Armeija-alueiden ihmettelyä ja kommentointia

[JonTzu]

Tähän ketjuun kummastelut ja irvailut siitä miten etukäteen armeijafoorumeilla on asioita mietitty.

Itse sanon vain että possut ei ole enää edes Sotahuudon salaa viisas ryhmä, nyt ne olivat eniten järkeviä asioita foorumeilla pyöritellyt porukka. Sohu-expa on selvästi laittanut tuumausten Tonavan virtaamaan eri vuolaudella kuin suurimmalla osalla porukoista on toivoakaan tyrskäyttää. Jos näin paljon on ajateltuna siitä treenien puuttumisesta on aivan turha puhua enää. Tämä on taitoa. Go Camulos!

[KatkaChee]

Possut panostaa tänä vuonna organisaatioon ja jopa treenauksesta on kuulunut juttuja

Lies! It's all lies!

[goblintaikuri]

Minusta armeijafoorumeilla ei ole viime vuosina enää oikein ollut kunnollista pöhinää. Kenties kaikki tuntevat muut ryhmät jo niin hyvin ettei niistä jakseta enää jauhaa ja omiakaan taktisia kuvioita ei kannata niin paljoa hioa kun kuitenkin sohussa vierelleen saa kaksi muuta armeijaa joiden kanssa pitää tehdä asiat yhdessä? Tai kenties kuuden porukan jaot tekevät armeijoista niin pieniä ettei innokkaita nojatuolikenraaleja riitä siinä määrin kuin joskus aikanaan. Tai Joku Muu Syy (tm).

Toisaalta foorumit olivat mielestäni tavallista hiljaisemmat läpi koko kevään kuin aiempina vuosina. Vai miten muut koette asian?

[Suontakanen]

Kieltämättä on ollut tavallista hiljaisempaa, mutta en voi sanoa, että olisin paljoa pölissyt tähän asti tai muukaan Leviaattani, ja vasta viisi Sotahuutoa takana.

Armeija foorumeilla ei tänä vuonna paljoa ollut aikaa pitkiin keskusteluihin. Mutta vanhat ryhmät eivät paljoa uutta ole tuoneet taistelukentille. Ehkä jos saisi tietoon ensimmäiset puolijaot niin voisi tulla enempi spekulointia.

[saloneju]

Juu, sama pisti silmään. Lähinnä tuntuu, että muutamia itsestäänselvyyksiä lukuunottamatta armeijafoorumeilla ei ole pariin viime vuoteen ollut juuri oikeaa asiaa - tai ainakaan mitään taktisesti erityisesti merkityksellistä. Tuntuu enemmän, että niiden funktio on nykyään sillä vähäisellä fiilistelyllä, mitä siellä on, ja enemmän siellä puhuu lämpimikseen. Mutta hyvä että ne silti ovat, joitakin tärkeitä asioita sieltä silloin tällöin pompsahtelee.

Saataisiinkohan joillain asioilla armeijafoorumi- ja muutenkin armeijana valmistautumisen näkökulmaa jotenkin korostettua? Niin, että tuntuisi olevan oikeasti merkityksellistä, minkälaisia valmisteluja armeijana etukäteen tekee? Olisko esimerkiksi sula mahdottomuus, jos puoluejaot suurimpien ryhmien osalta tehtäisiin jopa jo tammikuussa? Tällöin olisi aikaa oikeasti valmistautua armeijana tapahtumaan. Tai että jaot tehtäisiin suurten ryhmien välillä huutojakotyyppisesti? (Tästä oli joskus puhetta foorumille, ainakin mielenkiintoinen ehdotus.)

Vaikakkaan useimmat eivät jaksa Sotahuutoon läpi vuoteen panostaa, olisi hienoa jos yhden Sotahuudon sykli saataisiin jollain tasolla nykyistä pidemmäksi;

Tällä hetkellähän sykli on käytännössä noin puolentoista kuukauden mittainen aikajakso, jolloin jaot julkaistaan noin kuukautta ennen tapahtumaa, tapahtuma taistellaan, ja tapahtuman jälkeen jälkipelejä käydään viikko, jopa kaksikin.

Yllä esitettyä jatkaen, olisi ainakin ajatusleikkinä hienoa, jos tätä sykliä saataisiin pidennettyä esimerkiksi puolen vuoden mittaiseksi siten, että jaot pystyttäisiin vedoksenomaisesti pääosin tekemään jo tammikuussa, jolloin armeijoilla olisi aidosti aikaa valmistautua ja kehittää jotain. Tällöin myös valmistautumisen onnistumisella voisi olla suuremmissa määrin merkitystä taistelujen kannalta. Tämä tietysti on enimmäkseen vain fantasiointia.

..vai onko?


Itse pidin valtavasti myös vuoden 2009 ajatuksesta, että oli kaksi kiinteää ja muita hiukan vahvempaa pääarmeijaa ja neljä sivuarmeijaa, ja näkisin sen todella mielelläni myös jatkossa mm. alla olevista syistä.
- Mahdollisia puolijakoja oli hiukan vähemmän, jolloin oli mielekkäämpää spekuloida eri kombinaatioita.
- Vaikka ei kuulunut kumpaankaan pääarmeijoista, alkoi tapahtuman aikana itsellekin kehittyä "ennakkosuosikki" jonka toivoi voittavan. Tuntui, että sai enemmän fiiliksiä ulos itsestään, kun asetelma oli kärjistetympi.
- Taisteleminen tuntui merkityksellisemmältä, kun asetelma oli niinkin mustavalkoinen (puna-valkoinen!) kuin mitä se oli. Joka skenaariossa oli selkeästi puoli, jolla taistella. Ei vain mystinen "Normannit-Islanti-Kauppakomppania" -liittouma.

Herättääkö kahteen kiinteään ja neljään sivuarmeijaan palaaminen kannatusta muiltakin?

[Skylark]

Samansuuntaisia ajatuksia on itselläkin ollut. Jopa salaa olen kaipaillut kahden armeijan + palkkisten systeemiä. Se myös helpottaisi tunnistustehtävää koska useimmat olisi pysyvästi jommalla kummalla pääpuolella.
Varmaan molemmissa on plussia ja miinuksia. Wanhaa järjestelmää kritisoitiin siitä, että palkkiksille ei muodostu kunnollista joukkuehenkeä koska ollaan omana itsenään milloin missäkin. Vaihtoehtona on nyt, että kaikki saavat sitä fiilistä vähän, mutta ei kunnollista koska ne ovat "vain" viiden ryhmän liittoumia, jotka eivät kuitenkaan toimi kuin armeijan osana. Eli: vähän kaikille tai kaikki tai ei mitään satunnaisesti?
Balansointi myös on mahdollisesti helpompaa kun palkkisryhmiä voi siirrellä erittäin joustavasti puolelta toiselle. (ja myös tehdä ylivoima/alivoimatyyppisen puolustusskenaarion). Tämä kaksi pääarmeijaa -menetelmä tietysti vaatii sen että ne ovat edes hehtaarilleen saman vahvuisia (mikä ei ollut kovin totta 2006 eikä 2009).
lisäys: armeijoiden balansointi neljällä sivuarmeijakunnalla ei ole aivan niin yksinkertaista, koska siirtelyn tilalle otetaan takaisin toinen, ja pitää pystyä mittaamaan lennosta kuinka hyvä mikäkin armeijakunta on käytännössä.

[Peltokorppi]

Varmasti pääsis enemmä spekuloimaan ja miettimään yhteistä hommaa jos ois vaan kaksi armeijaa. Riski ois tietenkin isompi. Neljällä armeijjalla riski olisi pienempi mutta edelleenkään ei kunnon armeijafiilistä saisi. Munusta kahen kunnon armeijjan kokeilu voisi olla riskin arvoista.

[JonTzu]

Alueiden viestimäärästä:
Tänä vuonna kokeiltiin miten maksuihin vaikuttaa maksuajan laittaminen taaemmas. Jaot saatiin siten myös myöhemmin ja foorumeilla ei juurikaan ehtinyt olla liikennettä. Ihan näin myöhäiseen puoltenjaon jättämistä en kyllä suosittele jatkossa, ei siitä mitään hyötyäkään ollut.

Armeijajaoista:
Tasapainohan se suurin ongelma on noissa armeijojen jaoissa. Kuudella saa tehtyä hyvinkin tasapainoisia settejä kuten tänä vuonna nähtiin. Myöskin pisteytys on vaikeampaa palkkiksilla, jos sattuu voittavalle puolelle kerta toisensa jälkeen niin muiden on vaikea pysyä juoksussa mukana pistetaulukossa. Tai sitten voittamisesta ei anneta juurikaan pisteitä mutta se onkin oma lukunsa se...

[N.Hirvelä]

Itse olen lähiaikoina miettinyt ajatuksia mitenkä armeijajaot voisi tehdä. 2009 vuonna yritettiin kuunnella toiveita, kun ryhmät halusivat liittolaisikseen oman alueen armeijoita (esim. keski-suomi ja pääkaupunkiseutu). Noh, jaoista tuli epätasaiset, joka huomattiin aivan liian myöhään. Silloin oli myös etukäteen kirjoitettu armeijajakojen vaihtuvuus, joka oli ehkä hieman huonompi vaihtoehto kuin tämän vuoden systeemi, jossa liittoja vaihdeltiin sitä mukaan mikä näytti tasaisimmalta. Ehkä jotain näiden väliltäkin voisi yrittää...

Uusia ajatuksia olisi mm. neljän armeijan Sotahuuto, mutta näistä kaksi olisi pääarmeijoita (niinkuin 09) jotka ovat toisiaan vastaan ja kaksi muuta olisi "heikoimpia" tai muuten pienenmpiä ryhmämäärältään ja niitä sitten pompoteltaisiin puolelta toiselle tai jos ne olisi oikeasti pieniä, nii jopa niin että molemmat pienet armeijat olisi samalla puolella (esim. erikoisemmissa skenaarioissa ym).
Toinen ajatus, että olisi kaksi pääarmeijaa ja palkkiksia, joita olisi muutam ryhmä, mutta nämä olisivat näyttävämmästä päästä, jotta ne olisi helppo tunnistaa. Ajatuksena olisi, että palkkikset eivät ole liian kova porukka, jotta ne voisi laittaa yhtenä klönttinä yhdelle puolelle. Tämä tosin rajoittaisi taisteluiden tasapainottamista suuresti.
Kolmas ajatus olisi kaksi pääarmeijaa ja kolme pienempää armeijaa. Esim. 150 vs. 150 ja loput olisivat n. 60-80 henkeä. Tietenkin riippuen täysin Sotahuudon osallistujien määrästä.
Näin voitaisiin tasapainoitella niin, että kaksi pääarmeijaa olisi vastakkain ja kolme pienempää jaettaisiin sen mukaan, että saataisiin tasapuoliset jaot aina.

Kaksi ensimmäistä vaatisi ainakin vielä kehittelyä, tuollaisinaan ne on vähän liian rajaavat. Kolmas voisi jopa toimia omasta mielestäni tuollain.

Myönnän, että olen miettinyt näitä asioita (ja monia muitakin järjestelyjuttuja) 09 vuoden jälkeen, siltä varalta jos joskus tulee tulevaisuudessa tehtyä toinen Sotahuuto.

[Falcata]

Myöskin pisteytys on vaikeampaa palkkiksilla, jos sattuu voittavalle puolelle kerta toisensa jälkeen niin muiden on vaikea pysyä juoksussa mukana pistetaulukossa.

Juurikin tämän takia en kannata kaksi armeijaa + palkkikset systeemiä. Ja kaks armeijaa ilman palkkiksia on ehkä vähän liiankin riskialtis. Jo yhden yksittäisen ryhmän ali/yliarviointi jakoja tehdessä voi kallistaa vaa'an. Neljällä armeijalla (kaksi isoa 'pääarmeijaa' ja kaksi tukiarmeijaa, jotka voidaan vaihtaa päittäin) riski on pienempi kun pystyy vähän keinottelemaan. Kuusi armeijaa on mielestäni tasapainon kannalta toimivin, haittapuolena juurikin tuo armeijoiden irrallisuus ja 'ai ketkä meidän puolella nyt siis on?' -efekti. En pistäisi pahakseni tuota salonejun haikailemaa kahden pääarmeijan ja neljän sivuarmeijan kokeilua. Tai jos jaot saadaan tasaiseksi niin neljän armeijan settikin vois olla mehevä.

EDIT: Hirvelällä näköjään vähän sama ajatus neljästä armeijasta (kaksi pääarmeijaa ja kaksi sivuarmeijaa).

[Par]

Aikaisten taktiikoiden miettiminen on harvojen hupia, eli en usko että ainakaan se on tärkeä argumentti kahden pääarmeijan puolesta. Itse olin 2009 sen verran rivimosuri etten tiennyt ikinä mitään muuta kuin että nyt boffataan, joten perusboffaajan kokemus on aika samanlainen joka tapauksessa, ellei armeijasysteemi aiheuta epätasaisuuksia.

Ei kaksi pääarmeijaa välttämättä huonokaan ole, mutta miten silloin tehtiin armeijavoittajan suhteen? On se kivaa kannustaa omaa armeijaakin voittoon.

[Suontakanen]

Itse en lähtisi pakosti vanhaan kahden armeijan ja palkkiksien välisiin tappeluihin näin ison tapahtuman kanssa mitä Sotahuuto on nykyisin. Vuonna 2007 se vielä meni, mutta 2008 tuntui olevan hyvän kokoiset armeijat vaikka niitä oli enemmän kuin edellisen vuonna.
2009 oli mukavaa vaikka kaikki armeijat eivät olleet paperilla yhtä vahvoja ja osa joutui ns. avustusarmeijaksi.
2010 ja 2011 ovat olleet järjestäjille varmaan helpoimpia, kun on voinut siirrellä kutakuinkin yhtä vahvoja armeijoita keskenään. Mutta liian myöhäiseksi ei armeija jakoa kannata jättää kuten tänä vuonna huomattiin.
Itse haluaisin nähdä kokeilussa joko, että isommat ryhmät saisivat "hankkia" pienempiä ryhmiä armeijaansa tai vuoden 2009 mallin. Ensimmäisen ongelma on varmasti se, että pitäisi päättää ketkä saavat nämä hankinta mahdollisuudet.

[virallinensivutuote]

Nykyinen monen armeijan systeemi on hyvä, koska siinä ei kukaan (teoriassa) jää jumiin alakynteen jäänneelle puolelle, jos joku armeija on muita reilusti vahvempi.

Joku armeijahan tulee aina olemaan jokin verran muita vahvempi, etukäteen voi olla paha sanoa että kuka. Jos armeijoita olisi vain 2, ei palkkiksilla tehty vaihdanta sitä enää mielekkäästi tasoita (puhumattakaan miltä heittopussi palkkiksista tuntuisi)

Jos nykyisen systeemin haluaisi aikaaistaa, pitäisi joko tiukentaa ilmoittatautumisaikaa tai tyytyä arviohin miesvahvuuksista.

[Falcata]

Omasta mielestäni peli-ilo on kuitenkin se prioriteetti numero yksi, ja tasaiset jaot hyvin kriittinen osa sitä, joten sinällään kyllä tuo kuusi armeijaa on aika turvallinen vaihtoehto.

[E.Hirvelä]

Minusta sotahuuto draft olisi jotain näkemisen arvoista.
Pari isompaa ryhmää, vaikkakin erityylistä olisivat armeijansa "selkäranka" jonka ympärille rakentaa. Esim. Kuola, Maahinkainen, SOS ja vaikka Camulos. Jokainen vuorollaan saa valita haluamansa ryhmän ilmoittautuneista. Valitsemis järjestys arvottaisiin. Myös se, että selkäranka ryhmät ovat erityylisiä aiheuttaisi mielenkiintoa, kun parasta yksilötaito/määrältään ryhmää ei valittaisi ensin, vaan se mitä tarvitaan.
Homma toimisi siis vähän tähän tyyliin:

1. kierros:
1.SOS ottaa Turan saadakseen lisää keihäitä armeijaansa.
2.Maahinkainen ottaa Ruton hoitamaan sivustansa.
3.Camulos ottaa Perkeleen riviä muodostamaan.
4.Kuola ottaa Rämän iskuosastoksi.

Kierrosten välissä pidetään tietenkin pikapalaveri otettujen ryhmien johtajien kanssa ja päätetään mitä halutaan ensikierroksella.
Jokaisen kierroksen ottamis järjestyksen voisi vaikka arpo erikseen.

2. Kierros
1.Camulos ottaa Graalin Hurtat lisätäkseen riviä.
2. SOS valitsee Leskentekijät, jotta keihäitä saadaan vielä lisää.
.....jne.

Tässä pitäisi myös ryhmänjohtajien olla kokoajan hereillä, että mitä ryhmiä on vielä jäljellä. Myös se, että ihmisillä on oma mielipide ryhmistä ja niiden taidoista tuo lisää jännitystä. Yksi armeija valitsee varmoja ryhmiä, toinen valitsee riskillä jotta saisi täydellisen paketin. Näin sotahuudon odotusaikaa saataisiin taas piristettyä.

Miinuksena tietenkin kaiki turha neppailu ja kikkailu mitä aiheutuisi.

[ZamboNet]

Muutaman kerran esillä ollut neljän armeijan settihän tosiaan oli jo 2008 ja mielestäni se toimi ihan hyvin, joten sen toimivuutta voidaan arvioida ihan käytännön esimerkin pohjalta.

Itseäkin kiinnostaisi pohtia tuota "huutojako" tyylistä juttua, vaikka onhan siinäkin aina se "viimeisinä poimittu"-efekti, joka ei ole niin positiivinen. Saisikohan tuota jotenkin kehitettyä käyttökelpoisemmaksi? Ainakin Sotahuudon esipeleistä tulisi huomattavasti pidemmät ja mielenkiintoisemmat

[Par]

Huutojako olisi itsessään ihan mielenkiintoinen taktinen elementti, mutta siinä on epätasaisten jakojen riski.

[N.Hirvelä]

Sen verran vielä pääarmeijoista tuli mieleen, että osalle ne saattaa olla kiva lisä taktikoinnin kannalta, kun tietää että mitä kaksi puolta ei ainakaan tule toisiaan vastaan. Joten jokaiseen skenaarioon voi valmistautua että omalla puolella on jompi kumpi pääarmeijoista.
Toinen helpottava tekijä on taisteluissa kun joutuu kysymään "ooksää oma?". Pääarmeijalla on helppo sanoa "Oon valkoisen ruusun puolella" kuin "oon sillä puolella missä oli kirkkovaltio ja saksan keisari, ja sit joku kolmas en muista mikä". *
Kentällä siis pitäisi vain muistaa kumman pääarmeijan puolella on.


* Esimerkkeinä olevat armeijat ovat mielikuvituksen tuotetta ja kaikki samankaltaisuudet Sotahuudossa aiemmin olleisiin armeijoihin ovat pelkkiä sattumia.

[Automaattinen]

Tässä on tullut kyllä mainioita pointteja moneen suuntaan. Itse näkisin mieluusti uudelleen kahden pääarmeijan jaon tapahtuman, mutta ei se tulisi olemaan näin tasaväkinen tai muutenkaan kaikille reilu tahi tasapuolinen pistelaskullisesti. Kunhan vaan olisi kiva mättää jollain jatkuvasti pysyvällä sakilla toista vastaan jolloin kenttäaika olisi enemmän toimintaa, vähemmän pähkintää kuka on kenenkin puolella..

Hankala asia kyllä. Itse pidin tämän vuoden tapahtuman erinomaisesta tasaisuudesta ja yllätyksellisyydestä myös tämän samaisen syyn takia. Pistelasku on hankala ja aika abstrakti asia noin muutenkin ja suosii monella tavalla näkyvää ryhmää pienempien glooriakustannuksella.

Tunnistus helpottuu toki vuosi vuodelta, mutta ensisijainen lääke tähän lienee ajoissa tehdyt puolijaot. Huutoäänestys kuullostaa kivalta idealta lähteä rakentamaan dream teameja joilla sitten taistella. On vaan hankalaa toteuttaa se riittävän huomioon ottavasti kun miettii paljonko aktiiviväkeä täällä sitten onkaan ympäri vuoden äänestelemässä tai valitsemassa puolueita. Jos aktiivisuus olisi kova, tässä olis hyvä tapa lähestyä asioita.

[saloneju]

Niklaksen ehdottama ISOT pääarmeijat (~150 per armeija) ja sen päälle 4 sidekick-armeijaa, kokoluokaltaan 60, kuulostaa TODELLA houkuttelevalta mun korvaan. Täytyy todeta, että senkaltainen järjestely ratkaisisi monta ongelmaa:

- Näin saataisiin kaksi kiinteää armeijaa, jotka koostuisivat valtaosasta tapahtuman osallistujia. Moni on täällä toivonut kahta kiinteää armeijaa takaisin.
- Pienten sivuarmeijoiden takia ei silti tarvitsi lähteä todennäköisesti kaikkien mielestä epämieluisiin palkkasoturi-tyyppisiin ratkaisuihin:
- Olisi silti taktisesti mielekkäitä kokonaisuuksia pienten armeijoiden muodossa. Näille saisi kivaa sissi-tyyppistä me-henkeä, kun on vain pieni kokonaisuus joka ei pysty toimimaan kuin osana isompaa kokonaisuutta. Vuoden 2009 kokemuksiin nojaten, voin sanoa että ainakin henkilökohtaisesti kaikkein hienoin johtajakokemus mulla on nimenomaan kyseiseltä vuodelta. Muiden "sivuarmeijoiden" puolesta en uskalla puhua, mutta Walesin armeijalla oli todella sympaattista yhteen hiileen puhaltamista ja altavastaajameininkiä - johtuen paitsi siitä, että oltiin vain sivuarmeija, myös siitä että me oltiin selkeästi tietyntyyppinen paketti, joka muodostui vain pienistä ryhmistä. Henkilökohtaisesti voin todeta, että nauttisin suunnattomasti yhteen tällaisistä 60 hengen porukoista päätymisestä.
- Taktista mielekkyyttä saataisiin huimasti lisää, jos nämä 60 hengen sivuarmeijat koottaisiin selkeästi omaan juttuun profiloituvista ryhmistä. Esim. yksi koostuisi Possuista, ja pari valittua pientä skirmishryhmää siihen päälle; toinen voisi olla aggressiivinen rynnäköintisakki kokoonpanonaan Hurtat, Ulfnar ja Corona(?); kolmas olisi vähänlaisesti keihäitä omistava raskas linja (tämän vuoden SOS ja jotain rippeitä päälle); neljäs rynnäkköjä vastaan suojaton keihässiili ilman hyvää staattista linjaa Tura, Muerte, tämänvuotinen Leskentekijät. Näin saataisiin taktisesti todella mielenkiintoista peliä. Tämänhetkisillä armeijakoilla ei voida tehdä näin tiukasti profiloituvia armeijoita, sillä pelitasapainon menetyksen riski on aivan liian suuri. Toisin sanoen siis, sivuarmeijoista voisi kaikista tehdä omia kovia kokonaisuuksiaan (omilla osa-alueillaan) eikä niitä tarvitsisi jättää säälittäviksi pieniksi länteiksi, jotka lanataan maan tasalle.
- Ylläoleva armeijoiden kokoamismalli johtaisi lieveilmiönä myös siihen, että kisa käytäisiin paitsi parhaan armeijan kisana, erillisesti myös parhaan pääarmeijan kisana sekä parhaan sivuarmeijan kisana. Omasta mielestäni tässä olisi pientä mukavaa lisäjännitystä, kun tulisi vähän lisää titteleitä kilpailtavaksi.
- Viimeinen, eikä todellakaan mun päässä vähäisin puoltava argumentti tällaiselle järjestelylle olisi se, että se mahdollistaisi joidenkin kovien ryhmien pääsyn samaan armeijaan (=pääarmeijat). Tällähän hetkellä on käytännön mahdottomuus laittaa esimerkiksi Maahinkaista ja Kuolaa samaan armeijaan (2009 mahdollisti sen juuri samaisesta syystä); pelitasapainon kannalta se ei yksinkertaisesti onnistu. Kun olisi isot pääarmeijat, niihin mahtuisi kombinaatioita joita nykyisenkaltaisella armeijajaoilla ei käytännön mahdottomuuden takia pystytä toteuttamaan. Näin Perkeleen, Maahinkaisen, Possujen, SOSsin ja Kuolan ei tarvitsisikaan joka vuosi päätyä eri armeijaan.

[goblintaikuri]

Pertti Perusboffaaja on laajalti käytetty argumentti näillä foorumeilla, mutta emmehän kiellä itseltämme hänen varjollaan aivan kaikkea?

[N.Hirvelä]

Niklaksen ehdottama ISOT pääarmeijat (~150 per armeija) ja sen päälle 4 sidekick-armeijaa...

Mää kyl ehdotin kolmea sidekick armeijaa!
Koko jutun idea mulla oli juuri se, että pääarmeijat ovat isot ja nuo kolme muuta niin pienet, että aina toisella puolella voisi olla kaksi pientä armeijaa ja toisella yksi. Ainoa tosin, että silloin pienissä armeijoissa ei saa olla liian suuria voimia, koska muuten tasapaino heiluu. Parhautta kuitenkin olisi, että erikoisissa skenaarioissa, joissa toisella puolella on alivoima, voitaisiin tapella jopa yksi pääarmeija vastaan toinen pääarmeija kaikilla pienillä armeijoilla.

Mutta joo, ei tuo Juhanin kuvailema idea huono ole, sehän on melkein täysin sama kuin 09 Sohussa, pääarmeijat vain hieman isompina kuin silloin....

[Par]

Niklaksen ehdottama ISOT pääarmeijat (~150 per armeija) ja sen päälle 4 sidekick-armeijaa...

Mää kyl ehdotin kolmea sidekick armeijaa!

Galenien kolme on sama kuin Veljesten neljä?

[Skylark]

OHOH. Tännehän tulee viestiä tiuhaan tahtiin. Olin kirjoittanut pöytälaatikkoon palkkispooliviestin, joten
pistän menemään yleistön pyynnöstä huomimatta:


Jos vertailee eri vaihtoehtoja:
* 6 about tasavahvaa armeijakuntaa (2010?, 2011)
* 2 pääarmeijakuntaa + 4 apuarmeijakuntaa (2009)
* 4 tasavahvaa armeijakuntaa (2008)
* 2 pää + 2 apu
* 2 pää + palkkispooli (a'la 2005..2007)

2pää+2 tai 2pää+4 systeemissä on se riski, että jos pääarmeijat ovat hyvin erivahvuisia, ja apuarmeijat ovat
keskenään suunnilleen yhtä vahvoja (heikkoja), ei sieltä yksinkertaisesti löydy tasapainoista komboa
vaikka miten veivaisi.

Palkkispoolin ideahan oli ja on, että siihen kuuluu esim. 10 ryhmää. Ne jaetaan mielivaltaisesti
kahden pääarmeijan kesken, eikä ole mikään pakko jakaa niitä suhteessa 50%/50% vaan kaikki voivat
jopa olla yhdellä ja samalla pääarmeijalla! Näkisin että riippuen palkkispoolin koosta, tällä saadaan
heilautettua tasapainoa laajiten ja helpoiten. Laajiten siksi, että vaikka koko pooli voidaan siirtää tarvittaessa toiselle,
ja helpoiten siksi, että koska ketään ei ole pakko ottaa tilalle (kuten 3vs3 tai 2vs2 systeemeissä), niin
ei tarvitse arvuutella kuka otetaan tilalle joka olisi sopivasti heikompi tai vahvempi. Toisinsanoen
palkkisryhmien siirtely on yksinkertaista: ottaa toiselta, antaa toiselle. Voimansiirto on selvää.
Muissa systeemeissä vaihdetaan palikoiden paikkaa, ja pitää arvioida kumpi tappalee paremmin.

Tässä on tuotu myös esille se riski että kun palkkiksia veivataan, pääsevät ne aina voittajan puolelle.
Se minun mielestä riippuu vain siitä että kuinka rajuja korjausliikkeitä skenaarioiden välissä tehdään kerrallaan;
eli en allekirjoittaisi kovin vahvasti tätä uhkakuvaa...

"2 pää + palkkispooli" järjestelmässä pääarmeijoiden tunnistaminen helpottuu, toisaalta ei välttämättä
helposti muista yksittäisistä ryhmistä kummalla puolella ne milloinkin ovat. Koska ryhmät ovat olleen olemassa jo
aika kauan, huomasin tänä vuonna että pystyn helposti tunnistamaan ryhmät. Se taas tuotti tuskaa että
tietää onko kyseinen ryhmäläinen liittolainen vai vihollinen. Toisinsanoen tunnistus on kolmivaiheista:
tunnista ryhmä --> mihin armeijakuntaan kuuluu? --> millä osapuolella taistelee? Wanhassa systeemissä se
taas oli enempivähempi kaksiportaista eli yksinkertaisempaa ("tuolla possu, possut aina vihollisia")

Toinen asia on, että onko kiva tapella suhteellisen pysyvillä jaoilla vai usein vaihtuvilla? Toiset
tykkää pysyvyydestä, toiset vaihtelusta.


Yleisesti ottaen sanoisin että koska sotahuutoja on nyt veivattu sen seitsämän ja armeijakuntia pyöritelty,
on ryhmien vahvuuksista jo oleellisesti parempi tuntuma kuin muutama vuosi sitten, joka osaltaan vähentää
riskejä oli systeemi mikä tahansa. (elekee ihmiset treenatko, värvätkö ja varustelko. siinähän tulee yllätyksiä)

Lisäjännyyttä tuo tietysti se, että täsmälleen samoilla jaoilla voi tulla täysin eri lopputulos, kuten tämän
vuoden lauantain peräkkäisissä kenttätaisteluissa. Taktiikallakin on suuri vaikutus pääluvun lisäksi!
Se on aina hienoa ettei edes voi varmuudella sanoa ennen taistelua että kummat ovat vahvoilla.

Huutojaosta sen verran että toisinaan valitsemme normitreeneissä taistelijat huutojakona vuorotellen. Se tuottaa
hyvin tasaväkiset puolijaot verrattuan "ottakaa samanlainen pari, toinen menee toiselle ja toinen toiselle puolelle"
menetelmään. En tiedä voiko sitä yleistää tähän mutta on tuossa teoriassa potentiaalia onnistuakin.
Normitreeneistä on myös tuttua se, että häviäjä ottaa yhden jannun puolelleen joka tasoittaa ajankanssa automaattisesti.

[saloneju]

Kaksi pääarmeijaa + palkkispooli -systeemistä:

Mun viimeisin kokemus palkkiksiin kuulumisesta on vuodelta 2005, ja sanalla sanoen, anteeksi ilmaus, se oli perseestä. Missään vaiheessa ei tullut mihinkään kuulumisen tunnetta, oli vain oma ryhmänsä joka satunnaisesti loikki puolelta toiselle ilman mitään käsitystä mitä seuraavaksi tapahtuu. Täytyy toki seuraavaksi todeta, että 2005 oli nyt muutenkin siinä suhteessa omalaatuinen vuos, että kaikki oli uutta jolloin pihalla oltiin syystäkin suuri osa tapahtumasta. Perusfiilis kuitenkin pysyy samana: tuntuis häviöltä joutua palkkiksiin, kun ei saisi tapahtumaan omaa - edes sitä pientäkään - armeijaa, jonka kanssa hitsautua yhteen ja yrittää tavoitella armeijakuntien voittoa.

Muutenhan Wanha Kunnon kaksi pääarmeijaa+palkkikset -systeemi olisi helpoimmin tasapainotettava, mutta veisi yhden osan pelistä - armeijakuntien välisen kilpailun - kokonaan pois.


Niklaksen mainintaan kolmesta pikkuarmeijasta neljän sijaan - hyvä kun huomautit. Tuo kolmen armeijan idea on kyllä todella houkutteleva sekin. Tota olis helppo verratta korkean riskin sijoituksiin: jos saataisiin homma rasvatuksi, parhaimmillaan tuo tuottaisi peräjälkeen mielenkiintoisia skenaarioita, joissa maastolla tai aloitusspekseillä saataisiin aina junailtua hommaa niin, että jakojen ei tarvitsisi olla ne iänikuiset "tasajaot" - ja huonoimmillaan se tarkoittaisi epätasaisia skenaarioita läpi tapahtuman. Uskoisin kyllä, että hyvällä skenaariosuunnittelulla päästäisiin helposti tuohon positiivisempaan vaihtoehtoon. Jos vaikka ajatellaan, että sivuarmeijat olisivat vaikka kokoluokaltaan 45, 55 ja 85, saataisiin seuraavankaltaisia kombinaatioita (pääarmeijat kokoa 175):

(Oletetaan että tapahtumassa on yhteensä 535 taistelijaa.)

175+45 = yht. 220 (vs. 315) -> linnataisteluihin tai muihin erittäin kapean alueen puolustustaisteluihin; rajatun respan taisteluihin, joissa toisella puolella selvä etu; taisteluihin, joissa skenaarion objektiivi suosii selvästi pienempää armeijaa (esim. useampi saatettava isommalle armeijalle?)

175+55 = yht. 230 (vs. 305) -> saattoskenaarioihin (hyökkääjälle pienempi armeija), linnataisteluihin, pienemmälle armeijalle todella edullisiin maastoihin,

175+85 = yht. 260 (vs. 275) -> kenttätaisteluihin ja muihin tasaisiin vääntöihin; tarvittaessa kevyesti edullisempi maasto pienemmälle armeijalle

175+45+55+85 = yht. 360 (vs. 175) -> esim: todella tiukkaa aikarajaa vastaan taisteltavat skenaariot, rajattomat respat pienemmällä armeijalla tietyllä objektiivilla, isompi armeija aloittaa hajautettuna, jne.