Palautteet joiden kohdetta et (vielä) osaa sanoa

[Automaattinen]

Tämän avasin siksi että ainakin minulle kävi tilanteita jossa harmin aiheuttajan ryhmä jäi tilanteen hektisyyden jalkoihin.

Yksi näistä oli sunnuntain kentässä jossa joku hilparimies päätti ottaa ja lyödä suoraan jouseeni katkaisten näin sen jänteen. Kyse ei ollut tosiaan edes mistään rivimähinöinnistä vaan ihan puskista tuli lyönti joka osui suoraan jouseeni, ei suinkaan minuun. Jos torjuisin jousella, asia olisi eri, mutta tässä tapauksessa jousi oli kädessä ja alhaalla eikä välittömässä läheisyydessä ollut mitään joka olisi innoittanut tuohon suuntaan lyömään.

Voi toki olla että kyseessä oli vahinko, mutta harmitti silti kun juuri hankkimassa jousessani ei nyt sitten ole jännettä vaan sen puoliskot makaavat jossain SoHun kentällä. Kiitin tästä äänekkäästi älähtäen henkilölle mutta en kyllä muista edes tyypin värejä tai varustusta. Kiire oli kerätä jänne takaisin maasta ja kun katsoin uudelleen, lyöjä oli viilettänyt tiehensä.

Nämä ovat harmillisia juttuja mutta toivoisin että jousimiestä ei lyötäisi jos sillä ei selkeästi ole mitään asetta jolla taistella vastaan. Itselläni kun ei tosiaan ollut vara-asetta ja jokaisessa tilanteessa jossa vastaan oli tulossa väkeä jota en millään olisi ehtinyt karkuun, nostin suosiolla kädet ilmaan.

Tästä oli siis monta positiivista esimerkkiä ja negatiivisia vain tämä yksi, joka myös oli todennäköisesti jonkinasteinen vahinko.

Jousimiehet vaan arvostavat noita aseitaan siinä määrin että ei varmaan yksikään halua että jousi hajoaa vaikka vaihtoehtona olisikin sitten elossa jatkaminen siinä skenaariossa.

Tunnustuksia, anyone?

[olho]

Itse pääsin lauantaina kivasti kentällä Coronaa sivustapäin selkään, siinä oli ~4 jousiampujaa, joita kunnolla humauttamisen sijaan päätin tappaa kohteliaasti laskemalla miekan olkapäälle. Yksi näistä päätti kiittää minua pistämällä miekalla. No ensi kerralla tullaan nopeammin ja voimakkaammin.

(Kyllä, itse syyllistyn välillä vastaavaan, kun tiputan jousen ja nappaan miekan vyöltä, mutta teen sen vain jos selkeästi näen vihollisen ennakkoon.)

Muita ikäviä tilanteita oli mm. tarpeettomat lyönnit (jos miekka on ylösalaisin pään yläpuolella ja pidän kiinni terästä, niin olen todennäköisesti kuollut), sekä muutamat.

Pahoittelen vielä tosiaan jos joku jouseeni kentällä kompastui taistelujen aikana. Yleensä pyrin heittämään sen kentän laidalle, mutta pääasiassa se jää siihe missä nuolet loppuvat.

[saloneju]

Meillä oli tilanne, joka meni osapuilleen näin: meidän jousiampuja päätti lyhyen välimatkan takia jättää muistaakseni Entalian taistelijaa ampumatta paikasta, joka olisi ollut varma tappo. Koska halusi olla herrasmiesmäinen, jousimies ei kuitenkaan ampunut tästä ikävän jälkipuinnin välttämiseksi ja osoittaen taistelijaa vatsaan jousiampuja sanoi jotain tyyliin "(mun) ei varmaan tarvii ampua tästä?" odottaen, että entalialainen olisi herrasmiesmäisenä itsenään todennut saman ja katsonut itsensä kuolleeksi. Kuolemisen sijaan kaveri pienen tauon jälkeen totesi "ei niin", löikin jousiampujan kuoliaaksi ja jatkoi matkaansa. Olisi kiva kuulla vastapuolen tarina asiasta, tunnistaako joku itsensä tästä? Oli nimittäin varsin hieno malliesimerkki siitä, miten asioita ei hoideta.

(Mikäli kyseessä ei ollut Entalian taistelija, vaan muistin ryhmän väärin, pahoittelut siitä. Asia pysyy silti samana)

[Triks]

Itse pääsin lauantaina kivasti kentällä Coronaa sivustapäin selkään, siinä oli ~4 jousiampujaa, joita kunnolla humauttamisen sijaan päätin tappaa kohteliaasti laskemalla miekan olkapäälle. Yksi näistä päätti kiittää minua pistämällä miekalla. No ensi kerralla tullaan nopeammin ja voimakkaammin.

olho!

Mun piti tulla pahoittelemaan sulle jo skenun jälkeen vastaavaa tilannetta (en tosin ollut jousiampuja etkä laskenut miekkaa olkapäälle vaan näpäytit kiltisti käteen), kun tosiaan näpäytit minua käteen ja unohdin, ettei mulla ole rannesuojaa, kun normaalisti sellaista treeneissä käytän, nyt olin lainannut sen pois ja refleksinä löin sulta käden pois. Ei olisi tarvinnut laskea! Otin kyllä oman käden pois käytöstä, mutta vasta muutaman sekunnin liian kauan jäädettyäni. Olit jo muualla etkä ehtinyt nähdä sitä. Anteeksi vielä!

En tiedä tarkoititko nimenomaan tätä, mutta ainakin mulle jäi kurja fiilis, kun ole mun tapaista jättää osumia laskematta. Oli vaan tosiaan kevyt lyönti (ja kiitos siitä!) etten edes tajunnut sitä.

[Pahistonttu]

Tämän avasin siksi että ainakin minulle kävi tilanteita jossa harmin aiheuttajan ryhmä jäi tilanteen hektisyyden jalkoihin.

Yksi näistä oli sunnuntain kentässä jossa joku hilparimies päätti ottaa ja lyödä suoraan jouseeni katkaisten näin sen jänteen. Kyse ei ollut tosiaan edes mistään rivimähinöinnistä vaan ihan puskista tuli lyönti joka osui suoraan jouseeni, ei suinkaan minuun. Jos torjuisin jousella, asia olisi eri, mutta tässä tapauksessa jousi oli kädessä ja alhaalla eikä välittömässä läheisyydessä ollut mitään joka olisi innoittanut tuohon suuntaan lyömään.

Voi toki olla että kyseessä oli vahinko, mutta harmitti silti kun juuri hankkimassa jousessani ei nyt sitten ole jännettä vaan sen puoliskot makaavat jossain SoHun kentällä. Kiitin tästä äänekkäästi älähtäen henkilölle mutta en kyllä muista edes tyypin värejä tai varustusta. Kiire oli kerätä jänne takaisin maasta ja kun katsoin uudelleen, lyöjä oli viilettänyt tiehensä.

Nämä ovat harmillisia juttuja mutta toivoisin että jousimiestä ei lyötäisi jos sillä ei selkeästi ole mitään asetta jolla taistella vastaan. Itselläni kun ei tosiaan ollut vara-asetta ja jokaisessa tilanteessa jossa vastaan oli tulossa väkeä jota en millään olisi ehtinyt karkuun, nostin suosiolla kädet ilmaan.

Tästä oli siis monta positiivista esimerkkiä ja negatiivisia vain tämä yksi, joka myös oli todennäköisesti jonkinasteinen vahinko.

Jousimiehet vaan arvostavat noita aseitaan siinä määrin että ei varmaan yksikään halua että jousi hajoaa vaikka vaihtoehtona olisikin sitten elossa jatkaminen siinä skenaariossa.

Tunnustuksia, anyone?

Itse matsasin jousella lauantaiaamuna ja epäselvän tilanteen aiheutti se, etten suhtaudu jouseeni kovinkaan suojelevasti. Oma jouseni on umpilasikuitua ja sen jänne dacronia, lähtökohtaisesti voin siis sanoa ettei sitä saa bofferilla kovinkaan helposti rikki vaan osuma siihen ennemminkin katkaisee miekan.
Puujouset ja kengännauhajänteet ovat sitten täysin oma juttunsa kuten myös kilpibashit nuoliviineen...

[olho]

Mun piti tulla pahoittelemaan sulle jo skenun jälkeen vastaavaa tilannetta (en tosin ollut jousiampuja etkä laskenut miekkaa olkapäälle vaan näpäytit kiltisti käteen),

Okei. Siinä oli tosiaan se ~4 henkeä ja ainakin kolmella oli jouset, joten voi olla etten huomannut kaikkea. Hektisiä nuo tilanteet vaikka ne rauhassa ottaakin. Vähän tuli siinä jälkikäteen harmiteltua, kun oli lääniä mihin lyödä ja päättää ottaa sen hitaimman ja pehmeimmän lähestymistavan, jonka seurauksena skenu päättyy omalta osalta, mutta näitähän sattuu.

Tosiaan pienestä harmistuksesta huolimatta jatkan samalla hellällä linjalla johon varsinkin Fabassa kuollut monet kerrat. Mieluummin itse tipun kuin kovaa lyön takaapäin. Olenkin ottanut tavaksi melee-tilanteissa varoittaa vihollista ja ottaa sitten duelia, mutta ne tuppaavat juoksemaan jopa tällaista D-luokan Ruttolaista karkuun. Pitänee piilottaa tabardi?

Mutta joo, no hard feelings.

Itse matsasin jousella lauantaiaamuna ja epäselvän tilanteen aiheutti se, etten suhtaudu jouseeni kovinkaan suojelevasti.

Itse tosiaan syyllistyn samaan. En antaudu, vaan otan pari askelta takapakkia ja nappaan miekan käteen. Ehkä meidänkaltaisten takia jousia lyödään liiemmin kyselemättä?

[Par]

Kun oli toisen kerran armeijat lomittain, eli kaksi keskellä ja muut sivuilla, niin tappelin laidassa kun pakitin yhden kuolleen päälle ja kaaduin taaksepäin. Älähdin aika voimakkaasti että kuolleet pois kentältä, en muista mitä kaikkea siinä huusin mutta toivottavasti kukaan ei loukkaantunut henkisesti tai fyysisestikään!

[Automaattinen]

Itse matsasin jousella lauantaiaamuna ja epäselvän tilanteen aiheutti se, etten suhtaudu jouseeni kovinkaan suojelevasti. Oma jouseni on umpilasikuitua ja sen jänne dacronia, lähtökohtaisesti voin siis sanoa ettei sitä saa bofferilla kovinkaan helposti rikki vaan osuma siihen ennemminkin katkaisee miekan.
Puujouset ja kengännauhajänteet ovat sitten täysin oma juttunsa kuten myös kilpibashit nuoliviineen...

Mun jousi on sellanen melko yleinen halpislasikuituvempain. Jänne oli melkolailla jämäkän oloinen ja jousen alkuperäinen joten ihmetytti tuo katkeaminen itseäni kovastikin. Opetti tuo kyl sen että varajänne on tarpeellinen, eli pitääpä alkaa itse punomaan noita.

Kuten sanoin, ymmärrän kyllä että tilanteita tulee ja ohilyöntejä tapahtuu, mutta jousimiehen, jopa panssaroidun sellaisen lyöminen puskista on tarpeetonta. Valtaosa kyllä sujui tässäkin aika mallikelpoisesti. Nätisti taputeltiin ja ihan jopa nyökkäämällä tilanne todettiin menneeksi. Nostin usein suosiolla kädet ilmaan ennen kun ekat lyönnit edes tuli.

[Peltokorppi]

Täytyy sanoa että aika monelta meni touhu ryyppäämiseksi ja niin hauskaa kun se onkin niin se on pois sotahuudon päätarkotuksesta. Ennen hakattiin melkein aamuun asti toisia ja jauhettiin paskaa ja nyt kattelin ku nörtit juo. Sitä varten on faba ja ropecon.

[Aarimoto]

Pitää saada, Peltsi, lisää nuoria harrastuksen piiriin niin boffataan enemmän ja juodaan vähemmän. Niin, ja olet kyllä aivan oikeassa!

[Amileontti]

..., tunnistaako joku itsensä tästä? Oli nimittäin varsin hieno malliesimerkki siitä, miten asioita ei hoideta. ...

Kuulostaa joltain sellaiselta säälimättömältä idiotismilta jota minä saattaisin ajattelemattomuudessani toteuttaa, mutta hra Salonen varmaan muistaisi minut osalliseksi mikäli näin olisi ollut?

[E.Hirvelä]

komppausta Aarimotolle ja peltsille, asia on juuri näin. Nuoria tosin saadaan velä vähemmän mukaan mitä enemmän juodaan.
Alkoholi on ihan ok, ei siinä mitään, kyllähän meidänkin ryhmäläiset ottivat ja minulla ei ollut ongelmaa sen kanssa. Lähinnä se, että jos sohuun tullaan vetämään ensisijaisesti kännit eikä tappelemaan, on jokin väärin.

[Par]

Meillä oli tilanne, joka meni osapuilleen näin: meidän jousiampuja päätti lyhyen välimatkan takia jättää muistaakseni Entalian taistelijaa ampumatta paikasta, joka olisi ollut varma tappo. Koska halusi olla herrasmiesmäinen, jousimies ei kuitenkaan ampunut tästä ikävän jälkipuinnin välttämiseksi ja osoittaen taistelijaa vatsaan jousiampuja sanoi jotain tyyliin "(mun) ei varmaan tarvii ampua tästä?" odottaen, että entalialainen olisi herrasmiesmäisenä itsenään todennut saman ja katsonut itsensä kuolleeksi. Kuolemisen sijaan kaveri pienen tauon jälkeen totesi "ei niin", löikin jousiampujan kuoliaaksi ja jatkoi matkaansa. Olisi kiva kuulla vastapuolen tarina asiasta, tunnistaako joku itsensä tästä? Oli nimittäin varsin hieno malliesimerkki siitä, miten asioita ei hoideta.

(Mikäli kyseessä ei ollut Entalian taistelija, vaan muistin ryhmän väärin, pahoittelut siitä. Asia pysyy silti samana)

Kuulostaa todella oudolta, siis jousimiehen puolelta. Jos nyt sijoitan itseni tämän vihollisen saappaisiin, niin minun siis odotettaisiin luovuttavan, vaikka on vielä mahdollisuus että nuoli osuu aseeseen, käteen, jalkaan tai jousiampuja vielä itse sössii jotenkin. Ampukoon, sellaista kipua en ole bofferoinnissa vielä kokenut että lähtisin skenaariosta pelkästä pyynnöstä.

Varmasti tarkoitus on ollut hyvä, ja onhan tuossa aikeissa kunnioitettavaa herrasmiesmäisyyttä, mutta en minä edes tietäisi mitä pitää vastata jos minua pyydetään antautumaan, aivothan tuossa menisi solmuun. En vastaisi mitään tai vastaisin saman. Miettisin mistä tuo puhuu. En antautuisi vaikka jo sen takia että sitten on jousimiehellä yksi nuoli vähemmän ammuttavaksi tovereihini.

[olho]

Meillä oli tilanne, joka meni osapuilleen näin: meidän jousiampuja päätti lyhyen välimatkan takia jättää muistaakseni Entalian taistelijaa ampumatta paikasta, joka olisi ollut varma tappo. ...

... Jos nyt sijoitan itseni tämän vihollisen saappaisiin, niin minun siis odotettaisiin luovuttavan, vaikka on vielä mahdollisuus että nuoli osuu aseeseen, käteen, jalkaan tai jousiampuja vielä itse sössii jotenkin. Ampukoon, sellaista kipua en ole bofferoinnissa vielä kokenut että lähtisin skenaariosta pelkästä pyynnöstä. ...

Sellaista kuin "varma tappo" ei jousella olekaan. Itsehän yleensä heitän aseen itseni ja juosen väliin ja lähden etenemään jousta kohti, jolloin vihollinen ottaa riskin ja koittaa osua päähän/torsoon, tai joutuu tyytymään jalkaan. Joka tapauksessa se hidastaa vihollista, sekä vie tältä nuolen, sekä pahimmillaan hengen. Omalla kohdalla pahinta olisi ikävä laukaus naamaan / silmään, mutta ainakin toistaiseksi ne olen kestänyt (tai viallista nuolta ei ole silmään osunut) ja kieltävätpähän säännötkin täyden vedon alta viiden metrin.

EDIT: Hei! Olen minäkin Keski-Suomesta. Ja treeneissä teen tuota jatkuvasti, kysy vaikka possulta.

[saloneju]

Meillä oli tilanne, joka meni osapuilleen näin: meidän jousiampuja päätti lyhyen välimatkan takia jättää muistaakseni Entalian taistelijaa ampumatta paikasta, joka olisi ollut varma tappo. Koska halusi olla herrasmiesmäinen, jousimies ei kuitenkaan ampunut tästä ikävän jälkipuinnin välttämiseksi ja osoittaen taistelijaa vatsaan jousiampuja sanoi jotain tyyliin "(mun) ei varmaan tarvii ampua tästä?" odottaen, että entalialainen olisi herrasmiesmäisenä itsenään todennut saman ja katsonut itsensä kuolleeksi. Kuolemisen sijaan kaveri pienen tauon jälkeen totesi "ei niin", löikin jousiampujan kuoliaaksi ja jatkoi matkaansa. Olisi kiva kuulla vastapuolen tarina asiasta, tunnistaako joku itsensä tästä? Oli nimittäin varsin hieno malliesimerkki siitä, miten asioita ei hoideta.

(Mikäli kyseessä ei ollut Entalian taistelija, vaan muistin ryhmän väärin, pahoittelut siitä. Asia pysyy silti samana)

Kuulostaa todella oudolta, siis jousimiehen puolelta. Jos nyt sijoitan itseni tämän vihollisen saappaisiin, niin minun siis odotettaisiin luovuttavan, vaikka on vielä mahdollisuus että nuoli osuu aseeseen, käteen, jalkaan tai jousiampuja vielä itse sössii jotenkin. Ampukoon, sellaista kipua en ole bofferoinnissa vielä kokenut että lähtisin skenaariosta pelkästä pyynnöstä.

Varmasti tarkoitus on ollut hyvä, ja onhan tuossa aikeissa kunnioitettavaa herrasmiesmäisyyttä, mutta en minä edes tietäisi mitä pitää vastata jos minua pyydetään antautumaan, aivothan tuossa menisi solmuun. En vastaisi mitään tai vastaisin saman. Miettisin mistä tuo puhuu. En antautuisi vaikka jo sen takia että sitten on jousimiehellä yksi nuoli vähemmän ammuttavaksi tovereihini.

En tosiaan itse ollut kyseinen jousimies enkä nähnyt tilannetta, vaan kuulin katkeran palautteen ja välitän sen eteenpäin, koska tällaiset asiat on hyvä kuitenkin sopia aina jälkikäteen.

Joka tapauksessa, voi olla että meillä Keski-Suomen suunnilla on erilainen ja rehellisesti sanottuna mielestäni myös enemmän herrasmiesmäisyyttä korostava treenikulttuuri kuin teillä, mutta jousiampujan puheiden perusteella käsitin, että tilanne oli kyllä ainakin keskisuomalaisittain todella yksiselitteinen jousimiehen eduksi. Toisin sanoen, maahinkaisen tai Ruton treeneissä kuka tahansa olisi laskenut kuolemaksi. Tietäen kuka tästä asiasta kertoi, näin asia on myös varmasti ollutkin. Henkilökohtaisesti olisin kyllä itsekin ampunut, mutta mielipahaahan tuollainen aiheuttaa.

Anselmi: en usko että kyseessä olit sinä.

[qMp]

Täytyy sanoa että aika monelta meni touhu ryyppäämiseksi ja niin hauskaa kun se onkin niin se on pois sotahuudon päätarkotuksesta. Ennen hakattiin melkein aamuun asti toisia ja jauhettiin paskaa ja nyt kattelin ku nörtit juo. Sitä varten on faba ja ropecon.

komp :)

[saloneju]

Täytyy sanoa että aika monelta meni touhu ryyppäämiseksi ja niin hauskaa kun se onkin niin se on pois sotahuudon päätarkotuksesta. Ennen hakattiin melkein aamuun asti toisia ja jauhettiin paskaa ja nyt kattelin ku nörtit juo. Sitä varten on faba ja ropecon.

komp

Komp.

[Triks]

Samaa mieltä edellisten kanssa. Välistä tuntui siltä, että osalla porukasta pääpaino oli ryyppäämisellä ja boffaaminen jäi paitsioon. Aikaisemmista Sotahuudoista muistan "bilemeiningin" enemmän sellaisena, että juodaan pari kaljaa ja vaihdellaan kuulumisia uusien ja vanhojen ihmisten kanssa, tänä vuonna oli vähän sellainen ikävästi kalskahtava privaattibilemeininki.

[Par]

Joka tapauksessa, voi olla että meillä Keski-Suomen suunnilla on erilainen ja rehellisesti sanottuna mielestäni myös enemmän herrasmiesmäisyyttä korostava treenikulttuuri kuin teillä, mutta jousiampujan puheiden perusteella käsitin, että tilanne oli kyllä ainakin keskisuomalaisittain todella yksiselitteinen jousimiehen eduksi. Toisin sanoen, maahinkaisen tai Ruton treeneissä kuka tahansa olisi laskenut kuolemaksi. Tietäen kuka tästä asiasta kertoi, näin asia on myös varmasti ollutkin. Henkilökohtaisesti olisin kyllä itsekin ampunut, mutta mielipahaahan tuollainen aiheuttaa.

Ehkä me ollaan kaikki sivistymättömiä barbaareja täällä. Enpä treeneissäkään noin tekisi, kilpeä tai panssaria en käytä ja treeneissä lähes aina jousi paikalla, sitähän voisi suoraan jäädä kotiin jos aikoo luovuttaa uhkailevan jousen edessä. Yleisin kuolinsyy on jousi. Mutta treeneissä ajatus tuosta on sentään jotenkin prosessoitavissa, kun taas sohussa jokainen minuutti mättämistä on lahja taivaalta jonka vuoksi on maksettu, odotettu, panostettu ja kärsitty. Siitä ei luovuta ellei pakoteta.

[Vaahtopelti]

Olisi ollut riskissä kätevää puhua keihäät kuoliaaksi kun nuolia oli rajallisesti.

[DiabolusIgnis]

Samaa mieltä edellisten kanssa. Välistä tuntui siltä, että osalla porukasta pääpaino oli ryyppäämisellä ja boffaaminen jäi paitsioon. Aikaisemmista Sotahuudoista muistan "bilemeiningin" enemmän sellaisena, että juodaan pari kaljaa ja vaihdellaan kuulumisia uusien ja vanhojen ihmisten kanssa, tänä vuonna oli vähän sellainen ikävästi kalskahtava privaattibilemeininki.

Komp tässä. Enemmän porukkaa oli niissä privaattibileissä kuin kentällä kaljat kädessä rupattelemassa kuulumisia kavereiden kanssa. Ainakin mitä minä näin. Brandytonnikala oli muuten kamalan makuista, muttei niin kamalaa kuin olisin odottanut.

SoHussa pääpaino on boffauksessa, FaBassa meillä taas on luxusmökki.

[Azor]

Kuolemisen sijaan kaveri pienen tauon jälkeen totesi "ei niin", löikin jousiampujan kuoliaaksi ja jatkoi matkaansa. Olisi kiva kuulla vastapuolen tarina asiasta, tunnistaako joku itsensä tästä? Oli nimittäin varsin hieno malliesimerkki siitä, miten asioita ei hoideta.

Kuulostaa todella oudolta, siis jousimiehen puolelta

Voiko jousimies todella kaikissa tilanteissa tietää, että tappo olisi ollut varma? Ei tuosta oikein voi tehdä universaalia sääntöä. Entäs jos kohteella onkin panssaria jossain kohtaa? Entäs jos tosiaan osuukin käteen? Tilanteet pelataan loppuun asti, siististi ja herrasmiesmäisesti toki: tehdään jonkinlainen osuma, eikä huudella kuolemia.

P.S. Olin itse jousella noin puolet tapahtumasta.

[saloneju]

Par: No, turha tästä on sen suuremmin lähteä vääntämään kun kumpikaan meistä ei ollut paikalla, halusin vain tuoda esille. Täytyy kuitenkin todeta, että kyllä näissä asioissa on huomattava maantieteellinen ero mitä tulee siihen, mikä käsitetään herrasmiesmäiseksi. Ainakin mainitsemissani Ruton ja Maahinkaisen treeneissä on perinteisesti luotettu vastustajan taitoon sen verran, että joissakin yllä mainitsemieni erityistapausten kaltaisissa paikoissa ei kyseenalaisteta "sen joka olisi voinut sinut tappaa mutta ei halunnut antaa tarpeetonta iskua" taitoa vaan nostetaan miekka kuoleman merkiksi. Todellakaan kyseessä ei siis ollut pelkkä jousella uhkailu epävarmasta paikasta kaveriin joka olisi saattanut selvitä elossa, kuten näytät sen hahmottaneen, vaan selvityksen mukaan selvä erikoistilanne, jossa sen jousen olisi voinut laukaista kivuliaasti tarpeettoman läheltä seurauksena varma tappo. Kuten kuitenkin sanoin, koska asia ei suoranaisesti minulle kuulu enkä henkilökohtaisesti omilla silmilläni sitä nähnyt, jätän puimatta asiaa sen tarkemmin; tulkintavirheitä tulee kaikille, oli nyt sitten virhetulkitsijana tässä se anonyymi entalialainen, veljesläinen jousimies tai innokas foorumikeskustelija.

Ehdottoman oikeassa olet kyllä, että Sotahuudossa nyt itse kukin ymmärrettävästi haluaa pitää hengestään kiinni kaikin keinoin, joten treenitilanteessa toki on helpompi antaa periksi. Joka tilanteessa ei kaikkea ehdi miettimään.

EDIT. Azorin kanssa samanaikainen postaus. Lue ylempi.

[DiabolusIgnis]

Voisin sanoa mielipiteeni. Yhtä hyvin voisin tulla hilparilla tikaria kantavan miehen eteen ja sanoa "Ei varmaan tarvitse lyödä?"... Ei sitä ikinä tiedä miten siinä voisi käydä. Jousi voi osua ohi, osua käteen tai vaikka passiiviseen torjuntaan. Kehtaan sanoa että Entalialainen toimi kyllä oikein, jousi teki virheen tässä.

Ei asiassa ole mielestäni kyse herrasmiesmäisyydestä ollenkaan, vaan siitä että jousi teki virheen kun ei ampunut. Jos haluaa olla herrasmiesmäinen, ei vedä täydellä jänteellä.

[saloneju]

Voisin sanoa mielipiteeni. Yhtä hyvin voisin tulla hilparilla tikaria kantavan miehen eteen ja sanoa "Ei varmaan tarvitse lyödä?"... Ei sitä ikinä tiedä miten siinä voisi käydä. Jousi voi osua ohi, osua käteen tai vaikka passiiviseen torjuntaan. Kehtaan sanoa että Entalialainen toimi kyllä oikein, jousi teki virheen tässä.

Ja tässä taas näitä hienoja foorumituomarointeja. Varmaan olit näkemässä kyseisen tilanteen kun pysty noin vakuuttamasti kertomaan kumpi oli oikeassa?

Eiköhän tää asia ala olemaan käsitelty. Olisi nyt kuitenkin hienoa, jos nimenomainen entalialainen sanoisi oman näkökulmansa. Muuten tähän keskusteluun tuskin saadaan mitään uutta.