Sotahuuto

iron-yMan kirjoitti: menee vähän hiustenhalkomiseksi, mutta jatkan vielä: saattahan olla mahdollista, että keihääseen juossut vastustaja tulee ns. iholle. väitän, että tässäkin tapauksessa SUURIN HUOLI keihäsmiehelle koituu aseen nopeasta irrottamisesta, sillä "John Rambo"-, ja " it´s just a fleshwound"-tyyppiset vastustajat ovat tosielämässä tosi harvinaisia.

Voit hyvinkin olla oikeassa (todennäköisesti olet ), mutta tuo pysäytysvoimakin voi olla taistelussa merkittävä, parimetrisen keihään kun ei tarvitse paljoa upota, että vastustaja yltää kaatuessaan huitaisemaan vielä kerran (jo alkanut liike jatkuu, eli ei välttämättä tietoista ja harkittua).

hakunhan saisi niin toimimaan että tekee koko terän vaahtomuovista ja asettaa siihen muotoa pitämään ja estämään sivuuntaipumista teleskooppimaisesti retkipatjanpalasia. hakun käytännöllisyys on sitten eri juttu.( OFFTOPIC) olen saanut lapioni (lähes) valmiiksi, ja melko etevä peli on kyseessä. Näyttää muuten hemmetin uhkaavalta kun tyyppi ryntää päin ja huitoo lapiolla.

Tuomir kirjoitti:hakunhan saisi niin toimimaan että tekee koko terän vaahtomuovista ja asettaa siihen muotoa pitämään ja estämään sivuuntaipumista teleskooppimaisesti retkipatjanpalasia. hakun käytännöllisyys on sitten eri juttu.

Helpoin tapa olisi varmaan tehdä "Ylisuuret hyvin pehmustetut väistimet aseen väärään päähän väärinpäin.". Eli siis:

2 letkunpalaa (Pitempiä kuin väistimissä)
Halkio keskeltä, ja pujotettu putken ympärille niin että taipuvat 'alaspäin'.
Ne jesarilla yhteen toisiinsa ja hyvin kiinni putkeen.
Siihen putkieristettä päälle molempiin suuntiin.
Päihin pistokärjet.

Kyllä pitäisi rytkettä kestää, ja tarpeeksi suurella määrällä pehmustetta kärjissä, ei pitäisi sattuakaan liikaa.

Minulla talvi tekee tepposet ja keihääni sanoo kaputt, ja Minardilin hilpari jolla olen viimeiset 2v riehunut alkaa huutaa jo tuskasta, josko se olisi aika vääntää omat kun kerran hilparimies olen.

Pistäkääs kuvia/yleistä turinaa siitä että millä kaavalla olette vääntäneet omanne/haluaisitte tehdä.



Vai millainen? Minardilin vipstaaki jolla olen riehunut, muistuttaa yllättävää kyllä tuota kolmatta eniten.

Tahtoisi kyllä vääntää tuohon sen koukun, menivätkö ne edelleen sääntöjen piikkiin?(täysipehmustettu runkopohjana varmaan se letkuputki+eriste)

Tällä hetkellä omassa suunnitelmassa pyörii se perus keihäs-kirveskärki, buttspike ja itselle mitoitettuna öööö....*laskee*

Vanha B'n lyhyt matikka YO'ssa pettää taas.

No 183cm ja kun käden ylös nostaa niin siitä se joku 210cm tulee. O.o

Nyt joku matemaattinen ihminen auttamaan humanistia laskemaan!

Yksinkertaisin on yleensä se pätevin. Eli tuo keskimmäisin vaihtoehto, joskin ehkä hieman pitemmällä terällä. Tai jos tykkää lyhyestä terästä niin mikäs siinä. Itse olen mitoittanut polet niin että otan suunnilleen itseni mittaisen runkoputken. Siihen tulee sitten lisäksi kolmisenkymmentä senttiä vaahtomuovia (retkipatjatulppaukset + 12 cm buttspike + reilu 15 cm kärki). Tuloksen pitäisi olla siis hieman maksimipituista lyhyempi, mikä ei ainakaan omasta mielestäni ole yhtään huono asia. Ihan riittävän pitkä rivimelskaamiseen, mutta ihan mukavan kompakti myös tiiviimpään tunnelmaan. Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja, että löytää sen oman suosikin.

Ensimäinen on kirkkaasti paras malli. Ei ole mitään järkeä rakentaa hilparia ilman vetokoukkua, koska vetokoukku on yksinkertaisesti hemmetin hyödyllinen. Buttspikeä tarvii verrattain harvoin ja sen pituus on poissa kärjestä, joten sen tekeminen on vähän niin ja näin. Jos sitä osaa käyttää aktiivisesti ja se on osa omaa tekniikkaa, niin mikä jottei.

Tuota keskimmäistä olen 2v heilutellut, veikkaan että teen ensimmäisellä mallilla. Tyyliini kuuluu buttspike, ja koska olen pitkä mies niin se että se syö sen 15cm pituutta ei verrattaen haittaa. Pitkä siitä tulee kumminkin.

Joo se koukku on kieltämättä hyödyllinen ja puuttuu näemmä tuosta keskimmäisestä mallista. Itse tein korpinnokkaani koukun kasteluletkusta ja paksusta (taisi olla 20mm) putkieristeestä, mutta se joustaa kyllä häiritsevästi ellei saa otetta aivan koukun tyvellä. Mites nämä kokeneemmat hilparimiehet ovat duunanneet koukkunsa?

Tämä kiinnostaa minuakin. Vaikka olen ollut nyt hilparistina jo riittävästi väittääkseni olevani siinä hyvä, minulla ei koukkua ole ollut. Siinä on haastetta tehdä sekä joustava notta tarpeeksi pehmustettu koukku jossa olisi kuitenkin tarpeeksi jämäkkyyttä.

Siitä koukusta ei voi tehdä niin jäykkää että muulla kuin tyvellä oikein voisi repiä mihinkään suuntaan. Tulee vaarallinen peli muuten.

Omassa glaivessani (joka imo on paras malli, lähinnä ulkonäöltään tuo #2 repimiskoukulla) on suunnilleen runkoputken kärkeen kiinnitetty kasteluletku, Sillä tavalla lenkille. Tähän on sitten takapuolelle laitettu repimiskoukku.

Repimiskoukkuun kannattaa muuten käyttää vahvistamiseen lasikuituteippiä, antaa mukavasti kestävyyttä rakenteille.

Kasteluletkuahan sen koukun kannattaapi kait olla. Tyvellä sillä on otettava kiinni, ei mitenkään vaikeaa kun vähän harjoittelee.

Zenzu kirjoitti:

Mahti kirjoitti: Tuollaisilla terän päässä olevilla toppareilla varustetuilla keihäillä ei kait ole omaa nimeään.

Ainakin Ranskalaiset kutsuvat "ranseuriksi" keihästä, jossa on sivu-ulokkeet. Myös lukuisia muita trmejä, kuten spetum ja corseca käytettiin..

Tällaisista:
http://www.geocities.com/moro_villar/fo ... anseur.jpg
http://members.aol.com/dargolyt/TheForge/SPETUM.GIF

Ja englantilaiset kutsuvat erästä vastaavaa keihästyyppiä, muistaakseni "boarspear":ksi.

Boar spear tai ehkä tunnetummin barbed spear, eli käytännössä millainen keihäs tahansa missä on nuo väkäset. Siviilissä tuollainen keihäs sopii hyvin metsästykseen kun paisti ei juokse vielä lävistettyään vartta pitkin kimppuusi. Sodassa noita väkäsiä voi käyttää lyömiseen tai kilpien koukkimiseen. Boffatessa pääasiassa noiden kilpien koukkimiseen.

Tulipa muuten mieleen, en muista nähneeni yhdessäkään pitkässä bofferikeihäässä tuollaisia koukkausväkäsiä, mutta en nyt ainakaan muista että säännöissä olisi sellaisia kiellettykään?

Keihäällä koukkiessa pitää varoa, ettei tule lyöneeksi, ja keihäiden repiminen pois käsistä saattaisi helpottua. Lasikuitukeihäät eivät sitäpaitsi välttämättä kestä koukkimista ehjinä.

Päivän trivialkysymys;

Mitä eroa on keihäällä (ei pituusrajoitusta), jolla saa lyödä ja koukkia ja hilparilla (pituus rajoitettu käyttäjän ulottuvuuteen) jolla lyödään ja koukitaan?

Lähinnä tasapainon kannalta estäisin keihäältä muut toiminnot kuin pistämisen.

Samaa mieltä sitäpaitsi väkäsin varustetut keihäät saattaisiin helposti sotkea hilpareihin jolloin niiden lyönnitkin laskettaisiin.

Misumasu kirjoitti:Päivän trivialkysymys;

Mitä eroa on keihäällä (ei pituusrajoitusta), jolla saa lyödä ja koukkia ja hilparilla (pituus rajoitettu käyttäjän ulottuvuuteen) jolla lyödään ja koukitaan?

Lähinnä tasapainon kannalta estäisin keihäältä muut toiminnot kuin pistämisen.

Keihäät ovat pistoaseita. Keihäät joilla voi lyödä, lasketaan hilpareiden, glaivejen ym. sekaan. Siinähän se ero on.

Ja eihän keihäillä saa koukkia, kun niihin ei saa kasata repimiskoukkua?



I think?


Lasikuitu ei varmaan koukkimista kestä muutenkaan.

Joo siis ei ne väkäset olisi minkäänlainen vaurioittava osa, pelkästään keino koukkia kilpiä auki. Enkä usko että pienillä väkäsillä varustettua keihästä sekoittaisi hilpariin jo ihan pituutensa ja väkästen pienen koon vuoksi.

Eri asia on taas, onko siitä juuri hyötyä pitkässä aseessa...

Eri asia on taas, onko siitä juuri hyötyä pitkässä aseessa...

Onhan tuosta, yksi keihäs/hilpari koukkaa kilpimiehen kilven alas ja toinen tuikkaa sisään. SoHu:ssa testattu kikka, hyvin toimii.

Laiskuus vie voiton, niin kysyn täällä kun en jaksa ottaa selviötä muuten;

Minkä paksuista putkea olette hilpareihinne käyttäneet? En ole kaksi putkea sisäkkäin-fani, niin mielummin sitä paksumpaa.

Montakos MM se läpimitta oli?

omani aion tehdä 50mm harmaasta. Siis PVCtä tietenkin.

40mm harmaata on toiminut Muertella hyvin, joskin meillä on suht kevyt tekniikka ja varsiaseillakin lähinnä pistetään.

50 millinen on mukavan jämäkkä, ei hajoa lapsen päähän kovempaakaan lyötäessä ihan heti.