Most epic moments!
- Raud Mustasavu
- Sotilasmestari
- Viestit: 86
- Liittynyt: Maanantai, 19.05.2008 22:16
- Paikkakunta: Tuusula
Most epic moments!
Elikkä kovimmat, eeppisimmät ja kauneimmat hetket Kuninkaantekijöissä. Lensitkö taivaiden halki niittämään vihollisia, tapoitko yksin puoli armeijaa, tapoitko tusinan vihollisia pelkällä habituksellasi? Kerro tänne!
SLAVA VORNA!
"Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin!"
"Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin!"
- Raud Mustasavu
- Sotilasmestari
- Viestit: 86
- Liittynyt: Maanantai, 19.05.2008 22:16
- Paikkakunta: Tuusula
Itsellä jäi kaksi komiaa hetkeä eritoten mieleen. Toinen oli kun olimme menossa vapauttamaan vankejamme Tuonenmaalta ja juoksimme vankeja kohden. Edestä huudettiin "Tuonenmarjat takana ja saavuttaa" Vilkaisin olan yli pariin otteeseen mutta olivat hyvän matkan taaempana. Sitten Tuonenmaalaiset otti jonkun Bolt-sprintin ja oli pers tuntumassa. Tuumasin Archaokselle et "miten olis pieni stoppi tähän ja pidätellää porukkaa". Joten minä Archaos ja pari muuta jäätiin pidättelemään, eikä vain pidättelemään vaan hyökättiin taaksepäin. Pysäytimme koko jahdin ja saimme vielä tapettua todella monta tyyppiä.
Toinen herkullinen mättö oli possujen Tommia vastaan viimoisessa kenttä-risk-mikälie matsissa ku duellattiin ja se oli todella monen iskun vaihtava duelli, yhtä eeppinen kuin elokuvissa, mutta joku perkeleen Pohjoisen mies ei kunnioittanut duelia vaan tuli väliin. Noh, voitin mutta en koe sitä voitoksi ikinä päivänä ennen kuin dueli on otettu uusiksi vähintään yhtä eeppisessä tapahtumassa!
Kiitti ja kuitti!
ps. saiskos jo kuvia et pystyis jotenkin parantelemaan tätä post-kt-depistä?
Toinen herkullinen mättö oli possujen Tommia vastaan viimoisessa kenttä-risk-mikälie matsissa ku duellattiin ja se oli todella monen iskun vaihtava duelli, yhtä eeppinen kuin elokuvissa, mutta joku perkeleen Pohjoisen mies ei kunnioittanut duelia vaan tuli väliin. Noh, voitin mutta en koe sitä voitoksi ikinä päivänä ennen kuin dueli on otettu uusiksi vähintään yhtä eeppisessä tapahtumassa!
Kiitti ja kuitti!
ps. saiskos jo kuvia et pystyis jotenkin parantelemaan tätä post-kt-depistä?
SLAVA VORNA!
"Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin!"
"Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin!"
- tiamanti
- Kreivi
- Viestit: 493
- Liittynyt: Torstai, 08.04.2010 22:47
"Kottikärry"-skenaario. Pohjola on saanut tuonenmaalaiset pakittamaan tieltä ja äkkiä tarvittavat kärryt seisovatkin keskellä mähinää, pölyn keskellä, koskemattomina. Tilanne on kuumottava, koska taistelua käydään yhä. Huudan apumiehiä samalla kun tartun kärrykahvaan ja vetäisen - kärry liikahtaa ehkäpä puoli askelta; onnistun vain juuri ja juuri kohottamaan sen renkailleen. Joudun päästämään irti kamalan rymähdyksen kera. Vilkaisemme kanssataistelijan kanssa toisiamme ja alamme työhön yhdessä. Pian jokaiseen kulmaan ilmestyy auttavia käsiä ja puskemme kärryä luovuttamatta. Kun kärry vihdoin lähtee liikkeelle, ei voi muuta kuin huutaa nuolia, aseita ja kuolleita pois alta!
Jonkin matkan päässä arvon johtajamme, Pohjolan Marrasmieli, pysäyttää kärryn suurieleisesti. Sitten arvon johtaja heilauttaa takamuksensa ja valkean kettupuuhkansa kärryyn, ja naama hangon keksinä karjuu meitä työntämään! Ja sitä kärryähän työnnetään! Kivet lentelevät, ilma kostuu hiestä ja vauhti on ajoittain hurja, koska tuonenmaalaiset voivat ilmestyä taakse milloin tahansa! Kärry sekä tuleva keisari työnnettiin ylös pitkin kivistä ylämäkeä ja aina linnnaporteista sisään yhteistyöllä, sisulla, hiellä ja kannustushuutojen kera!
Jonkin matkan päässä arvon johtajamme, Pohjolan Marrasmieli, pysäyttää kärryn suurieleisesti. Sitten arvon johtaja heilauttaa takamuksensa ja valkean kettupuuhkansa kärryyn, ja naama hangon keksinä karjuu meitä työntämään! Ja sitä kärryähän työnnetään! Kivet lentelevät, ilma kostuu hiestä ja vauhti on ajoittain hurja, koska tuonenmaalaiset voivat ilmestyä taakse milloin tahansa! Kärry sekä tuleva keisari työnnettiin ylös pitkin kivistä ylämäkeä ja aina linnnaporteista sisään yhteistyöllä, sisulla, hiellä ja kannustushuutojen kera!
SH16 Pääjärjestäjä & taidevastaava
Camulosin viestintävastaava >>------>
Camulosin viestintävastaava >>------>
- Foe
- Herttua
- Viestit: 525
- Liittynyt: Tiistai, 06.07.2010 19:18
No! Cart has stopped moving!tiamanti kirjoitti: tarvittavat kärryt seisovatkin keskellä mähinää
Noinko siinä sitten kävikin. En päässyt näkemään skenaarion loppua kun tulin teloitetuksi jonnekkin sinne perinteisen rämämökin mutkaan. Näin vaan kun marrasmieli käveli pölyn laskeuduttua tien halki teloittaen kaiken eteensä tulevan.
Viimeksi muokannut Foe, Maanantai, 13.08.2012 21:00. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Incendiary pigs
- qMp
- Herttua
- Viestit: 841
- Liittynyt: Maanantai, 20.03.2006 18:03
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Aah, nimenomaan. Olin myös siinä vieressä kun kollektiiviseen tajuntaamme iski että "hei eikös nää ollu just ne kärryt, jotka..." Itse en lähtenyt kiskomaan kärryjä, vaan vääntäydyin kohti yhtä eeppisimmistä hetkistäni. Kahdestaan Don Juanin kanssa ajoimme karkuun kymmenisen (tai enemmän, en muista adrenaliinihuurultani) vastapuolen edustajaa karkuun ja kun ymmärsimme mikä liike-energia meillä olikaan päällä, sitä vaan sitten kerääntyi lisää ja raivoisasti huutaen syöksyimme yhä eteenpäin. Hattuni, jota olin koko tapahtuman varjellut ja josta olin tarkkaan pitänyt huolta päätti taas lennähtää päästäni ja tämä olikin ainoa kerta, kun en lopettanut taistelemista sen vuoksi, vaan karjuen heitin sen pois. Kurkunleikkaajan tätä suuresti paheksuessa heitin tikarinikin pois ja olin juuri jatkamassa hillitöntä syöksyäni seivästämään jäljellejäänyttä vihollislaumaa, kun J-P täräytti nuolen vastapalloon. Edelleen vihasta ja nyt myös pettymyksestä karjuen heittäydyin selälleni riemuisan kuolleiden yleisön eteen.tiamanti kirjoitti:"Kottikärry"-skenaario. Pohjola on saanut tuonenmaalaiset pakittamaan tieltä ja äkkiä tarvittavat kärryt seisovatkin keskellä mähinää, pölyn keskellä, koskemattomina.
Loput hauskat hetket ovatkin sitten niitä, joissa joko olimme tercion kesken jakautuneet eri armeijoihin ja pelastelimme toisiamme tukalissa tilanteissa tai kun kuulustelimme kuolleita juutalaisten kulta-aarteesta, espanjaksi, joutuen teloittamaan kaikki, jotka eivät vastanneet kysymyksiimme suureksi harmiksemme. Paitsi tietysti kun eräs pelokas mies osoitti suunnan syvemmälle metsään ja lähdimme Miguelin kanssa juoksemaan hurmoksessa huutaen El Doradoa.
Sekä tietysti se, kun Keisarin pelastusoperaatio Golgatan rinteellä onnistui ja nyhdimme järjettömän kasan kultaa erikseen sekä Kurkunleikkaajalta, että Keisarilta. Rahastusta suorittivat siis sekä valkoisella että mustalla puolella taistelleet tercion jäsenet, osittain toisistaan tietämättä. Tai sanotaan nyt että enimmäkseen tiedostamatta. Me valkoisella taistelleet itse asiassa emme edes tienneet mustilla taistelevien jäsentemme suunnitelmasta, mutta kaikki sujuikin lopulta paremmin kuin odotimmekaan.
Kantti kirjoitti:Mielestäni qMp on aika jännän äärellä kommentoidessaan.
- Peltokorppi
- Marsalkka
- Viestit: 2442
- Liittynyt: Torstai, 14.06.2007 21:10
- Paikkakunta: Jykylä
- Minardil
- Herttua
- Viestit: 664
- Liittynyt: Tiistai, 21.03.2006 13:22
- Paikkakunta: Helsinki
Hetkistä kaunein ja ihanin täyttää Puustisen sumentaman mieleni yhä kauneudellaan.
Valkoiset pirut olivat marssimassa kohti metsää, jossa ainoan oikean kuninkaan armeija heitä odotti. Team Puustinen sai vaikeaksi ja vaaralliseksi erikoistehtäväkseen ottaa haltuun rintaman vasemman laidan. Lyhyen maastotutkailun perusteella juuri sopivassa kohdassa oli kevyen kasviston peittämä oja, johon Puustisen kuusi oppipoikaa juuri sopivat.
Aika hidastui ja hiki valui nenänpäätäni pitkin, kun kuulimme lähestyvän armeijan rautasaappaiden kalskeen. Huomaisivatko he mustina kiiltävät kilpemme ja huppumme? Löytäisimmekö oikean hetken yllätyshyökkäyksellemme? Miksi ojassa oli julmetusti piikkilankaa?
Annoin matalalla äänellä viimeiset komennot. "Veljeni, kun vääräuskoisten julmat ja kunnianhimoiset kätyrit sitoutuvat taistoon toveriemme rivin kanssa, me hyökkäämme. Ja jos joku huomaa meidät, hyökkäämme heti." Hyväksyvä hiljaisuus tervehti sanojani, ja me odotimme.
Viimein iljettävät lumiviitat tulivat näkyviin. Jähmetyin, kun eräs heistä katsoi suoraan minua kohti, mutta heinikko pysäytti hänen katseensa. Tunsin sydämeni lyönnit, kun koko vihollisarmeija tuli näköpiiriimme. Vain yhden heistä tarvitsisi kääntää päätään ja nähdä meidät, ja koko suunnitelmamme kaatuisi.
Mutta ei, Suuri Puustinen hymyili meille tänään tähtienvälisestä pimeydestään. Vihollisen rivi lähestyi omiamme, ja me olimme lähes suoraan heidän takanaan, yhä huomaamatta. Sotajoukot aloittivat taistelun, ja puolen sydämenlyönnin jälkeen päästin sodan koirani valloilleen.
Yksi vihollisen soturi huomasi meidät, kun syöksyimme piilostamme, mutta hänkään ei enää ehtinyt varoittaa verenjanon sokaisemia tovereitaan. Kuin raivokkaat kostajat pimeydestä juoksimme vihollisen rivin selkään surma ja teurastus kourissamme. Useimmat kaatuivat edes tajuamatta, mikä heihin iski, ja heidän kurjille kasvoilleen jähmettyi lievää paheksuntaa viestivä irve. Vihollisen laita sortui täysin, ja murskasimme heidän armeijansa tyystin.
Se, Conan, on parasta elämässä.
Valkoiset pirut olivat marssimassa kohti metsää, jossa ainoan oikean kuninkaan armeija heitä odotti. Team Puustinen sai vaikeaksi ja vaaralliseksi erikoistehtäväkseen ottaa haltuun rintaman vasemman laidan. Lyhyen maastotutkailun perusteella juuri sopivassa kohdassa oli kevyen kasviston peittämä oja, johon Puustisen kuusi oppipoikaa juuri sopivat.
Aika hidastui ja hiki valui nenänpäätäni pitkin, kun kuulimme lähestyvän armeijan rautasaappaiden kalskeen. Huomaisivatko he mustina kiiltävät kilpemme ja huppumme? Löytäisimmekö oikean hetken yllätyshyökkäyksellemme? Miksi ojassa oli julmetusti piikkilankaa?
Annoin matalalla äänellä viimeiset komennot. "Veljeni, kun vääräuskoisten julmat ja kunnianhimoiset kätyrit sitoutuvat taistoon toveriemme rivin kanssa, me hyökkäämme. Ja jos joku huomaa meidät, hyökkäämme heti." Hyväksyvä hiljaisuus tervehti sanojani, ja me odotimme.
Viimein iljettävät lumiviitat tulivat näkyviin. Jähmetyin, kun eräs heistä katsoi suoraan minua kohti, mutta heinikko pysäytti hänen katseensa. Tunsin sydämeni lyönnit, kun koko vihollisarmeija tuli näköpiiriimme. Vain yhden heistä tarvitsisi kääntää päätään ja nähdä meidät, ja koko suunnitelmamme kaatuisi.
Mutta ei, Suuri Puustinen hymyili meille tänään tähtienvälisestä pimeydestään. Vihollisen rivi lähestyi omiamme, ja me olimme lähes suoraan heidän takanaan, yhä huomaamatta. Sotajoukot aloittivat taistelun, ja puolen sydämenlyönnin jälkeen päästin sodan koirani valloilleen.
Yksi vihollisen soturi huomasi meidät, kun syöksyimme piilostamme, mutta hänkään ei enää ehtinyt varoittaa verenjanon sokaisemia tovereitaan. Kuin raivokkaat kostajat pimeydestä juoksimme vihollisen rivin selkään surma ja teurastus kourissamme. Useimmat kaatuivat edes tajuamatta, mikä heihin iski, ja heidän kurjille kasvoilleen jähmettyi lievää paheksuntaa viestivä irve. Vihollisen laita sortui täysin, ja murskasimme heidän armeijansa tyystin.
Se, Conan, on parasta elämässä.
Minut teloitit kahdesti! I'm speshöl!Peltokorppi kirjoitti:Keisari tappoi vain harvoja ja valittuja vihollisia ja omia kunnioituksen tai epäkunnioituksen osoituksena.
Harhamainparvi since 2019.
Your Tapio "Tapio" Tapio is free. See him running in the distance.
Your Tapio "Tapio" Tapio is free. See him running in the distance.
-
- Kapteeni
- Viestit: 101
- Liittynyt: Keskiviikko, 14.10.2009 20:16
Ilmeisesti sama skenario kyseessä kuin mihin Minardil viestillään viittasi.
Valkoinen armeija oli marssimassa tietä pitkin kohti metsää, kun Los Bandidos päätti piiloutua tien vasemmalla puolella olevaan pusikkoon (maksua vastaan tottakai). Aika tuntui pysähtyneen kun istui hiljaa siellä kaikenmaailman hyönteisten syötävänä keskellä marjapensasta, ja valkoisella armeijalla kesti yllättävän kauan saapua tielle.
Kun viimein valkoiset olivat marssineet kohdaltamme hieman eteenpäin, hyppäsimme jäätävän naurun- ja huudonremakan saattelemana pusikosta jonka seurauksena käytännössä kaikki tiellä olleet keihäät kääntyivät Bandidosta kohti.
Torjuin keihäitä ja pakitin syvemmälle pusikkoon toivoen etten kompastuisi selälleni tikattavaksi, kunnes huomasin taaksemme tulleen jonkun valkoisten dualwieldaajan jonka autoin tappamaan muiden rosvojen kanssa porukalla (reilu peli, mitä se on?). Tämän aikana keihäät olivat kääntyneet poispäin meistä ilmeisesti todettuaan ettei me a) tehdä oikeastaan häirintää kummempaa b) olla enää keihään kantaman päässä tieltä. Tämän seurauksena pääsimme kylkeen ja ajamaan hetken taistelun jälkeen vihollisen rippeet pakosalle.
EDIT: Sitten tietty kaikki skenut jossa kerättiin palkkaa monelta osapuolelta yhtäaikaa (joita oli yllättävän paljon ). Esimerkiksi kun menimme valkoisen armeijan selkään jossa heidän lipunkantajansa maksoi meille kolme kultarahaa siitä että peräännymme, jonka jälkeen meistä jäi yksi vangiksi mutta vapautettiin kullan kera koska oli aiemmin yrittänyt vapauttaa valkoisten keisaria hänen vankina ollessaan, jonka jälkeen vielä kaupparuhtinas maksoi meille siitä että olimme menneet hyvin selkään härkkimään.
Myös linjan tahallinen murtaminen kohdaltamme, kontaktin viivyttely yms. Kurkunleikkaajan rahoja vastaan oli loistavaa, varsinkin kun emme jääneet siitä erityisesti kiinni.
Valkoinen armeija oli marssimassa tietä pitkin kohti metsää, kun Los Bandidos päätti piiloutua tien vasemmalla puolella olevaan pusikkoon (maksua vastaan tottakai). Aika tuntui pysähtyneen kun istui hiljaa siellä kaikenmaailman hyönteisten syötävänä keskellä marjapensasta, ja valkoisella armeijalla kesti yllättävän kauan saapua tielle.
Kun viimein valkoiset olivat marssineet kohdaltamme hieman eteenpäin, hyppäsimme jäätävän naurun- ja huudonremakan saattelemana pusikosta jonka seurauksena käytännössä kaikki tiellä olleet keihäät kääntyivät Bandidosta kohti.
Torjuin keihäitä ja pakitin syvemmälle pusikkoon toivoen etten kompastuisi selälleni tikattavaksi, kunnes huomasin taaksemme tulleen jonkun valkoisten dualwieldaajan jonka autoin tappamaan muiden rosvojen kanssa porukalla (reilu peli, mitä se on?). Tämän aikana keihäät olivat kääntyneet poispäin meistä ilmeisesti todettuaan ettei me a) tehdä oikeastaan häirintää kummempaa b) olla enää keihään kantaman päässä tieltä. Tämän seurauksena pääsimme kylkeen ja ajamaan hetken taistelun jälkeen vihollisen rippeet pakosalle.
EDIT: Sitten tietty kaikki skenut jossa kerättiin palkkaa monelta osapuolelta yhtäaikaa (joita oli yllättävän paljon ). Esimerkiksi kun menimme valkoisen armeijan selkään jossa heidän lipunkantajansa maksoi meille kolme kultarahaa siitä että peräännymme, jonka jälkeen meistä jäi yksi vangiksi mutta vapautettiin kullan kera koska oli aiemmin yrittänyt vapauttaa valkoisten keisaria hänen vankina ollessaan, jonka jälkeen vielä kaupparuhtinas maksoi meille siitä että olimme menneet hyvin selkään härkkimään.
Myös linjan tahallinen murtaminen kohdaltamme, kontaktin viivyttely yms. Kurkunleikkaajan rahoja vastaan oli loistavaa, varsinkin kun emme jääneet siitä erityisesti kiinni.
- Serea
- Kreivi
- Viestit: 322
- Liittynyt: Maanantai, 12.03.2007 22:27
- Paikkakunta: Helsinki
Se tunne kun nousen haavoittuneena viimeisen skenaarion jälkeen kävelen hieman eteenpäin, ja näen mustan kuninkaan kypärän. Nostan kypärän ja vaellan viimeisten joukossa linnaa kohti.
Portille päästyäni näen sotureita istumassa ja kertomassa sankaritekojaan vieressä istuville, tyytyväisiä kasvoja, pettymystä mustan armeijan sotureiden ilmeissä. Istun alas ja kyyneleet alkavat valua, eivätkä ne lopu moneen hetkeen.
Eli jos näitte minun itkevän, olin kunnossa, olin vain niin tunteellisessa tilassa ja onnellinen siitä että teillä oli selvästi ollut kivaa.
Juuri SINÄ teit minun tapahtumastani eeppisen ja upean!!!
<333
Portille päästyäni näen sotureita istumassa ja kertomassa sankaritekojaan vieressä istuville, tyytyväisiä kasvoja, pettymystä mustan armeijan sotureiden ilmeissä. Istun alas ja kyyneleet alkavat valua, eivätkä ne lopu moneen hetkeen.
Eli jos näitte minun itkevän, olin kunnossa, olin vain niin tunteellisessa tilassa ja onnellinen siitä että teillä oli selvästi ollut kivaa.
Juuri SINÄ teit minun tapahtumastani eeppisen ja upean!!!
<333
Pieni, viaton ja paha suustaan...
- tiamanti
- Kreivi
- Viestit: 493
- Liittynyt: Torstai, 08.04.2010 22:47
Erilaisia skenaarioita kera jousen. Tiellä. Olemme Pohjolan kanssa tiellä kun mustat koukkaajat tulevat niskaan kuin parvi peltikärpäsiä. Valkeaa kaatuu ja ruohikko saadaan juuri ja juuri pidettyä hallinnassa; koukkaajat poissa muun joukon luota. Sitten äkkiä tilanne muuttuu hipaksi. Tanssahtelen ensin karkuun mustaa kurmottajaa, osun, vedän uuden nuolen vain tajutakseni toisen kypäräpäisen kilpimiekan juoksevan verisestä niittotyöstään suoraan minua kohti. Kuulen mikkotuksen neuvon pääni sisällä. Osun!
Linnalla. Mustat vihulaiset rakentavat aggressiivista riviä ja tulevat sivulta pakolla sisään. Pohjoiset taistelijat pyrkivät ostamaan aikaa ja pitämään heitä poissa. Yritän suojella parantajaa ja samalla pitää silmällä huolestuttavasti kasvavaa keihäsriviä. Valitsen ja laukaisen. Osun. Oma rivistö kohahtaa ja poskia kuumottaa.
Linnalla. Mustat vihulaiset rakentavat aggressiivista riviä ja tulevat sivulta pakolla sisään. Pohjoiset taistelijat pyrkivät ostamaan aikaa ja pitämään heitä poissa. Yritän suojella parantajaa ja samalla pitää silmällä huolestuttavasti kasvavaa keihäsriviä. Valitsen ja laukaisen. Osun. Oma rivistö kohahtaa ja poskia kuumottaa.
SH16 Pääjärjestäjä & taidevastaava
Camulosin viestintävastaava >>------>
Camulosin viestintävastaava >>------>
-
- Kreivi
- Viestit: 338
- Liittynyt: Perjantai, 25.04.2008 08:16
- Paikkakunta: Helsinki
Itsekin Bandidoksen mukana tien sivussa puskaväijytyksessä jouseni kanssa. Hetken siinä arvuuteltiin, että milloin meidän hyökkäyskäsky oikein huudetaan, kun kontakti tiellä alkoi jo. Ilmeisesti sitä oltiin jo huudeltu, mutta se ei sinne puskiin kuulunut. Lopulta vain nousin ja rupesin ampumaan tiellä olevia keihäitä kuin puskista. Yllätys paistoi tiellä olijoiden kasvoilla, kun yhtäkkiä rupesi nuolia viuhumaan ja Bandidos hyökkäsi iholle.
Valkoinen armeija perääntyi ja jatkoin pusikossa liikkumista ampuen yhä uudelleen heidän kylkeensä.
Toinen mieleen jäänyt skenaario oli kun valkoisten olisi pitänyt linnasta purkautua ja vallata kenttä tai muuta vastaavaa.
Jälleen Bandidoksen mukana jousineni. Meitä oli n. 10 taistelijaa ja pidättelimme yli puolta pohjolan pääarmeijan taistelijaa tiellä. Pahoissa paikoissa äkkiä peräännyttiin ja sitten jälleen hyökkäsimme ja saimme valkoiset perääntymään. Nuolia riitti, kun niitä kykeni keräämään etenemisen tahtiin.
Vain yksi meistä haavoittui vakavasti mähinän aikana ja hänetkin saatiin käsittääkseni takaisin vahvuuteen.
Ja sitten se pahuksen Keisari. Mikäli olette nähnyt näitä jenkkisotaleffoja, missä badass upseerit vain seisovat keskellä tulitusta ja heihin ei osu mikään, koska ovat vaan niin itsevarmoja ettei luodit tai murkulat uskallakaan osua.
Ammuin Keisaria kohti n 6 nuolta, jotka kokoajan viuhuivat olkapään yli, kyljen ohi sivusta. Mies vain kävelee siinä kuin ei huomaisikaan nuolia jotka menevät kokoajan ihan vierestä. Kokoajan suu käy ja komentaa omaa armeijaansa. En osu sitten millään ja turhautti aivan vietävästi, kun ampumalinjakin oli täysin suora. Mikä ihmeen deflect arrows loitsu siellä oli käytössä?
Hatunnosto Peltsille o/
Valkoinen armeija perääntyi ja jatkoin pusikossa liikkumista ampuen yhä uudelleen heidän kylkeensä.
Toinen mieleen jäänyt skenaario oli kun valkoisten olisi pitänyt linnasta purkautua ja vallata kenttä tai muuta vastaavaa.
Jälleen Bandidoksen mukana jousineni. Meitä oli n. 10 taistelijaa ja pidättelimme yli puolta pohjolan pääarmeijan taistelijaa tiellä. Pahoissa paikoissa äkkiä peräännyttiin ja sitten jälleen hyökkäsimme ja saimme valkoiset perääntymään. Nuolia riitti, kun niitä kykeni keräämään etenemisen tahtiin.
Vain yksi meistä haavoittui vakavasti mähinän aikana ja hänetkin saatiin käsittääkseni takaisin vahvuuteen.
Ja sitten se pahuksen Keisari. Mikäli olette nähnyt näitä jenkkisotaleffoja, missä badass upseerit vain seisovat keskellä tulitusta ja heihin ei osu mikään, koska ovat vaan niin itsevarmoja ettei luodit tai murkulat uskallakaan osua.
Ammuin Keisaria kohti n 6 nuolta, jotka kokoajan viuhuivat olkapään yli, kyljen ohi sivusta. Mies vain kävelee siinä kuin ei huomaisikaan nuolia jotka menevät kokoajan ihan vierestä. Kokoajan suu käy ja komentaa omaa armeijaansa. En osu sitten millään ja turhautti aivan vietävästi, kun ampumalinjakin oli täysin suora. Mikä ihmeen deflect arrows loitsu siellä oli käytössä?
Hatunnosto Peltsille o/
- keredwel
- Kapteeni
- Viestit: 102
- Liittynyt: Keskiviikko, 22.03.2006 20:48
Tähtihetkiä! Olin muiden inkvisiittorien tavoin ilmoittautunut Tuonenmaalle, mutta petturiksi, ja jo toisessa taistelussa pääsimme kullan makuun sovittuamme Kurkunleikkaajan kanssa, että päästämme valkoisen Keisarin "vahingossa karkuun". Tämän taistelun jälkeen hiivimme vaivihkaa valkoiselle ja tapahtui qMp:nkin mainitsema Keisarin takaisinpelastus. Loppupelit menivätkin omalta osaltani kokonaan valkoisella puolella, lukuunottamatta pientä oman edun tavoittelua kullan ja petoksen muodossa muun tercion kanssa à la artefakti-Miekan saladiilaus mustan puolelle. Kun pari inkvisiittoria oli palautettu mustien leiriin ja tajusimme, että meidän valkoisella jousineidollamme on ollut tuo mystinen Miekka koko lauantaiaamun kannettavanaan, päätimme kysellä sekä mustalta kuninkaalta että Kurkunleikkaajalta mahdollisen vaihtokaupan hintaa. Musta kuningas lupasi tuntuvan palkkion Miekasta, joten mustan puolen amigomme sopivat hänen kanssaan, että vaikka ensi taistelussa olisivatkin loikkaamassa valkoisen puolelle, voisimme tavata metsässä ja salaa vaihtaa Miekan kuninkaalle kultaa vastaan. Tämä tapahtuikin näppärästi ja juoksimme takaisin metsästä huutaen, että musta kuningas on varastanut miekan tupestaan, selästä tuli, artefakti on menetetty! Kukaan ei epäillyt mitään ja tulipa vielä lupaus lisäkullasta valkoiselta puolelta, mikäli saisimme vääryydellä riistetyn Miekan takaisin, heh heh hee.
Muita enemmän kunniakkaita hetkiä oli mm. Manuelan kanssa erään kenttäskenun lopuksi nokkospuskasta (paljain säärin, au au au) sniikkaus ja vankia kuljettaneen haarniskoidun mustan vihollisen backstäbbäys. Peli oli jo menetetty siinä vaiheessa, mutta ajattelimme tehdä vielä viimeisen urotyön ennen varmaa kuolemaa. Teloitetuksihan siinä tuli, mutta emmepähän lähteneet Tuonelaan yksin!
Lopputaistelussa saimme artefaktit yhteistyöllä ja viekkaalla suunnitelmalla takaisin Pohjolalle. Kierrettiin Juanin ja Jussin kanssa sieltä kaukaa ladon takaa ja ninjailtiin kohti vihollisleiriä aikeenamme ryöstää artefaktit takaisin tai muuten vain aiheuttaa mahdollisimman paljon hämminkiä. Huomasimme, että arvon valkoinen runoilijamies ryömi takanamme samat aikeet mielessään, joten lyöttäydyimme yhteen. Hiivimme ladon takaa toisen kentällä olevan seinän taakse ja odotimme sopivaa hetkeä. Taistelua käytiin suoraan Tuonenmaan linnalla, joten päätimme vain juosta selkään mahdollisimman isolla metelillä ja antaa omille tovereillemme mahdollisuus käyttää hämmennystä hyödykseen. Kuolo korjasi meidät kolme, mutta kun hieman aikaa oli kulunut ja taistelu siirtynyt siitä toisaalle, pääsi herra runoilija - joka oli pitkään piileskellyt vieläkin vihollislinnan rajojen takana - ryömimään ja juoksemaan pakoon ilman aseita artefaktit kainalossaan! Mission accomplished!
Kun Pohjolan Keisari saapui viimeisessä pulssissa kentälle, oli fiilis korkealla, varsinkin ensimmäisen taistelun voitettuamme. Mustat joukot lisääntyivät viimeisen kerran ja kuningas saapui kentälle, oli kohtalon hetki, tiukan väännön jälkeen kuolin nuoleen mutta pääsin taas eloon kiitos parantajan. Huomasin keisarimme makaavan maassa haavoittuneena ja vihollisten ympäröimänä, joten tapoin kaikkia eteeni tulevia päästäkseni hänen luokseen. Mustat kaikkosivat ja löysimme parantavan käärön, jolla kuningas saatiin taas nostettua henkiin, sain myös lootattua kaatuneelta viholliselta toisen käärön jolla paransin vielä yhden soturimme. Huomasin, kuinka viimeiset mustan armeijan rippeet juoksivat artefaktit valkoisten linnoitukselta, ja juoksin kentän porteille heidän peräänsä. Keisari käski minut ja kaksi muuta tekemään niistä hakkelusta, joten juostiin ne kiinni, tapoin yhden ja yhteisvoimin ne kaksi muuta ja näin ollen musta armeija oli kukistettu viimeiseen mieheen (paitsi se yksi pelkuri, joka ilmeisesti puskissa vielä artefaktien kanssa lymyili!) tapahtuma loppui ja valkea voitto oli saavutettu!
Myös täysin odottamatta annettu kunniaviiri suoraan Keisarilta itseltään siinä lopuksi ennen väärän kuninkaan teloitusta kohotti mieltä aivan uskomattomiin korkeuksiin. Olo oli kuin sillä nyhveröllä, joka valitaan aina viimeisenä koulun liikkatunnin pesisjoukkueeseen, ja joka yhtäkkiä kohotetaankin kapteeniksi! Näillä fiiliksillä eteenpäin ensi vuoden taistoihin, toivottavasti yhtä parhaiden soturitovereiden kanssa kuin nytkin - ilman terciota ja muuta Pohjolaa ei olisi ollut läheskään näin hauskaa!
Muita enemmän kunniakkaita hetkiä oli mm. Manuelan kanssa erään kenttäskenun lopuksi nokkospuskasta (paljain säärin, au au au) sniikkaus ja vankia kuljettaneen haarniskoidun mustan vihollisen backstäbbäys. Peli oli jo menetetty siinä vaiheessa, mutta ajattelimme tehdä vielä viimeisen urotyön ennen varmaa kuolemaa. Teloitetuksihan siinä tuli, mutta emmepähän lähteneet Tuonelaan yksin!
Lopputaistelussa saimme artefaktit yhteistyöllä ja viekkaalla suunnitelmalla takaisin Pohjolalle. Kierrettiin Juanin ja Jussin kanssa sieltä kaukaa ladon takaa ja ninjailtiin kohti vihollisleiriä aikeenamme ryöstää artefaktit takaisin tai muuten vain aiheuttaa mahdollisimman paljon hämminkiä. Huomasimme, että arvon valkoinen runoilijamies ryömi takanamme samat aikeet mielessään, joten lyöttäydyimme yhteen. Hiivimme ladon takaa toisen kentällä olevan seinän taakse ja odotimme sopivaa hetkeä. Taistelua käytiin suoraan Tuonenmaan linnalla, joten päätimme vain juosta selkään mahdollisimman isolla metelillä ja antaa omille tovereillemme mahdollisuus käyttää hämmennystä hyödykseen. Kuolo korjasi meidät kolme, mutta kun hieman aikaa oli kulunut ja taistelu siirtynyt siitä toisaalle, pääsi herra runoilija - joka oli pitkään piileskellyt vieläkin vihollislinnan rajojen takana - ryömimään ja juoksemaan pakoon ilman aseita artefaktit kainalossaan! Mission accomplished!
Kun Pohjolan Keisari saapui viimeisessä pulssissa kentälle, oli fiilis korkealla, varsinkin ensimmäisen taistelun voitettuamme. Mustat joukot lisääntyivät viimeisen kerran ja kuningas saapui kentälle, oli kohtalon hetki, tiukan väännön jälkeen kuolin nuoleen mutta pääsin taas eloon kiitos parantajan. Huomasin keisarimme makaavan maassa haavoittuneena ja vihollisten ympäröimänä, joten tapoin kaikkia eteeni tulevia päästäkseni hänen luokseen. Mustat kaikkosivat ja löysimme parantavan käärön, jolla kuningas saatiin taas nostettua henkiin, sain myös lootattua kaatuneelta viholliselta toisen käärön jolla paransin vielä yhden soturimme. Huomasin, kuinka viimeiset mustan armeijan rippeet juoksivat artefaktit valkoisten linnoitukselta, ja juoksin kentän porteille heidän peräänsä. Keisari käski minut ja kaksi muuta tekemään niistä hakkelusta, joten juostiin ne kiinni, tapoin yhden ja yhteisvoimin ne kaksi muuta ja näin ollen musta armeija oli kukistettu viimeiseen mieheen (paitsi se yksi pelkuri, joka ilmeisesti puskissa vielä artefaktien kanssa lymyili!) tapahtuma loppui ja valkea voitto oli saavutettu!
Myös täysin odottamatta annettu kunniaviiri suoraan Keisarilta itseltään siinä lopuksi ennen väärän kuninkaan teloitusta kohotti mieltä aivan uskomattomiin korkeuksiin. Olo oli kuin sillä nyhveröllä, joka valitaan aina viimeisenä koulun liikkatunnin pesisjoukkueeseen, ja joka yhtäkkiä kohotetaankin kapteeniksi! Näillä fiiliksillä eteenpäin ensi vuoden taistoihin, toivottavasti yhtä parhaiden soturitovereiden kanssa kuin nytkin - ilman terciota ja muuta Pohjolaa ei olisi ollut läheskään näin hauskaa!
where have all the river pirates gone?
- Pimeyden Ritari
- Kreivi
- Viestit: 441
- Liittynyt: Keskiviikko, 22.02.2006 10:02
- Paikkakunta: Lahti
- Viesti:
En sattuneesta syystä nähnyt montaakaan skenua, mutta infossa istuessani paras hetki oli, kun radiopuhelimesta kuuluu hirveän hekotuksen säestämänä jotakuinkin näin: "Ei hitto nää hullut tetsaa nokkospuskassa!"
Kyseessä olivat ilmeisesti Suuren Puustisen oppipojat, joiden varustus koostui lähinnä hameesta, ruoskasta ja bofferista.
Meni limpparit nenään. Kiitti.
Kyseessä olivat ilmeisesti Suuren Puustisen oppipojat, joiden varustus koostui lähinnä hameesta, ruoskasta ja bofferista.
Meni limpparit nenään. Kiitti.
- SLS
- Paroni
- Viestit: 153
- Liittynyt: Keskiviikko, 22.03.2006 23:14
- Paikkakunta: Tampere
Tämä oli myöskin omalta puoleltani yksi eeppisimmistä taistoista koko tapahtumassa, ja varmaan pisin dueli jota tuli taisteluissa vastaan -ja niitä dueleja mie onnistuin poimimaan yllättävänkin paljon, mikä lisäsi eeppisyyttä entisestään. Mutta ensi kerralla kun kohdataan kentällä, katsotaan taisto loppuun saakka!Raud Mustasavu kirjoitti: Toinen herkullinen mättö oli possujen Tommia vastaan viimoisessa kenttä-risk-mikälie matsissa ku duellattiin ja se oli todella monen iskun vaihtava duelli, yhtä eeppinen kuin elokuvissa, mutta joku perkeleen Pohjoisen mies ei kunnioittanut duelia vaan tuli väliin. Noh, voitin mutta en koe sitä voitoksi ikinä päivänä ennen kuin dueli on otettu uusiksi vähintään yhtä eeppisessä tapahtumassa!
Sitten toki muiden Flagellanttien kera suoritettu ojapiiloutuminen jonka Minardil niin hienosti sanoiksi puki tuossa aiemmin.
Ja viimoisessa skenaariossa tuli eeppinen onnistuminen kun alkupuolella valkoisten alivoimainen rivistö puolusti heinäpaaliensa takana Mustia sekalaista joukkoa vastaan urheasti. Näin tilaisuuteni ja ponnistin heinäpaalista vauhtia, hypäten valkoisten selkään ja lävistäen kaksi puolustavaa soturia ja murtaen viimeisenkin vastarinnan... vain kuullakseni samantein tulevan tiedon Pohjolan reservistä. Artifaktit jäi kaappaamatta tässä kohtaa kun tuli kiire pois, mutta kannoinpa niitä sitten myöhemmin.
Itselläni koko tapahtuma oli eeppisiä sankartekoja ja tyydyttäviä tappioita voitokkaiden hetkien välissä. Näitä tarinoita voisin kertoa varmaan aina seuraavaan KuTeen saakka =D
Epätyydyttävin hetkeni tosin taisi olla nokkosmetsä, jossa me Puustiset lähdimme koukkaamaan vasemmalta, vain huomataksemme että valkoisilla oli jotakuinkin koko pääjoukkonsa siellä (tai siltä se tuntui), eikä meitä ollut kuin muutama hassu. Päätimme pyrkiä vetämään joukon perässämme, ja se onnistuikin. Itse tosin onnistuin eeppisessä paossani kompastumaan ilmeisesti hakamani lahkeseen astuessani ojan yli kentälle, paiskautuen naama edellä kenttään (jäi eeppiset sota-arvet kasvoihin), vain jäädekseni vihollislauman alle. Toverini liukastui muutamaa metriä myöhemmin vilkaistuaan ja todettuaan ettei voi minua enää auttaa. Huvitti, mutta tulipahan eeppistä teloitusta. Keisarin antaessa joukoilleen komennon "Teloittakaa tuo hihhuli vielä toiseen kertaan!"
Camulosin Posliini-Tommi, joka veti käteen liekinheittimellä. Tunnettu myös Mini-Me:nä ja Timmi-Tommina.
Camulosin Villikarjut Ry:n hallitusjäsen.
Camulosin Villikarjut Ry:n hallitusjäsen.
-
- Asemies
- Viestit: 10
- Liittynyt: Perjantai, 05.08.2011 16:27
- Paikkakunta: Espoo
Viimeyönä tuli Epic moment:
Minä olin nukkumassa, poikaystävä tuli kotiin:
Minä: "Ei oo kukaan muu tullu vielä."
Poitsu: "Odotatko tänne paljonki väkeä?"
Minä: "Noku jotenki sellane olo et ehkä keihäidenki pitäs olla mukana siel tapahtumassa."
Poitsu: "Kauniita unia rakas."
Minä: "Nii, ehkä mun pitää ruveta nukkumaan.""
Minä olin nukkumassa, poikaystävä tuli kotiin:
Minä: "Ei oo kukaan muu tullu vielä."
Poitsu: "Odotatko tänne paljonki väkeä?"
Minä: "Noku jotenki sellane olo et ehkä keihäidenki pitäs olla mukana siel tapahtumassa."
Poitsu: "Kauniita unia rakas."
Minä: "Nii, ehkä mun pitää ruveta nukkumaan.""
- Vitha
- Kersantti
- Viestit: 44
- Liittynyt: Sunnuntai, 03.10.2010 21:41
- Paikkakunta: Tuusula
Itselläni kolme varsin tyydyttävää momenttia.
Ensimmäinen tapahtui kun oltiin ensimmäisen kerran pohjolaisten linnaa valtaamassa. Olin skirmaajatovereitteni kanssa kaatunut muurin edustalle taistelun loppuvaiheilla, kun väkeä oli jo melko vähän kummallakin puolella. Huudan suurissa tuskissani parantajaa luokseni, ja lopulta hän polttavan auringon alla juoksee paikalle parantaen aluksi itseni. Toverini oli huono-onnisempi, sillä hän oli kaatunut puskaan, eikä urhea parantaja sitten häntä huomannut.
Kävipä siis niin, että nousin maasta ja katselin ympärilleni: portin edessä seisoi raskaasti varustettu joukko Tuonenmaan tovereitani yrittämässä murtaa puolustusta, mutta näytti siltä, että jokin pidätteli heitä sisällä. Lyhyen mietintäni tehtyäni juoksin portista vasemmalle paikkaan, jossa muuri oli matalalla. Laitan aseeni roikkumaan parista lenksusta, ja kohtaloa uhmaten kiipeän yksin muurin yli. Toisella puolella vedän aseet nopeasti esille ja hyökkään portinvartijoita kohti, pistäen kahta heistä selkään. Kolmas alkoi taistella vastaan ja saikin keihäällään käteni, mutta samassa mustaan pukeutuneet soturit jo ryntäsivät portista kovaa ääntä pitäen, karkottaen viimeisenkin Pohjolan pojan pois.
Toinen tapahtui myös linnaan hyökätessäni, vaan tällä kertaa en itse säilynyt voitokkaana. Päästyäni portin oikealta puolelta muurin yli kolmen muun skirmaajan kanssa itse keisari huomasi minut, ja minä hänet. Raivoisa oli hyökkäykseni, mutta se ei ollut vastustamaan vastapuolen johtajan taitoja ja panssareita, johtaen minut selälleni maahan. Keisari tulee yläpuolelleni raivoisa ilme naamallaan: "Kuinka kehtaat hyökätä itse keisarin kimppuun sinä Tuonenmaan roska!" johon minä vastasin: "Tuonenmaa ei peräänny!" Tämän jälkeen keisari suoritti erittäin näyttävän ja ehdottomasti eeppisen teloituksen. Vaikka kuolin niin epiikan taso oli sanoinkuvaamatonta.
Kolmas ja viimeinen erittäin hieno kohta oli jälleen oma kuolemani. Satuin näät olemaan viimeisen skenaarion kolmen viimeisen elossaolevan tuonenmaalaisen joukossa. Kolmistaan me uhmasimme Pohjolan armeijaa, ja saimme lievästi sanottuna turpiimme kieltäydyttyämme keisarin ehdotuksesta, jonka mukaan olisimme voineet kamppailla loppumme kaksintaistelussa vapaaehtoisia pohjolalaisia vastaan. Jälleen kerran epiikka huipussaan.
Erittäin kovat kiitokset kaikilla siellä olosta, erityisesti järjestäjille. Ko. tapahtuma oli ensimmäinen boffaus/larppaustapahtuma jossa olin, ja oli kyllä erittäin hyvä kokemus. Toivonmukaan en antanut itsestäni ärsyttävää kuvaa muille.
Ensi vuonna, kun Pohjolan pankit menevät konkurssiin - aivan kuten ainoa oikea kuningas viimeisillä hetkillään ennusti - ja Pohjolan armeijan varojen kadotessa Tuonenmaa on oleva nouseva, ja silloin Artoria palautetaan niille, joille se kuuluu!
Ensimmäinen tapahtui kun oltiin ensimmäisen kerran pohjolaisten linnaa valtaamassa. Olin skirmaajatovereitteni kanssa kaatunut muurin edustalle taistelun loppuvaiheilla, kun väkeä oli jo melko vähän kummallakin puolella. Huudan suurissa tuskissani parantajaa luokseni, ja lopulta hän polttavan auringon alla juoksee paikalle parantaen aluksi itseni. Toverini oli huono-onnisempi, sillä hän oli kaatunut puskaan, eikä urhea parantaja sitten häntä huomannut.
Kävipä siis niin, että nousin maasta ja katselin ympärilleni: portin edessä seisoi raskaasti varustettu joukko Tuonenmaan tovereitani yrittämässä murtaa puolustusta, mutta näytti siltä, että jokin pidätteli heitä sisällä. Lyhyen mietintäni tehtyäni juoksin portista vasemmalle paikkaan, jossa muuri oli matalalla. Laitan aseeni roikkumaan parista lenksusta, ja kohtaloa uhmaten kiipeän yksin muurin yli. Toisella puolella vedän aseet nopeasti esille ja hyökkään portinvartijoita kohti, pistäen kahta heistä selkään. Kolmas alkoi taistella vastaan ja saikin keihäällään käteni, mutta samassa mustaan pukeutuneet soturit jo ryntäsivät portista kovaa ääntä pitäen, karkottaen viimeisenkin Pohjolan pojan pois.
Toinen tapahtui myös linnaan hyökätessäni, vaan tällä kertaa en itse säilynyt voitokkaana. Päästyäni portin oikealta puolelta muurin yli kolmen muun skirmaajan kanssa itse keisari huomasi minut, ja minä hänet. Raivoisa oli hyökkäykseni, mutta se ei ollut vastustamaan vastapuolen johtajan taitoja ja panssareita, johtaen minut selälleni maahan. Keisari tulee yläpuolelleni raivoisa ilme naamallaan: "Kuinka kehtaat hyökätä itse keisarin kimppuun sinä Tuonenmaan roska!" johon minä vastasin: "Tuonenmaa ei peräänny!" Tämän jälkeen keisari suoritti erittäin näyttävän ja ehdottomasti eeppisen teloituksen. Vaikka kuolin niin epiikan taso oli sanoinkuvaamatonta.
Kolmas ja viimeinen erittäin hieno kohta oli jälleen oma kuolemani. Satuin näät olemaan viimeisen skenaarion kolmen viimeisen elossaolevan tuonenmaalaisen joukossa. Kolmistaan me uhmasimme Pohjolan armeijaa, ja saimme lievästi sanottuna turpiimme kieltäydyttyämme keisarin ehdotuksesta, jonka mukaan olisimme voineet kamppailla loppumme kaksintaistelussa vapaaehtoisia pohjolalaisia vastaan. Jälleen kerran epiikka huipussaan.
Erittäin kovat kiitokset kaikilla siellä olosta, erityisesti järjestäjille. Ko. tapahtuma oli ensimmäinen boffaus/larppaustapahtuma jossa olin, ja oli kyllä erittäin hyvä kokemus. Toivonmukaan en antanut itsestäni ärsyttävää kuvaa muille.
Ensi vuonna, kun Pohjolan pankit menevät konkurssiin - aivan kuten ainoa oikea kuningas viimeisillä hetkillään ennusti - ja Pohjolan armeijan varojen kadotessa Tuonenmaa on oleva nouseva, ja silloin Artoria palautetaan niille, joille se kuuluu!
-
- Asemies
- Viestit: 18
- Liittynyt: Maanantai, 13.08.2012 16:32
- Paikkakunta: Tuusula
Mut huijattiin larppaustapahtumaan. :stapahtuma oli ensimmäinen boffaus/larppaustapahtuma jossa olin
Healerina oli muuten vaan eeppistä, vaikkei mähinöimään uskaltanut mennäkään. Aluksi skirmaajana tosin kun mustat lurjukset teurastivat ja menivät ohi, söin ensimmäisen sydämeni ja tapoin joitakin.
Toisen kerran kai kun ensimmäistä kertaa linnaa valtasimme, kiersin kaukaa vasemmalta paikasta josta oli hirvittävän ikävä kiivetä. Näin kun mähinä hiipui ja mustat olivat toiset lähempää tulleet valkoiset jo teurastaneet ja oli kolme mustaa lurjusta selin minuun päin. Hyppäsin tielle, hiippailin viereen ja teloin ne. Kaksi taisi olla panssarimörköjäkin vielä.
Vielä ensimmäisessä voittamassamme taistelussa, kun mäkeä puolustimme, pidin yksin selkäpuolta kun duelasin parinkin skirmaajan kanssa ja voitin. Sitten sain kai nuolesta ja kuolin viereen syömään mustikoita.
Vielä kentän portilla mähistessä menin nokkosiin matalaksi ja teloin mustia.
Skirmaus on kivaa.
Missä viipyy Keisarin ja kuninkaan eeppiset uroteot? Tahtoo kuulla!
Tyranni on kukistettu!
Kuningattarelle harppuni soi!
Kuningattarelle harppuni soi!
- Peltokorppi
- Marsalkka
- Viestit: 2442
- Liittynyt: Torstai, 14.06.2007 21:10
- Paikkakunta: Jykylä
-
- Sotalordi
- Viestit: 1240
- Liittynyt: Sunnuntai, 31.05.2009 19:39
- Paikkakunta: Vantaa
Vaadin elokuvan tästä!Vitha kirjoitti:Toinen tapahtui myös linnaan hyökätessäni, vaan tällä kertaa en itse säilynyt voitokkaana. Päästyäni portin oikealta puolelta muurin yli kolmen muun skirmaajan kanssa itse keisari huomasi minut, ja minä hänet. Raivoisa oli hyökkäykseni, mutta se ei ollut vastustamaan vastapuolen johtajan taitoja ja panssareita, johtaen minut selälleni maahan. Keisari tulee yläpuolelleni raivoisa ilme naamallaan: "Kuinka kehtaat hyökätä itse keisarin kimppuun sinä Tuonenmaan roska!" johon minä vastasin: "Tuonenmaa ei peräänny!" Tämän jälkeen keisari suoritti erittäin näyttävän ja ehdottomasti eeppisen teloituksen. Vaikka kuolin niin epiikan taso oli sanoinkuvaamatonta.
SH-16 EA-vastaava
SH-15 EA-vastaava
SH-17 EA-vastaavan vasen käsi
SH-18 EA-vastaava
"Hei läski, ootsä menos liikkuu?"
SH-15 EA-vastaava
SH-17 EA-vastaavan vasen käsi
SH-18 EA-vastaava
"Water Boy"Argaali kirjoitti:Mielellään jengiin jotka kestää huonoja tapoja autossa, eli crisulle ainakin olis kyyti.
"Hei läski, ootsä menos liikkuu?"
-
- Sotahuuto '12 -järjestäjä
- Viestit: 1684
- Liittynyt: Perjantai, 24.02.2006 13:40
- Paikkakunta: Leppävirta
- Misumasu
- Marsalkka
- Viestit: 2292
- Liittynyt: Sunnuntai, 30.04.2006 20:55
- Paikkakunta: Jyväskylän mlk
- Peltokorppi
- Marsalkka
- Viestit: 2442
- Liittynyt: Torstai, 14.06.2007 21:10
- Paikkakunta: Jykylä
- tiarAnon
- Sotalordi
- Viestit: 1379
- Liittynyt: Torstai, 23.02.2006 14:47
- Paikkakunta: Espoo
No niin lapsukaiset, ei se pieni eläytyminen teistä larppaajia tee. Tulkaa joskus oikeesti larppaamaan, niin näätte millasta se meininki on. Kuninkaantekijöitä lähettiin alusta asti tekemään boffaustapahtumana ja vaikka meillä onkin näitä elämyksellisiä elementtejä, niin boffaamaan me teidät halutaan.
It'll be awesome.
- Triks
- Herttua
- Viestit: 956
- Liittynyt: Torstai, 03.01.2008 02:42
- Paikkakunta: Turku
Omiin eeppisimpiin hetkiin taitaa lukeutua lähinnä se, kun Dizabellan kanssa piilouduttiin (todella huonosti...) Pohjolan sotureita pensaaseen ja roskiksen taakse eivätkä ohikulkeneet panssarimöröt huomanneet meitä ollenkaan. Hiukan kyllä kuumotti, että näinköhän tämä(kin) skenaario loppuu meiltä lyhyeen. :D
Olihan niitä muitakin siistejä juttuja. Ainakin luultavasti oli. Kummasti ei muistu mieleen.
Olihan niitä muitakin siistejä juttuja. Ainakin luultavasti oli. Kummasti ei muistu mieleen.
"Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja."
- Nightingale
- Kreivi
- Viestit: 406
- Liittynyt: Keskiviikko, 25.06.2008 10:07
- Paikkakunta: Vantaa, Tikkurila
Näin on näreet.tiarAnon kirjoitti:No niin lapsukaiset, ei se pieni eläytyminen teistä larppaajia tee. Tulkaa joskus oikeesti larppaamaan, niin näätte millasta se meininki on. Kuninkaantekijöitä lähettiin alusta asti tekemään boffaustapahtumana ja vaikka meillä onkin näitä elämyksellisiä elementtejä, niin boffaamaan me teidät halutaan.
Kuninkaantekijät II Hauholla 16-18.8! Tulkaa sinne!
Facebook: https://www.facebook.com/events/1676545 ... 2/?fref=ts
Foorumi: http://forum.sotahuuto.fi/viewforum.php?f=189
Facebook: https://www.facebook.com/events/1676545 ... 2/?fref=ts
Foorumi: http://forum.sotahuuto.fi/viewforum.php?f=189