Tähän asti tapahtunutta (+FaBa III epilogi)
Lähetetty: Torstai, 19.05.2011 11:06
Fantasy Battle III jatkuu vain kaksi kuukautta Fantasy Battle II:n taisteluiden jälkeen.
Haltiasoturi Arctos keskittyi kirjoittamaan raporttia. Hänen selkänsä takana uskollinen golemi vartio ikiaikaisella valppaudella.
Vaikka haltioiden Camos oli täysin hajalla, johtaja Verlyn murhattu omiensa toimesta, maailma seonnut täysin ja suurin osa Camosin sotureista kieroutuneet palvelemaan demoneita, hän tulisi täyttämään tarvittavat kaavakkeet esikuntaan. Arctos tiesi, ettei koskaan saisi toimitettua niitä perille... oliko Camos-esikunta edes enää pystyssä? Tästä huolimatta hän kastoi sulan musteeseen ja alkoi tunnollisesti tilittää tähän asti tapahtunutta:
Menneisyyden kaiku (FaBa I)
"Siirryimme komentaja Verlynin porttimagian avustamana alueelle esikunnan käskystä viime vuoden kesällä. En tiedä tarkoista tavoitteista, sillä komentaja Verlyn on nyt kaatunut, mutta uskon sen liittyvän Härkälinnan alueelle muinoin haudattujen salaisuuksien pitämiseen... salaisuuksina."
Arctos irrotti sulkakynän paperista ja hieroi väsyneitä silmiään. Jostain kaukaisuudesta kuului räjähdyksen kumea ääni. Ehkä örkit olivat löytäneet jotain Magiasotien aikaista ja päättivät leikkiä sen kanssa. Usein seuraukset olivat... näyttäviä. Haltiasoturi keskittyi jälleen kirjoittamaan:
"Ihmisvaltakunta Lumenorin johtohahmo Lucius oli saanut käyttöönsä taikavoimia Mestari nimiseltä olennolta ja oli nostanut niiden siivittämänä itsensä korkeaan asemaan. Toisaalla Mestari johti örkkejä ja ohjasi sekä Luciuksen että örkit Härkälinnaan. Valitettavasti paikalliset, norretilaiset, jäivät tuntemattomien, muinaisten, tarkoitusperien, jalkoihin. Kun Luciuksen kaksinaamaisuus selvisi, hänen luutnanttinsa, tällöin vielä täysin tuntematon Uther, surmasi hänet kaksintaistelussa. Nykyinen tilanne tuntien, uskon, ettei tämä ollut sattumaa. Mestari suunnitteli kaiken"
"Lopulta 103. Divisioonaan jäänteet, joita paikalliset kutsuvat epäkuolleiksi, surmasivat Camorran Oraakkelin. He saivat käyttöönsä 'tarkoituksensa avaimet', tiedot tai esine... en tiedä tarkkaan, jonka Oraakkeli oli löytänyt. Oraakkelin kuolema aiheutti myöhemmin samana vuonna koko Camorran kaupungin alistumisen kieroutumille ja Enkelille."
Arctos mietti hetken. 103.Divisioona oli hänellekin täysi arvoitus. Henkiin herätettyjä sotureita. Ruumiis pultattu täyteen Viherkiveä ja metallia, jotta he voisivat taistella uudelleen Magiasotien unohdetuissa taisteluissa... tosin se sota loppui, ennen kuin 103, ja täydellisen tuhon jälkeen he olivat vailla tarkoitusta, vailla käskijöitä. Camosin tehtävä taas oli siivota sotkut. Kaikki, mikä oli kultaiselta ajalta ennen Magiasotia, oli tuhottava. Arctosta puistatti.
"103. yritti herättää Norretian nukkuvan Suuren Hengen saadakseen vastauksia olemassa oloonsa. Uther ja Alexandros onnistuivat estämään tämän käsittääkseni 3 sekunnin marginaalilla. Sitten tapahtui... odottamaton."
Arctoksen käsi alkoi täristä.
"Utherin geeniavain on järkyttävän suuri, mutta en ymmärtänyt sitä vielä tässä vaiheessa, eikä kukaan muukaan, saati hän itse. Kun mies, jolla ei ole aavistustakaan omista voimistaan, kytketään kiinni muinaiseen ja epäkuntoiseen järjestelmään, voi seurata mitä tahansa. Ja seurasikin! Norretian Henki oli sinetti, joka vartio Kolminaisuuden seonnutta Enkeliä, Sodomaa. Tässä vaiheessa myös te, arvon esikunta, varmasti tiedätte mitä tapahtui!"
Arctoksen teksti ei enää täyttänyt Camosin raportointiohjeen standardeja, mutta hän ei jaksanut välittää. Kitkerää savua kantautui jostain ja hän keskeytti kirjoitustyönsä. Arctos loi pikaisen silmäyksen Härkälinnaan. Shamaani Senara oli kai edelleen joukkoineen sisällä. Camos oli ehkä lyöty hajalle sisältäpäin, mutta oliko Norretialla vielä suunnitelma?
Haltiasoturi Arctos keskittyi kirjoittamaan raporttia. Hänen selkänsä takana uskollinen golemi vartio ikiaikaisella valppaudella.
Vaikka haltioiden Camos oli täysin hajalla, johtaja Verlyn murhattu omiensa toimesta, maailma seonnut täysin ja suurin osa Camosin sotureista kieroutuneet palvelemaan demoneita, hän tulisi täyttämään tarvittavat kaavakkeet esikuntaan. Arctos tiesi, ettei koskaan saisi toimitettua niitä perille... oliko Camos-esikunta edes enää pystyssä? Tästä huolimatta hän kastoi sulan musteeseen ja alkoi tunnollisesti tilittää tähän asti tapahtunutta:
Menneisyyden kaiku (FaBa I)
"Siirryimme komentaja Verlynin porttimagian avustamana alueelle esikunnan käskystä viime vuoden kesällä. En tiedä tarkoista tavoitteista, sillä komentaja Verlyn on nyt kaatunut, mutta uskon sen liittyvän Härkälinnan alueelle muinoin haudattujen salaisuuksien pitämiseen... salaisuuksina."
Arctos irrotti sulkakynän paperista ja hieroi väsyneitä silmiään. Jostain kaukaisuudesta kuului räjähdyksen kumea ääni. Ehkä örkit olivat löytäneet jotain Magiasotien aikaista ja päättivät leikkiä sen kanssa. Usein seuraukset olivat... näyttäviä. Haltiasoturi keskittyi jälleen kirjoittamaan:
"Ihmisvaltakunta Lumenorin johtohahmo Lucius oli saanut käyttöönsä taikavoimia Mestari nimiseltä olennolta ja oli nostanut niiden siivittämänä itsensä korkeaan asemaan. Toisaalla Mestari johti örkkejä ja ohjasi sekä Luciuksen että örkit Härkälinnaan. Valitettavasti paikalliset, norretilaiset, jäivät tuntemattomien, muinaisten, tarkoitusperien, jalkoihin. Kun Luciuksen kaksinaamaisuus selvisi, hänen luutnanttinsa, tällöin vielä täysin tuntematon Uther, surmasi hänet kaksintaistelussa. Nykyinen tilanne tuntien, uskon, ettei tämä ollut sattumaa. Mestari suunnitteli kaiken"
"Lopulta 103. Divisioonaan jäänteet, joita paikalliset kutsuvat epäkuolleiksi, surmasivat Camorran Oraakkelin. He saivat käyttöönsä 'tarkoituksensa avaimet', tiedot tai esine... en tiedä tarkkaan, jonka Oraakkeli oli löytänyt. Oraakkelin kuolema aiheutti myöhemmin samana vuonna koko Camorran kaupungin alistumisen kieroutumille ja Enkelille."
Arctos mietti hetken. 103.Divisioona oli hänellekin täysi arvoitus. Henkiin herätettyjä sotureita. Ruumiis pultattu täyteen Viherkiveä ja metallia, jotta he voisivat taistella uudelleen Magiasotien unohdetuissa taisteluissa... tosin se sota loppui, ennen kuin 103, ja täydellisen tuhon jälkeen he olivat vailla tarkoitusta, vailla käskijöitä. Camosin tehtävä taas oli siivota sotkut. Kaikki, mikä oli kultaiselta ajalta ennen Magiasotia, oli tuhottava. Arctosta puistatti.
"103. yritti herättää Norretian nukkuvan Suuren Hengen saadakseen vastauksia olemassa oloonsa. Uther ja Alexandros onnistuivat estämään tämän käsittääkseni 3 sekunnin marginaalilla. Sitten tapahtui... odottamaton."
Arctoksen käsi alkoi täristä.
"Utherin geeniavain on järkyttävän suuri, mutta en ymmärtänyt sitä vielä tässä vaiheessa, eikä kukaan muukaan, saati hän itse. Kun mies, jolla ei ole aavistustakaan omista voimistaan, kytketään kiinni muinaiseen ja epäkuntoiseen järjestelmään, voi seurata mitä tahansa. Ja seurasikin! Norretian Henki oli sinetti, joka vartio Kolminaisuuden seonnutta Enkeliä, Sodomaa. Tässä vaiheessa myös te, arvon esikunta, varmasti tiedätte mitä tapahtui!"
Arctoksen teksti ei enää täyttänyt Camosin raportointiohjeen standardeja, mutta hän ei jaksanut välittää. Kitkerää savua kantautui jostain ja hän keskeytti kirjoitustyönsä. Arctos loi pikaisen silmäyksen Härkälinnaan. Shamaani Senara oli kai edelleen joukkoineen sisällä. Camos oli ehkä lyöty hajalle sisältäpäin, mutta oliko Norretialla vielä suunnitelma?