Fanfic: Omistajan oikeus

Hauhon Härkälinnalla 12.-14.8.2011 (http://nivaro.fi/fantasybattle)
Avatar
Luna Guardian
Ritari
Viestit: 66
Liittynyt: Sunnuntai, 02.09.2007 00:35
Paikkakunta: Espoo

Fanfic: Omistajan oikeus

Viesti Kirjoittaja Luna Guardian » Keskiviikko, 10.08.2011 19:19

Viikko Uther Bernhardtin katoamisen jälkeen

Tontut juoksivat läpi metsän, kadoten koloihinsa ja piilopirtteihinsä. Taistelut olivat tauonneet ja heidän vihernahkaiset liittolaisensa alkoivat katsella parrakkaita taistelutovereitaan nälkäisesti. "Tästä ei kyllä tule yhtikäs mitään" mutisi yksi tontuista, vetäen toista mukanaan. Allar oli suurikokoinen tontuksi, mutta hänen lastinsa oli raskas kuin synti ja kuolema. "Miksi? Miksi se ei puhu minulle!? Virhe, virhe!" tämä toinen vuoroittain mutisi ja huusi kun Allar kiskoi sitä perässään.

Onhan se sekaisin, mutta ei sukuaan voi jättää. Veri velvoittaa meitä pitämään yhtä
, Allar ajatteli itsekseen. "Minun on puhuttava sille, kuunneltava sen sanoja! Kuuntele, sillä on asiaa!" huusi tonttu, joka tunnettiin vain Serkkuna. Mielipuolinen otus, kiskottu mukaan sotaan syvimmistä luolista mihin se oli lukittu omaksi ja muiden, etenkin muiden, turvaksi. Nyt sen oli aika mennä takaisin. Vaan mistä perhanasta se on tuon aseen saanut?, Allar mietti itsekseen, katsoen massiivista laitetta, mitä Serkku aina raahasi mukanaan. Kovaääninen, epäkäytännölisen näköinen ja selvästi muinainen ase, jota Serkku oli käyttänyt taisteluissa. Miksi lienee kutsuivat.

Serkku kiemurteli kahleissaan ja rimpuili vastaan kun Allar raahasi tätä pitkin metsää. Hänen Ystävänsä oli vaiennettu, ja Serkku kärsi. Tuska repi hänen päätään sisältäpäin kun hän ei kuullut Ystävänsä rauhoittavaa puhetta. Hän pääsisi irti, ja sitten hänen Ystävänsä keskustelisi pitkään Allarin kanssa. Heidän kahleensa pettivät ennenaikaisesti kun hänet ensikerran raahattiin aurinkoon. Ne pettäisivät taas. Hän tunsi ja kuuli metallin murtuvan ranteittensa ympärillä...

Allar istahti mättäälle katsomaan ympärilleen. "Jo on taas työt ja tehtävät. Kun luolille päästään kittaan kurkustani kaiken mitä käsiini saan ja nukun viikon, sanokoot vanhimmat mitä vain. Ei niin että sinua kiinnostaisi, tai edes ymmärtäisit, mutta aion tästä lähin nauttia elämästäni täysin rinnoin" Allar kuuli ketjujen kilinää takaansa ja huokaisi. "Et sinä niistä ketjuista..." hän aloitti, ja lopetti kuullessaan pelottavan tutun ärjynnän takaansa. Silmänräpäyksen verran hän tunsi sanoinkuvaamatonta tuskaa kun hänen serkkunsa repi hänet kahtia kaulasta kaluihin, ja sen hetken aikana, hän olisi voinut vannoa että joku puhui hänelle...

Serkku nousi seisomaan Ystävän kanssa. Lyhyt keskustelu Allarin kanssa oli ohi, ja kaikki oli anteeksiannettu. Tuska hänen päässään oli kadonnut tuon keskustelun aikana ja hän pystyi taas kiinnittämään huomiota ympäristöönsä. Serkku sulki silmänsä ja kuunteli luonnon ääniä. Linnut lauloivat sulosointujaan oksilla, tosin kauempana kuin ennen Ystävän keskustelua Allarin kanssa. Hän avasi silmänsä ja pakeni metsään. Nyt hän olisi vapaa.

Serkku ei ollut ehtinyt ottaa kymmentä askeltakaan ennen kuin hahmo tukki hänen tiensä. Suuri, synkkä varjo kulki hahmon takana pitäen kovaa ääntä. "Siinä se on, viimeinen pala", hahmo sanoi iloisesti. Serkku ei tunnistanut kumpaakaan, tai edes tiennyt mitä ne olivat. Hän kääntyi päälleen seisomaan, jos ne näyttäisivät selkeämmiltä niin. Eivät näyttäneet. Mitä ihmeitä nämä nyt olivat, ja mitä he halusivat?

Partainen suu kääntyi vinoon hymyyn kun hahmo kääntyi katsomaan taakseen kumppaniaan. "Hae" se käski, ja nauroi ääneen kun tonttu loikkasi jaloilleen, käynnistäen muinaisen aseensa. Raukalla ei ollut aavistustakaan mitä se piti kädessään. Tai mitä sillä oli vastassaan. Hahmon kumppani astui pois varjoista aurinkoon ja katsoi tonttua kylmillä, tunteettomilla silmillään. Kun hänen vastustajansa kävi hyökkäykseen, Nemesis kohotti oman aseensa ja kävi odottamaan.

Hetken päästä kaksi hahmoa poistuivat paikalta, toinen itsekseen naureskellen, toinen hiljaa. Taakseen ne jättivät murskatun kasan elotonta lihaa, luuta ja verta. Serkku oli käynyt viimeisen keskustelunsa Ystävän kanssa.
Si vis pacem para bellum

Palaa sivulle “Fantasy Battle III - Viimeinen Sinetti”