Isä Jaakobin lankeemus (fanfic)

30.7.-1.8.2010 Hauholla (http://fantasybattle.ryhmarama.fi)
Avatar
Jackal
Paroni
Viestit: 156
Liittynyt: Keskiviikko, 31.05.2006 22:21
Paikkakunta: Lahti

Isä Jaakobin lankeemus (fanfic)

Viesti Kirjoittaja Jackal » Maanantai, 19.07.2010 21:20

Kaikki on lopussa.

Mutta....


minä yritin.



En enää edes muista kuinka kauan siitä on kun liityin katumukseen.
En muista miksi.
En muista kuka olin ennen sitä.

Mutta kaikki hämärtyy jo, ehkä kaikki loppuu vihdoinkin.

Valkeuden nimeen, kuinka hölmöjä olimmekaan...

Kaikki alkoi kun erehdyimme vapauttamaan langenneen....
kuulen sen puhuavan....
Meidän kirouksemme painoi yhä raskaampana...
se tahtoo minut luokseen....
Me emme tienneet....
me tiesimme kyllä
Mitä tekomme saisivat aikaan...
alusta asti

Katumuksen ylipappina koin velvollisuudekseni koota seurakunnan ja lähettää heidät saattamaan valkeuden sanaa, nyt jos koskaan sitä tarvittiin. Kun kuulimme uutisia Camorran tilanteesta, ilmoittautui moni vapaaehtoiseksi vastustamaan nousevaa uhkaa. Miten suuri virhe olikaan lähettää heidät sinne...

tiesit että he tulisivat luokseni.
en.....
Tiesitpäs.

Kaiken ollessa sekaisin päätin itse lähteä matkaan sisar Mirandan kanssa. Hänen oli määrä lähteä pohjoiseen barbaareja vastaan, ja tunsin itsekin tärkeäksi lähteä pyhiinvaellukselle näinä raskaina aikoina. Luulin seuranneeni pyhää tarkoitusta... mutta nyt näen kaiken selvempänä.

Tiesit kyllä että näin kävisi.

Pyhä valkeus... anna anteeksi...

Jumalasi ovat hylänneet sinut.

Kävelin suoraan ansaan. Voi Miranda.... minun olisi pitänyt vaistota se...

SINÄ TIESIT

Johdatit minut suoraan petojen syliin ja minä seurasin kuin lammas teuraalle.

En tiedä olivatko ne miehiä vai petoja. Suuria kuin örkki, mutta niitä peitti turkki, ja saalistajan silmät kiiluivat verenhimoisesti kun ne hiipivät kimppuuni. Mitä hirviöitä Norretian viha olikaan synnyttänyt...


Makaan omassa verilammikossani. Kipu jyskyttää kaikkialla kehossani ja silmäni eivät pysty tarkentamaan hahmoihin jotka poistuvat paikalta jättäen minut kuolemaan.

Olen yksin.

Ennen kuin silmäni painuvat umpeen...
Näen vielä mielessäni Mirandan kasvot.
Valkeus armahtakoon.... minä lankesin.

Olen yksin...


Ei.

Jumalasi eivät armahda...

Ei... kaikki on loppu... jätä minut rauhaan....

Jaakob. Tiedät sen.

Hiljaa... mene pois!

Etkö näe?

Anna minun mennä...

SINUN JUMALASI TUHOSIVAT SINUT

...

Mutta poikani. Olen palannut. Ja minä annan anteeksi, että hylkäsitte minut

Hyvä luoja...

Annan anteeksi. Sillä minä huolehdin lapsistani ja rakastan heitä. Ja lopulta, lapseni, saatte nähdä paratiisin.

Me...

Joten Jaakob, palaa luokseni, vielä kerran taistelemaan tyranniaa vastaan.

Me vapautimme sinut.... Niin oli aina tarkoitus käydä...

Niin, Jaakob. Se oli kohtalonne, ja nyt tahdon että otat vastaan lahjani. Ota paikkasi riveissäni ja johda joukkoasi minun lippuni alla, jälleen kerran! VAPAUTUKAAMME KAHLEISTAMME

...

ei...

En ikinä palaa riveihisi.

Jaakob...

En voi taistella kolminaisuuden nimissä... Enkä todellakaan liity enää sinuun... Minulla on jotain muuta jonka vuoksi taistella...

Jaakob! Tiedät ettei ole muuta vaihtoehtoa!

Vapaudun tämän kirotun sodan kahleista... Vain teidän hullut palvelijanne vieläkin lietsovat tuhansia vuosia vanhaa sotaa, ja minkä vuoksi? Jumalat hävetköön, heidän aikansa on ohi. On tullut ihmisten aika...

JAAKOB!

Taistelen nyt vain itseni vuoksi....

Tunnen lämpimän kosketuksen.

Ja...

Tunnen tuttujen käsien kietoutuvan ympärilleni. Hymyilen.

Olkoon niin. Valitse tuomion tie. Mutta sinä et voi paeta kohtaloasi. Kävele siis irvikuvana eläimestä ja ihmisestä. Kuulumatta kumpaankaan maailmaan, saat elää koirana sen kahleissa jonka takia lankesit!

Tunnen kun demoniset voimat repivät minua sisältäpäin riekaleiksi, ja tajuntani alkaa sekoittua raivoisaan verenhimoon.

Nauran, ei, ulvon taivaalle

Tämäkö on kirouksesi, Sodoma?

Otan sen ilolla vastaan. ja hautaan Isä Jaakobin kun uusi nälkäinen olento herää sisälläni ja antaa uuden tarkoituksen olemassaololleni. Hampaani terävinä, silmät kiiluen. Harmaa turkki repii nahkani tieltään.

Jää hyvästi. Kun tapaamme, olen vihollisesi!

Palaa sivulle “Fantasy Battle II - Pimeyden Sodat”