Sotahuuto

Ok, mustamisen ja sinistämisen eroa en muistanut hyvin, kiitos, saloneju.
Tietoa sinistämisest-
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=sin ... =Hae&meta=

http://www.anti-corrol.com/acsini.html

Onko tuo sellaista tökömenttiä millä voi lähteä koittamaan tuota sinertämistä? Rupes nimittäin just houkuttelemaan sinerretyt kamat, tuo ruosteen pois hinkkaaminen noista plateista ei oikein sytytä.

Terästä voidaan sinistää myös sopivasti kuumentamalla, ohjeita löytyy netistä googlettamalla, lyhyesti sanottuna kappaletta kuumennetaan kunnes se saa halutun värin ja lopetetaan sitten kuumentaminen. Efekti on havaittavissa usein rälläkällä tehtyjen leikkausten sekä hitsaus-saumojen yhteydessä.

Falcata. Kaipa tuo tarkoitukseen menisi! Mutta jos haluaisin ruosteenestoa ja samalla värjätä metallia, käyttäisin kyllä oikeasti tuota öljy-/tervapolttoa. Se tulisi halvemmaksi, ja näyttäisi "autenttisemmalta". Sinistäminen on ehkä vähän nykyaikaisen näköinen ratkaisu. Eli siis tarviisit vain jonkun tohon jolla kuumentaa, ja vanhaa muljuista öljyä. Ellei öljypöntön koko riitä kappaleen upottamiseen, niin polton voi tehdä myös kuumentamalla kappale ja sivelemällä öljy pensselillä värjättävään kappaleeseen. Ei varmastikaan kannata ottaa hyvää pensseliä tähän tarkoitukseen Tästä luonnollisesti syntyy vähän liekkiä ja käryjä, mutta niihin tottuu.

Itse en kyllä lähtisi värjäämään yhtään mitään pelkällä kuumennuksella, ellei sitten haluta jotain todella eläväistä pintaa tai sitten haluta yksinkertaisesti vain tummentaa pohjalla olevaa metallia ennen kuin se värjätään pääasiallisella menetelmällään. Isoa kappaletta on todella vaikea, ellei jopa käytännössä lähes mahdotonta, kuumentamalla värjätä niin, että väristä tulee tasaisen järkevä. Samalla vaivalla tekee sen öljypolton.

Esimerkiksi tässä kuvassa Jurilla olevat olkasuojat on uskoakseni värjätty öljypoltolla: http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img462307.jpg

Tuleeko öljypolton jäljestä kestävämpi kuin pohjamaali + metallimaali yhdistelmästä?

En osaa sanoa. Melko hyvin se kyllä kestää. Paremmin se kestää, kuin huono maalaus / spray.

saloneju kirjoitti: Itse en kyllä lähtisi värjäämään yhtään mitään pelkällä kuumennuksella, ellei sitten haluta jotain todella eläväistä pintaa tai sitten haluta yksinkertaisesti vain tummentaa pohjalla olevaa metallia ennen kuin se värjätään pääasiallisella menetelmällään. Isoa kappaletta on todella vaikea, ellei jopa käytännössä lähes mahdotonta, kuumentamalla värjätä niin, että väristä tulee tasaisen järkevä. Samalla vaivalla tekee sen öljypolton.

Kuumentamalla saa aikaan todella kauniin sinisen sävyn, toisin kuin öljypoltolla, ja verrattuna sinistyslitkuihin se on ajanmukaisempi. Harjoittelemalla saa varmaan tohollakin tasaisen sinistä jälkeä, mutta ainakin uunissa (esim. saven poltto) kappaleen voi kuumentaa kokonaan juuri haluttuun lämpötilaan, jolloin se varmaankin saisi saman sinisen sävyn joka kohtaan.

Pahistonttu kirjoitti:

saloneju kirjoitti: Itse en kyllä lähtisi värjäämään yhtään mitään pelkällä kuumennuksella, ellei sitten haluta jotain todella eläväistä pintaa tai sitten haluta yksinkertaisesti vain tummentaa pohjalla olevaa metallia ennen kuin se värjätään pääasiallisella menetelmällään. Isoa kappaletta on todella vaikea, ellei jopa käytännössä lähes mahdotonta, kuumentamalla värjätä niin, että väristä tulee tasaisen järkevä. Samalla vaivalla tekee sen öljypolton.

Kuumentamalla saa aikaan todella kauniin sinisen sävyn, toisin kuin öljypoltolla, ja verrattuna sinistyslitkuihin se on ajanmukaisempi. Harjoittelemalla saa varmaan tohollakin tasaisen sinistä jälkeä, mutta ainakin uunissa (esim. saven poltto) kappaleen voi kuumentaa kokonaan juuri haluttuun lämpötilaan, jolloin se varmaankin saisi saman sinisen sävyn joka kohtaan.

Uuni on ainoa mahdollisuus yrittää saada väriä jotakuinkin samanlaiseksi pelkällä kuumennuksella, toholla ei ole toivoakaan. (Oletko ihan oikeasti kokeillut? Epämääräisempää yritystä ei olekaan kuin saada toholla tasaista väriä aikaiseksi.)

"Todella kauniin sinisestä" voi sitten olla montaa mieltä.

Tämä menee nyt jo vähän omalla mielipiteellä jyräämisen puolelle, mutta haluaisin silti kysyä minkä takia haluta saada metalli värjättyä siniseksi, kun yritetään tehdä keskiaikaista haarniskaa?

saloneju kirjoitti:En osaa sanoa. Melko hyvin se kyllä kestää. Paremmin se kestää, kuin huono maalaus / spray.

Kompit.

Öljypoltettu kestää todella hyvin eikä se irtoa viilloista (ainakaan yhtähelposti) niin kuin vaikkapa maali. Tuloskin on luonnollisesti tyylikkäämpää, kuin pelkästään maalattuna. mitään kiiltäviä haarniskoja tueta..

Eihän tuo öljypolton jälkinkään ihan kaikkea kestä. Mikäli nyt sattuuu vääntelemään metallin ihan solmuun niin kyllä se öljypolttopinta sitten rapisee pois.

saloneju kirjoitti: Uuni on ainoa mahdollisuus yrittää saada väriä jotakuinkin samanlaiseksi pelkällä kuumennuksella, toholla ei ole toivoakaan. (Oletko ihan oikeasti kokeillut? Epämääräisempää yritystä ei olekaan kuin saada toholla tasaista väriä aikaiseksi.)

"Todella kauniin sinisestä" voi sitten olla montaa mieltä.

Tämä menee nyt jo vähän omalla mielipiteellä jyräämisen puolelle, mutta haluaisin silti kysyä minkä takia haluta saada metalli värjättyä siniseksi, kun yritetään tehdä keskiaikaista haarniskaa?

En ole kokeillut, kuvissa näkee silloin tällöin ihan kivaa jälkeä.
Makunsa kullakin, itse pidän sinisestä kiillosta teräksessä.
Kyseessähän on perinteinen menetelmä, jolla koristellaan haarniskaa/asetta. Esimerkkinä tästä seuraavan kypärän vahvikkeiden korostus.

Okei, ymmärrän pointin tuon tyyppisissä koristeluissa, kun yhtenäistä pinta-alaa on todella vähän. Itse lähinnä hahmottelin mielikuvassa kokonaista panssarinkappaletta, jota yritetään värjätä liekillä. Tuossakin näkee eloa sen verran pinnassa, että kun yritettäisiin laajempaa pinta-alaa, alkaisi päästövärit tuikkimaan paljon rumemmin. Mutta kieltämättä hyvältä näyttää!

Näin kerran jonkun kirjan kuvassa hienon arabialaisen rintapanssarin, joka oli kokonaan sinistä ja kultaa, varsin näyttävä, tiedä sitten taistelukäytöstä
Siinä sininen väri saattoi tosin olla emaloitukin...

Mitenkäs muuten tuo päästövärjäys kestää kontaktia? Itselläni ei ainakaan ole kovin hyviä kokemuksia esim. puukkojen päästämisvärin pysyvyydestä (nehän tosin jätetään kullankeltaiseksi, kenties syvempi päästö eli tuo sininen sitten pysyy vähän paremmin?)

Jossakin ohjeessa käskettiin suihkuttamaan öljyä kuuman kappaleen pintaan (wd-40) kun väri on sopiva, saattaa lisätä kestävyyttä.

Wizzyli kirjoitti:Veikkaisin että jos vanhoista hopeoiduista/kullatuista esineistä puhutaan niin päällystys on tehty valssaamalla haluttu jalometalli oikein ohueksi ohueksi, kullasta puhuttaessa lehtikullaksi. Tämä paperia ohuempi kerros on sitten kiinnitetty tavalla tai toisella halutun kappaleen pintaan.

Ainut että tuo kestää käyttöä vielä huonommin kuin kunnolla tehty elektrolyysipinnoite.

Loppuun vielä tosin täytyy todeta että en oikeasti tiedä paskaakaan kultaamisesta saatikka hopeoimisesta. Mutumutu.

Elektrolyysi toimii jännitesarjojen ansiosta ilman sähkövirtaakin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4nnitesarja

Huomattakoon tosin, että ilman virtaa pinnasta tulee vain muutaman atomin paksuinen, koska jalot metalli-ionit korvaavat vain liuottimen kanssa kosketuksissa olevia vähemmän jaloja atomeita. Sopii siis lähinnä sellaisiin esineisiin joita saa katsoa, muttei koskea.

Eletrolyyttinen hopeointi ei jostain syystä tartu teräkseen lainkaan. Olen kokeillut.

Kai kirjoitti:Eletrolyyttinen hopeointi ei jostain syystä tartu teräkseen lainkaan. Olen kokeillut.

Mitä terästyyppiä käytit?