Kunnian hetket!

[Par]

Anselmin tarina hetken ajaksi vei minut ajassa taaksepäin takaisin sotahuutoon! Upeata!

[Amileontti]

Lämmitti mieltä, toivottavasti ei kuitenkaan sattunut.

Ei. Ja nimenomaan näissä minua täytyy lyödä lujaa, sillä muuten en ainakaan huomaa mitään osumia, adrenaliinipäissäni.

Ei perhana se Ruton lippu jäi harmittamaan, oman puolen menestymisen puolesta.

[Gebu]

En nyt muista mones kenttä lauantaina, ennen metsään siirtymistä. Armeijat oli sijoitettu pitkittäin, Saksa tien puolella keskellä. Mentiin ensiksi tuhoamaan vastassa olevaa armeijaa, ja menetin käden ja jalan. Peruutin linjasta, aloin huutamaan jotain jolla olisi molemmat kädet. Olisiko ollut Ruton Olho, jolle annoin keihääni ja sain vastineeksi miekan. Vähän tämän jälkeen taistelu siirtyi ojan luokse, jossa SOS ja muita ryhmiä oli asettunut sillalle tms puolustamaan pääsyä pienemmälle kentälle. (Kiitos Ulfnarin lippumiehen, joka auttoi minut nilkuttamaan lähemmäs taistelua, hetken harkitsin kuperkeikkoja päästäkseni alas).

Lähempänä kävin sanomassa Veemeli-possulle, että loikin tämän käden ja jalan kanssa ojan yli, eipä näillä muuta tee. Kuulemma siinä oli oja ja vettä, päätin kuitenkin kokeilla. Puolen metrin sijaan ojan vesi rajoittui parin kymmenen sentin levyiseen virtaan, jonka yli hyppäsi helposti. Tullessani puskan takaa vastassa oli reilu kymmenen metrin matka yhdellä jalalla pompittavana. Välissä ehdin nähdä Juhanin ilmeen, joka tuntui sanovan suunnilleen "ei jumalauta mitä tässä tapahtuu". Sen jälkeen olinkin vihollislinjan kyljessä ja tapoin kolme ennen kuin minut tapettiin. 5-10 sekunttia myöhemmin perässä tulee Veemeli ja kaksi muuta possua, kuulemma kaikki saivat kolme tappoa tuossa rynnäkössä. Samalla muu armeija teki ryntäyksen sillalla, ja voittohan se sieltä tuli.

Ketkä olivat ne kaksi muuta possua rynnäkössä? Vaadin saada tarjota viskiä.

[Nightingale]

Pitäisikö sitä kirjoittaa muutama rivi:

Lauantai, toinen skenaario kun kaikki aloittivat eri paikoilta takana uskolliset saksalaisroomalaiset ja edessä jälleen kerran kuolan järkkymätön mörssäri. Komennan miehet eteenpäin, tarkoituksena murskata edessä odottava armeija ja päästä auttamaan ystäviämme niin nopeasti kuin mahdollista. Marssiin, juoksuun, KIINNI! Kuolalaiset vastaat räjähtävällä rynnäköllä. Miehet sekoittuvat, tapan yhden takaa, blokaan iskun vasemmalta, näen kuin ystäväni tappavat hyökkääjän, tapan toisen kaverin selästä oikealla. Hetki kuluu. Koko vastustajan armeija on tuhottu, olen viimeinen elävä spartalainen. Jäljellä on muutaman Turalaista, ja kourallinen valkoista komppaniaa jotka kerääntyvät parhaillaan kokoon. "Me teimme sen! Nyt toimintaa!" Ajattelen lähden kerään nopeasti kokoon ne vähän joukot jotka ympärillä on hoputan kaikkia juoksemaan ylämäkään. Auttamaan normanneja. "Emmehän ole myöhässä emmehän?" Kiipeämme mäen päälle ja näemme rämän rippeet ahdistelemassa jäljellä olevaa normanni armeijaa. "PÄÄLLE! Tappakaa ne kaikki!" Saksalaisroomalaiset vahvistukset tekevät työtä käskettyä, keihäät tappavat saan itsekin muutaman helpon tapon pahaa väärään suuntaan katsovista keihäsmiehistä. Rämäläiset laittavat hanttiin viimeiseen mieheen, mutta lopulta heidät on kulutettu loppuun. Huokaisen, katson ympärilleni, jäljellä on vain korallinen miehiä. Muutama entalialainen, muutama valkoinen, kourallinen possuja. Ehkä viitisen toista korkeintaan. Katson jokapuolelle varmistaakseni ettei jäljellä ole vihollisen selkään juoksijoita. Ehdin ajatella että toivottavasti Perkele hoiteli homman kotiin toisella laidalla mutta juuri silloin mäen takaa kuuluu panssaroitujen miestin kolinaa ja monta kymmentä vahva vihreä seinä nousee kukkulan takaa.

"Tähänkö tämä loppui? Oliko kaikki turhaa? EI!! Sossit on väsyneitä ne ovat taistelleet kovaa ja sitten vielä marssineet tänne. Me pystymme siihen tätä me harjoittelimme treeneissä uudestaan ja uudestaan. Hitaan vastustajan tappamista kevyellä armeijalla." Alan juosta täysiä epävarmojen liittolaisten läpi ja huudan! "MONGOLIALAINEN PASKARINKIN KÄYNTIIN! TAPETAAN NE KAIKKI" Kuin ihmeen kaupalla miehet toimivat kuin ajatus ja alkavat levittäytyä hitaasti liikkuvan vihreän pallon ympärille. Nuoli sinne, keihään pisto tänne. Kiusaamista jatkuu hetken, kunnes tapahtuu se mitä niin hartaasti odotimme. Ylivoimainen vihollinen jakautui useampaan pieneen ryhmään. Muutaman lähti jahtaamaan possujen hilparia muutamaan paria sankariillista entaliaa. Silmäni kirkastuivat ja johdin vierelläni olevat miehet yksinäistä vihreää petoa vastaan. Isku, isku isku. Kaikki kilpeen. Mutta vihollinen oli selvästi väsynyt eikä pystynyt enää liikkumaan eteenpäin. Pari askelta vasempaan ja ystäväni tappoivat hänet oikealta. Näen kuinka yksi piene partio kaatuua vasemmalla. Näen kuinka toista juostaan selkään ja pamputetaan paloiksi ja yht äkkiä. Viholliset loppuvat. "ME TEHTIIN SE! ME TEHTIIN SE!"

[Falcata]

Epic <3

[Par]

Tekee mieli hurrata kerrostaloyksiössäni! SAKSA!

[Nightingale]

Ensimmäinen kuninkaan saatto skenaario. Johtajat kokoontuvat: "Minulla on suunnitelma" sanon. Kaikki kuuntelevat. Armeijamme on linjassa heikompi. Vastassa on seka Sos että Kuola. Emme pysty voittamaa suorassa kontaktissa. Nyt pitää olla ovelia. Jaamme miehet kahdeksi osastoksi. Nyrkki koostuu armeijan lähes koko linjavoimasta. Ensimmäisenä rämä sen jälkeen ikiluotettava Tura ja sisimpänä aivan kuninkaan ympärillä Sparta, kilvet ylhäällä ja silmät tarkkana. Toinen ryhmä, salamurhaajat, possujen ja ruton johdolla tarkoituksena tehdä kaikkensa että yksi nuoli osuisi vastustajan kuninkaan rintaan. Nyrkki vasemmalta, assassiinit oikealta. Ainoa sääntö on että pysähtyä ei saa! GO GO!

Nopea hölkkä kukkulan laelle näyttää vastustajan armeijan koko mahdin, mutta sodan jumalat ovat suosiolliset aivan vasen laita on verrattaen kevyt siellä on "vain" maahinkainen! Raastavilla tappioilla puskemme jatkuvasti edeten läpi näistä puolustajista. Lähes koko rämä kaatuu, lähes koko tura kaatuu, loput jäävät pidättelemään vihollisia taaksemme. Mutta se onnistui, läpimurto! Spartalaiset nostavat kuninkaan arvolliseen hölkkään. Enää muutaman kymmentä metriä. Edestäni juoksee rohkea maahinkainen kuningasta kohti. Kaksois isku selkään pysäyttää hänet. Näen kuinka kuningas saavuttaa kentän laidan ja samaan aikaan tunnen maahinkaisen kylmän keihään selässäni ja kaadun kuolleena kentän laidalle. Voitimmeko? Mitä toissessa päässä tapahtuu? Riittikö pääty? Pitikö olla keskellä? VOITIMME! SE RIITTI! JEEEEEE!

[blite]

Taktiikka kuninkaan saatossa todellakin toimi: oltiin veljesten kesken ihan äimänä miksi skenario edes loppui (=koska hävittiin). Todella onnistunut veto!

[Keksikeijo]

Sunnuntaina kukkulan valtauksessa: ukkosen jumala Thor ajeli mahtavilla kärryillään pitkin taivaankantta ja iski salamoita vasarallaan. Ensimmäisen kerran kunnolla jyristessä tunsin voiman virtaavan uudelleen käsiini ja sain tikkaukseen puhtia. Kuola oli painamassa vasemmalla yhdessä joidenkin possujen ja Turalaisten kanssa eteenpäin vasten Perkeleen linjaa. Aloitin lähes raivohullun tökkimisen ympäriinsä, tappaen muutaman linjamiehen. Vihollinen ei kuitenkaan peräytynyt, mutta emme olleet yhtään sen heikompia. Pari hilparimiestä yritti saada keihästäni sidottua, ja menetinkin yhden panssaripisteen kädestäni sekä rinnastani. Kostoksi kuitenkin tuikkasin keihääni vielä Veemelin kaulaan ennen kuin skenaario keskeytettiin.

[Nightingale]

Toinen kuninkaan saatto. Ensimmäinen oli brilliantti onnistuminen. Mitä teemme. Miten olisi tupla höynäytys? Saman uudestaan! Sama laita, sama taktiikka. Miehet riviin. Homma kasaan. Töötti kuuluu. Juoksuun! Mäen päälle kuitenkin odottaa murhaava näky. Sossin vihreä seinä jonka TAKANA kuolan keltainen seinä. "Ei saatana ajattelan. Ei oltu menossa tosta. Jotain on tehtävä ja äkkiä." Katson vasemmalle. Meidän skirmaajamme ovat edenneet pitkälle vastustajan sivustaan. Ilmeisesti vihollinenkin on laittanut suuren osan voimastaan tälle laidalle. Toinen laitan on vapaa. "SPARTA! VASEMMALLE. JUOKSEMME YMPÄRI!" Kuningas kannustetaan arvovaltaiseen hölkkään jonka tarkoituksena onkin helpottaa ylensyönnin aiheuttamaan ahdinkoa. Juoksemme juoksemme... Seuraan silmilläni alas vihollisen armeijaa kohti. Ajattelen mielessäni. Antakaan 10 sekunttia!! 1.. 2.. 3.. 4.. 5.. Ja kuola juoksee estääkseen meitä. "Ei perkele!" "NYT VAUHTIA!!!" 40 metriä, 30 metriä, ne joutuvat kuitenkin juoksemaan ylämäkään, toivottavasti niillä ei riitä puhti. Mutta kuninkaan askelet ovat ostereista hidastuneita ja viholliset saavuttavat. 20 metriä jäljellä. Kuningasta suojanneet spartalaiset joutuvat kiinnittymään estääkseen kuolaa pääsemästä kimppuuna ja itseni ja maalin väliin on ilmestynyt veljekset ja muutaman äärimmäisen vihaista muertelaista. Pari nopeaa iskua lopettaa minut lyhyeen. Kuningas on kuollut. Kuollessani katson kuitenkin takaisin kentälle ja näen jotakin uskomatonta. Kuolan irrottautuminen antoi rämälle tarvittavan edun oikeassa laidassa rämä pääsi murtautumaan läpi ja kourallinen rämäläisiä räsähtää vastustajan kuninkaan kylkeen. TASAPELI! Olimme armeijajakojen puolesta selkeä altavastaaja linja voimassa, mutta saimme voiton ja tasapelin. Ei paskemmin. Tästä on hyvä lähteä metsään.

[Waaagh]

Vesan mainitsema ensimmäinen kuningassaatto

Olen turan linjassa kilpimiehenä hölkätessämme mäkeä ylös. Mäen laelta huomaamme vihollisen armeijan jatkaessamme suunnitelman mukaisesti vasenta laitaa pitkin.
Kohtaamme lopulta vihollisen perkeleen ja maahinkaisen väreissä ja alkaa armoton taistelu, kavereita seä vihollisia kaatuu ympäriltä torjuessani keihäänpiston toisensa jälkeen, menettäen panssaria päästä ja kädestä.
Yhtäkkiä taistelun hieman lievetessä katselen ympärilleni ja näen ainoastaan perkelettä. Kaikki kaverit ovat kadonneet.
Peräännyn muutaman askeleen ja huomaan takanani osaston SoSsia, jotka kysyvät olenko hengissä ja vastaan no toki, tulkaa vain. Sossilaiset tottelivat ja lähtivät päin, odotin hetken paikoillani valmistautuen kontaktiin, mutta viime hetkellä teenkin pikaisen liikkeen oikealle kohti osaston reunaa, poispäin myös lähestyvästä perkeleen joukosta. Torjun jalkaan tarkoitetun lyönnin ja väistän koko osaston liikkeelläni, vaihdan nopeasti pari lyöntiä reunimmaisen vihollisen kanssa ja peräännyn hieman. "Onnistuin!" ajattelin, kun yhtäkkiä kuulen huudon takaani ja tunnen, kuinka hilpari iskeytyy selkääni.
Reagoin salamannopeasti ja torjun seuraavan lyönnin kilvelläni ennen kuin se tappaisi minut, ja kahdella nopealla lyönnillä päähän taltutan vihollisen. Sossin osasto lannistuu, eikä lähde perääni.

Katson jälleen ympärilleni, vain vihollista kaikkialla. Kuinka tässä nyt käy? Summeri soi.

Hetken kuluttua kuulen, että olimme voittaneet. Tajusin pidätelleeni armeijamme selustaa turvassa yksin.

[SLS]

Ketkä olivat ne kaksi muuta possua rynnäkössä? Vaadin saada tarjota viskiä.

Meikäläinen siinä tuli heti Veemelin perässä. Ja loistava sankarihetki tuli siittä itselleni jo pelkästään sen takia että ensimmäisen haavan aiheutettuani väistin kohti tulevia keihäitä ja kaaduin maahan, josta tiputin vielä pari kilpimiestä. Kolme kaveria siinä takoi maassa makaavaa possua, eivätkä meinanneet millään osua. Taisi yllätyshyökkäys hämmentää vihulaista melkoisesti =D

[Nightingale]

Viimeinen iso kenttäskenaario sunnuntaina. Aikaa vain muutama minuuntti, johtajakokoukselle ei riitä aikaa. Sovimme vain nopeasti että saksalaisroomailainen ottaa oikean laidan. Olemma harjoitelleet sitä koko viikonlopun. Vasemmalta oikealle. Valkoinen, Tura, SpartaRuttoGoblin mega skirm osasto. Tööt! Hölkkään! Oikealle. Peltsi johtaa joukkoa. Suunnitelma on selvä. Kuvio on käyty läpi monta kertaa. Miehet liikkuvat kuin itsestään vastassa on maahinkaiset mutta pääsemme heidän oikealle puolelleen. Edessä on enää ainostaan veljekset ja joitakin kevyitä. ETEENPÄIN! Linkkuveitsi kääntyy ja viholliset peruuuttavat lähes yhtä nopeasti kuin me juoksemme Maahinkaisen kylki kääntyy turan keihäille. Skirmaajat lakoavat tieltä, muutaman ruttolaista näyttää miten selästä tehdään frägejä. Kun pääsemme toiselle laidalle olemme innoissamme kun vihollisia on jäljellä enää joitakin erillään olevia taskuja jotka kaatuvat murskavoittoomme. Jälkikäteen kuulen kuinka kuolan komentaja oli lukenut tilanteen täydellisesti ja hidastanut vastustajan vahvaa laitaan juuri riittävästi että ehdimme murskaamaan oikean ja tämän jälkeen vielä vaihtanut oman joukkonsa äärimmäisen onistuneesti hajottaen vihollisen järjestyksen. Voitto! Juuri niin kuin suunnittelimme. Jes!

[ihmis-suski]

Koko tapahtuman toiseksiviimeinen nuoli.

Kukkulalla puolustamassa linjan takana, pyydän tilaa joiltain kilpimiehiltä ja aloitan selostuksen " mä tarviin vähän kyttäystilaa, nuolien kanssa pitää odottaa, että kohde ei katso. Huomaatko tuossa rivissä suurin osa tuijottaa mua, mutta toi valkoisella gambesonilla varustetu tyyppi ei. Eli nyt, mä jännitän mun jousen täyteen mittaan ja niittaan sen tuohon pisteeseen ja se ei edes koskaan tajua, mikä siihen iski" ammun, osun ja tipautan kaverin pelistä. Selvästi harmistunut kaveri poistuu respaamaan. Jatkan" ja kas noin ammutaan jousella" Vieressäni seisoneelta kilpimieheltä tulee epäuskoinen katse ja toteaminen "Sä oot pelottavan hyvä"

[Keksikeijo]

ja samaan aikaan tunnen maahinkaisen kylmän keihään selässäni ja kaadun kuolleena kentän laidalle.

Hehe, taisin olla minä tuossa. Kuolinpa melkein heti sen jälkeen sitten jonkun selkänapautuksiin. Tilanne oli tosissaan aika toivoton kun melkein kukaan ei vastannut avunpyyntöömme huolimatta siitä, että ainakin viisi maahinkaissoturia oli käynyt oman linjamme takana huutamassa idlaajille että oikeaan laitaan avuksi.

[Minardil]

Sunnuntai-iltapäivän kenttäskenaario, joku niistä.

Linjat lähestyvät toisiaan. Possulauman seassa heiluu Hesuksia, oikealla puolella on Tura, kaukana vasemmalla hääräävät Tuonen Korpit ja Kuola. Edessä välkkyy purppuraa ja verenpunaa Coronan ja Rämän yhdistetty linja. "Tänään on hyvä päivä kuolla", ajattelen aivot adrenaliinijyskeessä, kun lähestymme raskasta kilpiriviä puolialasti, keihäsalivoimalla ja suoraan edestä.

Nokkelina pokkelina jämähdämme juuri ja juuri keihäänkantamalle, ja omat keihäsmiehemme alkavat yhdessä Hesuksien kanssa hillittömän keihästyöskentelyn. Me tavalliset kuolevaiset kilpiemme kanssa koitamme vain pysyä hengissä, kun yhtäkkiä näen ihmeen: osa Rämän vahvuutta on poistunut muualle ja suoraan edessäni on kaksi Coronan keihäsmiestä, joita suojaavat kilpimiehet ovat metrin päässä heidän TAKANAAN!

Tajuan paikan ja lähden kuolemaa enteilevään syöksyyn keihäänvarsien välistä, ja koko lauma tulee mukana. Juoksen keihäänvarsia pitkin kyynärpään etäisyydelle. Ehdin virnistää kolmemetrisiä kapuloita pitäville miehille ennen kuin aloitan ankaran helikopterirummutuksen kumpienkin takaraivoihin. Aukko! Murto! Coronan lipunkantaja, lippujalippujalippuja! Sinne! Joku tiellä, pari sivallusta ja este on poissa. Kalpani kärki tavoittaa Coronan lipunkantajan pehmeän lihan ja hän sortuu! Pam! Saan osuman selkääni, mutta pimeyden ottaessa minut näen, kuinka sininen lauma vyöryy peittäen purppuran alleen. Bwahahahahahaa!


Ja sitten tietenkin kukkulanvaltaus- ja risk-skenut, kun ymmärsin jättää johtamisen Herra Sebaotin haltuun ja lähdin hakemaan taistelua. Kukkulalle hyökätessäni menetin yhden käden ja yhden jalan, jolloin jäin jollekin turkasen myyränmättäälle kyykkyyn kilpeni taakse ottamaan vastaan säälimätöntä keihästykitystä. Varmaankin satoja iskuja ropisi kilpeen, mutta tuin surkean pientä suojaani päälläni pitääkseni vierustoverini hengissä. Joidenkin respojen aikana koin yletöntä tarvetta surmata keihäsmiehiä, ja tyhmät rynnäkköni saivatkin useimmiten aina muutaman hengiltä.



Riskissä aloitin taas kilpi kädessäni, mutta kalastettuani onnistuneen keihäänpiston naamaani ja pari epäonnista pehmustamattoman keihäänvarren kolahdusta päähäni jouduin hetkeksi vetäytymään nuolemaan haavojani. Kun Loordi Burana alkoi vaikuttaa, ymmärsin, mikä on Sotahuudon syvin olemus: frägfest! Nappasin kuolleelta possulta pitkän keihään ja lähdin hakemaan tappoja.

Pistin, huhkin, väistelin, tanssin ja juoksin kuin piru itse, napsuttelin pois katsovia päitä, kohotettuja miekkakäsiä, julmia keihäsmiehiä. Surmasimme vuorotellen toisiamme erään muertelaisen kanssa. Huhkiessani tukijoukot kannustivat minua jatkuvilla "Hyvä, possu!"-huudoilla, jotka antoivat hapenottokyvylleni uutta voimaa.

Ja sitten! Rämä liittyy vasemman laidan taisteluun ja edessäni on Keisari_P! Salaman lailla mieleeni välähtää muisto vuodelta 2008: olen pienenpienen skirmakilven kanssa pusikossa, kun Rämän rynnäkkö rävähtää päälle ja Keisar napauttaa minut kuoliaaksi kilpikontaktissa. Ymmärrän, että jumalat itse ovat järjestäneet asiat niin, että saan vihdoin kostoni! Teen uhkarohkean piston eteenpäin ja osun vatsaan, rengaspanssari. Väistän hädin tuskin paluupiston ja viereisen kaverin piston.

Napsuttelen pari jalkaa toisesta suunnasta ja näen Keisarin katseen kiinnittyvän pari metriä toiseen suuntaan kohteita metsästämään. Heilautan keihääni ympäri, lausun nopean, äänettömän rukouksen ja väkivahvalla oikealla kädelläni teen yhden käden ninjapiston maksimikantamalta... Suoraan vatsaan!

Voitonriemu kiehahtaa sisälläni, kalavelat on maksettu! Riemuissani jatkan surmantöitäni, kunnes aiemmin mainitun muertelaisen keihäs töpsähtää nassuuni jälleen kerran. Kuolen hymy huulillani, tietäen saavuttaneeni kaiken, millä on väliä.


Pitäisi varmaan oikeasti opetella rynnäköimään niin, ettei itse kuolisi aina ensimmäisenä...

[Falcata]

Taisi olla eka sandwich (2-1-1-2) skenu. Syöksytään veljesten kanssa vasemmassa laidassa, josta taisi tulla jotain possuja vastaan. Hieman oikealla päin näen hyvän avoimen frägipaikan ja jonkun armeijalipun. Muutaman liittolaisen kanssa isketään kiinni ja pujotellaan kuolleiden ja kuolevien välistä lippumies kiinni ja hengiltä. Huudan jollekin vieressä olevalle liittolaiselle että ota lippu ja samassa rytäkässä saan osuman suojattomaan reiteen. Hyökkääjä tapetaan ja itse jonkin aikaa yhdellä jalkaa pompittuani alan jäädä muiden skirmaajien vauhdista. Sivusilmällä huomaan kun jostain sivusta ryntää muuan tuttu maahinkainen kohti jousiampujia ja veljesten lippua. Lähden taas kerran loikkimaan ja juuri kun maahinkainen on saanut lanattua jousiampujat ja veljesten lipunkantajan, saavutan tämän juuri ja juuri ja venytän wrapit perille surmaten vainolaisen. Murtosekuntia myöhemmin maahinkainen ja lippume olisivat olleet jo ulottumattomissa. Nopea vilkaisu kertoo että taistelu on jo hävitty, nappaan lippumme talteen ja pompin taas helkkarin kyytiä karkuun vihollisilta rajojen tuolle puolen ja hengästyneenä ihailen sykkivää pohjettani.

[Nightingale]

Sunnuntai, Loppu lähestyy. Takana on paha vihollisen aliarviointi ensimmäisessä kukkulanvaltaus skenaariossa. Ajattelin että keihäidemme suurempi kokonaismäärä voittaisi skenaarion meille, mutta Sossin läpipääsemätön kilpimuuri ja leskentekojöiden keihäät verottivat varmasti satoja miehiä. Yritimme läpimurtoa keskeltä ja laidasta että saisimme tuhottua sossin, mutta ne aina pysähtyivät ennen aikojaan. Lopputulos: raaka opetus elämän tosiasioista.

Olemme kukkulan pohjalla. Mitä voimme tehdä vastassa on sama murskakoneista mutta nyt me joudumme tulemaan alhaalta heikommasta asemasta. Ääneni on jo käheä ja joudun pyytämään muita komentajia huutamaan johtajat kokoon. Luvassa olisi yksi koko sohun tärkeimmistä johtajapalavereista. Myönnämme nopea keskustelun jälkeen katkerina että emme voi voittaa staattisessa keihäsjyystössä. Ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto on käyttää armeijaamme siinä missä me olemme parhaita. Päästä miekkaetäisyydelle ja tappaa enemmän kuin vihollinen. Suunnitelma on tämä. Pyrimme välttämään Sossin kilvet kokonaan. Niiden eteen laitetaan vain muutaman skirmaajaa hämäykseksi. Koko muu armeija kootaan yhdeksi massiiviseksi nyrkkiosastoksi. Töötti kuuluu ja juoksen keskellä mäkeä pienen mättään päälle spartan lippu kädessäni. Näen vihollisen rivit. Taas jumalat ovat meille suosiollisia vastustajan vasen laita jossa maasto on helpompaa on myös heikoiten puolustettu. Sosin kilvet ovat keskellä. Huudan komennon ja heilutan lippuani "VASEMMALLE!!!" Lähes koko armeija liikkuu yllättävän vikkelästi vasemmalle laidalle ja alkaa valmistautua rynnäkköön. Näen kuinka vihollinen yrittää siirtää keihäitä vahvistamaan laitaa. Huuto alkaa. "YLI! YLI! YLI! YLI!" Kuolan pelottomat miehet ensimmäisenä nyrkkimme iskee viholliseen puskee syvemmälle, ja syvemmälle vihollisen keihäistä ei ole apua kun olemme kiinni lähitaistelussa. Meidät onnistutaan kuitenkin pysäyttämään. Ei ihme, mutta aiomme yrittää uudestaan, keräämme uuden nyrkin ja iskemme jälleen. Lisää tappioita molemmin puolin. Jos pystymme vaihtamaan tasan 1v1 voitamme respoilla! Miehet alkavat kuitenkin väsyä eikä kokoontuminen ole enää niin nopeaa. Joukko rohkeita miehiä saa oikealta aikaan vihaisen rynnäkön mutta liian suuri määrä miehiämme jää kuolemaan rynnäkön loputtua. Oma ääneni alkaa olla käheä enkä pysty huutamaan enää kaikkia kokoon. Laitan muita johtajia asialle mutta toiminta on hidasta. Olli menettää jo uskonsa kun kukaan ei kuuntele. Vakuutan että voimme voittaa vielä ja laitan enemmän miehiä keräämään kaikkia heikkoa vasenta laitaa vasten. Saamme vielä yhden hyvin rynnäkön. Ukkosta, salamointi, Jurin päättäväinen ääni. Skenaarion lopetus. Monsuuni, rakeita, joka paikka märkänä. Koko matkan leiriin ja seuraavan skenaario alkuun mielessäni pyöri vain yksi ajatus. Miten meillä meni? Paljonko respoja oli kummallakin puolella? Toimiko suunnitelma?

Joku kertoo minulle että vihollisen respat olivat melkein lopussa. Olisimme voittaneet tuolla tahdilla. "JEEEEEEES!!!!" Se toimi!!

[Nightingale]

Risk, Sotahuuto 2011, viimeinen skenaario. Susikukolla on pätevä risk plään jota on käytetty jo useana vuonna onnistuneesti. Siihen ei ole syytä puuttua sen enempää. Mutta käsky omille miehille on yksinkertainen. Tehkää juuri niinkuin haluatte! Ja pitäkään niin paljon hauskaa kuin mahdollista! Its otan keihään ja miekan dual weildin, ilman panssareita, ilman kilpeä märät lenkkarit jalassa nostan itseni juoksuun ja olo tuntuu kevyeltä. Nyt mennään!! Reikä oikeassa laidassa, siitä läpi. Possua selkään, blokki väistö toinen possu, juoksuun, yhtä vihollista selkään. Pari respaavaa kaveria jotka tuskin edes tiesivät että olen vihollinen ja juosten toisella puolelle kenttää. Härnään ja häröilen kunnes viisi vihaista miestä päätävät että nyt riittää. Vasemmalle, oikealla. Hölkäten. Tila alkaa loppua. Nopein heistä saavuttaa, mutta jumalat ovat jälleen suosiolliset. Märkä nurmikko tekee työn puolestani ja maassa makaava mies saa kevyen keihään iskun rintaansa. Vielä muutama askel, ja on aika kuolla kunniallisesti ja viedä joku mukanaan. Ensimmäinen ensimmäinen elämä ^^ KD ratio 10/1 Hymyilen kun katson ilosta muikeita spartalaisiani joista jokainen toteuttaa itseään. Näen kuinka jasper pamauttaa kilven ja pitkän miekan kanssa läpi linjasta ja blockaa iskuja 360 pyörähdyksellä ja vie 3 mukanaan. Katson kun Juuso juoksen respaamaan ison kahdenkäden miekan kanssa yltäpäältä hiessa mutta hymyillen muikeasti. Tästä tulee hyvä 50 minuuttia!

Ehkä nämä tarinat tuovat hieman eloa siihen kun sanon miten älyttömän siistiä meillä oli tänä viikonloppuna. Päädyin ajattelemaan sitä mitä Salonen sanoi Positiivisen Tekemisen Meiningistä ja uskon että se isossa osassa sen syntymisessä oli tapahtuman mahtavan yleishengen lisäksi nämä jatkuvat onnistumisen tunteet. Silloinkin kun hävisimme useimmiten teimme jotain tosi hyvin. Tuntui että epäonnistuneetkin yritykset olivat hyviä yrityksiä. Iso kiitos tästä hengestä kuuluu tietysti myös armeija kavereille, en ole koskaan ollut sohussa jossa olisi ollut yhtä kiva vetää yhtenä armeijana. Halaukset ja terveiset kaikille! Ensi kerralla nähdään!

[Par]

Mietin että Anselmin ja Vesan innoittamana tahdon itsekin kertoa jonkin hienon tarinan, mutta keihäällä teki lähinnä tasaisen hyvää työtä eikä ollut yksittäisiä huippukohtia joita hehkuttaa. Tikkasin, väistin, tikkasin, ei ole hyvää draamaa se. Joten ajattelin kirjoittaa joukkueturnauksesta ja olin tekemässä todella pitkää sepustusta joka oli jo loppuvaiheilla, kun jokin virtapiikki sammutti koneeni. Pitää se nyt silti kirjoittaa, mutta tahdoin jakaa tämän harmistukseni

[Pvt. Monkeybar]

nivuset venähti ihan jumiin perjantai iltana, kun kokeilin vaan vähän ilta boffausta

mutta aukes sunnuntaihin mentäessä, jännä juttu mutta tuntu oikeesti hienolta onnistua jossakin

sotahuuto terapiaa

[Nightingale]

Ei hitto, unohdin vielä sen paavinsaattoskenen missä pääsin antamaan myös yhden komennon joka luullakseni oli super tärkeä. Mutta joku muu saa kyllä kirjoittaa siitä siki tiukasta ja siististä matsista

[Amileontti]

Mietin että Anselmin ja Vesan innoittamana tahdon itsekin kertoa jonkin hienon tarinan, mutta keihäällä teki lähinnä tasaisen hyvää työtä eikä ollut yksittäisiä huippukohtia joita hehkuttaa. Tikkasin, väistin, tikkasin, ei ole hyvää draamaa se. Joten ajattelin kirjoittaa joukkueturnauksesta ja olin tekemässä todella pitkää sepustusta joka oli jo loppuvaiheilla, kun jokin virtapiikki sammutti koneeni. Pitää se nyt silti kirjoittaa, mutta tahdoin jakaa tämän harmistukseni

No worries. Voin odottaa vaikka koko yön.

[qMp]

Risk, moneen otteeseen: respattuani palaan linjaan ja torjun glaivella keihäänpistoja mahdollisimman monelta keihäältä mahdollisimman moneen suuntaan karjuen oman puolen keihäsmiehille lisää tikkausnopeutta, etenemiskäskyjä ja muuten vaan raivoa ja verta.

Parhaimpia hetkiä ne, kun vasen on jo sortumassa ja palaan sinne operoimaan. Lisäkeihäiden vielä saapuessa lähdemme taas työntämään linjaa kohti kauempaa risk-pistettä. Tuntuu hyvältä, kun tuimasti eteenpäin käveleminen vain keihäänpistoja torjumalla aiheuttaa perääntymistä.

[Par]

No worries. Voin odottaa vaikka koko yön.

Joudut odottamaan enemmänkin sillä se meni huomisen töiksi