
Ongelma nousi viimeisimmän kerran esille Oriveden treenileirillä, jossa lounastauon yhteydessä tulimme keskutelleeksi alkoholin osuudesta Sotahuudosta. Nythän on niin, että kuluneen kolmen vuoden aikana juomisen määrä on karkeasti ottaen kolminkertaistunut (=tapahtumasta jälkikäteen palautettujen pullojen määrä). Ylipäätään juomakulttuuri on alkanut ottamaan entistä keskeisempää osaa tapahtumassa ja kehitys on tässä asiassa varsin nousujohteinen. Ei ole mitään syytä, miksi juomisen määrä olisi lähitulevaisuudessa kääntymässä laskuun tai että ongelma ylipäätään korjaisi itse itseään. Viime vuoden Sotahuudon jälkeen alkoholista nousi jokseenkin silmiinpistävän mittavaa jälkipuintia palauteosiossa, ja viesti oli selvä: alkoholin osuus tapahtumassa on aivan liian suuri.
Viimeisin - ja täysin anteeksiantamattomin ylilyönti - tapahtui viime Sotahuudossa, jossa selvästi humaltuneen taistelijan annettiin jatkaa skenaarioissa vielä senkin jälkeen kun humaltuminen oli saatettu järjestäjien tietoon. On sanomattakin täysin selvää, että vastaavankaltainen toiminta on turvallisuusriski niin taistelijalle itselleen kuin kanssataistelijoillekin. Imagopuolesta puhumattakaan.
Sotahuutoa mainostetaan urheilutapahtumana, nuorisotapahtumana ja boffauksen kärkituotteena kaikille ulkopuolisille. Alkoholin juominen sotii räikeästi kaikkia näitä kolmea tavoitetta vastaan. On totta, että juomakulttuuri kuuluu surullisenkuuluisana osana monien joukkueurheilulajien treenikulttuuriin, mutta en ole IKINÄ kuullut urheilutapahtumasta, jossa kilpailijat joisivat itsensä tukevaan humalaan ennen kisapäivää tai jopa tulisivat humalassa ottelemaan. Missä tahansa muussa organisaatiossa humalassa tullut ottelija lentäisi saman tien ulos tapahtumasta - vähintään.
Oriveden lounastauon yhteydessä kysyin ihmisiltä - joita oli paikan päällä kyseisessä tilassa 30-40 ihmistä noin kymmenestä eri ryhmästä - aiheuttaisiko nollatoleranssin linjaaminen olennaista mielipahaa tai vähentäisi kokonaisuutena tapahtuman nautittavuutta olennaisissa määrin. Yksikään paikallaolleista ei myöntänyt, että linjaus haittaisi menoa pientä harmia enempää. Itse asiassa, yksikään paikallaolleista ei myöntänyt että nollatoleranssi aiheuttaisi edes sitä pientä harmia. Ja kyllä, meillä oli paikalla myös iltajuomiseen aktiivisesti osallistuvia ihmisiä, jotka myönsivät, että tapahtuman imagoon ja menoon sopisi paremmin nollatoleranssi. Sotahuuto-ryhmä on usein porukka täynnä hyviä kavereita ja on aika ymmärrettävää että samaisella porukalla haluaa toisinaan tirvaista kännit - mutta on myös todettava, että vuodessa on 362 muuta päivää jolloin sen voi tehdä. Jos jolla kulla on aidosti ongelma olla juomatta yhtä viikonloppua vuodessa, asia lähentelee vilpittömästi rehellisesti alkoholismia. Toinen näkökulma aiheeseen on se, että kukaan ei toki voi aikuisia ihmisiä kieltämästä juomasta kännejä - joten jos jolle kulle on henki ja elämä saada otettua ne muutamat oluensa hyvässä seurassa sotahuutoviikonloppuna, mikään ei estä poistumasta tapahtumapaikalta juomaan ja palaamaan teltoille takaisin unia varten. Seuraavaksi haluaisin kysyä: kuinka moni tapahtuman 550 osallistujasta aidosti jättäisi tulematta tapahtumaan, jos ei saa ottaa alkoholia tapahtuma-alueen rajojen sisällä kahden vuorokauden välisenä ajankohtana? Entä toisin päin, jos sama meno jatkuu ja kehittyy, kuinka moni jättää tulematta, vaikkapa vuonna 2015? Tai kuinka moni vanhempi kieltää alaikäistään tulemasta? Entäpä epäsuoremmat haitat: kärjistyksenä, kuinka montaa lakkaa muutaman vuoden aikajänteellä kiinnostamasta Sotahuutoon tuleminen sen takia, että tapahtuma muistuttaa enemmän festareita kuin taistelutapahtumaa?
Ja sitten on turvallisuusnäkökulma. Voidaan aika pätevästi sanoa, että yhden humaltuneen taistelijan poistaminen kentältä ei vaadi nollatoleranssia tapahtumaan - ainoastaan asiaankuuluvampaa toimintaa järjestäjiltä. Mutta yksi sunnuntai-aamuna humaltunut taistelija vastaa viittäkymmentä vielä yöllä humalassa ollutta. Kuulemani mukaan viime Sotahuudossa ensiapupisteellä käyntejä oli noin sata kappaletta, uskoakseni enemmän kuin koskaan aiemmin. Meillä on tapahtuma, joka on keholle aidosti raskas ilman alkoholiakin; ikäviä lyöntejä sattuu, aurinko paahtaa, panssarit vain lisäävät lihasväsymystä ja nestehukan tunnetta, väsyneenä suuttuu helpommin ja ylilyöntejä tapahtuu. Listaa on helppo jatkaa. Kuinka monessa tapauksessa näistä sadasta voi olettaa, että niiltä olisi vältytty, jos taistelija ei olisi vetänyt alkoholia naamaansa edellisenä iltana? Nestehukan mahdollisuus on vain yksi räikeän selvä esimerkki; jokainen tietää, että krapulassa niin koordinaatio, tarkkaavaisuus kuin harkintakyky ylipäätäänkin heikkenevät. Moneltako nilkanmurtumalta, aivotärähdykseltä, kompastumiselta, kiehahtamiselta tai liian kovalta lyönniltä oltaisiin vältytty?
On totta että yllämainitsemiltani peikoilta vältyttäisiin lähes sataprosenttisesti linjaamalla tapahtumaan vanha tuttu "yhden saunakaljan" raja. Antapaakahan kun kerron: aiempina vuosina meillä on ollut yhden saunakaljan raja, ja se ei ole toiminut. Enkä ole ihan varma, tietääkö oikeastaan kukaan milloin se yhden saunakaljan raja muuttui julkikännäämiseksi iltaboffauspaikalla. Toisekseen, on kyse sekä imago-, että periaatepäätöksistä. Nyt on viimeiset kolme vuotta ryypätty faban puitteissa kuin viimeistä päivää - ja fabaan se on uskoakseni hyvin sopinutkin. Tänä vuonna tapellaan Sotahuuto samaisella paikalla - paikalla, jossa boffaajat ovat tottuneet ottamaan kuppia. Sotahuudon linjaaminen nollatoleranssitapahtumaksi antaisi selvän signaalin siitä, mihin suuntaan tapahtumaa haluaa viedä. Pohjimmiltaanhan kyse Sotahuuto Ry:n puolelta on imagopäätöksestä; niin kauan kuin Sotahuutoa halutaan kehittää lajin kärkituotteena ja nuorisovetoisena urheilutapahtumana, se, että Sotahuudossa vedetään satoja litroja alkoholijuomia joka vuosi, on täysin anteeksiantamatonta. Jos tapahtumaa taas jatkossa halutaan markkinoida täysi-ikäisten ihmisten rentona kesätapahtumana, jossa tapellaan ja otetaan kuppia, alkoholin mukana pitäminen on varsin luontevaa (siinä tapauksessa koko tämä keskustelukin on turhaa). Uskon kuitenkin ihan vilpittömästi, että tässä alkoholikeskustelussa on jo vuosia tiivistynyt tiivistynyt se, että äänekäs vähemmistö huutaa alkoholin sallimisen puolesta samaan aikaaan, kun 90% osallistujista tapahtumakokemus ei muuttuisi hivenen vertaa vähemmän nautittavammaksi. Nimenomaan päin vastoin - päästäisiin keskittymään siihen mitä varten jokainen meistä, alkoholin kanssa tai ei, tulee Sotahuutoon pohjimmiltaan tekemään: boffaamaan.