Sotahuuto

Millaisia ratkaisuja olette käyttäneet miekkojen (tai ehkä muidenkin aseiden) painottamiseen?

Zweihander ja muutama lyhyttä miekkaa on painotettu isoilla pulteilla. Pari pulttia kerrallaan teipataan yhteen ja kieritetään jesaria pulttien ympärille kunnes pakkaus ei mahdu liikkumaan kahvan sisällä. Tämän jälkeen paketti sijoitettiin aseen kahvaan lievää väkivaltaa käyttäen

Voit täyttää väistimen hiekalla. Tai survoa runkoputkeen puukalikan, jonka saa juuri ja juuri tungettua sisään. Elikkä oma variaationsa Vincibel:in ehdotuksesta. Kerrothan sitten mitä teit ja kuinka kävi?

Ainoastaan lyhyitä treeni miekkoja kannattaa painottaa ei mitään muita miekkoja. Sitten jo ihan kevyemmät materiaalit toimivat kuten sanomapaperi siihen painotukseen.

JP666 kirjoitti:Ainoastaan lyhyitä treeni miekkoja kannattaa painottaa ei mitään muita miekkoja.

Miksi?

Koska paras painotus on mahdollsimman kevyt ase. Erityisesti kevyt terä.

Poikkeus sääntöön. Keihäitä olen kuitenkin painottanut, koska painopiste on pitänyt saada kauemmas keihään painavasta kärjestä. Vähän tasapainoisempi torrakko kun liikkuu sujuvammin edestakaisin. Liioitteluun ei toki kannata ryhtyä. Olen käyttänyt ilma-aseen ammuksia minigrip-pusseissa. Lyijy kun painaa kuin - noh, lyijy. Nämä pyörähtävät kätevästi putken ympärille ja pehmusteiden alle. Toki olen sitten lisännyt triplapehmusteet ympäille, mutta keihään perää painottaessa se ei tietenkään mitään haittaa.

Korjausteippailet miekan viisi tai kymmenen kertaa, sitten siinä alkaa olla sopivan nuhjuisen ihana tuntuma ja paino kohdallaan. Liian kevyellä tiksuttimella tulee tiksuteltua, kunnollisella mäjäyttimellä tehtyä kunnollista tekniikkaa.

Tässä asiassa voi nähdä hieman koulukuntaeroja tässäkin keskustelussa. Mutta jos treenaat rumilla, painavilla ja huonoilla aseilla sellaisia vastaan joilla on kätevämmät ja opit pärjäämäät olet saanut selvän kilpailuedun!

Eli ohjeeni on että jos tuntuu että tarvitset painotuksen älä tee sitä.

Jontzulla varsin mielenkiintoista ajatusta, mutta huonommalla aseella tekniikka on rajoittuneempaa joten sitten ei opi sitä tekniikkaa mikä olisi mahdollista paremmalla aseella. Minun kannaltani treenit myös ovat sitä oikeata boffausta, sen sijaan että ajattelisin niitä pelkästään Sotahuutoon valmistautumisena.

130cm zweikka tulossa ja taidan tunkea kahvaan kaikkea metallirojua, pultteja ym. mitä löydän vanhempien varastosta. Oletukseni on että miekka tulee liikkumaan sulavasti kuin jeesus vetten päällä.

Oman zweikkani olen painottanut pyörittämällä rautalankaa (sitä samaa mistä rengaspanssari tehdään) kahvaan harvakseltaan ja ponnen juureen sitten isompi möykky. Lanka peitetään hesusteipillä ja kahvat päällystän muutenkin erkalla, joten se lanka jää sinne piiloon. Kun tuon tekee kunnolla, saa kahvaan kivan ergonomisen pinnan johon sormet loksahtaa näppärästi oikeille paikoille.

Kunnon kahden käden meikkailuun on bofferinkin pakko olla painotettu, kun miekkaa pyöritellään pään korkeudella oman keskipisteensä ympäri. Jos painotus on pielessä, hankaloituu homma selkeästi.

Par kirjoitti: 130cm zweikka tulossa ja taidan tunkea kahvaan kaikkea metallirojua, pultteja ym. mitä löydän vanhempien varastosta. Oletukseni on että miekka tulee liikkumaan sulavasti kuin jeesus vetten päällä.

Tommonen prototyyppi löytyy meiltä, mutta eipä siitä painotuksesta mitään apua ole. Saa lyötyä kyllä pirun kovaa sellasella, mutta nopeus kärsii eikä se ole mielekästä. Kokeilla tietysti voi.

Kunnon kahden käden meikkailuun on bofferinkin pakko olla painotettu, kun miekkaa pyöritellään pään korkeudella oman keskipisteensä ympäri. Jos painotus on pielessä, hankaloituu homma selkeästi.[/quote]



Olen täysin erimieltä asiasta! Kevyempi 2h on jo vastustaja ystävällisempikin. pahimmat tällit olen saanut vastustajan idjootimaisesta 2h käytöstä tuli kunnon aivo tärähdys vähän oksentelua ja sen sellaista.

Kapselitus kirjoitti:eipä siitä painotuksesta mitään apua ole

Oma kokemukseni on täysin erilainen. Omassa zweikassani sijoitimme painopisteen aivan väistimen eteen. Tuloksena oli varsinainen konekivääri. Pituutta aseella tosin oli 180cm ja kahvan pituus oli 40cm. Jos teet 2h miekan tee siitä saman tien miehen mittainen

JP666 kirjoitti:pahimmat tällit olen saanut vastustajan idjootimaisesta 2h käytöstä tuli kunnon aivo tärähdys vähän oksentelua ja sen sellaista.

Avainsana on idioottimainen. 2h-miekoilla, painotetuillakin, voi kamppailla ihan yhtä turvallisesti kuin muillakin boffereilla. Painotetulla aseella miekan hallinta on paljon parempaa, jolloin nimenomaan ei tule huidottua aivan hulluna, vaan liikkeet ovat kontrolloituja ja miekkailijan taistelutehokin aivan erilainen.

Sen aivotäräyksen voi saada aivan yhtä helposti yhden käden miekallakin kun lyöjä lyö apinan raivolla täysillä päähän. Nimim. kokemusta on. Ja keihäästä niitä tällejä vasta tuleekin. Ja hilpareista. Eli se aseen turvallisuus on täysin kiinni käyttäjästään.

Terba kirjoitti:Sen aivotäräyksen voi saada aivan yhtä helposti yhden käden miekallakin kun lyöjä lyö apinan raivolla täysillä päähän. Nimim. kokemusta on. Ja keihäästä niitä tällejä vasta tuleekin. Ja hilpareista. Eli se aseen turvallisuus on täysin kiinni käyttäjästään.

Kyllä se pidempi vipuvarsi auttaa siinä kivun tekemisessä, pidempi ase on vielä painavampikin...

Par kirjoitti:Jontzulla varsin mielenkiintoista ajatusta, mutta huonommalla aseella tekniikka on rajoittuneempaa joten sitten ei opi sitä tekniikkaa mikä olisi mahdollista paremmalla aseella. Minun kannaltani treenit myös ovat sitä oikeata boffausta, sen sijaan että ajattelisin niitä pelkästään Sotahuutoon valmistautumisena.

No joo, itse olen ollut sitä mieltä että bofferit nyt eivät paina mitään joten osa treeniä on että huonommallakin rotiskalla pitää saada tekniikka toimimaan.

Mielenkiintoinen ajatus treenistä vs. tapahtumista. On myönnettävä että ainakin itse ajattelen treenejä tapahtumana jossa tehdään sitä mitä toisaalla toteutetaan. Treeneissä kikkaillaan, treeneissä tehdään uutta, treeneissä luodaan rutiineja. Treeneissä tehdään kaikkia typeryyksiä ja otetaan turpaan sen takia mitä koettaa ja tekee.

Turnauksissa ja taistelutapahtumissa sitten toteutetaan sitä mitä on opeteltu. Väsyneenä, nestehukassa, kunnon aggrassa, alivoimatilassa, hirveässä voitonhimossa ja osin jo rikkoutuneessa haarniskassa ei todellakaan enää luoda uutta tai ajatella suuria ajatuksia. Siihen on otettava tilaisuus aiemmin.

Mutta on kyllä sanottava että Sotahuudossa olen pitänyt varmuuden vuoksi mukana nuijamaista kakkosasetta joka on lyhyt, rujo ja painotettu teipillä niin että kärjen mäjähdys tuntuu. Niistä jyryyttimistä oppii pitämään kun niitä käyttää tarpeeksi...

Sen aikaa, mitä olen boffereita pyöritellyt, niin sanoisin silti että pitäisin painotusta aika keskeisenä pointtina aseessa kuin aseessa. Syynä on lähinnä se, että painotetulla aseella tarvitsee huomattavasti vähemmän voimaa aseen liikutteluun, jolloin voi keskittyä itse tekniikkaan. Aseenhan on tarkoitus toimia rannenivelen jatkona, jolloin väistimeen painotettu ase olisi paljon otollisempi tämän harjoitteluun.

Mielestäni on outoa, että painottamisesta ei juurikaan ole aikaisemmin keskusteltu, sillä varmasti itse kunkin aseessa on ties vaikka minkälaista painotuslaitetta. Parhaimmat painot olen itse saanut aikaiseksi terästangosta leikkaamalla, joilla sain painotuksen aika helposti väistimen tyveen, tästä on jo muutama vuosi aikaa. Sittemmin olen siirtynyt vieterille pyöritettyyn rautalankaan (hiukan suurempi kuin PVC-putken sisähalkaisija), joka pysyy paljon paremmin paikallaan.

Aseen mitan pidentyessä oikean painotuksen merkitys kasvaa. Lyhyimmissä aseissa niiden painopiste on paljon parempi olla edessä, jolloin JonTzun kuvaamat jyryyttimet ovat hyviä nuijimaan vastustajat autuaammille metsästysmaille. Jos kyseessä on pidempi astalo, sen on parempi olla painotettu. Painotus ei tarkoita massan tavatonta lisäystä, vaan enemmänkin sen keskittämistä. Mikään ei estä tunkemasta kiloa hiekkaa koko väistimen matkalta, mutta se ei ole mukavaa niin käyttäjästä kuin vastaanottajastakaan, jos se jossain vaiheessa osuu nekkuun. Aseen keveys ja painotus eivät sulje mielestäni toisiaan pois, vaan ne molemmat on mahdollista saavuttaa keskittämällä massan oikeaan kohtaan.

No minusta se aseiden painottaminen on vai typerää kaikissa muissa aseissa paitsi lyhyissä treeni miekoissa. Sitten kun olette tarpeeksi tapelleet niin ymmärätte miksi.

Olikos aseille muuten maksimipainoja?

Ei ole annettu mitään absoluuttisia arvoja. Mutta painon takia on hylätty moniakin aseita, koska ase on tarkastajan toimesta todettu liian painavaksi -> vaaralliseksi. Tavallaan olisi varmaan hyvä tutkia jotain viittellisiä ohjearvoja, jotta ikävät ja odottamattomat hylkäykset vähenisivät.

Joku suhteellinen painoraja pituuteen nähden vois olla jees.

Terba kirjoitti: Kunnon kahden käden meikkailuun on bofferinkin pakko olla painotettu, kun miekkaa pyöritellään pään korkeudella oman keskipisteensä ympäri. Jos painotus on pielessä, hankaloituu homma selkeästi.

Tämä riippuu täysin kahdenkäden käyttötyylistä. Tekniikka missä pyörittelet miekkaa pään yläpuolella on turhaa, väsyttävää ja poistaa sinulta sen viimeisenkin suojan mitä miekka antaa.

Kahdenkäden miekan edut ovat keveys, nopeus ja mahdollisuus rummuttaa lyöntejä lähietäisyydeltäkin. Tällöin pitkät ja painavat+painotetut zwaikat menettävät ainoan oikean hyvyytensä hilpariin nähden. 140cm-160cm ja mahdollisimman zwaikka on tehokain.

Painavat+jäykät (bambu, tuplaputki tai muut viritelmät) kahdenkäden miekat toimivat hienoissa manuaalitekniikoissa ja historiallisella käyttötyylillä parhaiten. Näillä miekoilla ei tee muuta, kuin eeppisiä duel vääntöjä.

Zwaikalla tilanteeseen joutuminen, missä joudut torjumaan miekalla ja ottamaan duelia esim toisen zwaikkamiehen kanssa on ehkä eepistä, mutta huonoa käyttöä. Zwaikan tarkoitus on olla rummuttamassa vihollisten keskellä nopeaa rummutusta, mitä ei voi tehdä hilpareilla. Tilanne esimerkkinä olisi pääset laidasta läpi ja aloitat rummuttamisen samalla kun pidät äsken tappamia henkilöitä ihmiskilpenä. Kuva esimerkkinä V=vihollinen K= Kuollut Z= Zwaikka mies ( VVVKZ)

Painavat+jäykät (bambu, tuplaputki tai muut viritelmät)

Jäykkyys tekee aseen heiluttelusta kevyempää ja bambu on kevyttä.

Peltokorppi kirjoitti:

Painavat+jäykät (bambu, tuplaputki tai muut viritelmät)

Jäykkyys tekee aseen heiluttelusta kevyempää ja bambu on kevyttä.

Jäykkyys estää taas vemputtamisen. Bambuzwaikalla kun lyö kerran, niin kaikki liike energia häviää. Tällöin joutuu tekemään enemän työtä nostaa asetta ja lyödä uudestaan, kuin juostavalla pvc-putkella.

Haiden kirjoitti: Tämä riippuu täysin kahdenkäden käyttötyylistä. Tekniikka missä pyörittelet miekkaa pään yläpuolella on turhaa, väsyttävää ja poistaa sinulta sen viimeisenkin suojan mitä miekka antaa.

Painavat+jäykät (bambu, tuplaputki tai muut viritelmät) kahdenkäden miekat toimivat hienoissa manuaalitekniikoissa ja historiallisella käyttötyylillä parhaiten. Näillä miekoilla ei tee muuta, kuin eeppisiä duel vääntöjä.

Zwaikalla tilanteeseen joutuminen, missä joudut torjumaan miekalla ja ottamaan duelia esim toisen zwaikkamiehen kanssa on ehkä eepistä, mutta huonoa käyttöä. Zwaikan tarkoitus on olla rummuttamassa vihollisten keskellä nopeaa rummutusta, mitä ei voi tehdä hilpareilla. Tilanne esimerkkinä olisi pääset laidasta läpi ja aloitat rummuttamisen samalla kun pidät äsken tappamia henkilöitä ihmiskilpenä. Kuva esimerkkinä V=vihollinen K= Kuollut Z= Zwaikka mies ( VVVKZ)

Olet ihan oikeassa, tämä on oikea toimintatapa kun tapellaan linjassa tai sumpussa. Itse löydä itseni zweikan kanssa kuitenkin lähes aina omien sivustan tai selustan suojaajana jolloin pitää tapella koukkaajia ja skirmareita vastaan. Tässä tilanteessa pitää myös pystyä suojaamaan itseään tai tappelemaan esim. keihäsmiehiä yms vastaan, jolloin tuo "historiallinen" tyyli toimii ihan oikeasti. Erityisesti metsässä erittäin toimivaa. Tässä tyylissä se painotettu miekka on tosi hyvä.

Myös vähän teknisemmän näköinen kikkailu on erittäin tehokas sunnuntaiboffaajan tai aloittelijan taistelutahdon nujertaja, tyyliin: "ää tuo hilluu tuon ison miekan kanssa, en mene tuonne."

Ja mulle ne eeppiset duelväännöt on ehkä parasta mitä Sohussa tulee eteen, eli nimenomaan kaksi soturia keskellä taistelun kaaosta mittelemässä toisiaan vastaan. Ihan parasta. Ei ehkä peliteknisesti parasta toimintaa, mutta fiiliksen kannalta parasta. Ja fiiliksen takiahan tätä harrastetaan.

Ja fiiliksen takiahan tätä harrastetaan.

Bulshit ellet tarkota fiiliksellä sitä ku kdr kilisee taivaankantta vasten