Maahinkaisen palaute

[TTilus]

Ens kerralla oikeasti suojausta torniin. No, se oli hauskaa silti.

Minähän sanoin, ettei mennä sinne torniin ammuttavaksi!

[Dani]

Muistan elävästi ku joko ennen tahi jälkeen sen lammen ympärillä käydyn työntöskenun jälkee ilmeisesti joku teiän johtajista piti teille pienen puheen, joka meni jotenki näin: "Nyt turvat umpeen. Ne asiat, mistä me valitetaan, ni myös niistä samoista valitetaan meille. Eli nyt ite tsempataan ja mennään puhtaalta pöydältä seuraavaan skenuun!"

Just näin, tätä sen kuuluu olla! <3 Olin loppupäivän ja vähä seuraavaaki niin hyvällä tuulella kuultuani tän. Todellista herrasmiesmäistä toimintaa muutenki.

[Mlabfabathgar]

Tiesin kyllä jo viime sotahuudosta lähtien että kovia olette mutta teidän rinnalla tapellessa sitä vasta ymmärsi kuinka pahasti olin teidät kaikesta huolimatta aliarvioinut. Aivan mahtavaa väkivaltaa harjoititte ja olitte todella hyvä inspiraation lähde. Teidän vieressä tapellessa tuli itsellenikin sellainen fiilis että saan jotain aikaan.

Ihan loistava liittolainen kyllä olitte. Ei tarvinnut hetkeäkään epäillä ettettekö saisi hommaa hoidettua. Oli mahtavaa tapella teidän vierellä.

[Athene]

Ja kylläpä muuten lämmitti pistää sunnuntain linnaskenuissa menemään maahinkaisen tabardissa. Tuli nimittäin päälle sellainen taisteluflow, jota ei ole ollut ehkä useampaan vuoteen Sotahuudossa. Kaikella kunnioituksella omaa Hurttaryhmää, samoin kuin Veljeksiä, kohtaan, Maahinkaisen mukana tekemisessä on jotain sellaista mitä en ole onnistunut saavuttamaan muu tabardi päällä, en punaoranssissa enkä välttämättä edes säkkikankaassa. Viimeisessä linnaskenussa pistin pinoon uskoakseni parikymmentä miestä menettäen pelkästään yhden panssaripisteen ja olo oli sen mukainen, että jos vain vihollista olisi riittänyt, uskoakseni parikymmentä lisää.

Nyt seuraa aika itsestäänselvä kysymys: Miksi et siis ole Maahinkaisessa? Tänne sinä kuitenkin kuulut, ju(u)ristaan ei pääse eroon... ja on kai sinua joka vuosi joku kysynytkin?

[Ince]

Kirjoitan tätä nyt koiran silmin eli Hurttana:

Niiden vesitonkkien saatossa yritin olla buldokkina Vaarin oikeakäpälä,
ja kuuntelimme ylhäällä tiellä taistelun melskettä siellä alhaalla, josta
kantautui viesti "Maahinkainen on tuhottu viimeiseen mieheen ja naiseen",
-> katsoimme toisiamme silmissä tunne, nyt meidät hoidellaan huolella!
Se oli yksi tunnelmallisimmista hetkistä sohussa, etenkin kun runsas
kasvillisuus esti näkemästä mitä siellä tapahtui. (mikä oli kyllä hyvä, sillä
sitä teurastusta mistä kuulin katsellessa olisi tullut tippa linssiin.)

Kieltämättä kutkutti hypätä teidän kelkkaanne viimeiseksi skenaarioksi, mutta paikkasin sen sitten sillä että kuolin Jurin jalkojen juureen häntä puolustaessani. <3

Näin suuren kunnian jälkeen kuolema onkin suloinen, mirhamin ja sulavoin
makuinen makea nektari, josta jumalat kieltävät itsensä, valtakunnat
myydään halvalla ja mies kieltäytyy valhalan lystikkäistä pidoista astuen
alttiisti vaikka taivaan untuvaisiin lammastarhoihin.

[saloneju]

Nikon kirjoitus on kyllä aina yhtä hauskaa luettavaa.

Tuosta vesitonkkasaatosta: luit mun ajatukset. Siinä vaiheessa, kun metsästä tuli tieto "Maahinkainen on tuhottu", mun ensimmäinen ja viimeinen ajatus skenaariosta oli että se on hävitty. Ajatusta seurasi jopa lievä epäusko, koska siinä oli jo sellainen uutinen, jota en ole kesken skenaarion kuullut tai nähnyt kahteen vuoteen.

Olen muuten kiinnittänyt huomiota siihen, että syystä tai toisesta maahinkaisella on ollut aina ongelmia risk-skenaarioissa. Liekö syynä takaisin tappelemaan lähtemisen halu, joka estää taistelijoita ottamasta kokoon ennen taistelemaan lähtöä? Sen sijaan kaikki skenaariot, joista kuollessaan jää pysyvästi pois taistelusta, maahinkainen on nyt viimeiset kaksi vuotta hoitanut lähes poikkeuksetta pelottavan suvereenisti. Siis oikeasti. Tekee mieli epäillä dopingia.

Senni. Hyvä kysymys!

[ZamboNet]

Siinä skenaariossa kyllä tuli tosiaan itku silmään kun olin todistamassa sitä maahinkaisen lahtausta Kyllä se rautakankikin taipuu, kun tarpeeksi vääntää.

[Misumasu]

Ittelle tuli kyllä oikeasti aika hyvä fiilis siitä, että tuli turpaan niin että tukka lähti. Kun kyseessä on vastapuolen täydellinen strateginen voitto, maastoeroista viis, ei voi muuta kuin sanoa, että ei mahtanut mitään. Siinä vaiheessa kun paikallinen ylivoima on about 4:1, ja omista suorituksista huolimatta (kolmatta päälle tulevaa miestä tapoin siinä) tulee turpiin, niin täytyi vain tokaista tehneensä parhaansa, eikä se riittänyt.

[Automaattinen]

Juu, se oli toki eeppinen tappio! Pideltiin about neljän hengen voimin isoa laumaa kuolalaisia sun muita paikallaan. Oli todella upeaa menoa ja kuolan kanssa käyty hauska kommunikaatio taistelun tuoksinassa oli todella hyvä osa sitä. Mahdin kanssa kamppaloitiin siinä kun se oli menettänyt torsopanssarinsa ja mun iskut viisti läheltä monta kertaa ja pelastuksen toi se kuolan tarkkana ollut hilparismies. <3

Mahtava se oli se tunnelma siinä kylllä muutamaankin otteeseen, edellä mainittu varmaan kovimpana.

[Hellowenisti]

Onnittelut teille näytitte jälleen muille kuinka hommat tehdää. Tänä vuonna menonne oli ihan ylivoimaista muihin verrattuna ja jos vielä parannette niin saatte yksin olla yksi armeijoista. : )

[Minardil]

Yhyy kun olette niin hienoja heppuja hyvällä asenteella, etten voi kuin hymytä! Tehoa, taisteluhenkeä ja reilua tekemisen meininkiä on jaettu runsain mitoin.

Ekstrakiitokset Juri The Lönnille, Jonnille ja Laser-Lasselle totaaliparhaudesta. Kerran tähtäilin Juria varsijousen takaa mutta en uskaltanut ampua ettet olisi ottanut bolttia hampailla kiinni ja sylkäissyt takaisin. Lassen kanssa sitten jaettiinkin rakkautta, hienoja matrix-väistöjä ja sitä seesteistä kommunikatsuunihetkeä taistelun riehuessa ympärillä on tullut muisteltua. Ja Jonni-pirulainen vaan aina saa yhtä hyvälle mielelle siitä, kun ollaan samassa tapahtumassa!

Jos teillä ensi vuonna sattuu ylimääräinen nelikenttäriepu löytymään jostain varaston kätköistä, tekisi mieleni pariin skenaarioon hypätä kokeilemaan, miten varsijousi napsuu punainen risti rinnassa. Saas nähdä mihin itse kukin joskus saattaa päätyä.

[Mahti]

Horsesarsea lainaten: "olisi ollut oikeusmurha jos kukaan muu olisi voittanut". Maahinkainen kyllä taisteli raivopään lailla ja erityisesti rajatussa tilassa tulosta syntyi valtavalla tehokkuudella, mikä tuli ainakin allekirjoittaneelle hienoisena yllätyksenä. Olen aina ajatellut teidät enemmän liikkuvaksi porukaksi, mutta hyvin näytti tiukka pähinäki sujuvan. Parhaat fiilikset sotahuudosta jäi allekirjoittaneelle juurikin Kuolan ja Maahinkaisen kohtaamisista. Samalla puolella taistelun hauskuus jo tiedettiinkin ja oli kiva huomata näin pitemmän tauon jälkeen, että vastakkain taistelukin onnistuu hyvällä hengellä, vaikka molemmilla oli varmasti kytö päästä nitistämään toinen. Erittäin herrasmiesmäistä toimintaa, joka yhdistyi tehokkuuteen.

Sotahuudon mieleenpainuvin hetki oli minullekin se vesitonkan kanto, kun päästiin mahtavasti sumputtamaan Maahinkainen sinne huonoon maastoon. Silloin kaikki meni niin kuin suunniteltiin ja toteutuskin onnistui. Aivan loistava hetki oli taistella hiiden kanssa jontzua ja automaattista vastaan. Siinä oli hyvää ja tiukkaa vääntöä viimeisen päälle ja onnistumisen fiiliksiä.

Kiitos mukavasta sotahuudosta, paljon tylsempää olisi ollut ilman teitä.

[Kantti]

. Maahinkainen kyllä taisteli raivopään lailla ja erityisesti rajatussa tilassa tulosta syntyi valtavalla tehokkuudella, mikä tuli ainakin allekirjoittaneelle hienoisena yllätyksenä. Olen aina ajatellut teidät enemmän liikkuvaksi porukaksi, mutta hyvin näytti tiukka pähinäki sujuvan.

Myös me olimme tästä avoimen hämmästyneitä. Tässähän nimittäin rikottiin kaikkea sitä, mitä aikaisemmilta vuosilta oli Art of Bufferingista opittu, toisin sanoen selviydyttiin tasaväkisen porukan tomerasta ja hyvin tehdystä rynnäköstä (en oikeasti tiedä, mikä siinä rynnäkössänne olisi ollut pielessä, ainakin se napsahti päälle ihan eri tavalla kuin mikään muu!) peruuttelusta huolimatta ja lyötiin hyökkääjä takaisin. Ilmeisesti linkkarista löytyi vielä yksi yllättävä terä.

[Kreivi Sinisulka]

Ei auttaneet salajuonet eikä likaiset temput, Maahinkainen vei potin kotiin rehdin urheilijamaisella suorituksella ja olemalla kaikilla osa-alueilla tapahtuman paras ja tehokkain ryhmä. Ainoat kerrat kun ryhmä kaatui olivatkin sitten vastapuolelle juhlaa ja voittoa. Joka kerta kun teidät lyötiin, jäi kaikin puolin hyvä fiilis, koska voitto saatiin vain olemalla ovelampia ja nopealiikkeisempiä, ei siksi että te olisitte tehneet virheitä. Ja joka kerta kun sai turpaan, tiesi että toinen oli yksiselitteisesti voittonsa ansainnut olemalla parempi.

Jatkakaa samaan malliin, viimeistään kun palaatte järjestysvuoron jälkeen tauoilta. Toivottavasti sitten jo ymmärretään, että Maahinkainen on sidottava ja tuhottava ennen kuin se ehtii liikkua mihinkään, koska silloin on jo momentti menetetty. On helpompi voittaa ollessaan Rämän ja Kuolan pihdeissä kuin kohdatessa Maahin-mönkijäiset edestä.

[Automaattinen]

Ei auttaneet salajuonet eikä likaiset temput, Maahinkainen vei potin kotiin rehdin urheilijamaisella suorituksella ja olemalla kaikilla osa-alueilla tapahtuman paras ja tehokkain ryhmä. Ainoat kerrat kun ryhmä kaatui olivatkin sitten vastapuolelle juhlaa ja voittoa. Joka kerta kun teidät lyötiin, jäi kaikin puolin hyvä fiilis, koska voitto saatiin vain olemalla ovelampia ja nopealiikkeisempiä, ei siksi että te olisitte tehneet virheitä. Ja joka kerta kun sai turpaan, tiesi että toinen oli yksiselitteisesti voittonsa ansainnut olemalla parempi.

Kiitos kaunis. Kyllä meillä virheitäkin tehtiin, niitä ei vaan vuodeta julkisuuteen propagandateknisistä syistä..

[BlueSkie]

Maahinkainen on kyllä aina yhtä rakas, oltiin sitten samalla tai vastakkaisilla puolilla. Ihan sama annetaanko yhdessä runtua vai jahdistellaanko toistemme päänahkoja, mutta homma on aina hauskaa, rehtiä ja meininki kerrassaan rempseä. Maahinkainen tarjosi minulle parhaat mätöt tänä vuonna. Iso kiitos siitä!

Aiemmat kohtaamiseni Maahinkaisten kanssa ovat olleet varsin lyhyitä ja päättyneet yleensä meikäläisen kuolemaan, mutta tänä vuonna teidätkin sai jopa jäätymään tai metsikössä yllätettyä kyljestä keihäällä. Erityisellä lämmöllä muistelen jotakin niistä lauantain avoimista linnapuolustuksista kun goblintaikurin suojaamana tikkasin uupumukseen asti maahinkaiskilpimiehiä nassuun. Tosin etuviistossa ollut Pahistontun überepiskeppi hieman rajoitti omaa tikkausintoa.

Kantin purkautuminen lauantain lounastauolla kolmesta peräkkäisestä(?) henkilökohtaisesta kohtaamisestamme oli kyllä myös veikeä ja veti suun väkisin hymyyn. Vaan helppohan sitä on hymyillä kun voi tökkiä yli kolmen metrin päästä...

[JonTzu]

Sotahuudon mieleenpainuvin hetki oli minullekin se vesitonkan kanto, kun päästiin mahtavasti sumputtamaan Maahinkainen sinne huonoon maastoon. Silloin kaikki meni niin kuin suunniteltiin ja toteutuskin onnistui. Aivan loistava hetki oli taistella hiiden kanssa jontzua ja automaattista vastaan. Siinä oli hyvää ja tiukkaa vääntöä viimeisen päälle ja onnistumisen fiiliksiä.

Siinä saatiin selkään niin että kypärät vain pyörivät päässä. Lopussa luulin pääseväni karkuun, housut tarttuivat pajuun, koetin muka torjua mutta ruoja oli aivan niskassa ja heti tulee terävää naputusta ilman armoa. Hienoja hetkiä!

Nyt vasta älysin että rikoin jonkun liittolaisen keihään Sotahuudossa. Kukahan se oli? Tilinumeroa tulemaan niin korvaan kömpelyyteni. Sori siitä, en nähnyt matalalla olluttta keihästä lainkaan kypärän kanssa könytessäni.

[TTilus]

Sotahuudon mieleenpainuvin hetki oli minullekin se vesitonkan kanto, kun päästiin mahtavasti sumputtamaan Maahinkainen sinne huonoon maastoon.

Samaa mieltä. Aika epic tulla vatukosta sille pienelle aukealle nähdäkseen, ettei ole yhtään hyvä tilanne nyt. Mitenkään ei voida ehtiä ottamaan siihen (meistä käsin) teidän vasemmalla puolella olleen kuopan reunaan kiinni (että ette heti pääse pussittamaan meitä), mutta ihan pakko on yrittää kun muutakaan ei voi. Ja sitten alkaa kolisemaan, *kilpi* *kilpi* *jalka* *kilpi* *kypärä* *miekkakäsi* *kilpi* *toinen jalka* *kilpi* *kilpi* *kilpi* *pää* *pää* *pää* *pää* *pää* tjsp. noin viiden sekunnin sisään. Olihan se kyytiä.

[TTilus]

Jos teillä ensi vuonna sattuu ylimääräinen nelikenttäriepu löytymään jostain varaston kätköistä, tekisi mieleni pariin skenaarioon hypätä kokeilemaan, miten varsijousi napsuu punainen risti rinnassa.

Tabardeja löytyy!

Olitkohan muuten sinä vai joku muu varsijoustelija, jonka metsäskenussa (risk?) nappasin kilpeni taa ja mentiin uhkailemaan sekalainen vihuporukka alas kallion laelta?

[TTilus]

"Nyt turvat umpeen. Ne asiat, mistä me valitetaan, ni myös niistä samoista valitetaan meille. Eli nyt ite tsempataan ja mennään puhtaalta pöydältä seuraavaan skenuun!"

Jurihan se taisi olla joka tuon tapaisin sanoin ohjeisti käyttämään peiliä kun spekulaatio ja mutina iskujen ottamisesta alkoi viritä.

[Sefraim]

Kiitoksia maahinkaiselle, yhteistyö toimii kuin Grilliribsit ranskalaisilla (herkullisen toimivaa). Johtoporukalle ja hienoille johtopäläpälävereille taas perinteisesti peukkua. Minardil taisikin jo sanoa sen kaiken oleellisen possujen puolesta, minä tässä vain komppaan.

[saloneju]

Sotahuudon mieleenpainuvin hetki oli minullekin se vesitonkan kanto, kun päästiin mahtavasti sumputtamaan Maahinkainen sinne huonoon maastoon. Silloin kaikki meni niin kuin suunniteltiin ja toteutuskin onnistui. Aivan loistava hetki oli taistella hiiden kanssa jontzua ja automaattista vastaan. Siinä oli hyvää ja tiukkaa vääntöä viimeisen päälle ja onnistumisen fiiliksiä.

Siinä saatiin selkään niin että kypärät vain pyörivät päässä. Lopussa luulin pääseväni karkuun, housut tarttuivat pajuun, koetin muka torjua mutta ruoja oli aivan niskassa ja heti tulee terävää naputusta ilman armoa. Hienoja hetkiä!

Nyt vasta älysin että rikoin jonkun liittolaisen keihään Sotahuudossa. Kukahan se oli? Tilinumeroa tulemaan niin korvaan kömpelyyteni. Sori siitä, en nähnyt matalalla olluttta keihästä lainkaan kypärän kanssa könytessäni.

Tietääkseni näin tilanteen ja se oli Hurttien keihäs (metsärisk su-aamuna?). Jos haluat olla jatkossa asiasta yhteydessä johonkin, laita yksityisviestiä nimimerkille Gregorius.

[Der Dexter]

itse pääsin maahinkaisen kilpiä vastaan vain kerran, ja se vast olikin tyydyttävää vääntöä, sillä ei teitin kilvistä sitä ilmaista rakoa löytynyt, ja keihäsmiehetkin ymmärtävät mitä tikkaaminen tarkoittaa.

ja kovin olin iloinen, että erittäin ison kilven olen mukanani tuonut, sillä se pelasti monelta osumalta teitä vastaan. välillä tekisi oikeasti mieli tulla kuuntelemaan oppeja teidän kilpimiehille, niin voisi jotain hyödyllistä oppia lisää.

ja ennen kaikkea ne pari kertaa kun sai valkoisen vieressä olla rinta rinnan, oli yhtä turvallinen olo kuin omassa vihreässä linjassa.

[Sapfon]

Maahinkaiselle lämmin kiitos loistavasta yhteistyöstä, mukavista taktiikkapalavereista ja hyvästä taisteluhengestä. Tuntui että koko latina oli yhtä ryhmää koko viikonlopun ajan. Saatiin tehdä sitä mitä haluttiin luottaen siihen että Maahinkainen hoitaa oman tonttinsa.

[JP666]

game breaker JYRI <3