Ensiapua pehmomiekkailijoille - Taistelijan perustaitoja

Valvoja: Sotahuuto 2012 järjestäjät

Avatar
Zaibe
Suurmestari
Viestit: 1172
Liittynyt: Keskiviikko, 01.02.2006 00:31
Paikkakunta: Jyväskylä

Ensiapua pehmomiekkailijoille - Taistelijan perustaitoja

Viesti Kirjoittaja Zaibe » Tiistai, 26.06.2012 10:54

Sotahuudon 2011 EA-vastaava Juho Reivo kirjoitti ehtiessään myös tämmöisen pätkän yleisiä ohjeita ja neuvoja tapahtumaa koskien. Ei varmasti haittaa ketään lukaista lävitse ja parhaimmillaan se voi auttaa jotain loukkaantunutta hyvinkin paljon jos ihmiset osaavat toimia oikein tilanteessa.



=============================


Ensiapua pehmomiekkailijoille - Taistelijan perustaitoja


Ensiavussa näkee kaikenlaista. Osa vammoista vaihtelee tapahtumasta
toiseen, mutta osa on ns. "ammattitauteja" kyseiseen harrastukseen
liittyen. Nämä ovat erityisesti pehmomiekkailuun liittyviä
perushaavereita, mutta perusohjeistukset (joita ajan kanssa voidaan
täydentää ja viilata) jokaisen pitäisi osata, vaikkei aktiivinen
boffaaja edes olisi. Useimmat on helppo hoitaa, ja syytä hoitaa ennen
kuin niistä tulee vakavampia ja vaikeammin hoidettavia. Ajatus on myös
että aina paikalla ei ole ensiapua tai ensihoitoa lähellä, joten on
itse tiedettävä mitä tehdä. Kun vammat ja vamman alut on
asianmukaisesti hoidettu, on ehkä mahdollista jatkaa taistelua
myöhemmin, sen sijaan että koko loppuaika ja seuraava viikko menee
paranteluun.


KKKK eli Kaadu, Kompressio, Kylmä, Koholle (tässä järjestyksessä)

Perinteinen KKK (joka muistetaan yleensä kylmä-koholle-kompressio
lausunnallisten syiden takia) saa vielä neljännen K-kirjaimen. Yleensä
kyseessä on nilkan yli-taittuminen, mutta kyseessä voi olla isku,
päälle astuminen, hiusmurtuma, nivelsiteiden repeämä, tai muun nivelen
kohdalla tilapäinen paikaltaan siirtyminen - muutamia mainitaksemme.
Pienellä soveltamisella KKKK:ta voi soveltaa niihin. Usein kyse on
vaarattomasta, vaikkakin kivuliaasta tilanteesta, mutta ongelma on
nimenomaan siinä ettei vammamekaniikasta tai ulkoisista merkeistä voi
päätellä mistä on kyse. Asianmukaisesti aloitettu KKKK voi merkitä
eroa kahden tunnin jomotuksen ja kahden viikon keppikävelyn välillä.

1. K = Kaadu, eli pois vahingoittuneen raajan päältä. Kipu ei ala
heti, vaan kuumotus tulee viiveellä, mutta vamma on jo syntynyt. Älä
pahenna sitä pomppimalla, nilkuttamalla, siirtymällä, kävelemällä tai
muuten rasittamalla vammaa. Koska vamman vakavuutta ei tiedetä, oleta
että se voi olla pahempi ja aloita KKKK.

2. K = Kompressio, eli rutista tasaisesti vammakohtaa kämmenten
välissä 2-5 minuuttia ehkäistäksesi turvotuksen. Tämän pystyt tekemään
ilman mitään muita apuvälineitä ja kädet ovat itse asiassa paremmat
kompressoimaan vammakohtaa kuin siteet. Jos et yltä tai voimat
loppuvat ennen viittä minuuttia, muut taistelijat auttavat. Kompressio
pitäisi aloittaa ensimmäisen puolen minuutin aikana, jotta siitä
saadaan paras teho, eikä turvotus pääse alkamaan.

3. K = Kylmä, eli käytännössä kertakäyttöjääpussi ensiapurepustanne.
Kylmä juomapullo, lunta muovipussissa, pakastehernepussi, virtaava
puro tai kaivoveteen kastettu pyyhe toimivat myös. Jotta kylmä
auttaisi tehokkaasti, se olisi otettava käyttöön ensimmäisen viiden
minuutin sisään ja käytettävä noin 15-20 minuuttia. Käytä jotain
kylmän ja ihon välissä, jottei aiheuteta paleltumia. Kylmän turrutus
auttaa myös kipuun, kun muuta kipulääkitystä ei ole saatavilla.

4. K = Koho, eli raaja koholle, ylös. Riittävä korkeus on 10-20cm
sydämen yläpuolella. Tarkoitus on vähentää verenkiertoa kyseisessä
raajassa. Verrattuna muihin K-kohtiin, merkitys ei ole niin suuri,
mutta vähäinenkin apu on apu, ja koho tulee helposti luonnostaan, kun
uhri on maassa ja muut auttavat.

Kun KKKK on tehty ja parikymmentä minuuttia käytetty, alkaa jalan
vamman oikea laita tuntua, vaikkei varsinaista vammaa todennäköisesti
voidakkaan varmistaa ilman kuvantamista sairaalassa. Jos tuntuu että
sattuu, ei pidä kävellä. Ja jos tuntuu että jotain voi olla rikki, on
syytä lähteä lääkärin pakeille. Mikäli jalka on edelleen kipeä,
immobilisoidaan se joko vain siteellä tai tilapäisellä lastalla.
Bofferi teipattuna koipeen antaa uskottavuuspisteitä. Tarvittaessa
kannetaan potilas paareilla autolle tai muualle lepäilemään, eikä
pakoteta nilkuttamaan.


Hiertymien hoito

Nämä ohjeet koskevat niin aseiden käsittelystä syntyviä vaivoja kuin
kenkien hiertymiä. Mekaniikka molemmilla on sama, vaikka erojakin on.
Päätarkoitus on ennaltaehkäistä vaivoja syntymästä, sen jälkeen
ehkäistä niitä muuttumasta oikeiksi vaivoiksi, ja mikäli niitä ei ole
hoidettu ajoissa, ehkäistä niitä muuttumasta vammoiksi tai pahemmiksi.
Jokaisella taistelijalla pitäisi olla riittävä osaaminen ja ymmärrys
hoitaa itseään joko omalla tai ryhmän ensiaputarvikkeilla, tai viime
kädessä käyttää tapahtuman ensiapupalveluja. Mikäli kyse on pienestä
ja/tai ennaltaehkäisevästä toimesta, tämän voi tehdä itse, mutta
mikäli vamma on hankalassa paikassa, varusteet puutteelliset, hygienia
ongelma tai on muuten haasteellista hoitaa itse itseään, voi hyvällä
syyllä kääntyä avun puoleen.

Hiertymä syntyy kun ihoa hangataan toistuvasti. Miten nopeasti syntyy
vahinkoa riippuu hankausvoimasta, kontaktin karkeudesta, kosteudesta
ja toiston määrästä. Myös ihon laatu vaikuttaa, sillä toisissa kohti
iho on paksumpaa ja mahdollisesti jo valmiiksi kovettunutta. Kenkä tai
muu varuste, jota ei käytä säännöllisesti ja joka ei ole muotoutunut
käyttäjäänsä on yleensä ensimmäinen syyllinen. Syypää on kuitenkin
käyttäjä, joka ei ole hankkinut sopivaa varustetta tai käyttänyt aikaa
ja vaivaa sen muokkaamiseen itseensä sopivaksi. Kenkiin voi liimata
suojia, pohjallisia voi käyttää, samoin kuin ylimääräisiä sukkia.
Etenkin kesäkuumalla hiki nostaa kosteusprosenttia kengässä ja
nimenomaan tuo kosteus tekee hiertymisestä noin 5-10 kertaa nopeampaa.
Sinänsä ei ole väliä onko kyse muodostuvasta vesikellosta vai suoraan
haavauman syntymisestä. Edellisestä voi tulla jälkimmäinen mikäli se
repeää. Haavauman ei tarvitse vuotaa, jotta se voi tulehtua. Ikävä
haavauma, joka voi estää kävelemisen sekä kenkien käytön (esim. iso
side) voi viedä tiputukseen, mikäli sitä ei hoideta asianmukaisesti.
Muita hankaumakohtia ovat nivuset (eihän kalsarinkangas terävä ole,
mutta jälleen kosteus), karheat kädensijat aseissa sekä panssareiden
huonosti suojatut reunat ja niittaukset. Ehkäisyksi siis etukäteen on
syytä käydä läpi varusteensa ja varata kuivia vaihtosukkia ja
kalsareita. Kolmesta neljään paria päivässä voi pelastaa jalat ja
antaa suuren edun liikkuvuudessa muihin nähden ("kuivat taikasukat,
dex. +1").

Mikäli hankauma kuitenkin syntyy, sen voi ensialkuun todeta
punoituksesta, minkä jälkeen ihon alle voi alkaa muodostua nestettä.
Peukkusääntönä: jos se tuntuu ikävältä, se varmaankin on, ja
todennäköisesti pahenee. Mikäli ei voi lopettaa kyseisen varusteen
käyttöä, vielä tässä vaiheessa on mahdollista suojata kyseinen kohta
niin että se ei pääse pahenemaan. Jalka ja käsihiertymiin suojaksi
keinoihoa, niin sanottua "läskiä" (hieman kellertävänruskeaa, noin 1-2
milliä paksua, jossa toisella puolella liima - voi leikata sopiviksi
paloiksi), jota voi ostaa useimmista apteekeista noin A5 kokoisina
levyinä. Kaupallistetumpi, mutta kalliimpi vaihtoehto, on ostaa
rakkolaastareita, kuten Compeedeja, jotka ajavat saman asian, mutta
ovat valmiiksi pienen kokoisia ja kätevässä rasiassa. Näitä siis
käytetään enne kuin hiertymä kehittyy pidemmälle. Nivusiin voi näitä
käyttää, mikäli ei ole karvoja, mutta helpompi on koittaa ensin pitää
jalkoväli kuivana (vauvan) talkilla tai hoitaa hajustamattomalla
vaseliinilla reippaasti annostellen (pyykkiin ne kalsarit kuitenkin
menevät). Annostellessasi vaseliinia (eli kun työnnät sormesi
purkkiin) muista että kätesi pitää olla pestyt - muuten muutat purkin
bakteerien kasvualustaksi.

Hankautuneen ihon hajotessa onkin sitten suoritettava haavanhoitoa.
Pese kädet joilla hoidat. Pese koko lähialue, koko jalkaterä, ettei
kaikki bakteerikasvusto valu takaisin haava-alueelle. Huuhtele ja
puhdista haava/repeytynyt iho kunnon puhdistusaineella. Laastaroi
haavautunut alue kunnolla ja tarpeeksi etäältä, jottei liimapinta revi
herkkää ihoa, kun suojaa vaihdetaan tuoreeseen. Tarvittaessa haavan
reunat voi teipata ihoon, jos suojan irtoaminen on todennäköistä
(hikinen iho, taive, hankaus). Isommissa suojissa sekä kun suoja ei
muuten pysy paikallaan, voidaan käyttää myös sideharsoa ja
haavataitoksia. Hajonneen ihon päälle mahdollisesti rasvataitoksia.
Suojattu kohta pitäisi tämän jälkeen pitää kuivana ja vapaana
hankauksesta.


Pääosumat ja aivotärähdykset

Joskus sattuu päähän. Riippumatta tahallisuudesta päähän tulee osumia.
Useimmat pieniä, mutta joskus sattuu isommin. Pään vammat ovat siitä
ikäviä etteivät ne välttämättä näy ulospäin, eivätkä anna välittömiä
merkkejä itsestään. Ja kun merkkejä tulee, voi jo olla kiire.

Karkeasti voidaan jakaa neljäntasoisiin vammoihin mitkä liittyvät
boffaamiseen: lievä aivotärähdys, aivotärähdys, aivoverenvuoto sekä
toistuvista päähän kohdistuneista iskuista aiheutuvat vammat.
Ensimmäiset kolme ovat karkea jaottelu akuuttien tilanteiden
vammoista. Viimeinen vastaa nyrkkeilystä tutumpaa tilannetta, jossa
pitkällä aikavälillä paljon erilaisia iskuja päähänsä saanut alkaa
kärsiä erilaisista neurologisista vammoista. Esimerkit vaihtelevat
keskittymiskyvynhäiriöistä, mielialanvaihteluihin, puhehäiriöihin ja
hienomotoriikan hallinnan häiriöihin. Riski ei ole boffaamisessa yhtä
suuri kuin nyrkkeilyssä tai jääkiekossa, mutta se on olemassa.

Aivot kärsivät kun tulee äkillinen liike johonkin suuntaan. Ne ovat
vain nesteessä kelluva kasa hyytelöä, joka törmäilee kovien luuseinien
välillä. Toiset suunnat ovat pahempia kuin toiset - edestä, takaa tai
sivulta. Se mikä normaalisti ei satu, voi olla vahingollista jos uhri
ei ole valmistautunut iskuun tai saa välittömästi toisen iskun
päähänsä.

Lievä aivotärähdys ei välttämättä aiheuta kuin kuumotusta sillä kohtaa
johon miekka osui, mutta törmäilyä pääkopassa tapahtuu silti. Pieni
kivistys, äkillinen tasapainon menetys, tähtien näkeminen ovat
normaaleja merkkejä. Mikäli nämä menevät ohi nopeasti hetki paikallaan
istumalla, ollaan vielä lievän puolella ja on potilaan omassa
harkinnassa pystyykö tämä jatkamaan huilaamisen jälkeen. Mikäli
epäillään että sattui, on syytä pitää ainakin puolen tunnin tauko.
Kylmä voi auttaa - jos ei muuten niin psykologisesti ja osumakohdan
punoitukseen.

Mikäli oireina on päänsärkyä, näköhäiriöitä, tasapainon katoaminen (ei
pysy pystyssä, ei pysty nousemaan ylös), oksetuksen tunne tai
oksentelua, väsymystä, ei muista tapahtunutta, muutoksia puheessa
(asian jankkaaminen, toistaminen, yksityiskohtien hämärrys,
lausumisvaikeudet, jne.), puutuminen, tai tajunnan menetys, on
kyseessä mahdollisesti aivotärähdys tai pahempi. Tässä kohtaa loppuu
taistelu. Riippuen miten tilanne arvioidaan, on syytä lähteä lääkäriin
tarkkailuun tai olla kavereiden tarkkailtavana. Yleinen suositus on
vähintään vuorokauden lepo, mutta on tapahtumanjärjestäjien
päätettävissä otetaanko varmanpäälle ja loppuuko toiminta koko
viikonlopulta. Oireet ja paha olo voivat mennä ohi tunnissa, mutta
vamma on syntynyt. Sen on annettava parantua. Tajuntansa menettänyt
pitää aina pitää kylkiasennossa ja on tarkkailtava että tämä
hengittää. Tajuissaan olevalle ajaminen, tv, tietokone, alkoholi,
kofeiini, aspiriini eivät suositeltavia.

Aivoverenvuoto on raflaavan yliampuva tässä, mutta selittää paremmin
tilanteen vakavuuden maallikkokielellä. Tätä ei maallikon tarvitse
muuten tunnistaa, kuin tietää että viiveestä ja kiireestä. Mikäli
vamman aiheuttanut tilanne on sellainen että pää on lyöty oikein
lahjakkaasti esimerkiksi kovaan tai isku on tullut kuin berserkiltä
pesäpallomailan kanssa, voi aivoissa hajota jotain jommallakummalla
puolella sen suojakalvoa. Tämä voi tapahtua huolimatta siitä
käytetäänkö kypärää vai ei. Kyse voi olla vain aivotärähdyksen
tapaisesta tai turvotuksesta, joka voi olla jopa aivoverenvuoto.
Oleellista on kuitenkin että oireet tai tajuttomuus tulevat
mahdollisesti viiveellä, jopa useiden tuntien kuluttua kun turvotusta
kertyy vähitellen, tai uhri voi olla saman tien tajuton, mahdollisesti
saaden kohtauksia. Näin vakavissa tapauksia ensiapu on suojata uhria,
ettei tämä tee itselleen enempää vahinkoa ja soittaa paikalle
ambulanssi.

Aina, mikäli olet epävarma, soita 112:sta, joka arvioi tilanteen.


Silmäosuma

Näkö häiriintyy melko helpolla. Silmään ei tarvita kuin pieni roska.
Joskus roskat ovat vain ikäviä, joskus ne voivat aiheuttaa jopa
haavoja silmän linssiin tai tulehduksia. Silmään voi myös suuntautua
niin paljon voimaa että se mikä tahansa sen osa voi vikaantua.
Silmävammoilla tässä tarkoitetaan näköä haittaavia vammoja, joihin ei
liity iskua päähän (aivotärähdyksen oire).

Silmät toimivat pareina. Silmän ensiavussa oleellista on että kun
silmiä suojataan, pitää molemmat silmät peittää. Muuten toisen silmän
katsellessaan ympärille, toinenkin silmä liikkuu. Silmä pyritään
suojaamaan niin että silmät peittävä side ei paina silmään, vaan
käytetään mitä tahansa sopivaa rengasta, suojalaseja, laatikkoa tms.
kohottamaan sidettä. Pyritään myös pimentämään näkökenttä (luomien
läpi tunkee valoa), sillä silmä reagoi valoon ja sen muutoksiin
aiheuttaen tarpeetonta liikettä.

Mikäli silmä on saanut iskun ja näössä on häiriöitä, voidaan
pikaisesti katsoa onko silmässä ulkoisia merkkejä vammasta. Koska
pienetkin vammat voivat aiheuttaa ongelmia, ei välttämättä havaita
mitään, mutta mikäli jotain on, voidaan painua suoraan tutkimuksiin.
Mikäli varsinaista vammaa ei tunneta eikä todeta, silmää voidaan
kostuttaa kyynelnesteellä (itke tai käytä suolaliuosta/silmätippoja),
silmänympärystä viilentää kylmäpussilla sekä pimentää näkökenttä,
jotta silmät saavat rauhassa palautua. Jos puolen tunnin jälkeen ei
näkö ole palautunut, on syytä suunnata hoitoon. Jos silmässä on jotain
vierasta, huuhdellaan sitä runsaalla puhtaalla juoksevalla vedellä.
Luomia pidetään tarvittaessa auki. Mikäli roska ei poistu, suojataan
molemmat silmät ja lähdetään taas lääkäriin.


Lämpöuupumus

Kun taistellaan, tulee kuuma. Kun tulee kuuma, hiki virtaa. Kun
nestettä kuluu, siinä poistuu samalla suoloja kehosta. Suolojen
epätasapaino on elektrolyyttiepätasapaino, ja sitten on huono olo. Ei
kerta kaikkiaan jaksa. Maratoneilla saavat tästä syystä
sydänkohtauksia ja kuolevat. Nestettä tarvitaan lämmönsiirtoon ja
viilentämiseen. Lämpöuupumukseen (josta myös puhutaan
lämpöhalvauksena, joka on huomattavasti vakavampi ja
epätodennäköisempi) liittyy siis parikin osatekijää. Sekä
nestetasapainon ylläpito että elektrolyyttitasapaino. Jälkimmäistä
paikataan pääosin syömällä suolaista, banaaneja ja urheilujuomia.

Riippuen miten taistelee ja mikä on varustus, vettä pitäisi kulua
0.5-2l/tunnissa. Hikoiluteho voi vaihdella 1-4l/tunnissa välillä,
mutta se ei ole yhteydessä nautitun nesteenmäärään. Jos juo vain janon
tunteen mukaan, jää alinesteytetyksi. Neste-epätasapaino syntyy jo
muutamassa prosentissa. Oikean nesteen määrän paras ja helpoin
arviointi on kusetuksen määrä. Jos kusi on tummaa ja/tai sitä on
vähän, juo enemmän. Jos kusi on väritöntä ja sitä tulee jatkuvasti, on
aika vähentää. Jos et ole kusenut sitten aamuvirsan ja alkaa olla
iltapäivä, on aika hakeutua hanalle. Kokoajan ei tarvitse tankata
urheilujuomia, eikä varsinkaan kofeiinipitoisia juomia. Kofeiini on
diureetti ja vähentää veden imeytymistä. Suola auttaa vettä imeytymään
ja siksi, jos juo paljon, pitäisi tankata myös suolaista. Eli ruokaa
on syötävä vaikka lämpimällä säällä on vähemmän nälkä (mutta
energiatankkauksen kannalta tämä tapahtuu ohessa). Juomista pitäisi
jatkaa pari tuntia rasituksen jälkeen tasapainon palauttamiseksi.

Nesteen puute nostaa lämpötilaa ja aiheuttaa väsymystä sekä vaikeuttaa
energiansaantia. Raskas varustus lämmittää, mutta sen huomattavasti
suurempi vaikutus on hiostaminen ja siten lämpötilaan vaikuttaminen.
Mikäli joku tuntee pahaa heikotusta, ensiapuna voi antaa haaleaa
urheilujuomaa puolisen litraa ja jatkaa veden antoa, kunhan uhri on
tajuissaan ja kykenee itse juomaan. Kuumat varusteet on syytä poistaa.
Oloa voi parantaa kastelemalla vedellä (haihtuminen nopeuttaa
viilentymistä) sekä kylmäpussia otsalle tai/ja niskaan.
Puoli-istuvassa asennossa on helpoin olla ja hengittää. Kehon pitäisi
palautua puolessa tunnissa, kunhan neste imeytyy. Tajuttomalle
tarvitaan ambulanssia ja nesteytyshoitoa (ei ensiavun hommaa).


Perusvarustus

Kun puhutaan ensiavun perusvarustuksesta nimenomaan
boffotaistelijalle, jokaisella on myös omia henkilökohtaisia tarpeita
ja mieltymyksiään. Suotavaa on että jokaisella on oma ea-pussinsa
ainakin pieniin haavereihin ja henkilökohtaisen hygienian hoitoon (ml.
pienet ja odotetut hiertymät). Ja jos haluaa yhden monikäyttöisen
"jokerin", lisää mukaan yhden ison ensisiteen, jota pystyy soveltamaan
moneen. Laastaria, puhdistusainepullo, talkkipurkki, pieniä
rakkolaastareita, käsipyyhkeitä, käsidesiä - näillä hoidat itseäsi
isoilla tauoilla ja iltalevolla.

Ryhmän ensiapupakin ei tarvitse olla suuri, sillä pienikin määrä
auttaa pitämään porukan tyytyväisenä ja taistelukuntoisena. On ryhmän
oma asia miten paljon painotetaan omaa henkilökohtaista varautumista
ja miten paljon hoidetaan ryhmän yhteisesti (esim. onko ryhmässä oma
ea-osaaja). Tarvikkeet on vain syytä tarkistaa ja uudistaa aina
tapahtumien välillä, jottei mikään pääse loppumaan tai pilaantumaan.
Yhteisostona tarvikkeet tulevat halvemmiksi. Hiertymäläskiä pari
levyä, sakset, laastaria pari metriä, ihoteippi/hefta (allergikkojen
helpompi hankkia omansa), muutama sideharsorulla, pari erikseen
pakattua sideharsotaitosta (esim. 10x10cm), ideaaliside ja/tai
itsetarttuva joustoside, rasvataitoksia, puhdistusainepulloja pari,
kylmäpakkauksia, vaseliinia, talkkia.

Ideoita ja tarpeita voi lisäillä.
Avatar
MrBigMr
Sotalordi
Viestit: 1085
Liittynyt: Torstai, 01.06.2006 11:17
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja MrBigMr » Tiistai, 26.06.2012 13:13

Ei myöskään yhtään haittaa, jos sita vammaa esittelisi EA:lle ajoissa, ei sitten viimeisenä päivänä, kun alkaa jo märkiä (nimim. "kok. on"). Ei ne EA-henkilöt kiertele tekemässä kotikäyntejä ja katsomassa, että kaikilla on kaikki ok.
Beatings will stop once morale improves.
Viestiketju Lukittu

Palaa sivulle “Yleinen keskustelu”