Tähän asti tapahtunutta (+FaBa III epilogi)

Hauhon Härkälinnalla 12.-14.8.2011 (http://nivaro.fi/fantasybattle)
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Tähän asti tapahtunutta (+FaBa III epilogi)

Viesti Kirjoittaja Azor » Torstai, 19.05.2011 11:06

Fantasy Battle III jatkuu vain kaksi kuukautta Fantasy Battle II:n taisteluiden jälkeen.

Haltiasoturi Arctos keskittyi kirjoittamaan raporttia. Hänen selkänsä takana uskollinen golemi vartio ikiaikaisella valppaudella.

Vaikka haltioiden Camos oli täysin hajalla, johtaja Verlyn murhattu omiensa toimesta, maailma seonnut täysin ja suurin osa Camosin sotureista kieroutuneet palvelemaan demoneita, hän tulisi täyttämään tarvittavat kaavakkeet esikuntaan. Arctos tiesi, ettei koskaan saisi toimitettua niitä perille... oliko Camos-esikunta edes enää pystyssä? Tästä huolimatta hän kastoi sulan musteeseen ja alkoi tunnollisesti tilittää tähän asti tapahtunutta:

Menneisyyden kaiku (FaBa I)
"Siirryimme komentaja Verlynin porttimagian avustamana alueelle esikunnan käskystä viime vuoden kesällä. En tiedä tarkoista tavoitteista, sillä komentaja Verlyn on nyt kaatunut, mutta uskon sen liittyvän Härkälinnan alueelle muinoin haudattujen salaisuuksien pitämiseen... salaisuuksina."

Arctos irrotti sulkakynän paperista ja hieroi väsyneitä silmiään. Jostain kaukaisuudesta kuului räjähdyksen kumea ääni. Ehkä örkit olivat löytäneet jotain Magiasotien aikaista ja päättivät leikkiä sen kanssa. Usein seuraukset olivat... näyttäviä. Haltiasoturi keskittyi jälleen kirjoittamaan:

"Ihmisvaltakunta Lumenorin johtohahmo Lucius oli saanut käyttöönsä taikavoimia Mestari nimiseltä olennolta ja oli nostanut niiden siivittämänä itsensä korkeaan asemaan. Toisaalla Mestari johti örkkejä ja ohjasi sekä Luciuksen että örkit Härkälinnaan. Valitettavasti paikalliset, norretilaiset, jäivät tuntemattomien, muinaisten, tarkoitusperien, jalkoihin. Kun Luciuksen kaksinaamaisuus selvisi, hänen luutnanttinsa, tällöin vielä täysin tuntematon Uther, surmasi hänet kaksintaistelussa. Nykyinen tilanne tuntien, uskon, ettei tämä ollut sattumaa. Mestari suunnitteli kaiken"

"Lopulta 103. Divisioonaan jäänteet, joita paikalliset kutsuvat epäkuolleiksi, surmasivat Camorran Oraakkelin. He saivat käyttöönsä 'tarkoituksensa avaimet', tiedot tai esine... en tiedä tarkkaan, jonka Oraakkeli oli löytänyt. Oraakkelin kuolema aiheutti myöhemmin samana vuonna koko Camorran kaupungin alistumisen kieroutumille ja Enkelille."

Arctos mietti hetken. 103.Divisioona oli hänellekin täysi arvoitus. Henkiin herätettyjä sotureita. Ruumiis pultattu täyteen Viherkiveä ja metallia, jotta he voisivat taistella uudelleen Magiasotien unohdetuissa taisteluissa... tosin se sota loppui, ennen kuin 103, ja täydellisen tuhon jälkeen he olivat vailla tarkoitusta, vailla käskijöitä. Camosin tehtävä taas oli siivota sotkut. Kaikki, mikä oli kultaiselta ajalta ennen Magiasotia, oli tuhottava. Arctosta puistatti.

"103. yritti herättää Norretian nukkuvan Suuren Hengen saadakseen vastauksia olemassa oloonsa. Uther ja Alexandros onnistuivat estämään tämän käsittääkseni 3 sekunnin marginaalilla. Sitten tapahtui... odottamaton."

Arctoksen käsi alkoi täristä.

"Utherin geeniavain on järkyttävän suuri, mutta en ymmärtänyt sitä vielä tässä vaiheessa, eikä kukaan muukaan, saati hän itse. Kun mies, jolla ei ole aavistustakaan omista voimistaan, kytketään kiinni muinaiseen ja epäkuntoiseen järjestelmään, voi seurata mitä tahansa. Ja seurasikin! Norretian Henki oli sinetti, joka vartio Kolminaisuuden seonnutta Enkeliä, Sodomaa. Tässä vaiheessa myös te, arvon esikunta, varmasti tiedätte mitä tapahtui!"

Arctoksen teksti ei enää täyttänyt Camosin raportointiohjeen standardeja, mutta hän ei jaksanut välittää. Kitkerää savua kantautui jostain ja hän keskeytti kirjoitustyönsä. Arctos loi pikaisen silmäyksen Härkälinnaan. Shamaani Senara oli kai edelleen joukkoineen sisällä. Camos oli ehkä lyöty hajalle sisältäpäin, mutta oliko Norretialla vielä suunnitelma?
Viimeksi muokannut Azor, Torstai, 18.08.2011 19:07. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Torstai, 14.07.2011 14:48

Pimeyden Sodat (FaBa II)

http://www.youtube.com/watch?v=HnLaiTcDHAM

103.Divisioonan erikoistiedustelun johtaja Ajatar katseli kauempaa kohti Härkälinnaa ja tarkkaili kärsivällisesti haltiasoturia golemeineen sen muurien ulkopuolella. Telepatiaverkko toimi huonosti, sillä joku tai jokin häiritsi sitä. Siitä asti, kun Uther katosi todellisuuden rajan taakse itse luomansa demoni Nexuksen perään alkoivat ongelmat. Ajattaren Chevalierit unohtivat välillä mitä olivat tekemässä, marssivat vääriin suuntiin tai vain tuijottivat tyhjyyteen kykenemättä herättämään tovereitaan uuteen epäelämään.

Ajatar oli aina halunnut Vastauksia. Utherin väliintulo vuosi sitten sekoitti hänen suunnitelmansa. Täällä heräsi jotain yhtä vanhaa kuin he, mutta kuten he vapautunut Enkeli oli myös yhtä hämmentynyt, vailla tarkoitusta ja lisäksi jonkun muinaisen voiman kierouttama. Silti, 103. esikunta uskoi Enkelin käskyjä ja koko tuhatvuotisen armeijan kahlehdittu voima lähti sen ajamana liikkeelle.

Toivo.

Omituinen tunne valtasi Ajattaren, kuin muisto jostain syvälle haudatusta inhimillisyyden kipinästä. Hän tiesi, että väärä käsky on vielä huonompi kuin toimiminen ilman käskyjä. Epäilyjä korosti entisestään demoneiden kierouttamien ihmiskuorien ilmestyminen Väkivaltiaan, Nexuksen, johtamana. Demoneissa oli jotain vikaa. Ne eivät toimineet telepatiaverkossa kuten kuului... Olivatko he vihollisia vai liittolaisia?

..jekti Azathoth. Kolminaisuus ei osannut ottaa huomsdlb.vs.d Maailmassa on virhe, teidän täytyy t..a.s

Ajatar yritti ymmärtää seonnutta maailmaa ja kenen puolella hän todellisuudessa oli. Valheita valheiden päälle. Lopulta jopa haltioiden kaaoksenvastainen yksikkö, Camos, kieroutui ja antoi periksi demoneiden lupauksille rajattomasta vallasta.

He olivat kohdanneet tuhoisia Varjoja, olentoja jotka sikisivät Härkälinnan pyhistä paikoista, olentoja joita ei voinut pysäyttää, sillä ne eivät olleet todellisia. Ne ilmeisesti suojelivat magiavirtoja. Niillä oli sentään jokin tarkoitus.

Utherin repiminen takaisin rajan takaa oli ensimmäinen askel, Ajatar päätteli. Ehkä Utheriin kehoon haudattu avain oli myös avain heidän menneisyytensä?

Ajatar puristi elottoman kätensä nyrkkiin... Hän ei koskaan lopettaisi etsimistä.
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Maanantai, 25.07.2011 14:34

Viimeinen Sinetti (FaBa III)

Esinäytös
Lumenorin armeija perääntyi, vaikka pientä toivoa oli antanut Covenantin joukkojen ilmestyminen heidän rinnalleen. Pian osa covenantlaisista oli siirtynyt jonkilaisen profeetan piiskaamana kohti pimeintä Norretiaa. Kun heiltä oli kysytty mitä he sieltä hakivat, he vastasivat vain "Emme poistu pohjoisesta, ennen kuin se on täytetty."

Ihmisten armeijaa vastassa oli satojatuhansia örkkejä, epäkuolleita ja demoneiden valtaamia ihmisiä. Kukaan ei tiennyt mitä ne halusivat, mutta ne olivat matkalla kohti viimeistä Valon linnoitusta. Kaiken kuohunnan keskellä väreili mahtava Enkeli, jonka aiheuttama todellisuusvääristymä oli niin suuri, ettei edes auringon valo jaksanut läpäissyt sitä.

Viimeistä rohkeuden ja oikeuden armeijaa oli pitänyt kasassa vain yksi asia: johtajansa Uther Bernhardt. Tämä määrätietoinen mies ei vielä ollut palannut erikoistehtävältään Härkälinnalta ja miehet kävivät levottomaksi. Vain yksi sekava soturi oli palannut Norretiasta ja kertonut posketonta tarinaa noituudesta, herätetyistä varjoista, Sekasortajasta, haltioiden kieroutumisesta ja Härkälinnan salatuista voimista... Sotilaan mukaan Utherin oli lukinnut erittäin voimakkaan demoni Nexuksen jonnekin rajan taakse... ja samalla itsensä.

"Suurin uhka on Enkeli. On selvää, että Uther on haettava takaisin", Leon Vivec totesi komentoteltassaan eräälle miehelle. "Covenantlaiset haluavat myös jotain Härkälinnalta, enkä luota heihin pätkääkään. Huolimatta siitä, että he antoivat joukkoja, en osaa sanoa kenen puolella he todella ovat."

Tummanpuhuva mies kuunteli häntä vaiti.

"Haluan, että revit Utherin takaisin siitä pimeästä kuopasta mihin hänet on vedetty.", Vivec sanoi ja tuijotti pistävästi kasvonsa verhonnutta hahmoa. Leon ei olisi halunnut turvautua tällaisessa maineessa oleviin miehiin, mutta äärimmäiset ajat vaativat äärimmäisiä miehiä.

"Ota Härkälinnaan ketkä haluat, mutta ota pieni ja nopea osasto: mielettömimmät, tehokkaimmat, sovitusta hakevat tai vaikka uljaimmat ja kultakutrisimmat. Minulla ei ole mitään väliä, kunhan tehtävä tulee tehtyä.", Leon totesi ja korotti ääntään. "Tuotte Utherin takaisin, jotta hän johtaa armeijamme voittoon! Jos hän on pimeyden nielaisema, demoneiden vääristämä.... teette sen mitä on tehtävä ja Kolminaisuus meitä silloin varjelkoon. Paljon on nyt pelissä, Tuomari, älä anna minkään seistä tielläsi!"

"Olen jo nähnyt mitä on vastassa.", Tuomari hymyili "Kolminaisuuden siunausta, veli". Hän kumarsi kevyesti ja lähti matkaan.


Lumenorin uusi NPC on Tuomari Argus (Pertti Lehto)
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Maanantai, 08.08.2011 11:45

Viimeinen Sinetti (FaBa III)

Esinäytös osa 2


Kita ärmensi hiisilaumaa: "Etsikää! ETSIKÄÄ! Etsi artefaktit, Mestari käskee ja minä piiskaan!"

Hiidet sihisivät ja juoksivat matkoihinsa. Pian kuitenkin yksi palasi Kidan luokse.

"Miltä.. miltä.. shh.. miltä sellainen artsifakta näyttää, mitä etsitään?"

Valitettavasti hiisiparka ei selvinnyt seuranneista turpakäräjistä. Kidalla ei ollut hajuakaan miltä artefakti näytti, mutta hänellä oli nyt paljon pelissä. Mestari luotti häneen ja Kidan piti todistaa arvonsa. Edelliselle örkkishamaanille ja Mestarin äänitorvelle, Suulle, oli käynyt valitettava onnettomuus. Ensin Suu oli pudonnut jyrkänteeltä, jonka jälkeen raukka oli törmännyt isoon örkkinuijaan ja lopulta hänen päänsä oli valitettavasti irronnut ruumistaan. Onneksi hänen tilalleen astui nopeasti uusi Suu, terävähampaisempi ja nälkäisempi Kita!

Mestari oli suuressa viisaudessaan halunnut, että örkkilauma tekisi yhteistyötä Senaran kanssa ja he olivat etsineet demoneiden ja varjojen saastuttamista korvista Magiasotien aikaisia esineitä ja toimittaneet niitä Norretilaisille. Oli vain ajan kysymys kumpi pettäisi toisen ensin ja Kita oli jo malttamaton: hän halusi nuijansa taas maistavan norretilaista verta. Tai jonkun muun. Hän ei ollut tässä asiassa kovin nuuka.

"Avatkaa kaikki sinetit", Kita mietti kuulemiaan sanoja ja tuli ratkaisuun. "Rikotaan, kun löydetään."

Örkkien uusi NPC on Kita (Ville-Veikko Rosenholm)

***

Suurshamaani Senara katseli Härkälinnan linnoituksen muurien takaa Covenantin sinisiä purjeita anastetuissa norretilaisissa aluksissa, joita oli ilmestynyt järven selälle. Profeettansa Liylith johtamana he halusivat täyttää jotain hänen kansansa mailla... "Jonkinlaisen profetian, vai jotain konkreettista?", Senara mietti. Hän oli alkanut kuulemaan alati voimistuvia kuiskauksia, sitä mukaan kun Liylith joukkoineen lähestyi Härkälinnaa. Kahlehdittujen ja alistettujen vähäisempien luonnonhenkien kuiskauksia. Senaraa puistatti.

Hän syventyi jälleen papereidensa pariin, sillä aika kävi vähiin. Kuukausien ajan Senara oli tutkinut Härkälinnan ja Hengen salaisuuksia ja oli lähellä etsimäänsä... Eikä hän pitänyt siitä mitä oli tähän asti löytänyt.

"Tarvitsen vielä vähän aikaa. Härkälinnan on kestettävä.", hän totesi itsekseen.
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Keskiviikko, 10.08.2011 13:41

Viimeinen Sinetti (FaBa III)

Esinäytös osa 3


Sotarummut alkoivat soida ja torvet puhaltaa, kun covenantlaisten ensimmäinen maihinnousuosasto saapui Härkälinnan alueille. Profeetta Liylith katsoi määrätietoisesti Härkälinnaa ja hänen silmänsä kirjaimellisesti leiskuivat. Profeetta rauhoitteli itseään, ennen kuin hän vahingossa polttaisi heidän aluksensa.

Matka oli ollut vaikea tässä maailmanlopun ensimmäisiä sointuja soittavassa maailmassa ja vain alistettujen henkien kautta luotu kilpi oli suojellut hänen joukkojaan villin magian kierouttavalta vaikutukselta ja demoneiden kuiskauksilta.

Liylith tiesi mitä on tehtävä, eikä aikonut alkaa neuvottelemaan norretilaisten kanssa. Häntä vastassa oli kuitenkin likainen tusina, jota johti kaapuun verhoutunut mies.


"Kolminaisuuden ja Lumenorin nimeen tervehdys."
, Tuomari Argus totesi. "Arvon profeetta, uskoakseni tavoitteemme ovat yhtenevät... toistaiseksi. Vai haluatteko suorittaa vääjäämättömän välienselvittelymme heti pois alta.

Liylith hymyili ja avasi suunsa: "Jos Kolminaisuus suo, me pelastamme maamme. Tietäkää hyvä herra, ettemme anna minkään seisoa tiellämme."

***

Kauempana kukkuloilla tummunpuhuva hahmo seurasi tapahtumien kehittymistä. Hän oli rakentanut Tätä jo vuosia ja muutamien ennakoimattomien käänteiden jälkeen jäljellä oli enää yksi äärimmäisen epätodennäköinen riskitekijä.

Mestari Root aisti sotarumpujen rytmikkään kumun, joka kertoi vääjämättä lähestyvästä viimeisestä taistelusta. Hän katosi jälleen varjojen maailmaan. Ja odotti.

Härkälinnalla nähdään!
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Torstai, 18.08.2011 16:22

Epilogi osa 1
"On vain yksi tie ulos tästä painajaisesta. Seonneeseen maailmaan ei tule järkeä, vaikka muuttuisinkin kaikkivoivaksi raivon enkeliksi... silloin demonit olisivat voittaneet. Elämä ei jatkuisi. Suuri Henki haluaa suojella meitä, niin kuin Hän on aina suojellut... ja tämä on suurinta mitä Hän ja minä voimme Norretian ja koko maailman vuoksi tehdä. Antakaa anteeksi."

Mestarin suunnitelma oli epäonnistunut. Magiasodista hän oppi, ettei ihminen voinut vastustaa rajatonta voimaa. Mestari luuli jo ymmärtäneensä kaiken hänet luoneista ihmisistä... Mutta Mestari ei ollut osannut odottaa Norretian Senaraa.

Sen sijaan että Senara olisi syleillyt kaikkivoipaisia ja kierouttavia voimia, hän sulki koki magiajärjestelmän tuomiten vihollisensa, mutta myös itsensä sekä rakkaan Suuren Henkensä, kuolemaan.

Mestari tunsi kuinka järjestelmä alkoi sulkea itseään, maailman kuoren alla valtavat rattaat pysähtyivät ja nestemäistä Viherkiviä sykkivät ikiaikaiset putket tyhjenivät. Hänen oma heijastuksensa alkoi väristä varmasti kadoten pian kokonaan... Uusien Magiasotien ahnaat liekit sammutettiin ennen kuin ne ehtivät sytyttää koko maailman palamaan. Se mihin edes Kolminaisuus ei pystynyt tehtiin erään rohkean nuoren naisen toimesta.

Mutta Mestari tiesi, että ihmisten sydämissä elää ikuisesti pala pimeyttä. Virhe ei varsinaisesti koskaan sijainnut maailmassa tai järjestelmässä... virhe asui syvällä ihmisessä.

Mestari katosi jälleen varjojen maailmaan. Ja odotti.
Viestiketju Lukittu

Palaa sivulle “Fantasy Battle III - Viimeinen Sinetti”