Sotahuuto

Tässä parin viimeisen viikon aikana olen saanut pari harvinaisen tiukkaa osumaa varsiaseista. Molemmissa tapauksissa tuntui siltä, että putki tulee pehmusteista läpi. Molempia tarkemmin tutkiessani kävi ilmi että kärjen solumuovirakenteet olivat muuttuneet lähes pelkäksi muussiksi. Huolestuttavinta kuitenkin oli se, että kummankaan hilparin kärjessä putkea ei näyttänyt olleen tulpattu kuitenkaan omasta mielestäni kunnollisesti. Eli putken päässä ei ollut teippiä ja kolmea solumuovikiekkoa. Olen olettanut että kyseinen rakenne on standardi, mutta selvästikään näin ei ole.

Näen tämän hyvin huolestuttavana, en haluaisi että jokaista hilparia pitäisi puukon kanssa lähteä availemaan. Kysymällä omistajalta saa vastaukseksi varmasti lähinnä "joo joo, on se kunnossa" ja uuden hilparin kohdalla tulppaamatonkin putken pää jää painelemalla huomaamatta. Ongelma tuleekin siinä, että tulppaamaton putki syö climasnapin todella nopeasti, kovassa käytössä jopa sotahuudon aikana voi rakenne alkaa pettää.

En tarkoita tätä keskustelunavausta hyökkäyksenä ketään kohtaan. Painavat, jäykät hilparit vaan minusta ovat vaarallisimpia aseita bofferikentillä ja niiden tekemisessä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota pieniinkin yksityiskohtiin. Isot aseet omasta kokemuksestani myös saavat korjauksia harvemmin kuin miekat. Harva uusii glaivensa terän tai pistokärjen ennen jokaista sotahuutoa, vaikka ahkerassa treenikäytössä olleen kapulan kohdalla se saattaisi olla hyvinkin tarpeellista.

Miten tällaisia piiloon jääviä rakenteellisia vikoja voisi vähentää? Tiedotus ja hyvät rakennusohjeet varmasti hyödyttävät. Voidaanko sotahuudossa alkaa aukoa isojen aseiden kärkirakenteita tarkastajien toimesta?

Murtuneen solumuovin pitäisi pystyä tunnistamaan ilman avaamista, mutta mikäli halutaan olla varmoja hilparin tulppauksesta en itse keksi siihen keinoa ilman teipin rikkomista. Jos raskaampien aseiden rakenteiden aukominen tulee ajankohtaiseksi kallistun ennakkotarkistuksien puoleen, koska perjantai-iltana tulee nykyiselläkin (melko vinhaa vauhtia etenevällä) tarkastusmenetelmällä päänsärkyä tarkastajille, kun ei kukaan osaa sanoa kenenkään aseesta mitään.
Mitä aseiden vaarallisuuteen tulee niin olen samaa mieltä niin kauan kun hilparin (tai vaikka keihään) käyttäjä ei osaa hallita sekä omaa voimankäyttöä, että tekniikkaa. //offtopic: Jos SINÄ, armas lukija tunnistat itsesi tästä joukosta niin myös raskaiden aseiden käyttöön löytyy kokeneempien huutajien esittelemänä videomateriaalia YouTubesta käyttäjältä BoffaajanKasikirja. //offtopic

Täytyy olla samaa mieltä antin kanssa. Miekkojen kohdalla ollaan tiukkoja ja aika lailla tietyt tavat tehdä turvallinen ase mutta juurikin vaarallisempien hilpareiden kohdalla ollaan löysempiä. Toisena huolena ovat löysät ja ohuet pistokärjet joita esim orivedellä oli noin puolissa hilpareissa.

Sohussa tullaan käyttämään turvallisia hilpareita ja se ihmisten on hyvä tiedostaa hyvissä ajoin. Mitä standardimmat turvavaatimukset nyt yhdessä saadaan ennen sohua kasaan sitä kevyemmin mielin voi aseensa tarkastukseen tuoda. Tähän tarvitsemme hilparistejen apua.

Oma huomioni on että hilpareissa pistokärjet ovat noin kolmanneksen siitä mitä keihäissä vaikka kärjen iskuvoima on sama. Siksi ehdottaisin että nyt pohditaan yhdessä hilparin kärjelle minimipaksuus.

Pituusvaatimushan on käsittääkseni sama, tarkoittanet kärjen leveyttä? Sama huomio meikäläisellä, harvinaisen kapoisia ja helposti sivuun taittuvia kärkirakenteita näkee. Väittäisin että syynä on se, että glaivemallisessa halutaan tehdä lyömäterästä mahdollisimman kapea painon minimoimiseksi, ja kärki tehdään samasta.

Itseasiassa väittäisin että hilparien iskuvoima voi olla paljon keihästä suurempi rungon lyhyyden takia. Pidempi keihäs joustaa varmasti enemmän kuin minimimittainen hilpari, silti siihen saa saman verran voimaa taakse jos haluaa/osaa.

Rungon rakenne kai ratkaisee aika pitkälle sen miten voima välittyy. Pitkällä keihäällä ainakin itse tulen helposti pistäneeksi kymmeniä senttejä liian pitkälle joten voimaa välittyy kohteeseen ylenmäärin.

Näihin eri aseiden kärkien rakenteisiin tarvittaisiin selvästi sekä kirjoitettuja+kuvitettuja että videoituja how to -ohjeistuksia.

Jos raaka fysiikka ja faktatieto aiheesta kiinnostaa niin tässä olisi hyvää lukemista. Linkistä löytyy kolmen sivun verran asiaa siitä mitä tapahtuu kun lyödään miekalla. Sovellettavissa aivan suoraan myös hilparilla lyöntiin. Jousto ei suinkaan ole ainoa asia joka näissä vaikuttaa. Suosittelen kaikille joilla lontoon murre taipuu.
http://www.thearma.org/spotlight/GTA/mo ... mpacts.htm

Tärkeimpänä seikkana tässä asiassa pitäisin valistusta. Itse vaihdan glaiveni kärjessä (rungon ja vaahtomuovin välissä) olevat solumuovikiekot n. kaksi kertaa vuodessa, ennen Sotahuutoa ja huollon yhteydessä talvikaudella, mutta silti ne ovat useimmiten litistyneet kolmannekseen alkuperäisestä paksuudesta.
Tulppaus on toinen asia. Kaikki putket on AINA tulpattava kunnolla. AINA! Koskee niin pommeleita, kuin väistimiäkin. Tulppausvaatimus tulisi kirjoittaa selvästi sääntöihin ja paljastuneista rikkomuksista antaa sanktioita. Tarkastajana tein satunnaisesti mattoveitsellä pieniä viiltoja aseisiin tarkastaessani niiden sisäistä rakennetta, yleensä lähelle kahvaa tehty pieni viilto selvitti esimerkiksi materiaalin. Pistokärjissä tällainen leikkaus aiheuttaa selvää rakenteellista heikkoutta, ja lisäksi rakenteen osittaista purkamista, mutta esimerkiksi pommeleita ja väistimiä tällä voi tarkastaa. Ja jos väistin ja pommeli on tulpattu kunnolla, niin todennäköisesti se kärkikin on.

Ja jos väistin ja pommeli on tulpattu kunnolla, niin todennäköisesti se kärkikin on.

Kären tulppaus kuluu aivan eri tahdilla.

Pituusvaatimushan on käsittääkseni sama, tarkoittanet kärjen leveyttä?

Nimen omaan. Aion tässä reeneissä viimestään paikkallisten hilparistien kanssa kahtella ja ottaa puheeksi mikä olisi sovelias kärjen minimileveys ja ruveta vääntämään sääntöehdotusta. Suosittelen muuallakin keskustelemaan aiheesta niin saadaan kerralla hyvät standardit.

Itse putken tulppaus harvemmin kuluu. Pehmustekiekot ja muu pehmeä materiaali kuluu, mutta itse putken "tangoksi" muuttava materiaali (esim. vahva teippaus tai limsapullon korkki) käytännössä ei.

No meitsi käsittää tulppauksena juuri nuo pehmeät matskut. Teippi sun muu pitää sen tulppauksen paikallaan ja uppoamasta putken sisälle.

Mutta jos se teippi puuttuu pehmusteen ja putken välistä, on se suurin moka sattunut. Käsittääkseni ketjun ensimmäinen viesti myös viittasi juuri noiden teippien puuttumiseen.

Teippi puuttui, sen lisäksi sen solumuovikiekon päältä puuttui teippi pitämästä sitä paikallaan. Tällöin se solumuovi pääsee elämään ja kulumaan. Putken pään solumuovien kunto on oman kokemukseni perusteella melko toissijainen juttu niin kauan kuin ne siellä on. Niiden pääasiallinen tehtävä on suojata muita kärkirakenteita. Jos kärki, niin miekassa kuin hilparissa, on kunnossa eivät tulppaussolumuovit pääse pahasti kululmaan.

Vaahtomuovin (open cell foam) puristuessa kasaan se ei vaurioidu, sillä ilma pääsee pakenemaan sen soluista. Se on myöskin pehmeämpää, koska ilma pääsee puristumaan täysin ulos. Solumuovi (closed cell foam) taas muodostuu umpinaisista kaasutäytteisistä soluista, joista kaasu ei lähtökohtaisesti pääse poistumaan rikkomatta solua. Tästä syystä, joka kerta, kun solumuovi altistuu niin kovalle paineelle ettei kaasun puristuminen kasaan ja solun muodon muuttuminen riitä, solu hajoaa ja kaasu pakenee siitä. Tämä vaikuttaa solumuovin ominaisuuksiin pysyvästi. Tästä systä uudet ja vanhat miekat tuntuvat erilaisilta, vaikka teippiä olisikin saman verran.

Johtopäätös:
Joka kerta, kun vaahtomuovi aseen kärjessä painuu "pohjaan" ja solumuovi joutuu joustamaan, soluja saattaa puhjeta. Mikäli voimaa on paljon, kuten varsiaseilla usein on tämä kuluminen varsin nopeaa.
Muitä enemmän solumuovia on rungon ja vaahtomuovin välissä, sitä enemmän tarvitaan voimaa painamaan solumuovi "pohjaan" mikä rikkoo soluja, joten varsiaseissa tulisi käyttää reilusti solumuovia rungon ja vaahtomuovin välissä ja tarkistaa tämän kerroksen kunto vähintään kerran vuodessa. Putki on myös EHDOTTOMASTI tulpattava vähintään teipillä "tangoksi" sillä tulppaamaton putki syö hetkessä tiensä pehmusteiden läpi ja satuttaa jotakuta todella pahasti.