyvä että näin. Itse sain rakennettua viikonloppuna Mustan Surman, joka tuplaa mun KDR:än sohussa. Sitten asiakysymyksiin:
* oliko kilpi/keihäs-suhde hyvä? osasko kukaan vastustaja rynnäköidä iholle?
* kuinka paha se mega-ateria -maahinkainen oikein oli? mitä ne teki?
* tuliko kuolema edestä vai takaa?

taifaskenuja tosiaan kun pääsin kokemaan vain lauantaiaamusta, niin en kovasti osaa ottaa kantaa kysymyksiin koko Taifaa koskien, sherab deb:llä sen sijaan:

keihäslinja oli varsin elastinen, saatiin sidottua useaan otteeseen kuola tai jopa kuola+valkoinen (rynnäköinnistä huolimatta) loistavasti niin, että muu oma armeija pääsi toimimaan sillä aikaa
tehtiinpä jopa yhen kerran semmonen jännä kilpikoukkaus vihollisen kylkeen keihäiden hoitaessa linjaa - huvittaa suuresti kun katka tuolla palautteessa kommentoi yleisesti että ei ollu tapahtuman aikaa monesti keihäillä riittävästi kilpiä nuolisuojana, en itse kokenu ongelmaksi

kun saatiin parin alkuskenaarion jälkeen pakka toimimaan (vaikka osapuoli voittikin skenaarion, niin tuhouduimme itse lähes kokonaan) niin tappiot pienenivät ja yhteistyö muun armeijan kanssa helpottui ja kuolemat ylipäätään edestäpäin vähenivät
takaapäin ei kuolemia tullut, mikäli oli ulfnar, muerte tai jesukset paikalla - eräässä mähinässä (jossa antiskirmiä/muuta selkävahtia/reserviä ei siinä reunassa ollut) jäi kuitenkin kummallisesti muutama kuolalainen linjamurtoyrityksensä jälkeen meiän linjan taakse ja jonkin ajan kuluttua toinen kävi teurastamassa vähintään 20 taistelijaa sherab deb:ltä ja maahinkaiselta siitä huolimatta, että aina satunnaisesti joku ehti huomauttaa "SELKÄ!" (kun oli niin kiva draivi eteenpäin niin ei tainnu satunnainen huutelu takanapäin herättää tarpeeksi huomiota)

Enimmäkseen sherab deb:llä sivusta kuulemieni keskustelujen ja jälkipohdintojeni perusteella voisi olla hiukan enemmän maltillisuutta toiminnassa yksilötasolla. Tarve päästä tappamaan tuntui ja näkyi, Max ja Joona joutu käyttämään ääntä paljon. Myös pariin otteeseen oli epäselvää mitä oltiin ylipäätään menossa tekemään, tosin niissä saattoi myötävaikuttaa suunnitelman muuttuminen armeijatasolla viime tinkaan. Ennen taistelua ois silti ihan kiva keskittyä kuuntelemaan mitä johto sanoo ja toimia mieluummin sen yleisen suunnitelman mukaan.

Fiiliksiä ylipäätään:
Ulfnarin kanssa tuli tehtyä eniten yhdessä. Laatu korvasi määrän (2-3 taistelijaa paikalla).
Muerte oli niissä skenaarioissa joissa samalle puolelle päästiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, muuta ei tullu oikeen nähtyä. Muistaakseni pelastivat meiän osalta tilanteen muutamassakin hyvässä kohdassa.
Rämä tuntui kivasti tutulta ja luotettavalta. Hyvältä tuntuu tosiaan se, että armeijan toinen iso ryhmä on sellanen, jonka kanssa on tullu tehtyä ja on helppo tehdä yhteistyötä yhä edelleen. Tutulta tosin valtaosalle turan puolelta enemmänkin ryhmänä kuin yksilötasolla. Ehkä tätä päästään korjaamaan jos saadaan kesäkuussa hiukan vielä juhlittua. Ja ehkä turangit jaksais myös noudattaa muiden esimerkkiä ja käydä vähän entistä aktiivisemmin pk-treeneissä.

[Kops-Max]

Fiiliksiä ylipäätään:
Ulfnarin kanssa tuli tehtyä eniten yhdessä. Laatu korvasi määrän (2-3 taistelijaa paikalla).
Muerte oli niissä skenaarioissa joissa samalle puolelle päästiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, muuta ei tullu oikeen nähtyä. Muistaakseni pelastivat meiän osalta tilanteen muutamassakin hyvässä kohdassa.
Rämä tuntui kivasti tutulta ja luotettavalta. Hyvältä tuntuu tosiaan se, että armeijan toinen iso ryhmä on sellanen, jonka kanssa on tullu tehtyä ja on helppo tehdä yhteistyötä yhä edelleen. Tutulta tosin valtaosalle turan puolelta enemmänkin ryhmänä kuin yksilötasolla. Ehkä tätä päästään korjaamaan jos saadaan kesäkuussa hiukan vielä juhlittua. Ja ehkä turangit jaksais myös noudattaa muiden esimerkkiä ja käydä vähän entistä aktiivisemmin pk-treeneissä.

Komppakomp.

Tosiaan, alussa meni jonkin verran aikaa yleiseen huonosteluun ja jäätyilyyn. Entalia+Tura tuntui uudelta jutulta vielä lauantaiaamuna, mutta parin skenun jälkeen alkoi jo tulla sellanen fiilis, että perhana, me ollaan luotu toisillemme.

Taifaa kokonaisuutena on paha havainnoida, mutta Taifan ryhmistä pystyy sanoa jotain.

Rämällä tuntui oikeesti olevan sitä kestävyyttä. Te olitte lauantain kentissä usein se viimeinen ryhmä hengissä. Sunnuntain suorituksissa oli ehkä enemmän varianssia? Lauantaina kun oltiin Maahinkaisen kanssa iltapäivällä, niin ne oli vielä kovin vakuuttuneita siitä, että te olette hitaita. Sunnuntaina puolestaan veditte parissa metsäskenussa tosi teräviä ja koordinoituja ryhmittymisiä ja hyökkäyksiä. Seurasin Maahinkaisten kuolleiden keskuudessa juttutuokiota siitä kuinka te olitte vetänyt ihan ältsin hyvin. Yhteistoiminnasta on hyvät odotukset. Jos me päästään rakentamaan tilanteita samalla lailla kun mitä siinä yhdessä la-aamun kentässä, niin pitäis olla ihan hyvin pullat uunissa. Te otatte kontaktin, ja me pyritään agressiivisesti pussittamaan. Ei voi mennä pahasti pieleen

Muerten suorittaminen oli todella jees. Kun skenun alkaessa huomasi, että teidän porukka tulee vanavedessä, niin stressi katosi kummasti. Teitte muutaman kipeän hyvän rynnäkön/painotuksen niin että ratkaisitte taistelun meidän hyväksi ihan kuus nolla. Vakuutitte mut siitä reservi-ajatuksesta ihan täysillä. Teillä on hyvä silmä ja te näätte sieltä linjan takaa parhaiten mihin teitä tarvitaan.

Ulfnaria oli harmillisesti vaan pari kaveria seuranamme, mutta jos teillä on ryhmänä yhtään samanlainen meininki mitä viikonloppuna näki niin voi hyvä päivä. Ihan vaan kun oli ne pari kaveria antiskirm-tehtävässä Sherab Debin takana niin yllättäen kukaan ei päässytkään tappamaan meitä selästä. Pysyitte matkassa ja hoiditte hommanne hyvin. Ja teillä oli asenne kohdallaan.

Summa summarum: Taifa <3

Omasta toiminnasta vielä keskeiset huomiot. Kun saatiin tilaa liikkua, niin kovatkaan ryhmät ei kävellyt meistä läpi. Otettiin Kuolan rynnäkkö vastaan minimitappioin ja seuraavassa skenussa Valkoisen ja Perkeleen hitaampi pallo, ja taas pysyttiin elossa? Hyökätessä taas avainsana oli se liike ja draivi. Kun saatiin porukka koordinoitua tehokkaasti, niin me tehtiin tuhoa. Valkoinen piestiin kokonaisuudessaan muistaakseni kaksi tai kolme skenua peräkkäin, ja Perkele annihiloitiin pariin otteeseen aika tehokkaasti. Meidän keskeisimmät kuolinsyyt oli varmaan se, että veto loppui kesken (johti passivoitumiseen ja siihen, että vihollinen käveli yli) ja se, että ajauduttiin liian hajalle toisistamme (johti altistumiseen skirmish-ryhmille ja siihen, että yksinkertaisesti voima jakaantui liikaa). Useimmiten molemmat yhdessä.

[Joensuu]

qMp:n kommenteissa tuli ilmi yks juttu mitä oon ite painottanu pitkään ja treenileirillä nähtiin todella toimivana Rämällä, eli nimenomaan linjan elastisuus. Ne vihollisten rynnäköt on oikeasti niiden tyhmimpiä tekoja ja meidän parhaita paikkoja. Kun oma linja pysyy elastisena, vastustaja hajottaa oman pakkansa rynnäköidessään siihen ihan väkisin. Sitten keihäät pääsee survomaan ristiin viholliset kuoliaaksi. Kilpimiesten tehtäväksi jää pysyä elossa.

Ongelmia syntyy jos ollaan useamman rivin syvässä muodostelmassa eikä takaosa ymmärrä liikkua yhtä elastisesti kuin etuosa, TAI jos vihollisyksikkö on niin kokenut rynnäköijä että oikeasti pystyy sekä rynnäköimään että pitämään puolustuksensa ehjänä. Tähän ei pystynyt tänä viikonloppuna ainakaan Kuola eikä Maahinkainen. Valkoisella komppanialla oli liian vähän ja liian pieniä kilpiä joita käytettiin liian staattisesti, joten niiden takaa näkyi liian paljon sotureiden naamoja, niin että esim. oma keihäsparini Jyri pitkällä bambutolpallaan sai aivan rauhassa survoa keihästä osaston klyyvareita kohti.

Skylarkin kysymys Megamaahinkaisesta saa multa seuraavan mielipiteen esiin: Tänä viikonloppuna Maahinkaisella meni paljon paremmin sellaisissa tilanteissa joissa he olivat vähän hajautettuna kuin jos he olivat yhdessä. Rämän voimin Maahinkaisen kohtaaminen suoraan päin pläsiä ei ollut ongelma vaikka Maahinkaista oli huomattavasti enemmän, kun edes vähän omia oli tukemassa. Keihäitä ei ollut, ja oma nimenomaan elastinen linjamme torjui Maahinkaisen harjoitteleman linjanrikkomistaktiikan hyvin. Rämän "kontaktiin"-strategia toimi tässä hyvin; Maahinkaisen päälle pitää mennä itsevarmasti ja raivolla pitkin keihäin eikä antaa niille hengitystilaa.

Itsevarmuudessa ja raivossa epäonnistui Perkele: Pari kertaa lauantaina annoimme Perkeleelle Maahinkaisen tehtäväksi, ja Perkelettä oli, mitä, lähes 10 kaveria enemmän, mutta silti siellä helistiin.

Kokeneet kaverit kuten Lönn ja Kekkonen pitää poistaa linjasta ristitikkauksella eikä hukata aikaa miesten tökkimiseen suoraan edestä ilman häirintää - siihen heidän puolustuksensa on turhan hyvää, ja arvokasta hakkausaikaa menee hukkaan.

Maahinkainen suoriutui hyvin tilanteissa missä yksilötaitoa ja nopeutta pääsivät käyttämään. Esimerkiksi metsässä saattoi lyödä Maahinkaisen linjan, ja joutua sen jälkeen tilanteeseen missä torpataan ensin Imperiumin koukku, mutta joutua lopulta Maahinkaisen rippeiden syömäksi sitten kun siellä on huomattu että nyt ei tarvitse enää juosta kun ei ole klönttiä mitä yrittää pitää elossa.

Joka tapauksessa summa summarum, Maahinkainen oli hyvä ryhmä jota ei kuulu ikinä aliarvioida. Maahinkaisella on hyvä johto ja kovaa yksilötasoa, ja heidän voittamiseensa tarvitaan aloitteellista toimintaa jolla sekoitetaan heidän strategiansa. Tänä viikonloppuna siinä onnistuttiin minusta monella kohtaa, mutta pitää jatkaa samalla tavoin. Kovaa painetta, aggressiivisuutta, mutta ei tyhmyyksiä vaan tehokasta tikkausta ja tarkka huoli elossa pysymisestä. Maahinkaista ei saa päästää siihen asemaan missä oma linja on täysin passiivinen ja Maahinkainen pääsee koordinoidusti "askel, askel, askel"-moodiinsa. Pitää mennä kiukulla kontaktiin ja pysyä elastisesti siinä, muttei toisaalta rynnäköidä päin näköä ylivoimaista vihollista vastaan tietenkään.

Juri piti hyvän luennon skirmish-tilanteessa elossa pysymisestä soolotasolla, mutta sama pätee minusta ryhmätasollakin. Kun ollaan clusterfuckissa jossa koko sota on hajonnut kuin varpusparvi, pitää todellakin kasata omat ja lähteä mättämään. Nyt usein Rämän ongelmaksi metsässä muodostui se, että saatiin kyllä jonkun joukon syömisen jälkeen Rämä kasaan, mutta huomattiinkin että joka puolella Rämän ympärillä on pelkkää vihollista, eikä saatu ajoissa yhteyttä omiin vaan meidät syötiin sitten joka puolelta. Näissä tilanteissa armeija täytyis saada nopeasti takaisin kasaan, mikä vaatii kyllä aika haukankatsetta ryhmänjohtajilta.

[Joensuu]

: epäreiluilla jengeillä kaikki tuntuu helpolta. Ei anneta sen nousta hattuun.

Ai vähän niinku rämän kilpimies + muertelainen yhdenkäjenaseella vs. possujen keihäskilpitaistelupari?

Tuohon oli muuten aivan ihanaa päättää treenileiri. Hyvää hommaa! <3

[tiarAnon]

Sunnuntailta pakko sanoa se, että sillon metsässä tuli turpaan ja paljon. As I see it, meijän ihan keskeinen ongelma oli se, että jäätiin liian monta kertaa pussiin eli kuolo tulee, kun vihollisia on joka puolella. Se on aika varma homma, boffereilla matsattaessa kylkeen/selkään pääseminen on niin tehokasta, että siitä on vaikea ellei mahdoton painaa läpi ilman, että tappiot vaan nousee niin isoiks, ettei loppuskenaario oo voitettavissa. Vastustaja (Maahinkainen, Kuola ja Imperiumi suurimpina) sai myös pakkansa kokoon huomattavasti nopeammin kuin me. Nää on ihan keskeisiä ongelmia meillä, joihin pitää kiinnittää huomiota. Noissa matseissa tietysti oli ongelmana myös se, ettei meillä kertakaikkiaan vaan ollut tarpeeks skirmish-voimaa, että oltas voitu sitoo joku anti-skirmish-hommiin, mutta tää on ehdottomasti jotain, mistä pitää ottaa oppia, jos halutaan pärjätä SoHussa. Eli pyritään aina ottamaan alote eikä koskaan suostuta passivoitumaan. Se on jotain mitä voidaan treenata erikseen ja porukalla; rohkeus toimia ja ottaa se oma paikka.

[Waaagh]

Itselle tuli tuosta passivoitumisesta vielä mieleen se, että jos tilanne nyt passivoituu siinä linjassa ja ruvetaan ottamaan takapakkia pitää mielestäni johtajien osata päättää kahden vaihtoehdon välillä. Joko pysähdytään ja taistellaan tai sitten otetaan kunnolla pakkia.

Useassa kohtaa lauantain metsissä kun tiellä tapeltiin linjaläjissä ja huomattiin että homma passivoitu ja vihollinen etenee on juuri sellainen tilanne. Paskin vaihtoehto täläisessa tilanteessa on pakittaa pikkuhiljaa koko joukon kera, koska silloin vihollisella on aina etu keihästaistelussa. Lähes ainoa lopputulos tässä on pikkuhiljaa perääntyvän joukon tappio yks kerrallaan kuolemiseen.

Tällaisessa tilanteessa pitäisi osata lukea tilanne ja toimia sen mukaan. Jos muu armeija luottaa, että pidetaan linja kasassa ettei heidän kylkiinsä päästä, on parempi vain yrittää pysyä paikoillaan, ehkä jopa yrittää kääntää menosuunta vastakkaiseksi nopealla pulssirynnäköllä tai jotenkin muutoin. Jos tilanne on vapaampi, kannattaa hitaan perääntymisen sijaan ottaa nopeasti pakkia reilumpi matka, ja koota linjat sitten uudestaan. Vihoviimeinen asia minkä voi tehdä on passiivinen peruuttaminen keihäiden kantamalla.

Tämä ei rajoitu pelkästään noxbohavaintoihini, vaan myös sotahuudossa tapahtuu usein samaa. Esimerkkinä viime vuoden pikkukentällä käyty taistelu, jossa koko tura peruutti SOSsin ja leskien keihäskantamalla pikkuhiljaa ja tuhoutui täysin.
Että sellaisia.

Noxbo meni kyllä hiton hyvin sekä sherab debiltä että itseltäni. Hauskaa ajatella, että vedettiin näin pirun hyvin ottaen huomioon, että ehkä yhdellä meistä oli oikeasti panssarit päällä. Hyvä jätkät (ja tytöt)

[Aarimoto]

Sen sanon Maahinkaisesta, että ikinä ei pidä ryhtyä ylimieliseksi. Ensimmäisen metsäkohtaamisen täydellinen pussitus johti juuri tähän: samalla suunnitelmalla takaisin ja tuloksena teurastus. Kokeneet ryhmät oppivat virheistään ja muuttavat toimintatapaansa. Pikauusinnoissa voittajankin pitää siis olla hereillä ja varautua tähän. Siis kysyä itseltään etukäteen, mitä minä häviäjänä tekisin paremmin?

Maahinkaisen salaiset aseet (lisää massaa ja pitkät 5+ m keihäät) jäivät vielä näkemättä. Ne tulevat kuitenkin sotahuutoon mukaan.

[Joensuu]

Joo, toi on kyllä erinomainen yleistasonkin pointti, että aina jos voitetaan ja tulee pikauusinta, ei missään tapauksessa tule mitään ajattelematta tehdä samaa asiaa kuin viimeksi, varsinkaan jos vastassa on sellaista sakkia kuin Maahinkainen, vaan tosiaan kysyä itseltään että jos oisin nyt tuo toinen tiimi niin mitä tekisin.

Voi toki tehdä saman asian uudelleenkin mut kannattaa silti olla perustellut sen asian itselleen.

[Kreivi Sinisulka]

Sanonpa sanasen metsäskenaarioista näin reservissä olleena skirmupellenä.

Tappioita tuli siksi, että huolimatta vihollisen skirmuylivoimasta omaa voimaa levitettiin laajalle alalle. Tappio tuli ainakin kerran siksi että hyökättiin epätasaisessa maastossa ylämäkeen, vaikka mitään asetettua maastotavoitetta ei ollut. Ensimmäisen skenaarion voitto oli yhtä lailla ansiota vihollisen huonosta sivustataktiikasta ja onnesta kuin Valkoisen komppanian päättäväisyydestä ja kurinalaisuudesta. Ilman valkoisen poikia Muerte ei olisi tehnyt Maahinkaisselustassa sellaista tuhoa kuin teki.

Metsässä on yleensä mahdotonta estää vihollista kiertämästä selustaan, joten pitkäksi taistelulinjaksi levittäytyminen on käytännössä hyödytöntä ja helpottaa vihollisen pääsyä selustaan. Siksi Ivarin ehdottama piikkisika olisikin paljon käyttökelpoisempi taistelumuodostelma metsässä. Sen olisi mahdollista kohdistaa keihäsvoimansa mille laidalle tahansa sekunneissa ja käytännössä tekisi paikallista ylivoimaa ja rivin puuttumista hyödyntävät skirmish-iskut mahdottomiksi. Lisäksi varsinaisen taistelulinjan vierellä sivustoja pitävät ryhmät voisivat aina tarvittaessa suorittaa sen lyhyen ja nopean koukkauksen vihollissivustaan. Sääli, ettei taktiikkaa kokeiltu treenileirillä kertaakaan, sillä sohussa on myöhäistä hioa sitä.

[Susikukko]

Itselle tuli tuosta passivoitumisesta vielä mieleen se, että jos tilanne nyt passivoituu siinä linjassa ja ruvetaan ottamaan takapakkia pitää mielestäni johtajien osata päättää kahden vaihtoehdon välillä. Joko pysähdytään ja taistellaan tai sitten otetaan kunnolla pakkia.

Useassa kohtaa lauantain metsissä kun tiellä tapeltiin linjaläjissä ja huomattiin että homma passivoitu ja vihollinen etenee on juuri sellainen tilanne. Paskin vaihtoehto täläisessa tilanteessa on pakittaa pikkuhiljaa koko joukon kera, koska silloin vihollisella on aina etu keihästaistelussa. Lähes ainoa lopputulos tässä on pikkuhiljaa perääntyvän joukon tappio yks kerrallaan kuolemiseen.

Tällaisessa tilanteessa pitäisi osata lukea tilanne ja toimia sen mukaan. Jos muu armeija luottaa, että pidetaan linja kasassa ettei heidän kylkiinsä päästä, on parempi vain yrittää pysyä paikoillaan, ehkä jopa yrittää kääntää menosuunta vastakkaiseksi nopealla pulssirynnäköllä tai jotenkin muutoin. Jos tilanne on vapaampi, kannattaa hitaan perääntymisen sijaan ottaa nopeasti pakkia reilumpi matka, ja koota linjat sitten uudestaan. Vihoviimeinen asia minkä voi tehdä on passiivinen peruuttaminen keihäiden kantamalla.

Tämä ei rajoitu pelkästään noxbohavaintoihini, vaan myös sotahuudossa tapahtuu usein samaa. Esimerkkinä viime vuoden pikkukentällä käyty taistelu, jossa koko tura peruutti SOSsin ja leskien keihäskantamalla pikkuhiljaa ja tuhoutui täysin.
Että sellaisia.

Noxbo meni kyllä hiton hyvin sekä sherab debiltä että itseltäni. Hauskaa ajatella, että vedettiin näin pirun hyvin ottaen huomioon, että ehkä yhdellä meistä oli oikeasti panssarit päällä. Hyvä jätkät (ja tytöt)

Tähän on nyt pakko sanoa, että Rämällä juuri peruttaminen tasavoima ja varsinkin alivoima tilanteissa on parasta mitä Rämä tekee. Peruuttamalla hallitusti Rämä voitti Noxbossa lukuisia alivoima tilanteita hyvin pienillä tappioilla. Se ei kuitenkaa tarkoita sitä, että se toimii myös muilla ryhmillä, sekä jos vihollisella on tuo leskien keihäs etu.

Olisi mahtavaa jos alivoima tilanteessa Taifassa Rämä pitäisi tai menisi taakseppäin samalla kun Sherab Deb jatkaa laidassa eteen päin ja muerte on jo selässä ja Ulfnar vielä iskee vihollisen ainoaan rauhallisene kylkeen, mutta tämä varmaan jää vaan mun päivä uniin.

Nyt kun Rämän vahvuus kentällä on selvästi sitominen ja metsässä nopea liike, niin on suuri vaara, että taistelemme erilillämme. Meidän pitää olla todella taitavia aloituksessa. Rämä sitoo, 1 sek päästä Sherab hyökkää, 1 sek päästä siitä Susi puree ja Muerte katsoo parhaan paikan ja ajan.

Metsessä tosiaan usein hävisimme kun katsoimme skirmareita, että jos tonne lähtee niin hajotaan ja sitten pääjoukko olikin edessä ja olimme pusissa. Tässä tilanteessa pitäsi ehkä ottaa irti taakseppäin tai vapaalle sivulle. Näin peli pöytä on taas "puhdas" tai vapaa edessä. Jos etenemme skirmin suuntaan niin pääjoukko tulee kylkeen ja toisinpäin. Paikoilleenkaan ei voi jäädä niin kuin huomasimme.

[qMp]

Nyt NOXBOssahan saatiin sherab deb:lläkin monesti paljon aikaan peruuttelemalla reippaasti. Veikkaan Waaaghin meinanneen hitaalla peruttelulla sen tyyppistä huonoa perääntymistä, mihin viittasikin viime sohusta esimerkillä tuhoutumisestamme SOS:n edessä. Eikä nopea perääntyminen/"kunnolla pakkia" välttämättä tarkoittanut tässä kontekstissa täyttä irtiottoa.

Nyt kumminkin perääntyminen toimi hallitusti ja linja oli hyvinkin elastinen. Tähän vaan ei oltu turassa viime vuonna vielä tässä määrin päästy. Toteutimme siis Sherab deb:n voimin sellaisia juttuja, joista olemme turassa pitkään haaveilleet. Eli ainakin tuo toimiva perääntyminen ja kilpien irrottaminen lyhyeen kiertoon. Oisko vielä kans suurempi elastisuuden taso entiseen verrattuna. Sitä harjoiteltiin viime vuodeksi paviiseja varten, mutta niitä malleja ei sitten päästykään harjoitelluissa muodoissa käyttämään.

Kova into päällä eikä tahtois enää odotella sohua.