Vibelius kirjoitti:Ensi Sotahuuto varmaankin antaa aika hyvää dataa tästä. Ja tuleehan treeneissä dataa sitä mukaa jos ja kun noita menee vielä joskus rikki, ja purkaa rikkoutuneen aseen, niin näkee ehkä mikä meni pieleen jne.
Ihan totta että viimeistään tuolloin selviää kaikenlaista oleellista, ja uskoisin ettei koko tapahtumassa tule suurempia, nimenomaan bambun käytöstä johtuvia haavereita.
Lähinnä meinasin sitä että kun Sotahuudon turvallisuus on ehkä suurin syy näille keskusteluille, niin on jossain mielessä hassua jättää se "onko bambu sohuturvallista" -testaus itse tapahtumaan. Tosin mistään nuolikaliiberin riskistä ei tietääkseni ole kyse, ja oikeastaan uskon kyllä että tässä kevään mittaan tulee ihan tarpeeksi tietoa niiden pahimpien sudenkuoppien väistämiseen.
Tuskimpa sohussa tulee kymmenittäin bambuja sanomaan riks, raks ja poks lennättäen shrapnelia ympäriinsä
Oikeastaan ainoa asia joka mua vähänkään tän suhteen mietityttää on se, että osa voisi rakentaa aseensa poikkeuksellisen heikkolaatuisesta ja jostain ihmeen syystä ikävästi sälöilevästä bambusta, mutta teippaus/vastaava päällystys kyllä suojaisi tuoltakin.
Jos standardiksi vakiintuu esim. poikittainen, osittain limittäin menevä teippaus, onko se mielestäsi liikaa? Se teippauksen poikittaisuus kuitenkin parantaa bambun kestävyyttä käsittääkseni melko paljon. Ainankin minulla oli bamburunko, jossa oli muutama pitkittäinen, kuivumisesta johtuva halkeama, ja teipattuani sen kunnolla, se on silti kestänyt hyvin. Tietysti jos putki on ikivanha ja läpeensä laho, se menee aika varmasti rikki, oli teippiä tai ei. Silloin se yleensä näkyy päällekin päin, esim. halkeiluna, maalin halkeiluna, tms ulkonäkövirheinä. Ilmeisesti tuoreus ja varastoinnin laatu merkitsevät melko paljon.
Tässä välissä kysyisin että kuinka bambut peitetään eestissä ja kanadassa, jos siis näin tehdään. Noissa maissa kun siitä taisi olla materiaalina jo vuosien(?) kokemus niin jotain voisi kokemuksistansa oppiakin. Huomasitteko entalialaiset bambuaseita siellä kanadassa?
Suoraanhan ei tietenkään voi tehdä päätöksiä muiden maiden perusteella kun säännöstö ja ennenkaikkea sen takana oleva tavoiteltu henki on erilainen. Osa ulkomaiden käytännöistä on naurettavaa holhousta ja osa aivan liian hasardia piittaamattomuutta sopiakseen tänne.
__________________________________________________________
Käsittääkseni nykyinen idea bambun teippaamisesta lähti osittain siitä miten lasikuitu hajoaa vaarallisesti, kun siis bambu taisi tulla aika pian sen jälkeen. Samanlaista sälöytymistä ei kuitenkaan ilmeisesti tapahdu tämän materiaalin kohdalla, joten ihan vastaavan luokan turvatoimet ei mielestäni ole tarpeen.
Kuitenkin on pari syytä miksi kannatan paljaan bambun peittämistä jollain kohtalaisen tukevalla ainakin kahvan osalta. Suurin rasitushan tulee varsiaseella iskiessä siihen kohtaan joka on etummaisen käden edessä, ja uskoakseni hyvälaatuinen bambu hajoaakin todennäköisesti tuosta kohtaa.
Koska bambu kapenee kärkeä kohti(ja sen käyttäminen toisin päin ainakin tuntuis hyvin epäoptiaaliselta) niin toki se voi katketa myös ylempää. Uskoisin kuitenkin että se puoltoista senttiä jesarilla päällystettyä climasnappiä estää kärjen tulemista näkyväksi, puhumattakaan jos siinä on vielä vaahtomuovikin edessä.
Vaikka bambun katkeamista ei uskoakseni oikeen voi olla huomaamatta(jäykkyyden vuoksi se joko kestää tai sitten naksahtaa kunnolla, joskin toki se voi heikentyä rasituksesta ennen lopullista hajoamista), niin on periaatteessa mahdollista huitaista sillä rosoisella puupäällä jotakuta esimerkiksi aseen katkeamisesta johtuvan tasapainon menetyksen seurauksena.
Tämä pieni, joskin todellinen riski korostuu isossa, kaaottisessa ja varmaan tonneittain rautaa sisältävässä tapahtumassa niin paljon että ainakin musta tuntuu tarpeelliselta päällystää bambu sellaisella tavalla joka saa sen menemään hajotessa "lötköksi" kahteen osaa pilkkoutumisen sijasta.
Soveltuvia peittotapoja on uskoakseni helppo testata siten että lyö sen päällystetyn kepin(siis pelkkä bambu+testattava "teippaus") "teräosaa" johonkin(tukevaan ja mieluiten edes jossain äärin huokoiseen) niin että se katkeaa. Uskoakseni on inforatiivisempaa hakata toistuvasti kohtalaisella voimalla sen sijaan että yrittäisi pistää bambun kerralla katki.
_____________________________________________________
Mielestäni päällystykseltä ei tarvitse vaatia bambun isku- tai rasituskestävyyden vahvistusta, vaikka ei siitä tietenkään haittaakaan ole, täysin päinvastoin!
Suosittelen siis ehdottomasti käyttämään vaikka sellasia vahvistavia teippauksia kuin sä. Ne kun oikeasti taitaa myös lisätä bambun käyttöikää huomattavasti, sekä tietenkin tekee aseista myös turvallisempia. Lisäksi on musta oikeasti jees että ne lisää bambuaiseiden realistisuutta muihin boffoihin suhteutettuna(bambu vielä on niin kevyttä ettei lisämassasta aiheudu riskiä).
Bambuase on mielestäni optimaalisesti rakennettuna ehkä jopa suhteettoman nopea esimerkiksi hilparin ja pvc-putkesta valmistetun tukevasti pehmustetun ja -teipatun pitkämiekan vertailussa. Mutta toisaalta aika samanlainen tilanne on myös kilvissä, sekä jossain määrin haarniskoissakin.
Muovi on sopivissa muodoissa aivan ylivoimainen kilpimateriaali, jos ei ole käytössä kunnon työkaluja. Ufoliukurista väsää hyvän, kevyen ja jopa tarpeeksi tukevan kilven aivan toivoton uunokin ja ilmeisesti muovilevyistä tehdyt tornikilvet on ihan saatanan naurettavan painoisia ja ketteriä(ilman että menettävät kaikkea tukevuuttaan saati että olisivat lötköjä) verrattuna taivuttamattomiin puisiin tornikilpiin.
Ohut(4mm) vanerihan ei yksin oikeen riitä torniin kun se varmaan taipuu liikaa suhteessa massaansa. Paksumpi taas painaa jo reilusti enemmän. Rämän käyttämä valistustapa(:D) on poikkeus, mutta suurimmalle osalle boffaajista on sen vaiva-(työmäärä on paljon suurempi ja lisäksi joihinkin juttuihin tarvitaan toinen jeesaamaan) ja välinevaatimukset aivan liian korkealla.
Painavammassa puukilvessä on kuitenkin monia etuja varsinkin kokeneemmille boffaajille joita kiinnostaa ehkä muutkin arvot. Jos saa kiksejä esimerkiksi immersoitumalla keskiaikaiseen taisteluun, niin jo omien välineiden autenttisuuden tuntu on varmaan aika helvetin siistiä. Esimerkiksi itse tehdyissä panssareissa on jotain todella munakasta. Kun se sun takoma oma kypärä pelastaa henkesi miekaniskulta ja murskaat vastustajan kallon sotavasarallasi.
Kun sua ammutaan jouseilla selkään, ja käännyt ympäri heittäen keihääsi läpi vastustajan panssaroimattoman vatsan. Kyllä nyt kannatti vuodattaa kaikki ne karhunkyyneleet haaskatun ajan, rahan ja terveyden takia jotka tuon syntisen painavan chainin hankinta vaati. Ymmärrätte varmaan pointin joten armahdan teidät tältä jaarittelulta ^_^
___________________________________________________
Edellämainitun kaltaiset henkilöt ovat mielestäni todella hyväksi tälle lajille ja vaikka mulla on taipumusta pyrkiä tekemään mahdollisimman vähällä vaivalla(ja rahalla
)mahdollisimman mukavia, kivoja ja siistejä aseita, ja vaikka mä tykkään siitä että mulla on uniikki ja jollain epätavallisella tavalla tehokas ase, niin kaikista tärkeintä mulle on se että mä nautin tästä lajista ihan uskoattoman paljon.
Tää on todennäköisesti ainoa urheilulaji jota tulen harrastamaan hautaan asti. Voin oikeasti kuvitella itseni järjestämässä vanhainkodin pyörätuoli- boffoturnajaisia Sibeliuksen Pohjolan tyttären pauhatessa vinyyliltä mun hyvistä, joskin elämää nähneistä ämyreistä. Taistelun jälkeen soi Tuonelan joutsen muistellessamme kaatuneita
Mielestäni boffauksessa on sijaa tehokkaiden aseiden ja taktiikoiden suunnittelulle, mutta myös rennommalle fiilistelylle. On myös tosi jees että kesällä on isot tapahtumat molemmista ääripäistä.
Oon oikeasti sitä mieltä että söönnöt, sekö sallitut aseet, haarniskat ym. on tällä hetkellä tosi hyvässä vaiva-teho suhteessa joka ei kuse aloittelijoille, muttei myöskään kokeneemmille. Epäökohtia on aina mutta niitä korjataan.
_______________________________________________________
Ton mun bambuglaiven olen ajatellut päällystää joko nahalla tai kankaalla mukavaksi, mutta niin tukevaksi ettei sen pitäisi katketa teipattua helpommin, eli sinänsä kannattaisin joustavia "teippaus" -standardeja.
Nojaa, enpä nyt oikein tajua mikä siinä olisi niin munchkin, että varsiase olisi kolmemetrinen. Se olisi käytännössä helkkarin kömpelö käyttää. Okei, sillä pystyis pamputtaa kauemmas, eli periaatteessa javascript:emoticon(':lol:')staattisessa tilanteessa voittaisi lyhemmät varsiaseet, mutta toisaalta sitä olisi mahdoton käyttää lähitaistelussa millään muotoa pituutensa vuoksi. Esim. buttspikea ei saisi käännettyä vastustajan tielle niin millään. Lisäksi sillä häviäisi silti keihäälle pistonopeudessa ja kantamassa.
Minulla oli käytössä 2,5m bambuhilpari treeneissä joskus tuossa viime vuoden puolella, ja se oli jo todella, todella kömpelö kun vihu on vähääkään lähempänä.
Kolmimetrinen (mahdollisiman kevyeksi tehty) bambu "swordstaff"(säännöt ei taida kieltää kaksteräsiä varsiaiseita?) painaa varmaan vähemmän kuin lasikuitukeihäs? Etukäteen vielä optionaalinen pyöreä kilpi jolla poisteaan iso osa jousimiesuhasta, niin tossa alkaa olla jo aika ikävä sotilastyyppi sekä skirmaanaan että mättämään kilpimuurin takaa.
Nukun yöni turvallisemmin kun tiedän omistavani lähipänä tuota olevan aseen joka on vielä sääntöjen rajoissa